Harmaan mustaa matkustusasua

Marin_silmin-2509

Marin_silmin-2514

Marin_silmin-2505

IMG_20181005_184754.jpg

Jatketaan vielä hetki Kööpenhaminan asukuvilla. Itse asiassa näiden kuvien taustalla näette Kööpenhaminan Meatpacking District aluetta, jossa on todella hyviä ravintoloita. Sellaiseen rentoon makuun hyvää ruokaa ja juomaa. Suuntasimme heti hotelliin saavuttuamme syömään ko. alueelle ja jäimme hengailemaan koko illaksi ja kaljoittelemaan. Kyllä, kaljoittelemaan. Warpigs nimisessä panimossa sattui olemaan gluteenittomia oluita myynnissä ja kyllä join. Yhden oluen. Sen jälkeen siirryin sujuvasti takaisin valkoviinin pariin. Olemme ennenkin käyneet tuolla syömässä, mutta oli ilo huomata kuinka muutaman vuoden tauon jälkeen kaupunginosaan oli tullut valtavasti lisää uusia kivoja ja rentoja ravintoloita. Olen jo jonkun verran kasannut kuvia ravintolapostausta varten, joten pääsen kirjoittelemaan niistä pian. Olen taas viikonlopun reissussa, Helsingissä tällä kertaa. Nuorkauppakamari -viikonloppu edessä ja viimeistään paluumatkalla junassa on aikaa kirjoittaa ravintolasuosituksia. Huomenna ei vielä ennätä, kun täytyy tehdä töitä vielä tiiviisti junamatkan ajan.

IMG_20181005_182347.jpg
Valkoista tänne näin!

Marin_silmin-2516

Marin_silmin-2512

Asu koostuu tutuista ja turvallisista paloista ja oli matkustusasuna mennen tullen. Kaulasssa on Balmuirin kesällä ostettu silkkihuivi, Franciana -malli. Todella kiva ja helppokäyttöinen huivi joka on malliltaan sellainen että istuu kauniisti kaulalle. Tuo Karl Lagerfeldin strap tuo kivaa ja vähän hassuttelevaa ilmettä Fendin peekaboo -laukkuun. Niin, ja kengät. Ne ovat ne Budapestin löytö. Ihan mahtavan hyvät jalassa. Talsin niillä melkein koko viikonlopun ja ne eksyy jalkaan harva se päivä. Itse asiassa kengät herättivät paljon katseita Kööpenhaminassa ja moni tuijotteli kenkiäni hymyissä suin. Kai kun ovat tuollaiset kiiltävät kusiluistimet.

Marin_silmin-2520

neuletakki Hálo from North / nahkahousut Michael Kors / huivi Balmuir / college Karl Lagerfeld / laukku Fendi / kengät Dyan

 

Liehuvat lahkeet a’la Chanel

Marin_silmin-2573

Marin_silmin-2560

Marin_silmin-2542

Huhuu, onko siellä ketään?

Mari on mennä viilettänyt sellaista kyytiä, että blogi on ollut tauolla. Olimme juuri 4 päivää Kööpenhaminassa puolisoni kanssa lepäilemässä ja syömässä hyvin. Erittäin hyvin. Nyt on energiaa millä juoksennella ympäriinsä.

Ajattelin tulla jakamaan yhdet asukuvat Köpiksestä, ennenkuin alan listaamaan kivoja ravintoloita ko. kaupungista. Kööpenhamina on yksi suosikki kaupungeistani ja ai että oli taas ihanaa vaellella ympäriinsä ja pysähtyä vähän väliä napostelemaan jotain tai ottamaan lasi viiniä. Nimittäin Kööpenhamina on kyllä keliaakikon unelma. Aina järjestyi ruuat gluteenittomana, jos eivät sitä ennestään olleet, huh. Joten olen tosiaankin syönyt, syönyt ja maistellut. Itse asiassa kaikki meni erinomaisesti ruokien suhteen lentokentän (Kööpenhamina) loungeen asti, jossa sitten tulikin märkä rätti vasten kasvoja. Ainoastaan riisikakut olivat gluteenittomia, mutta onneksi hyvä vasikka elää juomallakin. En antanut asian pikku harmistusta lukuun ottamatta häiritä. Mutta tosiaankin ravintolavinkkejä tulossa, kunhan ennätän käydä kuvat läpi.

