Mitä kuuluu sinulle ja minulle?

IMG_20181102_190741.jpg

IMG_20181029_170512.jpg

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kun mietin tätä syksyä ja kuulumisiani. Kaikkea värittää mahdoton kiire ja ryntäily. Edeltävät 7 viikkoa olen ollut koko ajan menossa, enkä ole tuona aikana ollut yhtään viikonloppua kotona Vaasassa, vaan aina menossa, Suomessa ja maailmalla.

Kiire on toki tietyllä tavaa valinta, mutta kun eteen on tullut niin paljon mielenkiintoisia projekteja ja kaikkiin olen vastannut kyllä, niin sehän tämän selittää. Hektisen päivätyön rinnalla olen tehnyt illat ja viikonloput Nuorkauppakamariin liittyviä projekteja: Päivä Johtajana sekä Vaasan Vuoden Työnantaja ja ollut mukana järjestämässä jäsenistöllemme koulutuksia ja ollut vähän Joulupuu -projektin taustajoukoissa mukana. Kaikkea kivaa siis.

IMG_20181028_113322.jpg

IMG_20181028_111911.jpg

IMG_20181028_112631.jpg

Ja kun se päivätyö on niin mahdottoman ihanaa, mutta niin täydellisen aikaa vievää. Kun kasvuyrityksemme kasvaa kasvamistaan ja vähän joka paikkaan tulisi ehtiä ja tehdä ja nähdä ja olla. Meillä on ihan älyttömän hyvä porukka kasassa, todella mielenkiintoisia projekteja virellä ja olemassa, maailman parhaimmat asiakkaat ja se hurja tahtotila tehdä koko ajan uusia juttuja. Meinasin juuri kirjoittaa, että onneksi saimme muutama viikko sitten uuden Office Managerin viemään meiltä osakkailta tiettyjä töitä pois, mutta onhan meidän tehopakkaus ollut töissä jo 5 viikkoa. Aika kuluu niin äkkiä.

Kyllikkikin on jo ”iso” tyttö, pienessä paketissa on melkoinen pakkaus. Marsa on isäni luona hoidossa, sillä puolisoni on kohta pari viikkoa viilettänyt menemään ympäri maailmaa, ja koin että helpointa on laittaa Marsa isälleni lomalle ja minä pyöritän arkea Kyllikin ja Alman kanssa.

IMG_20181025_161409.jpg

IMG_20181022_174755.jpg

IMG_20181027_174513.jpg

IMG_20181026_181958.jpg

Mutta tämä viikko, se jää varmasti mieleeni loppuelämäkseni. Kun 3 vuotta sitten muutin Vaasaan, ja olin irtisanoutunut silloisesta työpaikastani ja menin nykyiseen, niin en olisi kyllä ihan heti laittanut rahojani likoon sen puolesta että noin 3 vuotta myöhemmin olen puhumassa presidenttiparillemme teknologia-asioista. Mutta niin tosiaan tällä viikolla tapahtui. Upea presidenttiparimme oli torstaina Vaasassa ja olin yhdessä Wärtsilän ja VEOn sekä korkeakoulujen edustajien kanssa keskustelemasssa presidenttiparimme kanssa siitä miten voimme tuottaa puhtaampia ratkaisuja teknologian ja tutkimuksen keinoin. Olen tuosta kunniasta erittäin otettu ja kiitollinen. Asioita on tehty oikein.

Nyt tämän viikonlopun aion vetää vähän happea, olla tyttöjen kanssa ja käydä tänään leffassa katsomassa kehutun A Star Is Born -leffan. Ja laittaa ruokaa, kaalilaatikkoa. Mitäs muutakaan.

Dq7BG-nXcAAR2e4.jpeg

IMG_20181020_094420.jpg

Mitä sinulle kuuluu?

Palaan varmasti blogiin ääreen pian, sitten kun on jotain annettavaa tänne ja esim. asukuvia. Niitä ei ole kuvattu viikkokausiin.

Kuvat ovat kännykästäni kuluneiden viikkojen varrelta.

30 kysymystä

Marin_silmin-2604

Terveisiä mökiltä. On pitänyt ottaa hiukan happea viime viikonlopun jäljiltä. Jos sitä jotain taas oppi, niin nöyryyttä elämää kohtaan. En mene sen kummemmin tapahtumiin, mutta kokousviikonlopun lisäksi tuli melkoisia pommeja kolmin kappalein ja taas sitä on himpun verran vahvempi ihminen.

