Kukkakaali-pekonisalaatti

_DSC0016

_DSC0011

Mökillä ollessamme syömme aika usein kalaa. Tai noh, niin usein kuin vain niitä järvestä nousee, puolisoni kun on innokas kalastaja. Täällä päin saaliiksi päätyy usein kuhaa, ahvenia ja haukea ja nekös meille sopii, maukkaita kaloja kun kaikki ovat. Ja kalan kaveriksi sitten salaatteja ja/tai uusia pottuja.

Meillä on tapana yleensä laittaa ahvenet savupönttöön ja kuha fileoinnin jälkeen paistaa voissa pannulla. Eilen kuitenkin puolison kalareissun päätteeksi (oli kuulemma kauhea kutka päästä heti aamusta kalalle) päädyimme laittamaan sekä ahvenen että kuhan savustuspönttöön. Ahven ilman suolaa tytöille (rakastavat savuahvenia!) ja kuha suolattuna meille. Ja että oli maukasta, savustettu kuha!

Kuhan kyytipojaksi päädyin tekemään meidän herkkusalaattia, eli kukkakaali-pekonisalaattia, jota puolisoni pyysi. Se nimittäin on superherkullista ja sopii ihan kaiken kanssa. Itse syön sitä ihan pelkästäänkin sellaisenaan esim. lounaaksi. Olen alunperin syönyt tätä firmamme illanistujaisissa, kun meidän toimitusjohtajan vaimo oli sitä tehnyt meille tarjolle ja ihastuin samantien ikihyviksi. Salaatti on yksinkertaista, maukasta ja rapea pekoni tuo siihen niin ihanan suolaisen lisän.

Resepti on hyvin yksinkertainen ja menee näin:

1 keskikokoinen kukkakaali
paketti pekonia (140g tai 170g)
1 purkki kermaviiliä (luomu)
suolaa
chiliä

Laita pekonit paistumaan grilliin rapeaksi (tai uuniin tai paistinpannulle). Pilko kukkakaali ihan pieniksi paloiksi. Jos rapeaksi paistettu pekoni on vielä todella rasvaista. laita ne hetkeksi talouspaperin päälle imeytymään pahimmat rasvat pois. Crunchaa jäähtynyt pekoni kukkakaalisilpun joukkoon pieneksi silpuksi (rapeana helppo esim. käsissä puristella paloiksi). Sekoita kukkakaali-pekonisilpun joukkoon purkillinen kermaviiliä ja mausta suolalla ja reilulla chilillä (oman maun mukaan). Salaatti saa maistua reilusti tuliselta. Anna makujen tekeytyä hetki ja eikun syömään!

Ja tiedättekö, jouduin ihan varta vasten ”stailaamaan” nämä kuvat. Oli pakko laittaa jotain vihreää lautaselle joukkoon, sillä valkoinen kala ja valkoinen salaatti valkoisella lautasella oli aika… valkoinen. Mutta vihreä salaattikin syötiin.

_DSC0023

Suosittelen tekemään tätä herkkua joku päivä, varmasti tykkäät, jos pekonista tykkäät. Tule sitten kertomaan maistuiko.

 

Viinitilakierroksella Rondan alueella

Marin_silmin-2200

Marin_silmin-2201

IMG_20180516_145947.jpg

Caminito del Reyn lisäksi odotin matkaltamme kovasti viinitilavierailuita. Olin varannut meille etukäteen pari viinitilaa Rondan alueelta, jossa vierailimme tastingin  merkeissä, sekä tietysti hyvän ruuan.

