Puhutaanko asiakaspalvelusta?

Nyt kun olemme eläneet tämän vuoden hyvin erilaista arkea kuin aikaisemmin ja iso osa kontakteista toisiin ihmisiin on vähentynyt ja ehkä sitä kautta myös sellaisten arkisten asiakaspalvelukohtaamisten määrä vähentynyt, ainakin itselläni radikaalisti, olen entistä enemmän alkanut kiinnittämään huomiota asiakaspalveluun ympärilläni. Huomaan kulkevani vähän väliä tuntosarvet entistä herkemmin pystyssä ja tarkkailen erilaisia asiakaspalvelutilanteita ja mietin minkälaista asiakaspalvelua itse saan eri paikoissa joissa olen asiakkaan roolissa. Monesti nuo kohtaamiset saattavat olla sen päivän ainoa ulkopuolinen kontakti kenenkään toiseen ihmiseen (jos puolisoa ei lasketa) ja varmaan siitä syystä olen alkanut kiinnittämään asiaan entistä enemmän huomiota. Kaipaan välillä jutusteluseuraa, ja uskon että moni muukin, sillä niin monessa asiakaspalvelutilanteessa olen jäänyt juttelemaan myyjän/aspan/henkilön kanssa, vaikka itse asiakaspalvelutilanne on jo päättynyt siltä osin kun mitä olin hakemassa. Palvelu on ollut lämmintä ja laadukasta, hyvää.

Mitä sitten taas on hyvä asiakaspalvelu? Se lienee varmasti jokaiselle hieman henkilökohtainen asia ja jokainen mieltää asiakaspalvelukohtaamiset sen oman mittariston ja oman todellisuutensa kautta. Minulle hyvä asiakaspalvelu on sitä, että minut huomioidaan yksilönä, minua tervehditään iloisesti/lämpimästi silmiin katsomalla, kysytään tarvittaessa voidaanko auttaa, selvitetään tarpeeni/ongelmani ja autetaan parhaan mukaan. Ja koska olen aika puhelias, tykkään jutella myyjien ja asiakaspalveluhenkilöiden kanssa.

Olen aina ollut tarkka asiakaspalvelusta ja sen tasosta, sillä olen aikaisemmassa työpaikassani muun muassa kouluttanut asiakaspalvelun merkityksestä ja laadusta. Lisäksi reklamaatioiden hoito on sellainen asia, joita seuraan tarkasti, sillä se jos mikä on paikka lunastaa asiakas takaisin tai kadottaa ikiajoiksi. Asiakaspalvelu ja sen kehittäminen on aina ollut sydäntäni lähellä ja annan todella paljon palautetta kokemuksistani yrityksille, jotta he voivat jakaa onnistumisia tiimille ja tekijälle eteenpäin tai sitten kehittää toimintaansa. Kehun myös aina paikan päällä itse tilanteessa saadessani hyvää palvelua, mutta haluan viedä palautteeni vielä eteenpäinkin, jotta myös muut organisaatiossa tietävät millaisia helmiä heillä on töissä. Minulla on oikeastaan kaksi sellaista tarkempaa syynissä olevaa asiakaspalveluhetkeä, joita tarkkailen erityisen huolella ja ne ovat hyvin erilaisia. Joskin, kuten alussa mainitsin, seuraan sitä muutenkin tarkasti, mutta erityisesti seuraavat kaksi paikkaa saavat tuntosarveni koholle.

