Haukipihvit

30.5.2020 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Pitkästä aikaa ruokapostaus blogissa ja vielä ajattelin jakaa maailman parhaimpien haukipihvien reseptin. Minua jaksaa kuukaudesta toiseen ihmetyttää että blogiini tullaan eniten reseptien kautta. En koe olevani kummoinenkaan kokki, sellainen kelpo kotikokki, joka tykkää laittaa perusruokaa ja jonka kärsivällisyys ei riitä mihinkään pikkusievään nysväämiseen ja lisäksi olen vielä ruuanlaitossa hieman suurpiirteinen (ilimankos olen erittäin huono leipomaan), mutta ihana että ihmiset löytävät blogistani niitä perusruokien reseptejä. Tykkään kirjoitella niitä myös itselleni muistiin tänne.

Mutta asiaan. Yhtä varma kevään merkki kuin kaakattavat joutsenet, on tuoreen kalan ilmestyminen ruokapöytäämme. Puolisoni rakastaa kalastamista (ja uutta venettään, jossa hän käy aina koirien kanssa iltaisin vain istuskelemassa) ja heti kun jäät lähtevät, vene menee vesille ja jääkaappimme ja pakastimemme alkaa täyttyä kalasta. Hän hoitaa myös kalojen perkauksen ja käsittelyn, minusta siihen ei valitettavasti ole. Vaikka syömme paljon kalaa keväästä syksyyn ja eri kalalajeja, todettakoon, että olen todella ronkeli kalan suhteen. Sen täytyy olla ehdottoman tuoretta, mielellään syvältä kalastettua (ei saa maistua muta), sopivasti suolattua jne. Syön kuitenkin sujuvasti niin särkeä, lahnaa, säynettä kuin haukeakin, kaikkia haukuttuja kalalajeja. Kunhan vaan tietää mitä niille tekee, ja mistä ja milloin onkii. Kannustankin kaikkia syömään rohkeasti eri kalalajeja.

Hauki, jänkäkoira, puinen ja mauton. Aliarvostettu kala Suomessa. Hauen maine tuntuu olevan vieläkin vähän huono, vaikka mielestäni se on maukas kala, mieto ja vähärasvainen. Toki petokalana voi sisältää raskasmetalleja, joten ei välttämättä kannata syödä joka päivä. Ja ne ruodot. Hauessa on se ärsyttävä y-ruoto, mikä pysyy kuin tauti, mutta senkin oppii poistamaan, puolisoni on siitä loistava esimerkki. Ja jos ei saa irti, niin sitten eikun lihamyllyyn ja haukipihvien tekoon, kuten seuraavassa reseptissä.

Tämä resepti ei ole ihan pikaruokaa, mutta kaiken vaivan arvoinen, sillä lopputulos on erittäin maukas. Teimme reilun satsin ja päätimme ensimmäisenä tehdä haukihampurilaiset ja hoin koko syönnin ajan, etten ole ikinä syönyt mitään näin hyvää ja ahmaisin kaksi hampurilaista vaikka pihvit eivät todellakaan olleet mitään lasten annoksia. Uskomaton ähky oli sitten kaverina loppuillan. Lisäksi massaan voi aivan hyvin sekoittaa muitakin kaloja kuin haukea, meillä massaan meni myös hieman ahventa, kun sitäkin sattui sopivasti olemaan. Ja lihamyllyksi kelpaa melkein mikä tahansa toimiva peli, meidän mylly on mallia aataminaikainen käsikäyttöinen ja painaa kuin synti. Mutta toimii erittäin hyvin.

