Caminito del Rey – reitti joka salpaa hengityksen

Marin_silmin-2068

Marin_silmin-2077

Marin_silmin-2079

Marin_silmin-2081

Marin_silmin-2083

Tuttu sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” piti jälleen paikkansa. Kun muutama vuosi sitten Rondasta junalla poistuessamme ihailimme huikeaa vuoristovaellusreittiä junan ikkunoista pienen hetken ajan, päätin, että tuon polun aion joku päivä vielä kävellä. Silläkin uhalla, että korkeanpaikankammoni on… noh, lievästi sanottuna melkoinen. Ja niin siinä kävikin. Ensimmäisellä kerralla jäimme nuolemaan näppejämme, sillä liput olivat sold out. Viime vuonna saimme kyllä liput ostettua, mutta reitti oli sinä päivänä suljettu huonon sään takia, mutta tällä kertaa pääsimme reitille. Ja onneksi niin. Oli nimittäin melkoisen hieno kokemus, vaikka sekä alussa että lopussa melkein itkin ja hyperventiloin kun pelotti niin hemmetisti.

Caminito del Rey, eli kuninkaan polku, juontaa juurensa 1900 -luvun alkuun (1901-1905), jolloin alkuperäinen reitti rakennettiin El Chorro -rotkolle, jotta saatiin tavaroita ja ihmisiä kuljetettua rotkon molemmin puolin sijaitseville vesivoimalaitoksille ja ylipäätään rotkon yli. Rotkon pohjalla kulkee Guadalhorce -joki. Alkuperäinen reitti kuitenkin rapistui rapistumistaan vuosien myötä ja se suljettiin lopullisesti vuonna 2000, sillä se oli erittäin vaarallinen ja saikin nimityksen maailman vaarallisin vaellusreitti. Reitti kuitenkin päätettiin kunnostaa ja vuonna 2015 se avattiin uudestaan turvallisena, noin metrin leveänä ja turvakaiteilla varustettuna. Se kulkee saman reitin kuin alkuperäinenkin reitti, sillä uusi reitti on hieman korkeammalla kuin vanha alkuperäinen. Täysin turvallinen siis nykyään, mutta meille korkeanpaikankammoisille ehkä vähän pelottava. Suosittelen sitä silti kaikesta sydämestäni, sillä reitti ja näköalat ovat todella vaikuttavat. En ehkä ikinä ole kulkenut noin upeaa reittiä pitkin.

Marin_silmin-2095

Marin_silmin-2106

Marin_silmin-2118

Marin_silmin-2122

Marin_silmin-2129

Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin, jos reitille mielii, paikka myydään aina loppuun. Meillä oli aamun ensimmäinen lähtö ja paikan päällä oli erittäin paljon ilman lippuja olevia ihmisiä kokeilemassa onneaan ja ainakin osa sai lipun samalle päivälle, mutta suosittelen silti pelaamaan varman päälle, kuin kokeilemaan onneaan. Harmittaisi kovasti jäädä nuolemaan näppejään, niin vaikuttava paikka on.

Reitin voi nykyään kulkea ainoastaan yhdestä suunnasta, pohjoisesta etelään, eli Ardalesista Aloran suuntaan. Lippu maksaa 10 euroa ja lisäksi erillinen bussilippu (1,55 e) joka vie loppupisteestä (El Chorron juna-asemalta) takaisin alkupisteeseen autojen luokse pohjoiseen. Jos siis matkustat autolla reitille. Fugesta ajelimme aamulla hieman reilussa tunnissa paikan päälle (Malagasta pohjoiseen, tie A-357 kohti Cartamaa) ja auton jätimme parkkiin El Mirador -ravintolan viereiselle maksulliselle parkkipaikalle (2e). Tien varressa on myös maksuttomia parkkipaikkoja, mutta jo aamulla melkein kaikki olivat täynnä. Autot jätetään siis kauniin tekojärven lähettyville, mutta autojen jättöpaikasta on vielä, riippuen valitsemastasi reitistä, matkaa Caminiton alkuun joko 1,5 tai 2,7 km. Me kuljimme tuon 1,5 km matkan joka alkaa pitkällä, kapealla ja matalalla ja sanoinko vielä, pimeällä tunnelilla. Yyh. Pojat pelottelivat lepakoilla ja rotilla ja jo siinä vaiheessa meinasi mennä pupu pöksyyn. Tuo 2,7 km reitti on luontopolku.

