Instagramin suosituimmat kuvani 2018

IMG_20181230_142600_097.jpg

Kurkistetaan vielä vähän viime vuoteen instakuvien muodossa. Monissa blogeissa on ollut nyt kollaaseja viime vuoden suosituimmista instakuvista ja kun sen niin näppärästi sai tehtyä, niin minäkin kurkistin omat tykätyimmät kuvat. Tässäpä nämä teillekin nähtäväksi pienien tarinoiden kera. Ensin täytyy kyllä sanoa, tai paremminkin ihmetellä, noita tykätyimpiä kuvia. Odotin Kyllikin voittokulkua tai maisemia, mutta vielä mitä. Naamakuvia, asukuvia ja bling bling -pöksyjä, huh.

IMG_20180402_152923_066.jpg

Kyllikki, kaikkien riiviöiden riiviö ja jekkumaisteri. Ensimmäinen kuva kännykässäni mikä on otettu Kyllikistä. Tämä on otettu heti autosta kasvattajan pihalla ennen paluumatkaa kotiin. Voi Kyllikki, sinä pienisuuri paketti. Tiesitkö, että Kyllikillä on oma fb-sivu?

IMG_20180913_201557_366.jpg

Syksyllä hurahdin todellakin keltaiseen tuon Samsoen keltaisen huivin ansiosta. Nyt kaapista löytyy ko. keltaisten lisäksi keltainen Samsoen collegepaita sekä keltaiset sukat. Kyllä, aion pukeutua vappuna tipuksi. Vielä kun löytäisin housut. Tuo kuva postauksineen löytyy täältä.

IMG_20180224_124538_963.jpg

Ei hajuakaan mikä mahtaa olla tämän kuvan tausta, joten tarkistin instasta. Laitettu 24. helmikuuta saatesanoilla: ”Olipa ihana aloittaa pakkaslauantai kultamitalikahvein. Nyt humputellaan kaupoilla ja kohta tyttöjen kanssa jäälle nauttimaan aurinkoisesta lauantaista (aurinkohymiö aurinkohymiö). Ihanaa viikonloppua.” Ja rivi hästägejä. Ja punaista huulipunnaa. Mitäpä sitä nainen muuta tarvitsee pakkaslauantaina.

IMG_20180602_135231_734.jpg

Ja taas selfie, yyh. Tämän kuvan sentään muistan, olimme juuri lähdössä mökiltä kummityttöni ylioppilasjuhliin ja nappasin kuvan itsestäni. Muistan kuinka oli tunteet pinnassa koko päivän ja ihmetys että missä vaiheessa hänestä tuli jo aikuinen, kun itse en ole vanhentunut lainkaan. Ei rypyn ryppyä.

IMG_20180318_143918_888.jpg

Nämä kuvat ovat itseasiassa yhdet suosikkikuvistani viime vuoden asukuvista. Upea Suistudion jakkupukuni on ollut kovassa käytössä. Postaus kuvineen löytyy täältä.

IMG_20180916_233001_876.jpg

Tämä kuva on otettu Budapestistä ja kuvassa on Unkarin parlamenttitalo. Kyseessä oli illallisristeily Tonavalla, johon päättyi työreissumme ”virallinen osuus” ja jengi vaihtoi vapaalle. Olin mummo, ja otin heti risteilyn jälkeen taxifyn hotellille ja nukkumaan.

IMG_20180711_143349_861.jpg

Kesälomalla pätkäisin reilusti tukkaa ja pitihän se tietenkin ikuistaa myös muille nähtäväksi, koska jos se ei ole somessa, sitä ei ole tapahtunut… Ja oli kuuma. Tällä hetkellä kuolaan pinterestissä sellaisia lyhyitä, platinanvaaleita sotkuhiuksia ja mietin, että antaisinko mennä. Taidan antaa.

IMG_20181210_165851_689.jpg

Olen (lähes) sanaton. Nämä bling bling -housut ovat yksi suosituimmista kuvista. Ehkä kai siksi, että minulle niin epätyypillinen vaihtoehto ja ehkä viimeisenä ikinä tuollaisia kuvittelisi minun päälläni. Ja kävin kuulkaa ihan ihmisten ilmoilla noilla, yökerhossa jopa. Ensimmäistä kertaa ikinä Vaasassa asuessani. Ja housut saivat valtavasti kehuja. Pitäisikö ottaa toimistohousuiksi…?

