Alennuspöksyissä Lapista palanneena

marinsilmin01

marinsilmin04

Viikon mittainen ihana loma Lapissa takana. Viikon aikana tuli koettua monenlaista ja muun muassa auton mittariin kertyi kilometrejä lähes 3000. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin rauha, hiljaisuus ja Lapin kauneus. Ja porot. Ainahan sinne sydämestä jää pieni palanen kun pohjoisessa käy ja mielellään olisin ollut vaikka toisenkin viikon.

Reissumme alkoi Torniosta, josta ajelimme sitten aivan toiselle puolelle Suomea, Urho Kekkosen kansallispuistoon vaeltamaan Nuorttin retkeilyreitin, aivan Venäjän rajalle. Ei piipannut puhelin kolmeen päivään, sillä kuuluvuutta ei ollut ollenkaan, sai vaan keskittyä nauttimaan luonnosta ja maisemista ja jumppaamaan oman pääkopan sisältöä. Näimme vaelluksen aikana useamman metson ja lauman riekkoja. Kirjoitan itse vaelluksesta oman postauksen, kunhan ennätän käydä kuvia läpi ja jalostaa omia ajatuksiani tuosta reitistä ja sen kulusta. Tällä kertaa vaellus ei nimittäin ollut fyysisesti helppo, vaikkakin huomattavasti lyhyempi kuin aikaisempi Lapin vaelluksemme. Hieman oli epäonnea minulla matkassa alusta alkaen, mutta suomalaisella sisukkuudella kaikesta selvittiin ja Nuortti koettiin. Heti vaelluksen jälkeen olin aivan rikki ja hieman ärsyyntynytkin, mutta nyt jo positiivisin fiiliksin tuosta kokemuksesta. Sen opin ainakin, että vaellukselle on turha lähteä suorittamaan ja menemään tiukalla aikataululla, vaan on annettava aikaa itselle ja vaan nautittava matkasta, ilman tiukkoja aikatavoitteita/suunnitelmia. Yllätyksiä ja muuttujia ilmaantuu nimittäin aina, asioita mihin et pysty etukäteen varautumaan.

Nuorttin jälkeen ajelimme reilu 5 tuntia Inariin, joka olikin meille entuudestaan tuttu ja siellä vietimme sitten pari yötä ja tutustuimme Saariselän seutuun, kävimme kultakaivauksilla, nautimme yhden parhaimmista dinnereistä ikinä ja lepäsimme. Tuosta Aanaar -nimisessä ravintolassa syödystä illallisesta tulen kirjoittamaan oman postauksen, sillä se oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Ja oli jo neljä vuotta sitten, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Kuvasin jopa jokaisen annoksenkin, ihan blogia silmällä pitäen.

marinsilmin06

marinsilmin05

Inarista matkamme jatkuikin sitten Kuusamon suuntaan ja Rukalle yhdeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä kävelemässä vielä Pieni Karhunkierros -reitti, mutta olimme vielä vähän väsyneitä vaelluksesta ja halusimme enemmänkin vaan fiilistellä Rukaa (olin siellä elämäni ensimmäistä kertaa), joten kävimme kiertämässä sitten Rukan tunturikierroksen. Tuo tunturikierros olikin sitten kyllä hyvin ”fyysinen” kun tallusteltiin Rukaa ylös alas hikihatussa. Siellä tositoimiin pääsi minun tänä kesänä hankitut barefoots -kengät ja täytyy niistäkin vielä erikseen kirjoittaa, kun olen ollut niihin niin tyytyväinen. Kuten puolisokin on ollut omiinsa. Rukalta sitten matka jatkui kohti Keski-Suomea ja Savoa ja täällä ollaan mökillä taas. Poroja tuli bongailtua matkan aikana satoja. Yksi porokolarikin oli hyvin lähellä Rukalle mentäessä, mutta onneksi puolison refleksit toimivat.

