Minkälaista blogiotsikkoa sinä klikkaat?

cof

fbt

cof

Olen huomannut, että blogitekstien otsikoilla on valtava voima (no shit Sherlock!). Tietyntyyppiset otsikot vetävät huomattavasti enemmän lukijoita puoleensa kuin toiset. Yleensä ne, jotka herättävät ihmisten uteliaisuuden tai kiinnostuksen, joko hyvässä tai pahassa, ovat niitä eniten klikatuimpia. Olemmehan me pohjimmiltamme kovin uteliaita toisten elämää kohtaan ja hyvin muotoiltu otsikko saa monesti uteliaisuuden tai kiinnostuksen heräämään tekstiä kohtaan. Pyrin itse siihen, että otsikkoni kuvaavat tekstiä jollain tavalla ja ovat osa tekstin tarinaa. Perinteisistä klikkiotsikoista, mitä nykyään esim. nettilehdet viljelevät, en tykkää yhtään (ja silti aika-ajoin sorrun niitä itsekin lukemaan) enkä niitä tykkää blogissanikaan käyttää. Tykkään etenkin kikkailla sanoilla ja yritän käyttää sellaisia sopivan raflaavia juttuja, sekä teksteissä että otsikoissa.

Kirjoitan aika paljon tekstejä varastoon, varsinkin silloin kun pääni oikein pursuaa tekstejä (tänä vuonna harvinainen ilmiö), jolloin otsikko muodostuu tekstin mukaan. Joskus taas teksti ja otsikko muodostuvat otettujen valokuvien perusteella (kuten esim. tämä teksti) ja joskus taas minulla on mielessä loistava otsikko, johon täytyy löytyä oikea teksti, oikea tarina. Sillä ennen kaikkea rakastan tarinoita. Tykkään kirjoittaa niitä ja lukea niitä. Ne jäävät ihan eri tavalla mieleen, kuin pelkät tylsät sanat. Ja kun tarinaan keksii oikein hyvän otsikon, tuntuu että on onnistunut hyvin. Lukijoiden tehtäväksi jää sitten enää klikata blogiin lukemaan tuo mestariteos. Yleensä kuitenkin otsikon keksiminen on se kaikkein vaikein homma yksittäisessä blogitekstissä.

cof

fbt

Miksi sitten pohdin juuri tänään, sunnuntaina, tällaista aihetta? Eilisen tekstin takia. Otsikko ”Vuosisadan kirppislöytö” todellakin herätti kiinnostusta, uteliaisuutta, mitä tahansa tunnetta, mikä saa ihmisen klikkaamaan blogiin. Nimittäin eilistä tekstiä kävi lukemassa  (huom! uniikit lukijat) noin puolet enemmän ihmisiä kuin normaalisti (ja todella lyhyessä ajassa), enkä edes jakanut tekstiä missään kovin kummallisissa paikoissa. Yllätyin tästä valtavasti. Tiedän, että blogissani luetaan ja klikataan eniten juurikin asupostauksia, mutta eilinen meni jo ihan uudelle levelille, uudelle tuhat-tasolle. Jos olisin otsikoinut eilisen tekstini ”Camel coat” tms. tyylillä, olisi lukijamäärä ollut varmasti se normaali tuttu ja turvallinen. En tietoisesti lähtenyt kehittämään mitään klikkiotsikkoa, mutta sellainen siitä taisi muodostua, sillä kyllähän ihmisiä kiinnostaa, että mikä ihme se vuosisadan kirppislöytö voi oikein olla. Jotain erikoisia Arabian astioitako, merkkilaukku vai kamelinkarvatakki melkein ilmaiseksi? No, toivottavasti ihmiset saivat tyydytettyä uteliaisuutensa tai kiinnostuksensa ja olivat samaa mieltä että löytö oli huikea.

