All black everything

 

 

Marin_silmin-9523

Marin_silmin-9542

takki Lustwear / nahkahousut Michael Kors / laukku ja tennarit Chanel / neule ei merkkiä / pipo Balmuir / aurinkolasit Prada

Marin_silmin-9565

Marin_silmin-9586

Tänään on ollut Vaasassa kaunis pakkaspäivä ja sen kunniaksi päätin laittaa mustaa päästä varpaisiin ja lähteä ensimmäistä kertaa siististi puettuna ihmisten ilmoille vajaaseen kahteen viikkoon. Ja siististi puetulla tarkoitan sitä, että jalassa ei ollut kashmirvillahousuja ja villasukkia.

En tiedä miksi musta väri puhuttelee nyt niin kovasti, varsinkin kokomusta-asu, mutta jotenkin se tuntuu raikkaalta, kauniilta. Erilaisten mustien pintojen ja tekstuurien yhdistäminen oli päivän teema, vaikkei se ehkä kuvista hyvin erotukaan. Onko se sitten valon lisääntyminen, mikä saa minut kääntymään taas kokomustan puoleen vai synkkä mieleni, en tiedä. Mieli on ollutkin huilin aikana melkoisessa vuoristoradassa. Jännä, miten suuria tunteita voi syömiseen, ja syömättömyyteen, liittyä. Iloa, onnea, epätoivoa, pelkoa, surua.  Ja kaikkea siltä väliltä.

Marin_silmin-9568

Marin_silmin-9554

Marin_silmin-9512

Marin_silmin-9579

Muistatteko Lustwear -merkin? Kuvissa oleva takkini on ko. brändin ja ainakin 10-12 vuotta vanha. En muistanut koko takin olemassaoloa enää, kunnes löysin sen tänään vaatehuoneeni takanurkasta roikkumasta. Kuinka freesiltä ja kivalta se taas näyttikään vuosien tauon jälkeen. Onneksi en ole siitä luopunut näiden vuosien aikana.

Mitä sinulle kuuluu?

 

Balmuir Palazzo – nukkumisen luksusta

Marin_silmin-0154-2

Marin_silmin-0171-2

Omassa sängyssä nukkuminen on syömisen jälkeen ihaninta mitä tiedän. Arjen luksusta. Tosin, vihaan arjen luksusta -sanaparia, mutta tähän tilanteeseen en keksi parempaakaan ilmausta. Olen aina tykännyt nukkua, ja lähipiirini tietää unenlahjani. Vuosia sitten havahduin miettimään, että vietämme vuorokaudestamme noin kolmasosan sängyssä: nukkuen, löhöillen, leffoja katsellen, syöden, kuka mitenkin. Ja silloin päätin laittaa nukkumiseen liittyvät asiat kuntoon. Sänky vaihdettiin priimaan, peitot ja tyynyt vaihdettiin juuri omaan makuun sopiviksi (arvatkaa oliko hauskoja ja yllättyneitä puheluita kun soittelin eri hotelleihin ja kyselin mitä peittoja ja tyynyjä he käyttävät) ja aloin myös kiinnittämään huomiota vuodevaatteiden laatuun. Olin aina suosinut vuodevaatteissa pehmeitä materiaaleja, koska minulla on herkkä iho ja haluan, että illalla nukkumaan mennessä minulla on tunne, että nukahtaisin pumpulin keskelle.

Viime syksynä kävin pyörähtämässä Balmuirin Helsingin liikkeessä yhdessä ystäväni kanssa ja heidän henkilökuntansa esitteli meille uusia lakanoita. Kun laskin käteni Palazzo -lakanalle, se oli menoa se. Mikä pehmeys, mikä sileys, mikä täydellinen pumpulinen tunne. Nämä on pakko saada, ajattelin, ja jos jotain on pakko saada, niin pakkomiellehän siitä syntyy. Ja niin niistä syntyikin. Joulukuun Chanel-pikkujouluissamme ostin sitten nuo täydelliset pussilakanat kotiimme, joululahjaksi koko perheelle (myös koirille, koska ne nukkuvat sängyssämme). Lakanat on valmistettu Egyptin puuvillasta, ja niissä on harvinainen 1000TC-lankaluku, joka on erittäin korkea, ja kertoo kankaan erittäin korkeasta laadusta. Voi hyvinkin olla, että saattoi tulla helmiä sioille, varsinkin kun nuo karvaiset kaverit viettää myös valtaosan päivästään meidän sängyssä, mutta mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi.

