Mitä kuuluu sinulle ja minulle?

IMG_20181102_190741.jpg

IMG_20181029_170512.jpg

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kun mietin tätä syksyä ja kuulumisiani. Kaikkea värittää mahdoton kiire ja ryntäily. Edeltävät 7 viikkoa olen ollut koko ajan menossa, enkä ole tuona aikana ollut yhtään viikonloppua kotona Vaasassa, vaan aina menossa, Suomessa ja maailmalla.

Kiire on toki tietyllä tavaa valinta, mutta kun eteen on tullut niin paljon mielenkiintoisia projekteja ja kaikkiin olen vastannut kyllä, niin sehän tämän selittää. Hektisen päivätyön rinnalla olen tehnyt illat ja viikonloput Nuorkauppakamariin liittyviä projekteja: Päivä Johtajana sekä Vaasan Vuoden Työnantaja ja ollut mukana järjestämässä jäsenistöllemme koulutuksia ja ollut vähän Joulupuu -projektin taustajoukoissa mukana. Kaikkea kivaa siis.

IMG_20181028_113322.jpg

IMG_20181028_111911.jpg

IMG_20181028_112631.jpg

Ja kun se päivätyö on niin mahdottoman ihanaa, mutta niin täydellisen aikaa vievää. Kun kasvuyrityksemme kasvaa kasvamistaan ja vähän joka paikkaan tulisi ehtiä ja tehdä ja nähdä ja olla. Meillä on ihan älyttömän hyvä porukka kasassa, todella mielenkiintoisia projekteja virellä ja olemassa, maailman parhaimmat asiakkaat ja se hurja tahtotila tehdä koko ajan uusia juttuja. Meinasin juuri kirjoittaa, että onneksi saimme muutama viikko sitten uuden Office Managerin viemään meiltä osakkailta tiettyjä töitä pois, mutta onhan meidän tehopakkaus ollut töissä jo 5 viikkoa. Aika kuluu niin äkkiä.

Kyllikkikin on jo ”iso” tyttö, pienessä paketissa on melkoinen pakkaus. Marsa on isäni luona hoidossa, sillä puolisoni on kohta pari viikkoa viilettänyt menemään ympäri maailmaa, ja koin että helpointa on laittaa Marsa isälleni lomalle ja minä pyöritän arkea Kyllikin ja Alman kanssa.

IMG_20181025_161409.jpg

IMG_20181022_174755.jpg

IMG_20181027_174513.jpg

IMG_20181026_181958.jpg

Mutta tämä viikko, se jää varmasti mieleeni loppuelämäkseni. Kun 3 vuotta sitten muutin Vaasaan, ja olin irtisanoutunut silloisesta työpaikastani ja menin nykyiseen, niin en olisi kyllä ihan heti laittanut rahojani likoon sen puolesta että noin 3 vuotta myöhemmin olen puhumassa presidenttiparillemme teknologia-asioista. Mutta niin tosiaan tällä viikolla tapahtui. Upea presidenttiparimme oli torstaina Vaasassa ja olin yhdessä Wärtsilän ja VEOn sekä korkeakoulujen edustajien kanssa keskustelemasssa presidenttiparimme kanssa siitä miten voimme tuottaa puhtaampia ratkaisuja teknologian ja tutkimuksen keinoin. Olen tuosta kunniasta erittäin otettu ja kiitollinen. Asioita on tehty oikein.

Nyt tämän viikonlopun aion vetää vähän happea, olla tyttöjen kanssa ja käydä tänään leffassa katsomassa kehutun A Star Is Born -leffan. Ja laittaa ruokaa, kaalilaatikkoa. Mitäs muutakaan.

Dq7BG-nXcAAR2e4.jpeg

IMG_20181020_094420.jpg

Mitä sinulle kuuluu?

Palaan varmasti blogiin ääreen pian, sitten kun on jotain annettavaa tänne ja esim. asukuvia. Niitä ei ole kuvattu viikkokausiin.

Kuvat ovat kännykästäni kuluneiden viikkojen varrelta.

30 kysymystä

Marin_silmin-2604

Terveisiä mökiltä. On pitänyt ottaa hiukan happea viime viikonlopun jäljiltä. Jos sitä jotain taas oppi, niin nöyryyttä elämää kohtaan. En mene sen kummemmin tapahtumiin, mutta kokousviikonlopun lisäksi tuli melkoisia pommeja kolmin kappalein ja taas sitä on himpun verran vahvempi ihminen.