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Kuva minusta ja Almasta viime talvelta jäältä. Pakkasta oli ihan reilusti, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien asukuvien eteen. Näistä kuvista tuli jotenkin tosi kivat, tykkään erityisesti tämän kuvan tunnelmasta. Ja minun elämäni koiran kanssa vielä. Alma. Postaus kuvineen löytyy täältä.

Oliko yllätyksiä joukossa?

 

 

Vuoden viimeinen

_DSC0962 (2)

_DSC0994

Vuoden viimeinen päivä, blogiteksti ja asukuvat.

Odotan jo innolla huomista, vuotta 2019. Uusi alku, ja edessä mahtava vuosi ja kaikki on vielä kokematta. Ensin täytyy kuitenkin selvitä vuoden viimeisestä, ja vaikeimmasta, päivästä. Ilotulitukset ja sydänsairas paukkuja pelkäävä pikkukoira on todella huono yhtälö, joten evakkoretki kutsui ja olemme toivottavasti mahdollisimman kaukana paukkeesta. Toivottovasti selvitään aamuun asti. En ymmärrä miksi ihmiset haluavat tieten tahtoen tuhlata rahansa taivaalle palamaan. Siksi allekirjoitinkin sen Rajat räiskeelle -kansalaisaloitteen, toivottavasti Suomessa ilotulitus muuttuu luvanvaraiseksi. Vähemmän ilotulituksesta aiheutuvia vammoja, eläinten ei tarvitse pelätä niin paljon, luonto kiittää ja myös luonnossa asuvat eläimet. Näimme juuri lenkillä käydessämme  kolme peuraa ja ihastelimme niiden menoa ja totesimme, ettei niitä nyt taas muutamaan päivään näy rakettien räiskeen vuoksi. Voi raukat.

_DSC0966

_DSC0991

_DSC0981

Mutta se raketeista. Päivän asussa näkyy se instastoriessa esittelemäni Part twon neule Aku&Ada -kaupan alesta. Suosittelen lämmöllä kurkistamaan ko. kauppaa, joko livenä, tai verkossa. Kauppaa pitää todella tyylitajuiset äiti ja tytär ja valikoima on mahtava. Mikä helmi Leppävirran Unnukassa, kannattaa poiketa käymään. Mutta neule, se on kiva tuollainen laatikkomallinen ja lyhythihainen. Joko poolo tai kauluspaita alle ja menoksi (toki housutkin olisi suotava pukea!) . Ja tuo kiva huivin huitula on Fendin. Ostin sen syksyllä kun kävimme puolisoni kanssa Köpiksessä. Pieni muisto itselleni. Olen käyttänyt sitä kaulassa, ranteessa (oi niitä Dingo -muistoja!) sekä toki laukuissa kahvaa suojaamassa. Muut onkin vanhoja ja tuttuja vaatteita kaapistani ja laukkupolitiikka on nykyään sellainen, että olalla kulkee aina (ilmais)kangaskassi, jossa kuljetan tavarani, tällä kertaa Marimekon. Meinasin muuten pyörtyä kun törmäsin noihin kasseihin myynnissä Zadaassa. Niistä pyydettiin kamalia summia ja tuollaisen kassin sai ilmaiseksi Marimekolta ostosten yhteydessä. Noh, mikäs siinä jos kauppa käy.

Nyt alan rakentamaan turvapesää Almalle ja annan sille rauhoittavan lääkkeen. Palataan asioille ensi vuonna. Viettäkää turvallinen ja ihana vuoden vaihde. Meillä on leffailta ja parhaat herkut: nacholautaset, nam!

_DSC0998

 

_DSC0987

_DSC0975 (2)

 

Vuosi 2018

marinsilmin11

marinsilmin9

Huh heijaa, vuoden viimeisiä päiviä viedään ja kohta 2 kuukautta kun olen viimeksi vieraillut blogissani. Tein tietoisen päätöksen laittaa blogin hetkeksi huilimaan, jotta sain vuoden 2018 kunnialla pakettiin. Ja melkoinen vuosi siitä tulikin.

Tammikuuta ja alkuvuotta väritti leikkaus, jonka jälkeen syömistä sai hetken opetella uudestaan ja vaikka alkuvuosi niin raskas olikin kipujen ja uuden ihmettelyn muodossa, niin nyt asiat ovat (kohtuullisen) hyvin. Leikkauspöydälle joudutaan jälleen, mutta jospa pääsisin vuoden 2019 ilman leikkausta. Katsotaan.