Tämä 30 kysymystä on kiertänyt monissa blogeissa ja minusta on ollut ihana lukea vastauksia kysymyksiin, siinä on oppinut tuntemaan monia suosikkibloggareitaan lisää ja enemmän, joten päätin minäkin vastailla kysymyksiin. Joten tässä tulee vastaukset, olkaa hyvä.

Avioliittoja?

Kerran olen naimisiin mennyt ja siinä liitossa edelleen olen. Maistraatissa kävimme sanomassa pikaisesti tahdon, ja vihkijälle annoin luvan lausua lyhyen runon ja lyhyt se olikin. Jätettiin välistä kaikki jonninjoutavat lätinät, ja lähdettiin reissuun. Muistaakseni facebookissa ilmoitimme, että mentiin vihille ja sitä kautta kaikki saivat tietää, myös perheemme.

Kihloissa?

Kerran olen kihloissakin ollut, puolisoni kanssa. Ennätimme olla kihloissa reilut 3,5 vuotta ennen kuin meidät vihittiin.

Lapsia?

Ei ole. Olemme (vapaaehtoisesti) lapseton pariskunta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä ja elämäntapamme on ollut vuosikausia vähän tavanomaisesta poikkeava, sillä asuimme useita vuosia eri maissa ja Suomessa myös monta vuotta eri kaupungeissa ja aina kaikki muu (työt, harrastukset ja ura) on ajanut perheen perustamisen edelle. Olemme kuitenkin puhuneet, että jos joskus haluaisimme lapsellisen perheen perustaa, voisimme adoptoida lapsen, mutta taidamme olla siihen jo liian vanhoja.

Lemmikkejä?

3 koiraa, Marsa, Alma ja Kyllikki, meidän tyttötrio. Minulla  on lapsesta asti ollut lemmikkejä, kaneja, kissoja, hamsteri ja koiria. Vaikea olisi kuvitella elämää ilman lemmikkejä, vaikkakin meidänlaisessa kiireisessä arjessa kaikista helpointa olisi, ettei lemmikkejä olisi.

Leikkauksia?

Niitäkin on elämässäni ollut, sillä olen onnistunut saamaan melkoisen huonot sisuskalut. Olin ilmeisesti väärässä jonossa, kun sisuskaluja jaettiin.

Tatuointeja?

Löytyy useita. Koko selkä on tatuoitu sekä oikean käden sisäsyrjässä on isohko pöllö ja harjakoira. Seuraava kuvaprojekti pitäisi laittaa aluilleen.

Lävistyksiä?

Ei ole. Lapsena korvissani oli reiät, mutta ne tulehtui heti, joten ikinä en ole korvakorujakaan käyttänyt. Kerran nuorena tyttönä festareilla heräsin aamulla napakoru navassani, mutta sitäkään en pystynyt pitämään tulehduksen takia.

Muuttoja?

Lukumäärää en muista, mutta  ei niitä kovin montaa ole. Ehkä 6 kertaa koko elämäni aikana?

Ampunut aseella?

Jo vain. Niin haulikolla, ilmakiväärillä, erilaisilla käsiaseilla kuin Desert Eaglellakin. Enkä edes tauluun osunut.

Ottanut lopputilin?

Jos olen työpaikkaa vaihtanut, olen irtisanoutunut edellisestä työpaikasta. Näitäkään ei kovin montaa kertaa ole tarvinnut elämäni aikana tehdä, sillä työsuhteeni ovat olleet aina melko pitkiä, en vaihtanut työnantajaa koskaan puolivuosittain tai vuosittain. Nykyään osakkaana omassa firmassa, ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Marin_silmin-2587

Ollut saaressa?

Heh, tälläkin hetkellä ja elämäni aikana varmasti satoja kertoja. Nimittäin omistamme puolisoni kanssa saaren, meidän mökkisaaremme. Pikkuinen saaremme on meidän henkireikä ja ihan ikioma, sillä siellä on ainoastaan meidän mökki.

Autosi?

Taloudessamme on kaksi autoa, enkä osaa nimetä kumpi olisi minun. Toinen on plug-in hybrid Volvo ja toinen A6 Audi. Olen hurahtanut täysin sähköautoiluun ja tavallinen ”bensa-autoilu” tuntuu vähän vanhanaikaiselta.