Ensimmäisenä ajelimme Bodega Dona Felisa Chincillaan, jossa meidän lisäksi oli amerikkaisturistikaksikko oppaineen kanssamme. Täällä kiersimme viinintuotantotilat ja kuulimme viinitilan viininvalmistuksesta, mitä viinejä siellä valmistetaan ja kuinka kauan menee rypäleen keräämisestä siihen, että valmis juotava viini on asiakkaan nenän edessä lasissa. Espanjalaiseen rentoon tyyliin kierroksella oli mukana myös tilan koirat, jotka viihdyttivät meitä. Tilalta valmistuu vuodessa muistaakseni n. 400.000 pulloa, josta vientiin menee ympäri maailman eri viinejä. Suomeen ei kuitenkaan ollenkaan. Kierroksen jälkeen oli tasting erittäin maukkaiden tapasten kera ja koska olin varauksessa ilmoittanut keliakiastani, minulle oli tehty omat tapakset. Possunposkesta valmistettu tapas oli niin hyvää, että olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka paljon. Tastingissa maistelimme kolmea eri viiniä, joista aina itse valitsimme viinipareista mitä maistamme. Minun suuhun maukkain oli paikan roseviini, jota ostimme kotiinkin yhden pullon. Tilan viinit eivät varsinaisesti ole luomuviinejä, mutta tilalla ei käytetä kemiallista torjuntaa, ellei ole aivan pakko. Heillä on istutettu viiniköynnösrivien päätyihin ruusupensaat, joista he tarkkailevat mahdollisia öttiäisiä ja tauteja. Tilalle oli todella helppo navigoida autolla. Tasting, tapakset ja kierros maksoi 25 euroa per henki.

Marin_silmin-2209

Marin_silmin-2210

IMG_20180516_161038.jpg

Toinen viinitila, päivämme helmi, oli Bodega Vetas, jonne oli Chincillasta n. 30 minuutin ajomatka. Tilalle löysi kyllä, mutta hieman enemmän joutui navigoimaan kuin tuonne ensimmäiselle. Kun saavuimme tilan pihalle, meille kaikille tuli heti sellainen kotoisa ja rento olo. Pieni viinitila, jonka omistajarouva oli niin sydämellinen ja ihana ja mikä miljöö. Olimme paikan päällä ainoastaan omalla porukalla ja olin varannut meille sinne lounaan sekä tastingin. Lounas ja tasting oli katettu keskelle pihaa, kauniiseen paviljonkiin. Ihana rouva kertoi aluksi heidän tilastaan, viinintuotannosta, rypäleistä ja maaperästä. He tuottavat n. 8000 pulloa viiniä / vuosi, eli kyseessä on todella pieni tila. Ja tietenkään tuollaisesta pullomäärästä ei vientiin pulloja mene, muuta kuin tilalla vierailevien turistien mukana. Viinit ovat natural viinejä, mitään ylimääräistä ei tilalla käytetä. He tuottavat kolmea erilaista punaviiniä: Junior, Seleccion sekä Petit Verdot. Junior on ranskalaisissa tynnyreissä n. 8 kk, josta matka jatkuu pullotukseen ja sen maaperä ei ole yhtä laadukas kuin tilan kahdella muulla viinillä. Seleccion sekä Petit Verdot ovat ranskalaisissa tynnyreissä 24 kuukautta ja useamman vuoden vielä pulloissakin ennen kuin ne päätyvät nautittavaksi. Rypäleet viljellään viinitilan ja talon pihapiirissä, jossa maaperä on erittäin laadukasta.

Marin_silmin-2203

IMG_20180516_144300.jpg

Teen tässä kohtaa pienen tarkennuksen, ennen kuin jatkan: minä en ole punaviini-ihminen, en juo yleensä ikinä punaviinejä, sillä ne aiheuttavat minulle helposti migreenin ja koen ne liian ”tunkkaisina” omaan makuun. Ajattelin aluksi, että minulta jää tasting väliin, että maistan jokaista hieman, mutta se on sitten siinä. Ja vielä mitä, nuo punaviinit olivat erittäin hyviä, todella maukkaita, raikkaita ja pehmeitä suussa. Ehkä parhaimpia ikinä, mitä olen koskaan maistanut, eikä migreenistä tietoakaan. Lounaamme oli 4 ruokalajin lounas, jossa jokaiselle ruualle oli mätsätty oma viini. Alkupalana oli kesäkurpitsakeittoa vuohenjuustolla, jonka kanssa nautimme Junioria. Sen jälkeen sienirisotto, jonka kanssa nautimme Seleccion viiniä (tämä oli oma suosikkini ehdottomasti!). Risoton jälkeen maukas liha-annos, jotta paikan kruununhelmi, Petit Verdot, pääsisi oikeuksiinsa. Ja niin tuhti kuin Petit Verdot olikin, sen maku oli mielettömän hyvä. En uskoisi ikinä kehuvani tuhtia punaviiniä näin runsaasti. Ja jälkkärinä sitten paahtovanukas. Tuo kokonaisuus oli todella mieletön. Loistavaa viiniä, erittäin maukasta ruokaa kauniissa rauhallisessa miljöössä omalla porukalla. En olisi voinut keksiä mitään enempää tuolle lounaalle. Ja lounas tastingin kanssa maksoi vain 35 euroa. Itse viinit eivät tietystikään ole enää niin edullisia. Junior oli edullisin, reilun 10 euroa pullo, mutta Seleccion sekä Petit Verdot olivatkin sitten jo n. 30 euron luokkaa per pullo ja Petit Verdot ylikin. Ostimme kotiin Junioria sekä Seleccionia. Nyt ongelmana on enää, että milloin raaskii avata nuo pullot ja nauttia laadukkaasta punaviinistä.