Marin_silmin-2132

Marin_silmin-2138

Marin_silmin-2153

IMG_20180515_114913.jpg

IMG_20180515_114651.jpg

Itse reitti alkaa lippujen tarkastuspisteestä, jossa on vielä vessat, itse reitillä ei sitten ole vessoja, mutta reitin päättyessä wc:t löytyvät taas samasta paikasta minne kypärät jätetään. Lippujen tarkastamisen jälkeen kävelijät saavat kypärät ja hiusverkot päähänsä (pakolliset) ja turvaohjeistuksen jälkeen pääseekin jo matkaan. Ja sitten se kauneus (tai kauheus) alkaa, huh! Reitti on henkeäsalpaavan kaunis. Jylhää kalliomaisemaa, ylhäällä liiteleviä korppikotkia, joen kuohuja, vihreää luontoa ja kaikkea siltä väliltä. Myös Rondaan menevän junankin näimme, kun se sujahti kallion sisään korkeuksissa. Kallioseinämäosuudet ovat myös turvallisia vaikka ne sijaitsevatkin korkeimmillaan n. 100 metrin korkeudessa. Lankut jykevästi kiinni kalliossa, kunnolliset kaiteet ja turvavaijeri kallion puolella, josta pitää halutessaan kiinni (pidin!) ja erittäin puhdas ja siisti. Työntekijöitä tuli useampia vastaan reitin aikana, ja he varmistavat että kaikki sujuu vaeltajilta hyvin. Lisäksi näkyy lähes koko matkan ajan alkuperäistä vanhaa reittiä ja sitä järkyttävää kuntoa missä se on: todella kapea, ilman mitään kaidetta ja isoja reikiä siellä täällä pitkin polkua. Miten kukaan on koskaan uskaltanut kulkea siitä? Minulle koko vaelluksen tiukin hetki oli vaelluksen loppuosa. Tsemppasin itseäni pitkin reittiä että minun on pakko mennä reitin lopussa olevan riippusillan yli (joka huojui ihanasti tuulessa 😉 ) ja sen selvitettyäni luulin olevani ”turvassa”. Kunnes pääsin mutkan taakse ja näin loppukävelyosuuden. Pystysuora kallioseinämä ja portaita ylöspäin jossa jokaisessa portaan välissä iso aukko josta näet ”kivasti” satametriä alaspäin. Ehkä muutaman kyyneleen tirautin ja päästin vähän ärräpäitä ja yritin hengittää rauhallisesti. Syke oli valehtelematta siinä 180 tienoilla kun selvitin ne portaat. Huh. Ja lopuksi El Chorron juna-asemalla nautimme hyvin ansaitut viinit ja oluet ja hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät takaisin autolle.

Marin_silmin-2166

Marin_silmin-2169

Marin_silmin-2171

Marin_silmin-2175

IMG_20180515_115227.jpg

Marin_silmin-2184

Reitin kokonaisuuspituus on vajaa 8km, joka sisältää siirtymiset reitille ja reitiltä bussipysäkille. Ajallisesti se kestää n. 4 tuntia, jolloin ennättää ottaa hyvin kuvia ja pysähtyä vaikka välillä syömään eväitä ja juomaan vettä. Reitti ei ole muuten vaativa, eli siellä pärjää kyllä kuntonsa puolesta melkein kuka tahansa, mutta jos on erittäin paha korkeanpaikankammo, niin pelottava se varmasti on. Alku- ja loppuosa reitistä kulkee kallionseinämää ja keskiosa on luonto-osuus, joka on myöskin todella kaunis ja vehreä. Autojen jättöpaikassa on muutama ravintola, ja osalla seurueestamme oli niistä huonoja kokemuksia, joten me ajelimme lähellä olevaan Ardalesin kylään lounaalle. Kylä on perinteinen andalusialainen valkoinen kylä, kaunis ja sympaattinen, ehkä vähän unisenkin oloinen. Istuimme Ardalesin kylän aukiolla tapaksilla, kun siellä alkoi mikälie-paikallinen-kyläjuhla. Sekin oli hieno kokemus. Ja ruuat hyviä.

Marin_silmin-2191

IMG_20180515_120916.jpg

Jos suunnittelet matkaa Aurinkorannikolle, suosittelen lämmöllä Caminito del Reytä. Täältä voit ostaa liput ja tutustua paikkaan vielä tarkemmin. Se on kokemus, joka ei ihan hevillä unohdu.

