Sitku vai nytku?

Äitini kuolemasta tuli tänä kesänä kuluneeksi 10 vuotta. Tuo pyöreä vuosi toi tullessaan valtavasti ajatuksia ja tietyllä tavalla teki loppukesästäni mollivoittoisen. Olen pohtinut aikaa ja valintoja, sillä tajusin, että jos minun elämäni olisi identtinen pituudeltaan äitini elämän kanssa, sairastuisin reilun kymmenen vuoden päästä ja tieni päättyisi reilun 13 vuoden kuluttua. Kuinka käyttäisin jäljellä olevat vuodet, eläisinkö sitku vai nytku elämää? 10-13 vuotta (tervettä) elämää kuulostaa todella lyhyeltä ajalta saavuttaa kaikki se mistä on haaveiltu, joten miksi en aloittaisi heti?

Pohdin paljon äitiäni, hänen arkeaan ja unelmiaan. Hän eli varmasti meille kaikille tyypilliseen tapaan, sitku elämää monien haaveiden osalta. Sitten kun olen eläkkeellä, muutan isän (eli minun isän, hänen puolison) kanssa Thaimaahan, sitten kun olen eläkkeellä, aloitan sen ja sen harrastuksen ja niin edelleen. Monia sitten kun haaveita, jotka kuopattiin äitini mukana. Kyllä hän eli myös nytku elämää, mennään nyt kun pystytään ja hän esim. matkusteli paljon ja teki itselleen mieluisia asioita, vaikka arki oli varmasti kiireistä, kuten monella meistä. Uskon, että suurin osa meistä elää sitku ja nytku elämän yhdistelmää, mutta uskon, että liian moni meistä siirtää itselleen merkityksellisiä asioita ja haaveita sitten kun -syyllä eteenpäin. Milloin se sitku on? Entä jos sitä sitku aikaa ei koskaan tulekaan, kuten sitä ei tullut äidillenikään? Katkeroidunko? Miksi en elänyt silloin kun pystyin ja toteuttanut haaveitani?

Kuinka sinä käyttäisit vuotesi, jos sinulle annettaisiin elämäsi päättymisaika?

Kaiken tuon kaoottisen ajatustulvan ja pohdinnan jälkeen tein pääni sisässä laskelmia ja suunnitelmia siitä, miten haluan elämääni elää. Kuinka paljon minun täytyy muuttaa nykyistä elämääni, jotta voin elää elämääni enemmän nytku kuin sitku, sillä olenhan minäkin olen elänyt monien asioiden kautta niin, että sitten kun sitä tätä ja tuota on tapahtunut, niin sitten toteutan tuon ja tuon haaveen. Olen onnekseni aina ollut hyvä sopeutumaan uuteen ja muutokseen, ja olen aina oivaltanut, että muuttaakseeni jotain asiaa, siihen tarvitaan tehdä se itse muutos. Mikään ei muutu, jos asioita ei aktiivisesti muuteta. Muutos ei pelota, enemmän pelottaisi jämähtää paikoilleen. Joten tällainen välitilinpäätös on ollut hyvinkin paikoillaan. Missä mennään nyt ja minne olen matkalla. Mitä asioita täytyy muuttaa jotta päämäärät saavutetaan ja voin elää enemmän nyt kun, sen sijaan että eläisin sitten kun.

Niin, ja ne muutokset. Aloitettu. Osa jättiharppauksilla ja osa pienen pienin askelin. Baby steps. Osa askelista ovat vielä hyvin hataria ja huojuvia ja jännittää että mennäänkö niillä eteenpäin vai taaksepäin, mutta nekin vahvistuu vain yrittämällä, sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti. Uskon vahvasti, että jokaisella tekemälläni muutoksella on ainoastaan minulle hyvää tuovia vaikutuksia.

