Epäonnen asu

Marin_silmin-4767

Marin_silmin-4799

Terveisiä Vaasasta, mökkielämän rauhallisuus on vaihtunut hetkeksi kaupunkielämän vilinään. Ainakin koirien mielestä. Ihmetystä on taas riittänyt, kun näkyykin vieraita koiria ympäriinsä ja Ilonan kanssa on taas treenattu perusjuttuja. Koirakoulukin odottaa ensi viikolla, jonka jälkeen lähdemme ajamaan yötä vasten takaisin Savoon. Työthän ne taas vievät, niitä riittää melkoisen paljon. Mutta kesäloma odottaa jo riittävän lähellä ja lomalaidun. Tuntuu uskomattomalta, että on jo kesäkuu, kesä. Ihkaoikea kesä.

Kotiintulon kunniaksi, ja hieman höllentyneiden rajoitusten, meidän piti lähteä puolisoni kanssa polkupyörillä kaupunkiin terassille syömään ja nauttimaan lämmöstä. Käytin koirat lenkillä, aurinko paistoi ja nautimme lämmöstä. Tulin sisälle, laitoin jopa meikkiä, laitoin hiukset, vaihdoin kivat vaatteet (kuvissa näkyvät) ja ilmoitin puolisolle, että olen lähtövalmis. Menimme ulos ja alkoi sataa samantien. Ihan samantien kun avasimme oven. Joten peruutettiin takaisin sisälle ja tuumattiin, että maistuuhan ne pizzat hyvältä myös kotisohvalla ja niin kyllä maistuivat. Ennättäähän sinne terassille vielä kesän aikana.

Marin_silmin-4794

Marin_silmin-4789

Tuo kaftaani on Hálo from North merkiltä ja ostin sen alunperin meidän Etelä-Korean matkaa varten, jossa itse asiassa meidän pitäisi tälläkin hetkellä olla, jos maailma olisi ”normaali”. Mutta, kuten kaikki tiedämme, maailma ei ole vielä ihan normaali, joten täällä ollaan kotimaassa ja nautitaan Suomen luonnosta. En valita siitä, mutta selkeästi tuolla mekolla on huono karma, oikea epäonnen asu. Mitähän tapahtuu, kun oikeasti se on päällä ja olemme neljän seinän ulkopuolella? Varmasti ainakin ruuat tulee syliin tai juomat nyt ainakin.

Olen täällä ennenkin maininnut että rakastan Hálon vaatteiden kuoseja, ja vaikka osa onkin minulle aivan liian räväköitä, niin ne ovat todella näyttäviä. Tässä kaftaanissa kuosi on väritykseltään minulle riittävän maltillinen ja se tuntui heti kotoisalta. Mutta edessä oleva halkio jättää kyllä melkoisen vilautusvaaran, joten täytynee ostaa tuonne alle jotkut pyöräilyshortsit. Nämä kuvat otettiin todella kovassa tuulessa ja puolisoni nauroikin muutamaan otteeseen, että nyt kannattaa pitää mekostasi kiinni. Mutta silti upea mekko/kaftaani ja nyt vain odotan niitä upeita aurinkoisia terassikelejä jonne voin sen laittaa päälle (ja pelätä että mitä kaikkea tippuu syliin).

Marin_silmin-4777

kaftaani Hálo from North / pussukka ja sandaalit Chanel / aurinkolasit Prada

Joko sinulla on loma alkanut? Mitä meinasit kesällä tehdä? Lomailla Suomessa eri matkailukohteissa, vai nauttia ihan oman kodin/mökin rauhasta?

 

Mietteitä menneiltä viikoilta

IMG_20200502_153614.jpg

IMG_20200502_153835.jpg

Mitä sinulle kuuluu? Menikö vappusi hyvin?

