Second handia, alpakkaa ja revenneitä housuja

Todella mielenkiintoinen ja vilkas tammikuu takana, aivan uskomatonta, että jo 1 kk eletty vuotta 2020. Aika menee kuin iltamissa, kuten veljelläni on tapana sanoa. Me olemme saaneet meidän Varkauden toimistolle lisää henkilökuntaa tammikuun aikana, kun meillä aloitti työnsä yksi devaaja ja yksi designer. Ihana nähdä, kuinka Savon toimistomme kasvaa ja kehittyy. Uudet toimitilat tulemme kyllä tarvitsemaan jossain vaiheessa, mutta vielä hetki pärjätään meidän nykyisessä toimistossa. Tänä talvena olen enemmän Savon suunnalla kuin Vaasassa juuri siitä syystä että toimistomme kasvaa siellä.

Marin_silmin-1090

 

Marin_silmin-1073

Lisäksi tammikuussa on tapahtunut paljon muutakin ikimuistoista, mm. asiakastapaamisessa revenneet housut, ai hyvänen aika. Kuvan housut eivät liity tapahtumiin millään lailla, ne ovat ihan ehjät. Olin pari viikkoa sitten Helsingissä pitämässä tiivistä ja vauhdikasta asiakaspäivää ja kesken päivän, tapaamisten puolivälissä vanhat nahkahousuni repesivät persuuksista. Siinä ihan pokkana tapaaminen loppuun, ja taksiin istuutuessani kuulin vaan kun housut rusahtivat lisää… Onneksi oli pitkä takki päällä ja taksilla äkkiä hotelliin housujen vaihtoon (onneksi olin useamman päivän reissulla ja vaihtovaatteet mukana) ja seuraavaan tapaamiseen. Huh. Päivän päätteeksi halusin kyllä sitten uudet nahkahousut revenneiden tilalle ja marssin ensimmäiseksi Andiataan ja ostin niiiiiiin ihanat ja hyvät nahkahousut, että olen niitä melkein yötä päivää käyttänyt. Sellaiset upeat mattaiset pinnaltaan ja niin pehmoiset ja vielä kuminauhavyötäröllä. Esittelen ne vielä teille myöhemmin.

Minun piti kyllä kirjoittaa teille second hand ostoksista, eikä mistään revenneistä housuista, mutta saittepahan toivottavasti edes nauraa vähän työreissuilleni. Asukuvassani näkyvästä asusta takkia, vihreää huivia ja hanskoja lukuunottamatta kaikki muu on ostettu second handina. Olen ennenkin kirjoittanut, että nautin, kun löydän jotain laadukasta, itselleni sopivaa vaatetta ja asusteita second handina, sillä sellaiset on usein aivan huippuja löytöjä. Ja usein vielä huomattavasti edullisempaan hintaan kuin alkuperäinen hinta. Ja tällöin vaate pääsee käyttöön, usein vuosikausiksi eteenpäin, eikä päädy rättijätevuoreen. Toisen roska on todellakin toisen aarre. Hyvät second hand löydöt ilahduttavat itseäni kyllä joka ikinen kerta, kun laitan vaatteen päälle ja ihmettelen, miten joku on voinut luopua aarteestaan.

Marin_silmin-1095

Marin_silmin-1103

Kuvan neule on Louis Vuittonin miesten malliston todella laadukas ja hyvin leikattu neule. Kuvittelin että se olisi tullut puolisolleni käyttöön, mutta koko oli sen verran pieni, että siitä tulikin minun neule. En mielestäni ole miesten L kokoa, mutta kerrankos sitä. Second hand löytö, loistavassa kunnossa ja hinta edullinen. Housut olivat myös löytö eräältä fb kirppikseltä. Täysin uudet, vielä laput kiinni, Acnen villasekoitehousut kuudellakympillä. Täydellinen istuvuus, kuminauhavyötärö (oujes!), laadukas kangas. Tykkään nykyään käyttää tuollaisia leveälahkeisia housuja ja vastaavanmalliset Chanelin versiot saavat nyt välillä levätä kaapissa, kun on toiset samanoloiset versiot olemassa. Kilometrin mittaiset lahkeet lyhennytin ompelijalla persjalkaiseen suomalaiseen runkooni sopiviksi.

