Kuinka valmistaa itse ihovoiteita?

marin_silmin-0143-4

Muistatteko kun keväällä kerroin olleeni villiyrtit keittiössä -kurssilla?

Viime viikonloppuna jatkoin villiyrttien parissa, mutta tällä kertaa ihovoiteiden valmistuksen merkeissä. Kyseessä oli Vaasa opiston järjestämä viikonlopun mittainen kurssi ja itse asiassa vetäjä oli sama, joka piti keväällä tuon villiyrtit ruuanlaitossa -kurssinkin.

marin_silmin-0146-4

marin_silmin-0097-2

Olen kertonut teille ennenkin ihonhoitorutiineistani sekä käyttämästäni luonnonkosmetiikasta. Eli olen jo vuosien ajan käyttänyt ainoastaan luonnonkosmetiikkaa, koska haluan tietää mitä ihollani on ja mitä aineita iholtani voi imeytyä minuun. Tuolloin keväällä ollessani tuolla villiyrtit keittiössä -kurssilla minulle aukeni aivan uusi maailma mitä tulee yrttien käyttämiseen ja puhuimme sen kurssin aikana paljon laajemminkin yrttien käyttömahdollisuuksista ja mikä voima yrteissä ja luonnossamme on. Kun sitten alkusyksystä bongasin tuon ihovoiteiden valmistuskurssin, ilmoittauduin siihen mukaan välittömästi. Siitä lähtien olen odottanut edeltävää viikonloppua kuin kuuta nousevaa, jotta vihdoin oppisin itse valmistamaan omat ihovoiteeni ja käyttämään niissä hyödyksi suomalaisia villiyrttejä itse luonnosta kerättyinä. Ja voi sitä riemua, innokkuutta ja energiaa kun tuo viikonloppu koitti.

marin_silmin-0067-6

marin_silmin-0148-2

marin_silmin-0140-4

Meitä oli kurssilla ainoastaan 3 innokasta ja samanhenkistä naista opettelemassa ihovoiteiden tekoa (miettikää miten vähän, 1 perui juuri ennen alkamista ja 3 jätti tulematta kokonaan). Alkuun opiskelimme teoriaa, kävimme läpi suomalaisia villiyrttejä sekä erilaisia öljyjä ja rasvoja, kuinka niistä valmistetaan ihovoiteita ja kuinka yrttejä uutetaan mukaan voiteisiin. Tämän jälkeen alkoikin sitten se odotetuin hetki, eli pääsimme itse valmistamaan voiteita. Olin niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä koko viikonloppuna. Pää raksutti ainoastaan erilaisia voidereseptejä ja kotona kävin kaappeja läpi mitä kaikkia yrttejä keräsin alkukesästä talteen.

Täytyy heti todeta, että hätäisen hommaa tuo ihovoiteiden valmistus ei kyllä ole, mutta kohtuullisen helppoa se on, kun tietää mittasuhteet ja suurinpiirtein mitä on tekemässä. Me aloitimme voiteiden teon yrttiuutteista. Teimme uutteet niin, että laitoimme kuivatut yrtit valitsemaamme öljyyn kattilaan vesihauteeseen miedolla lämmöllä muhimaan 2-3 tunniksi. Kiire ei siis saa olla kun tekee uuttamalla voiteita. Kun yrtit oli uutettu valittuun öljyyn, sihdattiin seos siivilän läpi, laitettiin takaisin kattilaan ja sulatettiin joukkoon esim. mehiläisvahaa saostumista varten. Kun mehiläisvaha oli sulanut, purkitimme voiteet purkkeihin ja vasta siinä vaiheessa lisäsimme kukin haluamaamme eteeristä öljyä mukaan, koska jokainen halusi käyttää hieman erilaisia öljyjä omien mieltymysten mukaan.

Näin yksinkertaista voiteiden valmistus oli. Minä valmistin viikonloppuna herkän ihon voiteen (sisälsi mm. nokkosta, ruusua, kehäkukkaa), lämmittävän salvan (sisälsi mm. rosmariinia, chiliä), ruusuista huulirasvaa sekä ”kaipuu kesästä” -voiteen, johon uutin mm. koivua ja siankärsämöä.

marin_silmin-0135-3

marin_silmin-0130-4

Olen käyttänyt omia tekeleitäni nyt joka ilta nukkumaan mennessä ja olen jo vakuuttunut siitä, että ihoni ei ole koskaan voinut näin hyvin 😉 .

