Viime aikoina…

Marin_silmin-0667

IMG_20180905_180535.jpg

Marin_silmin-0378

Olen hurahtanut keltaiseen, kuten kuvista näkyy. Kaikki alkoi tuosta keltaisesta huivista, jonka jälkeen Levillä piti saada joku sporttinen huppari ja kaiken kruunasi tuo Samsoen todella räikeä keltainen college. Mutta hei, tuo keltainen jatkaa myös keväällä. Terv. muotitietoinen.

Olen tuskaillut ajankäytön kanssa. Kalenteria täyttää päivätyön lisäksi niin reissut, kuin mieluisat projektitkin. En tiedä olenko kertonut, mutta olen mukana Vaasan Nuorkauppakamarissa ja vedän tänä syksynä muutamaa mielenkiintoista projektia ja aikaa niihin kuluu kyllä reilusti. Sen lisäksi meillä kotona on ollut nyt vieraita asumassa sekä viime että tällä viikolla ja heidän kanssaan on tullut touhuttua kaiken näköistä. Ja Kyllikkiäkin pitäisi kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi, mutta se tuntuu olevan yhtä toivotonta kuin minun oppiminen puhumaan kiinaa.

IMG_20180831_094323.jpg

Olen vihdoin kerännyt syksyn satoa talteen. Ihan hävettää kertoa, mutta unohdimme pakastaa mansikoita ja mustikoita talven varalle. Nyt olen kuitenkin (tänään!) keitellyt meille omena-raparperi-kanelihilloa talven varalle, kerännyt ensimmäisiä sieniä ja suunnitellut viikonlopulle sieniretkeä. Olin niin onnellinen viikonloppuna kun löysimme reilusti herkkutatteja, että juoksin kuin hirvenvasa pitkin metsiä ja itkin kannon nokassa. Olen suhtautunut aina melko todella intohimoisesti sienestämiseen.

Olen hämmästellyt työkaverin puutarhassa kasvavia viinirypäleitä. Wau.

Olen istunut joko auton ratissa tai pelkääjän paikalla muutaman viikon sisällä tuhansia kilometrejä. Onneksi uusi auto on tosi kiva ja kaupunkiajot on ihan mahtavaa ajaa sähköllä, mutta ihan hetkeen en kyllä jaksa kovin pitkiä matkoja ajella.

IMG_20180901_151916.jpg

IMG_20180906_171059.jpg

IMG_20180902_104449.jpg

Olen ihmetellyt mitä huulilleni on tapahtunut. Ne ovat jatkuvasti rutikuivat, siis ihan halkeilevan kuivat, eikä mikään tökötti auta niitä kosteutumaan. Ne alkavat olla jo hirmuisen kipeät. Vinkkejä, kuinka saada superkuivat huulet takaisin kuntoon?

Olen fiilistellyt Lappia ja sitä myötä halunnut yksinkertaistaa. Olen laittanut paljon tavaraa pois, ja sitä kautta saanut jo paljon sisäistä rauhaa. Vielä kun taklaan tuon ajanhallinnan mörön, niin sitten alkaa olla fengshuit kohdallaan.

Olen nauranut mitä kummallisimmille ilmoituksille. Tuohon kahvilaan meillä ei olisi Kyllikin kanssa asiaa, olisi ikuinen porttikielto.

IMG_20180828_190523.jpg

Olen koukuttunut Fort Boyard Suomi sarjaan. Harmaa tiimi, eli Oona, Heikki ja Perttu on mun suosikkeja. Go grey go!

Mitä sinun elämään on kuulunut viime aikoina?

 

 

Takaisin (kosmetiikan) sekakäyttäjäksi

Marin_silmin-0407

Marin_silmin-0404

Marin_silmin-0385

Olen pitkään suosinut käyttämässäni kosmetiikassa luonnonkosmetiikkaa ja suosin sitä pääsääntöisesti edelleen. Olen kuitenkin ottanut mukaan muutamia tavallisia, synteettisiä tuotteita, koska olen huomannut niiden toimivan ihollani luonnonkosmetiikkaa paremmin.