Aikavarkaat, eli ihmiset ja asiat, jotka ainoastaan vievät aikaani, itseni saamatta niistä mitään ja näin vieden kallisarvoista aikaani pois niistä oikeasti merkityksellisistä asioista. Näiden karsimisen olen kokenut erityisen tärkeäksi, jotta voin oikeasti kohdistaa ajatukseni ja energiani enemmän siihen mitä asioita haluan tehdä ja saavuttaa ja elää enemmän nyt. Samalla tämä on ollut aika vaikeaa kohdallani, sillä olen hyvin monessa mukana työni ohella. Istun eri hallituksissa, yhdistysten ja muissa, mentoroin, kehitän ja koulutan. Olen ihminen, joka suhtautuu asioihin intohimoisesti, teen asioita niihin uppoutuen hyvin suurella intensiivisyydellä ja nautin siitä mitä teen, joten karsiminen on toistaiseksi ollut hieman haastavaa. Toisaalta olen pyrkinyt ajattelemaan nyt niin, että raha ei tästä maailmasta kesken lopu ja sitä saa lisää, mutta aikaa ei. Se kun on kerran käytetty, sitä ei takaisin saa. Joten karsintaa on luvassa myös jatkossa.

Mitä haluan tällä kaikella ajatuksenvirralla sanoa? Ehkä sen, että muistathan sinäkin elää enemmän nytku elämää, nauttien hetkestä ja tekemällä ne itselle mieluisat asiat vielä kun pystyt. Älä jätä liian paljon asioita sitku listalle, sillä sitä sitku elämää ei välttämättä koskaan tule. Haluan lisäksi sanoa, että asioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan muutosta. Osa kipeitä, osa helppoja, osa helvetin pelottavia ja osa äärettömän mukavia. Mutta ilman muutosta, mitään uutta ei tapahdu.

Ja miksi en pahoitellut hurjan pitkää blogitaukoa? Koska elin kesääni nytku. Nyt kun vielä pystyn, niin nautin elämästä.

Nauti sinäkin.

Epäonnen asu

Marin_silmin-4767

Marin_silmin-4799

Terveisiä Vaasasta, mökkielämän rauhallisuus on vaihtunut hetkeksi kaupunkielämän vilinään. Ainakin koirien mielestä. Ihmetystä on taas riittänyt, kun näkyykin vieraita koiria ympäriinsä ja Ilonan kanssa on taas treenattu perusjuttuja. Koirakoulukin odottaa ensi viikolla, jonka jälkeen lähdemme ajamaan yötä vasten takaisin Savoon. Työthän ne taas vievät, niitä riittää melkoisen paljon. Mutta kesäloma odottaa jo riittävän lähellä ja lomalaidun. Tuntuu uskomattomalta, että on jo kesäkuu, kesä. Ihkaoikea kesä.

Kotiintulon kunniaksi, ja hieman höllentyneiden rajoitusten, meidän piti lähteä puolisoni kanssa polkupyörillä kaupunkiin terassille syömään ja nauttimaan lämmöstä. Käytin koirat lenkillä, aurinko paistoi ja nautimme lämmöstä. Tulin sisälle, laitoin jopa meikkiä, laitoin hiukset, vaihdoin kivat vaatteet (kuvissa näkyvät) ja ilmoitin puolisolle, että olen lähtövalmis. Menimme ulos ja alkoi sataa samantien. Ihan samantien kun avasimme oven. Joten peruutettiin takaisin sisälle ja tuumattiin, että maistuuhan ne pizzat hyvältä myös kotisohvalla ja niin kyllä maistuivat. Ennättäähän sinne terassille vielä kesän aikana.

Marin_silmin-4794

Marin_silmin-4789

Tuo kaftaani on Hálo from North merkiltä ja ostin sen alunperin meidän Etelä-Korean matkaa varten, jossa itse asiassa meidän pitäisi tälläkin hetkellä olla, jos maailma olisi ”normaali”. Mutta, kuten kaikki tiedämme, maailma ei ole vielä ihan normaali, joten täällä ollaan kotimaassa ja nautitaan Suomen luonnosta. En valita siitä, mutta selkeästi tuolla mekolla on huono karma, oikea epäonnen asu. Mitähän tapahtuu, kun oikeasti se on päällä ja olemme neljän seinän ulkopuolella? Varmasti ainakin ruuat tulee syliin tai juomat nyt ainakin.