Fendin peekaboo laukku on myös käytettynä ostettu, paljon pidetty ja rakastettu. Oli pitkällä tauolla vaatehuoneessani ja tuntuipa kuin olisi ottanut täysin uuden laukun käyttöön, kun vaihdoin vielä pitkän hihnan Karl Lagerfeldin hihnaan. Chanelin brooch tuli laukkuystävältä minulle ja Wangin nilkkurit löysin myös joltain fb kirppikseltä.

Uutena ostettu on tuo Uniqlon kevyttoppis, joka on kyllä täydellinen. En yhtään ihmettele miksi niitä kehutaan niin paljon. Menee olemattoman pieneen tilaan, on lämmin ja siisti. Kulkee minulla koko ajan matkalaukussa mukana reissuissa.  Lisäksi uutena on ostettu tuo upea Alpan vihreä alpakkahuivi. En tiennytkään kotimaisesta Alpa merkistä, ennen kuin törmäsin netissä johonkin artikkeliin heistä ja heidän tuotannostaan ja firma sijaitsee vielä vanhassa kotikaupungissani Jyväskylässä. Päädyin selailemaan heidän verkkokauppaansa (miten ihania neuleita) ja rakastuin verkkokaupasta löytyneeseen vihreään jätti-isoon alpakkahuiviin. Huivi oli toistaiseksi loppu, ja koska olin kehittänyt siitä itselleni pakkomielteen (niin tyypillistä!), otin yhteyttä Alpaan ja he etsivät huivin minulle jälleenmyyjiltään ja kaupat hoidettiin sitten etänä ja sain huivin nopeasti kotiini. Huivi on todella iso, sitä voi käyttää halutessaan vaikka vilttinä. Sävy on sellainen ylellisen (vihaan sanaa ylellinen, yäk, ja silti käytän sitä nyt) vihreä, todella kaunis sävy ja materiaali on aivan mieletön. Niin pehmoinen, ei kutita, lämmittää, muttei hiosta, ah. Joskus on pakko päästä testaamaan myös Alpan neuleita. Ihan mieletöntä että Suomesta löytyy tällaisia merkkejä.

Marin_silmin-1102

IMG_20200202_105547.jpg

Marin_silmin-1081

Niin, ja tällä viikolla vihdoin kävin siellä kampaajalla, edellisestä käynnistä kun oli jo yli 5 kuukautta. Sanoin, että leikataan nyt reilusti lyhyttä ja kampaajani otti koneen käteen ja ajoi sivut ja takaosan koneella lyhyeksi (yyh, pipo jää sänkeen kiinni), ”harvensi” ja lyhensi päällisosan kasan ja tataa, siinä se nyt on. Kuulemma kuuden kuukauden takuulla, jos puolisoni siistii niskavillat. Päällisosassa on lisäksi hieman vaaleaa kylmää raitaa, mutta muuten tukka onkin omaa sävyä. Nyt on siis kesätukka 2020, enää puuttuu se kesä. Mutta tällä ajanjuoksulla kesäkin on jo nurkan takana.

Miten sinun helmikuu on alkanut?

 

Common sense is not that common

Käsi pystyyn jos nykyään ihmettelet usein maalaisjärjen puuttumista tai että sitä voisi välillä vaikka käyttääkin. Täällä nousee ainakin heti käsi pystyyn.

Minä ainakin huomaan, että nykyään aika usein joko ihan ääneen huudahdan tai ainakin mielessäni kiroan, että ”hoidetaanko tämä vaikka ihan maalaisjärjellä” tai klassikkoni ”miten olisi maalaisjärki”. Jotenkin välillä tuntuu, että ihan tavallisissakin asioissa unohdetaan sellainen oman järkevän järjen käyttö ja turvaudutaan juoksemaan kuin kanalauma kaikki samaan suuntaan pysähtymättä miettimään mitä tässä tehdään tai sitten piiloudutaan ”oppaiden” ym. taakse ja tehdään millilleen kuten ne käskee, mutta unohdetaan se oikea tilanne ja ympäristö ympäriltä ja tehdään kuten juuri käsikirjan sivulla 675 rivillä 8 ja 9 kerrotaan. Tai sitten minusta alkaa pikkuhiljaa tulla juuri se sellainen grumpy old lady, jonka mielestä ennen oli kaikki paremmin ja ettei nämä nykyajan vetelykset osaa tehdä yhtään mitään 😉 .