  1. Laadukkaat hotellit tai kalliimmat putiikit

Jos varaan itselleni hieman kalliimman hotellin, haluan yleensä hemmotella itseäni ja olen väsynyt ja pienen breikin tarpeessa. Tällöin odotan myös asiakaspalvelun tason olevan priimaa ja kaikki sujuu jouhevasti, minut yksilöllisesti huomioiden. Sama putiikeissa, joissa olen hankkimassa jotain minun kukkarolleni selkeästi hinnakkaampaa, toivon että palvelukokemus on sellaista kuten oletan sen olevan. Lähtökohtaisesti minusta tältä osin palvelu on toiminut lähes poikkeuksetta erinomaisesti ja konseptit on näiltä osin kunnossa ja tiedostetaan se asiakaspalvelun iso merkitys kokonaisuudessa. Etenkin mieleeni on jäänyt St. George hotelliin tekemäni reklamaatio, jossa annoin palautetta siitä miten kokemukseni oli huono. Ja se oli ensimmäinen kokemukseni ko. hotellista. Jos reklamaatio olisi sivuutettu mielestäni ”epäasiallisella tavalla”, en olisi mennyt enää ikinä. Mutta, yöpymiseni jälkeen hotellin johtaja otti heti yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse ja tilanne hoidettiin todella laadukkaasti ja olen tuon jälkeen palannut useamman kerran.

2. Päivittäistavarakauppojen kassat

Kyllä, luit ihan oikein. Olen oikein kassa-asiakaspalvelun supertarkkailija. Ja tarkoitan siis nyt ihan perus hypermarketteja, marketteja, lähikauppoja jne. Tämä on minulle todella iso asia ja suhtautuminen tulee aivan varmasti sieltä äidin maidosta. Olen nuorena tyttönä ollut kaupan kassalla ja minut on opetettu siihen, että jokainen asiakastapahtuma aloitetaan iloisella hymyllä ja tervehdyksellä silmiin katsomalla. Sen jälkeen ruetaan vetämään tuotteet ripeästi ja siististi kassan läpi ja jos asiakas rupattelee niitä näitä, minä vastaan ja juttelen mukana ja lopuksi selkeästi kerron loppusumman, ja kiitän. Toivotan vielä hyvää päivänjatkoa/viikonloppua tms. Ihan perusjuttuja siis, kuinka kohtaisit kenet tahansa. Lisäksi vaadin hyvältä kassatilanteelta myös nopeat kädet, eli kassatapahtuma on sopivan ripeä, ettei tuotteiden kanssa vatuloida liian hitaasti. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistyy, minut saa heti soittamaan paikan esimiehelle ja kiittelemään kovasti miten huikea kassa heillä on, pitäkää kiinni.

Miksi tämä asia on minulle niin tärkeä? Asiaa selittää varmasti sellainen ”työnantaja” -näkökulma, sillä valtavan isoissa hypermarketeissa, jotka ovat hieman toistensa klooneja samoine tuotteineen, melko samoine hintoineen jne. ei välttämättä asiakaspalvelukontakteja tule kenenkään muun kanssa kuin kassan. Muita erottautumistekijöitä ei välttämättä ole kuin asiakaspalvelu sillä hetkellä kun sitä saa. Marketeissa käydessä ei välttämättä edes näy muita myyjiä, kuin kassa. Joten, kassakohtaaminen on koko kaupan asiakaspalvelun taso. Se minkälainen fiilis asiakkaalle jää, on kassan käsissä. Tuleeko sieltä iloinen hymy ja vähän jutustelua, kiitokset ja hyvän päivän toivotukset vai onko siellä ilmeetön kassa, joka ei tervehdi, katso silmiin ja hädin tuskin kuulet hänen sanovan loppusumman? Ja tästä syystä minusta asia on äärettömän tärkeä. Yksi henkilö voi määritellä koko mielikuvan yrityksestä, hyvään tai huonoon. Ja jos naapurista saa saman paketin paremmalla palvelulla, miksi en menisi naapuriin?

neuletakki ja pooloneule Balmuir / nahkahousut Andiata / laukku, kengät, vyö Chanel