Olen täällä ennenkin maininnut että rakastan Hálon vaatteiden kuoseja, ja vaikka osa onkin minulle aivan liian räväköitä, niin ne ovat todella näyttäviä. Tässä kaftaanissa kuosi on väritykseltään minulle riittävän maltillinen ja se tuntui heti kotoisalta. Mutta edessä oleva halkio jättää kyllä melkoisen vilautusvaaran, joten täytynee ostaa tuonne alle jotkut pyöräilyshortsit. Nämä kuvat otettiin todella kovassa tuulessa ja puolisoni nauroikin muutamaan otteeseen, että nyt kannattaa pitää mekostasi kiinni. Mutta silti upea mekko/kaftaani ja nyt vain odotan niitä upeita aurinkoisia terassikelejä jonne voin sen laittaa päälle (ja pelätä että mitä kaikkea tippuu syliin).

Marin_silmin-4777

kaftaani Hálo from North / pussukka ja sandaalit Chanel / aurinkolasit Prada

Joko sinulla on loma alkanut? Mitä meinasit kesällä tehdä? Lomailla Suomessa eri matkailukohteissa, vai nauttia ihan oman kodin/mökin rauhasta?

 

Haukipihvit

IMG_20200525_202344.jpg

Pitkästä aikaa ruokapostaus blogissa ja vielä ajattelin jakaa maailman parhaimpien haukipihvien reseptin. Minua jaksaa kuukaudesta toiseen ihmetyttää että blogiini tullaan eniten reseptien kautta. En koe olevani kummoinenkaan kokki, sellainen kelpo kotikokki, joka tykkää laittaa perusruokaa ja jonka kärsivällisyys ei riitä mihinkään pikkusievään nysväämiseen ja lisäksi olen vielä ruuanlaitossa hieman suurpiirteinen (ilimankos olen erittäin huono leipomaan), mutta ihana että ihmiset löytävät blogistani niitä perusruokien reseptejä. Tykkään kirjoitella niitä myös itselleni muistiin tänne.

Mutta asiaan. Yhtä varma kevään merkki kuin kaakattavat joutsenet, on tuoreen kalan ilmestyminen ruokapöytäämme. Puolisoni rakastaa kalastamista (ja uutta venettään, jossa hän käy aina koirien kanssa iltaisin vain istuskelemassa) ja heti kun jäät lähtevät, vene menee vesille ja jääkaappimme ja pakastimemme alkaa täyttyä kalasta. Hän hoitaa myös kalojen perkauksen ja käsittelyn, minusta siihen ei valitettavasti ole. Vaikka syömme paljon kalaa keväästä syksyyn ja eri kalalajeja, todettakoon, että olen todella ronkeli kalan suhteen. Sen täytyy olla ehdottoman tuoretta, mielellään syvältä kalastettua (ei saa maistua muta), sopivasti suolattua jne. Syön kuitenkin sujuvasti niin särkeä, lahnaa, säynettä kuin haukeakin, kaikkia haukuttuja kalalajeja. Kunhan vaan tietää mitä niille tekee, ja mistä ja milloin onkii. Kannustankin kaikkia syömään rohkeasti eri kalalajeja.

IMG_20200525_202348.jpg

IMG_20200530_095928.jpg

Hauki, jänkäkoira, puinen ja mauton. Aliarvostettu kala Suomessa. Hauen maine tuntuu olevan vieläkin vähän huono, vaikka mielestäni se on maukas kala, mieto ja vähärasvainen. Toki petokalana voi sisältää raskasmetalleja, joten ei välttämättä kannata syödä joka päivä. Ja ne ruodot. Hauessa on se ärsyttävä y-ruoto, mikä pysyy kuin tauti, mutta senkin oppii poistamaan, puolisoni on siitä loistava esimerkki. Ja jos ei saa irti, niin sitten eikun lihamyllyyn ja haukipihvien tekoon, kuten seuraavassa reseptissä.

