Ihan tavallinen suomalainen nainen?

Marin_silmin-7938

Luin viikonloppuna Me Naisista jutun siitä minkälainen on keskiverto suomalaisnainen tätä nykyä. Jutun löydät täältä. Jutun luettuani, ja tänään kuultuani aiheesta vielä radiosta, jäin miettimään että kuinka keskiverto minä oikeastaan olen. Pidänhän itseäni kuitenkin ihan tuikitavallisena suomalaisena naisena.

Ja nyt kun kerran on virallisesti jotain mihin verrata, niin katsotaanpas miten keskiverto olenkaan. Alla verrattuna jutun keskivertonaisen tiedot omiin vastaaviin.

Suomalainen keskivertonainen on nimeltään Maria Korhonen.
Melkein täsmää etunimi, mutta siihen se sitten jääkin. Sukunimeni ei ole ihan tavallinen, ja meitä samalla sukunimellä olevia henkilöitä on Suomessa tällä hetkellä alle 600.

Maria on 43,8 -vuotias.  Minä olen nuorempi.

Maria on 164 cm pitkä ja painaa 70,4 kiloa ja hiukset on maantien ruskeat. 
Itse olen rapiat 171 cm, paino on alle 70 kiloa ja hiukset vaaleat. Ei olla kumpikaan Marian kanssa missin mitoissa.

Marialla on perhe: aviomies ja kaksi lasta (1,84 lasta tarkasti). Naimisiin hän on mennyt 31 -vuotiaana.
No, naimisissa olen minäkin, joskin menin muistaakseni kaksvitosena, mutta lapsia pyöreät 0. Epäilen ettei karvalapsia lasketa tähän tilastoon?

VÄLIKOMMENTTI: Jestas, ei oikein mikään vielä täsmää, enkö olekaan tavallinen? Katsotaan eteenpäin.

Marin_silmin-7942

Maria asuu kaupungissa. No niin minäkin! PISTE!

Maria työskentelee sosiaali- ja terveysalalla.
Itse olen kaupallisen alan kasvatti ja työskentelen IT-alalla. En pystyisi koskaan työskentelemään sosiaali- ja terveysalalla, eikä edes lapsuuden haaveena ollut lääkäri tai sairaanhoitaja. Olen aina halunnut olla liike-elämässä.

Maria tienaa 3004 euroa kuukaudessa ja käy osa-aikatöissä ja työskentelee 32 tuntia viikossa.
Itse tienaan enemmän, käyn kokopäivätöissä ja teen enemmän tunteja.

Maria nauttii kävelylenkeistä ja joskus saattaa erehtyä kuntosalille. Harrastaa liikuntaa 2-3 kertaa viikossa.
Kävelen juu päivittäin koirien kanssa enkä ole erehtynyt kuntosalille kohta kahteen vuoteen. Ennen olin himoliikkuja ja treenasin 5-6 kertaa viikossa, nykyään pyöreät 0 kertaa viikossa. Laiskottelu on paljon mukavampaa ;).

VÄLIKOMMENTTI: Ei nyt oikein tunnu että ollaan yhtään samiksia Marian kanssa, mutta tsekataan viimeiseksi vielä ruoka-osio, josko sieltä löytyisi yhteinen sävel.

Marin_silmin-7944

Maria käyttää rasvatonta maitoa, kevytlevitettä ja syö herkkuja (kuten suklaata) kaksi kertaa viikossa. Tuoreita kasviksia lähes joka päivä ja alkoholia harvakseltaan.
En käytä maitotuotteita ja jos joskus ostan maitotuotteita kotiin, ne ovat AINA täysrasvaisia. Kevytlevitettä ei meidän taloudesta löydy IKINÄ (kamalaa myrkkyä), meillä syödään voita. Suklaasta en välitä, mutta kasviksia menee juu, mutta menee viiniäkin kyllä enemmän kuin harvakseltaan. Hyvän ruuan yhteyteen kuuluu hyvä viini, piste. Ja meillä syödään hyvää ruokaa usein.

Marin_silmin-7957-2

Niin, tuon vertailun perusteella en siis olekaan kovin keskiverto, vaan varsin uniikki pakkaus. Ei taidakaan löytyä minunlaisia kolmeatoista tusinasta, jes!

Noh, ehkä kuitenkin loppujen lopuksi jokainen meistä on varsin uniikki ja ainutlaatuinen tyyppi, olipa kuinka Marian kaltainen tahansa. Ehkä se on se mieli ja asenne joka ratkaisee ja tekee meistä yksilöllisiä.

Kuinka keskiverto sinä olet?