Täytyy kuitenkin heti lisätä, ettei asiasta jää epäselvyyttä, että varmasti yli 90% saamastani palvelusta kassoilla on erittäin hyvää, ja kertomani asiat ihan peruskauraa ja vielä paremminkin. Mutta miksi haluan nostaa asian esille postauksessani on se, että minusta kassoja, myyjiä, asiakaspalvelussa olevia henkilöitä pitäisi oikeasti nostaa enemmän esille työpaikoilla, jo siitäkin syystä minkä edellä mainitsin. Usein asiakaspalvelussa olevat henkilöt tietävät parhaiten mitä asiakasrajapinnassa tapahtuu, mitä asiakkaat ajattelevat, ja ovat aina yrityksen kasvot ulospäin, luovat asiakkaan kanssa asiakassuhteen ja luottamuksen ja saavat asiakkaan palaamaan ja siten tuomaan rahaa yrityksen kassaan. Miksi siis välillä tuntuu että asiakaspalveluammatteja arvostetaan kovin vähän? Joku saattaa todeta vähättelevään sävyyn ”no sehän on vaan kaupan kassa” tms. No eipäs kuule ole. Hän on yrityksensä kasvot, ammattilainen, asiakaspalvelija ja ilman kassaa tuotteet jäisivät maksamatta kaupan puolelle. Asiakaspalveluammatteihin kaivattaisiin kyllä todella enemmän arvostusta (menemättä nyt muihin ammattilistauksiin). Itse arvostan todella syvästi asiakaspalvelutehtävissä olevia ihmisiä, he kohtaavat lukuisia erilaisia ihmisiä erilaisten ongelmien/pyyntöjen/kysymysten kanssa ja auttavat ja löytävät parhaita ratkaisuja ja tekevät siten yritykselle myyntiä. He osaavat lukea tilanteita, saada ympärillään olevat ihmiset hyvälle tuulelle ja hanskaavat usein kiireisessä arjessaan kymmeniä asioita yhtä aikaa. Todellisia ihmeiden tekijöitä!

Haluan nostaa vielä lopuksi esille yhden todellisen asiakaspalvelun helmen ja moni teistäkin hänet tuntee, jos on Helsingin Balmuirilla käynyt. Tommi, siinä erinomainen asiakaspalvelun ammattilainen. Hän huomioi aina asiakkaat henkilökohtaisesti, ja vaikka mekään emme usein tapaa, jatkamme aina siitä mihin jäimme. Loistava asiantuntemus oman yrityksen tuotteista, löytää aina asiakkailleen heille sopivia juttuja, on lämmin ja kohtelias. Kiitos Tommin, olen kantanut ämpärikaupalla euroja Balmuirille, toki tykkään tuotteistakin, mutta ilman Tommia, moni hankinta olisi jäänyt tekemättä. Hän on sellainen helmi, ettei niitä joka paikasta löydä. On aina ilo seurata hänen työskentelyään.

Mutta mitä ajatuksia sinussa herättää asiakaspalvelu? Oletko tarkka asiakaspalvelun laadusta ja millaista hyvä asiakaspalvelu on sinulle? Mielelläni kuulisin sinun ajatuksia.

Sitku vai nytku?

Äitini kuolemasta tuli tänä kesänä kuluneeksi 10 vuotta. Tuo pyöreä vuosi toi tullessaan valtavasti ajatuksia ja tietyllä tavalla teki loppukesästäni mollivoittoisen. Olen pohtinut aikaa ja valintoja, sillä tajusin, että jos minun elämäni olisi identtinen pituudeltaan äitini elämän kanssa, sairastuisin reilun kymmenen vuoden päästä ja tieni päättyisi reilun 13 vuoden kuluttua. Kuinka käyttäisin jäljellä olevat vuodet, eläisinkö sitku vai nytku elämää? 10-13 vuotta (tervettä) elämää kuulostaa todella lyhyeltä ajalta saavuttaa kaikki se mistä on haaveiltu, joten miksi en aloittaisi heti?

