Gabrielle Chanel

IMG_20170714_111919

Nizzan reissun paras ostos oli tämä uusi Gabrielle Chanel tuoksu . Ja ehdottomasti myös reissuamme parhaiten kuvaavin hetki, kun tuoksuttelimme tätä mielettömän hyvän tuoksuista hajuvettä. Tämä oli tullut samana päivänä myyntiin ja Chanelin myyjä toi tämän testattavaksi, kun odottelimme, että ostoksiamme laitettiin pakettiin. Siinä sitten ihastelimme ja totesimme, ettemme osta jos tuoksu maksaa yli satasen. Kun kuulimme hinnan, joka oli yli satasen, kiljaisimme yhteen ääneen, että otetaan kaksi…  Mutta tuosta tuoksusta muistan ikuisesti meidän hurjan ihanan shoppailumatkan Nizzaan.

Tuoksu on kevyen kukkainen ja siinä on neljää eri valkoista kukkaa: ylang-ylang, tuberose, jasmine ja orange blossom. Chanelin sivuilla onkin erittäin osuva kuvaus tuoksusta:

”Olivier Polge crafted this Eau de Parfum as an imaginary flower — a radiant and sparkling, purely feminine Chanel blossom based on a bouquet of four white flowers: a rich, enveloping heart of exotic Jasmine shimmers with the fruity green notes of Ylang-Ylang, while fresh and sparkling Orange Blossom shines through, offering a glimpse of Grasse Tuberose captured at its finest. Four points of light that recall the four corners of the bottle.”

Olen tuoksujen suhteen todella ronkeli, koska olen migreeniherkkä. Olen käyttänyt jo vuosia muutamaa Hermèsin tuoksua sekä uusimpana Jo Malonen tuoksua reilun vuoden, mutta tämä kiilasi ehdottomasti ykköseksi. Tuoksu on suorastaan huumaava. Sopivan kevyt, mutta kestää iholla pitkään. Ei yhtään raskas, kuten monet muut Chanelin tuoksut, vaan leijailevan herkkä ja raikas, valloittava suorastaan. Ja pullokin on designiltaan tyylikkään yksinkertainen. Minä tykkään!

IMG_20170714_111828

Tuoksua löytyy tällä hetkellä myynnistä Chanelin liikkeistä ja 9.9. lähtien sitten laajemmin, mm. Stockmannilta. Hintaa 100 ml pullolla on 137 euroa.

Suosittelen!

 

 

Lomanaisen arkiasu

_DSC0528 (2)

_DSC0548 (2)

_DSC0550 (2)

Mistä tietää että Mari on lomalla?

Kun hän ei meikkaa ollenkaan eikä muista harjata aamuisin edes hiuksia.

Olen ollut nyt viikon mökillä Nizzan reissun jälkeen, enkä taida edes tietää missä beauty boxini on. Hiusharjan olen nähnyt jossain, vielä kun muistaisi että missä… Puolisoni oli kuulemma satavarma, että en olisi pystynyt olemaan koko viikkoa saaressa koirien kanssa keskenään, mutta kyllähän me erakot vaan oltiin. Hitsi, olisi pitänyt lyödä tästä jotain vetoa, esim. uuden käsilaukun verran. Kerran kävimme eläinlääkärissä kaupungissa, kerran isän kyydillä ruokakaupassa ja kaksi kertaa kävelin koirien kanssa mummolaan. Mutta kyllä on kiva kun sain autoni takaisin, niin pääsee taas huristelemaan minne mieli tekee. Ensi viikolla lupasin viedä mummoni Savonlinnan torille syömään lörtsyjä ja ehkä Kuopiossakin voisin ajella käymään. Sitten lähdenkin loppuviikosta ex-tempore Tallinnan reissulle, kun puolisoni lähtee sinne töidensä takia, niin hyppäänkin mukaan pienelle lomamatkalle. Jos sinulla on hyviä ravintolasuosituksia Tallinnaan, niin otan ilolla vastaan, en ole siellä hetkeen käynyt. Tämä food junkie kiittää jo etukäteen kovasti.