Uskalla heittäytyä

Marin_silmin-8125

neuletakki ja nahkahousut By Malene Birger / farkkupaita Levis / tennarit Minna Parikka / brooch ja laukku Chanel

Marin_silmin-8130

Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä. Kuunnella sydämen ääntään. Ja ennen kaikkea tehdä mitä sydän sanoo, tai ainakin joku muu kuin järki. Rohkea ihminen, joka tekee mitä haluaa, välittämättä muiden mielipiteistä, on aina ihailtavaa seurattavaa.

Pidän itseäni ehkä hieman arkajalkana ja perusarkea ja rutiineja rakastavana ihmisenä, mutta kyllä minäkin aika ajoin heittäydyn. Olenhan irtisanoutunut kivasta vakkariduunista, myynyt rakkaan kotini ja muuttanut toiselle puolelle Suomea ja aloittanut alusta. Huomatakseni näin pari vuotta myöhemmin, ettei muuten käynyt hassummin, itse asiassa aika älyttömän hyvin. Onneksi uskalsin.

Välillä olen heittäytynyt vähän vähemmän, kuten lähtemällä tuntemattoman naisporukan kanssa reilu puolitoista vuotta sitten Dubaihin laukkureissulle. Vaikka olen kovin puhelias adhd-enemmän innokas kuin älykäs – tyyppinen henkilö, olen aika erakko ja lasken aika harvoja ihmisiä oikeasti lähelle. Ja tuoltakin reissulta jäi takataskuun hyvin tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa reissataan edelleenkin yhdessä ja pidetään tiiviisti yhteyttä. Eli siinäkin heittäytymisessä lopputulos oli ehdottomasti plussan puolella.

Marin_silmin-8147

Marin_silmin-8138

Tällä viikolla heittäydyin taas, sekä reissumielessä että asupuolella. Reissun varasin minulle ennestään tuntemattoman, aivan ihanan, laukkuleidin kanssa (terveisiä jos luet tätä ❤ ) ensi kevääksi Nizzaan, ja nyt meitä reissulaisia onkin sitten jo iso naisporukka lähdössä. Ihan mahtavaa. Reissuun lähtee sekä Dubain reissulta tuttuja, että ihan uusia tuttavuuksia ja nyt vaan odotetaan itse matkaa. Onneksi sitä ennenkin on yhteistapaamisia laukkujen merkeissä.

Lisäksi heittäydyin asupuolella, sillä vihdoin ja viimein hankin Parikan puputennarit. Ja kun kerran puput ostetaan, niin ostetaan nyt kerralla oikein risteytyskani: leopardipuput. Tennarit olivat FB kirppis löytö ja olen ikionnellinen, että ostin nuo söpöliinit. Ne ovat herättäneet jo paljon ihastusta ja olen niihin itsekin kovin rakastunut. Onneksi uskalsin.

Marin_silmin-8155

Marin_silmin-8131

Marin_silmin-8159

On minulla kuitenkin haaveita, joihin en ole uskaltanut heittäytyä. Vielä. Mutta aion kyllä, kun aika tuntuu oikealta tai kun rohkeutta on tarpeeksi ottaa kunnon tiikerinloikka. Niihin haaveisiin kuuluu niin kesäkanat, -lampaat, kuin ulkomailla asuminenkin, jossain ihanassa pikkukylässä Euroopassa kivassa maatalossa omavaraisesti. Tai ehkä sittenkin suurkaupungin sykkeessä palveluista nauttien?

Mikä on sinun rohkein heittäytymisesi?

Hirvee kiire…

Marin_silmin-8082

Marin_silmin-8086

Marin_silmin-8095

Moikka moi. Onko siellä vielä ketään?

Taisi ottaa rouvalla hääpäivä koville, kun tuli puolentoista viikon radiohiljaisuus (ja oli kuulkaa blogissa trafiikkia, kun näkyi puolisoni naamakin täällä, herranjestas, oikein lukijaennätykset paukkui!). No, hääpäivä tuli ja meni, kuten myös tiimillemme järjestetty kaksipäiväinen retriitti (Glasbruketissa, huikean kaunis paikka!), sienestykset viikonloppuna Savossa (yhteensä yli 9 tuntia viikonloppuna metsässä sieniä bongaillen, täydellistä!) ja mitähän vielä. Ai niin, piuha oli taas nenässä yhden vuorokauden ja nyt on taas mitattu rouvan mahaa ja ruokatorvea. Elämääkin on tässä välissä yritetty elää, mutta on ollut ihan hirvee kiire. Niin kliseistä kun se onkin näin syksyisin kun kaikki hokee kiirettään. Siitä syystä ajattelin, että tullaan blogin puolelle vasta sitten, kun en enää päivän päätteeksi rojahda sänkyyn suorilta jaloilta vain valvoakseni taas yhden yön ja sitten kun muistan taas istua ja hengittää syvään. Nauttia asioista.