Tämä 30 kysymystä on kiertänyt monissa blogeissa ja minusta on ollut ihana lukea vastauksia kysymyksiin, siinä on oppinut tuntemaan monia suosikkibloggareitaan lisää ja enemmän, joten päätin minäkin vastailla kysymyksiin. Joten tässä tulee vastaukset, olkaa hyvä.

Avioliittoja?

Kerran olen naimisiin mennyt ja siinä liitossa edelleen olen. Maistraatissa kävimme sanomassa pikaisesti tahdon, ja vihkijälle annoin luvan lausua lyhyen runon ja lyhyt se olikin. Jätettiin välistä kaikki jonninjoutavat lätinät, ja lähdettiin reissuun. Muistaakseni facebookissa ilmoitimme, että mentiin vihille ja sitä kautta kaikki saivat tietää, myös perheemme.

Kihloissa?

Kerran olen kihloissakin ollut, puolisoni kanssa. Ennätimme olla kihloissa reilut 3,5 vuotta ennen kuin meidät vihittiin.

Lapsia?

Ei ole. Olemme (vapaaehtoisesti) lapseton pariskunta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä ja elämäntapamme on ollut vuosikausia vähän tavanomaisesta poikkeava, sillä asuimme useita vuosia eri maissa ja Suomessa myös monta vuotta eri kaupungeissa ja aina kaikki muu (työt, harrastukset ja ura) on ajanut perheen perustamisen edelle. Olemme kuitenkin puhuneet, että jos joskus haluaisimme lapsellisen perheen perustaa, voisimme adoptoida lapsen, mutta taidamme olla siihen jo liian vanhoja.

Lemmikkejä?

3 koiraa, Marsa, Alma ja Kyllikki, meidän tyttötrio. Minulla  on lapsesta asti ollut lemmikkejä, kaneja, kissoja, hamsteri ja koiria. Vaikea olisi kuvitella elämää ilman lemmikkejä, vaikkakin meidänlaisessa kiireisessä arjessa kaikista helpointa olisi, ettei lemmikkejä olisi.

Leikkauksia?

Niitäkin on elämässäni ollut, sillä olen onnistunut saamaan melkoisen huonot sisuskalut. Olin ilmeisesti väärässä jonossa, kun sisuskaluja jaettiin.

Tatuointeja?

Löytyy useita. Koko selkä on tatuoitu sekä oikean käden sisäsyrjässä on isohko pöllö ja harjakoira. Seuraava kuvaprojekti pitäisi laittaa aluilleen.

Lävistyksiä?

Ei ole. Lapsena korvissani oli reiät, mutta ne tulehtui heti, joten ikinä en ole korvakorujakaan käyttänyt. Kerran nuorena tyttönä festareilla heräsin aamulla napakoru navassani, mutta sitäkään en pystynyt pitämään tulehduksen takia.

Muuttoja?

Lukumäärää en muista, mutta  ei niitä kovin montaa ole. Ehkä 6 kertaa koko elämäni aikana?

Ampunut aseella?

Jo vain. Niin haulikolla, ilmakiväärillä, erilaisilla käsiaseilla kuin Desert Eaglellakin. Enkä edes tauluun osunut.

Ottanut lopputilin?

Jos olen työpaikkaa vaihtanut, olen irtisanoutunut edellisestä työpaikasta. Näitäkään ei kovin montaa kertaa ole tarvinnut elämäni aikana tehdä, sillä työsuhteeni ovat olleet aina melko pitkiä, en vaihtanut työnantajaa koskaan puolivuosittain tai vuosittain. Nykyään osakkaana omassa firmassa, ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Marin_silmin-2587

Ollut saaressa?

Heh, tälläkin hetkellä ja elämäni aikana varmasti satoja kertoja. Nimittäin omistamme puolisoni kanssa saaren, meidän mökkisaaremme. Pikkuinen saaremme on meidän henkireikä ja ihan ikioma, sillä siellä on ainoastaan meidän mökki.

Autosi?

Taloudessamme on kaksi autoa, enkä osaa nimetä kumpi olisi minun. Toinen on plug-in hybrid Volvo ja toinen A6 Audi. Olen hurahtanut täysin sähköautoiluun ja tavallinen ”bensa-autoilu” tuntuu vähän vanhanaikaiselta.

Ollut lentokoneessa?