Marin_silmin-2531

Marin_silmin-2577

Marin_silmin-2558

Asusta muutama sananen. Takki/neuletakki on lahja puolisoltani. Sain synttärilahjaksi valita itselleni Minun/Ministä vaatteen ja valitsin tuon kotimaisen Hálo from North -merkin Huurre neuletakin. Ai että se on ihana! Menee syyskeleillä ihan takista ja talvella saan sitten käpertyä toimistolle sen sisään neuletakin ominaisuudessa. Housut ja paita ovat Chanelin, kuten myös tennarit ja silkkihuivi. Olen viihtynyt tänä syksynä väljissä linjoissa ja nuo todella leveälahkeiset Chanelin housut ovat olleet kovassa käytössä. Kävin itse asiassa tsekkaamassa Kääpenhaminan Chanelin, joka on vastikään avattu ja oli kivan skandinaavisen oloinen putiikki. Tutustuin putiikin johtajaan, joka esitteli liikkeen minulle ja taisimme sopia jo shoppailu-eventin ensi keväälle, kun lähden ehkä taas ihanien Chanel naisten kanssa reissuun. Mutta tarkoituksena heillä siis valita Chanelilta sellaisia skandinaaviseen makuun olevia tuotteita valikoimasta ja ainakin nyt näytti hyvältä omaan silmääni. Kannattaa siis pistäytyä tsekkaamassa Chanelin valikoima, mikäli Kööpenhaminassa liikkuu.

Mutta nyt en malta kirjoittaa tämän pidemmälti. Minulla on mehiläisvahakynttilätehdas käynnissä kotona. Tilasin itselleni mehiläisvahaliuskoja ja kynttiläsydännarua ja askartelen itselleni kynttilöitä talveksi. Ihanan rauhoittavaa touhua ja helppoa. Kannattaa kurkistaa instastoriessin puolelta kun niitä väkerrän. Ehkä saatan jakaa ohjeen blogissakin jos puoliso ennättää ottaa kuvia kesken tekemisen.

Marin_silmin-2549

Marin_silmin-2555

Marin_silmin-2565

neule, housut, huivi ja tennarit Chanel / neuletakki Hálo from North / laukku Fendi

Mitä sinulle kuuluu?

 

Mitä tehdä Levillä syksyisin ja missä syödä?

Marin_silmin-0706

IMG_20180825_111652.jpg

Ajattelin että kasaan teille yhteen postaukseen vielä hieman Levi juttuja ja sellaisia asioita mitkä nyt ainakin itseäni kiinnostaisi ensikertalaisena tietää, jos menee laskettelukauden ulkopuolella paikan päälle.

Aktiviteetteja Levillä on vaikka kuinka paljon läpi vuoden. Meidän päivät olivatkin hyvin täynnä erilaista urheilullista ohjelmaa.

Mitä tehdä?

Maastopyöräily

Tunnustan heti, etten ole pyöräilijätyyppiä, mutta puolisoni on innokas pyöräilijä, joten hänen vuokseen suostuin maastopyöräilemään. Kävimme maastopyörillä ajamassa Levin ympäri. Huoneistoomme kuului polkypyörät, mutta niitä voi myös vuokrata Levikeskuksesta halutessaan. Reittejä oli paljon eritasoisia ja vaativimmat reitit olivat oikeasti vaativia. Tuntui välillä että hampaat irtoavat siinä rynkytyksessä, kun mentiin juurakoissa ja kivikoissa ja sen verran olen arkajalka että talutin kaikkein pahimmat osuudet, kun en uskaltanut niitä polkea. Mutta kivaa oli ja illalla tiesi pyöräilleensä kun reidet olivat melkoisen kipeät mäkimaastosta. Ja tuli myös bongailtua poroja matkan varrella aika paljon. Tällaisen reittikartan löysin Leviltä, johon on merkitty hyvin erilaisia reittejä.

Marin_silmin-0631

Marin_silmin-0634

Patikointi

Levillä tuli käveltyä paljon. Sen lisäksi että harrastimme porraskävelyä aina Levikeskukseen mennessämme, kävelimme myös Levin huipulle reiluun 500 metriin sekä muita kävelyreittejä. Maisemat ovat todella kauniit. Silti suosittelen kuitenkin enemmän niitä Ylläksen reittejä kunnon patikointiin. Meidän oli tarkoitus käydä patikoimassa myös Kätkätunturilla, mutta menimmekin sitten Ylläkselle. Täältä löydät mm. Levin patikointireittejä.

