Mitä kuuluu Kyllikki?

IMG_20180602_091208.jpg

Ajattelin päivitellä Kyllikin kuulumiset tänne blogin puolelle, sillä tiedän että lukijoissani on paljon koiraihmisiä ja jos ei ole koiraihminen, voi hypätä tämän tekstin yli.

Kyllikki on nyt ilostuttanut arkeamme hieman vajaan kolmen kuukauden verran ja täyttää kesäkuun lopulla puoli vuotta. Aika rientää kamalan kovaa vauhtia ja Kyllikki pysyy… noh, Kyllikkinä. Jos minun pitäisi kuvata Kyllikkiä jotenkin, sanoisin tytön olevan free spirit, vapaa sielu. Häntä ei paljon peruskoiranelämä sen rutiinein kiinnosta, Kyllikki tekee mitä haluaa, miten haluaa ja omaan tahtiinsa. Siinä missä Marsa ja Alma olivat tuossa iässä jo sisäsiistejä, peruskoulutuksen saaneita ja hampaat vaihtuneet, niin Kyllikillä on kaikki edellä mainitut vähän vaiheessa. Olimme jo luopuneet toivosta puolisoni kanssa, ettei Kyllikki opi ikinä sisäsiistiksi, niin nyt hän alkaa pikkuhiljaa tehdä tarpeensa ulos. On ollut välivaiheita, jolloin hän on kussut ja kakkonut minne sattuu, on ollut vaihe että kaikki pissit tehdään paperille, muttei mitään ulos ja on ollut vaihe, kun neiti ei ole suostunut kävelemään edes papereiden päällä, saatikka tekemään niille jotain. Nykyään suurin osa tulee jo ulos, mutta vaatii meiltä aika tarkkaa arkirytmiä ja käyntiä ulkona n. 5-8 kertaa päivässä. Välillä ulos ei tehdä yhtään mitään ja kun päästään sisälle, niin pisu tulee samantien lattialle. Turhauttaako? Kyllä! Haastaako hermoja? Todellakin!

IMG_20180611_163252.jpg

IMG_20180601_202354.jpg

Kyllikki ei myöskään osaa edes nimeään, ainakaan ei korvaansa lotkauta kun yritämme kutsua häntä luoksemme. Varmimmiten hänet saa paikan päälle kutsumalla Alman, jolloin juniori seuraa idoliaan mukana ja tulee myös. Ei osaa istua, ei paikkakäskyä, eikä mitään muutakaan arkea helpottavaa käskyä. Pentukoulu odottaakin meitä lomien jälkeen. Kuitenkin kynsienleikkaukset ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat erinomaisesti, tyttö on kuitenkin kiltti, vaikka onkin supervilli.

Luonteeltaan kuvailisin Kyllikkiä kiltiksi, vilkkaaksi, mutta varautuneeksi. Kyllikin pentuajassa on ajanjakso josta ei oikein tiedetä, niin en tiedä kuinka paljon se on vaikuttanut tytön luonteeseen. Lisäksi hän tuli meille 13 viikon iässä, jolloin paras leimautumiskausi oli ohi. Omalla porukalla neiti on supervilkas, erittäin leikkisä, rohkea, avoin ja jopa röyhkeä, mutta heti kun ollaan ”vieraalla maaperällä” tai hän ei tunne ihmisiä, neitokainen muuttuu varautuneeksi. Siitä syystä Kyllikki kulkee monessa paikassa mukana ja tutustuu aktiivisesti kaikkeen uuteen, jotta tulisi vähän enemmän reippautta noihin tilanteisiin. Ja tietysti Alma on opettanut kaikkein parhaimmat puolensa (not!) Kyllikille, eli rähjäämään hihnassa toisille koirille. Itse asiassa siihen johti irtokoiran karkaaminen meidän päälle (se sama vuffe, josta kirjoitin talvella, vieläkään omistaja ei osannut pyytää anteeksi…) jonka Alma pyöräytti pois eikä laskenut Kyllikin luokse, mutta siitä jäi sitten Kyllikille pieni ”aggre” toisia koiria kohtaan.