Kiinnostaisiko sinua kuulla jonkun valmistamani ihovoiteen resepti ja tarkemmin valmistusprosessista, mittasuhteista ja öljyistä mitä käytimme?

marin_silmin-0136-4

Kaksi Maria

marin_silmin-0172-3

marin_silmin-0165

Viikonloppuni oli melkoisen kiireinen, joskin aivan ihana. Olin lauantain ja sunnuntain ihovoiteiden valmistuskurssilla (josta teen oman postauksen) ja lauantai iltana oli vielä naisten ilta dinnerin ja stand upin merkeissä.

Dinneri oli loistava ja kuuden naisen show huippuluokkaa. Itse stand up oli ihan ok, Ilari Johansson oli erittäin hauska ja kolme seuraavaa vähän plaah. Mutta kaikkinensa todella hauska ilta. Näitä lisää!

marin_silmin-0168-2

marin_silmin-0159-2

Olen lisäksi viikonloppuna pohdiskellut elämää ja itseäni, taas. Ennenkin olen maininnut olevani kahtia jakautunut: minusta löytyy sekä valo että varjo, niin kuin varmasti kaikista meistä. Sen lisäksi koen välillä hirvittävän suurta ristiriitaa itseni kanssa, koska minussa ikäänkuin asuu kaksi hyvin erilaista ihmistä, hyvin erilaisissa maailmoissa, joiden selittäminen sanoiksi on vaikeaa. Mutta yritetään hieman pintapuolisesti avata tätä kahden Marin logiikkaa.

marin_silmin-0175-2

marin_silmin-0177-2

On Mari, joka haluaa elää hyvin yksinkertaista, luontoa kunnioittavaa elämää. Mari, joka haluaa tulla mahdollisimman vähällä aineellisella omaisuudella toimeen, pelastaa kaikki maailman eläimet ja asua keskellä ei-mitään, omassa rauhassa metsässä, jossa voisi päivät pitkät tutkia mitä kaikkea luonnostamme löytyy ja miten luonnosta löytyviä asioita voisi hyödyntää omassa hyvinvoinnissa, sulassa sovussa luonnon kesken. Mari, joka haluaa enemmänkin kasvaa ihmisenä henkisesti näkemään ne elämän kaikki värit. Oppimaan ihmisistä ja ennen kaikkea itsestään, miksi toimimme kuten toimimme erilaisissa tilanteissa. Mari, jonka mielestä elämässä tärkeintä on rakkaus ja sisältä kumpuava onnellisuus ja rauha. Ja Mari, joka vieroksuu kulutushysteriaa ja egoismia, ja jota ei voisi vähempää kiinnostaa muodin uusimmat kotkotukset.

marin_silmin-0184-2

Sitten on se toinen Mari, se joka laittaa päänsä off -modelle, kun ei jaksa kantaa kaikkia murheita mukanaan tai miettiä henkisen kasvunsa käyrää. Se Mari, joka nauttii käsilaukuista, kengistä ja kaikesta ”turhamaisesta” ja shoppailee vaikkei mitään tarvetta olekaan. Se Mari, joka tietää ettei tavarat tuo onnellisuutta, mutta silti nauttii siitä kaikesta kauniista ”turhamaisuudesta” ja kun se tietty laukku löytyy omiin kokoelmiin. Mari, joka nauttii spontaanista, huolettomasta ja helposta elämästä. Ja se Mari, jonka mielestä on ihan okei välillä nauttia ja olla miettimättä mitään syvempää elämän tarkoitusta. Mari, jolle kaikki visuaalinen ja kaunis on tärkeää ja tuo hyvää mieltä.

marin_silmin-0178

marin_silmin-0191-2

takki Lolitas&L / neulemekko Uhana / nahkahousut Michael Kors / kengät Billi Bi / laukku, sormukset ja kello Chanel / sormus Efva Attling / pipo Balmuir / rannekorut Hermès ja Fendi / aurinkolasit Prada / kashmirhuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta)

Huomaatte varmaan sanomattakin, kuinka erilaisia nämä kaksi Maria ovat ja  miten suuri kontrastiero niiden välillä on… Näiden kahden kanssa tasapainottelen vähän väliä, ja välillä tunnen että kuormitun liikaa rooliristiriidan vuoksi. Kun on tilanteita, etten tiedä miten suhtautua tai toimia, kun kumpikin Mari käskee toimimaan eri tavalla. Mutta kumpikin Mari on minulle tärkeä kokonaishyvinvoinnin kannalta ja koen, etten olisi kuitenkaan minä, jos näitä kumpaakin puolta ei minussa olisi, vaikka se välillä melko omituista ja raskasta onkin.