Tänä vuonna on myös ollut ihania matkoja. Keväällä kävimme legendaarisella Chanel matkalla Nizzassa ja ai että se oli huippureissu. Lisäksi matkustimme omalla porukalla Fugen lämpöön seikkailemaan mm. Caminito del Reylle. Fuge yllätti jälleen positiivisesti ja hehkutin myös viinitilamatkailua Rondan alueella.  Kesän vietin kokonaan Suomessa, sillä kerrankin meillä oli kunnon kesä, lämpöä riitti ja oli kiva seurata Kyllikin kasvua ilman yhtään menoja. Syyskuussa kävimme henkilökunnan kanssa Budapestissä ja puolison kanssa kävin lokakuussa Kööpenhaminassa syömässä hyvin ja nauttimassa kiireettömästä elämästä. Ja itsenäisyyspäivän tietämillä ja sen yli olin firmamme osakkaiden kanssa Vilnassa työmatkalla neljä päivää. Vilnassa oli muuten upea joulutori ja hehkuviinitkin tuli siellä nautittua.

marinsilmin8

marinsilmin10

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / pipo ja laukku Balmuir / tennarit Chanel / t-paita Vilnasta paikallinen suunnittelija / neuletakki Samsoe&Samsoe / kaulahuivi Hemaiseva

Ja koko syyskausi onkin sitten ollut melkoista tykitystä. 15 (tai 16) viikkoon olen ollut yhden viikonlopun kotona Vaasassa, muuten koko ajan menossa jossain päin. Pääasiassa päivätyö on pitänyt kiireisenä ja päivätyö on tarjonnut kyllä ihan uskomattoman mielenkiintoisen, kasvattavan ja sanotaanko tunnerikkaan vuoden (välillä on itketty, ja välillä naurettu, välillä revitty tukkaa päästä ja välillä juotu skumppaa ja juhlittu). Ihan mielettömiä juttuja on taas tänä vuonna tehty ja yksi iso uusi askel otetaan heti alkuvuodesta, kun meillä aukeaa uusi toimisto. Jännää, niin älyttömän jännää. Tulen katsomaan tuon toimiston perään, vaikka siellä oma vetäjänsä onkin, mutta ensi vuonna tosiaankin päivätyö tuo ekstrakiireitä.

Sen lisäksi, että päivätyö on juoksuttanut tätä rouvaa kuin kilpahevosta, on myös eräs ihana harrastus, Nuorkauppakamari -toiminta, pitänyt kiireisenä. Minut nimittäin valittiin ensi vuodeksi Vaasan Nuorkauppakamarin presidentiksi, joten kalenteriin on kalenteroitu jo aika monta viikonloppua, ja viikkoa, koulutuksia ja matkoja. Visioni ensi vuodelle on aika hurja mitä kaikkea haluan viedä kamarimme osalta eteenpäin. Onneksi hallituksessa on huipputyyppejä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja jäsenistö aktiivista ja halukkaita kehittämään itseään ja toivottavasti ensi vuonna saadaan riveihin lisää itsensä kehittämisestä kiinnostuneita alle nelikymppisiä. Joten kun päivätyöt vievät ensi vuonna päiväajan, niin iltatyönä tehdään sitten Nuorkauppakamari juttuja. Nukutaan sitten vuonna 2020, jos en keksi sinne jotain uutta mielenkiintoista projektia.

Kotona sitten Kyllikki on pitänyt kiireisenä ja huomenna meidän killiäinen täyttää jo vuoden. Aika on kyllä juossut hirmuista kyytiä ja on ollut ihana seurata Kyllikin kasvua (tai noh, kasvua ja kasvua, neiti painaa hurjat 3,5 kiloa on tosi pieni) ja toilailuita. Milloin typy on pissinyt sohvan kaiteelta puolison kamerareppuun ja milloin se on härnännyt siskojaan ihan rajamaille asti ja pissinyt varmasti sata kertaa lattialle, matoille ja sohville. Huomenna juhlitaan sitten neidin synttäreitä ja riemuitaan siitä, että hän on meidän rakas perheenjäsen. Elämä olisi kovin tylsää ilman Kyllikkiä.

marinsilmin6

marinsilmin7

Vuosi 2018 on ollut kyllä kaikkien aikojen vuosi, on tapahtunut niin valtavasti ja se on kasvattanut paljon. Ja päällimmäisenä kruununa tälle vuodelle on se presidenttiparimme tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu teknologia-asioista. Ja kun tietää jo nyt mitä kaikkea vuodelle 2019 on buukattu ja mitä kaikkea suunniteltu, niin ihan pelottaa, miten hurja vuosi siitä tuleekaan. Kiireinen ainakin, mutta varmasti kasvattava, väsyttävä, mutta ennen kaikkea mahtava vuosi. Ja voi hyvinkin olla, että ensi kesänä saan vihdoin ja viimein niitä kesäkanoja. Ai että, silloin vuosi 2019 muuttuu kyllä täydelliseksi.

