Chanel + ale = #hupslipsahti

marinsilminchanel

marinsilmin9

 

Hupsista tosiaan. Chanel ja ale on kyllä vastustamaton yhdistelmä, ja koituu aina kohtalokseni. Tänä vuonna jätin Nizzan alet väliin ja ajattelin, ettei tule kiusauksia nyt ainakaan, mutta eipäs tiennyt tyttö, että Helsingin reissulla Dellassa se selkäranka katkeaisi. Tennaritytöllä jätti sydänkin muutaman lyönnin välistä, kun näin tuon vastustamattoman hopean nahan ja harmaan mokkanahan liiton. Täydellinen väriyhdistelmä. Ja tennarin malli jo aikaisemmin hyväksi todettu ja hintalapussa -30%. Ei mietitty kahta kertaa kun nappasin kengät kainaloon ja painelin tiskille maksuhommiin naama leveässä hymyssä.

Ja koska olen malttamaton, niin toivon salaa, että edes yhdeksi päiväksi viilenisi, että pääsisin laittamaan nuo uudet tennarit jalkaan nahkahousujen ja sen ihanan kirppislöytöni, jättikauluspaidan, kera ja tuo kuvissa esiintyvä clutch kruunaisi koko komeuden. Mutta toisaalta, kyllä se syksy vielä sieltä saapuu, joten ehkä nyt nautitaan koko rahan edestä tästä huikean kauniista kesästä mitä Suomi meille nyt tarjoaa. En muista ikinä, että mökillä olisi ollut varjossa yli 32 astetta lämmintä, mitä nyt viime päivinä on ollut. Ja onneksi järvi on ihan vieressä, niin voi vaan juosta laiturille ja hypätä pommilla järveen ja uida rantaan ja ottaa tytöt viilentymään myös. Paitsi että vesikin on kuin linnun maitoa. Nyt nautitaan.

marinsilminchanel356

marinsilmin7

marinsilminchanel358

Oletko sinä tehnyt hyviä alelöytöjä?

 

 

Veneretkellä äidin vanhassa kaftaanissa

_DSC0221

_DSC0265 (2)

_DSC0244 (2)

Meillä oli eilen aktiivinen retkipäivä. Mökkitöiden lisäksi kävimme veneretkellä appiukkoni kanssa. Hän kun tykkää eläkkeellä ollessaan puuhastella eri projektien kimpussa, niin hän osti kuvissa näkyvän vanhan veneen viime syksynä ja laittoi sen kuntoon talven aikana.

Joten eilen pakkasimme retkieväät, Kyllikin ja Alman mukaan ja lähdimme järvelle. Ajelimme rauhalliseen tahtiin maisemia ihastellen makkaranpaistoon eräälle laavulle/veneenlaskupaikalle. Kyllä sai taas todeta miten kaunis Suomi onkaan ja miten paljon kaunista nähtävää riittää jo pelkästään ihan omassa lähiympäristössä.

_DSC0270

_DSC0263 (2)

_DSC0272

Minulle valikoitui päälleni äitini vanha kaftaani/tunika, jonka hän aikoinaan osti jollekin rantalomallemme. Ihoni on sen verran vaalea, että se täytyy suojata vesillä ollessa jollain pitkähihaisella ja tuo unohdettu aarre sopi siihen tarkoitukseen erittäin hyvin. Väljä ja ilmava, joten ei haitannut lämpö ja helle.

Tuo kaftaani on vanha, muistaakseni 2000-luvun alulta, ellei peräti ’90 -luvun puolelta. Se on merkiltään Panos Emporio ja moni suomalainen saattaa muistaa merkin siitä, että Janina Frostell (nykyään eikös hän ole Fry?) toimi merkille uimapukumallina 2000 -luvun taitteessa. Äitini tosiaankin tuon itselleen osti jollekin reissulle ja sitten hän aikanaan kyllästyi siihen ja antoi sen minulle. Minun vaatehuoneessa se on ollut valehtelematta yli 10 vuotta täysin käyttämättömänä, kunnes löysin sen ennen kesäloman alkua, ja pakkasin mökille mukaan, helteiden toivossa. Moni kyseli instassa tuon paidan perään, joten tässä tarina. Liekö mistään vastaavaa enää löytyisi, en tiedä.

