Puhutaanko asiakaspalvelusta?

Nyt kun olemme eläneet tämän vuoden hyvin erilaista arkea kuin aikaisemmin ja iso osa kontakteista toisiin ihmisiin on vähentynyt ja ehkä sitä kautta myös sellaisten arkisten asiakaspalvelukohtaamisten määrä vähentynyt, ainakin itselläni radikaalisti, olen entistä enemmän alkanut kiinnittämään huomiota asiakaspalveluun ympärilläni. Huomaan kulkevani vähän väliä tuntosarvet entistä herkemmin pystyssä ja tarkkailen erilaisia asiakaspalvelutilanteita ja mietin minkälaista asiakaspalvelua itse saan eri paikoissa joissa olen asiakkaan roolissa. Monesti nuo kohtaamiset saattavat olla sen päivän ainoa ulkopuolinen kontakti kenenkään toiseen ihmiseen (jos puolisoa ei lasketa) ja varmaan siitä syystä olen alkanut kiinnittämään asiaan entistä enemmän huomiota. Kaipaan välillä jutusteluseuraa, ja uskon että moni muukin, sillä niin monessa asiakaspalvelutilanteessa olen jäänyt juttelemaan myyjän/aspan/henkilön kanssa, vaikka itse asiakaspalvelutilanne on jo päättynyt siltä osin kun mitä olin hakemassa. Palvelu on ollut lämmintä ja laadukasta, hyvää.

Mitä sitten taas on hyvä asiakaspalvelu? Se lienee varmasti jokaiselle hieman henkilökohtainen asia ja jokainen mieltää asiakaspalvelukohtaamiset sen oman mittariston ja oman todellisuutensa kautta. Minulle hyvä asiakaspalvelu on sitä, että minut huomioidaan yksilönä, minua tervehditään iloisesti/lämpimästi silmiin katsomalla, kysytään tarvittaessa voidaanko auttaa, selvitetään tarpeeni/ongelmani ja autetaan parhaan mukaan. Ja koska olen aika puhelias, tykkään jutella myyjien ja asiakaspalveluhenkilöiden kanssa.

Olen aina ollut tarkka asiakaspalvelusta ja sen tasosta, sillä olen aikaisemmassa työpaikassani muun muassa kouluttanut asiakaspalvelun merkityksestä ja laadusta. Lisäksi reklamaatioiden hoito on sellainen asia, joita seuraan tarkasti, sillä se jos mikä on paikka lunastaa asiakas takaisin tai kadottaa ikiajoiksi. Asiakaspalvelu ja sen kehittäminen on aina ollut sydäntäni lähellä ja annan todella paljon palautetta kokemuksistani yrityksille, jotta he voivat jakaa onnistumisia tiimille ja tekijälle eteenpäin tai sitten kehittää toimintaansa. Kehun myös aina paikan päällä itse tilanteessa saadessani hyvää palvelua, mutta haluan viedä palautteeni vielä eteenpäinkin, jotta myös muut organisaatiossa tietävät millaisia helmiä heillä on töissä. Minulla on oikeastaan kaksi sellaista tarkempaa syynissä olevaa asiakaspalveluhetkeä, joita tarkkailen erityisen huolella ja ne ovat hyvin erilaisia. Joskin, kuten alussa mainitsin, seuraan sitä muutenkin tarkasti, mutta erityisesti seuraavat kaksi paikkaa saavat tuntosarveni koholle.

  1. Laadukkaat hotellit tai kalliimmat putiikit

Jos varaan itselleni hieman kalliimman hotellin, haluan yleensä hemmotella itseäni ja olen väsynyt ja pienen breikin tarpeessa. Tällöin odotan myös asiakaspalvelun tason olevan priimaa ja kaikki sujuu jouhevasti, minut yksilöllisesti huomioiden. Sama putiikeissa, joissa olen hankkimassa jotain minun kukkarolleni selkeästi hinnakkaampaa, toivon että palvelukokemus on sellaista kuten oletan sen olevan. Lähtökohtaisesti minusta tältä osin palvelu on toiminut lähes poikkeuksetta erinomaisesti ja konseptit on näiltä osin kunnossa ja tiedostetaan se asiakaspalvelun iso merkitys kokonaisuudessa. Etenkin mieleeni on jäänyt St. George hotelliin tekemäni reklamaatio, jossa annoin palautetta siitä miten kokemukseni oli huono. Ja se oli ensimmäinen kokemukseni ko. hotellista. Jos reklamaatio olisi sivuutettu mielestäni ”epäasiallisella tavalla”, en olisi mennyt enää ikinä. Mutta, yöpymiseni jälkeen hotellin johtaja otti heti yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse ja tilanne hoidettiin todella laadukkaasti ja olen tuon jälkeen palannut useamman kerran.