Ollut lentokoneessa?

Kyllä. Elämäni aikana lukuisia kertoja, ja mitä enemmän lentokertoja tulee, sen enemmän välillä ahdistaa. Ilmastonmuutoksen takia tietenkin. Päätin, että Suomen sisällä en lennä, vaan suosin julkisia, jos tarvitsee esim. Helsinkiin mennä.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

En tiedä, ehkä? Varmaan ainakin äitini teinivuosieni aikana on vuodattanut kyyneleitä, että tuleeko tuosta tytöstä koskaan mitään. Terveisiä sinne pilven reunalle: Älä huoli äiti, ihan hyvin tässä kävi!

Ollut rakastunut?

Kyllä.

Ollut ambulanssissa?

Kyllä. Viimeksi juhannuksena. Eläköön surkeat sisuskaluni!

Ollut sairaalassa?

Juu, useastikin. Välillä pienemmistä syistä ravannut siellä, välillä suuremmista syistä ja toki olen vieraillut tapaamassa läheisiäni sairaalassa, jos ovat sinne joutuneet.

Luistellut?

Kyllä, mutta en kyllä muista milloin viimeksi.

Surffannut?

En ikinä. Vesi ei ole elementtini. Hieman pelkään vettä, vaikka uida osaankin.

Ollut risteilyllä?

Perinteiset Suomi-Ruotsi -risteilyt kuuluivat lapsuuteeni tiiviisti, ja käytiin sitä laivalla Saksassakin lapsena. Aikuisiällä on tullut harvemmin risteiltyä, mutta mielelläni lähtisin esimerkiksi Päivä Tukholmassa -risteilylle puolisoni kanssa.

Marin_silmin-2593

Ajanut moottoripyörällä?

Juu. Taloudessamme on tällä hetkellä kaksi moottoripyörää, tosin toinen taitaa olla museorekisterissä.

Ratsastanut hevosella?

Olin innokas ratsastaja lapsena ja vietin paljon aikaa tallilla. Aikuisiällä olen muutaman kerran käynyt issikalla ratsastamassa. Pelottavaa touhua.

Suosikkihedelmä?

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei sellaista ole. En oikein pysty syömään mitään hedelmiä, sillä niistä aiheutuu aika paljon vatsavaivoja ja kipuja. Jos joku pitää nimetä, niin vesimeloni, sillä sen syöminen ei aiheuta oireita.

Aamu vai ilta?

Aamu, sillä olen aamuihminen. Silloin olen tehokkaimmillani ja viikonloppujen kiireettömät aamut ovat mitä parhainta vastapainoa kiireiselle arjelle. Illat ovat minulle kovin lyhyitä, sillä yleensä kömmin sänkyyn jo yhdeksän jälkeen illalla ja olen sikeässä unessa jo ennen iltakymmentä. Terv. mummo.

Lempiväri?

Musta, mutta jos mustaa ei saa valita, niin silloin harmaa 😉 .

Kahvi vai tee?

Kahvi, ehdottomasti. Juon joka päivä yhden, maksimissaan kaksi kuppia laadukasta luomulaatuista tummapaahtoista kahvia, ja kahvikone jauhaa kahvipavut tekovaiheessa. Kahvista olen tarkka ja meillä töissäkin ollaan ja siellä on aina laadukasta hyvää kahvia.

Paras piirakka?

Oma tekemä sieni-pekonipiirakka.

Kissa vai koira?

Tämä on helppo. Kissa. No ei vaineskaan. Tietysti koira.

Paras vuodenaika?

Syksy. Kirpeät aamut, kuulas sää, hieman lämmittävä aurinko, pimenevät illat ja värien ilotulitus. Ja sienet. Oi jospa aina olisi syksy.

Viimeisin puhelu?

Isäni kanssa.

Viimeisin viesti?

Ystäväni kanssa, vastasin hänelle, että ”soitellaan toki <3” ja sovimme soittotreffit tälle illalle. Joskus pitää vaan puhua, ei viesteillä saa kerrottua kaikkea.

Marin_silmin-2586

Marin_silmin-2597

Tällaiset 30 asiaa tuli kerrottua. Osa varmasti tuttuja juttuja, osa ehkä uusiakin. Kuvat ovat Köpiksestä. Oli pakko käydä ottamassa pinkin seinän edessä asukuvat, kun puoliso hymyili ja ilmoitti että on löytänyt minulle täydellisen spotin asukuville. Tietää minun suuresta rakkaudesta pinkkiä kohtaan 😉 .