Minun arki on rullannut eteenpäin kuin höyryveturi, tasaisen varmasti. Kuluneet pari viikkoa ovat olleet hyvin normaaleja, päivätöitä ja pihatöitä. Olen lisäksi innostunut taas treenaamisesta ja käynyt pyöräilemässä (sähköpyörällä tosin, koska vihaan normaalia pyöräilyä) ja treenannut body combatin ja zumban tahtiin. Lisäksi haravointi on ollut erinomaista hyötyliikuntaa. Jotenkin se vanha vauhdikas arki on muuttunut sopivan leppoisaksi eteenpäin menemiseksi. Töitä on tosin paiskittu urakalla ja pitkiä päiviä on seuranneet kovat päänsäryt ja migreenikohtaukset. Vaikka arki on ollut kovin leppoisaa, ainakin pääsääntöisesti, olen kokenut välillä olevani todella väsynyt. Kai se on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa ja jotenkin sellainen passiivinen kotona olo (vaikkakin kotona tekee paljon töitä ja treenaa) väsyttää tosi paljon. Toki jatkuvat päänsäryt vie varmasti sitä energiaa myös, joten olen myös nukkunut paljon.

Työn ja urheilun vastapainoksi on alkanut sitten pitkästä aikaa myös toisenlaiset treenit, nimittäin Ilonan koirakoulu. Tai varsinaisesti ei voida puhua mistään koirakoulusta, vaan koirakouluttajasta, jonka tilasin meille pitämään yksityistunteja, sillä Ilonan kanssa on ollut hieman haasteita hänen remmikäyttäytymisessään. Jotenkin itse on ollut haastavaa miettiä aikuisen koiran kanssa mistä lähteä liikkeelle, kun ei ole oikein tiennyt, että mitä on opetettu entuudestaan, joten ajattelin, että palkataan apuun ammattilainen, joka osaa ulkopuolisin silmin lähteä katsomaan kokonaisuutta. Ensimmäisen tunnin jälkeen saimme jo paljon uusia asioita mitä treenata ja toivoa alkaa olla meidän yhteiselossa. Ilona on niiiiiiiin kovin innokas ulkona ja mahdoton äänenkäyttäjä, mutta nyt meillä on onneksi hyvät vinkit päästä mukavampaan arkeen. Sisätiloissa neiti onkin sitten aivan kuin pieni enkeli, mutta ulkona into korvaa puuttuvan älyn ja energia vie mennessään.

IMG_20200502_153041.jpg

IMG_20200502_101757.jpg

Kaikenlaisen treenaamisen lisäksi olen tänä keväänä tehnyt kyllä melkoisia super-second hand löytöjä facekirppiksiltä sekä instasta. Olen myös itse myynyt valtavat määrät käyttämätöntä tavaraa pois ja se on tuntunut todella puhdistavalta. Vein tällä viikolla 11 pakettia postiin ja ai että se hyvä fiilis mikä tuli sen jälkeen. Pitäisi useammin laittaa tavaraa kiertoon ”kovalla kädellä”. Yksi näistä superlöydöistäni näkyykin näissä kuvissa, nimittäin tuo Chanelin minilaukku. Tilasin jo vastaavan tyylisen laukun Balenciagalta ja kyselin instassa pitäisinkö sen laukun vai en (kyseessä oli tämä laukku), ja päädyin palauttamaan laukun, sillä olin laukun ”kantokahvojen” suhteen todella epävarma, vaikka muuten tykkäsinkin laukun mallista. Ja onneksi palautin sen, nimittäin tuo Chanelin minilaukku on juuri sellainen mitä etsin. Sinne mahtuu puhelimeni, huulipuna ja tarvittavat kortit. Nykyään kun kuljen melkein pelkästään repun kanssa, niin en oikein tiedä aina minne laittaa puhelin ja kortit, sillä repun etutaskussa en uskalla niitä säilyttää, koska ne on äärettömän helppo varastaa sieltä ja en myöskään kuule, mikäli puhelimeni soi. Tuo laukkunen ratkaisi tämän yhtälön.