Ja tuo Marimekon pallokuosinen retkikassi oli kiva yllätys sen alepaidan mukana. He tekevät hopeamitalikankaasta, eli kakkoslaadusta, tuollaisia kasseja ja ilmeisesti niitä saa mukaan, kun tilaa heiltä tavaraa. Olen sitä käyttänyt nyt torilla käydessäni torikassina, kun sinne saa kaikki kasvikset mahtumaan ja retkikassina sitten muuten, kun sinne mahtuu sitten retkieväät ja tyttöjen tavarat. Kassi oli ihana yllätys ja oivallinen tapa käyttää Marimekolta kakkoslaadun kangasta. En omassani huomaa kyllä mitään poikkeamaa.

_DSC0255

kaftaani Panos Emporio / culottes housut Michael Kors / sandaalit Hermès / nahkalaukku Balmuir / kangaskassi Marimekko / aurinkolasit Prada / hattu Bugatti

marinsilmin6

Kuvissa näkyy vielä pitkä tukka, mutta jos olet seurannut minua tänään instassa (@marinsilmin), niin huomasit varmasti, että tukka lyheni tänään ihan reilusti. Kampaaja kehui miten hyvää työtä puolisoni on tehnyt silloin n. 8 kk sitten, kun leikkasi minun hiukset.

Nyt minä pulahdan iltauinnille järveen ja alan jännittämään pikkuhiljaa illan futispeliä. Meillä on leikkimielinen kilpailu meneillään tämän vuoden kisoista työporukalla, ja minä johdan sitä. Olen kyllä niin kilpailuhenkinen mitä tulee tällaisiin juttuihin, että olen ihan täysillä tutkinut ja kartoittanut ja laskenut kaikkien pisteitä matkan varrella, ja kuunnellut vinkkejä ja nyt tosiaankin johdan. Jännää!

Vieläkö on villihevosia?

_DSC0145

_DSC0158

_DSC0189

Katsoimme viikonloppuna puolisoni kanssa YLEltä luontodokkarin, mikä käsitteli Patagonian alueen eläimiä ja siellä puhuttiin myös villihevosista. Ja aina kun puhutaan villihevosista jossain, tarttuu otsikon korvamato välittömästi, joten tässä teillekin Hanna Ekolan kesähitti vuodelta ’91 soimaan päähän. Olkaa hyvä.

Kuvissa esiintyvät kauramoottorit eivät tosiaankaan ole villejä, itse asiassa aivan ihania tapauksia ja asustavat anoppilassa. Tänä keväänä syntyi vielä tuo kuvissa esiintyvä pieni varsa, Maija, jota vahingossa kutsun aina poniksi, kun hän on niin pieni vielä. Ja tuo pienokainen varasti kyllä sydämeni täysin. Niin pehmoinen ja ihana. Tukkakin ihan lyhyt ja kikkara, mikä suloisuus. Onneksi se taitaa jäädä anoppilaan, joten pääsen näkemään sydämensulattajaa useamminkin.

marinsilmin4

_DSC0151

_DSC0140

En ole sitten lapsuuden ollut kovin kummoinen heppatyttö. Muistan sen kerran, kun isoveljeni tuli yhden ainoan kerran katsomaan ratsastustuntiani (vai olikohan peräti kisat) ja juuri silloin tietenkin putosin selästä. Sen pilkan ja naurun jälkeen ähmäpäissäni päätin, etten ikinä enää ratsasta. Noh, ehkei tuollaisena kymmenkesäisenä tehdyt päätökset välttämättä hautaan asti kestä, tämä ei ainakaan kestänyt, sillä olen muutaman kerran aikuisikäisenä käynyt issikkavaelluksella kälyni kanssa. Ne ovat olleet ihan mukavia, joskin pelottavia, kun issikka lähtee tölttäämään tai laukalle, huh. Ja peppu on hellänä ja ruhjeilla sitten ainakin viikon eteenpäin.

Kuvissa näkyy Lagerfeldin alelaukkuni. Se on hyvä kantojuhta. Kevyt, laadukkaan oloinen ja vetää sisäänsä tavaraa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Puolisoni tokaisi, että minun sininen Hermèsin Evelyne on kuulemma ihan samanlainen kuin tuo Karl… No ei ihan, mutta melkein. Onhan niissä sama väri, sekin on jo jotain… 😉

marinsilmin3

marinsilmin5

 

Näin valehtelen somessa -haaste

IMG_20180704_133609.jpg

IMG_20180705_204900.jpg

Tällä blogihaasteella on melkoisen raflaava otsikko, mutta kerrankos sitä. Enemmänkin tässä haasteessa pohditaan somen siloiteltua sisältöä ja sitä kuinka itse toimii oman sisältönsä suhteen. Bongasin tämän haasteen alun alkaen Marjukan blogista ja tänä aamuna lueskelin Tuulannelin vastaukset, joten päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen.

Totta vai ei? Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.