Pohdin paljon äitiäni, hänen arkeaan ja unelmiaan. Hän eli varmasti meille kaikille tyypilliseen tapaan, sitku elämää monien haaveiden osalta. Sitten kun olen eläkkeellä, muutan isän (eli minun isän, hänen puolison) kanssa Thaimaahan, sitten kun olen eläkkeellä, aloitan sen ja sen harrastuksen ja niin edelleen. Monia sitten kun haaveita, jotka kuopattiin äitini mukana. Kyllä hän eli myös nytku elämää, mennään nyt kun pystytään ja hän esim. matkusteli paljon ja teki itselleen mieluisia asioita, vaikka arki oli varmasti kiireistä, kuten monella meistä. Uskon, että suurin osa meistä elää sitku ja nytku elämän yhdistelmää, mutta uskon, että liian moni meistä siirtää itselleen merkityksellisiä asioita ja haaveita sitten kun -syyllä eteenpäin. Milloin se sitku on? Entä jos sitä sitku aikaa ei koskaan tulekaan, kuten sitä ei tullut äidillenikään? Katkeroidunko? Miksi en elänyt silloin kun pystyin ja toteuttanut haaveitani?

Kuinka sinä käyttäisit vuotesi, jos sinulle annettaisiin elämäsi päättymisaika?

Kaiken tuon kaoottisen ajatustulvan ja pohdinnan jälkeen tein pääni sisässä laskelmia ja suunnitelmia siitä, miten haluan elämääni elää. Kuinka paljon minun täytyy muuttaa nykyistä elämääni, jotta voin elää elämääni enemmän nytku kuin sitku, sillä olenhan minäkin olen elänyt monien asioiden kautta niin, että sitten kun sitä tätä ja tuota on tapahtunut, niin sitten toteutan tuon ja tuon haaveen. Olen onnekseni aina ollut hyvä sopeutumaan uuteen ja muutokseen, ja olen aina oivaltanut, että muuttaakseeni jotain asiaa, siihen tarvitaan tehdä se itse muutos. Mikään ei muutu, jos asioita ei aktiivisesti muuteta. Muutos ei pelota, enemmän pelottaisi jämähtää paikoilleen. Joten tällainen välitilinpäätös on ollut hyvinkin paikoillaan. Missä mennään nyt ja minne olen matkalla. Mitä asioita täytyy muuttaa jotta päämäärät saavutetaan ja voin elää enemmän nyt kun, sen sijaan että eläisin sitten kun.

Niin, ja ne muutokset. Aloitettu. Osa jättiharppauksilla ja osa pienen pienin askelin. Baby steps. Osa askelista ovat vielä hyvin hataria ja huojuvia ja jännittää että mennäänkö niillä eteenpäin vai taaksepäin, mutta nekin vahvistuu vain yrittämällä, sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti. Uskon vahvasti, että jokaisella tekemälläni muutoksella on ainoastaan minulle hyvää tuovia vaikutuksia.

Aikavarkaat, eli ihmiset ja asiat, jotka ainoastaan vievät aikaani, itseni saamatta niistä mitään ja näin vieden kallisarvoista aikaani pois niistä oikeasti merkityksellisistä asioista. Näiden karsimisen olen kokenut erityisen tärkeäksi, jotta voin oikeasti kohdistaa ajatukseni ja energiani enemmän siihen mitä asioita haluan tehdä ja saavuttaa ja elää enemmän nyt. Samalla tämä on ollut aika vaikeaa kohdallani, sillä olen hyvin monessa mukana työni ohella. Istun eri hallituksissa, yhdistysten ja muissa, mentoroin, kehitän ja koulutan. Olen ihminen, joka suhtautuu asioihin intohimoisesti, teen asioita niihin uppoutuen hyvin suurella intensiivisyydellä ja nautin siitä mitä teen, joten karsiminen on toistaiseksi ollut hieman haastavaa. Toisaalta olen pyrkinyt ajattelemaan nyt niin, että raha ei tästä maailmasta kesken lopu ja sitä saa lisää, mutta aikaa ei. Se kun on kerran käytetty, sitä ei takaisin saa. Joten karsintaa on luvassa myös jatkossa.