Ja jos en ole treenannut, tehnyt töitä tai bongaillut superlöytöjä, niin olen laittanut ruokaa. Normaalissa arjessa syön joka arkipäivä lounaan ulkona ja myös iltaisin useampana päivänä viikossa syön ruokaa mitä en ole itse laittanut. Mutta nyt, kun tuosta noin vaan ei pääse lounasravintoloihin syömään ja tulee oltua 24/7 kotona (tai mökillä), niin olemme laittaneet puolisoni kanssa valtavan paljon ruokaa. Olemme toki ennenkin tehneet paljon ruokaa kotona, mutta nyt aivan eri määrissä ja arkisin myös. Ennen kokkailumme ovat painottuneet viikonloppuihin, kun silloin on ollut aikaa. Olemme pitäneet myös vähän kirjaa siitä miten paljon meillä menee ruokaan rahaa (aivan liikaa kahdelle hengelle) ja pitäneet ”budjettiviikkoja” ruuan suhteen. Olemme määritelleet ennalta ruokabudjetin viikoksi ja sen mukaan on eletty. Minulle nuo on olleet vähän haastavia, sillä olen juuri se pahin mahdollinen heräteostostelija ruokakaupassa, joka napsii vähän kaikkea ostoskoriinsa ja haluaa maistaa kaikki uutuudet ja sitten kauppareissun jälkeen miettii kotona, että mitä ruokaa näistä nyt sitten laitetaan. Mutta vaikka nuo budjettiviikot ovat tuntuneet haastavilta, ne ovat olleet todella silmiä avaavia ja opettavaisia. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että kaipaan jo lounasravintoloita ja sitä että voin valita mitä syön ja minne menen syömään, mutta silti on ollut kiva kokatakin pitkästä aikaa. Monta uutta reseptiäkin pitäisi jakaa täällä bloginkin puolella, maukkaita gluteenittomia kotiruokia. Tiesittekö muuten, että blogini haetuimmat postaukset ovat kaikki gluteenittomia ruokaohjeita? Luulen, että eniten blogiini päädytään gluteenittomien karjalanpiirakoiden perässä, mikä onkin kyllä loistava resepti.

IMG_20200502_153036.jpg

IMG_20200502_153114.jpg

Tällaisia mietteitä menneiltä viikoilta. Arkea, joka tuntuu omalta, johon on hallinta ja joka kuitenkin on ulkoisten tekijöiden sanelemaa. Olen kuitenkin koko kevään ollut pääsääntöisesti hyvillä fiiliksillä, sillä olen saanut nauttia luonnosta valtavasti, ollut paljon (koko ajan!) kotona puolison ja koirien kanssa ja tehnyt itselle tärkeitä asioita. Tietyllä tapaa varmasti elänyt myös vähän kuplassakin. Tosin kuplassa, jonka sisäpuolelle ei kuulu kukaan perheen ulkopuolinen ihminen. Mutta kaikki aikanaan. Myös ne ystävät.

Mukavaa viikonlopun jatkoa. Meinaa olla päivistä aivan sekaisin, kun piti miettiä, että mikä päivä tänään on.

Kotoilun kirouksia

Onko kotoilu edes sana? No nyt ainakin tämän postauksen verran se on.

Olen talvilomalla tällä hetkellä tekemässä piha- ja puutöitä. Tosin, huomenna katkaisen lomani päiväksi ja teen normaalin työpäivän, sillä samalle päivälle tuli 5 palaveria, joten oli helpompi pitää kaikki kerralla kuin siirrellä niitä jonnekin tulevaisuuteen.

Mutta mistä piti kirjoittaa, niin tästä ainaisesta kotona olosta ja kaikista lieveilmiöistä mitä tähän liittyy… Nimittäin, on tullut huomattua jos jonkinmoista kirousta, lieveilmiötä ja mitä kummallisimpia asioita itsestä, kun on ollut riittävästi kotosalla.

_DSC3244 (2)

_DSC3225 (2)

Rytmi

Hukassa. Pärjään vielä koirien perusrytmin kanssa, mutta oma työrytmi on mennyttä. En osaa lopettaa töitä, vaan teen töitä vähän koko ajan. Tsekkaan sähköpostit, kirjoitan vielä tämän yhden viestin mihin tahansa aikaan jne. Ennenkin sen kanssa on ollut vähän vaikeuksia, mutta nyt erityisesti haastavaa. Myös ruokarytmi on hukassa, sillä unohdan usein syödä aamiaisen, mutta sitten kun putki aukeaa, niin sitten tykitetään menemään ruokaa ihan huolella.

Sometestit & -haasteet, meemit

Voi että on vilissyt kaiken maailman testejä, joihin olen itsekin kiitettävästi osallistunut, ihan vaan viihdyttääkseni itseäni. Meemejä olen tallentanut puhelimeeni varmasti satoja ja olen hihitellyt kymmenille ja kymmenille toinen toistaan tyhmemmille jutuille.