2. Päivittäistavarakauppojen kassat

Kyllä, luit ihan oikein. Olen oikein kassa-asiakaspalvelun supertarkkailija. Ja tarkoitan siis nyt ihan perus hypermarketteja, marketteja, lähikauppoja jne. Tämä on minulle todella iso asia ja suhtautuminen tulee aivan varmasti sieltä äidin maidosta. Olen nuorena tyttönä ollut kaupan kassalla ja minut on opetettu siihen, että jokainen asiakastapahtuma aloitetaan iloisella hymyllä ja tervehdyksellä silmiin katsomalla. Sen jälkeen ruetaan vetämään tuotteet ripeästi ja siististi kassan läpi ja jos asiakas rupattelee niitä näitä, minä vastaan ja juttelen mukana ja lopuksi selkeästi kerron loppusumman, ja kiitän. Toivotan vielä hyvää päivänjatkoa/viikonloppua tms. Ihan perusjuttuja siis, kuinka kohtaisit kenet tahansa. Lisäksi vaadin hyvältä kassatilanteelta myös nopeat kädet, eli kassatapahtuma on sopivan ripeä, ettei tuotteiden kanssa vatuloida liian hitaasti. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistyy, minut saa heti soittamaan paikan esimiehelle ja kiittelemään kovasti miten huikea kassa heillä on, pitäkää kiinni.

Miksi tämä asia on minulle niin tärkeä? Asiaa selittää varmasti sellainen ”työnantaja” -näkökulma, sillä valtavan isoissa hypermarketeissa, jotka ovat hieman toistensa klooneja samoine tuotteineen, melko samoine hintoineen jne. ei välttämättä asiakaspalvelukontakteja tule kenenkään muun kanssa kuin kassan. Muita erottautumistekijöitä ei välttämättä ole kuin asiakaspalvelu sillä hetkellä kun sitä saa. Marketeissa käydessä ei välttämättä edes näy muita myyjiä, kuin kassa. Joten, kassakohtaaminen on koko kaupan asiakaspalvelun taso. Se minkälainen fiilis asiakkaalle jää, on kassan käsissä. Tuleeko sieltä iloinen hymy ja vähän jutustelua, kiitokset ja hyvän päivän toivotukset vai onko siellä ilmeetön kassa, joka ei tervehdi, katso silmiin ja hädin tuskin kuulet hänen sanovan loppusumman? Ja tästä syystä minusta asia on äärettömän tärkeä. Yksi henkilö voi määritellä koko mielikuvan yrityksestä, hyvään tai huonoon. Ja jos naapurista saa saman paketin paremmalla palvelulla, miksi en menisi naapuriin?

neuletakki ja pooloneule Balmuir / nahkahousut Andiata / laukku, kengät, vyö Chanel

Täytyy kuitenkin heti lisätä, ettei asiasta jää epäselvyyttä, että varmasti yli 90% saamastani palvelusta kassoilla on erittäin hyvää, ja kertomani asiat ihan peruskauraa ja vielä paremminkin. Mutta miksi haluan nostaa asian esille postauksessani on se, että minusta kassoja, myyjiä, asiakaspalvelussa olevia henkilöitä pitäisi oikeasti nostaa enemmän esille työpaikoilla, jo siitäkin syystä minkä edellä mainitsin. Usein asiakaspalvelussa olevat henkilöt tietävät parhaiten mitä asiakasrajapinnassa tapahtuu, mitä asiakkaat ajattelevat, ja ovat aina yrityksen kasvot ulospäin, luovat asiakkaan kanssa asiakassuhteen ja luottamuksen ja saavat asiakkaan palaamaan ja siten tuomaan rahaa yrityksen kassaan. Miksi siis välillä tuntuu että asiakaspalveluammatteja arvostetaan kovin vähän? Joku saattaa todeta vähättelevään sävyyn ”no sehän on vaan kaupan kassa” tms. No eipäs kuule ole. Hän on yrityksensä kasvot, ammattilainen, asiakaspalvelija ja ilman kassaa tuotteet jäisivät maksamatta kaupan puolelle. Asiakaspalveluammatteihin kaivattaisiin kyllä todella enemmän arvostusta (menemättä nyt muihin ammattilistauksiin). Itse arvostan todella syvästi asiakaspalvelutehtävissä olevia ihmisiä, he kohtaavat lukuisia erilaisia ihmisiä erilaisten ongelmien/pyyntöjen/kysymysten kanssa ja auttavat ja löytävät parhaita ratkaisuja ja tekevät siten yritykselle myyntiä. He osaavat lukea tilanteita, saada ympärillään olevat ihmiset hyvälle tuulelle ja hanskaavat usein kiireisessä arjessaan kymmeniä asioita yhtä aikaa. Todellisia ihmeiden tekijöitä!