IMG_20180516_151115.jpg

IMG_20180516_153847.jpg

Marin_silmin-2212

Jos siis kaipaat uudenlaisia aktiviteetteja lomallesi Aurinkorannikolla, suosittelen lämpimästi kiertelemään viinitiloja. Joukossa on todellisia helmiä ja paikat kivoja, idyllisiä ja todella vieraanvaraisia. Rondan ympäristössä on paljon viinitiloja, suhteellisen lähekkäin toinen toisiaan ja niihin on helppo navigoida. Varaukset onnistuivat sähköpostilla ja ruoka-aineallergiat otettin hyvin huomioon. Joten eikun nauttimaan Espanjan auringosta viinin merkeissä. Salud!

 

Gluteenittomat suolaiset täytetyt letut

Marin_silmin-1330

Kuinka moni muu minun lisäksi lukee Yhteishyvän, Pirkan ja muiden lehtien mukana tulevia reseptilehtisiä? Lisäksi minä merkkaan noihin reseptilehtisiin erikseen mitä haluan testata ehdottomasti ja ruksin yli sellaiset mihin ei tarvitse palata ja revin lehtien sivuilta reseptejä talteen kokeiluita varten. Minusta se on mukavaa ajanvietettä ja kokeilen näiden lehtisten avulla usein uusia reseptejä, mitä ei tulisi muuten testattua. Olen näin löytänyt monia suosikkeja, joihin palaan kerta toisensa jälkeen.

Yksi tällainen uusi resepti, joka pomppasi silmilleni oli uusimman Pirkka -lehden mukana tullut Ranska -liite ja siinä ollut Galette resepti, eli suolaisten lettujen resepti. Itse resepti oli kuvitettu vielä niin houkuttelevasti ”löllömunalla”, joten pakkohan nuo galetet oli laittaa heti viime sunnuntaiaamuna testiin, kun kaikki ainesosat löytyivät kaapista. Ja kyllä olivat herkullisia, joten tämä resepti jää meillä ehdottomasti käyttöön. Sen lisäksi että itse ruoka on todella maukas, niin itse resepti on todella helppo ja nopea, lettutaikina valmistuu alle minuutissa ja täytteisiinkään ei tarvitse aikaa uhrata. Ainoa mikä vie pienen hetken on lettujen paistaminen, mutta kahdella pannulla sekin käy joutuisasti. Ja jos tekee kuten me, eli puolittaa reseptin taikinamäärän, jolloin saa 4 lettua, niin niiden paistamisessa ei kauan nokka tuhise.

Marin_silmin-1328

Marin_silmin-1332

Tässä resepti alkuperäisen ohjeen mukaan (minä siis puolitin taikinan, jolloin lettuja tuli 4):

Lettutaikina:

7,5 dl vettä
n. 4,5 dl tattarijauhoja
suolaa

Täytteet:

kinkkuviipaleita oman maun mukaan (ilmakuivattua kinkkua, tai esim. savustettua kinkkua jota itse käytin)
juustoraastetta
kananmunia
suola
pippuri
yrtit oman maun mukaan

Valmista taikina laittamalla veden joukkoon suola ja sekoita jauhot vesisuolaseokseen esim. kierrevispilällä, niin ettei jää paukkuja. Jauhoja sen verran että tulee sopivan paksua.