Marin_silmin-4738

Marin_silmin-4724

Ja juuri tästä syystä olen suorastaan rakastanut jo pari vuotta vanhaa Guccin mallistoa, jossa Guccin logon päälle on kirjoitettu, aivan varmasti jonkun 5-vuotiaan toimesta, common sense is not that common. Muistan ihailleeni tuota mallistoa jo syksyllä 2017 täällä bloginkin puolella, koska se natsasi heti itselleni. Typerän hauska fontti, oivallinen teksti ja vielä suoraan logon päälle, ihan parasta. Noh, se rakkaus koki pienen kolauksen, kun innoissani nopeilla sormillani klikkasin tuolloin itseni Guccin verkkokauppaan vain todetakseni että on muuten hemmetin kallis collegepaita ja siinä samalla se myytiinkin jo loppuun. Jäin kuin nalli kalliolle ihmettelemään tapahtunutta. Mutta tuo kolaus tai ryppy ei ollut sitten riittävä meitä erottamaan, koska sitä aina aika ajoin ihastelin kun kuvia tuli vastaan esim. instassa. Ja sitten kävikin munkkien munkki, kun ystävätär onnistui nappaamaan sellaisen second handina ja paita sattui olemaan hänelle liian iso, joten tataa, niin se vain löysi tiensä minulle. Ja vielä murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, oih tätä sisälläni asuvan Sulo Vilenin riemua. Ehkä tosin 2-3 vuotta myöhässä koko trendistä, mutta väliäkös tuolla, hypin silti yläpystyä ilosta, kun paitani sain. Edes vaalea väri ei ole haitannut. Nyt voin sitten seuraavan kerran huutaessani maalaisjärjen käytöstä osoitella samalla paitaani. Miten tehokas viesti kaikille käsikirjatulkitsijoille.

Marin_silmin-4754

Marin_silmin-4749

Marin_silmin-4757

Muutenhan sitä onkin kuljettu päivästä toiseen nahkapöksyissä ja maihareissa. Tosin tällä hetkellä pötköttelen sohvan pohjalla kashmirin pehmoisessa  ja lämpimässä aamutakissani ja parantelen flunssapöpöä pois. Toivottavasti huomiseen mennessä olisin jo kunnolla tolpillani, sillä lähden Savo turneelle Varkauteen, Kuopioon, Iisalmeen ja vielä ensi viikonlopuksi Helsinkiin. Jään hektisen työviikon jälkeen vielä yhdeksi yöksi nukkumaan St. George hotelliin, jota odotan innolla. Pääsen vihdoin testaamaan sen ja otin vielä span puolelta vähän hoitojakin kruunaamaan tuon oman ajan.

Mutta nyt lähden ihmettelemään mitä kasvisruokaa sitä seuraavaksi söisi.. Puoliso haastoi minut vegeruokavaliolle tammikuuksi ja välillä on pitänyt vähän tuumata, että mitähän sitä sitten söisi. Ihan hyvää tämä tekee, ja menee jo melkein-rutiinilla. Ja lihaakaan ei ole ikävä, vielä.

Ihanaa viikonloppua.

 

Takaisin

marinsilmin02

marinsilmin03

Huh, olen palannut, mutta onko täällä enää ketään?