Haluan nostaa vielä lopuksi esille yhden todellisen asiakaspalvelun helmen ja moni teistäkin hänet tuntee, jos on Helsingin Balmuirilla käynyt. Tommi, siinä erinomainen asiakaspalvelun ammattilainen. Hän huomioi aina asiakkaat henkilökohtaisesti, ja vaikka mekään emme usein tapaa, jatkamme aina siitä mihin jäimme. Loistava asiantuntemus oman yrityksen tuotteista, löytää aina asiakkailleen heille sopivia juttuja, on lämmin ja kohtelias. Kiitos Tommin, olen kantanut ämpärikaupalla euroja Balmuirille, toki tykkään tuotteistakin, mutta ilman Tommia, moni hankinta olisi jäänyt tekemättä. Hän on sellainen helmi, ettei niitä joka paikasta löydä. On aina ilo seurata hänen työskentelyään.

Mutta mitä ajatuksia sinussa herättää asiakaspalvelu? Oletko tarkka asiakaspalvelun laadusta ja millaista hyvä asiakaspalvelu on sinulle? Mielelläni kuulisin sinun ajatuksia.

Epäonnen asu

Marin_silmin-4767

Marin_silmin-4799

Terveisiä Vaasasta, mökkielämän rauhallisuus on vaihtunut hetkeksi kaupunkielämän vilinään. Ainakin koirien mielestä. Ihmetystä on taas riittänyt, kun näkyykin vieraita koiria ympäriinsä ja Ilonan kanssa on taas treenattu perusjuttuja. Koirakoulukin odottaa ensi viikolla, jonka jälkeen lähdemme ajamaan yötä vasten takaisin Savoon. Työthän ne taas vievät, niitä riittää melkoisen paljon. Mutta kesäloma odottaa jo riittävän lähellä ja lomalaidun. Tuntuu uskomattomalta, että on jo kesäkuu, kesä. Ihkaoikea kesä.

Kotiintulon kunniaksi, ja hieman höllentyneiden rajoitusten, meidän piti lähteä puolisoni kanssa polkupyörillä kaupunkiin terassille syömään ja nauttimaan lämmöstä. Käytin koirat lenkillä, aurinko paistoi ja nautimme lämmöstä. Tulin sisälle, laitoin jopa meikkiä, laitoin hiukset, vaihdoin kivat vaatteet (kuvissa näkyvät) ja ilmoitin puolisolle, että olen lähtövalmis. Menimme ulos ja alkoi sataa samantien. Ihan samantien kun avasimme oven. Joten peruutettiin takaisin sisälle ja tuumattiin, että maistuuhan ne pizzat hyvältä myös kotisohvalla ja niin kyllä maistuivat. Ennättäähän sinne terassille vielä kesän aikana.

Marin_silmin-4794

Marin_silmin-4789

Tuo kaftaani on Hálo from North merkiltä ja ostin sen alunperin meidän Etelä-Korean matkaa varten, jossa itse asiassa meidän pitäisi tälläkin hetkellä olla, jos maailma olisi ”normaali”. Mutta, kuten kaikki tiedämme, maailma ei ole vielä ihan normaali, joten täällä ollaan kotimaassa ja nautitaan Suomen luonnosta. En valita siitä, mutta selkeästi tuolla mekolla on huono karma, oikea epäonnen asu. Mitähän tapahtuu, kun oikeasti se on päällä ja olemme neljän seinän ulkopuolella? Varmasti ainakin ruuat tulee syliin tai juomat nyt ainakin.