Tämä resepti ei ole ihan pikaruokaa, mutta kaiken vaivan arvoinen, sillä lopputulos on erittäin maukas. Teimme reilun satsin ja päätimme ensimmäisenä tehdä haukihampurilaiset ja hoin koko syönnin ajan, etten ole ikinä syönyt mitään näin hyvää ja ahmaisin kaksi hampurilaista vaikka pihvit eivät todellakaan olleet mitään lasten annoksia. Uskomaton ähky oli sitten kaverina loppuillan. Lisäksi massaan voi aivan hyvin sekoittaa muitakin kaloja kuin haukea, meillä massaan meni myös hieman ahventa, kun sitäkin sattui sopivasti olemaan. Ja lihamyllyksi kelpaa melkein mikä tahansa toimiva peli, meidän mylly on mallia aataminaikainen käsikäyttöinen ja painaa kuin synti. Mutta toimii erittäin hyvin.

Ainesosat:

Haukifilee (ja muuta kalaa jos haluaa) reilu kilo
Pekoni 1 pkt
Creme bonjour sipulisekoitus purkki (240g)
Valkosipulinkynsiä 4 kpl (laita oman maun mukkaan)
Kananmuna 1 kpl
Maissijauhoja 4 rkl (esim. gluteeniton polentajauho, mikä on tehty maissiryyneistä)
Tilliä reilu nippu
Sitruunanmehu, n. puolikas sitruuna
Suola
Pippuri
+ Paistamiseen voita ja polentajauhoja pihvien panerointia varten

Jauha lihamyllyllä haukifilee ja mahdolliset muut kalat ja pekoni taikinamassaksi. Puoliso veti kalat ja pekonin kaksi kertaa myllyn läpi. Pilko valkosipulin kynnet pieniksi ja tilli silpuksi ja kaikki ainekset massaan mukaan ja sekoita hyvin keskenään. Muista suolan käytössä sitten se, että pekoni on melko suolaista.

Muotoile taikinamassasta pihvejä ja paneroi ne halutessasi esim. gluteenittomilla polentajauhoilla ennen voissa paistamista (ei ole pakko paneroida, mutta me haluttiin hampurilaispihveiksi, niin paneroitiin). Paista kauniin ruskeiksi.

Tarjoile haukipihvit esim. perunamuussin ja kermaviilikastikkeen kanssa tai tee herkullisia hampurilaisia, kuten me tehtiin ja laitetttin sämpylöiden väliin haukipihvit, venäläisiä suolakurkkuja (parhaita!), varkautelaista chili NakuMajoa (maailman parasta!) ja karamellisoituneita punasipuleita, nam! Oli niiiiiiiiin herkullista, että nälkähän tässä taas tuli.

Toivottavasti haukipihvit maistuvat myös sinulle ja tulehan kertomaan mikäli testasit reseptiä.

IMG_20200525_193633.jpg

IMG_20200525_202340.jpg

 

 

Vanhasta uudeksi

Marin_silmin-1242

Marin_silmin-1251

Seurasin joitain päiviä sitten Pupulandian Jennin instastoriessa mielenkiintoista keskustelua valmisvaatteista, second hand löydöistä ja ompelupalveluiden käyttämisestä ja ajattelin, että tästä aiheesta haluan kyllä ehdottomasti kirjoittaa. Moni blogiani pidempään seurannut tietää, etten juurikaan välitä ”pikamuodista” ja kierrän kaukaa ”pikabrändit”. Yritän aina löytää itselleni laadukkaita löytöjä ja ostan todella paljon tuotteita second handina, sekä vaatteita että asusteita. Rakastan sitä hetkeä, kun teen edullisen ja laadukkaan löydön (edullinen siis tuotteen alkuperäiseen hintaan suhteutettuna) ja saan sen hankittua itselleni. Olen kuin mikäkin Sulo Vilen ja hykertelen löytöjäni ja mietin, että tässäkin tuli vaikka kuinka säästöä… Kirppareilla en juurikaan kierrä (ajanpuutteen vuoksi), mutta esimerkiksi eri facebook ryhmien kirpputoreilta olen tehnyt loistavia löytöjä. Sen lisäksi käytän valtavan paljon ompelijoiden ammattitaitoa vaatteiden muokkaukseen.