Kyllä. Elämäni aikana lukuisia kertoja, ja mitä enemmän lentokertoja tulee, sen enemmän välillä ahdistaa. Ilmastonmuutoksen takia tietenkin. Päätin, että Suomen sisällä en lennä, vaan suosin julkisia, jos tarvitsee esim. Helsinkiin mennä.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

En tiedä, ehkä? Varmaan ainakin äitini teinivuosieni aikana on vuodattanut kyyneleitä, että tuleeko tuosta tytöstä koskaan mitään. Terveisiä sinne pilven reunalle: Älä huoli äiti, ihan hyvin tässä kävi!

Ollut rakastunut?

Kyllä.

Ollut ambulanssissa?

Kyllä. Viimeksi juhannuksena. Eläköön surkeat sisuskaluni!

Ollut sairaalassa?

Juu, useastikin. Välillä pienemmistä syistä ravannut siellä, välillä suuremmista syistä ja toki olen vieraillut tapaamassa läheisiäni sairaalassa, jos ovat sinne joutuneet.

Luistellut?

Kyllä, mutta en kyllä muista milloin viimeksi.

Surffannut?

En ikinä. Vesi ei ole elementtini. Hieman pelkään vettä, vaikka uida osaankin.

Ollut risteilyllä?

Perinteiset Suomi-Ruotsi -risteilyt kuuluivat lapsuuteeni tiiviisti, ja käytiin sitä laivalla Saksassakin lapsena. Aikuisiällä on tullut harvemmin risteiltyä, mutta mielelläni lähtisin esimerkiksi Päivä Tukholmassa -risteilylle puolisoni kanssa.

Marin_silmin-2593

Ajanut moottoripyörällä?

Juu. Taloudessamme on tällä hetkellä kaksi moottoripyörää, tosin toinen taitaa olla museorekisterissä.

Ratsastanut hevosella?

Olin innokas ratsastaja lapsena ja vietin paljon aikaa tallilla. Aikuisiällä olen muutaman kerran käynyt issikalla ratsastamassa. Pelottavaa touhua.

Suosikkihedelmä?

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei sellaista ole. En oikein pysty syömään mitään hedelmiä, sillä niistä aiheutuu aika paljon vatsavaivoja ja kipuja. Jos joku pitää nimetä, niin vesimeloni, sillä sen syöminen ei aiheuta oireita.

Aamu vai ilta?

Aamu, sillä olen aamuihminen. Silloin olen tehokkaimmillani ja viikonloppujen kiireettömät aamut ovat mitä parhainta vastapainoa kiireiselle arjelle. Illat ovat minulle kovin lyhyitä, sillä yleensä kömmin sänkyyn jo yhdeksän jälkeen illalla ja olen sikeässä unessa jo ennen iltakymmentä. Terv. mummo.

Lempiväri?

Musta, mutta jos mustaa ei saa valita, niin silloin harmaa 😉 .

Kahvi vai tee?

Kahvi, ehdottomasti. Juon joka päivä yhden, maksimissaan kaksi kuppia laadukasta luomulaatuista tummapaahtoista kahvia, ja kahvikone jauhaa kahvipavut tekovaiheessa. Kahvista olen tarkka ja meillä töissäkin ollaan ja siellä on aina laadukasta hyvää kahvia.

Paras piirakka?

Oma tekemä sieni-pekonipiirakka.

Kissa vai koira?

Tämä on helppo. Kissa. No ei vaineskaan. Tietysti koira.

Paras vuodenaika?

Syksy. Kirpeät aamut, kuulas sää, hieman lämmittävä aurinko, pimenevät illat ja värien ilotulitus. Ja sienet. Oi jospa aina olisi syksy.

Viimeisin puhelu?

Isäni kanssa.

Viimeisin viesti?

Ystäväni kanssa, vastasin hänelle, että ”soitellaan toki <3” ja sovimme soittotreffit tälle illalle. Joskus pitää vaan puhua, ei viesteillä saa kerrottua kaikkea.

Marin_silmin-2586

Marin_silmin-2597

Tällaiset 30 asiaa tuli kerrottua. Osa varmasti tuttuja juttuja, osa ehkä uusiakin. Kuvat ovat Köpiksestä. Oli pakko käydä ottamassa pinkin seinän edessä asukuvat, kun puoliso hymyili ja ilmoitti että on löytänyt minulle täydellisen spotin asukuville. Tietää minun suuresta rakkaudesta pinkkiä kohtaan 😉 .

Ihanaa viikonloppua. Muista levätä ja ottaa aikaa itsellesi. Minä aion nukkua koko tämän illan (flunssa jyräsi kaiken kukkuraksi uudelleen) ja huomenna jos sää ja kunto suo, lähden sieneen.