Viime syksynä käyttämäni Flown mineraalimeikkipuuteri oli loppumaisillaan ja olin Helsingissä ystäväni kanssa. Olimme meikattavana Armanin meikkipisteessä ja meikkaajan käyttämä meikkivoide teki iholleni loistavan tuloksen, joten päädyin ostamaan sen käyttööni. Edelleenkin jatkoin muuten luonnonkosmetiikalla muilta osin (rasvat, poskipuna jne). Huomasin, että pikkuhiljaa sellainen ”pikkusyherö” hävisi naamaltani, ja olen nyt miettinyt, että kuivattiko se Flown mineraalipuuteri ihoani, etten tajunnut lisätä sinne riittävästi kosteutusta alle ja se aiheutti sellaista pienen pientä näppyä naamalleni. No, mene ja tiedä, mutta tuon Armanin meikkivoiteen käytön kanssa näpyt jäivät pois. Kun se loppui (tuote ei ollut kovin riittoisa), ostin vanhasta muistista Lancomen klassikon, Teint Idole Ultran, mitä käytin vuosia ennen kuin siirryin luonnonkosmetiikkaan. Eikä edelleenkään sitä ärsyttävää pikkunäppyä ilmaantunut.

Marin_silmin-0402

Ja Nizzan reissussahan me kaikki hullaannuimme sitten näissä kuvissa näkyvään Chanelin Le Teint Ultra meikkivoiteeseen, jonka ystäväni sitten minulle Suomen päässä osti ja lähetti minulle, sillä Vaasasta ei taida Chanelin meikkejä mistään saada. Tuote on erittäin hyvä, mutta omaan makuun aika ”tuhtia”. Lopputulos on hyvinkin peittävä, joten olen laimentanut sitä kasvorasvalla ennen levitystä (nyt kaikki meikkaajat varmaan kauhistelevat!). Ilman kunnon rasvausta tuote meinaa jäädä jumiin ihoni kuiviin kohtiin. Mutta lopputulos on kyllä kaunis iholla, matta ja kestää pitkään, kuin tauti. Ajattelin että alan käyttämään tuotetta syksyllä, kun tämä hellekesä on ohi ja kaipaa vähän peittävyyttä kalpealle iholle.

Kesäksi kaipasin tosiaankin jotain kevyttä ja hyvin luonnollisen lopputuloksen antavaa meikkivoidetta ja kun viime Helsingin reissulla istuin Chanelin meikkituoliin, meikkaaja meikkasi minut tuolla kuvissa näkyvällä CC-voiteella. Ihastuin siihen heti. Kuulas, luonnollinen lopputulos, joka peittää juuri sopivasti, mutta kaunis päivetys näkyy silti läpi, erittäin hyvä tuote. Lisäksi aurinkosuoja 50, mikä on erittäin hyvä asia ja voide vielä kosteuttaa ihoa. Ihan nappivalinta minulle. Ja uskallan suositella! Hinta kyllä hieman kirpaisi (yli 70 euroa), mutta tuote on hyvä. Mutta tässä kohtaa paljastan taas tyhmyyteni mitä tulee meikkeihin… En todellakaan ymmärrä mitä eroa on BB- ja CC -voiteella ja mitä ne oikein edes ovat? Onko ne niitä ”päivävoiteita” mitä ennen käytettiin, sellaisia hieman sävyttäviä?

Marin_silmin-0399

Marin_silmin-0386

Pakko vinkata myös noista Chanelin huulipunista. Aivan ihanan kosteuttava on tuo Rouge Coco Shine. Ostin samaisella meikkireissulla sellaisen kivan, oranssiin taittavan huulipunan ja on kyllä todella kiva sävy, nyt kun minunkin naama on vähän tässä hellekesässä päivettynyt. Sävy siis mikä minulla on, on 69 Flirt. Flirttiähän sitä aina vähän tarvitaankin.

Ja lopuksi, nuo Skandinavisk merkin roll-on tuoksuputket ovat aivan ihania. Niitä on Minun/Minissä täällä Vaasassa myynnissä 3 eri tuoksua (tai ainakin oli). Oli pakko ostaa sama tuoksu itselleni minkä ostin kummitytölleni alkukesästä. Niin kesäisen tyttömäinen tuoksu on tuo Lysning. Niitäkin suosittelen. Helppo sujauttaa laukkuun ja laittaa päivän mittaan lisää. Tuoksu on mieto ja häviää kohtuullisen nopeasti iholta. Mutta tuollainen pieni putki kulkee kyllä helposti kaikkialla mukana.

Marin_silmin-0403

Marin_silmin-0397

Tällaisia uusia kosmetiikkajuttuja käytössä. Eniten on ”rasittanut” se, että meikkivoiteiden kanssa joutuu käyttämään puuteria. Näin laiskalle meikkaajalle se on välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa, kun joutuu laittamaan niin montaa tuotetta 😉 .

Onko joku näistä tuotteista sinulle tuttu ja käytössä?