Vaikka viikon aikana tulikin paljon istuttua myös autossa, ja vaihdeltua paikkoja, niin jotenkin kroppa ja mieli tuntuu enemmän levänneeltä kuin kesäloman jälkeen. Lapin karu kauneus, hengästyttävän upea luonto, jylhät kallio- ja järvimaisemat ja hiljaisuus tekivät tehtävänsä ja kotiin palasi seestynyt ja paljon elämäänsä pohtinut onnellinen nainen. Voisin aivan hyvin muuttaa Lappiin hetkeksi nauttimaan niistä upeista maisemista mitä saimme kokea. Varsinkin Ivalo-Inari välinen etappi on niiiiiiiiin henkeäsalpaavan kaunis, että jo pelkästään sen maiseman näkeminen päivittäin toisi valtavasti onnellisuutta arkeeni. Ensi vuodelle mietimmekin olisiko aika lähteä kajakkivaellukselle, niin näkisimme noita maisemia vesistöltä käsin.

Ja arki jatkui tänään ja palasin toimistolle alennushousuissani. Housut olivat löytö Lagerfeldin loppualeista ja mietin kauan onko tyhmää ostaa syksyä vasten kesäpöksyt, mutta tämä syyskuinen 23 asteen lämpötila sopii niille erinomaisesti. Valkoinen väri ja räväkkä kuosi eivät ehkä ole ihan ominta itseäni, mutta joku noissa housuissa veti puoleensa. Tämä viikko onkin aktiviteettia täynnä, sillä työviikon päätteeksi on vielä Nuorkauppakamarin osalta alueemme vaalikokous ja olemme yksi järjestävistä tahoista. Ensi viikolla olen työmatkalla Wienissä ja Bratislavassa, mutta sitten pitäisi vähän tasaantua arki (paitsi että sitä seuraavan viikonlopun olen työreissussa Uumajassa, mutta sitten!). Käyn läpi kuitenkin Lappi -kuvia ja päivittelen blogia pikku hiljaa. Haluan kovasti jakaa Lappi -fiiliksiä ja kuvia täälläkin.

marinsilmin07

marinsilmin08

Viihdytkö sinäkin Lapissa hyvin?

Ihanaa alkanutta viikkoa.

Vihreävoittoinen kesäasu ja höpötystä

_DSC2956

_DSC2942 (2)

Laitetaan eetteriin oikein kunnon kesäasu. Viime vuoden viidakkopöksyjen kruunaamana. Nyt ihan paleltaa kun katsoo näitä kuvia, sillä viime viikon kesähepenet ovat vaihtuneet huppariin ja yksisarvisyöhousuihin (se ei ole täällä saaressa niin justiinsa!). Ja arkikin alkoi tänään, torikahveilla, toimistolla käynnillä ja sähköpostin perkaamisella. Aikamoinen savotta,  sanoisin.

Huomenna aloitan tetriksen pelaamisen autossa, eli alan pakata autoa kotimatkaa varten ja keskiviikkona karavaani lähtee kotia kohti. Haikeus repii jo rinnassa ja olen jo hieman surullinen siitä, että joudun jättämään upeat ja erittäin hyvin menestyneet kesäkukkani ja valtavan yrttiviljelmäni oman onnensa nojaan. Viime vuonna kirjoitinkin siitä, miten vaikeaa lähteminen välillä on. Onneksi en ottanut tänä kesänä niitä kesäkanoja, koska sitten minua ei saisi millään maalta pois eikä palauttamaan niitä kanoja. Enkä usko, että naapurit olisivat innoissaan, jos roudaisin normaalin kanalaumamme mukana ihan oikeitakin kanoja kotkottamaan parvekkeellemme. Siinä voisi naapurisopu olla vähän koetuksella. Saakohan kanoja edes oikeasti parvekkeelle ottaakaan… Ei varmastikaan, olisihan se jo eläinrääkkäystä.