Paista letut paistinpannulla kummaltakin puolelta voissa. Kun käännät letun toisen puolen paistumaan, lisää letun päälle viipale kinkkua ja juustoraastetta kinkun päälle. Riko kananmuna keskelle ja käännä letun reunoja hieman täytteen päälle ja anna olla pannulla niin että kananmuna on omaan makuun sopivasti hyytynyt ja juustoraaste sulanut. Valmiin galetten päälle hieman suolaa ja pippuria ja itse lisäsin vielä persiljaa.

Ja tämähän on todella helppo täytteillä varioida mieleisekseen, vain oma mielikuvitus ja makuaisti rajana. Seuraavaksi minä ajattelin testata mozzarella-, tomaatti-, pesto-täytteistä lettua ja kana-avokado-feta lettua. Tuo lettu oli nimittäin niin helppo tehdä ja yllättävän maukas, eli uskon, että tämä on meillä jatkossa sellainen hätävararuoka.

Ja loppuun vielä se maukas lettu, jonka ulkonäkö olikin sitten kaikkea muuta kuin kuvauksellinen… Se oli puolison annos 😉 .

Marin_silmin-1337

Maukas tomaattikeitto

Marin_silmin-0015-8

Marin_silmin-0005-3

Hyvä tomaattikeitto on hyvää, maukasta ja mausteista. Huono tomaattikeitto on, noh, huonoa. Olen tomaattikeiton suhteen vähän myöhäisherännäinen, löysin sen vasta aikuisiällä, muutamia vuosia sitten, ja se vähän harmittaa. Eniten siitä syystä, että jos olisin löytänyt tomaattikeiton vähän aikaisemmin, sellaisen vajaa kymmenen vuotta sitten, niin olisin saanut tomaattikeittoihini maailman parhaimpia ja maukkaimpia tomaatteja anoppilasta. Mutta valitettavasti sitä mahdollisuutta ei enää ole, koska nykyään kasvihuoneiden tilalla on karvamoottoreita, hevosia. Kivoja nekin on, mutta minä joudun metsästämään tomaattikeittojeni tomaatit sitten muualta.

Alusta alkaen on ollut selvää, että tomaattikeittoni teen itse, en koske kaupan valmiskeittoihin, eikä minun tomaattikeittoon kuulu kerma, eikä juustot. Olen testaillut lukuisia reseptejä läpi ja vasta kun bongasin viimeistä murua myöten blogin ja Saaran tekstin täydellisestä tomaattikeitosta, viimeisetkin palaset loksahtivat paikalleen. Reseptini on siis lähes suora kopio Saaran täydellisestä reseptistä, eli kunniaa en voi ottaa itselleni, mutta on ilo jakaa jotain noin maukasta ja toimivaa, pienillä omaan suuhun sopivilla muutoksilla. Suosittelen lukemaan Saaran postauksen, sillä hän mainiosti selittää miksi ja miten maukas tomaattikeitto syntyy, itsehän vaan sujuvasti nyökyttelin mukana ja aavistin, että nyt on käsissä priimaa. Viimeistä murua myöten -blogi jäikin itselleni lukulistalle aina kun kaipaan maukasta ja maistuvaa kasvisruokaa.

Marin_silmin-0012-3

Ennen kuin mennään reseptin kimppuun, niin kerron hieman millaisesta tomaattikeitosta tykkään. Minulle tomaattikeiton tulee olla maukas ja mausteinen, hieman tulinenkin. Sopivasti paahteinen ja paksu, hieman makea ja kirpeä. Vähän valkosipulinen. Täyteläinen.

Ja sitten se resepti, jolla yllämainitun saa loihdittua. Tämä vaatii hieman aikaa, koska kasvikset paahdetaan uunissa ja vasta sitten keitellään keitto, mutta lopputulos on sen väärti. Mutta onnistuu kyllä ihan arki-iltanakin, jos ruoka-aika ei ole heti viideltä ja neljältä olet päässyt töistä.