Huomaan muutenkin, että mitä enemmän annan itsestäni, sitä enemmän se ihmisiä kiinnostaa. Kun olen kirjoittanut mm. äitini taistelusta tai minusta ja puolisostani, ovat nämä tekstit olleet aina todella suosittuja ja luettuja. Mutta kyllähän meitä ihmisiä kiinnostaa aina toinen ihminen, minuakin, ja mielestäni se onkin blogien parasta antia, kun oppii tuntemaan toista ja etenkin kirjoittajan ajatuksia ja arvoja. Se antaa blogille niin paljon enemmän syvyyttä, kuin pelkät kauniit kuvat ja pintaliitomeininki.

mde

cof

Mutta palatakseni takaisin alkuun, koska olen utelias kuulemaan sinun mielipiteesi, kerro minulle minkälaista blogiotsikkoa sinä klikkaat? Ja miksi?

(kuvat ovat kännykän kätköistä, kuluneiden viikkojen aikana napsittuja hetkiä)

 

Vuosisadan kirppislöytö

Marin_silmin-8748

Marin_silmin-8790

Marin_silmin-8756

On hieman erikoista nimetä blogiotsikko tuolla tavalla ja sitten heti ensi alkuun todeta etten oikeastaan ole kirppis-ihminen. Siis sellainen, joka kiertelee mielellään kirppiksillä ja tekee sieltä hyviä löytöjä. Olen aina salaa vähän jopa kadehtinut ihmisiä, jotka ovat hyviä kirppishaukkoja. Siis sellaisia, jotka tekevät kirppikseltä vuosisadan löytöjä. Mutta tänään olivat kuut ja tähdet, Marsista, Jupiterista ja Venuksesta lähtien kaikki minun puolella ja oikeilla paikoillaan, sillä tein kyllä elämäni kirppislöydön.

Anna kun kerron koko tarinan. Lähdin aamulla puolisoni mukaan Laihialle, sillä minun piti käydä ostamassa lankoja yhteen huiviprojektiin ja puolisoni halusi mennä ampumaan jousella. Päätin sitten samalla reissulla käydä lankakaupan viereisellä kirppiksellä, joka ulkonäöstään päätellen oli jo ehkä parhaat päivänsä nähnyt. Kun astuin sisälle, ajattelin heti, että täältä en kyllä löydä yhtään mitään, mutta ajattelin, että pyörähdän liiketilan ympäri ja jatkan matkaani. Ja onneksi päätin pyörähtää. Liikeen takanurkassa silmiini iski henkarilla roikkuva kamelinvärinen takki, joka näytti yllättävän kauniilta. Menin takin luokse ja heti ensituntumalta se tuntui laadukkaalta. Niskalappu paljasti takin ruotsalaiseksi merkiksi ja ihan Ruotsissa tehdyksi, joten päätin uskaltautua katsomaan mistä takki on tehty. Kun olin kaksi kertaa tihrustanut  ja vielä kolmannen kerran oikein tavannut että takki on kamelinkarvasta tehty ja koko minun koko, reipastuin kysymään myyjältä josko takkia voisi sovittaa. Ja kun siinä pienen peilin edessä mallailin kamelinkarvaista herkkupalaa päälläni, kasvoilleni levisi leveä hymy. Melkoinen aarre tuli löydettyä. Takkia hetken aikaa käänneltyäni ja hintalappua etsien marssin myyjän luokse ja kysyin että mitähän takki mahtaa maksaa, kun en löydä siitä hintalappua. Meinasin pyörtyä kun kiltti myyjärouva sanoi hinnaksi viisi euroa. Siis 5 euroa, ei 15 eikä 50 euroa, vaan 5 euroa. Kokonaista 5 euroa. Sanoin rouvalle että nyt tuli kaupat, ja lähdin saman tien kipittämään lähimmälle pankkiautomaatille, koska kortti ei paikassa ollut käypä valuutta. Takaisin tullessa takki odotti valmiina kassissa ja minä olen ollut siitä lähtien kuin hangon keksi. Yhtä hymyä koko nainen.

Marin_silmin-8763

Marin_silmin-8803

Marin_silmin-8777

Olisin halunnut soittaa kaikki kaverit ja sukulaiset läpi ja riemuita minkä löydön tein, sillä olin ja olen edelleen superinnoissani löydöstäni, mutta tyydyin kävelemään Laihian Halpa-Halliin moikkaamaan Joulupukkia ja toteamaan että olen ollut aika kiltti tyttö ja juomaan vielä mukillisen kuumaa glögiä päälle.

