Tintovintoja ja asukuvia Casaresissa

Marin_silmin-1966

Marin_silmin-1967

Marin_silmin-1965

Marin_silmin-2043

Marin_silmin-2048

Loman alussa ajelimme yhtenä päivänä kauniiseen Casares -nimiseen kylään, joka sijaitsee Esteponasta eteen- ja sisämaahan päin. Kylä oli idyllinen ja perinteinen valkoinen andalusialainen kylä ja tahti kylässä oli rauhallisen letkeä. Ei kiirettä, eikä myöskään turisteja. Ennen kylään menoa ajelimme ylemmäs kallioille kuvaamaan mitälie-korppikotkia. Jestas miten vaikuttava näky oli katsella kallioilta isojen lintujen liitoa ja taustalla näkyy kaunis valkoinen kylä. Oli todella kaunista.

Mutta nuo vuoristotiet ovat kyllä itselle sellaisia killereitä, joten piti ottaa automatkalla muutama tintovinto, jotta selvisi hengissä ylös asti. Tintovinto on oikeasti tinto de verano -niminen punaviinipohjainen juoma, jota saa ravintolasta kuin ravintolasta tilattua Espanjassa ja sitä saa kaupoista myös tölkissä. Se on paljon miedompaa kuin viini, vähän kuin sangriaa joisi.

Samalla reissulla Casaresissa otettiin myös asukuvat. Asu menisi vaikka koti-Suomessakin käyttöön samantien, sillä edelleen meitä hellii lämpö ja aurinko. Toivottavasti myös viikonloppuna jatkuisi yhtä kaunis, aurinkoinen ja lämmin sää, sillä silloin juhlitaan ylioppilaaksi kirjoittanutta kummityttöäni. Hieman asukriisin poikasta on ilmassa lauantain juhlien vuoksi, mutta sekin selätetään kyllä. Onneksi kaapistani ei kovin montaa juhlavampaa kolttua löydy, joten beigellä pitsillä mennään.

Marin_silmin-1998

Marin_silmin-1990

Marin_silmin-2014

IMG_20180514_165533.jpg

Marin_silmin-2054

huitula YAYA / silkkihousut Filippa K. / silkkitoppi Theory / kengät, laukku ja aurinkolasit Chanel / hattu Bugatti

 

Viinitilakierroksella Rondan alueella

Marin_silmin-2200

Marin_silmin-2201

IMG_20180516_145947.jpg

Caminito del Reyn lisäksi odotin matkaltamme kovasti viinitilavierailuita. Olin varannut meille etukäteen pari viinitilaa Rondan alueelta, jossa vierailimme tastingin  merkeissä, sekä tietysti hyvän ruuan.

Ensimmäisenä ajelimme Bodega Dona Felisa Chincillaan, jossa meidän lisäksi oli amerikkaisturistikaksikko oppaineen kanssamme. Täällä kiersimme viinintuotantotilat ja kuulimme viinitilan viininvalmistuksesta, mitä viinejä siellä valmistetaan ja kuinka kauan menee rypäleen keräämisestä siihen, että valmis juotava viini on asiakkaan nenän edessä lasissa. Espanjalaiseen rentoon tyyliin kierroksella oli mukana myös tilan koirat, jotka viihdyttivät meitä. Tilalta valmistuu vuodessa muistaakseni n. 400.000 pulloa, josta vientiin menee ympäri maailman eri viinejä. Suomeen ei kuitenkaan ollenkaan. Kierroksen jälkeen oli tasting erittäin maukkaiden tapasten kera ja koska olin varauksessa ilmoittanut keliakiastani, minulle oli tehty omat tapakset. Possunposkesta valmistettu tapas oli niin hyvää, että olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka paljon. Tastingissa maistelimme kolmea eri viiniä, joista aina itse valitsimme viinipareista mitä maistamme. Minun suuhun maukkain oli paikan roseviini, jota ostimme kotiinkin yhden pullon. Tilan viinit eivät varsinaisesti ole luomuviinejä, mutta tilalla ei käytetä kemiallista torjuntaa, ellei ole aivan pakko. Heillä on istutettu viiniköynnösrivien päätyihin ruusupensaat, joista he tarkkailevat mahdollisia öttiäisiä ja tauteja. Tilalle oli todella helppo navigoida autolla. Tasting, tapakset ja kierros maksoi 25 euroa per henki.