Keitetyistä perunoista röstipotuiksi

IMG_20180716_200546.jpg

Rakastan uusia perunoita! Voisin elää kesät uusilla potuilla ja voilla. Ja suolalla.

Nyt mökillä ollessa hain torilta kerran jos toisenkin siikliä (se on paras lajike!) ja herkuttelin oikein kunnolla. Reilusti voita ja ripaus suolaa ja ehkä tillisilppua ja eikun kimppuun. Vaikka jaksankin syödä aika paljon perunoita kerralla, niitä jää aina yli ja seuraavana päivänä ne ei enää maistu läheskään yhtä hyviltä.

Monelle on tuttu vinkki tehdä edellisen illan keitetyistä potuista esim. pyttipannua erilaisilla täytteillä, kuten mekin välillä teemme, tai jotain perunapohjaista maukasta salaattia. Kerran kuitenkin minun alkoi tehdä mieli röstiperunan tapaista rapsakkaa perunaa seuraavana päivänä ja päätin litistää edellisen illan keitetyt perunat litteiksi ja maustaa ne erilaisilla mausteilla. Lopputulos oli aivan täydellinen, joten tässä teillekin kiva vinkki ja vaihtelua edellisen illan keitetyille perunoille. Näihin tykästyi meidän lisäksi niin isäni, veljeni kuin veljeni puoliso ja resepti on helppo varioida mielensä mukaan (esim. yrttejä ja juustoja vaihtamalla maku muuttuu heti).

Röstipotut

Edellisen illan keitettyjä perunoita
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
rosmariinia
parmesan juustoa

Litistä edelliseltä päivältä ylijääneet perunat käsien välissä litteiksi. Uusi peruna ei tahdo pysyä helposti kasassa, joten kannattaa hieman muotoilla käsillä massaa. Lado perunat paistoalustalle. Pirskottele päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla ja raasta parmesania oman maun mukaan perunoiden päälle ja lopuksi laita vielä rosmariinia perunoiden päälle. Meillä mökillä raastoin ihan juustohöylälle paksuja siivuja parmesania perunoiden päälle ja ai että oli hyvvää.

Grilliin kypsymään rapeiksi. Kannattaa tarkkailla silloin tällöin ettei pala, mutta että tulee kuitenkin rapsakat. Ja eikun syömään esim. kalan kaverina, kuten meillä kuvissa kuhafileen ja kermaviilikastikkeen kaverina.

IMG_20180718_193724.jpg

 

 

 

Kerran kesässä

Marin_silmin-3921

Marin_silmin-3954

Marin_silmin-3969

Huh hellettä ja on ilmoja pidellyt.

Oli mukava palata eilen kotiin 3 viikon reissuputken jälkeen ja sisällä vastassa oli ihana 33 asteinen muhinut ilma. Vähän meinasi hätä iskeä tyttöjen takia, että mitäs ihmettä, mutta kohtuullisen hyvin on saatu pidettyä neitokaiset viileänä, mitä nyt itse valvoin viime yön. Vähän haastava kesä ollut näin niin kuin pumppuvikaisen seniorikoiran omistajana ja hieman villin pentukoiran. Mökillä oli niin helppoa heittää vaan koirat järveen ja hypätä itse perässä. Asukuvien ottaminen on todellakin jäänyt, sillä siinä samassa läpinäkyvässä mekossa (tässä postauksessa) on eletty viime viikot ja biksut siellä alla. Ei paljoa asukuvia kuvailla ja biksukuvia ette tule tässä blogissa näkemään, ehei.

Mutta jos mikä on varmaa, niin se on varmaa, että minä kiskaisen näköjään kerran kesässä tuon väri-iloittelu-kesäkolttuni päälle, se kun on oivallinen kesävaate, ilma kiertää ja nuo perhoshihat ovat ihanan vilpoisat, mutta myös suojaavat käsiä auringolta. Viimeksi olette nähneet sen blogissa hieman päälle vuosi sitten Nizza kuvissa, eli täällä. Mekon ainoa huono puoli, armottoman liian lyhyen helman lisäksi, on keinokuitu. Jos tuo mekko olisikin esim. silkkiä, niin se olisi paras ikinä, mutta ei, sitä se ei ole. Lisäksi siinä on alumekko/kangas kiinni, mikä kyllä sikäli on hyvä asia, mutta ei näillä helteillä. Mutta jostain syystä minä siitä niin kovasti tykkään, kun en ole siitä pystynyt luopumaankaan. Mekko on nimittäin ollut kymmeniä kertoja lähtöpasseja saamassa, mutta aina sen kiikutan kirppiskasasta takaisin käyttöön.