Nettishoppailu

Sen sentään lopetin ajoissa, jos montaa muuta lieveilmiötä en ole osannut lopettaa. Aika hirvittävän petollista ja helppoa aina työpäivien ja taukojen lomassa kurkata pikkaisen mitä olisi tutuilla yrittäjillä tarjolla… Nimimerkillä sähköperämoottori, x-määrä kesävaatteita, puutarhatyövälineitä, oksasilppuri ja mitähän kaikkea mutta meidän talouteen tilattuna (puoliso on noista tilannut osan).

Netflix / HBO / Viaplay / Amazon prime

Eihän se ole sarjamaraton eikä mikään, jos ei vähintään 4 jaksoa katso putkeen. Tiger King katsottiin kahdessa illassa ja eilen katsottiin kerralla kaikki Unorthodox jaksot Netflixistä ja uusin Ozarkin kausikaan ei kauaa kerinnyt ”pölyttyä”, kun sekin oli katsottu. Kohta loppuu sarjat kesken ja se on pelottava skenaario.

_DSC3250 (2)

_DSC3222 (2)

_DSC3248 (2)

 

Sohvalla lorvimisen sietämätön keveys

Oih, nyt olisi kateellinen jo Sohvaperunatkin minulle siitä sohvalla loikoilun jalosta taidosta minkä olen vienyt niin pitkälle kuin mahdollista. Myös koirat osallistuvat ahkerasti tähän harrastukseen ja puoliso joutuu juoksemaan sohvan ja jääkaapin väliä, kun vähän väliä pyydän tuomaan jotain pientä tai lasin viiniä. Ja liikunta, ehei mitään sellaista. Minimissä. Mitä vähemmän, sen parempi. Tosin zumbasta innostuin, kun saan zumbata sieluni kyllyydestä omassa olkkarissa, eikä kukaan muu kuin puolisoni naura rytmitajulleni (tai sen puutteelle) ja Kyllikki juoksee järkyttyneenä karkuun. Toivottavasti naapuritalon asukkaat eivät ole nähneet parhaimpia hetkiäni, kun olen veivannut ja vatkannut käsiäni ja jalkojani aivan eri tahtiin kuin etäyhteyden päässä oleva ohjaaja. Onneksi he eivät sentään näe, miten liikkeet pitäisi oikeasti tehdä. Nimimerkillä kaksi vasenta jalkaa. Ja kaikista niistä maailman liikuntalajeista tämä rouva valitsee zumban, täysin rytmitaidottomana ja onnettomana yhdistämään musiikkia ja liikettä yhteen. Mutta kun se on niin hauskaa.

Ruoka

Herramunjee enpä olisi uskonut miten paljon voi ihminen syödä, vaikka olenkin varustettu kohtuullisella ruokahalulla jo ennestäänkin (jotkut saattavat muistaa äitini varoituksen puolisolleni jotain vihille viemisestä ja perikatoon syömisestä). Kaikki minkä kiinni saan, syön aivan varmasti. KOKO ajan on sellainen pieni nälkä ja kierrän jokaisen kaapin joka päivä läpi ja jääkaapilla vierailen vähintään kerran tunnissa katsomassa jos sinne vaikka olisi ilmestynyt jotain pientä. Olen kokannut ja syönyt varmasti kolmen ihmisen edestä ja esim. olen nyt muutamaan päivään syönyt kohta paketillisen Lidlin kolmiosulatejuustoja. Sellaisenaan. Limppariakin olen juonut litrasovalla ja karkkia menee ämpärillinen. Miten tämä maha, josta vielä puuttuu nykyään isohko osa, voi vetää niiiiiin paljon ruokaa?! Kohta tarttee tehdä jotain, tai tarvitsee siirtyä seuraavaan tai sitä seuraavaan vaatekokoon.

Ja kahvi. Se on koko ajan loppu.

