Kerran kesässä

Marin_silmin-3921

Marin_silmin-3954

Marin_silmin-3969

Huh hellettä ja on ilmoja pidellyt.

Oli mukava palata eilen kotiin 3 viikon reissuputken jälkeen ja sisällä vastassa oli ihana 33 asteinen muhinut ilma. Vähän meinasi hätä iskeä tyttöjen takia, että mitäs ihmettä, mutta kohtuullisen hyvin on saatu pidettyä neitokaiset viileänä, mitä nyt itse valvoin viime yön. Vähän haastava kesä ollut näin niin kuin pumppuvikaisen seniorikoiran omistajana ja hieman villin pentukoiran. Mökillä oli niin helppoa heittää vaan koirat järveen ja hypätä itse perässä. Asukuvien ottaminen on todellakin jäänyt, sillä siinä samassa läpinäkyvässä mekossa (tässä postauksessa) on eletty viime viikot ja biksut siellä alla. Ei paljoa asukuvia kuvailla ja biksukuvia ette tule tässä blogissa näkemään, ehei.

Mutta jos mikä on varmaa, niin se on varmaa, että minä kiskaisen näköjään kerran kesässä tuon väri-iloittelu-kesäkolttuni päälle, se kun on oivallinen kesävaate, ilma kiertää ja nuo perhoshihat ovat ihanan vilpoisat, mutta myös suojaavat käsiä auringolta. Viimeksi olette nähneet sen blogissa hieman päälle vuosi sitten Nizza kuvissa, eli täällä. Mekon ainoa huono puoli, armottoman liian lyhyen helman lisäksi, on keinokuitu. Jos tuo mekko olisikin esim. silkkiä, niin se olisi paras ikinä, mutta ei, sitä se ei ole. Lisäksi siinä on alumekko/kangas kiinni, mikä kyllä sikäli on hyvä asia, mutta ei näillä helteillä. Mutta jostain syystä minä siitä niin kovasti tykkään, kun en ole siitä pystynyt luopumaankaan. Mekko on nimittäin ollut kymmeniä kertoja lähtöpasseja saamassa, mutta aina sen kiikutan kirppiskasasta takaisin käyttöön.

Marin_silmin-3958

mekko Philosophy Blues Original / sandaalit Hermès / laukku Chanel / aurinkolasit* Aarni (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-3961

Kirppiskasasta puheenollen. Puoliso on ensi viikon reissussa ja minä yksin kotona. Aion purkaa koko vaatehuoneen olkkariin ja käydä jokaikisen nyssäkän ja pussakan läpi mitä vaatehuoneestani löytyy. Aarteita aivan varmasti, mutta varmasti myös tavaraa myyntiin asti. Täytyy miettiä josko tekisin tänne blogiin erillisen myyntisivun, tai laitanko tuotteet Zadaan vai eri FB -kirppisten ryhmiin myyntiin vai tekisikö peräti instatilin myytäville tuotteille. Saa nähdä. Katsotaan mitä kaikkea pistän pois ja kiertoon. Jokatapauksessa ilmoittelen täällä, kun sen aika koittaa.

Ihanaa, herkullisen hikistä viikonloppua. Minä jatkan itseni nesteyttämistä kookosvedellä, mutta kyllä viinikin maistuisi. Ja aivan, tässä se lyhyt kesätukkani nyt on. Tykkään niin älyttömän paljon, yhtä paljon kuin hullu puurosta (on muuten kummallinen sanonta!), ei hiosta, kuivaa paljon nopeammin eikä mene niin takkuun kuin se vanha hiusläjä.

Marin_silmin-3914

Marin_silmin-3930

Näin valehtelen somessa -haaste

IMG_20180704_133609.jpg

IMG_20180705_204900.jpg

Tällä blogihaasteella on melkoisen raflaava otsikko, mutta kerrankos sitä. Enemmänkin tässä haasteessa pohditaan somen siloiteltua sisältöä ja sitä kuinka itse toimii oman sisältönsä suhteen. Bongasin tämän haasteen alun alkaen Marjukan blogista ja tänä aamuna lueskelin Tuulannelin vastaukset, joten päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen.

Totta vai ei? Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.