Harmaan mustaa matkustusasua

Marin_silmin-2509

Marin_silmin-2514

Marin_silmin-2505

IMG_20181005_184754.jpg

Jatketaan vielä hetki Kööpenhaminan asukuvilla. Itse asiassa näiden kuvien taustalla näette Kööpenhaminan Meatpacking District aluetta, jossa on todella hyviä ravintoloita. Sellaiseen rentoon makuun hyvää ruokaa ja juomaa. Suuntasimme heti hotelliin saavuttuamme syömään ko. alueelle ja jäimme hengailemaan koko illaksi ja kaljoittelemaan. Kyllä, kaljoittelemaan. Warpigs nimisessä panimossa sattui olemaan gluteenittomia oluita myynnissä ja kyllä join. Yhden oluen. Sen jälkeen siirryin sujuvasti takaisin valkoviinin pariin. Olemme ennenkin käyneet tuolla syömässä, mutta oli ilo huomata kuinka muutaman vuoden tauon jälkeen kaupunginosaan oli tullut valtavasti lisää uusia kivoja ja rentoja ravintoloita. Olen jo jonkun verran kasannut kuvia ravintolapostausta varten, joten pääsen kirjoittelemaan niistä pian. Olen taas viikonlopun reissussa, Helsingissä tällä kertaa. Nuorkauppakamari -viikonloppu edessä ja viimeistään paluumatkalla junassa on aikaa kirjoittaa ravintolasuosituksia. Huomenna ei vielä ennätä, kun täytyy tehdä töitä vielä tiiviisti junamatkan ajan.

IMG_20181005_182347.jpg
Valkoista tänne näin!

Marin_silmin-2516

Marin_silmin-2512

Asu koostuu tutuista ja turvallisista paloista ja oli matkustusasuna mennen tullen. Kaulasssa on Balmuirin kesällä ostettu silkkihuivi, Franciana -malli. Todella kiva ja helppokäyttöinen huivi joka on malliltaan sellainen että istuu kauniisti kaulalle. Tuo Karl Lagerfeldin strap tuo kivaa ja vähän hassuttelevaa ilmettä Fendin peekaboo -laukkuun. Niin, ja kengät. Ne ovat ne Budapestin löytö. Ihan mahtavan hyvät jalassa. Talsin niillä melkein koko viikonlopun ja ne eksyy jalkaan harva se päivä. Itse asiassa kengät herättivät paljon katseita Kööpenhaminassa ja moni tuijotteli kenkiäni hymyissä suin. Kai kun ovat tuollaiset kiiltävät kusiluistimet.

Marin_silmin-2520

neuletakki Hálo from North / nahkahousut Michael Kors / huivi Balmuir / college Karl Lagerfeld / laukku Fendi / kengät Dyan

 

Liehuvat lahkeet a’la Chanel

Marin_silmin-2573

Marin_silmin-2560

Marin_silmin-2542

Huhuu, onko siellä ketään?

Mari on mennä viilettänyt sellaista kyytiä, että blogi on ollut tauolla. Olimme juuri 4 päivää Kööpenhaminassa puolisoni kanssa lepäilemässä ja syömässä hyvin. Erittäin hyvin. Nyt on energiaa millä juoksennella ympäriinsä.

Ajattelin tulla jakamaan yhdet asukuvat Köpiksestä, ennenkuin alan listaamaan kivoja ravintoloita ko. kaupungista. Kööpenhamina on yksi suosikki kaupungeistani ja ai että oli taas ihanaa vaellella ympäriinsä ja pysähtyä vähän väliä napostelemaan jotain tai ottamaan lasi viiniä. Nimittäin Kööpenhamina on kyllä keliaakikon unelma. Aina järjestyi ruuat gluteenittomana, jos eivät sitä ennestään olleet, huh. Joten olen tosiaankin syönyt, syönyt ja maistellut. Itse asiassa kaikki meni erinomaisesti ruokien suhteen lentokentän (Kööpenhamina) loungeen asti, jossa sitten tulikin märkä rätti vasten kasvoja. Ainoastaan riisikakut olivat gluteenittomia, mutta onneksi hyvä vasikka elää juomallakin. En antanut asian pikku harmistusta lukuun ottamatta häiritä. Mutta tosiaankin ravintolavinkkejä tulossa, kunhan ennätän käydä kuvat läpi.