Ja takkihan on juuri näissä asukuvissa näkyvä takki. Maanantaina vien sen vielä pesulaan ja aluksi mietin, josko olisin vaihtanut takin napit, mutta annan niiden olla nuo alkuperäiset. Kauniithan ne on nekin.

Mikä on sinun huikein kirppislöytösi ikinä?

Marin_silmin-8794

Marin_silmin-8760

Marin_silmin-8817

takki Hettemarks / poolo Nanso / housut Dolce & Gabbana / silkkihuivi Balmuir / kengät Enrico Antinori / vyö ja laukku Hermès

Bioeffect EGF seerumi

Marin_silmin-8620

Marin_silmin-8625

Oletko etsinyt itsellesi laadukasta ja hyvin kosteuttavaa ihoseerumia, joka korjaisi ikämuutoksia? Oletko kaltaiseni 30+ vuotias, joka on herännyt pikkuhiljaa seerumien tärkeyteen ja jolla on herkkä iho?

Olen käyttänyt nyt erilaisia seerumeita kasvojeni iholla muutamien vuosien ajan, aktiivisesti ehkä 3-4 vuotta. Sitä ennen säännöllisen epäsäännöllisesti. Ihoni on myös hieman haastava, sillä reagoin ihollani heti muutoksiin mitä elämässä tapahtuu ja ihoni on hyvin herkkä. Lisäksi se on, etenkin talvisin, erittäin pintakuiva, ja naamaa kiristää herkästi ja se suorastaan imee itseensä kaikki mahdolliset kosteusvoiteet ja seerumit. Olen käyttänyt eri merkkien seerumeita ja ollut osaan enemmän tyytyväinen kuin johonkin toiseen, mutta aina on tuntunut ettei sitä napakymppiä ole löytynyt.

Marin_silmin-8640

Tuossa vajaa kuukausi sitten viestittelin ihanan laukkukaverini kanssa ja onneksi tuli puhetta siitä että puolisoni on reissussa ja että mitähän haluaisin tuliaisiksi. Meni 2 sekuntia, kunnes hän lähetti minulle kuvan Finskin kuvastosta ja käski testaamaan Bioeffectin EGF seerumia. Ja minähän laitoin puolisolleni käskyn tuoda vaimolle nuorentavaa seerumia ja paluumatkalla lentokoneessa puolisoni työkaverit olivat kysyneet että tietääköhän puolisoni nyt yhtään mitä on tekemässä, kun hän rohkeasti ostaa vaimolle ”ryppyvoidetta” tuliaisiksi. Kun puolisoni oli kertonut, että rouva itse käski tuomaan, olivat kaikki huokaisseet helpotuksesta.

Bioeffect on islantilainen merkki ja Bioeffect tuotteet ovat maailman ensimmäiset ihonhoitotuotteet, jotka sisältävät kasveissa valmistettuja solukasvutekijöitä (ohrasta). Lisäksi Bioeffectin puhtaus ja ihon luonnolliset paranemismahdollisuudet ovat keskeisiä heidän tutkimukselleen sekä tuotekehittelylleen. Tuotteissa ei ole minkäänlaisia säilöntäaineita, hajusteita eikä tarpeettomia kemikaaleja. Yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa he ovat yhdistäneet epidermaalisen kasvutekijän (EGF) näihin puhtaisiin aineksiin ja luomaan tuotteen joka täydentää, kosteuttaa, ravitsee ja uudistaa ihoa ja tuo heleyttä herkällekin ja rasittuneelle iholle.

Marin_silmin-8644

No mikä ihme tuo EGF sitten on, ajattelin kun tutustuin tuotteeseen ja mitä virkaa sillä on ihollemme? Alla kaksi lainausta Bioeffectin omilta sivuilta:

”Vuonna 1986 kaksi tutkijaa sai lääketieteen Nobelin pal­kin­non keksittyään solukasvutekijän ja sen elintärkeän tehtävän ihmisen ihon terveydelle. Tämä kasvutekijä ni­mettiin epidermaaliseksi kasvutekijäksi (Epidermal Growth Factor, EGF). Viimeiset kymmenen vuotta biologimme ovat työs­ken­nelleet tuottaakseen tätä ja muita proteiineja puhtaalla ja luontoa suojelevalla menetelmällä. Patentoitavaa biotekniikkaa käyttäen he ovat keskittyneet ponnistelemaan epidermaalisen kasvutekijän (EGF) tuottami­seen ohran siemenistä syrjäyttäen näin tavanomaisen E. coli –bacteerin tai eläinsolun käytön EGF:n tuotannossa.”