Ainesosat:

Haukifilee (ja muuta kalaa jos haluaa) reilu kilo
Pekoni 1 pkt
Creme bonjour sipulisekoitus purkki (240g)
Valkosipulinkynsiä 4 kpl (laita oman maun mukkaan)
Kananmuna 1 kpl
Maissijauhoja 4 rkl (esim. gluteeniton polentajauho, mikä on tehty maissiryyneistä)
Tilliä reilu nippu
Sitruunanmehu, n. puolikas sitruuna
Suola
Pippuri
+ Paistamiseen voita ja polentajauhoja pihvien panerointia varten

Jauha lihamyllyllä haukifilee ja mahdolliset muut kalat ja pekoni taikinamassaksi. Puoliso veti kalat ja pekonin kaksi kertaa myllyn läpi. Pilko valkosipulin kynnet pieniksi ja tilli silpuksi ja kaikki ainekset massaan mukaan ja sekoita hyvin keskenään. Muista suolan käytössä sitten se, että pekoni on melko suolaista.

Muotoile taikinamassasta pihvejä ja paneroi ne halutessasi esim. gluteenittomilla polentajauhoilla ennen voissa paistamista (ei ole pakko paneroida, mutta me haluttiin hampurilaispihveiksi, niin paneroitiin). Paista kauniin ruskeiksi.

Tarjoile haukipihvit esim. perunamuussin ja kermaviilikastikkeen kanssa tai tee herkullisia hampurilaisia, kuten me tehtiin ja laitetttin sämpylöiden väliin haukipihvit, venäläisiä suolakurkkuja (parhaita!), varkautelaista chili NakuMajoa (maailman parasta!) ja karamellisoituneita punasipuleita, nam! Oli niiiiiiiiin herkullista, että nälkähän tässä taas tuli.

Toivottavasti haukipihvit maistuvat myös sinulle ja tulehan kertomaan mikäli testasit reseptiä.

Aanaar, vuoden 2020 ravintola

8.2.20208.2.2020 ~ marinsilmin ~ 2 kommenttia

Tämä teksti on pitänyt kirjoittaa jo siitä lähtien kun palasimme Lapista, mutta aina se on jäänyt. Mutta nyt, kun tällä viikolla kerrottiin, että Aanaar on valittu vuoden 2020 ravintolaksi, oli aika tarttua toimeen. Ensinnäkin, olen todella iloinen, että kerrankin vuoden ravintola tulee muualta kuin etelästä, pääkaupunkiseudulta. Ei minulla mitään ole Helsinkiä vastaan, viihdyn siellä erinomaisesti, mutta kyllä sitä ruokaa osataan valmistaa myös kehäkolmosen ulkopuolella.

Tutustuimme Aanaar ravintolaan ensimmäisen kerran 2015 kun olimme puolisoni kanssa vaeltamassa Kevolla/Guivilla. Yli 80 kävellyn kilometrin jälkeen saavuimme väsyneenä hotelli Kultahoviin Inariin ja ihastelimme hotellin sijaintia joen rannalla. Sanomattakin on selvää, että ruoka oli ensimmäisenä mielessä, joten pienen huilin ja saunomisen jälkeen menimme syömään hotellin ravintolaan, Aanaariin. Itse ravintolan ulkoasu ihastutti heti. Paljon luonnonmateriaaleja, Artekia, vahvoja värejä, lämpöä. Mutta ruoka, siihen rakastuin heti kun keittiöntervehdys saapui. Päädyimme tilaamaan nälissämme Aanaarin nimikkomenun ja en muista olisinko koskaan ollut niin innoissani ruuasta ja liikuttunut mielettömistä makuelämyksistä kuin tuolloin. Jokaikinen suupala oli kuin sinfoniaa suussa ja tarjoilijan kertoessa kuinka suurinosa ruuasta on kerätty läheltä, viereisen joen rannoilta, olin myyty. Totaalisen myyty. Kehuimme vuolaasti ruokaa puolisoni kanssa niin tarjoilijalle kuin jälkikäteen vähän kaikille, miten se on ollut yksi elämämme parhaista ruokailuista. Jäkälä, siitä me puhuimme. Monessa annoksessa oli mukana jäkälää eritavoin valmistettuna ja aina metsäreissuillamme ollessamme mietimme osaisimmeko itse valmistaa niin maukasta ruokaa jäkälästä. Monesti kuitenkin mietin, että johtuiko ravintolan ”hyvyys” siitä että olimme niin nälkäisiä ja väsyneitä vai yksinkertaisesti siitä, että kaikki loksahti paikoilleen: taivaallisen hyvä ruoka, nälkä, kaunis miljöö ripauksella Lapin lumoa. Kuitenkaan Aanaar ei poistunut mielestä, sinne se jäi takaraivoon, jäkälien kera.