Marin_silmin-0700

IMG_20180826_183503.jpg

Marin_silmin-0707

IMG_20180825_142137.jpg

Elokuvat

Pakko on mainita myös paikallinen elokuvateatteri, jossa kävimme katsomassa uusimman mielensäpahoittaja leffan. Leffateatteri näyttää yhtenä päivänä viikossa elokuvia, lauantaisin. Ja tataa, siellä on A-oikeudet. Kylläpä oli kiva katsoa elokuvaa, nauraa maha kippurassa, syödä poppareida ja juoda kyytipojaksi siideriä. Leffaliput on aikuisilta 10 euroa.

Seikkailupuisto

Tämä meiltä jäi väliin, kun aika loppui kesken ja se vähän harmittaa. Seikkailupuisto oli kivan näköinen ja paikkapaikoin aika haastavan oloinen, joten varmasti tekemistä riittää radassa niin aikuisille kuin lapsillekin. Tämä täytyy käydä testaamassa ehdottomasti ensi kerralla. Täältä löydät lisätietoa ja kuvia seikkailupuistosta.

+ Golf ja kylpylä

Toki Leviltä löytyy niin golfia kuin kylpylää, mutta kumpaakaan ei tullut testattua. Kummassakin näkyi olevan paljon ihmisiä, joten varmasti hyvin suosittuja.

IMG_20180825_173828.jpg

Missä syödä?

Mennään seuraavaksi ravintoloihin, sillä ainahan sitä reissussa miettii missä käydä syömässä ja nälkä tulee joka päivä, monta kertaa päivässä.

King Crab House Levi

Täällä kävimme sekä lounaalla että syömässä hääpäivädinnerimme. Hääpäivädinner oli 4 ruokalajin kesäinen menu, jossa oli niin simpukoita, kuningasrapuja, kuin merikrottiakin. Ja aah, ne kookos-lime-inkivääriliemessä olleet simpukat, huh. Liemi oli täydellistä! Olisin voinut juoda sitä suoraan kattilasta! Myös lounas oli maittava. Paikan päällä oli myös hyvä viinivalikoima ja hyvin mätsättiin myös viinit menun mukaan. Lämmin suositus paikalle, mikäli kalat ja äyriäiset maistuvat.

IMG_20180828_192342.jpg

IMG_20180828_202431.jpg

IMG_20180828_204356.jpg

IMG_20180825_125842.jpg

Renna

Pizzaa on saatava aina paikasta kuin paikasta ja verrattava sitä Vaasan Marco Poloon. Levillä testasimme Renna nimisen ravintolan, josta sai sekä pizzaa että pastaa gluteenittomana. Puoliso söi pizzan ja meni kehumaan sen Marco Polon veroiseksi, eli sen pitäisi sitten olla oikeasti hyvää. Melkein tipuin penkiltäni kun kysyin puolison mielipidettä pizzasta ja hän sanoi, että yhtä hyvää kuin Marco Polossa, ehkä jopa parempaa… Melkoisia ylisanoja. Ja paikan gluteeniton tattipasta tryffelillä oli myös erittäin maukas, joskin annos oli jättikokoa, en jaksanut syödä kuin puolet (mutta kaikki sienet söin kyllä annoksesta). Rennan annoksista ei valitettavasti ole kuvia, kun unohdin kuvata nälissäni, söin vaan ja hotkin.

+ Rouhe (Äkäslompolo)

Ja jos olette yhtä uteliaita kuin me, ja haluatte mennä Jounin kaupalle Äkäslompoloon ihmettelemään yhtä kylähullua paikallista (Sampo Kaulanen), niin kannattaa poiketa samalla reissulla Rouhe nimisessä ravintolassa Äkäslompolossa. Me kävimme syömässä siellä ja tykättiin kovasti. Pizzoja ei saa gluteenittomana, joten söin punajuuri-sienipihvejä ja että oli maukas kasvisannos, nam. Kivasti suutuntumaa ja paahdetta kasviksissa, oikein minun suuhun sopiva annos oli.  Puoliso söi paikan bruschetta annoksen ja kehui sitä kovasti. Sinne siis Äkäslompolo reissulla nälän yllättäessä. Eikä sitten edes nähty Sampoa, olisin käynyt ottamassa hänen kanssaan selfien.

IMG_20180827_140529.jpg

Tässäpä tiivis paketti aktiviteeteista sekä meidän makuun olleista ravintoloista. Toivottavasti näistä on sinulle hyötyä.