Ihanaa viikonloppua. Muista levätä ja ottaa aikaa itsellesi. Minä aion nukkua koko tämän illan (flunssa jyräsi kaiken kukkuraksi uudelleen) ja huomenna jos sää ja kunto suo, lähden sieneen.

Umpisurkea

Marin_silmin-0774

Marin_silmin-0801Bongasin Marjukan blogista viime viikolla loistavan tekstin missä hän mietti asioita, joissa hän on huono ja halusin listata vastaavia asioita itsekin ylös, joissa olen suorastaan umpisurkea. Ja kappas kehveliä, luin eilen illalla Tuulannelin blogia ja great minds think alike, hän oli tehnyt saman postauksen. Haha.

Aloitetaan sillä, missä olen suorastaan umpisurkea, nimittäin pysymään rauhallisena auton ratissa. Samantien kun laitan turvavyön, käynnistän auton ja kosken autonrattiin, alkaa road rage. Puolisoni ja veljeni aina nauravat, että jos minut ja veljeni puolison, rakkaan fugemummoni, laittaisi samaan autoon toisen kuskiksi ja toisen kartturiksi, esim. Fugessa, olisi siinä maailman luokan tosi-tv -viihdettä. Mutta minkäs teet, kun kukaan muu ei osaa ajaa niin hyvin kuin minä, ainakaan omasta mielestäni.

Laulaminen, siinä taito, missä ei suotu minulle ei sitten minkäänlaisia lahjoja. Vieläkin kauhulla muistelen sitä ala-asteen laulukoetta, missä piti opettajalle ja yhdelle oppilaalle laulaa joku laulu. Lauloin hymyhuulet, enkä koskaan unohda opettajan ällistynyttä ilmettä. Tuo kaveri, joka lauluani kuunteli, taisi kommentoida sitä sanoilla ”aivan kamala”.

Marin_silmin-0783

paita Samsoe&Samsoe / culottespants Michael Kors / laukku ja espadrillokset Chanel

Marin_silmin-0800

Olen myös erittäin huono tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, sillä multitaskaan niin maan p****sti. Huomaan, että mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampi minun on keskittyä vain yhteen asiaan, mutta jos saan tehdä 2-3 asiaa yhtä aikaa, keskityn paljon paremmin ja saan paljon enemmän aikaa. Mutta jos ainoastaan yksi asia, en vaan pysty keskittymään. Siksi monet tehtävät ovat minulle savolaisia rojekteja: aloittamista vaille valmiita.

Shoppailulakot? Olen niissä aina tosi huono, tai siis huono pitämään niitä. Ei ne koskaan onnistu niin kuin ajattelin. Mutta esim. karkkilakko tms.? Ei mitään ongelmaa. Kestää kyllä. Shoppailulakon huonosta lopputuloksesta esimerkkinä olkoon näiden kuvien kirkkaankeltainen collegepaita… Koska tarvitseehan jokainen nainen kirkuvankeltaisen paidan, joka on kuin huutomerkki. Tarvitseehan?

Asia missä olen vielä huono, mutta en haluaisi olla siinä huono, on kuunteleminen ja läsnäolo. Tämän kanssa on tehty paljon töitä ja vaikka nykyään kuuntelen hyvin tarkasti, huomaan silti välillä että minulla on hirvittävä kiire päästä kertomaan se oma mielipide/totuus asiasta, vaikkei olisi oikeasti mitään tarvetta tuoda sitä esille. Tämä on asia, jonka kanssa on jumpattu jo vuosia, tiedostettu ja tehty töitä. Ja läsnäolo, luulen, että siinä meillä monella olisi petrattavaa jonkun verran. Nykyään tuntuu että kun ärsykkeitä on niin hemmetin paljon, joutuu läsnäolon kanssa tekemään aika paljon töitä. Varsinkin tällainen vähän vilkkaampi ja nopeatempoisempi tapaus. Ote herpaantuu niin äkkiä.