Marin_silmin-2209

Marin_silmin-2210

IMG_20180516_161038.jpg

Toinen viinitila, päivämme helmi, oli Bodega Vetas, jonne oli Chincillasta n. 30 minuutin ajomatka. Tilalle löysi kyllä, mutta hieman enemmän joutui navigoimaan kuin tuonne ensimmäiselle. Kun saavuimme tilan pihalle, meille kaikille tuli heti sellainen kotoisa ja rento olo. Pieni viinitila, jonka omistajarouva oli niin sydämellinen ja ihana ja mikä miljöö. Olimme paikan päällä ainoastaan omalla porukalla ja olin varannut meille sinne lounaan sekä tastingin. Lounas ja tasting oli katettu keskelle pihaa, kauniiseen paviljonkiin. Ihana rouva kertoi aluksi heidän tilastaan, viinintuotannosta, rypäleistä ja maaperästä. He tuottavat n. 8000 pulloa viiniä / vuosi, eli kyseessä on todella pieni tila. Ja tietenkään tuollaisesta pullomäärästä ei vientiin pulloja mene, muuta kuin tilalla vierailevien turistien mukana. Viinit ovat natural viinejä, mitään ylimääräistä ei tilalla käytetä. He tuottavat kolmea erilaista punaviiniä: Junior, Seleccion sekä Petit Verdot. Junior on ranskalaisissa tynnyreissä n. 8 kk, josta matka jatkuu pullotukseen ja sen maaperä ei ole yhtä laadukas kuin tilan kahdella muulla viinillä. Seleccion sekä Petit Verdot ovat ranskalaisissa tynnyreissä 24 kuukautta ja useamman vuoden vielä pulloissakin ennen kuin ne päätyvät nautittavaksi. Rypäleet viljellään viinitilan ja talon pihapiirissä, jossa maaperä on erittäin laadukasta.

Marin_silmin-2203

IMG_20180516_144300.jpg

Teen tässä kohtaa pienen tarkennuksen, ennen kuin jatkan: minä en ole punaviini-ihminen, en juo yleensä ikinä punaviinejä, sillä ne aiheuttavat minulle helposti migreenin ja koen ne liian ”tunkkaisina” omaan makuun. Ajattelin aluksi, että minulta jää tasting väliin, että maistan jokaista hieman, mutta se on sitten siinä. Ja vielä mitä, nuo punaviinit olivat erittäin hyviä, todella maukkaita, raikkaita ja pehmeitä suussa. Ehkä parhaimpia ikinä, mitä olen koskaan maistanut, eikä migreenistä tietoakaan. Lounaamme oli 4 ruokalajin lounas, jossa jokaiselle ruualle oli mätsätty oma viini. Alkupalana oli kesäkurpitsakeittoa vuohenjuustolla, jonka kanssa nautimme Junioria. Sen jälkeen sienirisotto, jonka kanssa nautimme Seleccion viiniä (tämä oli oma suosikkini ehdottomasti!). Risoton jälkeen maukas liha-annos, jotta paikan kruununhelmi, Petit Verdot, pääsisi oikeuksiinsa. Ja niin tuhti kuin Petit Verdot olikin, sen maku oli mielettömän hyvä. En uskoisi ikinä kehuvani tuhtia punaviiniä näin runsaasti. Ja jälkkärinä sitten paahtovanukas. Tuo kokonaisuus oli todella mieletön. Loistavaa viiniä, erittäin maukasta ruokaa kauniissa rauhallisessa miljöössä omalla porukalla. En olisi voinut keksiä mitään enempää tuolle lounaalle. Ja lounas tastingin kanssa maksoi vain 35 euroa. Itse viinit eivät tietystikään ole enää niin edullisia. Junior oli edullisin, reilun 10 euroa pullo, mutta Seleccion sekä Petit Verdot olivatkin sitten jo n. 30 euron luokkaa per pullo ja Petit Verdot ylikin. Ostimme kotiin Junioria sekä Seleccionia. Nyt ongelmana on enää, että milloin raaskii avata nuo pullot ja nauttia laadukkaasta punaviinistä.