Mitä haluan tällä kaikella ajatuksenvirralla sanoa? Ehkä sen, että muistathan sinäkin elää enemmän nytku elämää, nauttien hetkestä ja tekemällä ne itselle mieluisat asiat vielä kun pystyt. Älä jätä liian paljon asioita sitku listalle, sillä sitä sitku elämää ei välttämättä koskaan tule. Haluan lisäksi sanoa, että asioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan muutosta. Osa kipeitä, osa helppoja, osa helvetin pelottavia ja osa äärettömän mukavia. Mutta ilman muutosta, mitään uutta ei tapahdu.

Ja miksi en pahoitellut hurjan pitkää blogitaukoa? Koska elin kesääni nytku. Nyt kun vielä pystyn, niin nautin elämästä.

Nauti sinäkin.

Epäonnen asu

Marin_silmin-4767

Marin_silmin-4799

Terveisiä Vaasasta, mökkielämän rauhallisuus on vaihtunut hetkeksi kaupunkielämän vilinään. Ainakin koirien mielestä. Ihmetystä on taas riittänyt, kun näkyykin vieraita koiria ympäriinsä ja Ilonan kanssa on taas treenattu perusjuttuja. Koirakoulukin odottaa ensi viikolla, jonka jälkeen lähdemme ajamaan yötä vasten takaisin Savoon. Työthän ne taas vievät, niitä riittää melkoisen paljon. Mutta kesäloma odottaa jo riittävän lähellä ja lomalaidun. Tuntuu uskomattomalta, että on jo kesäkuu, kesä. Ihkaoikea kesä.

Kotiintulon kunniaksi, ja hieman höllentyneiden rajoitusten, meidän piti lähteä puolisoni kanssa polkupyörillä kaupunkiin terassille syömään ja nauttimaan lämmöstä. Käytin koirat lenkillä, aurinko paistoi ja nautimme lämmöstä. Tulin sisälle, laitoin jopa meikkiä, laitoin hiukset, vaihdoin kivat vaatteet (kuvissa näkyvät) ja ilmoitin puolisolle, että olen lähtövalmis. Menimme ulos ja alkoi sataa samantien. Ihan samantien kun avasimme oven. Joten peruutettiin takaisin sisälle ja tuumattiin, että maistuuhan ne pizzat hyvältä myös kotisohvalla ja niin kyllä maistuivat. Ennättäähän sinne terassille vielä kesän aikana.

Marin_silmin-4794

Marin_silmin-4789

Tuo kaftaani on Hálo from North merkiltä ja ostin sen alunperin meidän Etelä-Korean matkaa varten, jossa itse asiassa meidän pitäisi tälläkin hetkellä olla, jos maailma olisi ”normaali”. Mutta, kuten kaikki tiedämme, maailma ei ole vielä ihan normaali, joten täällä ollaan kotimaassa ja nautitaan Suomen luonnosta. En valita siitä, mutta selkeästi tuolla mekolla on huono karma, oikea epäonnen asu. Mitähän tapahtuu, kun oikeasti se on päällä ja olemme neljän seinän ulkopuolella? Varmasti ainakin ruuat tulee syliin tai juomat nyt ainakin.

Olen täällä ennenkin maininnut että rakastan Hálon vaatteiden kuoseja, ja vaikka osa onkin minulle aivan liian räväköitä, niin ne ovat todella näyttäviä. Tässä kaftaanissa kuosi on väritykseltään minulle riittävän maltillinen ja se tuntui heti kotoisalta. Mutta edessä oleva halkio jättää kyllä melkoisen vilautusvaaran, joten täytynee ostaa tuonne alle jotkut pyöräilyshortsit. Nämä kuvat otettiin todella kovassa tuulessa ja puolisoni nauroikin muutamaan otteeseen, että nyt kannattaa pitää mekostasi kiinni. Mutta silti upea mekko/kaftaani ja nyt vain odotan niitä upeita aurinkoisia terassikelejä jonne voin sen laittaa päälle (ja pelätä että mitä kaikkea tippuu syliin).

Marin_silmin-4777

kaftaani Hálo from North / pussukka ja sandaalit Chanel / aurinkolasit Prada

Joko sinulla on loma alkanut? Mitä meinasit kesällä tehdä? Lomailla Suomessa eri matkailukohteissa, vai nauttia ihan oman kodin/mökin rauhasta?