En haluaisi selitellä taukoani, mutta avaan ehkä hieman loppuvuotta, niin ymmärrätte miksi blogi oli hetken aikaa huilitauolla. Viime postauksen jälkeen, syyskuun alusta, alkoi elämäni kiireisin jakso. Syyskuussa minulla oli yksi vapaapäivä, syyskuun viimeinen sunnuntai ja loka- & marraskuu oli samaa myllytystä ja joulukuu myös. Päivätöissä on tapahtunut niiiiiiiin paljon, on palkattu ennätystahdilla henkilökuntaa loppuvuosi, myyty mielenkiintoisia projekteja, kasvettu ja kehitytty. Ajoin Vaasan ja Varkauden väliä tänä vuonna 54 kertaa (ja siihen päälle ne kaikki muut työreissut, harrastusreissut ym.) ja olin yli 230 päivää kotoa poissa vuoden aikana. Lisäksi Vaasan Nuorkauppakamarin luotsaaminen on vienyt oman aikansa, ja myös ensi vuoden virkani, sillä jossain mielenhäiriössä asetuin ehdolle ensi vuodelle Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon ja tulin valituksi kilpailupäälliköksi, joten Nuorkauppakamarihommia on painettu kolmen eri viran osalta loppuvuosi. Siihen päälle muutama muu hallituspesti ja kahden nuoren mentorointi, niin ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, sillä vapaa-aikaa ei kertakaikkiaan ole ollut. Joulukuussa sitten teimme vielä viimeisen rutistuksen itsenäisyyspäivän aikoihin ja olimme firman omistajaporukalla Berliinissä jumppaamassa firman strategisia asioita ja kun 2,5 päivään väännettiin yli 30 tuntia töitä, niin loppu joulukuusta menikin sitten pienessä väsymyssumussa. Mutta nyt olen (ansaitulla) joululomalla ja palaan päivätyön ääreen loppaisen jälkeen, joten halusin palata pienen hnegähdystauon jälkeen myös blogin pariin. Palaan nyt kevyesti asukuvilla, mutta palaan vielä siihen meidän Lappireissuun minkä teimme syksyllä ja jaan kokemuksia Nuortin reitistä ja ainakin yhdestä ravintolasta Inarista, mutta mennään niihin vähän myöhemmin.

marinsilmin05

marinsilmin07

Berliinissä ollessamme ennätin tehdä yhden täsmäiskun KaDeWen Chanelille, kun pojat menivät kuntosalille, niin minä kuntoilin juoksemalla Chanelille. Tuon täsmäiskun lopputulos näkyykin näissä kuvissa, eli nuo järkyttävän upeat maiharit. Painavat kuin synti, mutta ah, ovat niiiiiiiiiin ihanat. Kylläkin elämäni kalleimmat kengät, mutta halusin jotenkin muistaa itseäni tästä aivan hullusta vuodesta. Myyjänä oli todella mukava mies, joka kertoi että olivat juuri saaneet pienen erän tuota maiharia myyntiin ja nappasin heti oman kokoni. Olin bongannut ko. kengät instasta muutamaan otteeseen ja tallentanut nuo kuvat itselleni muistiin haavelistalleni ja kun onni oli myötä, niin mietin ostostani tasan minuutin. Ja niillä kävelykin käy treenistä, kun ovat sen verran painavat, joten ensi vuoden treenitkin käynnistyvät tehokkaasti maihareilla lompsimalla. Ja koska maailma on todella pieni, niin eräs tuttu suomalainen nainen oli samaan aikaan kenkäostoksilla, terveisiä vaan sinne M:lle, jos luet blogiani. Oli kiva tutustua ja vaihtaa kuulumisia.

Toinen uusi tai uudehko asia kuvissa on tuo Balmuirin kashmirneuletakki. Olen oikeastaan asunut tuossa neuletakissa siitä lähtien kun se kotiin saapui ja se on kestänyt todella siistinä. Alkuun hieman nyppääntyi, kuten kashmirilla on tapana, mutta kashmirkammalla hyvin on pysynyt siistinä. Niin pehmoinen ja helppo käyttää minkä tahansa asun kanssa, kun värinsä ja mallinsa puolesta sopii ihan mihin tahansa.