1 kg tuoreita tomaatteja, tai hyvälaatuisia kokonaisia tölkkitomaatteja 3 tlk (itse käytin Mutti tölkkitomaatteja)
2 sipulia
4-5 valkosipulinkynttä (laita oman maun mukkaan, minä laitoin 4 isohkoa)
1 porkkana
3 rkl oliiviöljyä (minä käytin chilioliiviöljyä enkä mittaillut)
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria

4 basilikanvarren lehdet
4 dl kasvis/kanalientä
1 rkl punaviinietikka (tai balsamico kuten alkuperäisessä ohjeessa)
½ tl suolaa
1 tl sokeria
mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Kuori porkkana ja sipulit ja pilko ne isohkoiksi lohkoiksi. Älä kuori valkosipulia. Littaa veitsellä valkosipulit kuorineen, niin että ne rusahtavat (tämä toimenpide ehkäisee niiden totaalista kuivumista).

Halkaise tomaatit. Jos käytät tölkkitomaatteja, niin ota liemi talteen ja halkaise samoin tölkkitomaatit. Laita ne leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Lisää sipulit, valkosipulit ja porkkana. Lorauta päälle oliiviöljyä, sokeria, suolaa ja muutama rouhaisu mustapippuria. Itse en öljyä mittaillut, laitoin sen mutulla, mutta reseptissä on 3 rkl. Paahda kasviksia n. 45 minuuttia. Ota valkosipulinkynnet 30 minuutin jälkeen pois uunista ja poista niistä kuoret (lähtevät todella helposti).

Lisää ainekset kattilaan. Lisää joukkoon basilikan lehdet ja kana/kasvisliemi. Lisää myös tölkkitomaattien liemi, jos käytit niitä. Keittele pienehköllä lämmöllä 20-30 minuuttia. Mausta keitto suolalla, sokerilla, mustapippurilla ja punaviinietikalla/balsamicolla. Soseuta ja tarvittaessa mausta vielä, jos tuntuu että kaipaa jotain vielä. Itse taisin lisätä pikku ripauksen suolaa.

Ja tuo kuvissa näkyvä gluteeniton kaurasydän on melkoista herkkua. Löytyy Pirkka tuotemerkin alta ja pakasteesta. Myydään 4 kappaleen pakkauksissa. Minun nykyinen suosikkileipäni. Suosittelen testaamaan myös sitä.

Marin_silmin-0007

 

Marin_silmin-0014-3

Maistuvaa tiistain jatkoa sinulle.

Gluteeniton lasagne

Marin_silmin-0141-3

Marin_silmin-0137-3

Lasagne on viikonloppuruokien aatelia. Toki, kyllä se olisi minulle myös arkiruokien aatelia, mutta viikolla, arjen hullun myllyssä, sitä ei oikein ennätä tehdä.

Tänä viikonloppuna päätin syödä kaikkia mahdollisia herkkuruokia, ”viimeinen ehtoollinen” -teemalla, sillä ensi viikolla minut leikataan ja siitä alkaa vellikuuri, enkä tiedä milloin pääsen seuraavan kerran kiinteiden ruokien makuun. Ja lasagneakin oli pakko saada, joten tänä aamuna käärin aamutakkini hihat ylös ja rupesin töihin.

Lasagne on ehkä hieman isotöinen, mutta toisaalta ei taas ollenkaan. Vähän vaivaa se vaatii, mutta on kaiken tekemisen arvoinen, sillä lopputulos on niin herkullinen, että ähkyä ja ruokakoomaa ei voi välttää. Ei tälläkään kertaa.

Resepti on mukaelma Safkaa kirjasta ja sitä olen tehnyt kirjan reseptin mukaan ensimmäisen kerran 10.1.2015, eli aika tarkkaan 3 vuotta sitten. Minä nimittäin merkitsen reseptikirjoihin päivämäärät milloin reseptejä on tehty.