Jos sukellan lapsuuden muistoihini, niin varmaan ensimmäiset vaatemuistot mitkä tulevat mieleeni, olivat ne, kun äitini otti aina läjän uusia ja/tai vanhoja vaatteita autoon ja ajoimme ompelijan luokse. Siellä sitten minä leikin jossain huoneen nurkassa ja äitini sekä ompelija ottivat mittoja äidin vaatteista ja kävivät keskusteluita kuinka vaatteita muokataan. Ei ollut yksi tai kaksi jakkupukua, jotka saivat ompelijalla käytyään uuden elämän, vaan lukuisia. Muistan myös sellaisen asian, että ko. ompelija teki minulle mieleiseni mokkanahkatakin, sellaisen josta olin haaveillut kauan, muttei löydetty kaupasta sopivaa. Eli ihan lapsuudesta asti muistan, että meillä käytettiin ompelijan apua vaatteiden muokkaamiseen, kun omaa taitoa siihen ei ollut.

Marin_silmin-1241-2

Marin_silmin-1244

Varmaan jo tuolta lapsuudesta opitusta tavasta olen koko aikuisikäni käyttänyt ompelijoiden ammattitaitoa valtavan paljon, ihan perus lahkeen lyhennyksistä vaativimpiin muokkauksiin ja kokonaan uuden vaatteen tekemiseen. Jos teen hyvän löydön ja tiedän, että se on joko hieman iso, tai joku mallissa tökkii, mutta tuotteen laatu ja kuosi on priimaa ja erittäin laadukasta, saatan ostaa tuotteen ja vien sen saavuttuaan ompelijalle ja kerron mitä ajattelen tuotteesta ja kuinka haluaisin tuotteen istuvan päälläni ja ompelija sitten toteuttaa nämä toiveet. Tähän mennessä ei ole tullut eteen mitään sellaista muutostyötä mikä ei olisi onnistunut, mutta varmaan liian pienistä vaatteista ei taiota helpolla monta kokoa suurempia. Jäin miettimään mitä kaikkea olen käyttänyt ompelijalla esim. viimeisen vuoden aikana ja pystyin laskemaan 18 vaatetta jota on muokattu viimeisen vuoden aikana itselleni uusiksi. Housujen lahkeista iltapukujen isoihinkin muokkauksiin. Ja nuo 18 vaatetta eivät ole missään nimessä olleet minulle uusia ostoksia, vaan osa jo pitkään kaapissani olleita, jotka ovat kaivanneet ”uudistumista”, ja päässeet siten taas käyttöön uudestaan, kuin uusina.

Yksi hyvä esimerkki tuollaisesta vanhan vaatteen uudistamisesta näkyy näissä kuvissa, eli tuo päälläni oleva Celinen paita. Se on alunperin tulppaaninmallinen mekko, jonka muistaakseni löysin joltain nettikirppikseltä. Minulle tultuaan se lähti heti ompelijalle ja käytin sitä usean vuoden ajan tunikana, jonka jälkeen tunika hautautui vaatehuoneen kätköihin ja tänä keväänä omassa instastoriessa pohdinkin että tekisikö siitä paidan jotta se saisi uuden elämän ja niinhän siitä ompelijan kanssa päädyttiin paita tekemään. Vaate on erittäin laadukas ja tykkään sen kuosista, enkä sitä raaskinut laittaa eteenpäin, joten tällä tavalla sain sen uudestaan käyttöön, kun se uudistettiin.

Tästä postauksesta useamman vuoden takaa näet miltä tuo paita näytti tunikana.

Marin_silmin-1268

Lisäksi myös kuvissa näkyvät Chanelin housut ovat modattu ompelijan toimesta. Ostin ne tutulta henkilöltä, ja tiesin ostaessani, että ne tulevat olemaan hiukan liian isot, joten vein ne ompelijalle ja muokattiin housujen yläosa sellaiseksi että ne istuvat ja laskeutuvat minulla kauniisti (etteivät roiku jalassa) ja lyhennettiin lahkeet tennareille sopiviksi. Olen käyttänyt housuja valehtelematta ainakin sata kertaa, ne ovat yhdet suosikeistani nahkahousujen rinnalla.