Olen lisäksi huomannut että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Siinä missä tämä vuosi oli hyvinkin kulutusjuhla voittoinen, joten ensi vuodesta olen jo päättänyt että olkoon se laukuton ja henkisen kasvun vuosi. Ehkä kuitenkin tärkeämpää napakoiden linjanvetojen sijaan on ollut se, että olen oppinut huomaamaan erilaisia käytösmalleja ja tapahtumaketjuja mitkä johtavat tietynlaisiin lopputulemiin. Se, että takanani on yksi elämäni rankimpia  vuosia, on ne pienet arjen ilot ja laukkuhankinnat tuoneet kyllä paljon iloa tämän vuoden keskelle, piristämään ja potkimaan eteenpäin, kohti tavoitteita ja unelmia. Vaikka vuosi on ollut raskas, on se ollut myös täynnä rakkautta, onnellisuutta ja iloa. Niitä asioita, mitkä oikeasti ovat merkityksellisiä. Ja se jos mikä on tärkeää.

Asukoon siis minussa kaksi Maria, onpahan ainakin arki paljon värikkäämpää!

Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle! Oletko sinäkin yhtä kahtiajakautunut kuin minäkin?

P.S. Pakko keventää sen verran aiheeseen kuulumattomalla asialla, että sain juuri Japanissa olevalta puolisoltani tekstiviestin: ”Just oltiin dinnerilla. Piti ottaa kengät pois. Onneksi oli ehjät sukat.” Tekstiviesti ei kuitenkaan kerro, että olivatko ne sukat samaa paria…

Bayswater ja kusiluistimet

marin_silmin-3598

marin_silmin-3601

Saimmehan mekin vihdoin talven tänne Vaasaan. Lunta, ihanaa! Tuo niin paljon valoa näihin pimeisiin päiviin. Ja onneksi minullakin on nyt ne talvirenkaat alla autossani, niin pääsee liikkumaan turvallisesti.

Kuvissa näette Mulberry Bayswater laukkuni vuosien takaa. Ikiklassikko. Olen harrastanut laukkuja koko aikuisikäni ja laukkumerkit ovat vaihdelleet hieman iän ja sen hetkisen maun mukaan. Parikymppisenä minulla alkoi tosi voimakas Mulberry -vaihe ja minulla oli paljon heidän laukkujaan, kenkiään, huivejaan ja vaatteitakin. Laatu oli todella hyvä suhteessa hintoihin. Mulberry innostus kesti myös kauan, melkein vuosikymmenen. Toki rinnalle alkoi nousta uusia laukkumerkkejä ja suosikkeja, mutta pidin ja pidän edelleen Mulberryn tuotteista. Ne ovat klassisen ajattomia, eivätkä huuda mitään tiettyä merkkiä/logoa.

marin_silmin-3612

marin_silmin-3621

Olen kylläkin myynyt ja antanut eteenpäin suurimman osan Mulberry kokoelmastani, koska en ennättänyt niitä enää käyttää, mutta tämän kuvissa esiintyvän Bayswaterin olen jättänyt kokoelmiini loppuiäkseni. Sillä on nimittäin erittäin suuri tunnearvo. Se on ainoa laukuistani, jonka puolisoni on ostanut minulle lahjaksi ❤ . Hän toi sen tullessaan työreissun yhteydessä palatessaan takaisin Suomeen pitkän poissaolon jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Ja kun hän Heathrown kentältä soitti ja antoi puhelimen Mulberryn myyjälle, jonka kanssa kävin läpi heidän laukkuvalikoimaa, en tainnut vielä silloinkaan uskoa, että hän palaa yöllä kotiin ison laukkukassin kanssa. Siitä syystä tuo laukku on minulle se kaikkein rakkain, koska puolisoni ostaa yleensä minulle lahjaksi lähinnä elektroniikkaa, mistä olen teille ennenkin kertonut… Mutta joskus ne miehetkin yllättää, ja tämä laukku on muisto siitä.

marin_silmin-3631

marin_silmin-3618

Jalassa on uudet Eccon kusiluistimet, niin kuin meilläpäin sanotaan tuon mallisista kengistä. Hirmu hyvät jalassa huonosta lempinimestään huolimatta. Ehkä vähän huono ajankohta ostaa tuonmalliset kengät, mutta loistavat toimistolipokkaat, ja kuvat on otettu työpäivän jälkeen.

marin_silmin-3641

marin_silmin-3614

takki Samsoe & Samsoe / kietaisumekko Month of Sundays / sukkikset Swedish stockings / kusiluistimet Ecco / laukku Mulberry / huivi ei merkkiä / pipo Balmuir / kello Chanel / rannekoru Hermès / sormus Efva Attling

Nyt toivotan sinulle ihanaa viikonloppua! Minä vietän viikonloppuni kurssilla (josta lisää myöhemmin) ja huomenna olisikin tiedossa tyttöjen ilta dinnerin ja stand upin kera. En malta odottaa ❤ !