marinsilmin04

marinsilmin06

Ja tuo reppu… Se jos mikä on kasvanut selkääni kiinni. Se kulkee nykyään joka päivä matkassa mukana. Olen erittäin tyytyväinen että sen ostin, sillä olen huomannut miten paljon helpompaa tämä reissuarki on, kun reppu on aina valmiiksi pakattu ja kulkee helposti selässä eikä käsissä pyöri laukkuja. Olen saanut siitä niiiiin paljon ihastelevia kommentteja, väri todellakin pysäyttää ihmiset kommentoimaan. Laatu on myös ollut erittäin hyvä ja nahka kestävää. Tuo reppu on pyörinyt niin lentokoneessa penkkien alla, junassa, autossa milloin missäkin kolossa aivan täpötäynnä ja erittäin siistinä on kestänyt. Täytyy siis julkisesti kehua LV:n tuotteita, sillä en todellakaan ole pettynyt reppuuni ja olen ollut todella todella positiivisesti yllättänyt miten kovaa käyttöä se on kestänyt. Nyt haaveilen ehkä toisestakin repusta, niin keltainen kantojuhtani saisi edes silloin tällöin lepopäivän.

Mitä sinulle kuuluu? Oletko lomalla? Onko mieli jo uudessa vuodessa? Minulla on jo melko paljon suunnitelmia ensi vuodelle (mm. useampi pitkän matkan ulkomaanreissu) ja tietysti hektinen työarki jatkuu, mutta yritän vähän keventää arkeani reissujen suhteen ensi vuonna, sillä tällainen arki on ollut todella kuluttavaa. Ensimmäistä kertaa aion myös tehdä terveellisimpiä elämäntapa -lupauksia, sillä olen syönyt aivan mitä sattuu reissun päällä koko vuoden ja olo kaipaa freshimpää ruokavaliota ja hikiliikuntaa. Sille täytyy nyt kalenteroida oikeasti aikaa, ettei arki jatku autossa istumisella. Ja kampaajalle pitäisi päästä asap, olen käynyt viimeksi elokuussa parturissa. Pakotin puolisoni pari viikkoa sitten siistimään hiukseni ja sillä on nyt menty loppuvuosi, mutta ihan voisi oikeasti käydä ammattilaisen tuolissa istumassa.

Onpa kertakaikkiaan ihana olla takaisin blogin äärellä.

marinsilmin01

 

Alennuspöksyissä Lapista palanneena

marinsilmin01

marinsilmin04

Viikon mittainen ihana loma Lapissa takana. Viikon aikana tuli koettua monenlaista ja muun muassa auton mittariin kertyi kilometrejä lähes 3000. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin rauha, hiljaisuus ja Lapin kauneus. Ja porot. Ainahan sinne sydämestä jää pieni palanen kun pohjoisessa käy ja mielellään olisin ollut vaikka toisenkin viikon.

Reissumme alkoi Torniosta, josta ajelimme sitten aivan toiselle puolelle Suomea, Urho Kekkosen kansallispuistoon vaeltamaan Nuorttin retkeilyreitin, aivan Venäjän rajalle. Ei piipannut puhelin kolmeen päivään, sillä kuuluvuutta ei ollut ollenkaan, sai vaan keskittyä nauttimaan luonnosta ja maisemista ja jumppaamaan oman pääkopan sisältöä. Näimme vaelluksen aikana useamman metson ja lauman riekkoja. Kirjoitan itse vaelluksesta oman postauksen, kunhan ennätän käydä kuvia läpi ja jalostaa omia ajatuksiani tuosta reitistä ja sen kulusta. Tällä kertaa vaellus ei nimittäin ollut fyysisesti helppo, vaikkakin huomattavasti lyhyempi kuin aikaisempi Lapin vaelluksemme. Hieman oli epäonnea minulla matkassa alusta alkaen, mutta suomalaisella sisukkuudella kaikesta selvittiin ja Nuortti koettiin. Heti vaelluksen jälkeen olin aivan rikki ja hieman ärsyyntynytkin, mutta nyt jo positiivisin fiiliksin tuosta kokemuksesta. Sen opin ainakin, että vaellukselle on turha lähteä suorittamaan ja menemään tiukalla aikataululla, vaan on annettava aikaa itselle ja vaan nautittava matkasta, ilman tiukkoja aikatavoitteita/suunnitelmia. Yllätyksiä ja muuttujia ilmaantuu nimittäin aina, asioita mihin et pysty etukäteen varautumaan.