Kun viime vuonna päätimme, että lähdemme Lappiin vaeltamaan meidän 10-vuotishääpäivän kunniaksi, oli kummallekin itsestäänselvää, että hääpäivän aikaan yövymme Inarissa ja hääpäivädinnerimme on Aanaarissa. Oli pakko päästä kokemaan tuo elämys uudestaan. Tällä kertaa lepäsimme yön yli ja vasta vaelluksen jälkeisenä päivänä, päivän myöhässä hääpäivästämme menimme dinnerille. Ja jälleen kerran olin ällikällä lyöty uskomattoman maukkaasta menusta. Ja kyllä, se oli edelleen erinomainen, täydellinen, juuri meille sopiva. Moni makumuisto tuli mieleen vuodelta 2015 ja nautin illasta todella paljon. Kaikki ne tarinat ruuasta ja niiden alkuperästä ja viinit, huh ne viinit. Puhumattakaan maukkaista drinkeistä, nekin olivat loistavia. Ainoa huono puoli minkä keksin, on se, että ravintolaan on meiltä niin pitkä matka. Sinne ei tuosta vain lähdetä, mutta toisaalta, juuri Aanaarin takia lähden mielelläni vaikka heti Lapin reissulle Inariin. Ihmisten välittömyys ja lämpö, hyvä ruoka, todella kaunis miljöö, jonka ilme muuttuu vuodenajan ja valon mukaan ja loistavat viinit. Ei täydelliseen iltaan muuta enää tarvita kuin loistava seura. Se onneksi löytyy omasta takaa.

Aanaar, toivottavasti nähdään taas pian.

Jos mietit Lapin matkaa, niin kehoitan sinua joko lähtemään Saariselälle, josta on lyhyt matka Inariin, tai sitten kesällä/alkusyksystä vaeltamaan esimerkiksi Kevon reitti ja sieltä sitten Inariin hotelli Kultahoveen ja Aanaariin syömään. Tiedä vaikka Lappi jäisi sinunkin sydämeesi.

Tekstin kuvat ovat syksyn dinneriltämme.

Mualiman paras lohikeitto

3.2.2020 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Ah, tammikuu on ohi, ja saan syödä taas muutakin kuin kasvisruokaa. Täytyy sanoa, että ei se loppujen lopuksi ollutkaan kovin helppoa olla kuukautta kasvisruualla, sillä varsinkin loppua kohden teki niin kovasti mieli kalaa, pekonia ja vähän kaikkea lihaa, että ihan nauratti itseänikin. Varsinkin kun yhtenä yönä heräsin kesken pekonin syönti -unen… Kuitenkin normaaliarjessa saattaa mennä useita päiviä putkeen pelkällä kasvisruualla, mutta heti kun jotain kieltää itseltään, niin jopas oli ikävä pekonia.

Tänään alkoi tehdä mieli lohikeittoa ja muistelin, että olisin jakanut jo tämän reseptin täällä blogin puolella, mutta enpäs ollutkaan. Löysin tomaattikeiton, kesäkeiton, punajuurisosekeiton ja sienikeiton, mutta en tätä kyseistä herkkua, jonka seuraavaksi esittelen.

Tykkään keittoruuista paljon. Ja varsinkin jos keittoon lurauttaa vielä kermaa, niin yleensä keitosta kuin keitosta tulee todella hyvää. Kuuman keiton kaveriksi kun vielä voitelee tuoreelle leivälle reilusti voita ja ison nokareen juustoa, niin kyllä kelpaa ähkyssä maata loppuilta sohvalla (juuri sitä mitä teen tällä hetkellä).

Tämä keitto valmistetaan kylmäsavulohesta, jota rakastan. Söisin kylmäsavulohta vaikka joka päivä, se on niin hyvää. Ja juuri tuo kylmäsavulohen maku ja tuoksu antaa tälle keitolle sen täydellisen lisän, mikä tekee siitä perinteistä lohikeittoa parempaa.