Olen täällä ennenkin maininnut että rakastan Hálon vaatteiden kuoseja, ja vaikka osa onkin minulle aivan liian räväköitä, niin ne ovat todella näyttäviä. Tässä kaftaanissa kuosi on väritykseltään minulle riittävän maltillinen ja se tuntui heti kotoisalta. Mutta edessä oleva halkio jättää kyllä melkoisen vilautusvaaran, joten täytynee ostaa tuonne alle jotkut pyöräilyshortsit. Nämä kuvat otettiin todella kovassa tuulessa ja puolisoni nauroikin muutamaan otteeseen, että nyt kannattaa pitää mekostasi kiinni. Mutta silti upea mekko/kaftaani ja nyt vain odotan niitä upeita aurinkoisia terassikelejä jonne voin sen laittaa päälle (ja pelätä että mitä kaikkea tippuu syliin).

Marin_silmin-4777

kaftaani Hálo from North / pussukka ja sandaalit Chanel / aurinkolasit Prada

Joko sinulla on loma alkanut? Mitä meinasit kesällä tehdä? Lomailla Suomessa eri matkailukohteissa, vai nauttia ihan oman kodin/mökin rauhasta?

 

Vanhasta uudeksi

Marin_silmin-1242

Marin_silmin-1251

Seurasin joitain päiviä sitten Pupulandian Jennin instastoriessa mielenkiintoista keskustelua valmisvaatteista, second hand löydöistä ja ompelupalveluiden käyttämisestä ja ajattelin, että tästä aiheesta haluan kyllä ehdottomasti kirjoittaa. Moni blogiani pidempään seurannut tietää, etten juurikaan välitä ”pikamuodista” ja kierrän kaukaa ”pikabrändit”. Yritän aina löytää itselleni laadukkaita löytöjä ja ostan todella paljon tuotteita second handina, sekä vaatteita että asusteita. Rakastan sitä hetkeä, kun teen edullisen ja laadukkaan löydön (edullinen siis tuotteen alkuperäiseen hintaan suhteutettuna) ja saan sen hankittua itselleni. Olen kuin mikäkin Sulo Vilen ja hykertelen löytöjäni ja mietin, että tässäkin tuli vaikka kuinka säästöä… Kirppareilla en juurikaan kierrä (ajanpuutteen vuoksi), mutta esimerkiksi eri facebook ryhmien kirpputoreilta olen tehnyt loistavia löytöjä. Sen lisäksi käytän valtavan paljon ompelijoiden ammattitaitoa vaatteiden muokkaukseen.

Jos sukellan lapsuuden muistoihini, niin varmaan ensimmäiset vaatemuistot mitkä tulevat mieleeni, olivat ne, kun äitini otti aina läjän uusia ja/tai vanhoja vaatteita autoon ja ajoimme ompelijan luokse. Siellä sitten minä leikin jossain huoneen nurkassa ja äitini sekä ompelija ottivat mittoja äidin vaatteista ja kävivät keskusteluita kuinka vaatteita muokataan. Ei ollut yksi tai kaksi jakkupukua, jotka saivat ompelijalla käytyään uuden elämän, vaan lukuisia. Muistan myös sellaisen asian, että ko. ompelija teki minulle mieleiseni mokkanahkatakin, sellaisen josta olin haaveillut kauan, muttei löydetty kaupasta sopivaa. Eli ihan lapsuudesta asti muistan, että meillä käytettiin ompelijan apua vaatteiden muokkaamiseen, kun omaa taitoa siihen ei ollut.