EI. Olen äärimmäisen laiska kuvaamaan hotelleja, saatikka ruokiani. Monin paikoin pidän jopa epäkohteliaana kuvata annoksia kesken ruokailun, varsinkin jollain isolla järjestelmäkameralla. Silloin tällöin nappaan yleensä itselleni muistoksi jonkun annoksen kuvan nopeasti kännykällä. Olette varmasti huomanneet, etten juurikaan jaa reissuiltani ravintoloista annoskuvia, vaikka suosittelenkin välillä ravintoloita. Ja hotellihuoneen sekasorto on heti päällä kun sinne saavun ja levittelen tavarani, ei siinä ennätä kuvaamaan. Tapahtumissa käyn harvoin ja jos käyn, kuvaan vielä harvemmin. Keskityn nauttimaan hetkestä ja itse tapahtumasta. Blogi- ja vaikuttajatapahtumat ovat erikseen, niissä kuvaan, mutten valitse niitäkään sen perusteella, että siellä olisi hyvä kuvata tai saisi kauniita kuvia.

Totta vai ei? Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

TOTTA ja EI. Olen visuaalinen ihminen ja tykkään välillä näprätä sommitelmia kotonamme, olipa ne kukka-asetelmia tai kynttiläröykkiöitä. Teen sen sen takia, että tykkään kaikesta kauniista. Joskus saatan napata siitä kuvan muistoksi tai jakaa jopa instassa. Ensisijaisesti teen sitä kuitenkin itselleni. Kattauksia en stailaa, koska usein ruoka ja nälkä menee edelle ja syöminen on pääasia, ei kattaus. En myöskään pukeudu sen mukaan, mistä saa hyviä kuvia, mutta omaan silmään kivat kokonaisuudet haluan kuvata. Blogissani näkyvät asukuvat ovat siis aitoja pitämiäni asuja, ei blogia varten kuvattuja juttuja.

IMG_20180705_203019.jpg

IMG_20180704_193359.jpg

Totta vai ei? En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.

EI. Jos seuraat minua instassa ja etenkin InstaStories höpöttelyvideoita, niin olet varmasti huomannut että esiinnyn niissä usein ilman meikkiä. Totta puhuakseni, en ihan hirveästi tykkää meikkaamisesta tai viihdy hyvin meikeissä, vaan melkein heti kotiin tullessani pesen ”sotamaalaukseni” pois ja kuljen ilman meikkiä. Myös blogikuvissa olen aika ajoin ilman meikkiä.

Totta vai ei? Teen asioita ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.

TOTTA. Kerron blogissani asioista, joiden takana seison ja jotka sopivat arvomaailmaani. Se, onko se henkilöbrändäystä vai ei, en osaa sanoa. Itse ajattelen niitä omiksi mielipiteiksini.

Totta vai ei? Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EI. Tässä kohtaa puolisoni varmasti ulvoo naurusta, sillä hän tietää etten todellakaan käsittele kuviani, sillä en osaa. Yleisin kuvankäsittelyni on kuvien suoristus tai rajaus. Joskus saatan painaa lightroomissa sellaista nappulaa, joka lisää tai vähentää kuvan valoa, mutta siinäpä se, muuta en osaa. Enkä haluakaan.

Toki, se on sanottava, että usein kuvat tulee otettua sellaisista kuvakulmista, missä näyttää ihan mukiinmenevältä ja blogiin päätyy sadoista otetuista kuvista aina ne, missä nyt yleensäkin näyttää omaan silmään parhaalle verrattuna niihin muihin kuviin. Mutta on siellä aina enemmän niitä ”mitä hemmettiä mä tässäkin ilveilin” kuvia ja kaksoisleukoja ja ihme virnistyksiä.

IMG_20180706_095609.jpg

IMG_20180704_193327.jpg

Totta vai ei? Siloittelen elämääni blogissa.

TOTTA. On bloggaajan oma asia mitä hän kertoo tai jättää kertomatta, sillä kyseessä on hänen oma blogi. Tai instassa mitä kuvia näyttää, sillä kyseessä on hänen oma tilinsä. Tottakai jaan sellaisia hetkiä elämästäni, joissa on iloa, energiaa, kuvat kauniita ja arki lempeää. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme se kääntöpuoli, mutta en itse halua sellaista jakaa enkä kyllä lukeakaan, kuinka välillä mennään perse edellä puuhun. Kirjoittelen välillä myös elämäni kääntöpuolista, sairauksista, kuolemasta jne. mutta omilla ehdoillani, yleensä kuitenkin positiivisuuden kautta, elämään uskoen. Instassa haluan kuitenkin säilyttää elämän makua, en hirveästi jaksa seurata pelkästään sliipattuja ja stailattuja kuvia tai että instafeed on väreiltään yhtenäinen ja kuvat suunnitellaan etukäteen, jotta feedin yhtenäisyys säilyy. Sellainen ei ole minua varten, kyllä elämä saa näkyä ja maistua. Vaikuttajan ehdoilla tietenkin.