Pukeutuminen ja ulkonäkö

Aivan hyvin voi vetää ryhmätyötä tai palaveria pitkät kalsarit jalassa, tukka takussa ja todellakin ilman meikkiä. Rintaliivitkin on välillä hukassa, kun en muista mihin olen ne edellisellä viikolla laittanut. Miten helppoa on lipsahtaa sellaiseen totaaliseen välinpitämättämyyteen oman ulkonäön suhteen, kun ei kukaan kuitenkaan näe, kun työskentelee kotoa käsin läppärin kamera visusti kiinni. Tosin, yhdessä palaverissa tuttu asiakas sanoi, kun laitettiin kamerat päälle, että katselee minua 55 tuumaiselta screeniltä, niin sanoin hänelle että olisin kyllä voinut edes hiukset harjata jos olisin tiennyt. Hyvä muistutus itselle edes vähän tsempata. Sen johdosta laitan aina nätin puseron, silkkihuivin kaulaan ja peitän tummat silmänaluset ja laitan huulikiiltoa ja poskipunaa. Näyttää kameran linssin läpi jo ihan kelpo peliltä.

Juorulehdet

Ja ehkä se kaikkein syntisin kirous. Juorulehdet. Hain isältäni pinon seiska -lehtiä ja luen puolivuotta vanhoja juoruja ja tuhahtelen a) miten ne nuokin niin tyhmästi toimivat ja b) miten ihmisiä voi kiinnostaa toisten ihmisten asiat. Niin, miksiköhän sitten itse niitä luen?

Mites siellä sujuu kotoilu? Onko tullut huomattua samoja kirouksia tai lieveilmiöitä?

_DSC3242 (2)

_DSC3232 (2)

paita Hálo / culottes housut Särk / laukku Suutari SatuPuu / tennarit Chanel / huivi ei merkkiä

 

New normal

IMG_20200307_121032.jpg

IMG_20200305_105013.jpg

IMG_20200304_155449.jpg

Toden totta uusi normaali on astunut elämäämme. Jos joku olisi minulle sanonut jouluna, että maaliskuussa koko maailman rajat ovat sulkeutuneet, ihmiset eristyksissä kotonaan, alueita maiden sisällä eristetty, olisin nauranut ja luullut että nyt on nautittu liikaa terästettyä glögiä. Mutta enää ei naurata, ei ole naurattanut enää moneen viikkoon, jos nauratti silloinkaan.

Tilalle on tullut huoli, pelko ja väsymys. Huoli erityisesti terveydestä, läheisten, tuttavien, tuntemattomien ja omastakin tietysti. En ehkä ole sisuskaluineni se maailman tervein yksilö, joten olen kyllä monesti miettinyt että viruksen minuun iskiessä mitenkähän siinä käy. Ja pelko siitä, että riittääkö meidän terveydenhuollon kapasiteetti selvitä tästä tilanteesta.  Huoli on myös taloudellisista asioista, sekä oman yrityksen osalta, että muiden tuttujen pienyrittäjien. Olen yksi firmamme omistajista ja olen aika monta yötä valvonut ja miettinyt miten vallitseva tilanne tulee vaikuttamaan (ja tuleeko) meidän liiketoimintaamme ja millä voimakkuudella. Työllistämme yli 30 henkilöä ja huoli siitä että voi taata myös tulevaisuudessa kaikille toimeentulon on mielessä ja läsnä. IT-ala ei ehkä ensimmäisenä ole iskulinjalla, mutta jos meidän asiakkaat niin teollisuudessa kuin muuallakin vetävät hätäjarrut päälle kaikissa hankinnoissaan turvatakseen omaa kassavirtaansa, niin kyllä moni alihankkija toimialasta riippumatta on hätää kärsimässä ja vaikutukset koko kansantalouteen on varmasti mittavat. Ja taas käännettynä, jos esim. isot teollisuusyritykset eivät saa alihankkijoiltaan tuotteita/komponentteja/palveluita, niin asiat seisovat. Melkoinen mottipotti. Fiilikset markkinoilla ovat vaihdelleet juurikin hätäjarrusta, asioiden siirtämiseen ja sitten niihin, jotka puskevat kahta kovempaa asioita eteenpäin digitalisaatiota hyödyntäen ja myös niihin, joille kaikki on edelleen aivan normaalia työntekoa ja kaikki sujuu kuten tähänkin asti. Toistaiseksi all good, mutta ei tämä takaraivon perukoilta poistu, koska olemme kaikki uuden edessä ja kukaan ei tiedä vallitsevan poikkeustilanteen kestoa.