Lasagne

Jauhelihakastike:

2 porkkanaa
(2 sellerinvartta)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
sieniä oman maun mukaan
öljyä tai voita
600-700g naudan jauhelihaa
lasillinen punaviiniä (n. 2 dl)
2 tölkkiä (400g/tölkki) säilyketomaatteja tai tomaattimurskaa
suola
mustapippuri
timjami
(chiliä)
laakerinlehti

Lisäksi:

gluteenittomia lasagnelevyjä (meillä menee isoon vuokaan 1,5 pakettia Semperin levyjä)
mozzarellaa reilusti (n. 250g)

Bechamel eli valkokastike:

1 – 1,5 litraa luomu täysmaitoa
50g – 75g voita
perunajauhoja
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

Aloita jauhelihakastikkeesta. Kuori ja pilko vihannekset ja sipulit (minä yleensä raastan karkeaa ”isoa” raastetta porkkanoista enkä laita aina selleriä, esim. tänään en laittanut). Freesaa sipuleita ja kasviksia isossa padassa tai paistokasarissa öljyssä tai voissa. Seuraavaksi lisään joukkoon sienet, tänään käytin suppilovahveroita, jotka olin ottanut aikaisemmin veteen, koska olivat kuivattuja, mutta olen käyttänyt myös tuoreita herkkusieniä. Määrän laitan aina mutulla, joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Lisää jauheliha ja ruskista kevyesti. Tämän jälkeen lisään pienen  Kartio lasillisen punaviiniä, 2 tölkkiä Muttia (säilyketomaatteja), suolaa, mustapippuria, timjamia, laakerinlehden ja ripauksen joko chiliä tai chiliöljyä. Mausteita saa olla reilusti, älä pelkää lisätä suolaa. Kansi päälle ja hautumaan ja porisemaan ainakin tunniksi, mielellään vähän pidemmäksi aikaa. Tänään keittelin ja hauduttelin jauhelihakastiketta miedolla lämmöllä noin puolitoista tuntia. Ja kun viinipullo on avattu, voit nauttia lasillisen, ehkä kaksikin, ruuanlaiton lomassa.

Marin_silmin-0085-3

Kun jauhelihakastike alkaa olla valmista, teen bechamel kastikkeen. On makuasia, teetkö kastiketta litran annoksen, vai puolitoistakertaisen annoksen, minä teen milloin mitenkin. Tänään tein litran annoksen, sillä unohdin ostaa 2 litraa luomumaitoa. Sulatin n. 50 g voita kattilassa jonka päälle kaadoin litran maitoa. Lämmitin maidon kiehuvaksi ja sen jälkeen lisäsin perunajauhopaketin ohjeen mukaan n. 2 ruokalusikallista perunajauhoja sekoitettuna kylmään veteen ohuena nauhana kiehuvan maidon joukkoon. Tämän jälkeen otin liedeltä virran pois ja maustoin valkokastikkeen suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Sitten alkaa kasaaminen. Voitele lasagnevuoka (meidän vuoka kokoa 35 x 27 cm). Laita pohjalle ohuesti valkokastiketta ja sen päälle lasagnelevyjä ja levyjen päälle kolmannes jauhelihakastikkeesta. Jälleen lasagnelevyt, valkokastike ja jauhelihakastike. Vielä yksi setti levyjä, valkokastiketta ja loput jauhelihakastikkeesta. Päällimmäiseksi vielä lasagnelevyjä ja niiden päälle reilu kerros valkokastiketta (tästä syystä teen joskus valkokastikkeen reilumpana määrältään, jotta riittää pinnalle reilusti vielä) sekä valkokastikkeen päälle mozzarella juustoa. Tänään laitoin mozzarellaa n. 250g.

Marin_silmin-0125-3

Lasagne uuniin n. 200 asteeseen 40-45 minuutiksi. Gluteeniton lasagne vaatii hieman kovemman lämpötilan ja pidemmän paistoajan, kuin tavalliset lasagnelevyt, mutta mielestäni hieman päälle 200 asteella ja 45 minuutilla tulee erittäin hyvä lopputulos. Kun lasagne tulee uunista, anna sen vetäytyä hetken aikaa. Me lähdimme happihyppelylle reiluksi 45 minuutiksi ja sen jälkeen hyökkäsimme ruuan kimppuun.

Lasagnea tulee reilusti, tämä on ehkä n. 10 hengen annos, eli meillä kaksi hyväruokaista aikuista ihmistä syö tuon vuoan viikonlopun aikana tyhjäksi.

Marin_silmin-0138-2

Tykkäätkö sinä lasagnesta?