Uppomuna

IMG_20170806_103839

Sunnuntai aamut ovat maailman parhaita. Kiireetöntä olemista, pikku hiljaa päivään heräämistä sekä herkullinen aamiainen, jonka kruunaa uppomuna. Tuo päiväunieni kohde. Olen haaveillut jo kauan tekeväni itse uppomunia, sillä rakastan niitä ja ennen kaikkea sitä hetkeä kun saan puhkaista sen mehevän keltuaisen joka valuu aamiaisleivälleni.

Tiesin, että tehtävä, eli uppomunan itse tekeminen, ei tule olemaan helppo, sillä olinhan opiskellut uppomunan tekemistä enemmän kuin koskaan luin opiskeluiden aikana tentteihin. Tiesin vihdoin olevani valmis koitokseen ja niin viikko sitten sunnuntaina, huonojen yöunien jälkeen, päätin että nyt on aika. Aika tehdä itse uppomunia. Latasin pöytään kattilan, etikkaa, arvoin käytänkö suolaa vai enkö käytä (käytin!) ja lunttasin vielä kerran ohjeen. Ja huusin puolisolle, ettei ole MITÄÄN asiaa keittiöön. Nyt on kyse vakavasta asiasta. Ja ryhdyin hommiin, vapisevin käsin, itseluottamusta uhkuen…

Marin_silmin-0154

Niin… en nyt varsinaisesti tituleeraisi itseäni uppomunamestariksi tuon kokeilun jälkeen. Kyllä se oli se uppomuna joka otti minusta niskalenkin. Munat kyllä valmistuivat ja olivat melkein kuin pitikin (mitä nyt valkuainen levisi pitkin kattilaa), mutta kauniita ne eivät olleet millään mittarilla katsottuna. Mutta onneksi keltuainen oli löysä ja valkuainen napakka siltä osin kun oli keltuaisen ympärillä ja maku niin kuin pitikin. Ja sehän se kaiken ratkaisee, maku. Ei tässä missään missikisoissa oltu. Mutta silti olisin toivonut hieman kauniimpia uppomunia. Siitä syystä tässä postauksessa olevat kuvat ovat otettu ennen grande katastrofia.

Ensi sunnuntaina, kun olen näillä näkymin tyttöjen kanssa keskenään kotona,  otan härkää sarvista ja kokeilen uudestaan. Ilman suolaa keitinvedessä.

Että olisiko hyviä vinkkejä kauniisiin onnistuneisiin uppomuniin? Minulla olisi nyt viikko aikaa tehdä mielikuvaharjoituksia.

Marin_silmin-0155

 

Tallinna vinkki: Telliskivi

Marin_silmin-0792-2

Marin_silmin-0795

Marin_silmin-0799

Marin_silmin-0801

Marin_silmin-0804

Olimme Tallinnassa viisi päivää, ja päätimme, että emme aio pyöriä päiviämme pelkästään vanhassa kaupungissa ja kaupungilla, vaan lähdimme tutustumaan lähialueisiin jalan.

Sunnuntaiaamuna lähdimme sitten kävelemään satamasta pohjoiseen päin Kalamajan suuntaan kauniissa aurinkoisessa säässä. Rakennukset vaihtelivat vanhoista rähjäisistä hökötyksistä (mutta ah, niin ihanista) aivan tuliteriin kaupunkiasuntoihin. Kun olimme ohittaneet Lennusadamin, päätimme mennä sen jälkeiseen puistoon ja lähteä siitä kävelemään kohti Telliskiven paljon kehuttua hipsterikaupunginosaa. Matkalla ihastelimme vanhoja puutaloja, joista osa oli kunnostettu huikean kauniiksi, osa jätetty vanhaan kuntoonsa ja siellä ne sulassa sovussa rintarinnan olivat puutalot vieri vieressä. Yhden talon ikkunasta vihainen koira melkein hyppäsi erään miehen päälle, mutta omistaja sai koiransa kiinni juuri ja juuri. Säikähdin niin kovasti, että melkein pissasin housuun.