 

Haukipihvit

IMG_20200525_202344.jpg

Pitkästä aikaa ruokapostaus blogissa ja vielä ajattelin jakaa maailman parhaimpien haukipihvien reseptin. Minua jaksaa kuukaudesta toiseen ihmetyttää että blogiini tullaan eniten reseptien kautta. En koe olevani kummoinenkaan kokki, sellainen kelpo kotikokki, joka tykkää laittaa perusruokaa ja jonka kärsivällisyys ei riitä mihinkään pikkusievään nysväämiseen ja lisäksi olen vielä ruuanlaitossa hieman suurpiirteinen (ilimankos olen erittäin huono leipomaan), mutta ihana että ihmiset löytävät blogistani niitä perusruokien reseptejä. Tykkään kirjoitella niitä myös itselleni muistiin tänne.

Mutta asiaan. Yhtä varma kevään merkki kuin kaakattavat joutsenet, on tuoreen kalan ilmestyminen ruokapöytäämme. Puolisoni rakastaa kalastamista (ja uutta venettään, jossa hän käy aina koirien kanssa iltaisin vain istuskelemassa) ja heti kun jäät lähtevät, vene menee vesille ja jääkaappimme ja pakastimemme alkaa täyttyä kalasta. Hän hoitaa myös kalojen perkauksen ja käsittelyn, minusta siihen ei valitettavasti ole. Vaikka syömme paljon kalaa keväästä syksyyn ja eri kalalajeja, todettakoon, että olen todella ronkeli kalan suhteen. Sen täytyy olla ehdottoman tuoretta, mielellään syvältä kalastettua (ei saa maistua muta), sopivasti suolattua jne. Syön kuitenkin sujuvasti niin särkeä, lahnaa, säynettä kuin haukeakin, kaikkia haukuttuja kalalajeja. Kunhan vaan tietää mitä niille tekee, ja mistä ja milloin onkii. Kannustankin kaikkia syömään rohkeasti eri kalalajeja.

IMG_20200525_202348.jpg

IMG_20200530_095928.jpg

Hauki, jänkäkoira, puinen ja mauton. Aliarvostettu kala Suomessa. Hauen maine tuntuu olevan vieläkin vähän huono, vaikka mielestäni se on maukas kala, mieto ja vähärasvainen. Toki petokalana voi sisältää raskasmetalleja, joten ei välttämättä kannata syödä joka päivä. Ja ne ruodot. Hauessa on se ärsyttävä y-ruoto, mikä pysyy kuin tauti, mutta senkin oppii poistamaan, puolisoni on siitä loistava esimerkki. Ja jos ei saa irti, niin sitten eikun lihamyllyyn ja haukipihvien tekoon, kuten seuraavassa reseptissä.

Tämä resepti ei ole ihan pikaruokaa, mutta kaiken vaivan arvoinen, sillä lopputulos on erittäin maukas. Teimme reilun satsin ja päätimme ensimmäisenä tehdä haukihampurilaiset ja hoin koko syönnin ajan, etten ole ikinä syönyt mitään näin hyvää ja ahmaisin kaksi hampurilaista vaikka pihvit eivät todellakaan olleet mitään lasten annoksia. Uskomaton ähky oli sitten kaverina loppuillan. Lisäksi massaan voi aivan hyvin sekoittaa muitakin kaloja kuin haukea, meillä massaan meni myös hieman ahventa, kun sitäkin sattui sopivasti olemaan. Ja lihamyllyksi kelpaa melkein mikä tahansa toimiva peli, meidän mylly on mallia aataminaikainen käsikäyttöinen ja painaa kuin synti. Mutta toimii erittäin hyvin.

