Alma

marin_silmin-3193

Tämä viikko on ollut yksi elämäni raskaimmista. Paras ystäväni, sieluntoveri Alma on poissa. Olen miettinyt paljon, kuinka kirjoittaisin asiasta, sillä en osaa sanoittaa niin kaunista, elämänmakuista, aitoa, vahvaa mutta herkkää tarinaa siitä minkälainen koira Alma minulle oli. En osaa kirjoittaa auki niitä kauniita, mutta pieniä vivahteita, niitä hassunhauskoja hetkiä ja sitä suurta persoonaa mikä Alma oli. Mutta onneksi nämä kaikki muistot ovat minun sydämessäni ja säilyvät siellä.

Alma oli elämäni koira, se koira, josta moni koiranomistaja puhuu. Se ystävä, jonka kanssa sielu värähtelee samaan tahtiin, ystävä jonka kanssa taajuus on sama. Pelkkä katse riitti kertomaan missä mennään. 12 vuoden ajan Alma ilahdutti arkeamme ja elimme kuin symbioosissa. Elimme yhdessä todella suuret surun hetket, syvimmät kuilut, mutta myös valtavan paljon onnellisia hetkiä, iloa, naurua ja arkea. Arkea, sitä me ennen kaikkea elimme. Kaikkine sen vivahteineen. Me kasvoimme yhdessä niiksi versioiksi mitä tänä päivänä olemme. Vanhempia, viisaampia ja tasapainoisempia.

marin_silmin-6951

marin_silmin-0535

Alma oli koira, jolla oli valtavan hyvä tilannetaju, suuri viisaus ja ennen kaikkea suuri sydän. Se rakasti elämää, ja eli sitä täysillä. Se osoitti rakkauttaan ja uskollisuuttaan joka päivä. Jokainen päivä oli Almalle uusi seikkailu ja monenmoisia seikkailuita me koimmekin yhdessä. Alma rakasti sadepäivän jälkeisiä kastematoja asfaltilla, niiden päällä oli ihana pyöriä. Alma rakasti veneilyä, auringossa löhöilyä, pyörimistä pahanhajuisissa kasoissa, vanhempiani, kalkkunarullia ja vaseliinia. Voi pojat, vaseliinia Alma rakasti. Joka ilta hän halusi lipaista vaseliinia kun puolisoni laittoi huulirasvaa. Se oli heidän nukkumaanmenorutiininsa. Alma oli myös utelias. Hänellä oli oma tähystystorni, jonka päältä hän seurasi ikkunasta elämää, kauppakassitkin hän tarkisti joka kerta kaupasta tullessa. Ja mitään ei voinut tehdä salassa, sillä Alma tunnisti jo pienistä eleistä, mitä häneltä salataan ja kun tyttöjen oma reissureppu otettiin esille, alkoi mahdoton piippaus ja itku, joko mennään. Alma oli myös herkkä, hyvin herkkä, mutta kuitenkin äärettömän vahva. Hän hoivasi silloin kun sairastin, hän tuki silloin kun oli surua, istui niin kauan vieressä ja antoi itkeä turkkiaan vasten, niin kauan kunnes kyyneleet ehtyivät. Toivon sydämestäni, että olin edes puoliksi yhtä hyvä ystävä Almalle, kuin mitä Alma oli minulle. Hän opetti minulle niin paljon. Ystävyydestä, rakkaudesta, elämästä.

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeiset puolitoistavuotta oli meidän lisäaikaa, aikaa jonka elimme täysillä, nauttien hetkestä. Alma eli hyvää elämää, lellittynä, rakastettuna ja lauman johtajana, kiitos hyvän sydänlääkityksen. Haluan kiittää meidän kaikkia läheisiä, jotka hoitivat Almaa meidän ollessa reissussa ja sitoutuivat tarkkaan rytmiin ja tarkkaan arkeen varsinkin Alman sydänlääkityksen aikaan. Kiitos.

Nyt meidän harvahammas on sateenkaaren toisella puolen, yhdessä äitini kanssa leikkimässä, hoitamassa puutarhaa ja nauttimassa elämästä. Näin haluan uskoa.