Marin_silmin-1241-2

Marin_silmin-1244

Varmaan jo tuolta lapsuudesta opitusta tavasta olen koko aikuisikäni käyttänyt ompelijoiden ammattitaitoa valtavan paljon, ihan perus lahkeen lyhennyksistä vaativimpiin muokkauksiin ja kokonaan uuden vaatteen tekemiseen. Jos teen hyvän löydön ja tiedän, että se on joko hieman iso, tai joku mallissa tökkii, mutta tuotteen laatu ja kuosi on priimaa ja erittäin laadukasta, saatan ostaa tuotteen ja vien sen saavuttuaan ompelijalle ja kerron mitä ajattelen tuotteesta ja kuinka haluaisin tuotteen istuvan päälläni ja ompelija sitten toteuttaa nämä toiveet. Tähän mennessä ei ole tullut eteen mitään sellaista muutostyötä mikä ei olisi onnistunut, mutta varmaan liian pienistä vaatteista ei taiota helpolla monta kokoa suurempia. Jäin miettimään mitä kaikkea olen käyttänyt ompelijalla esim. viimeisen vuoden aikana ja pystyin laskemaan 18 vaatetta jota on muokattu viimeisen vuoden aikana itselleni uusiksi. Housujen lahkeista iltapukujen isoihinkin muokkauksiin. Ja nuo 18 vaatetta eivät ole missään nimessä olleet minulle uusia ostoksia, vaan osa jo pitkään kaapissani olleita, jotka ovat kaivanneet ”uudistumista”, ja päässeet siten taas käyttöön uudestaan, kuin uusina.

Yksi hyvä esimerkki tuollaisesta vanhan vaatteen uudistamisesta näkyy näissä kuvissa, eli tuo päälläni oleva Celinen paita. Se on alunperin tulppaaninmallinen mekko, jonka muistaakseni löysin joltain nettikirppikseltä. Minulle tultuaan se lähti heti ompelijalle ja käytin sitä usean vuoden ajan tunikana, jonka jälkeen tunika hautautui vaatehuoneen kätköihin ja tänä keväänä omassa instastoriessa pohdinkin että tekisikö siitä paidan jotta se saisi uuden elämän ja niinhän siitä ompelijan kanssa päädyttiin paita tekemään. Vaate on erittäin laadukas ja tykkään sen kuosista, enkä sitä raaskinut laittaa eteenpäin, joten tällä tavalla sain sen uudestaan käyttöön, kun se uudistettiin.

Tästä postauksesta useamman vuoden takaa näet miltä tuo paita näytti tunikana.

Marin_silmin-1268

Lisäksi myös kuvissa näkyvät Chanelin housut ovat modattu ompelijan toimesta. Ostin ne tutulta henkilöltä, ja tiesin ostaessani, että ne tulevat olemaan hiukan liian isot, joten vein ne ompelijalle ja muokattiin housujen yläosa sellaiseksi että ne istuvat ja laskeutuvat minulla kauniisti (etteivät roiku jalassa) ja lyhennettiin lahkeet tennareille sopiviksi. Olen käyttänyt housuja valehtelematta ainakin sata kertaa, ne ovat yhdet suosikeistani nahkahousujen rinnalla.

Ja jos mietitään second hand näkökulmasta, niin siis sekä paita, housut että laukku ovat tulleet second handina, Chanelin tennarit sekä Balenciagan bikerrotsin olen ostanut uutena. Lähestulkoon aina päälläni on uutena ostetun ja second handin miksejä. Laadukkaita ja aikaa kestäviä vaatteita. Tylsiä ehkä jonkun näkökulmasta, kun aina samat vanhat vaatteet päällä, mutta erilaisilla variaatioilla ja esim. huiveilla asuihin saa valtavan paljon uutta ilmettä.

Marin_silmin-1234

Marin_silmin-1256

Käytätkö sinä ompelijan palveluita säännöllisesti? Entä ostatko vaatteita tai asusteita second handina?

 

 

Mietteitä menneiltä viikoilta

IMG_20200502_153614.jpg

IMG_20200502_153835.jpg

Mitä sinulle kuuluu? Menikö vappusi hyvin?

Minun arki on rullannut eteenpäin kuin höyryveturi, tasaisen varmasti. Kuluneet pari viikkoa ovat olleet hyvin normaaleja, päivätöitä ja pihatöitä. Olen lisäksi innostunut taas treenaamisesta ja käynyt pyöräilemässä (sähköpyörällä tosin, koska vihaan normaalia pyöräilyä) ja treenannut body combatin ja zumban tahtiin. Lisäksi haravointi on ollut erinomaista hyötyliikuntaa. Jotenkin se vanha vauhdikas arki on muuttunut sopivan leppoisaksi eteenpäin menemiseksi. Töitä on tosin paiskittu urakalla ja pitkiä päiviä on seuranneet kovat päänsäryt ja migreenikohtaukset. Vaikka arki on ollut kovin leppoisaa, ainakin pääsääntöisesti, olen kokenut välillä olevani todella väsynyt. Kai se on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa ja jotenkin sellainen passiivinen kotona olo (vaikkakin kotona tekee paljon töitä ja treenaa) väsyttää tosi paljon. Toki jatkuvat päänsäryt vie varmasti sitä energiaa myös, joten olen myös nukkunut paljon.