_DSC2930

_DSC2937 (2)

Asukuvat otettiin viime viikolla Tallinnassa, kun minulla oli spa -päivä. Suosittelen lämmöllä Swissotel -hotellin spata Tallinnan puolella. Otin sieltä dayspa -paketin päiväksi ja nautin kolmen ruokalajin lounaan, hieronnan, kasvohoidon, saunoin (ihana höyrysauna!) ja extrana otin vielä jalkahoidon. Koko lysti maksoi alle 150 euroa. Ja nautin joka sekuntista, vaikka alkuun vähän säikähdin hierojani napakkasormisuutta, mutta teki kyllä erittäin hyvää väsyneille lihaksille. Hotelli itsessään oli myös kaunis ja viihtyisän oloinen. Ja tein lupauksen itselleni, että jatkossa aion myös käydä Suomessa säännöllisesti hieronnassa ja kasvohoidossa, koska oma hyvinvointi on oikeasti tärkeää. Pelkkä kaksi kertaa vuodessa loman yhteydessä itsensä huoltaminen ei oikein kanna koko vuotta. Josta tulikin mieleeni, että pitäisiköhän sitä vaikka varata kampaaja taas pitkästä aikaa. Olen onnettoman huono nyt lyhyen tukan kanssa varaamaan aikaa, kun en vaan muista ja sitten ollaankin jo mallia harakanpesä ja ei oikein hermo kestä enää siinä vaiheessa yrittää saada tukkaa ojoon. Nyt vaan pitää löytää hyvät hierojat ja kauneushoitolat sekä Savosta että Vaasasta (Vaasan osalta Kikas on kyllä valintani kauneushoitolan osalta!), ettei tyssää ainakaan siihen, etteikö voisi käydä kahdella eri paikkakunnalla.

Tällä viikolla aukeaakin Vaasassa uusi ravintola, Hejm, uuteen Fiskets husiin. Saimme naisporukalla lauantaille pöytävarauksen, joten helan går vaan lauantaille! Silloin herkutellaan, nam. Ja nyt minä alan herkutella eilen tekemillämme kalapihveillä ja uusilla potuilla. Kalapihvit onnistuivat erinomaisesti ja isänikin kommentoi, että olipas erinomaisia pihvejä, kuin vein maistettavaksi hänellekin niitä. Kyllä puolisoni taitaa hyvin kalaruuat, kymmenen pistettä ja kuhamerkki hänelle. Voisinkin kysyä häneltä reseptin niihin. Ainakin kalat menivät lihamyllyn läpi ja taikinaan tuli tilliä, ruohosipulia, kananmunaa ja ihan pikkuisen maissijauhoja ja mausteita.

_DSC2946 (2)

_DSC2953

Seuraavan kerran kuullaankin sitten Vaasan päästä. Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

Kaksi second hand suosikkia ja uudet aurinkolasit

_DSC2986

_DSC2968

Nyt alkaa loma olla pikkuhiljaa loppusuoralla ja Tallinnan reissukin on jo käyty. Olin Tallinnan puolella ruuan perässä + spassa ja puoliso heitti samalla työreissun siellä päässä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Viime Tallinnan reissusta olikin ollut jo hetki aikaa ja paljon oli tullut taas uutta kivaa ja vanhat suosikit edelleen elossa. Rotermannin kortteli oli uudistunut todella paljon ja sinne oli tullut paljon uusia ravintoloita ja baareja lisää ja tehty kyllä todella viihtyisäksi. Suosittelen lämmöllä käymään siellä. Rotermann korttelissa on lisäksi suosikkiliikkeeni, Tallinn design house, jossa myydään paikallista designia ja tällä kertaa ostin kotiin erään julisteen (siitä voisikin tehdä oman postauksensa) ja nahkaisen pouchin. Täytyy sanoa, että alue raffin ulkonäkönsä ja viihtyisyytensä ansiosta meni kyllä Telliskiven kanssa suosikeiksini Tallinnassa. Postauksen asukuvat ovat otettu Rotermannin alueelta.

Lisäksi uusi ostos, joka kuvissakin näkyy, on nuo ihan mielettömät aurinkolasit. Merkin pop-up myymälä oli hotellissamme Tallinnassa ja samaa merkkiä myytiin myös Telliskiven putiikeissa (en nyt enää muista että missä niistä). Kyseessä on supernormal merkki, joka on liettualainen. Ihan huikeita aurinkolaseja, kohtuuhinnalla ja vielä vuoden takuu. En voinut jättää näitä ostamatta, sillä ihastuin niiden muotokieleen ikihyviksi. Eikä varmasti tule ihan heti toisia samanlaisia vastaan.