Aika nopean kävelyn jälkeen päädyimmekin Balti jaam juna-asemalle, josta oikeastaan Telliskiven alue sitten alkaakin. Juna-asemalla on torikauppiaita (mm. luomuosastot erikseen), lihakauppa, kalakauppa, ja yläkerrassa vaate- ym. myymälöitä. Lisäksi siellä oli aivan ihana ravintola, Humalakoda, joka oli myös panimo. Sinne pysähdyimme muutamille janojuomille nauttimaan kauniista miljööstä ja lämpimän aurinkoisesta kesäpäivästä. Ruokaa emme siinä malttaneet syödä, mutta annokset näyttivät hyviltä.

Marin_silmin-0806

Marin_silmin-0809

Marin_silmin-0816

Marin_silmin-0812

Marin_silmin-0819

Telliskivi on erittäin trendikäs alue tällä hetkellä ja alueen vanhoista teollisuusrakennuksista ja puutaloista on tehty ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Se on ilmeisesti Viron suurin luova keskus ja siellä on paljon myös ateljeita, studioita ja kulttuurialan yrityksiä. Aluetta leimasikin boheemi tunnelma ja oikein rento meininki. Me viihdyimme paikan päällä erittäin hyvin. Kauppojakin oli muutamia sunnuntaina auki ja minä kävin ihastelemassa valtavan hyvää valikoimaa ekologisesta kosmetiikasta ja vartalonhoitosarjoista.

Ainoaksi ongelmaksi muodostui että mihin menisimme syömään, sillä herkullisen näköisiä paikkoja oli niin valtavan paljon. Päädyimme sitten Kivi, Paber, Käärid -ravintolaan, sillä heidän koko menu oli gluteeniton ja luomua ja lähitiloilta tuli tuotteet. Ja hintataso oli edullinen. Jos päädytte sinne joskus syömään, niin käykää lukemassa vessojen ovien sisäpuolelta se tarina kivi, paperi, sakset -pelistä.

Kun olimme aikamme ihastelleet ja pyörineet Telliskivessä, kävelimme takaisin Tallinnan keskustaan ja vanhaan kaupunkiin, ja matka taittui n. 10-15 minuutissa. Tosin matkalla jäimme sitten vielä janojuomille, kun sää helli niin kovasti.

Suosittelen Telliskiven aluetta lämmöllä. Kannattaa käydä tutustumassa ja nähdä vähän uudenlaista ja erilaista Tallinnaa.

Marin_silmin-0823

Marin_silmin-0825

Marin_silmin-0827

Marin_silmin-0830

Marin_silmin-0831

Marin_silmin-0789

Oletko vieraillut Telliskivessä? Tykkäsitkö?

Ravintolavinkki Tallinnaan: Tai Boh

Marin_silmin-0694

Kyselin Tallinnan ravintoloiden perään ja kiitos niistä lukuisista vinkeistä mitä sain. Kaikkiin ravintoloihin ei ennätetty, mutta jäipähän jotain odottamaan seuraavaa kertaa. Muutama vinkki nousi useammin esiin ja yksi tällainen ravintola oli Tai Boh, johon ihastuimme todella paljon.

Tai Boh on aika kreisi paikka sisustukseltaan ja jo ulkoapäin tuo vihreä vanha puutalo kaikkine valoineen, koristeineen ja polkupyörineen oli jo hieman överi, mutta ehei, odotappa vain kun pääset sisälle. Kuvien kautta tekin pääsette kurkistamaan miltä siellä näytti, sillä nyt ei riitä sanat kertomaan minkälaista ravintolassa oli sisustukseltaan. Kaikkea oli, ja paljon ja erittäin värikästä. Tuntui että joka kerta kun katsoin jonnekin, näin jotain uutta mitä en ollut ennättänyt vielä illan aikana huomioida.

Marin_silmin-0695

Marin_silmin-0698

Ruoka on Asian fusion -tyyppistä ja aivan täydellistä, huh mitä makuja. Me otimme Tai Boh maistelumenun, 7 annosta, ja kokki teki minulle gluteenittoman version menusta. Gluteeniton versio poikkesi melko paljon siitä mitä listalla oli tuon menun kohdalla, mutta jokainen annos oli järisyttävän hyvä. Suloinen ja ystävällinen tarjoilijamme varmisti moneen kertaan olenko tykännyt siitä gluteenittomasta versiosta ja mitään huonoa en siitä keksi.