Marin_silmin-3958

mekko Philosophy Blues Original / sandaalit Hermès / laukku Chanel / aurinkolasit* Aarni (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-3961

Kirppiskasasta puheenollen. Puoliso on ensi viikon reissussa ja minä yksin kotona. Aion purkaa koko vaatehuoneen olkkariin ja käydä jokaikisen nyssäkän ja pussakan läpi mitä vaatehuoneestani löytyy. Aarteita aivan varmasti, mutta varmasti myös tavaraa myyntiin asti. Täytyy miettiä josko tekisin tänne blogiin erillisen myyntisivun, tai laitanko tuotteet Zadaan vai eri FB -kirppisten ryhmiin myyntiin vai tekisikö peräti instatilin myytäville tuotteille. Saa nähdä. Katsotaan mitä kaikkea pistän pois ja kiertoon. Jokatapauksessa ilmoittelen täällä, kun sen aika koittaa.

Ihanaa, herkullisen hikistä viikonloppua. Minä jatkan itseni nesteyttämistä kookosvedellä, mutta kyllä viinikin maistuisi. Ja aivan, tässä se lyhyt kesätukkani nyt on. Tykkään niin älyttömän paljon, yhtä paljon kuin hullu puurosta (on muuten kummallinen sanonta!), ei hiosta, kuivaa paljon nopeammin eikä mene niin takkuun kuin se vanha hiusläjä.

Marin_silmin-3914

Marin_silmin-3930

Näin valehtelen somessa -haaste

IMG_20180704_133609.jpg

IMG_20180705_204900.jpg

Tällä blogihaasteella on melkoisen raflaava otsikko, mutta kerrankos sitä. Enemmänkin tässä haasteessa pohditaan somen siloiteltua sisältöä ja sitä kuinka itse toimii oman sisältönsä suhteen. Bongasin tämän haasteen alun alkaen Marjukan blogista ja tänä aamuna lueskelin Tuulannelin vastaukset, joten päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen.

Totta vai ei? Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.

EI. Olen äärimmäisen laiska kuvaamaan hotelleja, saatikka ruokiani. Monin paikoin pidän jopa epäkohteliaana kuvata annoksia kesken ruokailun, varsinkin jollain isolla järjestelmäkameralla. Silloin tällöin nappaan yleensä itselleni muistoksi jonkun annoksen kuvan nopeasti kännykällä. Olette varmasti huomanneet, etten juurikaan jaa reissuiltani ravintoloista annoskuvia, vaikka suosittelenkin välillä ravintoloita. Ja hotellihuoneen sekasorto on heti päällä kun sinne saavun ja levittelen tavarani, ei siinä ennätä kuvaamaan. Tapahtumissa käyn harvoin ja jos käyn, kuvaan vielä harvemmin. Keskityn nauttimaan hetkestä ja itse tapahtumasta. Blogi- ja vaikuttajatapahtumat ovat erikseen, niissä kuvaan, mutten valitse niitäkään sen perusteella, että siellä olisi hyvä kuvata tai saisi kauniita kuvia.

Totta vai ei? Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

TOTTA ja EI. Olen visuaalinen ihminen ja tykkään välillä näprätä sommitelmia kotonamme, olipa ne kukka-asetelmia tai kynttiläröykkiöitä. Teen sen sen takia, että tykkään kaikesta kauniista. Joskus saatan napata siitä kuvan muistoksi tai jakaa jopa instassa. Ensisijaisesti teen sitä kuitenkin itselleni. Kattauksia en stailaa, koska usein ruoka ja nälkä menee edelle ja syöminen on pääasia, ei kattaus. En myöskään pukeudu sen mukaan, mistä saa hyviä kuvia, mutta omaan silmään kivat kokonaisuudet haluan kuvata. Blogissani näkyvät asukuvat ovat siis aitoja pitämiäni asuja, ei blogia varten kuvattuja juttuja.

IMG_20180705_203019.jpg

IMG_20180704_193359.jpg

Totta vai ei? En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.

EI. Jos seuraat minua instassa ja etenkin InstaStories höpöttelyvideoita, niin olet varmasti huomannut että esiinnyn niissä usein ilman meikkiä. Totta puhuakseni, en ihan hirveästi tykkää meikkaamisesta tai viihdy hyvin meikeissä, vaan melkein heti kotiin tullessani pesen ”sotamaalaukseni” pois ja kuljen ilman meikkiä. Myös blogikuvissa olen aika ajoin ilman meikkiä.