Kylmäsavulohikeitto

2 Sipulia
6 Perunaa
4 Porkkanaa
250-300g kylmäsavulohta
Tilliä
1 purkki kermaa
Suolaa
Pippuria

Kuullota pieneksi viipaloitu sipuli voissa kattilassa, lisää joukkoon pieneksi kuutioitu/pilkottu porkkana ja peruna. Lisää sopivasti vettä ja anna kiehua, kunnes peruna ja porkkana alkaa olla omaan makuun sopivan kypsiä. Lisään yleensä ihan tilkan tässä kohtaa herbamare suolaa keitinveteen, mutta ei se pakollista ole. Kun peruna ja porkkana alkaa olla suuhun sopivia, lisää joukkoon saksilla pieneksi saksittu (tai vaikka veitsellä viipaloitu, mutta saksilla nopea ja näppärä) kylmäsavulohi, kerma ja tillisilppu (jonka senkin saksilla saksin pieneksi). Anna kiehahtaa ja mausta tarvittaessa suolalla ja lisää pippuria. Kylmäsavulohi on aika suolaista, joten aina ei tosiaankaan tarvitse lisätä suolaa ollenkaan. Ja tosiaankin, laita oman maun mukaan sekä kala että kasvikset määrältään, nuo taisi olla määrät mitä laitoin tämän päivän keittoon, kalaa oli 300g, muut meni muistaakseni noilla määrillä.

Tämä kermaisen savuinen keitto on meidän ehdotonta herkkua, ei kauaa kulu että kattila on syöty tyhjäksi. Siihen vielä keiton kylkeen tosiaankin jo alussa mainittu tuore leipä reilulla voilla ja juustonokareella, niin kyllä kelpaa ruokaähkyssä maata syönnin jälkeen.

Maista ja (toivottavasti) ihastu.

Paahdettu kukkakaali

21.7.201921.7.2019 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Nyt täytyy esitellä tämän kesän syödyin mökkiruokamme, paahdettu kukkakaali. Huhheijaa, miten herkullista! Kaikki lähti siitä, että muutama viikko sitten ei ollut oikein mitään mökin jääkaapissa ja alkoi mieli tehdä pientä iltapalaa. Muistin, että kasviksien seassa on kokonainen kukkakaali ja aloin pohtia miltä kukkakaali maistuu, jos sen laittaa grilliin paahtumaan… Joten eikun testaamaan. Rakastan nimittäin grillattuja, paistettuja ja paahdettuja kaaliruokia. Olen joitain vuosia sitten Dubaissa eräässä ravintolassa syönyt järkyttävän hyviä paahdettuja ruusukaaleja ja siitä lähtien olen valmistanut niitä myös kotona (joskaan ikinä ne ei ole ollut kotona niin hyviä!) ja viime syksynä Köpiksen reissun yhteydessä eräällä dinnerillä oli myös paahdettua kaalia ja meinasin pyörtyä kun se oli niin hyvää. Eli paahdetut kaaliruuat ovat olleet jo valmiiksi oman maun mukkaan olevia.

Joudun kuitenkin heti pahoittelemaan, että minulla ei ole kuvaa valmiista tuotoksesta, sillä syömme joka kerta annokset niin nopeasti (ja riitelemme murusista, niistä kaikkein tummimmista ja parhaista!), etten ole ennättänyt vielä kertaakaan kuvaamaan valmista annosta.

Ruoka on nopea ja helppo valmistaa ja me olemme tehneet sen aina grillissä ja voi tehdä niin paljon kerralla, kun vaan jaksaa silputa kukkakaalta pienemmäksi. Meidän annoskoot ovat vaihdelleet yhden hengen annoksesta armeija-annoksiin ja alkutöihin menee maks. 5 minuuttia tai riippuen kuinka nopeasti pilkkoo kukkakaalit pieneksi. Ruoka sopii lisukkeeksi muiden grilliruokien kylkeen, salaattiin tai ihan vaan sellaisenaan. Kaikkea on testattu ja maistui erityisen hyvältä mansikka-halloumi -salaatissa täytteenä.