Nuorttin jälkeen ajelimme reilu 5 tuntia Inariin, joka olikin meille entuudestaan tuttu ja siellä vietimme sitten pari yötä ja tutustuimme Saariselän seutuun, kävimme kultakaivauksilla, nautimme yhden parhaimmista dinnereistä ikinä ja lepäsimme. Tuosta Aanaar -nimisessä ravintolassa syödystä illallisesta tulen kirjoittamaan oman postauksen, sillä se oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Ja oli jo neljä vuotta sitten, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Kuvasin jopa jokaisen annoksenkin, ihan blogia silmällä pitäen.

marinsilmin06

marinsilmin05

Inarista matkamme jatkuikin sitten Kuusamon suuntaan ja Rukalle yhdeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä kävelemässä vielä Pieni Karhunkierros -reitti, mutta olimme vielä vähän väsyneitä vaelluksesta ja halusimme enemmänkin vaan fiilistellä Rukaa (olin siellä elämäni ensimmäistä kertaa), joten kävimme kiertämässä sitten Rukan tunturikierroksen. Tuo tunturikierros olikin sitten kyllä hyvin ”fyysinen” kun tallusteltiin Rukaa ylös alas hikihatussa. Siellä tositoimiin pääsi minun tänä kesänä hankitut barefoots -kengät ja täytyy niistäkin vielä erikseen kirjoittaa, kun olen ollut niihin niin tyytyväinen. Kuten puolisokin on ollut omiinsa. Rukalta sitten matka jatkui kohti Keski-Suomea ja Savoa ja täällä ollaan mökillä taas. Poroja tuli bongailtua matkan aikana satoja. Yksi porokolarikin oli hyvin lähellä Rukalle mentäessä, mutta onneksi puolison refleksit toimivat.

Vaikka viikon aikana tulikin paljon istuttua myös autossa, ja vaihdeltua paikkoja, niin jotenkin kroppa ja mieli tuntuu enemmän levänneeltä kuin kesäloman jälkeen. Lapin karu kauneus, hengästyttävän upea luonto, jylhät kallio- ja järvimaisemat ja hiljaisuus tekivät tehtävänsä ja kotiin palasi seestynyt ja paljon elämäänsä pohtinut onnellinen nainen. Voisin aivan hyvin muuttaa Lappiin hetkeksi nauttimaan niistä upeista maisemista mitä saimme kokea. Varsinkin Ivalo-Inari välinen etappi on niiiiiiiiin henkeäsalpaavan kaunis, että jo pelkästään sen maiseman näkeminen päivittäin toisi valtavasti onnellisuutta arkeeni. Ensi vuodelle mietimmekin olisiko aika lähteä kajakkivaellukselle, niin näkisimme noita maisemia vesistöltä käsin.

Ja arki jatkui tänään ja palasin toimistolle alennushousuissani. Housut olivat löytö Lagerfeldin loppualeista ja mietin kauan onko tyhmää ostaa syksyä vasten kesäpöksyt, mutta tämä syyskuinen 23 asteen lämpötila sopii niille erinomaisesti. Valkoinen väri ja räväkkä kuosi eivät ehkä ole ihan ominta itseäni, mutta joku noissa housuissa veti puoleensa. Tämä viikko onkin aktiviteettia täynnä, sillä työviikon päätteeksi on vielä Nuorkauppakamarin osalta alueemme vaalikokous ja olemme yksi järjestävistä tahoista. Ensi viikolla olen työmatkalla Wienissä ja Bratislavassa, mutta sitten pitäisi vähän tasaantua arki (paitsi että sitä seuraavan viikonlopun olen työreissussa Uumajassa, mutta sitten!). Käyn läpi kuitenkin Lappi -kuvia ja päivittelen blogia pikku hiljaa. Haluan kovasti jakaa Lappi -fiiliksiä ja kuvia täälläkin.

marinsilmin07

marinsilmin08

Viihdytkö sinäkin Lapissa hyvin?

Ihanaa alkanutta viikkoa.

Vihreävoittoinen kesäasu ja höpötystä

_DSC2956

_DSC2942 (2)

Laitetaan eetteriin oikein kunnon kesäasu. Viime vuoden viidakkopöksyjen kruunaamana. Nyt ihan paleltaa kun katsoo näitä kuvia, sillä viime viikon kesähepenet ovat vaihtuneet huppariin ja yksisarvisyöhousuihin (se ei ole täällä saaressa niin justiinsa!). Ja arkikin alkoi tänään, torikahveilla, toimistolla käynnillä ja sähköpostin perkaamisella. Aikamoinen savotta,  sanoisin.