Alkuun pöytään tarjoiltiin 3 alkuruokaa, tämän jälkeen 3 pääruokaa ja lopuksi 1 jälkiruoka. Ja nyt pieni varoitus tai vinkki, kummin haluat. Mene ravintolaan todella nälkäisenä, ja tarkoitan TODELLA nälkäisenä, jos meinaat syödä tuon maistelumenun. Minä tykkään syödä paljon ja isoja annoksia ja olen se tyyppi jolla on aina nälkä. Mutta Tai Bohissa kohtasin kyllä rajani (okei, runsaalla lounaalla saattoi olla vaikutusta, söin ”pikku” sushimätöt lounaaksi). Jaksoin syödä kaikki alkupalat, mutta pääruuista jokaisesta jäi jäljelle enemmän tai vähemmän. Sydän itki verta, koska olisin halunnut syödä kaiken, sillä annokset olivat niin kauniita, niin maukkaita, mutta vatsa ei vaan vetänyt enempää.

Marin_silmin-0700

Marin_silmin-0702

Ja apua ne cocktailit. Ne ne vasta hyviä olikin. Tai Boh tunnetaan siis myös hyvistä drinkeistään. Joten suosittelen skippaamaan suosiolla viinilistan ja maistelemaan dinnerillä erilaisia cocktaileja. Sen lisäksi että ne olivat todella maukkaita, ne olivat myös todella kauniita. Passion martini… hmmmm. Olisin voinut juoda niitä vaikka ämpärillisen.

Hintatasokaan ei ole päätä huimaava. Tuo 7 ruokalajin maistelumenu maksoi 50 e per henki ja cocktailit olivat kympin molemmin puolin. Suosittelen tekemään ravintolaan pöytävarauksen. Ravintola löytyy ihan vanhankaupungin kupeesta, osoitteesta Mere pst 1. Mene ihmeessä kokemaan Tai Boh seuraavalla Tallinnan reissullasi, jos se ei ole entuudestaan tuttu. Ihastut varmasti! Minä en olisi uskonut ihan heti minkä helmen me löysimme. Voisin varata seuraavan Tallinnan reissun jo ihan pelkästään Tai Bohin vuoksi.

Marin_silmin-0701

Marin_silmin-0706

Haluankin vielä kiittää teitä, jotka tästä paikasta vinkkasitte. Kiitos!

 

Nizza 2 x ravintolavinkki: La Chèvre d’Or + La Rotonde

Kun Nizzan lomamme oli varattu, oli aika aloittaa ravintoloiden scouttaus. Onnekseni ystäväni äiti viettää ison osan vuodestaan Nizzassa, joten häneltä sain pitkän listan ravintolasuosituksia Nizzaan. Haussa oli vähän parempaa ruokapaikkaa ja päädyimme varaamaan pöydät seuraavaan kahteen ravintolaan:

La Chèvre d’Or sijaitsee Ezen kylässä, joka on n. 20-25 minuutin ajomatkan päässä Nizzasta. Ravintolalla on 2 Michelin tähteä ja se sijaitsee todella kauniilla paikalla korkealla kalliolla. Näkymä ravintolan sisältä on henkeäsalpaavan upea, sinistä merta silmän kantamattomiin. Söimme ravintolassa heidän 7 ruokalajin menun ja se oli mieletön. On vaikea sanoin kuvailla sitä makujen ilotulitusta suussa ja kuinka kauniita annokset olivat. 12/10. Minun suosikkeja menusta oli alussa tarjoiltu keitto sekä pääruuan jänis. Alkuun joimme lasit shampanjaa ja ruualle tilasimme todella kattavalta viinilistalta viinipullon. Myös minun keliakiani oli huomioitu hyvin. Pystyin syömään ystäväni kanssa saman menun jälkiruokiin asti täysin samanlaisena. Jälkkärit olivat sitten hieman erilaiset, mutta kummallakin todella maukkaat. Ystäväni ylisti suklaajälkiruokaansa melkoisilla ylistyssanoilla ja minun marjaisa annos oli suussa sulava.