Ainesosat:

Haukifilee (ja muuta kalaa jos haluaa) reilu kilo
Pekoni 1 pkt
Creme bonjour sipulisekoitus purkki (240g)
Valkosipulinkynsiä 4 kpl (laita oman maun mukkaan)
Kananmuna 1 kpl
Maissijauhoja 4 rkl (esim. gluteeniton polentajauho, mikä on tehty maissiryyneistä)
Tilliä reilu nippu
Sitruunanmehu, n. puolikas sitruuna
Suola
Pippuri
+ Paistamiseen voita ja polentajauhoja pihvien panerointia varten

Jauha lihamyllyllä haukifilee ja mahdolliset muut kalat ja pekoni taikinamassaksi. Puoliso veti kalat ja pekonin kaksi kertaa myllyn läpi. Pilko valkosipulin kynnet pieniksi ja tilli silpuksi ja kaikki ainekset massaan mukaan ja sekoita hyvin keskenään. Muista suolan käytössä sitten se, että pekoni on melko suolaista.

Muotoile taikinamassasta pihvejä ja paneroi ne halutessasi esim. gluteenittomilla polentajauhoilla ennen voissa paistamista (ei ole pakko paneroida, mutta me haluttiin hampurilaispihveiksi, niin paneroitiin). Paista kauniin ruskeiksi.

Tarjoile haukipihvit esim. perunamuussin ja kermaviilikastikkeen kanssa tai tee herkullisia hampurilaisia, kuten me tehtiin ja laitetttin sämpylöiden väliin haukipihvit, venäläisiä suolakurkkuja (parhaita!), varkautelaista chili NakuMajoa (maailman parasta!) ja karamellisoituneita punasipuleita, nam! Oli niiiiiiiiin herkullista, että nälkähän tässä taas tuli.

Toivottavasti haukipihvit maistuvat myös sinulle ja tulehan kertomaan mikäli testasit reseptiä.

IMG_20200525_193633.jpg

IMG_20200525_202340.jpg

 

 

Vanhasta uudeksi

Marin_silmin-1242

Marin_silmin-1251

Seurasin joitain päiviä sitten Pupulandian Jennin instastoriessa mielenkiintoista keskustelua valmisvaatteista, second hand löydöistä ja ompelupalveluiden käyttämisestä ja ajattelin, että tästä aiheesta haluan kyllä ehdottomasti kirjoittaa. Moni blogiani pidempään seurannut tietää, etten juurikaan välitä ”pikamuodista” ja kierrän kaukaa ”pikabrändit”. Yritän aina löytää itselleni laadukkaita löytöjä ja ostan todella paljon tuotteita second handina, sekä vaatteita että asusteita. Rakastan sitä hetkeä, kun teen edullisen ja laadukkaan löydön (edullinen siis tuotteen alkuperäiseen hintaan suhteutettuna) ja saan sen hankittua itselleni. Olen kuin mikäkin Sulo Vilen ja hykertelen löytöjäni ja mietin, että tässäkin tuli vaikka kuinka säästöä… Kirppareilla en juurikaan kierrä (ajanpuutteen vuoksi), mutta esimerkiksi eri facebook ryhmien kirpputoreilta olen tehnyt loistavia löytöjä. Sen lisäksi käytän valtavan paljon ompelijoiden ammattitaitoa vaatteiden muokkaukseen.

Jos sukellan lapsuuden muistoihini, niin varmaan ensimmäiset vaatemuistot mitkä tulevat mieleeni, olivat ne, kun äitini otti aina läjän uusia ja/tai vanhoja vaatteita autoon ja ajoimme ompelijan luokse. Siellä sitten minä leikin jossain huoneen nurkassa ja äitini sekä ompelija ottivat mittoja äidin vaatteista ja kävivät keskusteluita kuinka vaatteita muokataan. Ei ollut yksi tai kaksi jakkupukua, jotka saivat ompelijalla käytyään uuden elämän, vaan lukuisia. Muistan myös sellaisen asian, että ko. ompelija teki minulle mieleiseni mokkanahkatakin, sellaisen josta olin haaveillut kauan, muttei löydetty kaupasta sopivaa. Eli ihan lapsuudesta asti muistan, että meillä käytettiin ompelijan apua vaatteiden muokkaamiseen, kun omaa taitoa siihen ei ollut.