Päivävaellus Ylläksellä

IMG_20180827_131142.jpg
Reittikartta

IMG_20180828_110218.jpg

Levillä ollessamme kävimme muutamaan otteeseen myös Ylläksellä. Ihastuin ensimmäisellä kerralla valtavan paljon Ylläksen kauneuteen, joten päätimme tehdä reissumme aikana myös päivävaelluksen Ylläksen jylhissä, mutta kauniissa maisemissa. Päiväksi sattui vielä meidän hääpäivä, 9. sellainen, ja puolisoni yritti jankuttaa että ensi vuonna, kun 10 vuotta on yhteistä aviotaivalta takana, voisimme tehdä 10 päivän vaelluksen… Never!

Olimme käyneet edellisenä päivänä jo ajelulla Ylläksellä (kannattaa muuten ajaa Maisemareitti -osuus, on nimittäin hieno!) ja katselleet vähän reittiä etukäteen. Auton jätimme Ihmisen ringin parkkipaikalle, josta päiväreissumme starttasi. Olimme syöneet tukevasti pohjalle, joten eväänä meillä kulki banaania, sämpylät, vettä ja energiapatukat. Matkan varrella  on kyllä myös paljon nuotiopaikkoja, jos haluaa paistaa makkarat, mutta me koimme, ettei meillä ollut tarvetta, ja hyvin riitti nuokin eväät. Joten ainoastaan pieni reppu kulki mukana.

Marin_silmin-0719
Varkaankurun ”vesiputous”

Marin_silmin-0723

Marin_silmin-0724

Marin_silmin-0733

Marin_silmin-0735
Ensimmäinen vaativa osio, matkalla Kesängin keitaalle

Marin_silmin-0736

IMG_20180828_111603.jpg

Marin_silmin-0740

Ihmisen polulta starttasimme kohti Varkaankurua aika perinteisissä Lappi-maisemissa ja Varkaankurun ”vesiputouksella” reitti jakautuu moneen suuntaan. Me jatkoimme sieltä eteenpäin ja lähdimme hiljalleen nousemaan ylöspäin (Kesängin keidas kylttejä seuraten). Mitä enemmän ylöspäin kävelimme, sitä enemmän maisemat alkoivat jylhenemään ja muuttumaan karuiksi kalliomaisemiksi. Kartassa näkyvät punaiset osiot pisteiden päällä ovat sen vuoksi, että ne ovat hieman vaativimpia kävellä. Tällä osuudella ne tarkoittivat pitkospuita kivikkojen päällä. Ihastelin ja huokailin maisemia moneen otteeseen ja olin niin onnellinen, että päätimme valita juuri tuon reitin.

Kun kallio-osuus oli kävelty, tulimme jälleen risteykseen, josta edelleen jatkoimme Kesängin keitaan mukaan ja sitten alkoikin kiva vihreä metsäosuus, jossa meitä tuli vastaan yllättävän paljon eläkeläisiä ja sisäinen mummoni hykerteli onnellisena. Kun metsäosuus oli reippailtu, saavuimme järven rannalle, josta lähdimme edelleen Kesängin keitaan suuntaan ja matkalla meitä vastaan tuli muutama porokin. Maisema muuttui suoalueeksi ja aivan erinäköiseksi. Kesängin keitaalla pysähdyimme hetkeksi ja koska siinä oli kahvio, päätimme ottaa piccolopullon kuohuvaa hääpäivän kunniaksi ja puoliso söi vielä poroletun. Keliaakikoille tiedoksi, että kahviossa on myös gluteenitonta suolaista ja makeaa tarjolla, mutta minä jätin väliin, kun ei ollut nälkä. Kesängin keitaan yhteydessä on myös vessat.

Marin_silmin-0746

Marin_silmin-0748
Matkalla Kesängin keitaalle

IMG_20180828_120141.jpg

IMG_20180828_121117.jpg
Skool meille!