Mahtavaa uutta vuotta ihanat lukijani. En lupaa ensi vuodelle olevani aktiivisempi, koska kiireet starttaavat heti tammikuun alusta ja kalenteri alkaa olla jo aivan tukossa, mutta pyrin siihen, että blogi päivittyy säännöllisesti, mutta jutut saattavat olla sitten työpainoitteisia, koska tyyliasioita ei oikein ennätä edes tässä elämäntilanteessa pohtia. Mutta katsotaan mitä vuosi 2019 tuo tullessaan.

Vaasan Imelda Marcos

Vaasan Imelda Marcos täällä huutelee, moi. Budapestista kotiuduin jo tiistai-iltana, mutta sain samantien jonkun kamalan kulkutaudin ja vieläkin olen puolikuolleena sängyn pohjalla ja mietin, että tällainenkö se miesflunssa oikein on. Kun ei jaksa muuta tehdä kuin valittaa huonoa oloaan. Mietin vielä kirjoittelenko Budapestistä mitään, sillä yhden kokonaisen kiertelypäivän jälkeen ei voi kovin paljon sanoa, paitsi että palvelukulttuuri oli pahimmillaan aivan järkyttävää, parhaimmillaan ihan jees. Ja englanninkielentaito tosi huonoa.

Mutta mistä kirjoitan nyt, ja mistä jo vähän instan puolella hihkuin, on tämä uskomaton kenkäonni, joka lykästi noin viikon sisällä 4 kertaa. Kyllä, ostin viikon sisällä 4 kengät, mutta kuulkaapa tarinat, ai jai. En voi käsittää miten oikeassa asennossa sattuivat kuut ja tähdet olemaan reilun viikon ajan, sillä tulipahan haalittua melkoisia löytöjä ja murto-osalla oikeasta hinnasta. Oih, tarjoushaukka hyrrää onnesta.

Nämä Alexander Wangit esittelenkin jo viime postauksessa, eikä mennä niihin sen syvemmin, kuin toteamalla että älyttömän hyvä löytö.

Marin_silmin-0855

Marin_silmin-0857

Ja nämä toiset Alexander Wangit, huh. Olen ihastellut näitä ”tupakkatossuja” siitä asti, kun ne tuli myyntiin ja miettinyt että raaskinko ostaa itselleni. Noh, en onneksi raaskinut, sillä nämä tupsahtivat sitten eteeni Zadaa appissa ja hetken aikaa seurailin kenkiä ja kun myyjä tiputti niistä roimasti hintaa, tataa, klik klik ja matkalla Marin luo. Maksoin alle viidesosan niiden ovh-hinnasta ja mikä parasta, kengät ovat täysin uudet ja käyttämättömät. Munkkien munkki, sanon minä.

Marin_silmin-0864

Marin_silmin-0866

Ja entäpä nämä Bottega Venetat? Luojan kiitos en myynytkään tuota sinistä Evelyneä, en yksinkertaisesti raaskinut ja hyvä niin. Ne nimittäin sopivat täydellisesti yhteen, Hermès ja Bottega Veneta, ihan mahtava kombo. Ne tuli erään laukkututtuni kautta. Rakastuin jälleen kirkkaan siniseen palavasti.

Marin_silmin-0874

Marin_silmin-0875

Ja sitten nämä Budapestin tuliaiset. Päätimme maanantaina, kaupunkipäivänä, työkaverini kanssa, että haluamme ostaa paikallista designia ja googlailimme paikallisia putiikkeja ja muutaman kuvan perusteella aina suunnistimme paikasta toiseen. Nämä kengät löytyivät ”hipsterialueelta” osoitteesta Klauzál tèr 1, Budapest 1072. Putiikki oli mielettömän kaunis. Upeiden kenkien lisäksi siellä oli ihania koruja, erikoisia nahkalaukkuja ja mitä ihanimpia vaatteita ja itse liiketila oli mielenkiintoinen. Yksi upea kierrätysmateriaalista tehty villatakki jäi kovasti polttelemaan mieltäni. Paikkaa piti kenkäni suunnitelleen naisen isä ja hän oli tosi mukava ja kertoi että heidät oli kutsuttu Helsinkiin sustainable fashion weekille, mutta työkiireiden takia eivät päässeet osallistumaan. Kenkien merkki on Dyan ja heidän verkkosivun löydät täältä.