IMG_20180616_131246_162.jpg

IMG_20180529_202824.jpg

Kyllikki rakastaa vetoleikkejä, sitä että leluja heitetään ja hän saa hakea, keppejä ja käpyjä. Kävyt ovat maailman parhaita neidin mielestä, niitä meillä on kotona jo melkoinen kokoelma kun hän kantaa niitä lenkkipoluilta sisälle. Aarteita. Lisäksi nauramme Kyllikin aivopieruille jokaikinen päivä, kun hän hoitaa tietyt tilanteet hieman mutkia suoristaen ja ne jokapäiväiset kepposetkin on ihan hauskoja, vaikka siinä vaiheessa ei kovin naurata, kun Kylli on kakannut lattialle, johon Marsa on sokeana astunut ja levitellyt kakat ympäriinsä. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Sen myönnän että raskasta on ollut kaiken muun stressaavan elämänvaiheen keskellä, varsinkin kun sekä Marsa että Alma ovat hieman erikoishoitoa tarvitsevia koiria, sydänsairauksineen sekä sokeutumisen vuoksi. Arvostan lisäksi joka ikinen päivä enemmän ja enemmän sitä seniorikoirien viisautta ja kykyä toimia tilanteissa oikein ja sitä miten helppo toinen toisiamme on lukea. Kun Alma katsoo minua silmiin, näen hänen sieluunsa asti, mutta kun Kyllikki katsoo minua silmiin, tiedän että seuraavaksi hän joko hyökkää naamaani kohti antamaan pusun tai puremaan.

Olen onnellinen, että Kyllikki on osa perhettämme, enkä olisi koskaan voinut uskoa, kuinka voisin rakastaa kolmatta koiraa ihan yhtä paljon kuin kahta silmäterääni sitä ennen. Kylli sopii hulluun perheeseemme erinomaisesti ja selvästi hänellä on oma paikkansa ja roolinsa meillä. Pitää koko jengin virkeänä. Muutaman kerran on ottanut siskoilta turpaan ihan kunnolla, mutta pääasiassa siskot sietää tyttöä ihan ok, välillä jopa leikkivät Kyllikin kanssa. Ja iltaisin, kun Kyllikki kömpii sänkyyn ja syliini ja painaa päänsä rintaani vasten ja huokaisee nukkumaan mennessään, silmääni vierähtää joka kerran kyynel. Ilosta ja onnesta. Rakkaudesta.

IMG_20180605_191541.jpg

IMG_20180617_100538.jpg

Mutta sen verran sanon, että kaksi koiraa menee aika lailla siinä missä yksikin, mutta jos mietit kolmatta koiraa, niin mieti vielä hetki. Ja toinen. Ja kolmaskin. Se nimittäin käy jo työstä.

Kyllikillä on oma fb sivu, josta hänen menoaan kannattaa seurata. Se päivittyy päivittäin tytön uusimmilla jekuilla. Jekku-maisteri kun on.

Karl

Marin_silmin-3594

Marin_silmin-3611

Marin_silmin-3605

Karl the man komeilee uudessa collegessani. Eikö olekin hauska paita? Löysin sen hyvään hintaan FB -kirppikseltä tutulta myyjältä. Ihastuin ikihyviksi paidan hauskaan kuvioon sekä takana olevaan vetoketjuun  ja sieltä pilkottavaan kankaaseen. Ja bonuksena, vähän kuin kaupan päälle, sain vielä niin pumpulisen pehmeän paidan, etten oikein raaski edes riisua sitä päältäni.

Minulla on jonkun verran Karl Lagerfeldin oman malliston vaatteita, lähinnä kauluspaitoja ja suoria housuja. Paidan myynyt henkilö vinkkasi että Karlin verkkokaupassa oli alet alkaneet ja että laatu on priimaa muissakin tuotteissa, joten meinasi lähteä mopo ihan käsistä. Kiva päästä sitten testaamaan miltä laatu tuntuu myös muissa tuotteissa, esimerkiksi laukuissa. Hinnat kun ovat murto-osan esim. Chanelin hinnoista, joten jännityksellä odotan ja raportoin vaikka täälläkin tuliko hittejä vai huteja.

En tiedä miksi, mutta Karl Lagerfeld on aina kiehtonut minua. Mies Fendin ja Chanelin takana sekä vielä oman mallistonsakin ja vielä valokuvaakin. Mistä hän ammentaa kaikkiin kolmeen brändiin vuosi toisensa jälkeen uutta? Hyvin kiehtova, vahva ja ehkä mystinenkin persoona.

Marin_silmin-3613

Marin_silmin-3599

college Karl Lagerfeld / culottes Michael Kors / laukku Balmuir / tennarit chika10

Marin_silmin-3623

Ja kuten tuolla yllä mainitsinkin, niin ainakin karl.com kaupassa on jo alet alkaneet, kuten myös ikisuosikki net-a-porterin kaupassa myös. Sieltä olen kyllä jo bannannut itseni, etten aiheuta sen enempää tuhoja tililleni. Mutta käy sinä ihmeessä kurkkaamassa onko hyviä alelöytöjä!

Mitäs olet mieltä paita löydöstäni? Entä miten tuttu Lagerfeldin oma merkki on sinulle?

Chanel Mini Rectangular – hitti vai huti?