Työn ja urheilun vastapainoksi on alkanut sitten pitkästä aikaa myös toisenlaiset treenit, nimittäin Ilonan koirakoulu. Tai varsinaisesti ei voida puhua mistään koirakoulusta, vaan koirakouluttajasta, jonka tilasin meille pitämään yksityistunteja, sillä Ilonan kanssa on ollut hieman haasteita hänen remmikäyttäytymisessään. Jotenkin itse on ollut haastavaa miettiä aikuisen koiran kanssa mistä lähteä liikkeelle, kun ei ole oikein tiennyt, että mitä on opetettu entuudestaan, joten ajattelin, että palkataan apuun ammattilainen, joka osaa ulkopuolisin silmin lähteä katsomaan kokonaisuutta. Ensimmäisen tunnin jälkeen saimme jo paljon uusia asioita mitä treenata ja toivoa alkaa olla meidän yhteiselossa. Ilona on niiiiiiiin kovin innokas ulkona ja mahdoton äänenkäyttäjä, mutta nyt meillä on onneksi hyvät vinkit päästä mukavampaan arkeen. Sisätiloissa neiti onkin sitten aivan kuin pieni enkeli, mutta ulkona into korvaa puuttuvan älyn ja energia vie mennessään.

IMG_20200502_153041.jpg

IMG_20200502_101757.jpg

Kaikenlaisen treenaamisen lisäksi olen tänä keväänä tehnyt kyllä melkoisia super-second hand löytöjä facekirppiksiltä sekä instasta. Olen myös itse myynyt valtavat määrät käyttämätöntä tavaraa pois ja se on tuntunut todella puhdistavalta. Vein tällä viikolla 11 pakettia postiin ja ai että se hyvä fiilis mikä tuli sen jälkeen. Pitäisi useammin laittaa tavaraa kiertoon ”kovalla kädellä”. Yksi näistä superlöydöistäni näkyykin näissä kuvissa, nimittäin tuo Chanelin minilaukku. Tilasin jo vastaavan tyylisen laukun Balenciagalta ja kyselin instassa pitäisinkö sen laukun vai en (kyseessä oli tämä laukku), ja päädyin palauttamaan laukun, sillä olin laukun ”kantokahvojen” suhteen todella epävarma, vaikka muuten tykkäsinkin laukun mallista. Ja onneksi palautin sen, nimittäin tuo Chanelin minilaukku on juuri sellainen mitä etsin. Sinne mahtuu puhelimeni, huulipuna ja tarvittavat kortit. Nykyään kun kuljen melkein pelkästään repun kanssa, niin en oikein tiedä aina minne laittaa puhelin ja kortit, sillä repun etutaskussa en uskalla niitä säilyttää, koska ne on äärettömän helppo varastaa sieltä ja en myöskään kuule, mikäli puhelimeni soi. Tuo laukkunen ratkaisi tämän yhtälön.