IMG_20180516_151115.jpg

IMG_20180516_153847.jpg

Marin_silmin-2212

Jos siis kaipaat uudenlaisia aktiviteetteja lomallesi Aurinkorannikolla, suosittelen lämpimästi kiertelemään viinitiloja. Joukossa on todellisia helmiä ja paikat kivoja, idyllisiä ja todella vieraanvaraisia. Rondan ympäristössä on paljon viinitiloja, suhteellisen lähekkäin toinen toisiaan ja niihin on helppo navigoida. Varaukset onnistuivat sähköpostilla ja ruoka-aineallergiat otettin hyvin huomioon. Joten eikun nauttimaan Espanjan auringosta viinin merkeissä. Salud!

 

Caminito del Rey – reitti joka salpaa hengityksen

Marin_silmin-2068

Marin_silmin-2077

Marin_silmin-2079

Marin_silmin-2081

Marin_silmin-2083

Tuttu sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” piti jälleen paikkansa. Kun muutama vuosi sitten Rondasta junalla poistuessamme ihailimme huikeaa vuoristovaellusreittiä junan ikkunoista pienen hetken ajan, päätin, että tuon polun aion joku päivä vielä kävellä. Silläkin uhalla, että korkeanpaikankammoni on… noh, lievästi sanottuna melkoinen. Ja niin siinä kävikin. Ensimmäisellä kerralla jäimme nuolemaan näppejämme, sillä liput olivat sold out. Viime vuonna saimme kyllä liput ostettua, mutta reitti oli sinä päivänä suljettu huonon sään takia, mutta tällä kertaa pääsimme reitille. Ja onneksi niin. Oli nimittäin melkoisen hieno kokemus, vaikka sekä alussa että lopussa melkein itkin ja hyperventiloin kun pelotti niin hemmetisti.

Caminito del Rey, eli kuninkaan polku, juontaa juurensa 1900 -luvun alkuun (1901-1905), jolloin alkuperäinen reitti rakennettiin El Chorro -rotkolle, jotta saatiin tavaroita ja ihmisiä kuljetettua rotkon molemmin puolin sijaitseville vesivoimalaitoksille ja ylipäätään rotkon yli. Rotkon pohjalla kulkee Guadalhorce -joki. Alkuperäinen reitti kuitenkin rapistui rapistumistaan vuosien myötä ja se suljettiin lopullisesti vuonna 2000, sillä se oli erittäin vaarallinen ja saikin nimityksen maailman vaarallisin vaellusreitti. Reitti kuitenkin päätettiin kunnostaa ja vuonna 2015 se avattiin uudestaan turvallisena, noin metrin leveänä ja turvakaiteilla varustettuna. Se kulkee saman reitin kuin alkuperäinenkin reitti, sillä uusi reitti on hieman korkeammalla kuin vanha alkuperäinen. Täysin turvallinen siis nykyään, mutta meille korkeanpaikankammoisille ehkä vähän pelottava. Suosittelen sitä silti kaikesta sydämestäni, sillä reitti ja näköalat ovat todella vaikuttavat. En ehkä ikinä ole kulkenut noin upeaa reittiä pitkin.

Marin_silmin-2095

Marin_silmin-2106

Marin_silmin-2118

Marin_silmin-2122

Marin_silmin-2129

Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin, jos reitille mielii, paikka myydään aina loppuun. Meillä oli aamun ensimmäinen lähtö ja paikan päällä oli erittäin paljon ilman lippuja olevia ihmisiä kokeilemassa onneaan ja ainakin osa sai lipun samalle päivälle, mutta suosittelen silti pelaamaan varman päälle, kuin kokeilemaan onneaan. Harmittaisi kovasti jäädä nuolemaan näppejään, niin vaikuttava paikka on.