IMG_20200315_105905.jpg

IMG_20200306_105917.jpg

IMG_20200307_110248.jpg

Olen kantanut huolta myös muista tutuista pienyrittäjistä (ja tuntemattomista toki, mutta tutut pienyrittäjät antavat toimialalleen kasvot). Ravintolat, kahvilat, kaupat sulkeutuvat ja toivottavasti mahdollisimman moni kestää tämän iskun. Olen ostanut ja tukenut sillä tavoin montaa tuttua pienyrittäjää, niin vaatteista, palveluista kuin ruuasta lähtien. Se on vähintä mitä voin tehdä. Tulen blogin puolella esittelemään monta suosikkiani, sillä koen sen velvollisuudekseni olla auttamassa ja tukemassa näinä vaikeina aikoina. Tuetaan kaikki toisiamme ja autetaan kaveria mäessä, niin meillä on odottamassa vielä tämän kaiken jälkeen ne tutut palvelut ja yritykset joita käyttää.

Tosiaan, kun maaliskuu alkoi, kävimme muutaman päivän pikalomalla puolisoni kanssa Kööpenhaminassa ja silloin tämä tilanne hieman orasti Pohjoismaissa. Kaikki se loman aikana koettu ilo ja kepeys oli nopeasti tipotiessään, kun arki rymähti sen jälkeen aivan toisenlaiseksi. Ensimmäisten viikkojen tunnetilavaihtelut ovat kuitenkin tasaantuneet, ja tilalle on tullut tietynlainen tyyneys. Otetaan kaikki se vastaan mitä tuleman pitää ja tehdään parhaamme. Eihän tässä muukaan auta. Minua on auttanut kummasti se, kun tilanteen alkaessa olimme mökillämme ja keskellä metsää/jäässä olevaa järveä oli ympärillä kaunis kevääseen valmistautuva luonto ja paljon pihatöitä. Ja toden totta, kun tuolla mökin alueella ei todellakaan ole ihmisiä ympärillä, niin on saanut kerätä ajatuksia omassa kuplassa ja hengitellä mökin laiturilla ja ihastella valoa. Ihastella jäähän muodostuneita kuvioita, kuunnella lintujen laulua (paitsi joutsenten kaakatus!), tehdä polttopuita, haravoida ja saunoa uudessa saunassamme nauttien lempeistä löylyistä ja puun tuoksusta. Käpertyä luonnon syliin. Olen työskennellyt mökiltä käsin ja kun puolisokin on ollut paikalla, olemme vaihdelleet työpaikkojamme ja aika usein olen työskennellyt myös mökin saunasta käsin, koska se on hiljaisin ja rauhallisin paikka.

IMG_20200314_121104.jpg

IMG_20200305_085412.jpg

IMG_20200305_153037.jpg

IMG_20200305_124815.jpg

Ja mitä tulee uusiin tapoihin tehdä asioita, niin olen seurannut ilolla miten sekä yritykset, tv-ohjelmat, kuin vaikka Nuorkauppakamaritoiminta ovat todella nopeasti ja ketterästi lähteneet tekemään asioita uudella tavalla, hyödyntäen digitalisaatiota. Fyysinen etäisyys, henkinen läheisyys on toden totta ollut läsnä, kun esim. Nuorkauppakamareiden aluevuosikokousten palkintogaalat on pidetty etänä livestriimejä hyödyntäen. On pidetty etkoja ja jatkoja etänä ja pukeuduttu parhaisiimme kun juhlittu voittajia. Sain itsekin kokea voiton huumaa, kun suureksi yllätykseni minut palkittiin meidän C-alueen (Länsi-Suomi, 18 kamaria) viime vuoden puheenjohtajaksi. Itkuhan siinä pääsi, sillä viime vuosi oli kaikesta ihanuudestaan huolimatta myös raskas ja olen onnellinen että meidän huikealla tiimityöllä tehty aktiivinen vuosi sai tunnustusta, joskin yksilöpalkinnon kautta, mutta itse koen, että se on koko kamarin palkinto. Suoritan tällä hetkellä myös HHJ-kurssia Kuopion Kauppakamarin kautta ja täytyy nostaa sinnekin suunnalle hattua miten ketterästi koko kurssi käännettiin etäyhteydellä toimivaksi ja kuitenkin läsnäolevaksi.