”Kun iho on nuori, se tuottaa itse kylliksi omaa epidermaalis­ta kasvutekijäänsä, EGF:ää nuorekkaan hehkun säilyttämi­sek­­si. Iän myötä ihon luonnollinen EGF:n tuotanto vähenee, ja iho alkaa menettää kiinteyttään ja joustavuuttaan. Ihoon al­kaa ilmestyä ohuita juonteita ja orvaskesi näyttää himmeäm­mäl­tä. Ajan myötä ihokerroksen kollageenin ja elastiinin mää­rä vähenee, iho ohenee ja ryppyjä alkaa muodostua.

Epidermaalinen kasvutekijä, EGF toimii luonnollisena viestinvälittäjänä ihon solujen välillä. EGF tunnistaa eritysen reseptorin ihosolun pinnassa ja kytkeytyy siihen. Reseptori vuorostaan välittää viestin solun tumalle, so­lun ´ohjauskeskukselle´ monimutkaisen soluviestiketjun kautta. Tumassa viesti aktivoi solun lisäämään kollageenin ja elastiinin määrää.”

Marin_silmin-8655

Bioeffect EGF on siis hoitoseerumi, joka sisältää tuota epidermaalista kasvutekijää (EGF) ja tämä auttaa vilkastuttamaan solujen uusiutumista. Eli seerumi korjaa ihon ikämuutoksia. Se lisäksi heleyttää ihoa, supistaa huokosia, kiinteyttää ja madaltaa juonteita ja parantaa ihon kosteudensitomiskykyä. Ei väriaineita, ei hajusteita eikä parabeeneja.

Olen käyttänyt seerumia nyt pari-kolme viikkoa joka ilta laittamalla sitä n. 4 tippaa puhdistetulle iholle, silmien ympärille ja kaulalle. Seerumin jälkeen en ole laittanut edes yövoidetta, koska sitä ei suositella käyttöohjeen mukaan (joskin voi laittaa, mutta sitten seerumin täytyy antaa imeytyä rauhassa) ja aina aamuisin herätessä iho on pehmeä, hyvin kosteutetun oloinen ja kuulas. Joskin alussa, ensimmäiset päivät, siihen ilmestyi aika paljon näppyjä, kuten ohjeessa varoiteltiinkin että niin saattaa käydä. Edelleenkin on tullut yksittäisiä näppyjä, mutta luulen, että kyseessä on enemmän hormonaaliset asiat kuin tuo seerumi. Lisäksi, jos joku kaltaiseni keliaakikko miettii, uskaltaako käyttää seerumia, jossa käytetty ohraa, niin kyllä uskaltaa. Pitoisuudet ohrasta ovat todella vähäiset, lue täältä enemmän tuosta tuotteen gluteenittomuudesta.

Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän seerumiin ja aion jatkossakin ehdottomasti käyttää sitä. En olisi ikinä uskonut, että muutama tippa jotain seerumia voi kosteuttaa niin tehokkaasti ihoa, ettei edes kosteusvoidetta ole tarvittu, eikä ihoa ole yhtään kiristänyt. Lisäksi olen monena iltana selittänyt puolisolleni peilin edessä, että ”tule katsomaan miten mun iho täyteläistyy ihan silmissä, kun kaikki uurteet vaan katoaa tämän seerumin jälkeen”… (hän ei ole tullut katsomaan). Ainoa huono puoli tuotteessa on sen kallis hinta. Tuo Finnairin koneesta ostettu pakkaus (15 ml + 5 ml matkakoko) maksoi 129e (joskin oli alessa -20%). Mutta ilmeisesti säännöllisessä käytössä tuote riittää n. 3 kk:n ajaksi, vaikka 15 ml onkin todella vähän. Jatkossa minä aion kytätä noita Finskin alennuksia ja jos sinä olet lähiaikoina matkalla sinivalkoisin siivin, niin nappaa seerumi koneesta kokeiluun. Uskon ettet pety.