Huomenna aloitan tetriksen pelaamisen autossa, eli alan pakata autoa kotimatkaa varten ja keskiviikkona karavaani lähtee kotia kohti. Haikeus repii jo rinnassa ja olen jo hieman surullinen siitä, että joudun jättämään upeat ja erittäin hyvin menestyneet kesäkukkani ja valtavan yrttiviljelmäni oman onnensa nojaan. Viime vuonna kirjoitinkin siitä, miten vaikeaa lähteminen välillä on. Onneksi en ottanut tänä kesänä niitä kesäkanoja, koska sitten minua ei saisi millään maalta pois eikä palauttamaan niitä kanoja. Enkä usko, että naapurit olisivat innoissaan, jos roudaisin normaalin kanalaumamme mukana ihan oikeitakin kanoja kotkottamaan parvekkeellemme. Siinä voisi naapurisopu olla vähän koetuksella. Saakohan kanoja edes oikeasti parvekkeelle ottaakaan… Ei varmastikaan, olisihan se jo eläinrääkkäystä.

_DSC2930

_DSC2937 (2)

Asukuvat otettiin viime viikolla Tallinnassa, kun minulla oli spa -päivä. Suosittelen lämmöllä Swissotel -hotellin spata Tallinnan puolella. Otin sieltä dayspa -paketin päiväksi ja nautin kolmen ruokalajin lounaan, hieronnan, kasvohoidon, saunoin (ihana höyrysauna!) ja extrana otin vielä jalkahoidon. Koko lysti maksoi alle 150 euroa. Ja nautin joka sekuntista, vaikka alkuun vähän säikähdin hierojani napakkasormisuutta, mutta teki kyllä erittäin hyvää väsyneille lihaksille. Hotelli itsessään oli myös kaunis ja viihtyisän oloinen. Ja tein lupauksen itselleni, että jatkossa aion myös käydä Suomessa säännöllisesti hieronnassa ja kasvohoidossa, koska oma hyvinvointi on oikeasti tärkeää. Pelkkä kaksi kertaa vuodessa loman yhteydessä itsensä huoltaminen ei oikein kanna koko vuotta. Josta tulikin mieleeni, että pitäisiköhän sitä vaikka varata kampaaja taas pitkästä aikaa. Olen onnettoman huono nyt lyhyen tukan kanssa varaamaan aikaa, kun en vaan muista ja sitten ollaankin jo mallia harakanpesä ja ei oikein hermo kestä enää siinä vaiheessa yrittää saada tukkaa ojoon. Nyt vaan pitää löytää hyvät hierojat ja kauneushoitolat sekä Savosta että Vaasasta (Vaasan osalta Kikas on kyllä valintani kauneushoitolan osalta!), ettei tyssää ainakaan siihen, etteikö voisi käydä kahdella eri paikkakunnalla.

Tällä viikolla aukeaakin Vaasassa uusi ravintola, Hejm, uuteen Fiskets husiin. Saimme naisporukalla lauantaille pöytävarauksen, joten helan går vaan lauantaille! Silloin herkutellaan, nam. Ja nyt minä alan herkutella eilen tekemillämme kalapihveillä ja uusilla potuilla. Kalapihvit onnistuivat erinomaisesti ja isänikin kommentoi, että olipas erinomaisia pihvejä, kuin vein maistettavaksi hänellekin niitä. Kyllä puolisoni taitaa hyvin kalaruuat, kymmenen pistettä ja kuhamerkki hänelle. Voisinkin kysyä häneltä reseptin niihin. Ainakin kalat menivät lihamyllyn läpi ja taikinaan tuli tilliä, ruohosipulia, kananmunaa ja ihan pikkuisen maissijauhoja ja mausteita.

_DSC2946 (2)

_DSC2953

Seuraavan kerran kuullaankin sitten Vaasan päästä. Mukavaa alkanutta viikkoa!