Tällä hetkellä olen kotona Vaasassa ja hieman jännitän miten fiilikset kaupungissa muuttuvat, kerrostalossa asuessa ja enemmän ihmisiä ympärillä. Kotona on kuitenkin ihana olla, se tuo myös omaa rauhaa ja turvaa ja iloa meillä on tällä hetkellä valtavasti, sillä meille muutti uusi perheenjäsen Ilona. Ilona on aikuinen harjakoiratyttö, joka etsi uutta kotia. Jos meidän arki asettuu uomiinsa ilman suurempia kahakoita tyttöjen kesken, Ilona jää meille pysyvästi. Kyllikki on kaikesta draamantajustaan huolimatta ottanut Ilonan hyvin vastaan, on todella utelias ja innokas. On tosin myös hyvin mustasukkainen, ei laske Ilonaa ollenkaan minun syliin, vaan heti tulee ajamaan pois, mutta eiköhän me tässäkin asiassa löydetä tasapaino. Uusi normaali.

IMG_20200319_110932.jpg

IMG_20200321_114019.jpg

IMG_20200318_195626.jpg

IMG_20200321_144250.jpg

Uusi normaali. Siltä nyt tuntuu. Nopeasti ihminen sopeutuu, koska tämä tuntuu jo aika arkiselta, fyysinen etäisyys, kotona oleminen ja perusasioiden äärellä oleminen. Pienet kauniit, mutta arkiset asiat tuovat valtavasti iloa. Tuoreen leivän tai pullan tuoksu, kukkakimppu, ruuan laitto, leikkivät koirat, luonnon heräämisen ihmettely ja valo. Valolla on ihmeellinen voima. Kun tämä kaikki on ohi, jätän menemättä tämän vuoden suunnitelluille ulkomaanmatkoille (kaikki on jo kyllä peruttu ihan Finnairinkin toimesta) ja käytän nuo eurot kotimaan matkailuun.

Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.

Mitä sinulle kuuluu?

Kuvat ovat maaliskuun ajalta kännykällä otettuja.

IMG_20200306_105635.jpg

IMG_20200328_185548.jpg

Kuivan ihon pelastajat

Näin talven tullen ihoni muuttuu kuivemmaksi kuin korppu. Siis aivan rutikuivaksi. Tosin, en nyt ole varma että mikä se tällainen talvi on, kun sataa vettä kaatamalla ja lumesta on nähnyt vain unta, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Muutenkin iho on kuiva, mutta varsinkin talvisin aivan kamalassa kunnossa, kun sekä kuiva huoneilma että pakkanen kuivattaa ihoani entisestään. Uskon että ongelma on monelle harmillisen tuttu ja välillä tuntuu ettei mikään kosteuttava tuote kosteuta ihoa ja tuo helpotusta.

Mutta, olen kuin olenkin onnistunut löytämään itselleni kolme huipputuotetta, jotka kosteuttavat tehokkaasti kuivaa ihoa, ja ajattelin vinkata niistä myös muille, mikäli eivät ole entuudestaan tuttuja.

IMG_20200111_121012.jpg

Aloitetaan esittelemällä ehdoton suosikkini:

Elizabeth Arden Eight Hour® Cream All-Over Miracle Oil, 100 ml

Ah, olen ikuisesti onnellinen, kun nappasin tämän joitain vuosia sitten testiin lentokentällä. Jäin heti koukkuun ja olen käyttänyt näitä todella monta putelia. Pakkauskoko on 100 ml, joten saa mukaan myös käsimatkatavaroihin. Kyseessä on sumutettava öljymuotoinen versio samoilla hoitavilla ominaisuuksilla kun klassikkovoiteella (jota muuten käytän huulirasvana). Tuoksu ei tosin onneksi ole niin tuju kuin klassikkovoiteessa. Suihkun jälkeen sumutan öljyä käsiini josta hieron sen iholle (välillä myös kasvoille) ja lopuksi käsiin jääneet jämät hieron kevyesti hiuksiin ja etenkin latvoihin. Tuote sopii siis vartalolle, kasvoille ja hiuksille. Yllättävän riittoisa, imeytyy nopeasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Ah, kokeile ja tykästy. Ja kuten kuvista huomaat oma pullo alkaa olla aivan lopussa, kun ei meinaa koko tuotetta näkyä, öljy on siis keltaista.