Marin_silmin-0164-4

Marin_silmin-0153-2

Marin_silmin-0161-4

Lakanat ovat ihanat, täydelliset, ja varsinkin Alma rakastaa kiehnätä niissä ja mennä kylkimyyryä pitkin sänkyä. Minäkin menisin, mutta tippuisin nopeasti sängystä. Jopa puolisoni sanoi, että onpa hyväntuntuiset lakanat ja se on paljon se. Mutta ollakseni rehellinen, mietin monta kertaa olenko hullu ostaessani hirmuisen kalliit lakanat koiraperheen sänkyyn, mutta onneksi ostin. On ne niin ihanat. Mutta myös odotusarvo oli erittäin suuri lakanoita kohtaan. Muistan kun ne laitettiin sänkyyn ensimmäisen kerran ja odotin nukkuvani vähintään prinsessaunta niissä koko yön. Mutta sattuikin käymään niin, että sinä iltana ei uni tullut ja valvoin lähes koko yön pyöriskellen sängyssä ja kuunnellen milloin Marsan ja milloin puolisoni kuorsausta. Aamulla olin niin kiukkuinen ja vihainen ja pettynyt, kun en saanutkaan täydellisiä yöuniani uusissa lakanoissani. Mutta nyt sairasloman aikana olen ottanut kaiken ilon irti ja köllinyt päivät pitkät pumpulinpehmeissä – ja ryppysissä – lakanoissani (meillä ei katsos lakanoita silitellä) ja nauttinut siitä pumpulissa nukkumisen tunteesta. Ja siitä syystä myös te pääsette nyt ihailemaan meidän ryppyisiä lakanoita.

Marin_silmin-0163-3

Marin_silmin-0151-3

Ja oli hirmuinen vääntö saada Alma poseeraamaan nukkumista kuvissa. Normaalisti tuo neitokainen nukkuu mitä kummallisimmissa asennoissa lakanoiden seassa, mutta nyt, kameran ollessa kädessä, hän vain istua nakotti eikä suostunut ollenkaan nukkumaan.  Yhden kerran sain neitokaisen kumoon. Rontti.

Elossa ja uuden edessä

Marin_silmin-0092-3

Täällä ollaan, elossa. Keskiviikosta eiliseen en ollut ollenkaan varma jäänkö henkiin, sillä tunnelmat ovat vaihdelleet järkyttävistä kivuista ja ruokatorven krampeista itkuisiin ja valvottuihin öihin. Pääsin myös tähystykseen heti leikkauksen jälkeisenä päivänä ja voi pojat, että teki kipeää, kun juuri leikattuun ruokatorveen ja mahaan tungetaan johtoa. Tämän kaiken päälle vastapäätä asuva naapurimme päätti pitää bileet pe-la välisenä yönä ja eilen aamulla väsyneenä ja kipeänä huusin heille kurkkusuorana rappukäytävässä. Ei varmasti jäänyt keneltäkään talossamme asuvalta kuulematta antamani palaute. Mutta kerrankos sitä kipuilevana naisena saa riehaantua.

Marin_silmin-0090-2

Nyt ollaan toden totta uuden edessä. Kaikki minut tuntevat tietävät rakkauteni ruokaan, sekä annoskokoni ja syömisnopeuteni. Olen syönyt elämässäni tähän asti järkyttävän suuria annoksia hotkimalla kuin ruoka vietäisiin edestäni hetkenä minä hyvänsä. Ja juonut aina puoli litraa vettä päälle. En enää. Tästä lähtien syön pieniä annoksia, usein ja hitaasti. Hyvin hitaasti. Tällä hetkellä kun syömiset koostuu n. desin smoothie annoksista kerralla (joita syön sellaiset 45 min kerrallaan) ja pikkutilkasta nestettä, haaveilen mm. siitä että eteeni tuotaisiin puolen litran pullo vettä, jonka voisin juoda kerralla tyhjäksi. Eikä tilkka viiniäkään olisi pahitteeksi. Tai palanen pizzaa… Mutta ne ovat tosiaankin vain haaveita, katsotaan milloin pääsen soseista/nesteistä kiinteisiin ruokiin, en varmaan ihan hetkeen. Nyt siis täytyy vanhankin koiran opetella ja oppia uusia temppuja, saa nähdä kuinka nopeasti mieli hyväksyy tällaiset muutokset, ettei voikaan vetää kerralla 3 hampurilaista tai juoda sitä puolen litran vesipulloa kerralla. Ei nämä muutokset missään nimessä huonosta ole, mutta vie aikaa kuitenkin oppia uusille tavoille, kun on reilusti yli 30 vuotta syönyt ja juonut miten tahtoo.

Marin_silmin-0089-5

Kotona minulla on ollut maailman parhaat sairaanhoitajat, Alma ja vähän Marsakin. Alma seuraa minua kaikkialle ja varmistelee aina kun lähden liikkeelle, että mihin menen ja on kuin varjo perässä katsomassa, että pääsenkö pyörtymättä perille. Ja tietysti puolisoni, joka pitää huushollia pystyssä, kun minä makaan raatona sängynpohjalla.

On muuten todella tylsää maata vaan päivät pitkät, meinaa jo seinät kaatua päälle. Olisiko teillä suositella hyviä sarjoja Netflixistä?

Ja mitä sinulle kuuluu?