Marin_silmin-0858

Marin_silmin-0861

Ja mitä tulee lempinimeeni Imelda Marcos, olen sen ehkä joskus bloginkin puolella kertonut. Äitini aikanaan nimitti minut Imelda Marcokseksi, sillä olen aina rakastanut kenkiä. Kun toiset tykkää tennareista, toiset korkkareista, niin minä yksinkertaisesti tykkään kengistä. Ja sen kyllä huomaa meidän huushollissa, sillä kenkiäni on kaikkialla. Näillä aarteilla kelpaa kävellä pitkään ja aivan varmasti tulevat näkymään blogissa.

Oletko sinä tehnyt hyviä löytöjä lähiaikoina?

Viime aikoina…

Marin_silmin-0667

IMG_20180905_180535.jpg

Marin_silmin-0378

Olen hurahtanut keltaiseen, kuten kuvista näkyy. Kaikki alkoi tuosta keltaisesta huivista, jonka jälkeen Levillä piti saada joku sporttinen huppari ja kaiken kruunasi tuo Samsoen todella räikeä keltainen college. Mutta hei, tuo keltainen jatkaa myös keväällä. Terv. muotitietoinen.

Olen tuskaillut ajankäytön kanssa. Kalenteria täyttää päivätyön lisäksi niin reissut, kuin mieluisat projektitkin. En tiedä olenko kertonut, mutta olen mukana Vaasan Nuorkauppakamarissa ja vedän tänä syksynä muutamaa mielenkiintoista projektia ja aikaa niihin kuluu kyllä reilusti. Sen lisäksi meillä kotona on ollut nyt vieraita asumassa sekä viime että tällä viikolla ja heidän kanssaan on tullut touhuttua kaiken näköistä. Ja Kyllikkiäkin pitäisi kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi, mutta se tuntuu olevan yhtä toivotonta kuin minun oppiminen puhumaan kiinaa.

IMG_20180831_094323.jpg

Olen vihdoin kerännyt syksyn satoa talteen. Ihan hävettää kertoa, mutta unohdimme pakastaa mansikoita ja mustikoita talven varalle. Nyt olen kuitenkin (tänään!) keitellyt meille omena-raparperi-kanelihilloa talven varalle, kerännyt ensimmäisiä sieniä ja suunnitellut viikonlopulle sieniretkeä. Olin niin onnellinen viikonloppuna kun löysimme reilusti herkkutatteja, että juoksin kuin hirvenvasa pitkin metsiä ja itkin kannon nokassa. Olen suhtautunut aina melko todella intohimoisesti sienestämiseen.

Olen hämmästellyt työkaverin puutarhassa kasvavia viinirypäleitä. Wau.

Olen istunut joko auton ratissa tai pelkääjän paikalla muutaman viikon sisällä tuhansia kilometrejä. Onneksi uusi auto on tosi kiva ja kaupunkiajot on ihan mahtavaa ajaa sähköllä, mutta ihan hetkeen en kyllä jaksa kovin pitkiä matkoja ajella.

IMG_20180901_151916.jpg

IMG_20180906_171059.jpg

IMG_20180902_104449.jpg

Olen ihmetellyt mitä huulilleni on tapahtunut. Ne ovat jatkuvasti rutikuivat, siis ihan halkeilevan kuivat, eikä mikään tökötti auta niitä kosteutumaan. Ne alkavat olla jo hirmuisen kipeät. Vinkkejä, kuinka saada superkuivat huulet takaisin kuntoon?

Olen fiilistellyt Lappia ja sitä myötä halunnut yksinkertaistaa. Olen laittanut paljon tavaraa pois, ja sitä kautta saanut jo paljon sisäistä rauhaa. Vielä kun taklaan tuon ajanhallinnan mörön, niin sitten alkaa olla fengshuit kohdallaan.

Olen nauranut mitä kummallisimmille ilmoituksille. Tuohon kahvilaan meillä ei olisi Kyllikin kanssa asiaa, olisi ikuinen porttikielto.

IMG_20180828_190523.jpg

Olen koukuttunut Fort Boyard Suomi sarjaan. Harmaa tiimi, eli Oona, Heikki ja Perttu on mun suosikkeja. Go grey go!

Mitä sinun elämään on kuulunut viime aikoina?