_DSC2980

_DSC2972

Tämä kuvissa näkyvä asu oli päälläni kun kävimme Tai Bohissa (suosikkini Tallinnassa!) syömässä torstai-iltana ja siitä tuli kyllä heittämällä suosikkiasuni pitkään aikaan. Kyllä musta vaan toimii aina, varsinkin kerrostettuna. Tuo musta läpikuultava mekko on ystäväni vaatehuoneesta oleva löytö ja olen ikuisesti kiitollinen hänelle, että hän laittoi sen kiertoon, että sain sen. Mekon merkkiä en tiedä, koska laput on leikattu irti. Se on näkynyt blogin puolella kerran aikaisemminkin, tässä postauksessa. Tallinnan päässä ei ollut ihan niin lämmin kuin mitä Suomessa oli samaan aikaan, joten tuo kombo toimi erinomaisesti viilenevässä illassa vaikka eihän tuollainen läpikuultava huitulakangas kyllä paljon lämmitä. Jaksan fanittaa tuota mekkoa, koska sen saa stailattua niiiiin monilla eri tavoilla, mutta kuten jo äsken totesinkin, tämä synkkä kombo meni listallani ensimmäiseksi. Mekon alle Filippa K:n silkkipöksyt (edellisissä parissa postauksessa näkyneet) ja Agent Provocateurin bikiniyläosa, Chanelin laukku, kello ja korut ja toinen mieletön second hand löytö, eli nuo Chanelin kesäkengät. Ne on kyllä aivan  ihanat jalassa ja todella tukevat. Joskus sitä vaan löytää ne parhaimmat jutut toisten kaapeista ja niistä tulee itselle ne kaikkein suurimmat ja tärkeimmät aarteet.

_DSC2995

_DSC2978

Ensi viikolla minulla koittaakin paluu arkeen ja paluu Pohjanmaalle. Olen oikeastaan koko kesä- ja heinäkuun ollut Savossa ja tytöt myös, joten ensi viikolla voi olla tytöille pientä shokkihoitoa luvassa, kun odottaa meidän kerrostalokoti eikä voikaan enää vapaana juoksennella ympäriinsä. Saattaa se itsellekin olla shokkihoitoa toimistolle meno, mutta eiköhän se arki nopeasti löydä uomaansa. Ainakin toivottavasti, sillä taas alkaa erittäin menevä arki ja jos kalenteria vilkaisin oikein, ei tälle vuodelle kovin montaa vapaahetkeä tai vapaata viikonloppua enää löydy. #joululomaaodotellessa

Odotan kyllä innolla kotiinpaluuta ja arkea. Loma on ollut ihana, mutta kaipaan jo vähän vilinää ja vilskettä ympärille ja sitä tulee kyllä riittämään. Lisäksi kaipaan ihan vaan kotia ja kotona oloa, sillä en ole siellä tänä vuonna juurikaan ollut, joskaan ihan hirveästi en tule siellä nytkään olemaan, mutta jos edes hetkeksi pääsisi käymään ja katsomaan miltä meillä kotona oikein näytti.

Vieläkö sinä lomailet vai oletko jo takaisin arjen tiimellyksessä?

Aurinkoisen päivän synkkyyttä

Marinsilmin_Chanel1

Marinsilmin_Chanel

Lämpöä, paahtava auringonpaiste ja ihana valkoinen puuvillainen mekko? Tai vaihtoehtoisesti pyöräilyshortsit ja valkoinen kauluspaita? Hell no! Kännissäkö ne noita trendivillityksiä keksivät?!

Paahteinen aurinko tai ei, niin taattua omintakeista tummanpuhuvaa tyyliä luvassa taas. Mustaa. Mitä mustempaa, sen parempaa. Teeppari oli pikaostos Varkauden H&M:n miesten osastolta kesän alussa kun oli työreissu edessä ja edeltäjänsä, noin 10 vuotta vanha vastaava miesten osaston v-aukkoinen teeppari tuli tiensä päähän, kului puhki. Ei auttanut kun lampsia ostoksille ja toivottavasti tämä 4,90 euron ostos palvelee yhtä monta vuotta kuin edeltäjänsä. Miesten t-paitaan yhdistetään lähes yhtä vanhat silkkipöksyt (vielä ilman reikiä!) ja tämän kesän Chanelin alelöytö, eli nuo varvaslipokkaat ja paahteisen päivän kesäasu on valmis.