Reitin voi nykyään kulkea ainoastaan yhdestä suunnasta, pohjoisesta etelään, eli Ardalesista Aloran suuntaan. Lippu maksaa 10 euroa ja lisäksi erillinen bussilippu (1,55 e) joka vie loppupisteestä (El Chorron juna-asemalta) takaisin alkupisteeseen autojen luokse pohjoiseen. Jos siis matkustat autolla reitille. Fugesta ajelimme aamulla hieman reilussa tunnissa paikan päälle (Malagasta pohjoiseen, tie A-357 kohti Cartamaa) ja auton jätimme parkkiin El Mirador -ravintolan viereiselle maksulliselle parkkipaikalle (2e). Tien varressa on myös maksuttomia parkkipaikkoja, mutta jo aamulla melkein kaikki olivat täynnä. Autot jätetään siis kauniin tekojärven lähettyville, mutta autojen jättöpaikasta on vielä, riippuen valitsemastasi reitistä, matkaa Caminiton alkuun joko 1,5 tai 2,7 km. Me kuljimme tuon 1,5 km matkan joka alkaa pitkällä, kapealla ja matalalla ja sanoinko vielä, pimeällä tunnelilla. Yyh. Pojat pelottelivat lepakoilla ja rotilla ja jo siinä vaiheessa meinasi mennä pupu pöksyyn. Tuo 2,7 km reitti on luontopolku.

Marin_silmin-2132

Marin_silmin-2138

Marin_silmin-2153

IMG_20180515_114913.jpg

IMG_20180515_114651.jpg

Itse reitti alkaa lippujen tarkastuspisteestä, jossa on vielä vessat, itse reitillä ei sitten ole vessoja, mutta reitin päättyessä wc:t löytyvät taas samasta paikasta minne kypärät jätetään. Lippujen tarkastamisen jälkeen kävelijät saavat kypärät ja hiusverkot päähänsä (pakolliset) ja turvaohjeistuksen jälkeen pääseekin jo matkaan. Ja sitten se kauneus (tai kauheus) alkaa, huh! Reitti on henkeäsalpaavan kaunis. Jylhää kalliomaisemaa, ylhäällä liiteleviä korppikotkia, joen kuohuja, vihreää luontoa ja kaikkea siltä väliltä. Myös Rondaan menevän junankin näimme, kun se sujahti kallion sisään korkeuksissa. Kallioseinämäosuudet ovat myös turvallisia vaikka ne sijaitsevatkin korkeimmillaan n. 100 metrin korkeudessa. Lankut jykevästi kiinni kalliossa, kunnolliset kaiteet ja turvavaijeri kallion puolella, josta pitää halutessaan kiinni (pidin!) ja erittäin puhdas ja siisti. Työntekijöitä tuli useampia vastaan reitin aikana, ja he varmistavat että kaikki sujuu vaeltajilta hyvin. Lisäksi näkyy lähes koko matkan ajan alkuperäistä vanhaa reittiä ja sitä järkyttävää kuntoa missä se on: todella kapea, ilman mitään kaidetta ja isoja reikiä siellä täällä pitkin polkua. Miten kukaan on koskaan uskaltanut kulkea siitä? Minulle koko vaelluksen tiukin hetki oli vaelluksen loppuosa. Tsemppasin itseäni pitkin reittiä että minun on pakko mennä reitin lopussa olevan riippusillan yli (joka huojui ihanasti tuulessa 😉 ) ja sen selvitettyäni luulin olevani ”turvassa”. Kunnes pääsin mutkan taakse ja näin loppukävelyosuuden. Pystysuora kallioseinämä ja portaita ylöspäin jossa jokaisessa portaan välissä iso aukko josta näet ”kivasti” satametriä alaspäin. Ehkä muutaman kyyneleen tirautin ja päästin vähän ärräpäitä ja yritin hengittää rauhallisesti. Syke oli valehtelematta siinä 180 tienoilla kun selvitin ne portaat. Huh. Ja lopuksi El Chorron juna-asemalla nautimme hyvin ansaitut viinit ja oluet ja hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät takaisin autolle.