Kiitos Alma kaikesta. Olit elämäni valo.

marin_silmin-2604

Päiväretkellä Jeppiksessä

marin_silmin-4145

marin_silmin-4149

Kävimme puolisoni kanssa päiväretkellä Jeppiksessä, eli Pietarsaaressa. Minusta tuo Pietarsaaren kutsumanimi, Jeppis, on vähän hassu, enkä osaa oikein hahmottaa miten se on muotoutunut käyttöön, koska ei se mielestäni ruotsinkielisestä versiostakaan taivu, eli Jakobstad. Mutta sieltäpä se kai juuri onkin taipunut Jeppis muotoon ja käyttöön ja mikäs siinä, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Pietarsaaren keskusta on kyllä todella viihtyisä ja elinvoimainen. Niin pieneksi kaupungiksi voisi luulla että keskusta on näivettynyt, mutta vielä mitä, on kivoja kahviloita, vaateliikkeitä ja vaikka mitä. Olen joka kerta Pietarsaaressa käydessäni ihastellut myös kaupungin rakennuksia ja arkkitehtuuria. Myös vanha puutalo-alue, Skata, on kaunis ja vierailun arvoinen. Itse asiassa yrityksemme teki Skatan alueesta mobiilisovelluksen turistien (ja toki myös paikallisten) käyttöön ja kävin viime syksynä kävelemässä tuon reitin ja se on kyllä todella mielenkiintoinen ja mikä määrä tietoa alueen ja rakennusten historiasta. Suosittelen lämmöllä kiertämään reitin appin kanssa esim. ensi kesänä. Asukuvat on otettu vanhan tupakkatehtaan edessä ja kaariholvin alta pääsee kulkemaan Skatan alueelle. Ja sellainen knoppitieto vielä tähän väliin, että burgeriketju Friends&Brgrs on lähtenyt käyntiin juurikin Pietarsaaresta ja ei ole tuon ketjun voittanutta mitä tulee burgereihin. Kaikki valmistetaan käsityönä ja myös gluteenittomat burgerit ovat laadukkaasti tehtyjä ja ah, niin maukkaita. Umami -burger, kokeile ja koukutu!

marin_silmin-4138

marin_silmin-4148

marin_silmin-4137

Ja mitä tulee työjuttuihin, niin olen parasta aikaa pakkaamassa kimpsujani kasaan ja lähden ajelemaan kohti Savoa. Meillä nimittäin aukeaa uusi toimisto Savoon ja ensi viikolla tulee kalusteet paikan päälle ja on varattu jo useita palavereja ja tapahtumia paikallisen vetäjän kanssa. Virallisesti sitten helmikuun alusta starttaamme, vaikkakin jo ensi viikosta lähtien alkaa tapahtua, jännää. Eniten ehkä jännittää, että minkälaisia sisarusvääntöjä saammekaan aikaiseksi, sillä toimiston vetäjäksi ryhtyy isoveljeni ja hän ryhtyy alaisekseni. Onneksi olemme kumpikin helppoja persoonia 😉 . Jatkossa tulen siis jakamaan työaikaani kahden kaupungin kesken ja välimatkaa niillä on mukavat 400 km ja siihen päälle Nuorkauppakamari -tehtävät. Mielenkiintoisen vauhdikas ja toimelias vuosi tulossa. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös sitä niin sanota.

Niin, ja asu. Peruskauraa, mutta tunnustettakoon, että en edes muista milloin viimeksi olisi Chanelit keikkuneet olalla, ihan piti tonkia vaatehuoneesta mustia laatikoita esille, ja miettiä, että missä minun lemppari-Boy olikaan. Ja löytyihän se pienen tonkimisen myötä. Kuvissa näkyvä vaaleanharmaa collegemekko on kyllä yksi suursuosikki, niin lämmin, väljä ja pehmeä, ettei sen voittanutta. Se on Makia -merkiltä ja löytö Aku&Adan alesta. Savon toimistossa onkin se hyvä puoli, että pääsee useammin Aku&Adassa vierailemaan ihan paikan päällä, siellä on kiva valikoima vaatteita.

marin_silmin-4160

collegemekko Makia / nahkahousut By Malene Birger / laukku, huivi ja buutsit Chanel / takki Hettemarks

marin_silmin-4169

Ihanaa pakkassunnuntaita!

Instagramin suosituimmat kuvani 2018

IMG_20181230_142600_097.jpg

Kurkistetaan vielä vähän viime vuoteen instakuvien muodossa. Monissa blogeissa on ollut nyt kollaaseja viime vuoden suosituimmista instakuvista ja kun sen niin näppärästi sai tehtyä, niin minäkin kurkistin omat tykätyimmät kuvat. Tässäpä nämä teillekin nähtäväksi pienien tarinoiden kera. Ensin täytyy kyllä sanoa, tai paremminkin ihmetellä, noita tykätyimpiä kuvia. Odotin Kyllikin voittokulkua tai maisemia, mutta vielä mitä. Naamakuvia, asukuvia ja bling bling -pöksyjä, huh.