Marin_silmin-0095-2

 

Smurffi

Marin_silmin-9443

Marin_silmin-9472

Naljailen puolisolleni hänen kotiasustaan, joka on sininen t-paita, siniset shortsit ja siniset sukat, että mikäs Suursmurffi meillä asustaa. Vaikka itse asiassa eikös se Suursmurffi pukeutunut aina punaiseen… No, mutta ymmärrätte yskän, sinistä päästä varpaisiin…

Ja sittenhän itsekin puin päälleni viikonloppuna ”hieman” sinistä… Melkein päästä varpaisiin. Onneksi sentään pipo, kengät, hanskat ja laukku oli mustia, kun muuten olin ihan smurffina. Näköjään sininen väri on tullut jäädäkseen, eikä se nyt huono väri olekaan, sopii hyvin vaaleaan hipiääni.

Marin_silmin-9448

Marin_silmin-9500

takki Harris Wharf London / neule Designer Remix / farkut Zara / laukku Stuudio Nahk / brooch ja tennarit Chanel / huivi Hermès / pipo Balmuir

Marin_silmin-9466

Marin_silmin-9506

Nämä kuvat otettiin Västervikin satamassa. Täällä Vaasan alueella olen bongaillut monista satamista noita pieniä punaisia aittoja, ne on ihan supersöpöjä. Itse kun on sisä-Suomesta kotoisin, niin tuollaisiin pieniin ranta-aittoihin ei ole tottunut. En ollut sellaisia aikaisemmin varmaan nähnytkään ennenkuin muutin Vaasaan.

Ilmoitusluontoinen asia loppuun. Blogi on varmaan nyt hiljainen pienen hetken. Menen huomenna operoitavaksi ja josko sieltä tultaisiin ehjänä ja vähäoireisena takaisin. Siihen ainakin pyritään. Joten palataan seuraavan kerran kun olen kotiutunut. Instan puolelle päivittelen luultavasti kuulumisia.

 

Balmuir Edith crossbody bag

Marin_silmin-0115-3

Marin_silmin-0119-2

Meidän suomalainen ylpeytemme, Balmuir, lanseerasi viime syksynä heidän ensimmäisen laukkumallistonsa ja ihastuin siihen heti. Klassisia, tyylikkäitä, yksinkertaisia ja selkeälinjaisia laukkuja. Kauniita perusvärejä ja aivan mieletön laatu. Tuotteet valmistetaan käsin ja jokainen yksityiskohta viimeistellään myös käsin. Nyt, kun metallit saa myös hopean värisenä, minusta tuli Balmuirin osalta myös heidän laukkufaninsa.

Olimme joulukuussa Chanel -ryhmämme kanssa Balmuirin vieraana viettämässä pikkujoulujamme. Heidi oli itse paikan päällä kauniissa Helsingin myymälässä kertomassa tietysti itse merkistä, mutta etenkin uudesta laukkusarjasta. Nimittäin meille Chanel -faneille Balmuirin uudet laukut ovat katsastamisen arvoisia (toki muillekin), sillä heidän unelman pehmeä ja upealaatuinen lampaannahkansa on samaa norjalaista lampaannahkaa mitä Chanelkin käyttää. Ja minähän olen Chanelin osalta vannoutunut lampaannahan käyttäjä (en oikeastaan tykkää caviarista, se näyttää silmääni muoviselta), joten se oli menoa se. Arvostan todella paljon Heidissä ja Balmuirissa sitä, että heille kelpaa vain paras ja jos jotain ruetaan tekemään, se tehdään heti erittäin laadukkaasti ja parhailla mahdollisilla materiaaleilla. Laadusta ei tingitä. Ei ihmekään, että merkki niittää mainetta kaikkialla minne se meneekin. Me suomalaiset saamme toden totta olla ylpeitä Balmuirista ja heidän tavasta tehdä businesta.

Marin_silmin-0122-4

Marin_silmin-0118-3

Marin_silmin-0124-3

Edith vei sydämeni täysin. Selkeälinjainen, erittäin yksinkertainen crossbody laukku, josta saa sekä olkahihnan, että käsihihnan irti. Sopii sekä arkeen että juhlaan. Upea ja näyttävä calf nahka, jonka pinnan raffiin kuviointiin rakastuin heti. Ja niin pehmeä, kuin pumpulia. Ja tottakai hopeiset metallit. Olin pitkään etsinyt itselleni yksinkertaisen kaunista crossbody laukkua, jonne voin sujauttaa puhelimen ja lompakon ja lähteä vaikka asiakkaan kanssa lounaalle, ilman että roudaan isoa laukkua mukana. Halusin laukun, joka ei huuda logoa, ei ole tikkauksia täynnä, vaan olisi yksinkertainen, kuten kantajansakin. Ja Edith on juuri sellainen, täydellinen tarpeisiini. Strategiset mitat on 24 x 17 cm. Olkahihnan pituutta voi itse säätää. Hinta-laatusuhde on erinomainen.

Tämä kaunotar on keeper. Seuraavaksi haluan laukkukokoelmiini sille lampaannahkaisen kaverin. Enää pitää vain valita, että minkä haluan Balmuirin kauniista mallistosta. Se taitaakin olla se vaikein tehtävä.

Marin_silmin-0110

Marin_silmin-0105-3

Onko sinulla jo Balmuirin laukkuja? Mitä mieltä olet niistä?