Marin_silmin-0799

Marin_silmin-0785

Ja yksi vielä. Olen umpisurkea leipomaan, jos tuotokseen tarvitaan hiivaa. Pullat ovat kivikovia ja leipä lättänää kuin pannukakku. Siitä syystä puolisoni hoitaa kaikki hiivaa tarvitsevat leipomiset meillä kotona. Toki, joskus voisi lukea sitä reseptiäkin tarkemmin, eikä laittaa yhtä ainesosaa yhden tölkin sijasta yhtä teelusikallista. Voi se syy olla siinäkin.

Oletko huono samoissa asioissa kuin minä ja mitä muuta uskallat tunnustaa?

Marin_silmin-0803

Marin_silmin-0796

 

 

 

Päivävaellus Ylläksellä

IMG_20180827_131142.jpg
Reittikartta

IMG_20180828_110218.jpg

Levillä ollessamme kävimme muutamaan otteeseen myös Ylläksellä. Ihastuin ensimmäisellä kerralla valtavan paljon Ylläksen kauneuteen, joten päätimme tehdä reissumme aikana myös päivävaelluksen Ylläksen jylhissä, mutta kauniissa maisemissa. Päiväksi sattui vielä meidän hääpäivä, 9. sellainen, ja puolisoni yritti jankuttaa että ensi vuonna, kun 10 vuotta on yhteistä aviotaivalta takana, voisimme tehdä 10 päivän vaelluksen… Never!

Olimme käyneet edellisenä päivänä jo ajelulla Ylläksellä (kannattaa muuten ajaa Maisemareitti -osuus, on nimittäin hieno!) ja katselleet vähän reittiä etukäteen. Auton jätimme Ihmisen ringin parkkipaikalle, josta päiväreissumme starttasi. Olimme syöneet tukevasti pohjalle, joten eväänä meillä kulki banaania, sämpylät, vettä ja energiapatukat. Matkan varrella  on kyllä myös paljon nuotiopaikkoja, jos haluaa paistaa makkarat, mutta me koimme, ettei meillä ollut tarvetta, ja hyvin riitti nuokin eväät. Joten ainoastaan pieni reppu kulki mukana.

Marin_silmin-0719
Varkaankurun ”vesiputous”

Marin_silmin-0723

Marin_silmin-0724

Marin_silmin-0733

Marin_silmin-0735
Ensimmäinen vaativa osio, matkalla Kesängin keitaalle

Marin_silmin-0736

IMG_20180828_111603.jpg

Marin_silmin-0740

Ihmisen polulta starttasimme kohti Varkaankurua aika perinteisissä Lappi-maisemissa ja Varkaankurun ”vesiputouksella” reitti jakautuu moneen suuntaan. Me jatkoimme sieltä eteenpäin ja lähdimme hiljalleen nousemaan ylöspäin (Kesängin keidas kylttejä seuraten). Mitä enemmän ylöspäin kävelimme, sitä enemmän maisemat alkoivat jylhenemään ja muuttumaan karuiksi kalliomaisemiksi. Kartassa näkyvät punaiset osiot pisteiden päällä ovat sen vuoksi, että ne ovat hieman vaativimpia kävellä. Tällä osuudella ne tarkoittivat pitkospuita kivikkojen päällä. Ihastelin ja huokailin maisemia moneen otteeseen ja olin niin onnellinen, että päätimme valita juuri tuon reitin.

Kun kallio-osuus oli kävelty, tulimme jälleen risteykseen, josta edelleen jatkoimme Kesängin keitaan mukaan ja sitten alkoikin kiva vihreä metsäosuus, jossa meitä tuli vastaan yllättävän paljon eläkeläisiä ja sisäinen mummoni hykerteli onnellisena. Kun metsäosuus oli reippailtu, saavuimme järven rannalle, josta lähdimme edelleen Kesängin keitaan suuntaan ja matkalla meitä vastaan tuli muutama porokin. Maisema muuttui suoalueeksi ja aivan erinäköiseksi. Kesängin keitaalla pysähdyimme hetkeksi ja koska siinä oli kahvio, päätimme ottaa piccolopullon kuohuvaa hääpäivän kunniaksi ja puoliso söi vielä poroletun. Keliaakikoille tiedoksi, että kahviossa on myös gluteenitonta suolaista ja makeaa tarjolla, mutta minä jätin väliin, kun ei ollut nälkä. Kesängin keitaan yhteydessä on myös vessat.

Marin_silmin-0746

Marin_silmin-0748
Matkalla Kesängin keitaalle

IMG_20180828_120141.jpg

IMG_20180828_121117.jpg
Skool meille!