En tänä vuonna saanut aikataulullisesti järjestymään Chanelin aleihin käyntiä Nizzaan, joten hoidin etänä aleostokseni ja vastaanotin tavarat sitten isäni kodin osoitteeseen. Hoitui helposti niinkin ja nämä kengät ovat kyllä aivan ihanat. Jotenkin aivan minun tyyliset, varmasti nuo metallihihnayksityiskohdat tekevät niistä niin omanoloiset. Myös erittäin hyvät jalassa, mitä tuollaiset varvaslipokkaat eivät kyllä aina ole. Olen muuten kerran ähmäpäissäni kävellyt New Yorkissa Manhattanin eteläkärjestä varvaslipokkaissa yli 30 asteen helteessä Central Parkiin. Vain siitä syystä että puolisoni sanoi etten kuitenkaan jaksa. Jaksoin.

Marinsilmin_Chanel5

Marinsilmin_Chanel4

Havahduin tänä aamuna mökillä siihen, että olen ollut mökillä aikalailla 6 viikkoa nyt putkeen. Toki, välillä olen kyllä ollut Helsingissä jne. mutta asustellut kesän aikana muuten mökillä 6 viikkoa pääsääntöisesti. Se on melkoinen saavutus naiselle, joka vielä vajaa viisi vuotta sitten ei suostunut olemaan saaren puolella kokonaista viikonloppua. Tällä hetkellä taas mietin, että onko täältä pakko lähteä, palata Pohjanmaalle ja arkeen vai voisinko jotenkin järjestää aikataulujani niin, että voisin olla vielä joitain viikkoja mökkierakkona. Valitettavasti se ei kuitenkaan onnistu, sillä arki odottaa jo kulman takana ja kiireiset ja menevät aikataulut sen myötä. Mutta tämä viikko lomaillaan vielä ja itse asiassa ylihuomenna ollaankin jo Tallinnan puolella. Ihanaa päästä herkuttelemaan Tai Bohiin… Odotan niiiiiiiiin innolla.

Marinsilmin_Chanel6

Marinsilmin_Chanel3

Mutta ei ihan vielä murehdita huomisen murheita ja kiireitä, vaan keskitytään elämään hetkessä, tässä ja nyt, ja nautitaan. Kyllä se arki vielä koittaa, hötkyilemättäkin.

Mitäs tykkäät uusista varvassandaaleistani?

Farkkupaitainen tyttö

Marinsilmin_Varkaus3

Marinsilmin_Varkaus4

No jaa, en tiedä voiko tämän ikäistä daamia enää tytöksi sanoa, mutta kun päässä soi Dingon nahkatakkinen tyttö, niin se oli helppo kääntää farkkupaitaiseksi tytöksi eilisen asun mukaan. Ja siitä tuli sitten ihan kelpo otsikko.

Tuo 2017 Damista ostettu farkkupaita on todellakin ollut loisto-ostos, vaikka sitä silloin vähän tuumailin, että kuinkahan sen kanssa käy. Pidän sitä todella paljon. Piti oikein täältä blogista tarkistaa että milloin se on ostettu, minä vuonna siis, kun muisti vähän pätki. Jotenkin aika juoksee kuin sadanmetrin pikajuoksija nykyään, ettei tahdo saada kiinni hetkiä, että minä vuonna ne ovat tapahtuneet. Siitä syystä tämä blogi on kyllä hyvä, kun voi tarkistaa asioita, kun omaan muistiin ei voi luottaa. Ja löysin ainakin 4 asua blogistakin, jossa tämä farkkupaita on päällä: 1, 2, 3 ja 4.