IMG_20180402_152923_066.jpg

Kyllikki, kaikkien riiviöiden riiviö ja jekkumaisteri. Ensimmäinen kuva kännykässäni mikä on otettu Kyllikistä. Tämä on otettu heti autosta kasvattajan pihalla ennen paluumatkaa kotiin. Voi Kyllikki, sinä pienisuuri paketti. Tiesitkö, että Kyllikillä on oma fb-sivu?

IMG_20180913_201557_366.jpg

Syksyllä hurahdin todellakin keltaiseen tuon Samsoen keltaisen huivin ansiosta. Nyt kaapista löytyy ko. keltaisten lisäksi keltainen Samsoen collegepaita sekä keltaiset sukat. Kyllä, aion pukeutua vappuna tipuksi. Vielä kun löytäisin housut. Tuo kuva postauksineen löytyy täältä.

IMG_20180224_124538_963.jpg

Ei hajuakaan mikä mahtaa olla tämän kuvan tausta, joten tarkistin instasta. Laitettu 24. helmikuuta saatesanoilla: ”Olipa ihana aloittaa pakkaslauantai kultamitalikahvein. Nyt humputellaan kaupoilla ja kohta tyttöjen kanssa jäälle nauttimaan aurinkoisesta lauantaista (aurinkohymiö aurinkohymiö). Ihanaa viikonloppua.” Ja rivi hästägejä. Ja punaista huulipunnaa. Mitäpä sitä nainen muuta tarvitsee pakkaslauantaina.

IMG_20180602_135231_734.jpg

Ja taas selfie, yyh. Tämän kuvan sentään muistan, olimme juuri lähdössä mökiltä kummityttöni ylioppilasjuhliin ja nappasin kuvan itsestäni. Muistan kuinka oli tunteet pinnassa koko päivän ja ihmetys että missä vaiheessa hänestä tuli jo aikuinen, kun itse en ole vanhentunut lainkaan. Ei rypyn ryppyä.

IMG_20180318_143918_888.jpg

Nämä kuvat ovat itseasiassa yhdet suosikkikuvistani viime vuoden asukuvista. Upea Suistudion jakkupukuni on ollut kovassa käytössä. Postaus kuvineen löytyy täältä.

IMG_20180916_233001_876.jpg

Tämä kuva on otettu Budapestistä ja kuvassa on Unkarin parlamenttitalo. Kyseessä oli illallisristeily Tonavalla, johon päättyi työreissumme ”virallinen osuus” ja jengi vaihtoi vapaalle. Olin mummo, ja otin heti risteilyn jälkeen taxifyn hotellille ja nukkumaan.

IMG_20180711_143349_861.jpg

Kesälomalla pätkäisin reilusti tukkaa ja pitihän se tietenkin ikuistaa myös muille nähtäväksi, koska jos se ei ole somessa, sitä ei ole tapahtunut… Ja oli kuuma. Tällä hetkellä kuolaan pinterestissä sellaisia lyhyitä, platinanvaaleita sotkuhiuksia ja mietin, että antaisinko mennä. Taidan antaa.

IMG_20181210_165851_689.jpg

Olen (lähes) sanaton. Nämä bling bling -housut ovat yksi suosituimmista kuvista. Ehkä kai siksi, että minulle niin epätyypillinen vaihtoehto ja ehkä viimeisenä ikinä tuollaisia kuvittelisi minun päälläni. Ja kävin kuulkaa ihan ihmisten ilmoilla noilla, yökerhossa jopa. Ensimmäistä kertaa ikinä Vaasassa asuessani. Ja housut saivat valtavasti kehuja. Pitäisikö ottaa toimistohousuiksi…?

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Kuva minusta ja Almasta viime talvelta jäältä. Pakkasta oli ihan reilusti, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien asukuvien eteen. Näistä kuvista tuli jotenkin tosi kivat, tykkään erityisesti tämän kuvan tunnelmasta. Ja minun elämäni koiran kanssa vielä. Alma. Postaus kuvineen löytyy täältä.

Oliko yllätyksiä joukossa?

 

 

Vuoden viimeinen

_DSC0962 (2)

_DSC0994

Vuoden viimeinen päivä, blogiteksti ja asukuvat.

