Olin viime sunnuntaina Vaasan kansalaisopiston järjestämällä kurssilla Villiyrtit keittiössä. Nimensä mukaisesti kurssi käsitteli villiyrttejä ja niiden hyödyntämistä ruuanlaitossa. Olen jo muutamien vuosien ajan kerännyt nokkosia ja voikukanlehtiä ruokaan, ja pikku hiljaa innostus villiyrttejä kohtaan on kasvanut. Joten kurssi tuli loistavaan saumaan oppia uutta.

Päivän aluksi keräsimme ohjaajamme johdolla metsästä erilaisia kasveja. Minä keräsin mm. horsmaa, voikukkaa, käenkaalia (eli ketunleipiä), nokkosta, siankärsämöä ja mesiangervoa. Yritin löytää myös poimunlehtiä, mutta paikassa jossa keräsimme, niitä oli vain hyvin vähän. Kun yrtit oli kerätty, ajelimme Opistotalolle kokkailemaan. Ennen ruuanlaittoa kävimme läpi yrttien säilytykseen liittyviä asioita ja niiden käyttöä.

Menussa oli hyvin monipuolisesti yrttejä valmistettuna useilla eri tavoilla. Valmistimme salaatin villiyrteillä, voikukanlehtiä öljymarinadissa, yrttisalaatinkastikkeen, villipannarin, feta-nokkospiirakan, villiyrttikeiton, yrttiteetä, yrttivoita, horsmasipsejä ja paistettuja horsman varsia ja voikukan nuppuja. Lisäksi oli vielä koivuporkkanoita. Jälkkäriksi oli ruusukeksejä. Ruokailun ja ruuanlaiton aikana nauroimme, kuinka epäsuomalaista oli ruokailla täysin tuntemattomien ihmisten kesken ja laittaa yhdessä ruokaa ja tutustua toisiimme.

Tällä hetkellä (yllättäen 😉 ) innostus villiyrttejä kohtaan on valtava ja päätin, että lisään ruokavalioomme vielä enemmän nokkosta sekä horsmaa, koska rakastuin horsmasipseihin. Myös voikukanlehdet otan enemmän käyttöön.

Minulle tuli yllätyksenä, että nokkonen sisältää esimerkiksi piitä 60-kertaisesti lehtisalaattiin verrattuna, kalsiumia kolminkertaisesti maitoon verrattuna, rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin verrattuna ja C-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiiniin verrattuna. Superfoodia suoraan luonnosta ja kaikkien saatavilla edullisesti!

Vaikka voikukka onkin niin vihattu rikkakasvi, niin siinä on paljon A-, B-, C- ja D-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa sekä mm. inuliinia. Voikukasta kannattaa kerätä mahdollisimman sileitä lehtiä, sillä mitä ”röpelöisempi” lehti on, sitä voimakkaamman makuinen se on.

Mesiangervossa oli myös paljon sellaista mitä en etukäteen tiennyt: vaikuttaa ulkoisesti ja sisäisesti käytettynä kipuihin, päänsärkyihin, hermosärkyihin ja lihaskouristuksiin. Se alentaa kuumetta ja hoitaa tulehduksia, sekä mesiangervolla on antiseptinen ja virkistävä vaikutus.

Aika hurjaa miten huikeita kasveja meillä on tuolla luonnossa, emmekä me hyödynnä niitä enempää, vaan napsimme vitamiinit ja lääkkeet pillereinä purkista, vaikka luonto pursuaa vitamiineja ja rohtoja.

Kuuluuko villiyrtit sinun lautasellesi, vai jätätkö ne metsään?