Totta vai ei? Teen asioita ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.

TOTTA. Kerron blogissani asioista, joiden takana seison ja jotka sopivat arvomaailmaani. Se, onko se henkilöbrändäystä vai ei, en osaa sanoa. Itse ajattelen niitä omiksi mielipiteiksini.

Totta vai ei? Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EI. Tässä kohtaa puolisoni varmasti ulvoo naurusta, sillä hän tietää etten todellakaan käsittele kuviani, sillä en osaa. Yleisin kuvankäsittelyni on kuvien suoristus tai rajaus. Joskus saatan painaa lightroomissa sellaista nappulaa, joka lisää tai vähentää kuvan valoa, mutta siinäpä se, muuta en osaa. Enkä haluakaan.

Toki, se on sanottava, että usein kuvat tulee otettua sellaisista kuvakulmista, missä näyttää ihan mukiinmenevältä ja blogiin päätyy sadoista otetuista kuvista aina ne, missä nyt yleensäkin näyttää omaan silmään parhaalle verrattuna niihin muihin kuviin. Mutta on siellä aina enemmän niitä ”mitä hemmettiä mä tässäkin ilveilin” kuvia ja kaksoisleukoja ja ihme virnistyksiä.

IMG_20180706_095609.jpg

IMG_20180704_193327.jpg

Totta vai ei? Siloittelen elämääni blogissa.

TOTTA. On bloggaajan oma asia mitä hän kertoo tai jättää kertomatta, sillä kyseessä on hänen oma blogi. Tai instassa mitä kuvia näyttää, sillä kyseessä on hänen oma tilinsä. Tottakai jaan sellaisia hetkiä elämästäni, joissa on iloa, energiaa, kuvat kauniita ja arki lempeää. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme se kääntöpuoli, mutta en itse halua sellaista jakaa enkä kyllä lukeakaan, kuinka välillä mennään perse edellä puuhun. Kirjoittelen välillä myös elämäni kääntöpuolista, sairauksista, kuolemasta jne. mutta omilla ehdoillani, yleensä kuitenkin positiivisuuden kautta, elämään uskoen. Instassa haluan kuitenkin säilyttää elämän makua, en hirveästi jaksa seurata pelkästään sliipattuja ja stailattuja kuvia tai että instafeed on väreiltään yhtenäinen ja kuvat suunnitellaan etukäteen, jotta feedin yhtenäisyys säilyy. Sellainen ei ole minua varten, kyllä elämä saa näkyä ja maistua. Vaikuttajan ehdoilla tietenkin.

Totta vai ei? Kadun joitain yhteistyöpostauksiani.

EI. Teen aniharvoin yhteistyöpostauksia ja yleensä ehdotan niitä itse. Saan kuitenkin sähköpostiini mitä kummallisimpia yhteistyöehdotuksia, mutta kieltäydyn lähtökohtaisesti (lähes) kaikista. Siitä syystä ei tarvitse siis katuakaan.

Totta vai ei? Bloggaajan elämä on glamouria.

Hmmm… Mielenkiintoinen väite ja riippuu kuinka asiaa tulkitsee ja katsoo. On varmasti niin, että moni maailmanlaajuinen huippubloggaaja saattaa lukijoiden mielestä elää glamour elämää PR-matkoineen, ilmaisine tuotteineen ja jatkuvine juhlineen. Mutta kyllä heilläkin se tavallinen arki siellä taustalla pyörii, iloine ja suruineen. Eli vastaan EI, ei se glamouria ole, se on joillekin hemmetin kovaa työtä. Ei ne seuraajat sormia napsauttamalla tule (ellei niitä osta).

Totta vai ei? Ajattelen kuvat instragram kuvina.

Tämä on vaikea, mutta vastaan siltikin EI. En ajattele kuvia instagramin kautta. Saatan välillä näprätä kauniita yksityiskohtia ja innostua sitten kuvaamaan niitä esim. instaan, mutta insta ei ole ensimmäisenä mielessä, kun katson jotain kaunista. Yleensä käy niin, että ”kaunis hetki” on jo ohi, kun muistan, että olispa muuten tullut hyvä kuva instaan.

IMG_20180707_192306.jpg

Tähän haasteeseen on hyvä lopettaa tämän viikon bloggailut ja rueta tekemään kanahampurilaisia ja paneroituja ahvenfileitä. Kyllä meitä taas tyttöjen kanssa lellitään hyvällä ruualla.