Oletko vaeltanut tämän huikean reitin?

 

Fugemummo is back

Marin_silmin-2232

Marin_silmin-2252

Marin_silmin-2255

Pahoitteluni hieman pitkästä radiohiljaisuudesta.

Palasimme eilen illalla Espanjan reissultamme ja tarkoitus oli paikan päällä kirjoitella blogia, mutta asunnollamme ollut netti oli turkasen huono, joten pääasiassa höpöttelin kuulumisia instastoriesin puolelle. Lomamme oli taas oikein kunnon aktiiviloma ja tuli koettua ja nähtyä taas kaikenlaista ja parhaimmat vinkit jaan blogin puolelle ensi viikon aikana. Jos siis kaipaat vinkkejä kivoille viinitiloille, pikkukyliin tai Caminito del Reylle, niin juttua on tulossa.

Ja mitä tulee asuun. Sainkohan auringonpistoksen kun ostin tuon vihreän kauhtanan itselleni sekä nuo maailman söpöimmät karvakengät? Vihreä kauhtana oli pakko saada, koska sopi niin hyvin vihreään Chaneliini ja olimme viimeisenä päivänä puolisoni kanssa shoppailemassa Miramarissa Fugessa ja eräästä kenkäliikkeestä bongasin nuo söpöliinikengät. Heti kassan jälkeen jalkaan ja ilahduttamaan kanssakulkijoita, oli kuulkaa monella hymyssä pitelemistä kun lompsottelin kengilläni menemään. Tosin, kovin laadukkaat nuo menopelit eivät ole, sillä käveltyäni niillä n. 2 km, oli kummatkin jo rikki, karvaosa purkautunut irti osittain pohjasta, joten nyt kengät odottavat suutarille menoa. Onneksi olivat ihan edulliset lipokkaat. Ja vielä ”raatelivatkin” jalat ihan laastarikuntoon. No, annetaan anteeksi tällä kertaa, kun ovat niin söpöt.

Marin_silmin-2250

Marin_silmin-2242

Marin_silmin-2238

vihreä kauhtana ei merkkiä / silkkihousut Filippa K / hattu Bugatti / laukku Chanel / karvakengät Coolway

Marin_silmin-2258

 

Mitä sinulle kuuluu?

 

Hotellisuositus Nizza: La Malmaison Nice

39304797

IMG-20180428-WA0005.jpg

36972484

IMG-20180428-WA0007.jpg

Viime kesänä, kun kävin ystäväni kanssa Chanelin alemyynneissä Nizzassa, tein pitkään ja hartaasti hotelliscouttausta. Tykkään pienehköistä ja idyllisistä hotelleista, joissa on aamiaismahdollisuus. Kun olin jokusen päivän vertaillut eri hotelleja Nizzassa, päädyin ystäväni hyväksynnällä valitsemaan La Malmaison Nice hotellin meille. Meitä puhutteli loistava hintalaatusuhde, 4 tähteä ja kiva pieni hotelli, jossa olisi aamiainen. Kun saavuimme perille, ystäväni huomasi respassa että ko. hotellin johtaja on suomalainen. Sanna, hotellinjohtaja, sattui juuri silloin olemaan lomalla, joten emme tavanneet, mutta tykästyimme hotelliin kovasti ja päätin, että jos/kun Nizzan reissuja on vielä edessä, niin mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan.

Nyt kun keväälle suunnittelimme tätä isomman naisporukan Nizzan matkaa, oli hotelli suoraan valittuna, menisimme tottakai La Malmaisoniin. Sannan kanssa viestittelin suoraan ja saimme hyvään hintaan koko naisporukallamme huoneet, joista kaikki olivat executive huoneita, eli omalla parvekkeella. Lisäksi minä ja kaksi ystävääni asuimme hotellin suurimmassa, Premium huoneessa. Harmikseni en ennättänyt ottaa yhtään kuvaa heti huoneeseen saavuttuamme, vaan levitimme laukkumme heti ja ryntäsimme dinnerille, joten kuvat jäivät ottamatta huoneesta, mutta lainasin Sannan luvalla hotellin verkkosivuilta huonekuvia, sillä ne ovat täysin paikkansapitäviä. Premium huone on todella ihastuttava kulmahuoneisto jätti-isolla parvekkeella, joka aukeaa kahteen eri suuntaan. Sen lisäksi meillä oli vielä kylpyhuoneessa iso poreamme. Sitäkään emme valitettavasti ennättäneet testata, kun olimme menossa aamusta iltaan.