Grillissä paahdettu kukkakaali

1-2 kukkakaalta
öljyä (itse käytän tässä rypsiöljyä)
herbamare suolaa
chiliä
mustapippuria/pippuriseosta
tuoretta rosmariinia

Laita grilli lämpiämään. Pilko kukkakaalit pieneksi silpuksi esim. foliovuokaan. Sekoita öljystä, suolasta, pippurista, chilistä ja rosmariinista oman suuhun sopiva seos ja kaada kukkakaalisilpun päälle vuokaan ja sekoita. Mitä enemmän kukkakaalta silputtuna, sitä enemmän tarvitset öljyä ja mausteita. Ja valmis seos grilliin 150+ asteeseen (meillä ollut 150-200 asteisessa grillissä) ja silloin tällöin kun muistaa sekoittaa seosta paahtumisen aikana, niin kaikki paahtuu tasaisesti ruskeaksi. Valmista on yleensä siinä 15-20 minuutin kohdalla ja mitä ruskeammaksi jaksaa/uskaltaa paahtaa, sen herkullisempaa ruoka on.

Ja eikun syömään. Maista ja koukutu ja tule kertomaan tykkäsitkö.

Harmaan mustaa matkustusasua

11.10.2018 ~ marinsilmin ~ 2 kommenttia

Marin_silmin-2509

Marin_silmin-2514

Marin_silmin-2505

Jatketaan vielä hetki Kööpenhaminan asukuvilla. Itse asiassa näiden kuvien taustalla näette Kööpenhaminan Meatpacking District aluetta, jossa on todella hyviä ravintoloita. Sellaiseen rentoon makuun hyvää ruokaa ja juomaa. Suuntasimme heti hotelliin saavuttuamme syömään ko. alueelle ja jäimme hengailemaan koko illaksi ja kaljoittelemaan. Kyllä, kaljoittelemaan. Warpigs nimisessä panimossa sattui olemaan gluteenittomia oluita myynnissä ja kyllä join. Yhden oluen. Sen jälkeen siirryin sujuvasti takaisin valkoviinin pariin. Olemme ennenkin käyneet tuolla syömässä, mutta oli ilo huomata kuinka muutaman vuoden tauon jälkeen kaupunginosaan oli tullut valtavasti lisää uusia kivoja ja rentoja ravintoloita. Olen jo jonkun verran kasannut kuvia ravintolapostausta varten, joten pääsen kirjoittelemaan niistä pian. Olen taas viikonlopun reissussa, Helsingissä tällä kertaa. Nuorkauppakamari -viikonloppu edessä ja viimeistään paluumatkalla junassa on aikaa kirjoittaa ravintolasuosituksia. Huomenna ei vielä ennätä, kun täytyy tehdä töitä vielä tiiviisti junamatkan ajan.

Marin_silmin-2516

Marin_silmin-2512

Asu koostuu tutuista ja turvallisista paloista ja oli matkustusasuna mennen tullen. Kaulasssa on Balmuirin kesällä ostettu silkkihuivi, Franciana -malli. Todella kiva ja helppokäyttöinen huivi joka on malliltaan sellainen että istuu kauniisti kaulalle. Tuo Karl Lagerfeldin strap tuo kivaa ja vähän hassuttelevaa ilmettä Fendin peekaboo -laukkuun. Niin, ja kengät. Ne ovat ne Budapestin löytö. Ihan mahtavan hyvät jalassa. Talsin niillä melkein koko viikonlopun ja ne eksyy jalkaan harva se päivä. Itse asiassa kengät herättivät paljon katseita Kööpenhaminassa ja moni tuijotteli kenkiäni hymyissä suin. Kai kun ovat tuollaiset kiiltävät kusiluistimet.

Marin_silmin-2520

neuletakki Hálo from North / nahkahousut Michael Kors / huivi Balmuir / college Karl Lagerfeld / laukku Fendi / kengät Dyan

Marin silmin

Food