EI. Olen äärimmäisen laiska kuvaamaan hotelleja, saatikka ruokiani. Monin paikoin pidän jopa epäkohteliaana kuvata annoksia kesken ruokailun, varsinkin jollain isolla järjestelmäkameralla. Silloin tällöin nappaan yleensä itselleni muistoksi jonkun annoksen kuvan nopeasti kännykällä. Olette varmasti huomanneet, etten juurikaan jaa reissuiltani ravintoloista annoskuvia, vaikka suosittelenkin välillä ravintoloita. Ja hotellihuoneen sekasorto on heti päällä kun sinne saavun ja levittelen tavarani, ei siinä ennätä kuvaamaan. Tapahtumissa käyn harvoin ja jos käyn, kuvaan vielä harvemmin. Keskityn nauttimaan hetkestä ja itse tapahtumasta. Blogi- ja vaikuttajatapahtumat ovat erikseen, niissä kuvaan, mutten valitse niitäkään sen perusteella, että siellä olisi hyvä kuvata tai saisi kauniita kuvia.

Totta vai ei? Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

TOTTA ja EI. Olen visuaalinen ihminen ja tykkään välillä näprätä sommitelmia kotonamme, olipa ne kukka-asetelmia tai kynttiläröykkiöitä. Teen sen sen takia, että tykkään kaikesta kauniista. Joskus saatan napata siitä kuvan muistoksi tai jakaa jopa instassa. Ensisijaisesti teen sitä kuitenkin itselleni. Kattauksia en stailaa, koska usein ruoka ja nälkä menee edelle ja syöminen on pääasia, ei kattaus. En myöskään pukeudu sen mukaan, mistä saa hyviä kuvia, mutta omaan silmään kivat kokonaisuudet haluan kuvata. Blogissani näkyvät asukuvat ovat siis aitoja pitämiäni asuja, ei blogia varten kuvattuja juttuja.

IMG_20180705_203019.jpg

IMG_20180704_193359.jpg

Totta vai ei? En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.

EI. Jos seuraat minua instassa ja etenkin InstaStories höpöttelyvideoita, niin olet varmasti huomannut että esiinnyn niissä usein ilman meikkiä. Totta puhuakseni, en ihan hirveästi tykkää meikkaamisesta tai viihdy hyvin meikeissä, vaan melkein heti kotiin tullessani pesen ”sotamaalaukseni” pois ja kuljen ilman meikkiä. Myös blogikuvissa olen aika ajoin ilman meikkiä.

Totta vai ei? Teen asioita ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.

TOTTA. Kerron blogissani asioista, joiden takana seison ja jotka sopivat arvomaailmaani. Se, onko se henkilöbrändäystä vai ei, en osaa sanoa. Itse ajattelen niitä omiksi mielipiteiksini.

Totta vai ei? Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EI. Tässä kohtaa puolisoni varmasti ulvoo naurusta, sillä hän tietää etten todellakaan käsittele kuviani, sillä en osaa. Yleisin kuvankäsittelyni on kuvien suoristus tai rajaus. Joskus saatan painaa lightroomissa sellaista nappulaa, joka lisää tai vähentää kuvan valoa, mutta siinäpä se, muuta en osaa. Enkä haluakaan.

Toki, se on sanottava, että usein kuvat tulee otettua sellaisista kuvakulmista, missä näyttää ihan mukiinmenevältä ja blogiin päätyy sadoista otetuista kuvista aina ne, missä nyt yleensäkin näyttää omaan silmään parhaalle verrattuna niihin muihin kuviin. Mutta on siellä aina enemmän niitä ”mitä hemmettiä mä tässäkin ilveilin” kuvia ja kaksoisleukoja ja ihme virnistyksiä.

IMG_20180706_095609.jpg

IMG_20180704_193327.jpg

Totta vai ei? Siloittelen elämääni blogissa.

TOTTA. On bloggaajan oma asia mitä hän kertoo tai jättää kertomatta, sillä kyseessä on hänen oma blogi. Tai instassa mitä kuvia näyttää, sillä kyseessä on hänen oma tilinsä. Tottakai jaan sellaisia hetkiä elämästäni, joissa on iloa, energiaa, kuvat kauniita ja arki lempeää. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme se kääntöpuoli, mutta en itse halua sellaista jakaa enkä kyllä lukeakaan, kuinka välillä mennään perse edellä puuhun. Kirjoittelen välillä myös elämäni kääntöpuolista, sairauksista, kuolemasta jne. mutta omilla ehdoillani, yleensä kuitenkin positiivisuuden kautta, elämään uskoen. Instassa haluan kuitenkin säilyttää elämän makua, en hirveästi jaksa seurata pelkästään sliipattuja ja stailattuja kuvia tai että instafeed on väreiltään yhtenäinen ja kuvat suunnitellaan etukäteen, jotta feedin yhtenäisyys säilyy. Sellainen ei ole minua varten, kyllä elämä saa näkyä ja maistua. Vaikuttajan ehdoilla tietenkin.