Ja jos en ole treenannut, tehnyt töitä tai bongaillut superlöytöjä, niin olen laittanut ruokaa. Normaalissa arjessa syön joka arkipäivä lounaan ulkona ja myös iltaisin useampana päivänä viikossa syön ruokaa mitä en ole itse laittanut. Mutta nyt, kun tuosta noin vaan ei pääse lounasravintoloihin syömään ja tulee oltua 24/7 kotona (tai mökillä), niin olemme laittaneet puolisoni kanssa valtavan paljon ruokaa. Olemme toki ennenkin tehneet paljon ruokaa kotona, mutta nyt aivan eri määrissä ja arkisin myös. Ennen kokkailumme ovat painottuneet viikonloppuihin, kun silloin on ollut aikaa. Olemme pitäneet myös vähän kirjaa siitä miten paljon meillä menee ruokaan rahaa (aivan liikaa kahdelle hengelle) ja pitäneet ”budjettiviikkoja” ruuan suhteen. Olemme määritelleet ennalta ruokabudjetin viikoksi ja sen mukaan on eletty. Minulle nuo on olleet vähän haastavia, sillä olen juuri se pahin mahdollinen heräteostostelija ruokakaupassa, joka napsii vähän kaikkea ostoskoriinsa ja haluaa maistaa kaikki uutuudet ja sitten kauppareissun jälkeen miettii kotona, että mitä ruokaa näistä nyt sitten laitetaan. Mutta vaikka nuo budjettiviikot ovat tuntuneet haastavilta, ne ovat olleet todella silmiä avaavia ja opettavaisia. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että kaipaan jo lounasravintoloita ja sitä että voin valita mitä syön ja minne menen syömään, mutta silti on ollut kiva kokatakin pitkästä aikaa. Monta uutta reseptiäkin pitäisi jakaa täällä bloginkin puolella, maukkaita gluteenittomia kotiruokia. Tiesittekö muuten, että blogini haetuimmat postaukset ovat kaikki gluteenittomia ruokaohjeita? Luulen, että eniten blogiini päädytään gluteenittomien karjalanpiirakoiden perässä, mikä onkin kyllä loistava resepti.

IMG_20200502_153036.jpg

IMG_20200502_153114.jpg

Tällaisia mietteitä menneiltä viikoilta. Arkea, joka tuntuu omalta, johon on hallinta ja joka kuitenkin on ulkoisten tekijöiden sanelemaa. Olen kuitenkin koko kevään ollut pääsääntöisesti hyvillä fiiliksillä, sillä olen saanut nauttia luonnosta valtavasti, ollut paljon (koko ajan!) kotona puolison ja koirien kanssa ja tehnyt itselle tärkeitä asioita. Tietyllä tapaa varmasti elänyt myös vähän kuplassakin. Tosin kuplassa, jonka sisäpuolelle ei kuulu kukaan perheen ulkopuolinen ihminen. Mutta kaikki aikanaan. Myös ne ystävät.

Mukavaa viikonlopun jatkoa. Meinaa olla päivistä aivan sekaisin, kun piti miettiä, että mikä päivä tänään on.

Suosi sun suosikkia

Marin_silmin-1221

Marin_silmin-1192

On ollut ihana huomata miten tämän vallitsevan tilanteen myötä olemme alkaneet suosia paikallisia, kotimaisia ja suosikkejamme. Somessa on vilissyt näitä #supportyourlocal ilmoituksia, ja uskon, että ihmiset ovat todellakin alkaneet suosia niitä omia suosikkejaan, jotta toimintaa on jäljellä sitten kun maailma tästä normalisoituu. Itsekin olen alkanut suosia omia lemppareitani entistä enemmän. Jaan arkeni kahden hyvin toisistaan kaukana olevan paikkakunnan kesken, niin minun #supportyourlocal on enemmänkin ”suosin mun suosikkeja”, joista nekin on kyllä isoimmaksi osaksi paikallisia, ja kotimaisia ainakin.

Ensimmäisellä suosituksella ja suosikilla saankin oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen nimittäin ennenkin maininnut Aku&Ada vaateputiikin blogissani, viimeksi edellisessä postauksessa, ja todellakin ko. putiikki on yksi suosikeistani. Liikkeen omistajat, Ulla ja Riikka, äiti ja tytär, ovat perustaneet Aku&Adan vuonna 2010 Leppävirran Unnukkaan, eli 5-tien varteen. Sain ilon ja kunnian tutustua heihin työni kautta ja liike tuli sitä kautta minulle tutuksi. Heillä on todella hyvä maku ostaa liikkeeseensä kivoja juttuja ja myynnissä olevat merkit ovat kauniita ja omanoloisia, siistimpää ja rennompaa. Rautainen ammattitaito vaatebusineksessä näkyy kaikessa heidän tekemisissään. Ja kun kuulin että tämä superkaksikko otti yhden kotimaisista suosikkimerkeistäni, Hálo of North, myyntiin, olin vähintääkin superinnoissani. Saan nykyään Hálon tuotteet heidän kauttaan näppärästi joko verkkokaupan kautta, tai ajelemalla putiikille. Miten helppoa, parhaat merkit parhaasta putiikista, win-win tilanne! Tällä hetkellä Akulla&Adalla onkin ollut iso muutos käynnissä, sillä he avasivat uuden liikkeen  Kuopion nurkille, eli Matkuksen viereen Juustoportin yhteyteen. Edelleenkin pysyvät 5-tien varrella, joka on kyllä todella näppärä sijainnin puolesta, niin pääsee nopeasti autolla paikan päälle. Uudessa liikkeessä en ole vielä ennättänyt käydä, mutta kunhan tämä arki tästä vielä normalisoituu, niin ajelen kyllä katsomaan uudet hienot tilat. Unnukan liike toimii toistaiseksi, mutta sulkeutuu vielä jossain kohti tänä vuonna. Ja tosiaankin kuvissa näkyvä Hálon college on Aku&Adasta ostettu. Lämmin suositukseni siis Aku&Adalle, jos etsit laadukkaita ja hyvällä maulla olevia merkkejä, inspiraatiota ja juuri sinulle sopivia vaatteita ja asusteita.