Marin_silmin-2166

Marin_silmin-2169

Marin_silmin-2171

Marin_silmin-2175

IMG_20180515_115227.jpg

Marin_silmin-2184

Reitin kokonaisuuspituus on vajaa 8km, joka sisältää siirtymiset reitille ja reitiltä bussipysäkille. Ajallisesti se kestää n. 4 tuntia, jolloin ennättää ottaa hyvin kuvia ja pysähtyä vaikka välillä syömään eväitä ja juomaan vettä. Reitti ei ole muuten vaativa, eli siellä pärjää kyllä kuntonsa puolesta melkein kuka tahansa, mutta jos on erittäin paha korkeanpaikankammo, niin pelottava se varmasti on. Alku- ja loppuosa reitistä kulkee kallionseinämää ja keskiosa on luonto-osuus, joka on myöskin todella kaunis ja vehreä. Autojen jättöpaikassa on muutama ravintola, ja osalla seurueestamme oli niistä huonoja kokemuksia, joten me ajelimme lähellä olevaan Ardalesin kylään lounaalle. Kylä on perinteinen andalusialainen valkoinen kylä, kaunis ja sympaattinen, ehkä vähän unisenkin oloinen. Istuimme Ardalesin kylän aukiolla tapaksilla, kun siellä alkoi mikälie-paikallinen-kyläjuhla. Sekin oli hieno kokemus. Ja ruuat hyviä.

Marin_silmin-2191

IMG_20180515_120916.jpg

Jos suunnittelet matkaa Aurinkorannikolle, suosittelen lämmöllä Caminito del Reytä. Täältä voit ostaa liput ja tutustua paikkaan vielä tarkemmin. Se on kokemus, joka ei ihan hevillä unohdu.

Oletko vaeltanut tämän huikean reitin?

 

Fugemummo is back

Marin_silmin-2232

Marin_silmin-2252

Marin_silmin-2255

Pahoitteluni hieman pitkästä radiohiljaisuudesta.

Palasimme eilen illalla Espanjan reissultamme ja tarkoitus oli paikan päällä kirjoitella blogia, mutta asunnollamme ollut netti oli turkasen huono, joten pääasiassa höpöttelin kuulumisia instastoriesin puolelle. Lomamme oli taas oikein kunnon aktiiviloma ja tuli koettua ja nähtyä taas kaikenlaista ja parhaimmat vinkit jaan blogin puolelle ensi viikon aikana. Jos siis kaipaat vinkkejä kivoille viinitiloille, pikkukyliin tai Caminito del Reylle, niin juttua on tulossa.

Ja mitä tulee asuun. Sainkohan auringonpistoksen kun ostin tuon vihreän kauhtanan itselleni sekä nuo maailman söpöimmät karvakengät? Vihreä kauhtana oli pakko saada, koska sopi niin hyvin vihreään Chaneliini ja olimme viimeisenä päivänä puolisoni kanssa shoppailemassa Miramarissa Fugessa ja eräästä kenkäliikkeestä bongasin nuo söpöliinikengät. Heti kassan jälkeen jalkaan ja ilahduttamaan kanssakulkijoita, oli kuulkaa monella hymyssä pitelemistä kun lompsottelin kengilläni menemään. Tosin, kovin laadukkaat nuo menopelit eivät ole, sillä käveltyäni niillä n. 2 km, oli kummatkin jo rikki, karvaosa purkautunut irti osittain pohjasta, joten nyt kengät odottavat suutarille menoa. Onneksi olivat ihan edulliset lipokkaat. Ja vielä ”raatelivatkin” jalat ihan laastarikuntoon. No, annetaan anteeksi tällä kertaa, kun ovat niin söpöt.

Marin_silmin-2250

Marin_silmin-2242

Marin_silmin-2238

vihreä kauhtana ei merkkiä / silkkihousut Filippa K / hattu Bugatti / laukku Chanel / karvakengät Coolway

Marin_silmin-2258

 

Mitä sinulle kuuluu?