Marin_silmin-1241-2

Marin_silmin-1244

Varmaan jo tuolta lapsuudesta opitusta tavasta olen koko aikuisikäni käyttänyt ompelijoiden ammattitaitoa valtavan paljon, ihan perus lahkeen lyhennyksistä vaativimpiin muokkauksiin ja kokonaan uuden vaatteen tekemiseen. Jos teen hyvän löydön ja tiedän, että se on joko hieman iso, tai joku mallissa tökkii, mutta tuotteen laatu ja kuosi on priimaa ja erittäin laadukasta, saatan ostaa tuotteen ja vien sen saavuttuaan ompelijalle ja kerron mitä ajattelen tuotteesta ja kuinka haluaisin tuotteen istuvan päälläni ja ompelija sitten toteuttaa nämä toiveet. Tähän mennessä ei ole tullut eteen mitään sellaista muutostyötä mikä ei olisi onnistunut, mutta varmaan liian pienistä vaatteista ei taiota helpolla monta kokoa suurempia. Jäin miettimään mitä kaikkea olen käyttänyt ompelijalla esim. viimeisen vuoden aikana ja pystyin laskemaan 18 vaatetta jota on muokattu viimeisen vuoden aikana itselleni uusiksi. Housujen lahkeista iltapukujen isoihinkin muokkauksiin. Ja nuo 18 vaatetta eivät ole missään nimessä olleet minulle uusia ostoksia, vaan osa jo pitkään kaapissani olleita, jotka ovat kaivanneet ”uudistumista”, ja päässeet siten taas käyttöön uudestaan, kuin uusina.

Yksi hyvä esimerkki tuollaisesta vanhan vaatteen uudistamisesta näkyy näissä kuvissa, eli tuo päälläni oleva Celinen paita. Se on alunperin tulppaaninmallinen mekko, jonka muistaakseni löysin joltain nettikirppikseltä. Minulle tultuaan se lähti heti ompelijalle ja käytin sitä usean vuoden ajan tunikana, jonka jälkeen tunika hautautui vaatehuoneen kätköihin ja tänä keväänä omassa instastoriessa pohdinkin että tekisikö siitä paidan jotta se saisi uuden elämän ja niinhän siitä ompelijan kanssa päädyttiin paita tekemään. Vaate on erittäin laadukas ja tykkään sen kuosista, enkä sitä raaskinut laittaa eteenpäin, joten tällä tavalla sain sen uudestaan käyttöön, kun se uudistettiin.

Tästä postauksesta useamman vuoden takaa näet miltä tuo paita näytti tunikana.

Marin_silmin-1268

Lisäksi myös kuvissa näkyvät Chanelin housut ovat modattu ompelijan toimesta. Ostin ne tutulta henkilöltä, ja tiesin ostaessani, että ne tulevat olemaan hiukan liian isot, joten vein ne ompelijalle ja muokattiin housujen yläosa sellaiseksi että ne istuvat ja laskeutuvat minulla kauniisti (etteivät roiku jalassa) ja lyhennettiin lahkeet tennareille sopiviksi. Olen käyttänyt housuja valehtelematta ainakin sata kertaa, ne ovat yhdet suosikeistani nahkahousujen rinnalla.

Ja jos mietitään second hand näkökulmasta, niin siis sekä paita, housut että laukku ovat tulleet second handina, Chanelin tennarit sekä Balenciagan bikerrotsin olen ostanut uutena. Lähestulkoon aina päälläni on uutena ostetun ja second handin miksejä. Laadukkaita ja aikaa kestäviä vaatteita. Tylsiä ehkä jonkun näkökulmasta, kun aina samat vanhat vaatteet päällä, mutta erilaisilla variaatioilla ja esim. huiveilla asuihin saa valtavan paljon uutta ilmettä.

Marin_silmin-1234

Marin_silmin-1256

Käytätkö sinä ompelijan palveluita säännöllisesti? Entä ostatko vaatteita tai asusteita second handina?