Kun sekä nestettä että ruokaa oli tankattu, jatkoimme kohti Pirunkurua. Pirunkurun kohdalla oleva punainen vaativa-osuus merkintä on siinä syystä. Siitä nimittäin alkoi koko reissun erittäin puuskuttava ja hikoiluttava osio. Nousimme todella jyrkkää rinnettä ylös, joka muuttui vielä irtokiviksi ja kävellä piti todella varovaisesti, ettei kivet luisu jalkojen alta pois. Nousu on vielä yllättävän pitkä ja toistan vielä, hyvin jyrkkä. Ohitimme useita seurueita jotka huilasivat matkalla ja itsekin piti ottaa happea moneen otteeseen. Lisäksi yksi miespoloinen oli matkalla ison rinkan kanssa, saattoi olla aika kova nousu painavan rinkan kanssa. Mutta kun rinteen pääsee ylös, avautuu henkeäsalpaavan kauniit maisemat. Kesänkijärvi (jonka juurelta alat nousta), Ylläksen jylhät maisemat, metsää. Niin kaunista. Pirunkurun päällä oli oppilaitosryhmä ja paljon pieniä lapsia. On varmasti ollut opettajilla peräänkatsomista heidän kanssaan, jos he nousivat rinteen ylös.

Pirunkurulta jatkoimme matkaa kohti Tahkokurua kivikkoisessa maisemassa edelleenkin irtokivien päällä kävellen, mutta enää ei tarvinnut tarpoa ylöspäin. Maisemat olivat todella kauniit. Tahkokurulla pysähdyimme syömään eväitämme ja siellä oli isot nuotiopaikat, vessat, kodat ja puuvarastot. Lisäksi siellä oli hyvin tuttavallisia lintuja, jotka tulivat syömään lapsien käsistä ruokaa, kun nämä oppilaat tarjosivat linnuille leivänpaloja. Emme tiedä mitä lintuja ne olivat, mutta todella uteliaita ja tuttavallisia.

Marin_silmin-0752
Pirunkurun nousu alkamassa
Marin_silmin-0753
Pirunkuru
Marin_silmin-0754
Pirunkuru
Marin_silmin-0756
Pirunkuru valloitettu

Marin_silmin-0758

IMG_20180828_125413.jpg

Tahkokurun jälkeen maisema muuttui jälleen perinteiseksi Lappimaisemaksi ja kävelimme pitkähkön, mutta helppokulkuisen metsäosuuden (ja bongailin sieniä) Kellokas kylttejä seuraillen. Kun pääsimme eräälle parkkipaikalle Kesänkijärven toiseen päähän, reitti jakaantui moneen eri suuntaan ja siinä vähän aikaa mekin testailimme montaa eri reittiä että mihin ihmeeseen tästä pitäisi nyt lähteä, että pääsemme kävelemään vielä haluamamme Seitapolun haastavan osuuden. Valitsimme reitin, joka oli Kellokkaan, Kesängin keitaan ja Hillapolun suuntaan, ja se olikin sitten oikea reitti (tosin oli paljon kylttejä, jotka näyttivät kaikkia edellämainittuja paikkoja myös eri suuntiin). Kävelimme pitkospuita pitkin suoalueen yli, josta sitten pian pääsimme kääntymään reittimme viimeisen ”vaativan” osuuden, joka oli Seitapolun osuuden pitkospuut. Nousimme ne alhaalta ylöspäin, n. 1 km:n verran ja kävelimme joenvartta pitkin ja nautimme taas hieman erilaisesta maisemasta. Kun Seitapolun pitkospuut oli noustu, olimmekin jo takaisin Varkaankurulla, josta autollemme oli enää 1,3 kilometrin matka samaa reittiä jota olimme jo kertaalleen lähtiessämme kävelleet.

IMG_20180828_145042.jpg
Joenvarsi maisemia Seitapolun vaativalla osuudella

Reitin kokonaispituus oli n. 16 km ja taukojen kanssa kannattaa varata aikaa vähintään 5-6 tuntia, että ennättää nauttia. Me olemme puolisoni kanssa melkoisia ”pikakävelijöitä” eikä tauot olleet pitkiä ja meillä meni aikaa n. 5 tuntia tuolla reitillä. Toki kuvasimme jonkun verran reitillä ja se tietysti teki matkan tekoa hitaammaksi.

