Viikonloppuni oli melkoisen kiireinen, joskin aivan ihana. Olin lauantain ja sunnuntain ihovoiteiden valmistuskurssilla (josta teen oman postauksen) ja lauantai iltana oli vielä naisten ilta dinnerin ja stand upin merkeissä.
Dinneri oli loistava ja kuuden naisen show huippuluokkaa. Itse stand up oli ihan ok, Ilari Johansson oli erittäin hauska ja kolme seuraavaa vähän plaah. Mutta kaikkinensa todella hauska ilta. Näitä lisää!
Olen lisäksi viikonloppuna pohdiskellut elämää ja itseäni, taas. Ennenkin olen maininnut olevani kahtia jakautunut: minusta löytyy sekä valo että varjo, niin kuin varmasti kaikista meistä. Sen lisäksi koen välillä hirvittävän suurta ristiriitaa itseni kanssa, koska minussa ikäänkuin asuu kaksi hyvin erilaista ihmistä, hyvin erilaisissa maailmoissa, joiden selittäminen sanoiksi on vaikeaa. Mutta yritetään hieman pintapuolisesti avata tätä kahden Marin logiikkaa.
On Mari, joka haluaa elää hyvin yksinkertaista, luontoa kunnioittavaa elämää. Mari, joka haluaa tulla mahdollisimman vähällä aineellisella omaisuudella toimeen, pelastaa kaikki maailman eläimet ja asua keskellä ei-mitään, omassa rauhassa metsässä, jossa voisi päivät pitkät tutkia mitä kaikkea luonnostamme löytyy ja miten luonnosta löytyviä asioita voisi hyödyntää omassa hyvinvoinnissa, sulassa sovussa luonnon kesken. Mari, joka haluaa enemmänkin kasvaa ihmisenä henkisesti näkemään ne elämän kaikki värit. Oppimaan ihmisistä ja ennen kaikkea itsestään, miksi toimimme kuten toimimme erilaisissa tilanteissa. Mari, jonka mielestä elämässä tärkeintä on rakkaus ja sisältä kumpuava onnellisuus ja rauha. Ja Mari, joka vieroksuu kulutushysteriaa ja egoismia, ja jota ei voisi vähempää kiinnostaa muodin uusimmat kotkotukset.
Sitten on se toinen Mari, se joka laittaa päänsä off -modelle, kun ei jaksa kantaa kaikkia murheita mukanaan tai miettiä henkisen kasvunsa käyrää. Se Mari, joka nauttii käsilaukuista, kengistä ja kaikesta ”turhamaisesta” ja shoppailee vaikkei mitään tarvetta olekaan. Se Mari, joka tietää ettei tavarat tuo onnellisuutta, mutta silti nauttii siitä kaikesta kauniista ”turhamaisuudesta” ja kun se tietty laukku löytyy omiin kokoelmiin. Mari, joka nauttii spontaanista, huolettomasta ja helposta elämästä. Ja se Mari, jonka mielestä on ihan okei välillä nauttia ja olla miettimättä mitään syvempää elämän tarkoitusta. Mari, jolle kaikki visuaalinen ja kaunis on tärkeää ja tuo hyvää mieltä.
takki Lolitas&L / neulemekko Uhana / nahkahousut Michael Kors / kengät Billi Bi / laukku, sormukset ja kello Chanel / sormus Efva Attling / pipo Balmuir / rannekorut Hermès ja Fendi / aurinkolasit Prada / kashmirhuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta)
Huomaatte varmaan sanomattakin, kuinka erilaisia nämä kaksi Maria ovat ja miten suuri kontrastiero niiden välillä on… Näiden kahden kanssa tasapainottelen vähän väliä, ja välillä tunnen että kuormitun liikaa rooliristiriidan vuoksi. Kun on tilanteita, etten tiedä miten suhtautua tai toimia, kun kumpikin Mari käskee toimimaan eri tavalla. Mutta kumpikin Mari on minulle tärkeä kokonaishyvinvoinnin kannalta ja koen, etten olisi kuitenkaan minä, jos näitä kumpaakin puolta ei minussa olisi, vaikka se välillä melko omituista ja raskasta onkin.
Olen lisäksi huomannut että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Siinä missä tämä vuosi oli hyvinkin kulutusjuhla voittoinen, joten ensi vuodesta olen jo päättänyt että olkoon se laukuton ja henkisen kasvun vuosi. Ehkä kuitenkin tärkeämpää napakoiden linjanvetojen sijaan on ollut se, että olen oppinut huomaamaan erilaisia käytösmalleja ja tapahtumaketjuja mitkä johtavat tietynlaisiin lopputulemiin. Se, että takanani on yksi elämäni rankimpia vuosia, on ne pienet arjen ilot ja laukkuhankinnat tuoneet kyllä paljon iloa tämän vuoden keskelle, piristämään ja potkimaan eteenpäin, kohti tavoitteita ja unelmia. Vaikka vuosi on ollut raskas, on se ollut myös täynnä rakkautta, onnellisuutta ja iloa. Niitä asioita, mitkä oikeasti ovat merkityksellisiä. Ja se jos mikä on tärkeää.
Asukoon siis minussa kaksi Maria, onpahan ainakin arki paljon värikkäämpää!
Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle! Oletko sinäkin yhtä kahtiajakautunut kuin minäkin?
P.S. Pakko keventää sen verran aiheeseen kuulumattomalla asialla, että sain juuri Japanissa olevalta puolisoltani tekstiviestin: ”Just oltiin dinnerilla. Piti ottaa kengät pois. Onneksi oli ehjät sukat.” Tekstiviesti ei kuitenkaan kerro, että olivatko ne sukat samaa paria…
Hei Mari ,
Tunnistan täysin saman ihmisen itsestäni.
Olen yrittänyt välillä kovasti saada häviämään sitä Saria joka ostaa ja rakastaa tavaraa.
Välillä elän valtavassa ”krapulassa” kun olen hankkinut jotain mitä ilmankin olisin pystynyt elämään.
Kesällä menee mielestäni aina paremmin kun se järkevämpi Sari saa nauttia lomasta ja kauniista asioista luonnossa. Niissä sielu ja mieli lepää eikä mitään muuta tarvita.
Mukavaa loppuvuotta Mari!
TykkääTykkää
Hei Sari,
kiitos viestistäsi. On lohdullista kuulla, että meitä samalla tavalla ajattelevia on paljon. Olen nimittäin saanut kymmeniä sähköposteja aiheeseen liittyen ja laukkufoorumillakin on asiasta keskusteltu.
Tunnistan itsekin tuon ”krapulan”. Se on minulle aina merkki siitä, että jarrut päälle ja tavaraa kodista ulos, jotta saan mielen tasapainon ja rauhan takaisin.
Ihanaa loppuvuotta myös sinulle Sari ❤ . Toivottavasti se on täynnä sinulle mieluisia asioita ja hetkiä 🙂
TykkääTykkää