Odotan jo innolla huomista, vuotta 2019. Uusi alku, ja edessä mahtava vuosi ja kaikki on vielä kokematta. Ensin täytyy kuitenkin selvitä vuoden viimeisestä, ja vaikeimmasta, päivästä. Ilotulitukset ja sydänsairas paukkuja pelkäävä pikkukoira on todella huono yhtälö, joten evakkoretki kutsui ja olemme toivottavasti mahdollisimman kaukana paukkeesta. Toivottovasti selvitään aamuun asti. En ymmärrä miksi ihmiset haluavat tieten tahtoen tuhlata rahansa taivaalle palamaan. Siksi allekirjoitinkin sen Rajat räiskeelle -kansalaisaloitteen, toivottavasti Suomessa ilotulitus muuttuu luvanvaraiseksi. Vähemmän ilotulituksesta aiheutuvia vammoja, eläinten ei tarvitse pelätä niin paljon, luonto kiittää ja myös luonnossa asuvat eläimet. Näimme juuri lenkillä käydessämme  kolme peuraa ja ihastelimme niiden menoa ja totesimme, ettei niitä nyt taas muutamaan päivään näy rakettien räiskeen vuoksi. Voi raukat.

_DSC0966

_DSC0991

_DSC0981

Mutta se raketeista. Päivän asussa näkyy se instastoriessa esittelemäni Part twon neule Aku&Ada -kaupan alesta. Suosittelen lämmöllä kurkistamaan ko. kauppaa, joko livenä, tai verkossa. Kauppaa pitää todella tyylitajuiset äiti ja tytär ja valikoima on mahtava. Mikä helmi Leppävirran Unnukassa, kannattaa poiketa käymään. Mutta neule, se on kiva tuollainen laatikkomallinen ja lyhythihainen. Joko poolo tai kauluspaita alle ja menoksi (toki housutkin olisi suotava pukea!) . Ja tuo kiva huivin huitula on Fendin. Ostin sen syksyllä kun kävimme puolisoni kanssa Köpiksessä. Pieni muisto itselleni. Olen käyttänyt sitä kaulassa, ranteessa (oi niitä Dingo -muistoja!) sekä toki laukuissa kahvaa suojaamassa. Muut onkin vanhoja ja tuttuja vaatteita kaapistani ja laukkupolitiikka on nykyään sellainen, että olalla kulkee aina (ilmais)kangaskassi, jossa kuljetan tavarani, tällä kertaa Marimekon. Meinasin muuten pyörtyä kun törmäsin noihin kasseihin myynnissä Zadaassa. Niistä pyydettiin kamalia summia ja tuollaisen kassin sai ilmaiseksi Marimekolta ostosten yhteydessä. Noh, mikäs siinä jos kauppa käy.

Nyt alan rakentamaan turvapesää Almalle ja annan sille rauhoittavan lääkkeen. Palataan asioille ensi vuonna. Viettäkää turvallinen ja ihana vuoden vaihde. Meillä on leffailta ja parhaat herkut: nacholautaset, nam!

_DSC0998

 

_DSC0987

_DSC0975 (2)

 

Vuosi 2018

marinsilmin11

marinsilmin9

Huh heijaa, vuoden viimeisiä päiviä viedään ja kohta 2 kuukautta kun olen viimeksi vieraillut blogissani. Tein tietoisen päätöksen laittaa blogin hetkeksi huilimaan, jotta sain vuoden 2018 kunnialla pakettiin. Ja melkoinen vuosi siitä tulikin.

Tammikuuta ja alkuvuotta väritti leikkaus, jonka jälkeen syömistä sai hetken opetella uudestaan ja vaikka alkuvuosi niin raskas olikin kipujen ja uuden ihmettelyn muodossa, niin nyt asiat ovat (kohtuullisen) hyvin. Leikkauspöydälle joudutaan jälleen, mutta jospa pääsisin vuoden 2019 ilman leikkausta. Katsotaan.

Tänä vuonna on myös ollut ihania matkoja. Keväällä kävimme legendaarisella Chanel matkalla Nizzassa ja ai että se oli huippureissu. Lisäksi matkustimme omalla porukalla Fugen lämpöön seikkailemaan mm. Caminito del Reylle. Fuge yllätti jälleen positiivisesti ja hehkutin myös viinitilamatkailua Rondan alueella.  Kesän vietin kokonaan Suomessa, sillä kerrankin meillä oli kunnon kesä, lämpöä riitti ja oli kiva seurata Kyllikin kasvua ilman yhtään menoja. Syyskuussa kävimme henkilökunnan kanssa Budapestissä ja puolison kanssa kävin lokakuussa Kööpenhaminassa syömässä hyvin ja nauttimassa kiireettömästä elämästä. Ja itsenäisyyspäivän tietämillä ja sen yli olin firmamme osakkaiden kanssa Vilnassa työmatkalla neljä päivää. Vilnassa oli muuten upea joulutori ja hehkuviinitkin tuli siellä nautittua.