Totta vai ei? Kadun joitain yhteistyöpostauksiani.

EI. Teen aniharvoin yhteistyöpostauksia ja yleensä ehdotan niitä itse. Saan kuitenkin sähköpostiini mitä kummallisimpia yhteistyöehdotuksia, mutta kieltäydyn lähtökohtaisesti (lähes) kaikista. Siitä syystä ei tarvitse siis katuakaan.

Totta vai ei? Bloggaajan elämä on glamouria.

Hmmm… Mielenkiintoinen väite ja riippuu kuinka asiaa tulkitsee ja katsoo. On varmasti niin, että moni maailmanlaajuinen huippubloggaaja saattaa lukijoiden mielestä elää glamour elämää PR-matkoineen, ilmaisine tuotteineen ja jatkuvine juhlineen. Mutta kyllä heilläkin se tavallinen arki siellä taustalla pyörii, iloine ja suruineen. Eli vastaan EI, ei se glamouria ole, se on joillekin hemmetin kovaa työtä. Ei ne seuraajat sormia napsauttamalla tule (ellei niitä osta).

Totta vai ei? Ajattelen kuvat instragram kuvina.

Tämä on vaikea, mutta vastaan siltikin EI. En ajattele kuvia instagramin kautta. Saatan välillä näprätä kauniita yksityiskohtia ja innostua sitten kuvaamaan niitä esim. instaan, mutta insta ei ole ensimmäisenä mielessä, kun katson jotain kaunista. Yleensä käy niin, että ”kaunis hetki” on jo ohi, kun muistan, että olispa muuten tullut hyvä kuva instaan.

IMG_20180707_192306.jpg

Tähän haasteeseen on hyvä lopettaa tämän viikon bloggailut ja rueta tekemään kanahampurilaisia ja paneroituja ahvenfileitä. Kyllä meitä taas tyttöjen kanssa lellitään hyvällä ruualla.

Kukkakaali-pekonisalaatti

_DSC0016

_DSC0011

Mökillä ollessamme syömme aika usein kalaa. Tai noh, niin usein kuin vain niitä järvestä nousee, puolisoni kun on innokas kalastaja. Täällä päin saaliiksi päätyy usein kuhaa, ahvenia ja haukea ja nekös meille sopii, maukkaita kaloja kun kaikki ovat. Ja kalan kaveriksi sitten salaatteja ja/tai uusia pottuja.

Meillä on tapana yleensä laittaa ahvenet savupönttöön ja kuha fileoinnin jälkeen paistaa voissa pannulla. Eilen kuitenkin puolison kalareissun päätteeksi (oli kuulemma kauhea kutka päästä heti aamusta kalalle) päädyimme laittamaan sekä ahvenen että kuhan savustuspönttöön. Ahven ilman suolaa tytöille (rakastavat savuahvenia!) ja kuha suolattuna meille. Ja että oli maukasta, savustettu kuha!

Kuhan kyytipojaksi päädyin tekemään meidän herkkusalaattia, eli kukkakaali-pekonisalaattia, jota puolisoni pyysi. Se nimittäin on superherkullista ja sopii ihan kaiken kanssa. Itse syön sitä ihan pelkästäänkin sellaisenaan esim. lounaaksi. Olen alunperin syönyt tätä firmamme illanistujaisissa, kun meidän toimitusjohtajan vaimo oli sitä tehnyt meille tarjolle ja ihastuin samantien ikihyviksi. Salaatti on yksinkertaista, maukasta ja rapea pekoni tuo siihen niin ihanan suolaisen lisän.