Marin_silmin-3582

Marin_silmin-3579

Marin_silmin-3580

Olen käyttänyt Chanelin vihreää mini rectangulariani nyt n. kahden kuukauden ajan melko aktiivisesti ja saan siitä aika ajoin kysymyksiä, että kuinka hyvä se on arjessa ja mitä kaikkea laukkuun mahtuu. Tästä syystä ajattelin, että kirjoitan hieman käyttökokemuksiani laukusta ja otan muutamat kuvat mitä kaikkea tuo pieni nahanpala vetää sisäänsä. Muistatteko, kirjoitin vastaavan postauksen viime vuonna Boy mallista.

Olen ehdottoman tyytyväinen laukkuun. Väri on supermieluinen ja caviar nahka sopii laukkuun erinomaisesti, etenkin tuohon väriin. Edelleenkään en ole caviar nahan suurin ystävä, enkä usko, että tulen sitä jatkossa ostamaan (ellei satu olemaan juuri jossain herkussa värissä), mutta tässä ko. laukussa se toimii. Lisäksi nahka on kyllä erittäin huoleton kaltaiselleni ihmiselle, joka ei paljon sääliä tunne mitä tulee laukkuihin. Käyttöesineitä, joten käyttöä niiden on kestettävä, on oma mielipiteeni. Kultaisten metallienkin kanssa olen jo sujut, ne eivät enää häiritse. Pystyn jo pienen alkunikoittelun jälkeen yhdistämään kultaa ja hopeaa ilman sydänkohtauksen riskiä.

Marin_silmin-3590

Marin_silmin-3575

Laukkuun myös mahtuu yllättävän paljon ja uskallan nimittää sitä jopa pieneksi tilaihmeeksi. Se on kuitenkin ”reilusti” pienempi kuin old medium Boy, mutta vetää periaatteessa saman määrän tavaraa sisäänsä. Boyhin mahtuu vähän enemmän (mm. extra huulirasva ja käsirasva), mutta perustavarat kulkee myös mini rectangularissa, kuten lompakko, avainkotelo, kännykkä, huulipuna/rasva ja autonavaimet (jotka unohdin kuvata, mutta muut on kuvattuna kuvissa, jotta näet kokoluokan). Myös vähän litteämmät aurinkolasit (kuten reiskan Aviatorit) mahtuvat vielä päällimmäiseksi ennen kuin läpän sulkee. Mini rectangular on kooltaan 20 x 13 x 5 cm ja old medium Boy 25 x 15 x 9 cm, joka on kuvissa vertailun vuoksi.

Olen kuitenkin henkeen ja vereen poikatyttö, joten Boyt menevät mennen tullen mini rectangularin ohi. Omaan tyyliin tällainen pikkulaukku toimii ehdottomasti väripilkkuna, todella erikoisena ja vahvana värinä, etten voisi kuvitellakaan käyttäväni sitä perusväreissä. Olen näiden klassikkojen (vaikka kai jo Boytakin voi klassikoksi tituleerata) suhteen todella nirso. Mutta kyllä tämä vihreä nahanpala on silti vienyt sydämeni. Mahtava pikkulaukku tilanteisiin, jossa ei tarvitse roudata mukana puolta omaisuutta. Ja laukku joka kerää ihailua joka kerta kun sitä käytän.

Marin_silmin-3581

Marin_silmin-3591

 

Kesän suosikki raitapaita

Marin_silmin-3533

Marin_silmin-3540

Marin_silmin-3567

En tiedä mitä minulle on tapahtunut, kun päälleni eksyy vähän väliä vaaleita sävyjä. Liekö tämä kesä, valo ja lämpö pistänyt pääni sekaisin ja olen hurahtanut vaaleisiin sävyihin…

Olen tituleerannut tämän kuvissa näkyvän paidan tämän kesän suosikki raitapaidaksi. Kovin montaa raitapaitaa ei kaapistani löydy, joten uskaltaisiko tuota tituleerata jopa tämän kesän suosikkipaidaksi… Ostin sen Fugen reissumme yhteydessä, heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä. Olimme koko päivän Fugessa nauttimassa hyvästä ruuasta ja auringosta ja minulla oli vain silkkitoppi päällä ja kun päivä alkoi kääntyä iltaan, ja alkoi tulla vähän viileä, säntäsin ensimmäiseen vaateputiikkiin mikä löytyi ja alle minuutissa olin napannut tämän paidan rekiltä ja maksanut sen. Myyjääkin nauratti nopeuteni.

Paita on ihanan ilmavaa ja ohutta puuvillaa ja olen pitänyt sitä monenlaisten alaosien kanssa, nahkahousujen, farkkujen ja silkkihousujen nyt ainakin. Välillä pidän sitä auki jakkumaisesti toppi alla. Paidan selässä on kiva juju, napit ja yksi osa paidasta onkin vaakaraitaa pystyraidan sijaan. Ryppyisyyskään ei paidassa haittaa, kun se on tuollainen ihana kesähuitula.