39305591

IMG-20180428-WA0003.jpg

IMG-20180428-WA0002.jpg

Sen lisäksi että hotellissa on kivat huoneet ja maukas aamiainen (jossa gluteenittomuus huomioitu hyvin), se on myös sijainniltaan hyvällä paikalla Victor Hugo Boulevardilla. Hotellilta kävelee lyhyessä ajassa shoppailupaikoille sekä rannallekaan ei ole pitkä matka. Yhtenäkään kertana en ole kuullut kadulta meteliä huoneisiin, mitä olen La Malmaisonissa yöpynyt, siitä iso plussa.

Jos siis kaipaat hotellia Nizzasta, suosittelen La Malmaisonia lämmöllä. Sanna henkilökuntineen piti meistä erittäin hyvää huolta. Milloin he vinkkasivat meille loistavia ravintoloita ja tekivät pöytävarauksia ja milloin järjestivät meille kuohuvaa. Sen lisäksi eräs työntekijä muisti minut ja ystäväni viime kesän reissulta ja tuli iloisesti tervehtimään, että tehän olitte viime kesänäkin täällä. Siitä jäi kyllä todella lämmin fiilis.

Kysyin naisiltamme palautetta hotellista viime reissumme jälkeen ja tässä muutama kommentti heiltä:

”Mukava hotelli ja hyvä hinta/laatusuhde. Sijainti rauhallinen ja sopivan lähellä.”

”Kiva tunnelma, hyvä sijainti ja laadukas aamiainen.”

”Aivan ihana hotelli, ehdottomasti menisin uudelleen.”

Kannattaa olla Sannaan suoraan yhteydessä hotellivarauksen tiimoilta, niin hinta on edullisempi kuin esim booking.comin kautta. Tässä hänen sähköpostinsa: s.gehrke(at)lamalmaisonnice.com

36972502

36972501

Me suunnittelemme naisten kanssa jo kesämatkaa Nizzaan Chanelin aleihin ja missäpäs muuallakaan aiomme yöpyä kuin La Malmaisonissa.

 

Chanel Nice

Huh, mikä reissu ja viikko takana. Nizzasta kotiuduttu jo viime sunnuntaina, illalla, ja koko tämä viikko on mennyt kyllä voimia keräillessä. Ja kun arki ei ole antanut yhtään armoa työkiireineen ja Kyllikin tavoille opettamisen lisäksi, niin on hieman kestänyt saada tämä teksti ulos, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lähdimme siis viime viikolla 14 naisen voimin Nizzaan pikku shoppailumatkalle ja perjantain kruunasi ”visiitti” Nizzan Chanelille. Huh mikä päivä se olikaan, ihan mieletön. Meistä pidettiin superhyvää huolta.

Chanelin porukka, myyjäni, liikkeen johtaja sekä myyntijohtaja olivat järjestäneet meille kaikille naisille aamupäivälle meikkauksen Chanelin kosmetiikkaliikkeeseen, jossa meistä tehtiin kyllä melkoisia kaunottaria (vaikka olemmehan sitä kyllä muutenkin). Tämän jälkeen sitten moneksi tunniksi itse putiikkiin katsomaan meidän varaukset läpi ja ihastelemaan mitä kaikkea heillä on myynnissä. Ja shampanjaa tuli kuin liukuhihnalta, mutta sehän kuuluu asiaan. Ai että meillä oli hauskaa. Me sovittelimme kuka mitäkin, ihastelimme toistemme löytöjä ja ehkä hieman yllytimmekin toisia ostamaan kaikkea kivaa. Ja kaikkea kivaa tuntui löytyvän vaikka kuinka paljon. Oli upeita värejä, kirkkaita mutta myös pastellisia, uusia malleja sekä klassikoita, kaikille kaikkea. Yksi ryhmäläisistä puettiin vielä päästä varpaisiin Chanelin asuun, ja miten upea tuo kokonaisuus olikin, kauniin naisen päällä.