_DSC0530 (2)

_DSC0549 (2)

_DSC0535 (2)

Ja muutama sana asusta. Huivi on myös Nizzan Chanelin alelöytö, enkä ihan varma ole siitäkään, piti ostaa kun halavalla sai. Säästin taas ihan hirveästi. Ja brooch on tällä kertaa kengässä, kikka jonka Nizzan Chanelin johtaja minulle näytti, ennen kuin kaatoi kolmannen lasillisen shampanjaa. Ostopäätös oli sinetöity sekä kenkien että broochin osalta juuri sillä hetkellä. Asu on muuten erittäin perus ja kiva mökille, mutta riittävän siisti myös kaupunkivisiitille. Vanhat Filippa K:n silkkihousut, paikallisesta Tokmannista bongattu Pola -merkin neulostakki ja nuo Chanelin härpäkkeet ja Hermèsin Evelyne, tämän kesän suosikkilaukkuni. Pola vaatemerkistä tulikin mieleeni, onko se vielä kotimainen, niinkuin joskus ennen muinoin?

Niin, pakko vielä hehkuttaa ruokajuttuja, kun se on elämäni suurin ilo, syöminen. Meillä on mökillä isossa montussa kassleria kypsymässä, rosvopaisti tyyliin. Jestas, miten hyvää pulled porkia siitä tuleekaan. Alma vahtii montun vieressä, ettei vaan siat karkaa parempiin suihin. Ja illalla on lettukestit. Ja kohta tulee kummityttö ja hänen vanhemmat. Ihan itkettää ilosta.

_DSC0538 (2)

Seuraavaksi on minun sikavahtivuoro, joten palataan. Mukavaa viikonloppua!

 

 

Kesäkeitto

_DSC0501 (2)

_DSC0493 (2)

Käsi ylös kaikilta, ketkä tykkää kesäkeitosta?

Minä, yllätys yllätys, rakastan sitä. Ei ole  kesää ilman kesäkeittoa. Olette ehkä huomanneet etten ole kovin ronkeli mitä ruokaan tulee, yleensä syön kaiken mitä eteen kannetaan ja vielä hyvällä ruokahalulla.

Kesäkeittoon liittyy lisäksi eräs rakas tarina parisuhteemme alkuajoilta ja varmaan siitäkin syystä joka kerta kun teen kesäkeittoa, se tuntuu jotenkin spesiaalilta. Aikoinaan, nuorena tyttönä asuin torin laidalla ja kesäaamuisin tykkäsin käydä torilta hakemassa tuoreet vihannekset ja kasvikset. Eräänä aamuna kipaisin taas torille ja puolisoni, silloinen poikaystäväni, oli omassa kotonaan nukkumassa kesätyön yövuoron jäljiltä. Olimme vasta ruenneet seurustelemaan ja olin tavannut hänen vanhempansa vasta muutamia kertoja. Puolisoni vanhemmilla oli tuolloin vielä puutarha ja he olivat myymässä torilla vihanneksia ja kasviksia muiden kauppiaiden joukossa. Minä reippaana tyttönä kesäkeittohimoissani menin anoppini kojulle ostamaan vihannekset ja kasvikset ja kun anoppini kuuli että aion tehdä kesäkeittoa ja tarjota sitä myös hänen pojalleen, hän laittoi korini niin täyteen kasviksia ja vihanneksia, että siitä olisi riittänyt varmasti koko kerrostaloni asukkaille kesäkeittotarpeita. Muistan kuinka minua jännitti tarjota kesäkeittoa puolisolleni, jonka olin oikein kutsunut syömään, sillä hän ei ollut siitä aikaisemmin oikein tykännyt anoppini mukaan (kuten ei kaalilaatikostakaan, minun lempiruuasta!), mutta kun hän maistoi tekemääni keittoa ja sanoi tykkäävänsä siitä todella paljon, tiesin, ettei hän valehdellut. Hän taisi syödä koko kattilallisen kerralla. Huh. Nykyään hän myös rakastaa kaalilaatikkoa 😉 . Ja salaisuus maukkaaseen kesäkeittoon on koskenlaskija juusto. Sen avulla kesäkeitosta tulee täydellinen, ja uskaltaa tarjota jopa uudelle poikaystävälle 😉 .