Marin_silmin-1224

Marin_silmin-1209

Hálosta on pakko mainita sen verran, että alusta lähtien olen tykännyt merkistä todella paljon, mutta olen aristellut joitain heidän tuotteitaan, koska minä ja värit emme varsinaisesti ole match made in heaven. Ainakaan omasta mielestäni. Mutta nyt viime aikoina olen löytänyt heiltä todella monta suosikkituotetta ja tuo college on kyllä kaikkein paras löytö heiltä. Niin pehmoinen sisältä ja malli on just eikä melkein. Ja Riikka neuvoi minulle oikean koon instan privaattiviestillä, eli palvelu todellakin pelaa, kanavasta huolimatta. Mutta yleisesti ottaen, Hálon tuotteet ovat kauniisti leikattuja ja kankaiden kuosit ovat aivan mielettömän upeita, kuin taideteoksia.

Toinen suositus on myös pakko mainita tässä samassa postauksessa ja se on tuo laukku. Moni tietää rakkauteni Chaneliin ja Hermesiin, mutta tuo kuvassa näkyvä laukku onkin ihan kotimaista tuotantoa, savolaistapa vieläpä ja sellainen laukku on kyllä vähintäänkin yhtä ihana kuin edellä mainitut merkit. Etsin itselleni jotain kivaa, pientä ja vähän erilaista kesälaukkua, mieluiten olan yli menevää ja nahkaista. Varkaudessa toimii suutari SatuPuu, jota olen käyttänyt paljon kenkien huoltoon ja hänen Facebook sivuiltaan bongasin tuon laukun ja ihastuin ikihyviksi. Laukku on tosiaankin SatuPuun tekemä, nahkaa ja malli juuri sellainen mitä olin miettinyt kesäksi haluavani. Ja nahka, ah se on pehmoista ja laadukkaan tuntuista. Näitä samoja laukkuja on myynnissä useammassa eri värissä ja haluaisin vielä jonkun oikein räväkän keltaisen tai vihreän vastaavan. Olen kulkenut jopa koirien kanssa lenkillä tuon laukun kanssa, kun saan siihen niin kätevästi avaimet ja puhelimen. Ja pieneksi laukuksi se on myös yllättävän tilava. Ei siis tarvinne erikseen mainita mikä on suosikkini tulevaksi kesäksi. Tulin todella hyvälle mielelle kun sain tukea pientä paikallista toimijaa ja löysin noin huikeaa käsityötä. Kannattaa siis etsiä Facebookista Suutari SatuPuu ja olla häneen suoraan yhteydessä, mikäli ihastuit laukkuun.

Ja kuvissa olevat nahkahousutkin ovat kotimaista merkkiä, eli Andiatan mallistosta. Todella pehmeät, kaunis mattapintainen nahka ja housuista tuli nopeasti suosikit arkeen kuminauhavyötärön ansiosta. Lenkkarit ovat sitten Chanelit, suosikit nekin. Todella kevyet jalassa ja hengittävät.

Tässä siis minun suosikkejani ja suosituksiani. Olisi kiva kuulla mitkä ovat sinun suosikit ja mitä suosittelisit suosikeiltasi meille muille?

Marin_silmin-1185

Marin_silmin-1227