Sen lisäksi, että saimme prinsessakohtelua paikan päällä, meille kaikille oli järjestetty Chanelin puolesta lahjat (kuvaan vaikka blogiin ne myöhemmin), tämä oli yllätys jota myyjäni ei suostunut minulle paljastamaan, kun viestittelimme ja soittelimme pitkin reissuviikkoa. Lisäksi osa meistä lähti vielä Chanelin kanssa lounaalle La Petite Maisoniin, jossa saimme tutustua vielä paremmin Nizzan Chanelin henkilökuntaan sekä Chaneliin ylipäätänsä. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka jokainen liike saa ja voi vaikuttaa oman liikkeensä tunnelmaan ja rakentaa siitä omannäköisensä, vaikka taustalla on iso luksusbrändi. Ja itse lounashan oli melkoisen herkullinen, ravintola oli koristellut pöydän Chanelin logolla, ihanaa.

Ja lounaan jälkeen shoppailut jatkuivat sitten itse kullakin eri liikkeissä ja jossain vaiheessa päivän vaihtuessa illaksi teimme lupauksen, että päivä vedetään päätyyn asti. Ja jos jotain luvataan, niin se pitää. Hotellille saavuimme takaisin n. 4.00 jälkeen lauantai aamuna ja pyysimme respan pojalta pikkusnackit huoneeseen. Hotellista teen vielä erillisen postauksen, koska se on aivan ihana, tunnelmallinen pienehkö boutique -hotelli, jossa on maailman ihanin suomalainen hotellinjohtaja Sanna. Sannakin piti meistä henkilökuntineen erittäin hyvää huolta.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein ihana ja onnistunut loma ja kannan tuota Chanelin järjestämää päivää sydämessäni varmasti loppuikäni, niin upeat muistot siitä jäi. Ja tunnelma vei täysin mennessään, joten ei paljon kamera käynyt. Mutta jotain kuitenkin ikuistin myös blogin puolelle ja sain vielä reissukavereilta luvan julkaista nämä kuvat.

Kiitos Chanel Nice, kiitos ihanat reissukaverit. Otetaan uusiksi, mutta ei ihan heti <3.

Marin_silmin-1600
Chanelin Nizzan myyntijohtaja, myyjäni, minä, liikkeen johtaja ja yksi reissukavereista, joka on myös Chanel ryhmämme yksi ylläpitäjä.

Marin_silmin-1606

Marin_silmin-1608

Marin_silmin-1611

Marin_silmin-1615

IMG-20180415-WA0005.jpg

IMG_20180413_135630.jpg

IMG_20180413_132321.jpg

IMG-20180415-WA0007.jpg

IMG_20180413_133334.jpg

IMG_20180413_121943.jpg

Marin_silmin-1614

Marin_silmin-1612

IMG-20180415-WA0003.jpg

IMG_20180413_150142.jpg

IMG_20180413_151343.jpg

Marin_silmin-1605

cof

Tallinna Marin silmin, vinkit ja tärpit

Marin_silmin-0620-2

Marin_silmin-0667

Marin_silmin-0676

Marin_silmin-0680

Marin_silmin-0683

Ajattelin jakaa muutamia havaintoja, vinkkejä ja tärppejä Tallinnaan, jos joku muukin on sinne päin menossa pienen tauon jälkeen.

Ravintolat. Aloitetaan ruuasta, koska se nyt vaan on maailman tärkein asia. Sain monta todella hyvää vinkkiä Tallinnan ravintoloihin ja mm. Tai Bohista kirjoitinkin. Sen lisäksi testasimme ravintola Leib Resto & Aed:n. Ravintola oli erittäin hyvä, suosittelen sitäkin lämmöllä. Ravintola sijaitsee vanhassa kaupungissa hieman piilossa, mutta kun astuu kauniille sisäpihalle, on jo melkein myyty. Sushia söimme vanhassa tutussa paikassa Silk Sushi Barissa vanhassa kaupungissa. Lisäksi sain vinkit mm. seuraavista ravintoloista joissa emme valitettavasti ennättäneet käymään: Rataskaevu 16 , NOA restoran ja Vegan restoran V. Haluan myös mainita vanhan suosikkiravintolani Tallinnasta, eli Tchaikovskyn, jota suosittelen lämmöllä. Tämä ravintola sijaitsee hotelli Telegraafin yhteydessä.

Ja kävelimmepä myös syömään Tallinnan parhaat purilaiset, niin kuin paikka itseään mainosti, ja hyväthän ne olivatkin. Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Estonian Burger Factory oli positiivinen yllätys, siitäkin huolimatta, että gluteenittomia sämpylöitä heillä ei ollut. Minun hampurilainen tehtiin salaatinlehtien väliin, mutta se oli todella maukas.