marinsilmin8

marinsilmin10

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / pipo ja laukku Balmuir / tennarit Chanel / t-paita Vilnasta paikallinen suunnittelija / neuletakki Samsoe&Samsoe / kaulahuivi Hemaiseva

Ja koko syyskausi onkin sitten ollut melkoista tykitystä. 15 (tai 16) viikkoon olen ollut yhden viikonlopun kotona Vaasassa, muuten koko ajan menossa jossain päin. Pääasiassa päivätyö on pitänyt kiireisenä ja päivätyö on tarjonnut kyllä ihan uskomattoman mielenkiintoisen, kasvattavan ja sanotaanko tunnerikkaan vuoden (välillä on itketty, ja välillä naurettu, välillä revitty tukkaa päästä ja välillä juotu skumppaa ja juhlittu). Ihan mielettömiä juttuja on taas tänä vuonna tehty ja yksi iso uusi askel otetaan heti alkuvuodesta, kun meillä aukeaa uusi toimisto. Jännää, niin älyttömän jännää. Tulen katsomaan tuon toimiston perään, vaikka siellä oma vetäjänsä onkin, mutta ensi vuonna tosiaankin päivätyö tuo ekstrakiireitä.

Sen lisäksi, että päivätyö on juoksuttanut tätä rouvaa kuin kilpahevosta, on myös eräs ihana harrastus, Nuorkauppakamari -toiminta, pitänyt kiireisenä. Minut nimittäin valittiin ensi vuodeksi Vaasan Nuorkauppakamarin presidentiksi, joten kalenteriin on kalenteroitu jo aika monta viikonloppua, ja viikkoa, koulutuksia ja matkoja. Visioni ensi vuodelle on aika hurja mitä kaikkea haluan viedä kamarimme osalta eteenpäin. Onneksi hallituksessa on huipputyyppejä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja jäsenistö aktiivista ja halukkaita kehittämään itseään ja toivottavasti ensi vuonna saadaan riveihin lisää itsensä kehittämisestä kiinnostuneita alle nelikymppisiä. Joten kun päivätyöt vievät ensi vuonna päiväajan, niin iltatyönä tehdään sitten Nuorkauppakamari juttuja. Nukutaan sitten vuonna 2020, jos en keksi sinne jotain uutta mielenkiintoista projektia.

Kotona sitten Kyllikki on pitänyt kiireisenä ja huomenna meidän killiäinen täyttää jo vuoden. Aika on kyllä juossut hirmuista kyytiä ja on ollut ihana seurata Kyllikin kasvua (tai noh, kasvua ja kasvua, neiti painaa hurjat 3,5 kiloa on tosi pieni) ja toilailuita. Milloin typy on pissinyt sohvan kaiteelta puolison kamerareppuun ja milloin se on härnännyt siskojaan ihan rajamaille asti ja pissinyt varmasti sata kertaa lattialle, matoille ja sohville. Huomenna juhlitaan sitten neidin synttäreitä ja riemuitaan siitä, että hän on meidän rakas perheenjäsen. Elämä olisi kovin tylsää ilman Kyllikkiä.

marinsilmin6

marinsilmin7

Vuosi 2018 on ollut kyllä kaikkien aikojen vuosi, on tapahtunut niin valtavasti ja se on kasvattanut paljon. Ja päällimmäisenä kruununa tälle vuodelle on se presidenttiparimme tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu teknologia-asioista. Ja kun tietää jo nyt mitä kaikkea vuodelle 2019 on buukattu ja mitä kaikkea suunniteltu, niin ihan pelottaa, miten hurja vuosi siitä tuleekaan. Kiireinen ainakin, mutta varmasti kasvattava, väsyttävä, mutta ennen kaikkea mahtava vuosi. Ja voi hyvinkin olla, että ensi kesänä saan vihdoin ja viimein niitä kesäkanoja. Ai että, silloin vuosi 2019 muuttuu kyllä täydelliseksi.

Mahtavaa uutta vuotta ihanat lukijani. En lupaa ensi vuodelle olevani aktiivisempi, koska kiireet starttaavat heti tammikuun alusta ja kalenteri alkaa olla jo aivan tukossa, mutta pyrin siihen, että blogi päivittyy säännöllisesti, mutta jutut saattavat olla sitten työpainoitteisia, koska tyyliasioita ei oikein ennätä edes tässä elämäntilanteessa pohtia. Mutta katsotaan mitä vuosi 2019 tuo tullessaan.