Marin_silmin-2531

Marin_silmin-2577

Marin_silmin-2558

Asusta muutama sananen. Takki/neuletakki on lahja puolisoltani. Sain synttärilahjaksi valita itselleni Minun/Ministä vaatteen ja valitsin tuon kotimaisen Hálo from North -merkin Huurre neuletakin. Ai että se on ihana! Menee syyskeleillä ihan takista ja talvella saan sitten käpertyä toimistolle sen sisään neuletakin ominaisuudessa. Housut ja paita ovat Chanelin, kuten myös tennarit ja silkkihuivi. Olen viihtynyt tänä syksynä väljissä linjoissa ja nuo todella leveälahkeiset Chanelin housut ovat olleet kovassa käytössä. Kävin itse asiassa tsekkaamassa Kääpenhaminan Chanelin, joka on vastikään avattu ja oli kivan skandinaavisen oloinen putiikki. Tutustuin putiikin johtajaan, joka esitteli liikkeen minulle ja taisimme sopia jo shoppailu-eventin ensi keväälle, kun lähden ehkä taas ihanien Chanel naisten kanssa reissuun. Mutta tarkoituksena heillä siis valita Chanelilta sellaisia skandinaaviseen makuun olevia tuotteita valikoimasta ja ainakin nyt näytti hyvältä omaan silmääni. Kannattaa siis pistäytyä tsekkaamassa Chanelin valikoima, mikäli Kööpenhaminassa liikkuu.

Mutta nyt en malta kirjoittaa tämän pidemmälti. Minulla on mehiläisvahakynttilätehdas käynnissä kotona. Tilasin itselleni mehiläisvahaliuskoja ja kynttiläsydännarua ja askartelen itselleni kynttilöitä talveksi. Ihanan rauhoittavaa touhua ja helppoa. Kannattaa kurkistaa instastoriessin puolelta kun niitä väkerrän. Ehkä saatan jakaa ohjeen blogissakin jos puoliso ennättää ottaa kuvia kesken tekemisen.

Marin_silmin-2549

Marin_silmin-2555

Marin_silmin-2565

neule, housut, huivi ja tennarit Chanel / neuletakki Hálo from North / laukku Fendi

Mitä sinulle kuuluu?

 

Mitä tehdä Levillä syksyisin ja missä syödä?

Marin_silmin-0706

IMG_20180825_111652.jpg

Ajattelin että kasaan teille yhteen postaukseen vielä hieman Levi juttuja ja sellaisia asioita mitkä nyt ainakin itseäni kiinnostaisi ensikertalaisena tietää, jos menee laskettelukauden ulkopuolella paikan päälle.

Aktiviteetteja Levillä on vaikka kuinka paljon läpi vuoden. Meidän päivät olivatkin hyvin täynnä erilaista urheilullista ohjelmaa.

Mitä tehdä?

Maastopyöräily

Tunnustan heti, etten ole pyöräilijätyyppiä, mutta puolisoni on innokas pyöräilijä, joten hänen vuokseen suostuin maastopyöräilemään. Kävimme maastopyörillä ajamassa Levin ympäri. Huoneistoomme kuului polkypyörät, mutta niitä voi myös vuokrata Levikeskuksesta halutessaan. Reittejä oli paljon eritasoisia ja vaativimmat reitit olivat oikeasti vaativia. Tuntui välillä että hampaat irtoavat siinä rynkytyksessä, kun mentiin juurakoissa ja kivikoissa ja sen verran olen arkajalka että talutin kaikkein pahimmat osuudet, kun en uskaltanut niitä polkea. Mutta kivaa oli ja illalla tiesi pyöräilleensä kun reidet olivat melkoisen kipeät mäkimaastosta. Ja tuli myös bongailtua poroja matkan varrella aika paljon. Tällaisen reittikartan löysin Leviltä, johon on merkitty hyvin erilaisia reittejä.

Marin_silmin-0631

Marin_silmin-0634

Patikointi

Levillä tuli käveltyä paljon. Sen lisäksi että harrastimme porraskävelyä aina Levikeskukseen mennessämme, kävelimme myös Levin huipulle reiluun 500 metriin sekä muita kävelyreittejä. Maisemat ovat todella kauniit. Silti suosittelen kuitenkin enemmän niitä Ylläksen reittejä kunnon patikointiin. Meidän oli tarkoitus käydä patikoimassa myös Kätkätunturilla, mutta menimmekin sitten Ylläkselle. Täältä löydät mm. Levin patikointireittejä.