IMG_20170705_194125

IMG_20170705_194134

IMG_20170705_193240

IMG_20170705_223138

Ravintola on melko pieni, ja me istuimme illallisemme keskellä salia. Ravintolan verkkosivuilla on lisäksi kerrottu dresscode jonka saa myös sähköpostiin varauksen yhteydessä. Ymmärrettävistä syistä en todellakaan kuvannut annoksiamme ja nappasimme vain parit pikaiset maisemakuvat kännyköillä kun saavuimme ravintolaan, mutta viereisen pöytäseurueen ihastuttavat senioripariskunnat ottivat kyllä rohkeasti kuvatkin annoksistaan. Me tyydyimme painamaan annokset mieliimme ja makumuistoihimme pysyvästi ilman kuvia. Ja kuten arvata voi, hintataso ei ole edullinen, mutta hintansa väärti.

Muutama sana tämän ravintolan varauskäytännöstä, johon olen jo viitannut alkukesästä, kun varausta ”väänsimme”. Ravintolan varauspyynnön pystyi tekemään netissä, pisteet sille. Kun varausvahvistus saapui sähköpostiini, hypin ilosta, pääsisimme syömään silloin kun olemme Nizzassa. Kunnes luin sähköpostin loppuun ja avasin mukana tulleen liitetiedoston. Suuni loksahti auki. Minun olisi pitänyt lähettää heille luottokorttini kaikki tiedot numeroineen, turvakoodeine ym. täydellisine tietoineen (varaussumman vuoksi). Totesin tämän melkoiseksi turvallisuusriskiksi, ja töissä meidän koodarit nauroivatkin että tämä on kuin sähköpostihuijaus, mutta todellinen ja aito viesti. Kirjoitin heille kauniin viestin etten mitenkään voi antaa luottokorttitietojani sähköpostitse ja perustelin miksi ja kerroin kuinka niin mielelläni tulisimme syömään ja voisimmeko hoitaa tämän jotenkin muuten. Sitten jäin jännityksellä odottamaan kuinka ranskalainen palvelukulttuuri taipuu. Nopeasti sain vastauksen, jossa he sanoivat ymmärtävänsä tilanteen ja toivottivat silti tervetulleeksi, huh.

Suosittelen menemään ravintolaan hyvissä ajoin, sillä hotellin (ravintola toimii hotellin yhteydessä) puutarha on todella kaunis sekä lähellä on myös hajuvesimyymälä/tehdas, jossa käydä visiitillä ennen dinneriä. Meille tuli melko kiire lähtö, joten vasta dinnerin jälkeen, harmillisesti pimeässä, ennätimme vierailla tuossa kauniissa puutarhassa.

IMG_20170704_220717

IMG_20170704_220741

IMG_20170704_220816

Toinen dinneripaikka jonka olimme etukäteen varanneet oli La Rotonde. Ravintola sijaitsee Nizzan legendaarisen Le Negresco hotellin yhteydessä. Itse asiassa hotellissa sijaitsee myös toinen ravintola, kahden Michelin tähden Le Chantecler. Ja jos oikein ymmärsin, näillä ravintoloilla on yhteinen keittiö. No mene ja tiedä. La Rotonde on siis se ”karuselliravintola”, kuten kuvistakin näkyy. Me kuitenkin söimme ulkona terassilla merinäköalasta ihaillen. Myös täällä söimme heidän menun, joka oli 3 ruokalajia ja todella edullinen (39 e). Mutta tämä dinneri oli kyllä hieman pettymys. Ruuat olivat ihan jees, mutta minun pääruokani, tonnikalapihvi, oli aivan ylikypsä. Onneksi sentään ystävällä se oli niinkuin kuuluukin. Tältä dinneriltä odotin enemmän kuin mitä saimme. Onneksi sentään viini oli hyvää. Nauroinkin, että ainakaan täällä ei mennyt pää pyörälle ruuasta, enemmänkin sisustuksesta. Oli myös melkoiset juhlat meneillään Le Negrescon aulassa mennessä ja tullessa, sillä siellä vietettiin häitä. Oli ihanan näköiset juhlat hääparilla ja varsin railakas meno.

Lisäksi näistä ravintoloista meille vinkattiin, ja joissa emme ehtineet käydä:

Onko edellä mainitut ravintolat sinulle tuttuja?