 

Hotellisuositus Nizza: La Malmaison Nice

39304797

IMG-20180428-WA0005.jpg

36972484

IMG-20180428-WA0007.jpg

Viime kesänä, kun kävin ystäväni kanssa Chanelin alemyynneissä Nizzassa, tein pitkään ja hartaasti hotelliscouttausta. Tykkään pienehköistä ja idyllisistä hotelleista, joissa on aamiaismahdollisuus. Kun olin jokusen päivän vertaillut eri hotelleja Nizzassa, päädyin ystäväni hyväksynnällä valitsemaan La Malmaison Nice hotellin meille. Meitä puhutteli loistava hintalaatusuhde, 4 tähteä ja kiva pieni hotelli, jossa olisi aamiainen. Kun saavuimme perille, ystäväni huomasi respassa että ko. hotellin johtaja on suomalainen. Sanna, hotellinjohtaja, sattui juuri silloin olemaan lomalla, joten emme tavanneet, mutta tykästyimme hotelliin kovasti ja päätin, että jos/kun Nizzan reissuja on vielä edessä, niin mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan.

Nyt kun keväälle suunnittelimme tätä isomman naisporukan Nizzan matkaa, oli hotelli suoraan valittuna, menisimme tottakai La Malmaisoniin. Sannan kanssa viestittelin suoraan ja saimme hyvään hintaan koko naisporukallamme huoneet, joista kaikki olivat executive huoneita, eli omalla parvekkeella. Lisäksi minä ja kaksi ystävääni asuimme hotellin suurimmassa, Premium huoneessa. Harmikseni en ennättänyt ottaa yhtään kuvaa heti huoneeseen saavuttuamme, vaan levitimme laukkumme heti ja ryntäsimme dinnerille, joten kuvat jäivät ottamatta huoneesta, mutta lainasin Sannan luvalla hotellin verkkosivuilta huonekuvia, sillä ne ovat täysin paikkansapitäviä. Premium huone on todella ihastuttava kulmahuoneisto jätti-isolla parvekkeella, joka aukeaa kahteen eri suuntaan. Sen lisäksi meillä oli vielä kylpyhuoneessa iso poreamme. Sitäkään emme valitettavasti ennättäneet testata, kun olimme menossa aamusta iltaan.

39305591

IMG-20180428-WA0003.jpg

IMG-20180428-WA0002.jpg

Sen lisäksi että hotellissa on kivat huoneet ja maukas aamiainen (jossa gluteenittomuus huomioitu hyvin), se on myös sijainniltaan hyvällä paikalla Victor Hugo Boulevardilla. Hotellilta kävelee lyhyessä ajassa shoppailupaikoille sekä rannallekaan ei ole pitkä matka. Yhtenäkään kertana en ole kuullut kadulta meteliä huoneisiin, mitä olen La Malmaisonissa yöpynyt, siitä iso plussa.

Jos siis kaipaat hotellia Nizzasta, suosittelen La Malmaisonia lämmöllä. Sanna henkilökuntineen piti meistä erittäin hyvää huolta. Milloin he vinkkasivat meille loistavia ravintoloita ja tekivät pöytävarauksia ja milloin järjestivät meille kuohuvaa. Sen lisäksi eräs työntekijä muisti minut ja ystäväni viime kesän reissulta ja tuli iloisesti tervehtimään, että tehän olitte viime kesänäkin täällä. Siitä jäi kyllä todella lämmin fiilis.

Kysyin naisiltamme palautetta hotellista viime reissumme jälkeen ja tässä muutama kommentti heiltä:

”Mukava hotelli ja hyvä hinta/laatusuhde. Sijainti rauhallinen ja sopivan lähellä.”

”Kiva tunnelma, hyvä sijainti ja laadukas aamiainen.”

”Aivan ihana hotelli, ehdottomasti menisin uudelleen.”

Kannattaa olla Sannaan suoraan yhteydessä hotellivarauksen tiimoilta, niin hinta on edullisempi kuin esim booking.comin kautta. Tässä hänen sähköpostinsa: s.gehrke(at)lamalmaisonnice.com

36972502

36972501

Me suunnittelemme naisten kanssa jo kesämatkaa Nizzaan Chanelin aleihin ja missäpäs muuallakaan aiomme yöpyä kuin La Malmaisonissa.