IMG_20200111_120406.jpg

Uhana Design Aamukaste Kasvoöljy

Toinen supertuote on Uhana Designin Aamukaste kasvoöljy, mikä itseasiassa olikin nyt alessa heidän verkkokaupassaan, joten nyt kannattaa napata, kun sen alella saa. Öljyn valmistaja on Frantsilan luomuyrttitila ja öljyn raaka-aineet täyttävät eurooppalaiset luonnonkosmetiikan standardit. Kasvoöljy kosteuttaa todella hyvin ja rauhoittaa ihoa, sisältäen luomukamomillan yrttiuutosta, kylmäpuristettuja öljyjä ja eteerisiä öljyjä. Ostin tuotteen viime kesänä ja olen käyttänyt sitä siitä lähtien lähes joka ilta kasvojen pesun jälkeen ja voi miten ravitsevan kosteuttavan se tekee ihostani.  Kasvot jäävät pehmeäksi ja öljy imeytyy hyvin. Vielä aamullakin on ihanan pumpulisen pehmeä kasvojen iho. Minulla nimittäin suihkun jälkeen usein iho huutaa rasvaa, vaikka siihen laittaisi monta kerrosta, mutta iho imee kaiken ja tuntuu silti todella kuivalta, mutta tämä öljy kosteuttaa jotenkin syvältä ja kasvoille riittää ”normaali” määrä öljyä. Lisäksi se ei ole aiheuttanut herkästi kenkkuilevalle iholleni punoitusta, eikä kutinaa tai mitään muutakaan, mitä välillä joistain tuotteista tulee. Tuote toimii lisäksi pipetillä, joten sitä on helppo annostella.

IMG_20200111_115253.jpg

IMG_20200111_115023.jpg

Bio-Oil geeli

Kolmas tuote on uusin ihastus ja ostettu vasta joulukuussa, eli bio-oilin öljypohjainen geeli, mikä on suunnattu nimenomaan kuivalle iholle. En nyt kuolemaksenikaan muista ostinko tuotteen apteekista vai Tokmannilta (ehkä apteekista), mutta tiedän että ainakin apteekeista sitä saa. Geelissä on paljon erilaisia hoitavia ainesosia, jotka rauhoittavat ja uudistavat ihoa, mm. sheavoita, kamomillaa ja glyseriiniä. Ja sitä sitten riittää pieni nokare isollekin alueelle. Kun ensimmäistä kertaa kaivoin purkista etusormen ennätyksen ja laitoin hirvittävän klimpin geeliä jalalleni, olisin voinut rasvata sillä samalla määrällä puolison, koirat ja varmaan vielä naapurin rouvankin. Eli tuote on todella riittoisaa ja todella kosteuttavaa. Ilmeisesti geeli jättää sellaisen kalvon ihoon, joten kosteus ei pääse karkaamaan. Tämä on se tuote mitä laitan kuiviin kantapäihin, kyynärpäihin ja korppusormiin ennen nukkumaan menoa ja aamulla on vauvanpyllynpehmoinen iho, ah. Ainoa miinus tuotteesta on tosiaankin susiruma pakkaus ja se, kun joutuu geeliä sormin kaivelemaan purkista. Mutta itse geeli on sitten söpön vaaleanpunaista (sanoo nainen, joka rakastaa mustaa).

IMG_20200111_115112.jpg

IMG_20200111_121251.jpg

Näiden tuotteiden kanssa siis läträän iltaisin, Uhanaa kasvoille, Ellua (kuten itse sitä kutsun) vartalolle ja Bio-Oililla hoidetaan sitten tehokosteutus paikallisesti. Näitä uskallan lämmöllä suositella ja jos ostat tuotteen testiin, niin tulehan vinkkaamaan mitä mieltä itse olit. Toivottavasti tykästyt niihin yhtä paljon kuin minä.

Vai onko kyseiset tuotteet sinulle jo entuudestaan tuttuja? Mitä mieltä olet niistä? Entä, onko sinulla vinkata jotain muuta, erittäin hyvin kosteuttavaa tuotetta iholle?