 

Kesäkeitto

_DSC0501 (2)

_DSC0493 (2)

Käsi ylös kaikilta, ketkä tykkää kesäkeitosta?

Minä, yllätys yllätys, rakastan sitä. Ei ole  kesää ilman kesäkeittoa. Olette ehkä huomanneet etten ole kovin ronkeli mitä ruokaan tulee, yleensä syön kaiken mitä eteen kannetaan ja vielä hyvällä ruokahalulla.

Kesäkeittoon liittyy lisäksi eräs rakas tarina parisuhteemme alkuajoilta ja varmaan siitäkin syystä joka kerta kun teen kesäkeittoa, se tuntuu jotenkin spesiaalilta. Aikoinaan, nuorena tyttönä asuin torin laidalla ja kesäaamuisin tykkäsin käydä torilta hakemassa tuoreet vihannekset ja kasvikset. Eräänä aamuna kipaisin taas torille ja puolisoni, silloinen poikaystäväni, oli omassa kotonaan nukkumassa kesätyön yövuoron jäljiltä. Olimme vasta ruenneet seurustelemaan ja olin tavannut hänen vanhempansa vasta muutamia kertoja. Puolisoni vanhemmilla oli tuolloin vielä puutarha ja he olivat myymässä torilla vihanneksia ja kasviksia muiden kauppiaiden joukossa. Minä reippaana tyttönä kesäkeittohimoissani menin anoppini kojulle ostamaan vihannekset ja kasvikset ja kun anoppini kuuli että aion tehdä kesäkeittoa ja tarjota sitä myös hänen pojalleen, hän laittoi korini niin täyteen kasviksia ja vihanneksia, että siitä olisi riittänyt varmasti koko kerrostaloni asukkaille kesäkeittotarpeita. Muistan kuinka minua jännitti tarjota kesäkeittoa puolisolleni, jonka olin oikein kutsunut syömään, sillä hän ei ollut siitä aikaisemmin oikein tykännyt anoppini mukaan (kuten ei kaalilaatikostakaan, minun lempiruuasta!), mutta kun hän maistoi tekemääni keittoa ja sanoi tykkäävänsä siitä todella paljon, tiesin, ettei hän valehdellut. Hän taisi syödä koko kattilallisen kerralla. Huh. Nykyään hän myös rakastaa kaalilaatikkoa 😉 . Ja salaisuus maukkaaseen kesäkeittoon on koskenlaskija juusto. Sen avulla kesäkeitosta tulee täydellinen, ja uskaltaa tarjota jopa uudelle poikaystävälle 😉 .

_DSC0504 (2)

Kesäkeitto

4-5 uutta perunaa
3-4 naattiporkkanaa
1-2 kesäsipulia
pieni kukkakaali
pieni parsakaali
herneitä
suolaa
pippuria
voita
vettä

koskenlaskija n. 2/3 pakettia (viherpippuri tai voimakas)

Pilko kasvikset sopivan pieniksi suupaloiksi ja irroittele herneet palkoistaan (syö itse samalla muutamia). Kuullota sipulia aluksi kattilassa voissa, lisää pieneksi pilkotut porkkanat ja perunat ja anna kuullottua hetki. Lisää vettä ja anna kiehua hetki. Lisää perään kukkakaali ja parsakaali ja anna taas kiehua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Kun kasvikset alkavat olla kypsähköjä, lisää koskenlaskija sulamaan keittoon, ja lisää samalla herneet. Yleensä laitan koskenlaskijaa n. 2/3 pakettia, riippuen keiton määrästä. Eniten tykkään viherpippuri mausta ja voimakkaasta. Kun juusto on sulanut ja keitto kiehahtanut (+kasvikset kypsiä), keitto on valmis nautittavaksi tuoreen leivän kera, jonka päälle reilusti kirnuvoita ja kermajuustoa. Nam.

_DSC0502 (2)

Meille onkin tulossa mökille kesän odotetuin vieras, nimittäin rakas kummityttömme vanhempineen. Joten siitä syystä laitetaan aamulla rosvopaisti tulille.

Herkullista viikonloppua! Kesäkeitolla tai ilman.