Suosittelen kyllä täydestä sydämestäni tätä reittiä. Niin paljon erilaisia maisemia, ja huikean kaunis luonto. Kyllä mieli ja sielu lepäsivät. Kannattaa kuitenkin olla suhteellisen hyvä peruskunto, varsinkin jos mielii nousta tuon Pirunkurun. Ihan rapakuntoisena en lähtisi sitä puskemaan ylös. Nyt polttelee päästä seuraavan kerran jollekin eri reitille, yön yli reissulle, tai miksei pidemmällekin. Kunhan ei sitä 10 päivää oteta.

Oletko käynyt samalla reitillä vaeltamassa Ylläksellä? Mitä tykkäsit?

Viime aikoina…

Marin_silmin-0667

IMG_20180905_180535.jpg

Marin_silmin-0378

Olen hurahtanut keltaiseen, kuten kuvista näkyy. Kaikki alkoi tuosta keltaisesta huivista, jonka jälkeen Levillä piti saada joku sporttinen huppari ja kaiken kruunasi tuo Samsoen todella räikeä keltainen college. Mutta hei, tuo keltainen jatkaa myös keväällä. Terv. muotitietoinen.

Olen tuskaillut ajankäytön kanssa. Kalenteria täyttää päivätyön lisäksi niin reissut, kuin mieluisat projektitkin. En tiedä olenko kertonut, mutta olen mukana Vaasan Nuorkauppakamarissa ja vedän tänä syksynä muutamaa mielenkiintoista projektia ja aikaa niihin kuluu kyllä reilusti. Sen lisäksi meillä kotona on ollut nyt vieraita asumassa sekä viime että tällä viikolla ja heidän kanssaan on tullut touhuttua kaiken näköistä. Ja Kyllikkiäkin pitäisi kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi, mutta se tuntuu olevan yhtä toivotonta kuin minun oppiminen puhumaan kiinaa.

IMG_20180831_094323.jpg

Olen vihdoin kerännyt syksyn satoa talteen. Ihan hävettää kertoa, mutta unohdimme pakastaa mansikoita ja mustikoita talven varalle. Nyt olen kuitenkin (tänään!) keitellyt meille omena-raparperi-kanelihilloa talven varalle, kerännyt ensimmäisiä sieniä ja suunnitellut viikonlopulle sieniretkeä. Olin niin onnellinen viikonloppuna kun löysimme reilusti herkkutatteja, että juoksin kuin hirvenvasa pitkin metsiä ja itkin kannon nokassa. Olen suhtautunut aina melko todella intohimoisesti sienestämiseen.

Olen hämmästellyt työkaverin puutarhassa kasvavia viinirypäleitä. Wau.

Olen istunut joko auton ratissa tai pelkääjän paikalla muutaman viikon sisällä tuhansia kilometrejä. Onneksi uusi auto on tosi kiva ja kaupunkiajot on ihan mahtavaa ajaa sähköllä, mutta ihan hetkeen en kyllä jaksa kovin pitkiä matkoja ajella.

IMG_20180901_151916.jpg

IMG_20180906_171059.jpg

IMG_20180902_104449.jpg

Olen ihmetellyt mitä huulilleni on tapahtunut. Ne ovat jatkuvasti rutikuivat, siis ihan halkeilevan kuivat, eikä mikään tökötti auta niitä kosteutumaan. Ne alkavat olla jo hirmuisen kipeät. Vinkkejä, kuinka saada superkuivat huulet takaisin kuntoon?

Olen fiilistellyt Lappia ja sitä myötä halunnut yksinkertaistaa. Olen laittanut paljon tavaraa pois, ja sitä kautta saanut jo paljon sisäistä rauhaa. Vielä kun taklaan tuon ajanhallinnan mörön, niin sitten alkaa olla fengshuit kohdallaan.

Olen nauranut mitä kummallisimmille ilmoituksille. Tuohon kahvilaan meillä ei olisi Kyllikin kanssa asiaa, olisi ikuinen porttikielto.

IMG_20180828_190523.jpg

Olen koukuttunut Fort Boyard Suomi sarjaan. Harmaa tiimi, eli Oona, Heikki ja Perttu on mun suosikkeja. Go grey go!

Mitä sinun elämään on kuulunut viime aikoina?