Sitku vai nytku?

Äitini kuolemasta tuli tänä kesänä kuluneeksi 10 vuotta. Tuo pyöreä vuosi toi tullessaan valtavasti ajatuksia ja tietyllä tavalla teki loppukesästäni mollivoittoisen. Olen pohtinut aikaa ja valintoja, sillä tajusin, että jos minun elämäni olisi identtinen pituudeltaan äitini elämän kanssa, sairastuisin reilun kymmenen vuoden päästä ja tieni päättyisi reilun 13 vuoden kuluttua. Kuinka käyttäisin jäljellä olevat vuodet, eläisinkö sitku vai nytku elämää? 10-13 vuotta (tervettä) elämää kuulostaa todella lyhyeltä ajalta saavuttaa kaikki se mistä on haaveiltu, joten miksi en aloittaisi heti?

Pohdin paljon äitiäni, hänen arkeaan ja unelmiaan. Hän eli varmasti meille kaikille tyypilliseen tapaan, sitku elämää monien haaveiden osalta. Sitten kun olen eläkkeellä, muutan isän (eli minun isän, hänen puolison) kanssa Thaimaahan, sitten kun olen eläkkeellä, aloitan sen ja sen harrastuksen ja niin edelleen. Monia sitten kun haaveita, jotka kuopattiin äitini mukana. Kyllä hän eli myös nytku elämää, mennään nyt kun pystytään ja hän esim. matkusteli paljon ja teki itselleen mieluisia asioita, vaikka arki oli varmasti kiireistä, kuten monella meistä. Uskon, että suurin osa meistä elää sitku ja nytku elämän yhdistelmää, mutta uskon, että liian moni meistä siirtää itselleen merkityksellisiä asioita ja haaveita sitten kun -syyllä eteenpäin. Milloin se sitku on? Entä jos sitä sitku aikaa ei koskaan tulekaan, kuten sitä ei tullut äidillenikään? Katkeroidunko? Miksi en elänyt silloin kun pystyin ja toteuttanut haaveitani?

Kuinka sinä käyttäisit vuotesi, jos sinulle annettaisiin elämäsi päättymisaika?

Kaiken tuon kaoottisen ajatustulvan ja pohdinnan jälkeen tein pääni sisässä laskelmia ja suunnitelmia siitä, miten haluan elämääni elää. Kuinka paljon minun täytyy muuttaa nykyistä elämääni, jotta voin elää elämääni enemmän nytku kuin sitku, sillä olenhan minäkin olen elänyt monien asioiden kautta niin, että sitten kun sitä tätä ja tuota on tapahtunut, niin sitten toteutan tuon ja tuon haaveen. Olen onnekseni aina ollut hyvä sopeutumaan uuteen ja muutokseen, ja olen aina oivaltanut, että muuttaakseeni jotain asiaa, siihen tarvitaan tehdä se itse muutos. Mikään ei muutu, jos asioita ei aktiivisesti muuteta. Muutos ei pelota, enemmän pelottaisi jämähtää paikoilleen. Joten tällainen välitilinpäätös on ollut hyvinkin paikoillaan. Missä mennään nyt ja minne olen matkalla. Mitä asioita täytyy muuttaa jotta päämäärät saavutetaan ja voin elää enemmän nyt kun, sen sijaan että eläisin sitten kun.

Niin, ja ne muutokset. Aloitettu. Osa jättiharppauksilla ja osa pienen pienin askelin. Baby steps. Osa askelista ovat vielä hyvin hataria ja huojuvia ja jännittää että mennäänkö niillä eteenpäin vai taaksepäin, mutta nekin vahvistuu vain yrittämällä, sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti. Uskon vahvasti, että jokaisella tekemälläni muutoksella on ainoastaan minulle hyvää tuovia vaikutuksia.

Aikavarkaat, eli ihmiset ja asiat, jotka ainoastaan vievät aikaani, itseni saamatta niistä mitään ja näin vieden kallisarvoista aikaani pois niistä oikeasti merkityksellisistä asioista. Näiden karsimisen olen kokenut erityisen tärkeäksi, jotta voin oikeasti kohdistaa ajatukseni ja energiani enemmän siihen mitä asioita haluan tehdä ja saavuttaa ja elää enemmän nyt. Samalla tämä on ollut aika vaikeaa kohdallani, sillä olen hyvin monessa mukana työni ohella. Istun eri hallituksissa, yhdistysten ja muissa, mentoroin, kehitän ja koulutan. Olen ihminen, joka suhtautuu asioihin intohimoisesti, teen asioita niihin uppoutuen hyvin suurella intensiivisyydellä ja nautin siitä mitä teen, joten karsiminen on toistaiseksi ollut hieman haastavaa. Toisaalta olen pyrkinyt ajattelemaan nyt niin, että raha ei tästä maailmasta kesken lopu ja sitä saa lisää, mutta aikaa ei. Se kun on kerran käytetty, sitä ei takaisin saa. Joten karsintaa on luvassa myös jatkossa.

Mitä haluan tällä kaikella ajatuksenvirralla sanoa? Ehkä sen, että muistathan sinäkin elää enemmän nytku elämää, nauttien hetkestä ja tekemällä ne itselle mieluisat asiat vielä kun pystyt. Älä jätä liian paljon asioita sitku listalle, sillä sitä sitku elämää ei välttämättä koskaan tule. Haluan lisäksi sanoa, että asioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan muutosta. Osa kipeitä, osa helppoja, osa helvetin pelottavia ja osa äärettömän mukavia. Mutta ilman muutosta, mitään uutta ei tapahdu.

Ja miksi en pahoitellut hurjan pitkää blogitaukoa? Koska elin kesääni nytku. Nyt kun vielä pystyn, niin nautin elämästä.

Nauti sinäkin.

2 kommenttia artikkeliin ”Sitku vai nytku?

  1. Hyvä kirjoitus. Nyt eläkkeen kynnyksellä mietin tuleksi tai voinko toteuttaa niitä haaveita, joihin ei ollut aikaa ja mahdollisuutta, kun työ ja lapset ja velvollisuudet veivät ajan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.