Mustatorvisienikeitto ja gluteeniton porkkanaleipä

marin_silmin-0035-4

marin_silmin-0031-6

Yhtä varma asia syksyisin kuin lehtien lakastuminen on se, että minut löytää sienimetsästä. Rakastan sienestämistä ja olen käynyt sienimetsällä ihan lapsesta lähtien. En tiedä mitään rauhoittavampaa ja energisoivampaa tapaa viettää viikonloppuja syksyisin kuin sienimetsällä. Eikä haittaa vaikkei saalista juuri tulekaan, akut on ladattu metsäkävelyn jälkeen takuuvarmasti. Paitsi silloin, jos Marsa eksyy metsässä ja sitä täytyy hädissään etsiä monta tuntia. Tai kun innoissani unohdan koirien hihnat jonnekin päin metsää sienisaalista löytäessäni. Kaikki on koettu. Mutta joka kerta on löytynyt ainakin koirat ja fleksit, jos ei saalista.

marin_silmin-0038

Maanantaina pohdimme puolisoni kanssa että mitä tekisimme jääkaapista löytyvälle kuohukermalle ja vastaus tuli suustani samantien: kermaista sienikeittoa! Ja koska syksyllä löytyi hirmuisen paljon mustatorvisieniä (niin paljon, että innoissani lensin metsässä selälleni ja hoin koko ajan voi hyvä jumalaa ja apua), valikoitui keitoksi mustatorvisienikeitto. Ja keiton kanssahan on saatava myös tuoretta leipää, jotta ateriakokonaisuus on täydellinen.

marin_silmin-3396

marin_silmin-0032

Koska puolisoni on hyvä leipuri enkä minä pärjää hiivalle ollenkaan, teki hän gluteenittoman leivän ja minä olin keittovastaava. Täytyy sanoa, että nykyään kun asumme vuosien kahden kodin  asumisen jälkeen ainoastaan yhtä kotia, arvostan todella paljon tällaisia arkisia kokkailutuokioita yhdessä. Että laitetaan ruokaa yhdessä ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Ruuanlaitto ei tunnu ollenkaan rankalta tai pakkopullalta tuolloin.

marin_silmin-0025-5

Lopputulos oli niin hyvä, että tirautin muutaman onnen kyyneleen syödessäni, joten ajattelin jakaa nuo reseptit teillekin. Syötte sitten omalla vastuulla, koska meillä meni kaikki kerralla ja tuli ähky.

Mustatorvisienikeitto:

1 sipuli
1 rkl voita
2 dl kuivattuja torvisieniä
1 litra vettä
suolaa
timjamia
valkopippuria
2 dl kuohukermaa
perunajauhoa suurustamiseen

Liota kuivattuja sieniä vedessä 15-30 min. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota sitä voissa kattilassa. Lisää joukkoon liotetut sienet ja kuullota vielä hetki. Lisää 1 litra vettä (minä käytin myös sienten liotusveden n. 5 dl kun olin ensin maistanut ettei se ole kitkerää) ja keitä miedolla lämmöllä n. 10 min. Mausta suolalla, timjamilla ja valkopippurilla. Lisää kerma. Tässä kohtaa käyn keiton sauvasekoittimella läpi, sillä en tykkää isoista sienen paloista keitossa. Ja lopuksi perunajauhoa kylmässä vesitilkassa (n. 2-3 rkl) suurustamista varten. Valamis.

Gluteeniton peltiporkkanaleipä:

5 dl gluteenittomia jauhoja
2 dl maissijauhoja
2 dl porkkanaraastetta (mehustuksesta ylijäänyttä)
1 tl psylliym
1 tl hyvälaatuinen suola
5 dl vettä
1 dl oliiviöljyä
1 kuivahiivapussi
seesaminsiemeniä

Ainekset sekaisin kulhossa, anna kohota pellillä n. 20 min ja uunissa 225 astetta n. 25 min. Tämän tarkempaa selitystä en saanut aineksien sekoittamisesta, mutta uskoisin, että kuivat aineet sekaisin ja lämmin neste joukkoon ja lopuksi öljy.