Kun sekä nestettä että ruokaa oli tankattu, jatkoimme kohti Pirunkurua. Pirunkurun kohdalla oleva punainen vaativa-osuus merkintä on siinä syystä. Siitä nimittäin alkoi koko reissun erittäin puuskuttava ja hikoiluttava osio. Nousimme todella jyrkkää rinnettä ylös, joka muuttui vielä irtokiviksi ja kävellä piti todella varovaisesti, ettei kivet luisu jalkojen alta pois. Nousu on vielä yllättävän pitkä ja toistan vielä, hyvin jyrkkä. Ohitimme useita seurueita jotka huilasivat matkalla ja itsekin piti ottaa happea moneen otteeseen. Lisäksi yksi miespoloinen oli matkalla ison rinkan kanssa, saattoi olla aika kova nousu painavan rinkan kanssa. Mutta kun rinteen pääsee ylös, avautuu henkeäsalpaavan kauniit maisemat. Kesänkijärvi (jonka juurelta alat nousta), Ylläksen jylhät maisemat, metsää. Niin kaunista. Pirunkurun päällä oli oppilaitosryhmä ja paljon pieniä lapsia. On varmasti ollut opettajilla peräänkatsomista heidän kanssaan, jos he nousivat rinteen ylös.

Pirunkurulta jatkoimme matkaa kohti Tahkokurua kivikkoisessa maisemassa edelleenkin irtokivien päällä kävellen, mutta enää ei tarvinnut tarpoa ylöspäin. Maisemat olivat todella kauniit. Tahkokurulla pysähdyimme syömään eväitämme ja siellä oli isot nuotiopaikat, vessat, kodat ja puuvarastot. Lisäksi siellä oli hyvin tuttavallisia lintuja, jotka tulivat syömään lapsien käsistä ruokaa, kun nämä oppilaat tarjosivat linnuille leivänpaloja. Emme tiedä mitä lintuja ne olivat, mutta todella uteliaita ja tuttavallisia.

Marin_silmin-0752
Pirunkurun nousu alkamassa
Marin_silmin-0753
Pirunkuru
Marin_silmin-0754
Pirunkuru
Marin_silmin-0756
Pirunkuru valloitettu

Marin_silmin-0758

IMG_20180828_125413.jpg

Tahkokurun jälkeen maisema muuttui jälleen perinteiseksi Lappimaisemaksi ja kävelimme pitkähkön, mutta helppokulkuisen metsäosuuden (ja bongailin sieniä) Kellokas kylttejä seuraillen. Kun pääsimme eräälle parkkipaikalle Kesänkijärven toiseen päähän, reitti jakaantui moneen eri suuntaan ja siinä vähän aikaa mekin testailimme montaa eri reittiä että mihin ihmeeseen tästä pitäisi nyt lähteä, että pääsemme kävelemään vielä haluamamme Seitapolun haastavan osuuden. Valitsimme reitin, joka oli Kellokkaan, Kesängin keitaan ja Hillapolun suuntaan, ja se olikin sitten oikea reitti (tosin oli paljon kylttejä, jotka näyttivät kaikkia edellämainittuja paikkoja myös eri suuntiin). Kävelimme pitkospuita pitkin suoalueen yli, josta sitten pian pääsimme kääntymään reittimme viimeisen ”vaativan” osuuden, joka oli Seitapolun osuuden pitkospuut. Nousimme ne alhaalta ylöspäin, n. 1 km:n verran ja kävelimme joenvartta pitkin ja nautimme taas hieman erilaisesta maisemasta. Kun Seitapolun pitkospuut oli noustu, olimmekin jo takaisin Varkaankurulla, josta autollemme oli enää 1,3 kilometrin matka samaa reittiä jota olimme jo kertaalleen lähtiessämme kävelleet.

IMG_20180828_145042.jpg
Joenvarsi maisemia Seitapolun vaativalla osuudella

Reitin kokonaispituus oli n. 16 km ja taukojen kanssa kannattaa varata aikaa vähintään 5-6 tuntia, että ennättää nauttia. Me olemme puolisoni kanssa melkoisia ”pikakävelijöitä” eikä tauot olleet pitkiä ja meillä meni aikaa n. 5 tuntia tuolla reitillä. Toki kuvasimme jonkun verran reitillä ja se tietysti teki matkan tekoa hitaammaksi.

Suosittelen kyllä täydestä sydämestäni tätä reittiä. Niin paljon erilaisia maisemia, ja huikean kaunis luonto. Kyllä mieli ja sielu lepäsivät. Kannattaa kuitenkin olla suhteellisen hyvä peruskunto, varsinkin jos mielii nousta tuon Pirunkurun. Ihan rapakuntoisena en lähtisi sitä puskemaan ylös. Nyt polttelee päästä seuraavan kerran jollekin eri reitille, yön yli reissulle, tai miksei pidemmällekin. Kunhan ei sitä 10 päivää oteta.

Oletko käynyt samalla reitillä vaeltamassa Ylläksellä? Mitä tykkäsit?