Ja jos mietitään second hand näkökulmasta, niin siis sekä paita, housut että laukku ovat tulleet second handina, Chanelin tennarit sekä Balenciagan bikerrotsin olen ostanut uutena. Lähestulkoon aina päälläni on uutena ostetun ja second handin miksejä. Laadukkaita ja aikaa kestäviä vaatteita. Tylsiä ehkä jonkun näkökulmasta, kun aina samat vanhat vaatteet päällä, mutta erilaisilla variaatioilla ja esim. huiveilla asuihin saa valtavan paljon uutta ilmettä.

Marin_silmin-1234

Marin_silmin-1256

Käytätkö sinä ompelijan palveluita säännöllisesti? Entä ostatko vaatteita tai asusteita second handina?

 

 

Mietteitä menneiltä viikoilta

IMG_20200502_153614.jpg

IMG_20200502_153835.jpg

Mitä sinulle kuuluu? Menikö vappusi hyvin?

Minun arki on rullannut eteenpäin kuin höyryveturi, tasaisen varmasti. Kuluneet pari viikkoa ovat olleet hyvin normaaleja, päivätöitä ja pihatöitä. Olen lisäksi innostunut taas treenaamisesta ja käynyt pyöräilemässä (sähköpyörällä tosin, koska vihaan normaalia pyöräilyä) ja treenannut body combatin ja zumban tahtiin. Lisäksi haravointi on ollut erinomaista hyötyliikuntaa. Jotenkin se vanha vauhdikas arki on muuttunut sopivan leppoisaksi eteenpäin menemiseksi. Töitä on tosin paiskittu urakalla ja pitkiä päiviä on seuranneet kovat päänsäryt ja migreenikohtaukset. Vaikka arki on ollut kovin leppoisaa, ainakin pääsääntöisesti, olen kokenut välillä olevani todella väsynyt. Kai se on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa ja jotenkin sellainen passiivinen kotona olo (vaikkakin kotona tekee paljon töitä ja treenaa) väsyttää tosi paljon. Toki jatkuvat päänsäryt vie varmasti sitä energiaa myös, joten olen myös nukkunut paljon.

Työn ja urheilun vastapainoksi on alkanut sitten pitkästä aikaa myös toisenlaiset treenit, nimittäin Ilonan koirakoulu. Tai varsinaisesti ei voida puhua mistään koirakoulusta, vaan koirakouluttajasta, jonka tilasin meille pitämään yksityistunteja, sillä Ilonan kanssa on ollut hieman haasteita hänen remmikäyttäytymisessään. Jotenkin itse on ollut haastavaa miettiä aikuisen koiran kanssa mistä lähteä liikkeelle, kun ei ole oikein tiennyt, että mitä on opetettu entuudestaan, joten ajattelin, että palkataan apuun ammattilainen, joka osaa ulkopuolisin silmin lähteä katsomaan kokonaisuutta. Ensimmäisen tunnin jälkeen saimme jo paljon uusia asioita mitä treenata ja toivoa alkaa olla meidän yhteiselossa. Ilona on niiiiiiiin kovin innokas ulkona ja mahdoton äänenkäyttäjä, mutta nyt meillä on onneksi hyvät vinkit päästä mukavampaan arkeen. Sisätiloissa neiti onkin sitten aivan kuin pieni enkeli, mutta ulkona into korvaa puuttuvan älyn ja energia vie mennessään.