Valmiin leivän palasen päälle vielä reilusti voita sulamaan. Keiton ja leivän kera kun otti vielä lasillisen kuivaa rieslingiä, niin oli täydellinen viikon aloitus.

Paras maanantai aikoihin.

marin_silmin-0033-2

marin_silmin-0030-3

Tykkäätkö sinä sieniruuista?

Melkein olisi tehnyt mieli kirjoittaa tänään politiikasta, mutten keksi siitä tällä hetkellä mitään positiivista sanottavaa, joten ruoka oli parempi ratkaisu juuri nyt, tänään. Elämme jänniä aikoja ystävät.

Autoilusta

marin_silmin-3331

marin_silmin-3312

Minulla on meneillään melkoinen autoiluun liittyvä ongelma. Tai pitäisikö sanoa rengasongelma. Vai onkohan se vaihdeongelma…

Nimittäin, autoni talvirenkaat ovat tällä hetkellä toisella puolella Suomea, yli viiden tunnin ajomatkan päässä Savossa ja siellä päin taitaa olla jo melkoiset talvikelit. Olen pärjännyt vielä omalla autollani Vaasassa kesärenkailla, koska lumesta ei (tässä tapauksessa) onneksi ole vielä tietoakaan. Onneksi puolisoni ennakoi tilanteen viime Savon reissulla ja vaihtoi autoonsa jo talvirenkaat alle, joten taloudessa on sentään yksi auto, missä talvirenkaat jo ovat.

marin_silmin-3328

marin_silmin-3337

Puolisoni on lähdössä työmatkalle maailman toiselle laidalle tällä viikolla, joten minullehan siis jää talvirenkailla oleva auto. Eli kaikki hyvin siis… No, valitettavasti ei. Puolisoni auto kun sattuu olemaan manuaalivaihteinen ja minun automaatti. Ja olen ajanut aika monta vuotta pelkästään automaattivaihteisella autolla. Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta ihan oikeasti, kun olet ajanut monta vuotta, kymmeniä tuhansia kilometrejä, pelkästään automaattivaihteisella autolla, ei ole kovin helppoa hypätä manuaalivaihteisen auton rattiin. Viime kerralla kun näin tapahtui, isäni meinasi kuolla nauruun, koska kytkimeni käyttö kuulemma kuulosti siltä, kuin olisi ollut mummojen kokoontumisajot. Ja puolisoni huusi minulle valehtelematta kurkku suorana ja naama punaisena. Ajaminen oli aivan kamalaa ja pelottavaa. Vihasin joka hetkeä.

marin_silmin-3340

marin_silmin-3345

Tällä kertaa asiaa alettiin ratkaista niin, että rouva harjoitteli ensin rallisimulaattorilla kytkimen ja vaihteiden käyttöä. Turvallisissa olosuhteissa, niin kuin puolisoni totesi. Ja kun sen saimme sujumaan (kerrasta!), hyppäsin kauhusta kankeana viime sunnuntaina auton rattiin. Syke oli ainakin 150, minä jännityksestä kankeana ettei edes veri kiertänyt, Alma huusi takapenkillä kurkku suorana (varmaan pelosta), minun kytkinjalkani tärisi jokaisessa risteyksessä ja pysäköidessä, mutta hitsi vie, selvittiin työpaikkani pihalle!

Edelleenkin minulla kuitenkin oli sellainen olo, että varmaan kaikkein turvallisinta olisi, että minä joko istuisin taksin kyydissä seuraavat viikot tai toivoisin joka päivä että säässä tapahtuisi yllättävä lämpeäminen. Noh, sää tästä tuskin enää kesäksi muuttuu ja taksissa istuminen ympäri Suomen kävisi melko kalliiksi, joten halvimmaksi ratkaisuksi ja minun hermojen säästämiseksi (ja puolison auton kytkimen säästämiseksi) autoni saa huomisaamuna alleen upouudet talvirenkaat. Onpahan sitten oikein tuplana, Savossa omat ja Pohjanmaalla omat. Huonosta kytkinjalasta kärsii koko lompakko!

marin_silmin-3355

marin_silmin-3330

Onko minulla kohtalotovereita? Kenen muun mielestä on aivan kamalaa ajaa manuaalivaihteisella autolla?

Niin, ja postauksessa näkyvät kuvat on otettu sen jälkeen, kun onnistuneesti ajoin koko konkkaronkan Mustasaaren kirkolle puolison autolla. Kotiin en enää uskaltanut ajaa.

(postauksessa käytetty vähän värikynää ja rutkasti huumoria, luethan sen myös niin 🙂 )