Marin_silmin-8661

Gluteenittomat karjalanpiirakat

Marin_silmin-8744

Marin_silmin-8732

Onko lukijoissani karjalanpiirakka -faneja? Entä keliaakikkoja?

Rakastan karjalanpiirakoita, mutta en ole kaupan gluteenittomista löytänyt tarpeeksi hyvää versiota, joten kolmisen vuotta sitten otin härkää sarvista ja päätin rueta hommaan ihan itse. En siis ollut ikänä aikaisemmin tehnyt karjalanpiirakoita enkä varsinaisesti ole mikään leipuri. Googlasin varmasti satoja reseptejä kunnes löysin mielestäni hyvän ohjeen ja yhdistin pari reseptiä yhteen.

Muistan kun tein piirakoita ensimmäisen kerran. Jännitin niin paljon että taisin saada migreeninkin niitä tehdessä. Tänään tein vähän muiden kotijuttujen lomassa parikymmentä piirakkaa iltapalaksi ja naureskelin puolisolleni, että miten älyttömän helppoja nuo herkkupalat on tehdä. Joten rohkeasti testaamaan.

Taikinan salaisuus on psylliym, käytä sitä ehdottomasti, jotta taikinasta tulee täydellinen.

Gluteenittomat karjalanpiirakat (n. 20 kpl):

Riisipuuro:
1 l luomu täysmaitoa
2,5 dl puuroriisiä
1,5 tl suolaa

Keitä riisipuuro kattilassa paksuksi puuroksi. Itse hauduttelen haudutuskattilassa vajaan tunnin verran, niin että puuro on melko paksua. Jäähtyessään puurosta tulee sitten riittävän paksua täytteeksi. Jäähdyttelen puuron joko terassilla tai huoneenlämmössä viileäksi ennen kuin rupean laittamaan täytettä taikinan päälle. Joskus olen tehnyt puuron edellisenä iltana ja aamulla tehnyt taikinan ja piirakat valmiiksi.

Taikina:
2 dl vettä
2 tl psylliumia
½ tl suolaa
2 dl tattarijauhoja
1 dl muuta glut.jauhoa (tänään käytin riisi-, kaura- ja perunajauhoa)

Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja tämän jälkeen vesi sekaan ja sekoita taikinaksi. Taikinasta tulee kiinteä eikä se tartu sormiin kiinni (välillä joudun lisäämään ihan pikkuisen tattarijauhoja lisää).

Sitten alkaakin kaulinhommat. Kauli taikina tattarijauhoja apuna käyttäen noin 3-5 mm:n paksuiseksi levyksi. Itse läträän jauhoja ihan reilusti, aika sotkuista puuhaa. Ota taikinasta noin 7 cm:n kokoisia ympyröitä nurinpäin käännetyllä juomalasilla (pikku Kartiolasit on aika tarkkaan 7 cm halkaisijaltaan).

Kaulitse (onko tämä oikea sana?) jokainen ympyrä oikein ohueksi soikioksi ja laita kelmun alle, jottei kuivu. Jos asettelet taikinasoikioita päällekkäin, niin ripottele hieman jauhoja väliin etteivät tartu kiinni toisiinsa.

Marin_silmin-8709

Marin_silmin-8711

Marin_silmin-8713

Marin_silmin-8721

Levitä täyte taikinan keskelle soikion muotoiselle alueelle. Jätä reunoille sentin pari kääntövara. Minä tykkään että puuroa pitää olla reilusti, en tykkää yhtään jos täytettä on liian vähän, mutta laita oman maun mukkaan. Tänään puuroa jäi pikkuisen yli, ja Marsa oli onnellinen pikkukoira kun pääsi nuolemaan kattilasta puuron jämät. Alma katsoi kateellisena vierestä.

Sitten alkaa rypytyshommat ja tyyli on vapaa. Nosta taikinareunat täytteen päälle piirakan keskeltä aloittaen. Minä rypytän peukalon ja etusormen avulla ensin ylöspäin ja sitten piirakan alaosan. Ja itse asiassa instastoriessani on video kun rypytän yhden piirakan ja video näkyy maantaille asti, joten käy kurkkaamassa sieltä (@marinsilmin).