Totta vai ei? Kadun joitain yhteistyöpostauksiani.

EI. Teen aniharvoin yhteistyöpostauksia ja yleensä ehdotan niitä itse. Saan kuitenkin sähköpostiini mitä kummallisimpia yhteistyöehdotuksia, mutta kieltäydyn lähtökohtaisesti (lähes) kaikista. Siitä syystä ei tarvitse siis katuakaan.

Totta vai ei? Bloggaajan elämä on glamouria.

Hmmm… Mielenkiintoinen väite ja riippuu kuinka asiaa tulkitsee ja katsoo. On varmasti niin, että moni maailmanlaajuinen huippubloggaaja saattaa lukijoiden mielestä elää glamour elämää PR-matkoineen, ilmaisine tuotteineen ja jatkuvine juhlineen. Mutta kyllä heilläkin se tavallinen arki siellä taustalla pyörii, iloine ja suruineen. Eli vastaan EI, ei se glamouria ole, se on joillekin hemmetin kovaa työtä. Ei ne seuraajat sormia napsauttamalla tule (ellei niitä osta).

Totta vai ei? Ajattelen kuvat instragram kuvina.

Tämä on vaikea, mutta vastaan siltikin EI. En ajattele kuvia instagramin kautta. Saatan välillä näprätä kauniita yksityiskohtia ja innostua sitten kuvaamaan niitä esim. instaan, mutta insta ei ole ensimmäisenä mielessä, kun katson jotain kaunista. Yleensä käy niin, että ”kaunis hetki” on jo ohi, kun muistan, että olispa muuten tullut hyvä kuva instaan.

IMG_20180707_192306.jpg

Tähän haasteeseen on hyvä lopettaa tämän viikon bloggailut ja rueta tekemään kanahampurilaisia ja paneroituja ahvenfileitä. Kyllä meitä taas tyttöjen kanssa lellitään hyvällä ruualla.

Uusi t-paita

_DSC0109

_DSC0090

_DSC0097

Ennen mökille lähtöä hoidin asioita Vaasan päässä keskustassa ja kävin pikaisella pyrähdyksellä Karismassa ja bongasin tämän kuvissa olevan t-paidan sieltä. Eikö sovikin hyvin vihreään laukkuuni? Se on by Malene Birgerin t-paita. En yleensä ole tekstiprinttipaitojen ystävä, sillä yleensä mikään teksti ei puhuttele minua. Ei tuonkaan paidan teksti herätä minussa minkäänlaista fiilistä, mutta tuo vihreä väri on juuri oikea tuohon laukkuuni ja kaipasin jotain vähän ”pirteämpää” t-paitaa.

Tänään meillä oli maakuntamatkailupäivä ja kävimme siellä Maaveden kirppiksellä, josta tein muutaman ihan superlöydön. Voisin esitellä ne täällä blogin puolella, jahka vien tuotteet ensin pesulaan ja saan ne käytööni. Löysin todella kivan musta-valkoisen bleiserin, jätti-ison valkoisen kauluspaidan missä on vähän erikoisempi leikkaus (olen etsinyt sellaista jo kauan) sekä Calvin Kleinin ballerinat. Kaikki maksoi yhteensä 11,90, melkoiset löydöt. Ja ihmisiä oli siellä ihan älyttömän paljon, parkkipaikka oli aivan täynnä autoja kun pääsimme perille. Bongasin serkkuni paikan päältä ja hän kertoi että viikko sitten oli ollut vielä enemmän ihmisiä. Ilmeisesti muutkin tekevät siellä hyviä löytöjä, sillä kiinnostus tuota kirppistä kohtaan on valtava. Lisäksi ajelimme Pieksämäelle ja Virtasalmelle ja matkalla pysähdyttiin ottamaan nämä kuvat tuollaisella perinteisellä maitolaiturilla.

_DSC0085

_DSC0102

_DSC0114

t-paita by Malene Birger / silkkihousut Whyred / espadrillokset ja laukku Chanel

Loppupäivä menikin pihatöitä tehdessä ja loppuillan olen kärsinyt todella kovasta päänsärystä. Nyt jatkankin tästä yöunille, josko aamulla päänsärky olisi poissa.