Marin_silmin-0700

IMG_20180826_183503.jpg

Marin_silmin-0707

IMG_20180825_142137.jpg

Elokuvat

Pakko on mainita myös paikallinen elokuvateatteri, jossa kävimme katsomassa uusimman mielensäpahoittaja leffan. Leffateatteri näyttää yhtenä päivänä viikossa elokuvia, lauantaisin. Ja tataa, siellä on A-oikeudet. Kylläpä oli kiva katsoa elokuvaa, nauraa maha kippurassa, syödä poppareida ja juoda kyytipojaksi siideriä. Leffaliput on aikuisilta 10 euroa.

Seikkailupuisto

Tämä meiltä jäi väliin, kun aika loppui kesken ja se vähän harmittaa. Seikkailupuisto oli kivan näköinen ja paikkapaikoin aika haastavan oloinen, joten varmasti tekemistä riittää radassa niin aikuisille kuin lapsillekin. Tämä täytyy käydä testaamassa ehdottomasti ensi kerralla. Täältä löydät lisätietoa ja kuvia seikkailupuistosta.

+ Golf ja kylpylä

Toki Leviltä löytyy niin golfia kuin kylpylää, mutta kumpaakaan ei tullut testattua. Kummassakin näkyi olevan paljon ihmisiä, joten varmasti hyvin suosittuja.

IMG_20180825_173828.jpg

Missä syödä?

Mennään seuraavaksi ravintoloihin, sillä ainahan sitä reissussa miettii missä käydä syömässä ja nälkä tulee joka päivä, monta kertaa päivässä.

King Crab House Levi

Täällä kävimme sekä lounaalla että syömässä hääpäivädinnerimme. Hääpäivädinner oli 4 ruokalajin kesäinen menu, jossa oli niin simpukoita, kuningasrapuja, kuin merikrottiakin. Ja aah, ne kookos-lime-inkivääriliemessä olleet simpukat, huh. Liemi oli täydellistä! Olisin voinut juoda sitä suoraan kattilasta! Myös lounas oli maittava. Paikan päällä oli myös hyvä viinivalikoima ja hyvin mätsättiin myös viinit menun mukaan. Lämmin suositus paikalle, mikäli kalat ja äyriäiset maistuvat.

IMG_20180828_192342.jpg

IMG_20180828_202431.jpg

IMG_20180828_204356.jpg

IMG_20180825_125842.jpg

Renna

Pizzaa on saatava aina paikasta kuin paikasta ja verrattava sitä Vaasan Marco Poloon. Levillä testasimme Renna nimisen ravintolan, josta sai sekä pizzaa että pastaa gluteenittomana. Puoliso söi pizzan ja meni kehumaan sen Marco Polon veroiseksi, eli sen pitäisi sitten olla oikeasti hyvää. Melkein tipuin penkiltäni kun kysyin puolison mielipidettä pizzasta ja hän sanoi, että yhtä hyvää kuin Marco Polossa, ehkä jopa parempaa… Melkoisia ylisanoja. Ja paikan gluteeniton tattipasta tryffelillä oli myös erittäin maukas, joskin annos oli jättikokoa, en jaksanut syödä kuin puolet (mutta kaikki sienet söin kyllä annoksesta). Rennan annoksista ei valitettavasti ole kuvia, kun unohdin kuvata nälissäni, söin vaan ja hotkin.

+ Rouhe (Äkäslompolo)

Ja jos olette yhtä uteliaita kuin me, ja haluatte mennä Jounin kaupalle Äkäslompoloon ihmettelemään yhtä kylähullua paikallista (Sampo Kaulanen), niin kannattaa poiketa samalla reissulla Rouhe nimisessä ravintolassa Äkäslompolossa. Me kävimme syömässä siellä ja tykättiin kovasti. Pizzoja ei saa gluteenittomana, joten söin punajuuri-sienipihvejä ja että oli maukas kasvisannos, nam. Kivasti suutuntumaa ja paahdetta kasviksissa, oikein minun suuhun sopiva annos oli.  Puoliso söi paikan bruschetta annoksen ja kehui sitä kovasti. Sinne siis Äkäslompolo reissulla nälän yllättäessä. Eikä sitten edes nähty Sampoa, olisin käynyt ottamassa hänen kanssaan selfien.

IMG_20180827_140529.jpg

Tässäpä tiivis paketti aktiviteeteista sekä meidän makuun olleista ravintoloista. Toivottavasti näistä on sinulle hyötyä.