Marin_silmin-3537

paita ei merkkiä / farkut Zara / kengät Chanel / laukku ja rannekoru Hermès / aurinkolasit Versace

Marin_silmin-3552

Marin_silmin-3538

Nyt jatkan sohvalla pötköttelyä ja FFDP:n uuden levyn kuuntelua. Olen kärsinyt koko viikon päänsärystä mikä ei mene millään kotona olevilla lääkkeillä ohi, joten jatketaan chillailua.

Kuinka sinun viikonloppusi on sujunut?

Juhlahumua ja voileipäkakkuja

Marin_silmin-3386

Marin_silmin-3460

Kerroinkin eilen, että viime  viikonloppuna oli rakkaan kummityttöni, Siirin, ylioppilasjuhlat. Sain Siiriltä luvan jakaa meidän yhteiskuvan, kun mielestäni olemme siinä niin matchy-matchy samantyylisine mekkoinemme. Jäin samalla miettimään, että mitä ihmettä itselläni oli päällä 2000-luvun alussa kun itse kirjoitin ylioppilaaksi. Hetken aikaa sain aivonystyröitäni käyttää, kunnes muistin että minulla oli kaunis taivaansininen mekko, jossa oli sinisen ja beigen sävyisiä kuvioita. Mekko oli n. polvimittainen ja takaa pidempi kuin edestä ja siihen kuului samasta materiaalista oleva bolero. Ja tuo mekko on minulla edelleenkin tallessa. En ole kokeillut mahtuuko se vielä, mutta uskoisin kyllä mahtuvan.

Rakastan juhlissa ruokaa. Ja olen siitä kiitollinen, että sukulaiseni järjestävät aina myös minulle mitä makoisimmat syötävät, vaikkei todellakaan tarvitsisi. Olin niin ähkyssä Siirin juhlissa, kun mässäilin gluteenittomalla piirakalla, karjalanpiirakoilla ja munavoilla, herkullisilla salaateilla, kylmä- ja lämminsavulohella sekä vielä makealla juustokakulla. Jestas mitkä herkut. Ja koska olen perso ruualle, niin minähän tyttö syön. Jos on kerran minua varten järkätty omat jutut, niin kyllä minuun uppoaa kaikki eteen kannettu ruoka.  Ja mitä tulee juhliin ja juhlissa tarjottaviin ruokiin, niin rakastan voileipäkakkuja, etenkin kalakakkuja. Joidenkin mielestä ne saattaa olla old school, mutta mistä minä olen kotoisin, niin sieltä saa niin superherkullisia voileipäkakkuja, joten niitä usein juhlissa on. Lisäksi isäni ottaa aika-ajoin minulle viikonlopuksi oman gluteenittoman voileipäkakun, ihan vaan siitä syystä, kun tykkään siitä niin kovasti. Silloin kun äitini vielä eli, niin teimme itse usein voileipäkakkuja, se oli koko perheen juttu. Isä viipaloi leivät, minä silppusin täytteet, äitini kostutti leivän ja yhdessä täytettiin ja koristeltiin. Ja toki syötiinkin niin että napa paukkui.

Marin_silmin-3442

Marin_silmin-3398

Tämä teksti taitaa olla nyt oodi voileipäkakulle, mutta olkoon. Ja tästä innostuneena, tilaan mökillemme juhannukseksi voileipäkakun. Ehkä kaksikin, jos veljeni tulee kylään, hänkin nimittäin rakastaa voileipäkakkuja ja tunnistaa jopa kakkujen maun perusteella tekijät. Olen kuullut varmasti sata kertaa ensipuraisun jälkeen, että ”tämä on muuten Airan kakku”. Ihan niin perehtynyt minä en vielä ole.

Ja pakko vielä loppuun mainita, että juhlat vietettiin mummolassani. Rakastan mummolan pihapiiriä, sen runsaita kukkapensaita, ihanaa nurmialuetta, vanhoja omenapuita sekä vanhaa punaista navettaa, joka on ollut kyllä koko minun elämäni ajan ihan varastotilana. Toivon, että tuo talo ja sen pihapiiri olisi vielä jonain päivänä minun ja puolisoni, ja siellä meilllä olisi kanoja ja kissoja ja koiria ja viljelisimme omaan käyttöön kesäisin perunaa, porkkanaa, kurkkua ja tomaattia. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa se tuntuu kovin kaukaiselta, mutta kyllä ihmisellä pitää olla haaveita. Jotain mistä unelmoida. Mutta se voileipäkakku, se on helppo ja nopea unelma toteuttaa seuraavaksi.

Herkullisen ihanaa viikonloppua sinulle.