Ja ne drinkit. Tai Boh ja Manna La Roosa (samassa rakennuksessa), menkää ja testatkaa. Ihastutte aivan varmasti! Kummankin Passion Martini on täydellinen kesäjuoma. Vesi herahtaa kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Manna La Roosassa söin myös yhden lounaan ja sekään ei ollut huono.

Kaikissa käymissämme ravintoloissa otettiin gluteenittomuus erittäin hyvin huomioon.

Puolisoni halusi että suosittelen myös paikkaa SchnitzelHaus.  On kuulemma miehiseen makuun, jossa mahan saa täyteen ja olutta. Suhtaudu tähän vinkkiin pienellä varauksella, minä en suostunut paikkaan menemään (joskin heillä tuskin olisi ollut mitään gluteenitonta).

Marin_silmin-0691

Marin_silmin-0722

Marin_silmin-0907

Hotellit. Ehdoton suosikkihotellini Tallinnassa on vanhassa kaupungissa sijaitseva St. Petersbourg, joka itse asiassa sijaitsee ihan vastapäätä tuota Rataskaevu 16 ravintolaa. Hotelli on pieni boutique hotelli, vain 27 huonetta. Viiden tähden hotelliksi se ei mielestäni ole edes kallis. Sisustus on kaunis ja hotelli todella viihtyisä. Tällä reissulla olimme muutamassa eri hotellissa ja hotelli jota en suosittele, on  Tallink City Hotel. Keskeinen sijainti on ainoa mikä hotellissa on hyvää. Aamupala oli kuin ruotsinlaivan buffasta ja meinasin saada paniikkikohtauksen siinä härdellissä. Oli kuulkaa rauhallinen aamiaishetki kaukainen toive siellä sotatantereella. Seuraavana aamuna kun menimme aamiaiselle puolta tuntia ennen sen loppumista, oli silloin jo suhteellisen rauhallista. Mutta toiste en suostu sinne menemään.

Yövyimme myös yhden yön Nordic Hotel Forumissa ja tämä hotelli oli jo huomattavasti mukavampi kuin Tallink City Hotel. Hotelli sijaitsee Viru hotellin vieressä.

Marin_silmin-0841

Marin_silmin-0622

Marin_silmin-0782

Marin_silmin-0836

Shoppailu. Tallinnassa sai kyllä myös shoppailla sielunsa kyllyydestä. Kaubamajan alennusmyynneistä teki kyllä aivan mielettömiä löytöjä eikä ollut kaukana että olisin ostanut itselleni kirkkaan keltaisen Tara Jarmonin villakangastakin murto-osaan sen alkuperäisestä hinnasta. Tulin kuitenkin järkiini ja totesin, että niin kiva kuin se tipunkeltainen ulsteri olikin, en sitä olisi koskaan syksyn räntäsateissa käyttänyt. Se olisi ollut liian pirteä.

Suur-Karja osoitteessa sijaitseva Nude liike oli pakko käydä tsekkaamassa (Burberryn liikettä vastapäätä), sillä he myivät mm. Guccia, Balenciagaa, Marnia ja Dolce&Gabbanaa. Heidän hintatasostaan en osaa sanoa, muutamaa tuotetta katselin ohimennen, mutta hintalappuja en tsekannut. En siis tiedä onko hinnat samat kuin ko. merkeillä esim verkkokaupoissaan vai onko hinnoissa joku lisä mukana.

Lisäksi luonnonkosmetiikkaa oli paljon. Telliskiven alueella oli aivan ihana luonnonkosmetiikkaliike sekä Viru keskuksessa oli liike nimeltään Natura Siberica. Ostin muutaman eri tuotteen tuolta Natura Siberica liikeestä ja teen tuotteista ja merkistä erillisen postauksen. Tähän mennessä olen ollut niihin erittäin tyytyväinen. Merkki oli minulle aivan uusi tuttavuus.

Tallinn Design House on paikka jonka haluan myös mainita. Rotermannilla sijaitseva liike myy mm. paikallisia vaatemerkkejä, koruja, huonekaluja ja laukkuja. Sieltä ostin jo muutamissa asukuvissa vilahtaneen Stuudio Nahk merkkisen laukkuni. Liikkeessä oli aivan ihania tuotteita myynnissä ja katselimme pitkään puolisoni kanssa erästä nojatuolia ja mietimme miten sen roudaisi kotiin. Rakastamme erilaisia tuoleja ja niitä on meillä kotona vino pino.