Farkkupaita on siis tullut jäädäkseen ja taas olin eilen kuin äitini kopio. Olen ennenkin blogissani maininnut että äitini tykkäsi käyttää farkkupaitaa eri tavoin ja muistan monet kerrat kesäisin, kun hänellä oli farkkupaita joko kiinni tai bleiserimäisesti auki (ja toppi alla!) ja alaosana jotkut vaaleat khakin väriset housut, tai shortsit. Minulta ei vaaleita housuja löydy, enkä omista shortseja, mutta nuo Filippa K:n silkkihousut ovat rakkaimmat kesähousuni. Ne ovat olleet minulle muistaakseni vuodesta 2011. Niitä on pitänyt vuosien varrella kavennuttaa ompelijalla, kun olivatkin yhtäkkiä niin isot, etteivät jalassa kestäneet ja onneksi ne vieläkin mahtuu. Tosin, olen alkanut huomata tässä hiljattain, että jotain kummallista on tapahtunut. Pesukoneemme taitaa olla menossa rikki, sillä jostain syystä vaatteeni ovat alkaneet pienentyä. Tai sitten minä vaan viihdyn liikaa ruokapöydän äärellä. Luulen, että jälkimmäinen on se syy. Vielä kun entinen aktiiviliikkuja omaa saman ruokahalun kuin ennenkin, mutta on nykyään aktiivinen sohvaperuna, niin ihmekös tuo, jos vähän vaatteet kinnaa. Ehkä tarttis tehdä jotain, kun vaan löytyisi sellainen urheilulaji, mikä ei tuottaisi kipua ja mitä voisin harrastaa. Sen pitäisi olla kohtuullisen lempeää noiden sisuskalujen ja operaatioiden jälkeen, mutta kuitenkin sellaista että voisin harrastaa sitä paikkakuntariippumattomasti, sillä arjessa paikkakunnat vaihtuu nopeammin kuin sukat. Kävely ja pyöräily ovat olleet lajeina ihan jees, mutta niiiiiiiin tylsiä (paitsi sähköpyöräily, kun puolisoni osti meille sähköpyörän. Se on kivaa, muttei varsinaisesti hikiliikuntaa). Noh, katsellaan. Näin kesällä tulee hyötyliikuntaa harrastettua kiitettävästi muutenkin, että ehkä lykkään tätä pohdintaa syksylle.

Marinsilmin_Varkaus

Marinsilmin_Varkaus5

Farkkupaidasta vielä sen verran, että se on kyllä selkeästi minulle ollut sellainen kevät-kesä-syksy vaate. Jotenkin talvella se tuntuu… kylmältä. Toki, varmasti paidan vaalea väri tekee mielleyhtymän, että kesävaate, mutta en tiedä osaisinko pitää tummaakaan farkkupaitaa talvella. En kyllä sellaista edes omista, joten suotta asiaa pohdinkaan.

Mutta joo, oli minulla asiaakin. Savon ja Keski-Suomen seuduilla asuvat tai liikkuvat ystäväni ja lukijani. Käykäähän Mortonilla syömässä erittäin laadukkaat  ja hyvät hampurilaiset. Morton löytyy ainakin Varkaudesta, Pieksämäeltä, Äänekoskelta ja Jyväskylästä. Nämä eiliset asukuvat on siis otettu sen jälkeen, kun kävimme Varkauden Mortonilla hampurilaisilla ja ai ettien että oli taas hyvää. Gluteeniton sämpylä on todella maukas ja ei ole Delaware aterian voittanutta (varsinkin jos vaihtaa siihen bataattiranut) ja heidän omaa karviaislimpparia aterian kylkeen. Oi nam! Olen syönyt tänä kesänä jo aika monta ateriaa (sekin saattaa olla se syy, kun ne vaatteet kinnaa!) ja totesin eilen puolisolleni, että tuo Delaware burger ja Friends&Burgersin Umami burger on kyllä parhaat syömäni burgerit (+ Bites burger oli loistava!). Ja totesin samaan hengen vetoon, että olen kyllä juuri sellainen jämähtäjä -ihmistyyppi, joka syö aina saman hyväksi todetun ruuan, koska tietää että aina pukkaa priimaa.

IMG_20190715_150624.jpg

Marisilmin_Varkaus1

Mites sinä, oletko farkkupaita -tyyppiä ja maistuuko Mortonin burgerit?