Resepti on hyvin yksinkertainen ja menee näin:

1 keskikokoinen kukkakaali
paketti pekonia (140g tai 170g)
1 purkki kermaviiliä (luomu)
suolaa
chiliä

Laita pekonit paistumaan grilliin rapeaksi (tai uuniin tai paistinpannulle). Pilko kukkakaali ihan pieniksi paloiksi. Jos rapeaksi paistettu pekoni on vielä todella rasvaista. laita ne hetkeksi talouspaperin päälle imeytymään pahimmat rasvat pois. Crunchaa jäähtynyt pekoni kukkakaalisilpun joukkoon pieneksi silpuksi (rapeana helppo esim. käsissä puristella paloiksi). Sekoita kukkakaali-pekonisilpun joukkoon purkillinen kermaviiliä ja mausta suolalla ja reilulla chilillä (oman maun mukaan). Salaatti saa maistua reilusti tuliselta. Anna makujen tekeytyä hetki ja eikun syömään!

Ja tiedättekö, jouduin ihan varta vasten ”stailaamaan” nämä kuvat. Oli pakko laittaa jotain vihreää lautaselle joukkoon, sillä valkoinen kala ja valkoinen salaatti valkoisella lautasella oli aika… valkoinen. Mutta vihreä salaattikin syötiin.

_DSC0023

Suosittelen tekemään tätä herkkua joku päivä, varmasti tykkäät, jos pekonista tykkäät. Tule sitten kertomaan maistuiko.

 

Chanel Mini Rectangular – hitti vai huti?

Marin_silmin-3582

Marin_silmin-3579

Marin_silmin-3580

Olen käyttänyt Chanelin vihreää mini rectangulariani nyt n. kahden kuukauden ajan melko aktiivisesti ja saan siitä aika ajoin kysymyksiä, että kuinka hyvä se on arjessa ja mitä kaikkea laukkuun mahtuu. Tästä syystä ajattelin, että kirjoitan hieman käyttökokemuksiani laukusta ja otan muutamat kuvat mitä kaikkea tuo pieni nahanpala vetää sisäänsä. Muistatteko, kirjoitin vastaavan postauksen viime vuonna Boy mallista.

Olen ehdottoman tyytyväinen laukkuun. Väri on supermieluinen ja caviar nahka sopii laukkuun erinomaisesti, etenkin tuohon väriin. Edelleenkään en ole caviar nahan suurin ystävä, enkä usko, että tulen sitä jatkossa ostamaan (ellei satu olemaan juuri jossain herkussa värissä), mutta tässä ko. laukussa se toimii. Lisäksi nahka on kyllä erittäin huoleton kaltaiselleni ihmiselle, joka ei paljon sääliä tunne mitä tulee laukkuihin. Käyttöesineitä, joten käyttöä niiden on kestettävä, on oma mielipiteeni. Kultaisten metallienkin kanssa olen jo sujut, ne eivät enää häiritse. Pystyn jo pienen alkunikoittelun jälkeen yhdistämään kultaa ja hopeaa ilman sydänkohtauksen riskiä.

Marin_silmin-3590

Marin_silmin-3575

Laukkuun myös mahtuu yllättävän paljon ja uskallan nimittää sitä jopa pieneksi tilaihmeeksi. Se on kuitenkin ”reilusti” pienempi kuin old medium Boy, mutta vetää periaatteessa saman määrän tavaraa sisäänsä. Boyhin mahtuu vähän enemmän (mm. extra huulirasva ja käsirasva), mutta perustavarat kulkee myös mini rectangularissa, kuten lompakko, avainkotelo, kännykkä, huulipuna/rasva ja autonavaimet (jotka unohdin kuvata, mutta muut on kuvattuna kuvissa, jotta näet kokoluokan). Myös vähän litteämmät aurinkolasit (kuten reiskan Aviatorit) mahtuvat vielä päällimmäiseksi ennen kuin läpän sulkee. Mini rectangular on kooltaan 20 x 13 x 5 cm ja old medium Boy 25 x 15 x 9 cm, joka on kuvissa vertailun vuoksi.

Olen kuitenkin henkeen ja vereen poikatyttö, joten Boyt menevät mennen tullen mini rectangularin ohi. Omaan tyyliin tällainen pikkulaukku toimii ehdottomasti väripilkkuna, todella erikoisena ja vahvana värinä, etten voisi kuvitellakaan käyttäväni sitä perusväreissä. Olen näiden klassikkojen (vaikka kai jo Boytakin voi klassikoksi tituleerata) suhteen todella nirso. Mutta kyllä tämä vihreä nahanpala on silti vienyt sydämeni. Mahtava pikkulaukku tilanteisiin, jossa ei tarvitse roudata mukana puolta omaisuutta. Ja laukku joka kerää ihailua joka kerta kun sitä käytän.