IMG_20200502_153041.jpg

IMG_20200502_101757.jpg

Kaikenlaisen treenaamisen lisäksi olen tänä keväänä tehnyt kyllä melkoisia super-second hand löytöjä facekirppiksiltä sekä instasta. Olen myös itse myynyt valtavat määrät käyttämätöntä tavaraa pois ja se on tuntunut todella puhdistavalta. Vein tällä viikolla 11 pakettia postiin ja ai että se hyvä fiilis mikä tuli sen jälkeen. Pitäisi useammin laittaa tavaraa kiertoon ”kovalla kädellä”. Yksi näistä superlöydöistäni näkyykin näissä kuvissa, nimittäin tuo Chanelin minilaukku. Tilasin jo vastaavan tyylisen laukun Balenciagalta ja kyselin instassa pitäisinkö sen laukun vai en (kyseessä oli tämä laukku), ja päädyin palauttamaan laukun, sillä olin laukun ”kantokahvojen” suhteen todella epävarma, vaikka muuten tykkäsinkin laukun mallista. Ja onneksi palautin sen, nimittäin tuo Chanelin minilaukku on juuri sellainen mitä etsin. Sinne mahtuu puhelimeni, huulipuna ja tarvittavat kortit. Nykyään kun kuljen melkein pelkästään repun kanssa, niin en oikein tiedä aina minne laittaa puhelin ja kortit, sillä repun etutaskussa en uskalla niitä säilyttää, koska ne on äärettömän helppo varastaa sieltä ja en myöskään kuule, mikäli puhelimeni soi. Tuo laukkunen ratkaisi tämän yhtälön.

Ja jos en ole treenannut, tehnyt töitä tai bongaillut superlöytöjä, niin olen laittanut ruokaa. Normaalissa arjessa syön joka arkipäivä lounaan ulkona ja myös iltaisin useampana päivänä viikossa syön ruokaa mitä en ole itse laittanut. Mutta nyt, kun tuosta noin vaan ei pääse lounasravintoloihin syömään ja tulee oltua 24/7 kotona (tai mökillä), niin olemme laittaneet puolisoni kanssa valtavan paljon ruokaa. Olemme toki ennenkin tehneet paljon ruokaa kotona, mutta nyt aivan eri määrissä ja arkisin myös. Ennen kokkailumme ovat painottuneet viikonloppuihin, kun silloin on ollut aikaa. Olemme pitäneet myös vähän kirjaa siitä miten paljon meillä menee ruokaan rahaa (aivan liikaa kahdelle hengelle) ja pitäneet ”budjettiviikkoja” ruuan suhteen. Olemme määritelleet ennalta ruokabudjetin viikoksi ja sen mukaan on eletty. Minulle nuo on olleet vähän haastavia, sillä olen juuri se pahin mahdollinen heräteostostelija ruokakaupassa, joka napsii vähän kaikkea ostoskoriinsa ja haluaa maistaa kaikki uutuudet ja sitten kauppareissun jälkeen miettii kotona, että mitä ruokaa näistä nyt sitten laitetaan. Mutta vaikka nuo budjettiviikot ovat tuntuneet haastavilta, ne ovat olleet todella silmiä avaavia ja opettavaisia. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että kaipaan jo lounasravintoloita ja sitä että voin valita mitä syön ja minne menen syömään, mutta silti on ollut kiva kokatakin pitkästä aikaa. Monta uutta reseptiäkin pitäisi jakaa täällä bloginkin puolella, maukkaita gluteenittomia kotiruokia. Tiesittekö muuten, että blogini haetuimmat postaukset ovat kaikki gluteenittomia ruokaohjeita? Luulen, että eniten blogiini päädytään gluteenittomien karjalanpiirakoiden perässä, mikä onkin kyllä loistava resepti.

IMG_20200502_153036.jpg

IMG_20200502_153114.jpg

Tällaisia mietteitä menneiltä viikoilta. Arkea, joka tuntuu omalta, johon on hallinta ja joka kuitenkin on ulkoisten tekijöiden sanelemaa. Olen kuitenkin koko kevään ollut pääsääntöisesti hyvillä fiiliksillä, sillä olen saanut nauttia luonnosta valtavasti, ollut paljon (koko ajan!) kotona puolison ja koirien kanssa ja tehnyt itselle tärkeitä asioita. Tietyllä tapaa varmasti elänyt myös vähän kuplassakin. Tosin kuplassa, jonka sisäpuolelle ei kuulu kukaan perheen ulkopuolinen ihminen. Mutta kaikki aikanaan. Myös ne ystävät.

Mukavaa viikonlopun jatkoa. Meinaa olla päivistä aivan sekaisin, kun piti miettiä, että mikä päivä tänään on.