_DSC0504 (2)

Kesäkeitto

4-5 uutta perunaa
3-4 naattiporkkanaa
1-2 kesäsipulia
pieni kukkakaali
pieni parsakaali
herneitä
suolaa
pippuria
voita
vettä

koskenlaskija n. 2/3 pakettia (viherpippuri tai voimakas)

Pilko kasvikset sopivan pieniksi suupaloiksi ja irroittele herneet palkoistaan (syö itse samalla muutamia). Kuullota sipulia aluksi kattilassa voissa, lisää pieneksi pilkotut porkkanat ja perunat ja anna kuullottua hetki. Lisää vettä ja anna kiehua hetki. Lisää perään kukkakaali ja parsakaali ja anna taas kiehua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Kun kasvikset alkavat olla kypsähköjä, lisää koskenlaskija sulamaan keittoon, ja lisää samalla herneet. Yleensä laitan koskenlaskijaa n. 2/3 pakettia, riippuen keiton määrästä. Eniten tykkään viherpippuri mausta ja voimakkaasta. Kun juusto on sulanut ja keitto kiehahtanut (+kasvikset kypsiä), keitto on valmis nautittavaksi tuoreen leivän kera, jonka päälle reilusti kirnuvoita ja kermajuustoa. Nam.

_DSC0502 (2)

Meille onkin tulossa mökille kesän odotetuin vieras, nimittäin rakas kummityttömme vanhempineen. Joten siitä syystä laitetaan aamulla rosvopaisti tulille.

Herkullista viikonloppua! Kesäkeitolla tai ilman.

 

 

Kaikkea muuta voi vastustaa mutta ei kenkiä

_DSC0508 (2)

_DSC0512 (2)

_DSC0521 (2)

Nizzan reissulla tuli kuulkaa ostettua kenkiä, aika monta paria itse asiassa. Yhdet ostin jopa tarpeeseen, järisyttävän upeat Chanelin korkkarit, sillä olin unohtanut korkokengät kotiin ja halusin Chevre d’or dinneri-mekon kanssa pitää ehdottomasti korkkareita. Ne täytyy ehdottomasti kuvata tänne blogiin sen dinnerimekon kanssa, koska ne korkkarit ovat sanoinkuvaamattoman kauniit ja todella hyvät jalassa. Sellainen kombo mitä en olisi uskonut ihan heti saavani.

Mutta nämä kuvissa näkyvät klassikot, Hermésin Oran sandaalit, eivät koskaan ole kuuluneet ostoslistalleni. Olen niitä ihastellut muiden jalassa ja onhan ne kauniit, mutta koin etteivät ne olleet minun tyyliset. Kävin niitä kuitenkin heti Nizzaan saavuttuamme sovittamassa ja totesin ystävälleni että ei ehkä kuitenkaan minun juttu. Keskiviikko aamuna herättyämme oikein korostin aamiaisella että ”niitä Oraneita mä en todellakaan enää osta”, tiistaina kun oli tullut tehtyä vaikka mitä löytöjä. Noh, kuinkas ollakaan päädyimme sitten kuitenkin jonkun ihmeellisen mutkan ja päähänpiston takia takaisin Hermésille, jossa sama edellisillan ihana myyjä oli meitä vastassa ja niin minä sitten ne menin ostamaan. Liekö ilmastonmuutoksen tai auringonpistoksen syytä tai sitten ihan vaan liikaa kuohuvaa nautittu ennen ostopäätöstä, mutta nyt ne sitten minulla on. Ja ilmeisesti pysyy.

_DSC0515 (2)

_DSC0524 (2)

_DSC0518 (2)

Olen kenkiä sovitellut ahkerasti mökillä erilaisten asujen kanssa ja vaikka yhteinen taipaleemme ei alkanut rakkautta ensisilmäyksellä -tyyppisesti, olen alkanut tykkäämään näistä yksinkertaisen kauniista ja graafisista kengistä todella paljon. Jopa niin paljon, että kävin kurkkaamassa Hermésin verkkokaupassa että missä kaikissa väreissä kenkiä myydään. Tulevaisuutta ajatellen tietenkin. Käyttökokemusta ei ihan hirveästi siis kengistä vielä ole, mutta varmasti tulette näkemään niitä erilaisissa asuissani, mutta mukavilta ne tuntuvat jalassa. Ovat kauttaaltaan nahkaa (myös pohja) ja malliltaan kapeat, mikä sopii hyvin kapeaan jalkaani. Ja koon otin ihan oman koon mukaan, jos joku miettii kengän tilaamista verkkokaupan puolelta.

Kyllä se niin taitaa olla, että kaikkea muuta voi vastustaa mutta ei kenkiä.

Päivä Monacossa

_DSC0418 (2)

_DSC0403 (2)

_DSC0408 (2)

_DSC0407 (2)

Reissumme viimeisenä kokonaisena päivänä matkustimme Nizzasta junalla Monacoon. Nizzan juna-asemalta lähtee junia Monacoon todella usein ja lippuja sai ostettua sekä automaatista, että tiskiltä. Junamatka on myös todella lyhyt, n. 20 minuuttia. Omat meno-paluu lippumme kävimme ostamassa suoraan tiskiltä, sillä sinne oli lyhyempi jono kuin automaateille. Yhteen suuntaan matka taisi maksaa 3,90 euroa, joten ei kyllä kalliista lystistä ole kyse. Kunnes pääset Monacoon 😉 .