Lapin lumoa

Marin_silmin-0732

Marin_silmin-0646

Marin_silmin-0639

Aika rientää ihan hurjan nopeasti. Minne meni elokuu? Syksylle on luvassa melkoinen reissusuma, josta ensimmäinen reissu koettiin viikko sitten perjantaina kun starttasimme automme kohti Lappia ja Leviä. Lähdin puolison mukaan ”sporttilomalle”, ja samalla tapasin pohjoisessa sijaitsevia asiakkaita.

En ole koskaan ollut mikään kummoinen Lapin lomailija. En laskettele, joten talvisin auton nokka ei käänny kohti Lappia, vaan mieluummin Finnairin sinivalkoisin (tai Norskin punavalkoisin) siivin kohti etelän lämpöä. Lapsuudessa tuli käytyä Lapissa jonkun verran, sillä siellä asui yksi serkuistani. Muuten ei siellä päin ole tullut vierailtua, kuin seuraavan kerran 2015, kun lähdimme vaeltamaan puolisoni kanssa 80 km Kevolle. Muistan äitini poismenon jälkeen isäni innostuneen Lapista kovasti. He alkoivat veljesporukalla käymään Lapissa kultaa kaivamassa, siitä tuli heille yhteinen harrastus. Veljiä ei isällä valitettavasti enää ole, mutta rakkaus Lappiin on säilynyt. Ihmettelin vuosia, miten hän sillä tavalla hurahti pohjoiseen, omat mielikuvat kun olivat ”miljoona sääskeä ja paljon poroja ja kitukasvuisia koivuja”. Myöskään tuon oman vaellusreissun aikana en saanut Lapista otetta, sellaista roihua ja lumoa. Ehkä se, että vaelsimme tosiaankin 80 km neljään päivään (eli kolme yötä), hieman suoritettiin se meidän reissu. Ei ennätetty pysähtymään samalla tavalla nauttimaan ja ihmettelemään.

Marin_silmin-0716

Marin_silmin-0656

neuletakki Oui / t-paita H&M / nahkahousut Michael Kors / laukku Balmuir / kengät Rieker / aurinkolasit Aarni* (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-0711

Mutta nyt, nyt tällä kertaa se rakkaus Lappia kohtaan syntyi. Ja suorastaan roihahti liekkeihin. Levillä maastopyöräilimme ja kävelimme ympäriinsä, mutta ennen kaikkea Ylläksen alueen kauneus ja karuus teki minuun suuren vaikutuksen. Se kauneus kaikessa karuudessaan veti kyllä aivan sanattomaksi. Ei ollut eikä oikeastaan ole vieläkään sanoja kuinka kuvailla tuota kokemusta, kun vaelsimme päiväreissun Ylläksen upeissa maisemissa. Hiljaisuus, rauha, upea vaihteleva luonto ja suuri kunnioitus kaikkea kohtaan veti minut kyllä syviin vesiin. Hyvällä tavalla. Eheydyin tuon reissun aikana varmasti enemmän kuin monen viime vuoden aikana yhteensä. Kuinka puhdistava vaikutus. Kuinka ihania sydämellisiä ihmisiä ja se luonto, se kauneus, puhtaus ja yksinkertaisuus. Elämä on niin mieletön matka ja meille suomalaisille on suotu tällainen luonto ja puitteet nauttia siitä. Huh. Ja ne porot, kiljuin kuin pieni lapsi joka ikinen kerta kun porot pysäyttivät automatkamme ylittääkseen tien tai kun metsässä kävellessä porot tallustelivat vastaan. Syvä kiitollisuus.

Tulen jakamaan hieman reissukokemuksia (ihanan päivävaellusreitin Ylläkselle ja Leville patikointivinkkejä), muutamia ravintolasuosituksia (loistavia!) sekä ylipäätään Lapin upeita maisemakuvia teille lähipäivinä. Tässä postauksessa asukuvat Leviltä, ne ainoat siistit vaatteet jotka olivat reissussa mukana. Tässä asussa kävin katsomassa Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja leffan. Sekin oli ihana. Liekö Lapin lumo tehnyt taikojaan leffaa katsellessa, vai oliko oikeasti hyvä. En tiedä, mutta suosittelen kyllä sitäkin lämmöllä.

Ja katsokaa kuinka osissa kuvissa näkyy jo maaruskaa. Oikeasti, voinko muuttaa Lappiin?

Marin_silmin-0659

Marin_silmin-0719

Marin_silmin-0665

Marin_silmin-0709