Kun piirakat on rypytetty, siirrä ne pellille ja laita uuniin täydelle teholle (meidän uuni 250 astetta). Pidä uunissa sellainen 12-18 minuuttia (riippuen lämpötilasta) ja ota pois kun ovat kevyesti ruskettuneet. Huomioi, että gluteeniton taikina on aika vaalea.

Levitä piirakoiden päälle voisulaa ja laita liinan alle uinumaan hetkeksi.

Sitten eikun munavoita päälle ja syömään.

Marin_silmin-8740

Marin_silmin-8745

Nämä piirakat on ihan älyttömän hyviä, suosittelen testaamaan. Vielä en ole löytänyt parempaa gluteenitonta reseptiä, enkä usko että heti löydänkään.

Niin, ja Kinuskikissan reseptiä seurasin ensimmäiset kerrat, kun siinä oli kuvalliset ohjeet jokaiselle työvaiheelle ja nämä ohjeet löydät täältä. Itse resepti on siis erilainen, mutta työvaiheet kuvien kera siellä. Ja muista ottaa lasi tai kaksi viiniä piirakoita tehdessäsi, niin minäkin tein (ja huomaatte kyllä kuvista).

Jos testaat tätä, niin tule kertomaan mitä tykkäsit.

Maukasta isänpäivän iltaa.

Mustat vaatteet ja koirankarvat

Marin_silmin-8692

Marin_silmin-8670

Marin_silmin-8679

Jos joku valehtelee sinulle joskus että jostain koirarodusta ei irtoa karvoja, niin älä usko. Kyllä irtoaa. On eri asia, että irtoaako joistain roduista paljon karvoja vai vähän karvoja, mutta kyllä niitä silti irtoaa. Kuten näette tämän päivän asukuvista, joita olisi tarjolla pitkästä aikaa. Mustat vaatteet ja valkoinen koira (josta ei pitäisi irrota karvoja), ja kuvissa näette lopputuloksen…

Meillä on kotona lukuisia tarraharjoja, ja ennen kuin lähdimme kaupungille syömään tänään, ja ottamaan nämä asukuvat, harjasin mustan neuleeni puhtaaksi karvoista (kuten teen joka päivä useita kertoja). Mitä kuitenkin unohdin tehdä, niin en muistanut harjata takin sisävuoresta karvoja pois ja ne imivät sitten takaisin neuleen pintaan, kun otin takin pois. Raivostuttavaa. Jatkossa siis meille pelkästään mustia koiria, niin tätä ongelmaa ei enää ole näkyvillä. Mustissa koirissa on myös se hyvä puoli, että vaikka kuinka olisi rapaa ulkona ja likaista, niin sisälle tullessa sitä likaa ei varsinaisesti huomaa ja saattaa laskea erittäin likaisen koiran vaalealle kangassohvalle, kunnes liian myöhään tajuaa virheensä (koettu monta kertaa). Eli pitäisikö sittenkin suosia jatkossa valkoisia koiria…?!

Marin_silmin-8676

takki Harris Wharf London / neule Uhana / nahkahousut Michael Kors / kengät Terhi Pölkki / laukku, huivi ja rannekorut Hermès / brooch Chanel

Marin_silmin-8700

Marin_silmin-8689

No suosipa sitä jatkossa mustia tai valkoisia koiria ja karvoilla vai ilman, niin tässä tosiaankin pitkästä aikaa päivän asua. Vanhoja ja tuttuja vaatekappaleita. Puolisoni halusi kaupungille shoppailemaan (ihan itse ehdotti), ja tämän näköisenä lähdin mukaan. Tosin yhdessäkään putiikissa emme vierailleet. Ryntäsimme kaupungissa suoraan nälkäisinä syömään, josta viinille ja ruokakaupan kautta kotiin. Melkoinen shoppailureissu. Mutta onhan ruokakin ja viini eräänlaista shoppailua ja ennen kaikkea sielunhoitoa. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Ja nyt nauttimaan lauantai-illasta Suomi-Ruotsi pelin merkeissä. Ihanaa viikonloppua!

Marin_silmin-8699

Marin_silmin-8688