Marin_silmin-0858

Marin_silmin-0742

Marin_silmin-0733

Alueet. Kirjoitinkin jo Telliskiven alueesta ja vähän sivusin samassa tekstissä Kalamajan aluetta. Kannattaa siis rohkeasti lähteä tutkimaan Tallinnaa myös vanhan kaupungin rajojen ulkopuolelle.

Lisäksi kävimme keskustassa Solaris nimisen paikan kattoterassilla ihastelemassa kaupunkia ja istuskelemassa ihan rauhassa. Kattoterassi oli todella kaunis ja rauhallinen. Kuohuva oli hyvää ja maistelemamme pikkusnackit maukkaita (ainakin avokado-rapu annos).

Marin_silmin-0785

Marin_silmin-0778

Marin_silmin-0788

Marin_silmin-0906

Marin_silmin-0905

Hoidot. Niin, ne hoidot. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Tallinnassa missään kauneushoidoissa, mutta tällä kertaa päätin mennä, kun puolisoni oli töissä ja minä yksin yhden päivän. Varasin hotellimme (Nordic Hotel Forum) yhteydessä olleesta Sinine Salongista yli viiden tunnin hemmottelusetin itselleni. Päiväni alkoi hieronnalla, josta siirryin Guinot kasvohoitoon jossa tehtiin myös joku Hydra Lift käsittely (tuntui ihan silmämunissa asti!), josta siirryin meikkiin. Meikin jälkeen minulle tehtiin manikyyri ja pedikyyri ja lopuksi vielä blow dry. Kaiken kruunasi tarjoiltu kuohuva. Aikaa meni reilusti päälle viisi tuntia ja tämä kustansi hieman päälle 200 euroa. Eli ei todellakaan paha hinta siitä mitä kaikkea se sisälsi. Lisäksi paikka oli laadukkaan oloinen ja Guinot hoitosarjana on minulle tuttu ajalta kun en vielä käyttänyt luonnonkosmetiikkaa ja tiesin sen olevan huippulaadukas sarja, joten näin herkän ihon omaavana uskalsin kyllä tämän kauneushoitolan hoitoihin mennä. Ja uskallan myös suositella muillekin.

Marin_silmin-0860

Marin_silmin-0744

Lautat. Minä menin Tallinnaan Eckerö Linella (M/S Finlandia) ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt lautan tasoon ja mukavaan henkilökuntaan. Istuin kivassa viinibaarissa, nautin pari lasia kuohuvaa ja luin kirjaa. Paluumatkan ylityksen tulimme vanhalla ja tutulla Superstarilla, josta ei jäänyt mieleen muuta kuin erittäin tyly henkilökunta. Uutta Megastaria en ole testannut. Jos näiden kahden kokemuksen jälkeen pitäisi valita millä menen yli seuraavan kerran Tallinnan puolelle, en miettisi kahta kertaa. Ehdottomasti M/S Finlandia. Palvelualttius oli aivan eri luokkaa kuin Superstarilla. En muista milloin viimeksi minua olisi kohdeltu niin huonosti ja tylysti kuin minua kohdeltiin Superstarilla. Ja toki, jos M/S Finlandian henkilökunta kutsuu sinua Prinsessaksi (ja kohteleekin sen mukaisesti) niin ei tarvitse miettiä millä tämä Prinsessa seuraavan kerran matkustaa 😉 .

Marin_silmin-0685

Täytyy sanoa, että näin monen vuoden tauon jälkeen ihastuin Tallinnaan kyllä erittäin paljon. Uutta reissua mietimme jo, ihan vain ruuan ja hoitojen takia. Harmi kun meiltä Vaasasta on niin pitkä matka kaikkialle, että ihan extempore reissuja Tallinnan puolelle ei ole helppo toteuttaa. Aivan helposti voisin kuvitella itsestäni sellaisen konkari-Tallinna kävijän, joka menee aina samaan ravintolaan, hotelliin ja kauneushoitolaan ja palaa freshinä takaisin kotiin ja arkeen.

Toivottavasti sait tästä vinkkejä Tallinnaan ja jos haluat vinkata jotain vielä minulle, niin jätä kommenttiboksiin viestiä.