Olimme kumpikin Monacossa ensimmäistä kertaa, ja todella väsyneitä edellisen illan dinneristä ja kuohuvan maistelusta. Ystäväni nauroikin minulle, kun en edes jaksanut puhua, normaalistihan alan puhua heti aamusta kun silmäni saan auki. Tästä syystä emme tehneet mitään etukäteissuunnitelmaa, emmekä tutkineet etukäteen missä haluamme käydä ja mitä nähdä, päätimme vaan kävellä ja luuhata kaupungilla ja tehdä asioita fiiliksen mukaan.

Monacon juna-asemalta lähdimme kävelemään rantaan ja Monte-Carlon kasinolle päin ja ensimmäinen fiilikseni Monacosta oli, kuinka tiuhaan asuttu se on, sekä kuinka paljon siellä oli keskeneräisiä rakennuskohteita (ilmeisesti parannustöitä?). Joka puolella tuntui olevan jotain keskeneräistä ja minua se häiritsi kyllä todella paljon.

_DSC0410 (2)

_DSC0412 (2)

_DSC0417 (2)

Kävimme katsomassa kaunista satamaa ja sen hulppeita jahteja ja siitä jatkoimme matkaa Monte-Carlon kasinoa ihmettelemään, ja josta ryntäsimmekin sitten kasinoa vastapäätä oleville ”kuplarakennuksille” ostoksille (ja kuohuvalle). Kun siellä oli saatu koneet käyntiin, iskikin jo nälkä ja lounaalle päädyimme pienen haahuilun jälkeen Rampoldi nimiseen paikkaan. Ruoka oli oikein hyvää, mutta kyllähän se oli hinnakasta. Jäimme lounaan ajaksi istumaan ulos, josta oli ihana bongailla tyylikkäitä naisia ja laskea kuinka monta Birkiniä menee ohi. Olin muuten varma, että Monacon reissullamme näkisimme Himalaya Birkinin, mutta haaveeksi jäi sen näkeminen. Kymmeniä muita erivärisiä ja -nahkaisia Birkineitä bongailtiin kyllä, mutta tuo Holy Grail laukku jäi kyllä näkemättä, harmi.

Lounaan jälkeen päädyimme kauniiseen japanilaiseen puutarhaan, jossa esim. minun asukuvani otettiin. Puisto oli todella kaunis ja siellä oli hyvin rauhallista, vaikka muuten tuo lilliputti -valtio kuhisi turisteja. Tuolta rauhan tyyssijasta suunnistimme takaisin Monte-Carlon kasinoa päin tarkoituksenamme mennä katsomaan kasinoa sisältä päin ja kuinka glamouria tihkuva se sitten olisikaan. Jämähdimme kuitenkin kasinon viereiseen Cafe de Paris -kahvilaan istumaan melko moneksi tunniksi (ja viinipulloksi) ihailemaan jälleen kerran niin tyylikkäitä naisia ja bongailemaan käsilaukkuja, ettemme koskaan muistaneet käydä kasinon sisällä. Nimittäin viereemme istui todella näyttävät äiti ja tytär (aikuisia kumpikin) sekä tyttären suloinen pikkukoira Lily ja juttelimme heidän kanssaan pitkät tovit ja tytär vinkkasi meille hänen upeista aurinkolaseistaan, joten kiireen vilkkaa lähdimme vielä ostamaan sellaiset ennen paluuta Nizzaan.

_DSC0423 (2)

_DSC0430 (2)

_DSC0433 (2)

_DSC0446 (2)

_DSC0449 (2)

_DSC0437 (2)

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava päivä Monacossa, väsymyksestä huolimatta. Aurinko paistoi, oli kaunista, mutta silti minulle jäi fiilis, että tämä on nyt nähty.

Niin, ja niitä hienoja autoja oli paljon.

Ja huomasitko muuten että sama brooch, mikä oli tämän postauksen asun rinnassa, onkin näissä kuvissa hattuni koristeena? Kyllä minä taidan taipua sittenkin siihen, että kyseessä oli hyvä ostos.

Onko Monaco sinulle tuttu paikka? Tykkäätkö siitä?