Marin_silmin-3581

Marin_silmin-3591

 

Kuka, mitä, häh?

Halusin tulla kirjoittamaan tänään blogin puolelle jotain, mutta en keksinyt mitä, eikä varastossa ollut uusia kuvia odottamassa, joten nappasin upean Marjukan blogista seuraavat kahdeksan kysymystä joihin vastailen ja kuvat on kännykän kätköistä viime päivien räpsyjä.

IMG_20180506_104114.jpg

Mitä teet juuri nyt?

Multitaskaan. Syön, rapsutan Kyllikkiä ja kirjoitan tätä tekstiä samalla. Ja kuuntelen puolella korvalla mitä puoliso minulle puhuu.

Mitä on päälläsi?

Hahaa, juuri tänään mietin päälläni olevaa paitaa, että kuinkahan vanha se on, ehkä 15 vuotta vanha sinivalkoinen raitapaita, jota en malta heittää pois, sillä se on niin pehmoinen ja pumpulinen (ja täynnä reikiä!). Lisäksi Puman collarit ja tukka kiinni, kuten se on aina kotona ollessa.

IMG_20180505_092629.jpg

Mitä ostit viimeksi kaupasta?

Lasagnetarpeiden lisäksi ostin viikonlopun kukat, pionikausi on alkanut taas, jee! Kimpussa on pioni, eustomaa, pientä neilikkaa sekä vihreää, niin herkän kaunis kimppu. Lisäksi ostin aurinkorasvan ensi viikolla alkavaa lomaa varten.

Mitä olet tehnyt tänään?

Toisaalta paljon, mutta toisaalta en mitään. Hieman tulee nyt laiska töitään luettelee -fiilis, mutta menköön. Olen pessyt, föönännut ja trimmannut Marsan, pessyt pyykkiä, syönyt, käynyt tyttöjen kanssa pururadan kiertämässä, pakannut reissukamoja, pakannut myytyjä tuotteita postitusta varten, siivoillut Kyllikin pissejä ja imuroinut ja pyörinyt netissä.

IMG_20180505_105828.jpg

Mitä olet syönyt tänään?

Aamiainen oli munakokkelia, puolisoni tekee siitä maailman parhaan makuista, herranen aika se on hyvää. Lisäksi join kupin luomukahvia, jossa oli Nicolas Vahen makusiirappia joukossa (vanilja) ja lounaaksi söin lasagnea. Ja kourallisen kaiken maailman vitamiini- ja ravintolisäpillereitä.

Mitä päivän ohjelmaasi kuuluu?

En tykkää aikatauluttaa viikonlopuille ohjelmaa, kun arki on niin hektistä, mutta ainakin täytyy käydä vielä ruokakaupassa, viedä ja hakea paketteja samalla reissulla ja koska on niin kaunis sää, täytyy käydä jossain vaiheessa puolison kanssa pitkällä kävelylenkillä. Ja illalla aion löhötä sohvalla ja juoda lasillisen roseeta. Roseekausikin on jo avattu, vielä isompi JEE!

IMG_20180505_163300.jpg

Mitä on to do-listallasi?

Oi voi. Aika paljon työjuttuja, sillä olen jäämässä torstain jälkeen lomalle. Lisäksi reissukamppeiden läpikäyntiä, Alman pesua ja trimmiä ja Kyllikin kynsien leikkausta. Aika paljon sellaisia pieniä juttuja, mitkä pitäisi hoitaa alta pois ennen kuin karkaan Espanjaan fugemummoilemaan parhaassa seurassa ja kiertelemään viinitiloja.

Mitä hyvää ja huonoa tässä päivässä on ollut?

Hyvää on ollut ehdottomasti se, että sain Marsan pestyä ja puunattua. Se on asia mitä Marsa vihaa enkä minäkään tykkää, kun on aina melko työlästä, mutta nyt se on ohi ja tyttö kesätrimmissä ja tuoksuu niin puhtaalta. Hyvää on ollut myös se, että Kyllikki on käynyt omatoimisesti pisuilla sanomalehden päällä eteisessä. Huonoa en keksi millään, keskityn mieluummin niihin positiivisiin juttuihin.

IMG_20180505_143446.jpg

Mitäpä sinun sunnuntaihin kuuluu?