Nyt työpuolella projektit rullaa hyvin eteenpäin ja sellainen mukava flow-tila alkaa löytyä melkoisen härdellin jälkeen. Jengi on löytänyt omat uudet roolinsa ja nyt jatketaan syksyä vieläkin kovempaa, mutta onneksi isolla ja loistavalla porukalla.

Kotona Alman kanssa uskallan jo hengittää ja viime yö oli ensimmäinen kuukauteen, kun nukuin heräten vain kolme kertaa yön aikana tarkistamaan tilanteen. Neiti on parempaan suuntaan koko ajan ja se on hyvä se. Melko paljon tässä on aihetta kyllä stressattukin.

Marin_silmin-8094

Marin_silmin-8106

Marin_silmin-8117

Niin, ja maanantaina sain sähköpostiini melkoisen ihanan yllätyksen Nizzan Chanelilta. Myyjäni laittoi uusimman tulevan malliston ”Launch Centre No5” tiedot minulle ja olen koko viikon ihastellut tulevaa mallistoa. Melkoisen space -teemalla mennään, paljon hopeaa ja aika erikoisiakin juttuja luvassa. Ja olen tässä koko viikon perustellut itselleni miksi en saa tilata mitään uutta (koska paljon laukkuja, koska mahdollinen tulevan talven NHL matka Kanadaan ja Jenkkeihin, koska koska koska…) ja sitten perustelen heti perään miksi minun täytyy ehdottomasti tilata, ainakin uudet tennarit. Koska syntymäpäivä on tässä kuussa. Ja syntymäpäivällä on se suurin painoarvo, tietenkin. Olen mestari puhumaan itseni ympäri tällaisissa tilanteissa.

Ai niin, ja meinasin aloittaa jonkun uuden harrastuksen näin syksyn kunniaksi. Harkitsin vuoden tauon jälkeen jopa vähän aikaa jotain urheiluakin. Mutta päädyinkin Chanel Lovers Finland FB -ryhmän ylläpitäjäksi ylläpitämään ehkä Suomen ihaninta laukkufoorumia, jossa on muutama tuhat ihanaa naista (ja muutamia miehiä), jotka kaikki jakavat saman intohimon. Kyllä sellainen harrastus nyt yhden urheilun voittaa.

Kuvissa tylsää toimistoasua ja melkoisen mustat silmänaluset, jotka peitetty aurinkolaseilla. Kuvien Hope -merkin t-paita on maailman paras, niin pehmeä ja laadukas ja kivan mallinen. Merkki on tullut nyt myyntiin Vaasaan Minun/Min liikeeseen ja jos etsit hyvälaatuista t-paitaa suoralla leikkauksella, tiedät mistä käydä sen hakemassa! Minä aion hamstrata näitä kaikissa väreissä.

Marin_silmin-8111

Marin_silmin-8110

Marin_silmin-8085

bikerrotsi Balenciaga / t-paita Hope / suorat housut Samsoe & Samsoe / laukku ja vyö Hermès / espadrillokset Chanel / aurinkolasit Ray Ban

Mutta tärkein kysymys loppuun, mitä sinulle kuuluu? Onko hirvee kiire?

8

Heräsimme tänään viideltä aamulla kahdeksanteen hääpäiväämme Alman järjestämään yllätykseen. Minä päädyin pesemään mattoa ja puolisoni lattiaa. Sen jälkeen toivotimme toisillemme hyvää hääpäivää ja nukuimme vielä tunnin.

Tämä päivä menee siinä missä muutkin. Olemme sopineet, että sanotaan sitten jos ei enää tykkää tai halua, muuten jatketaan samaan malliin. Mitäpä tuota joka päivä lirkuttelemaan.

Kirjoitin viime vuonna vähän kattavammin meistä, taistelutovereista. Tuon tekstin löydät täältä.

Ja tässä meidän virallinen hääkuvamme, suoraan maistraatissa vihkimisen jälkeen otettu. Kolttuna minulla oli joku Karen Millenin cocktailmekko. Puoliso on pysynyt ennallaan ja samannäköisenä, mutta minun luukki on vähän matkan varrella muuttunut ja lihaakin on alkanut tarttua luiden ympärille.

DSC_0143

Mukavaa maanantaita kaikille. Me vietämme hääpäiväämme GOT:n päätösjakson äärellä, jes!

Kauppa auki ja kuulumisia

*Yhteistyössä Zadaa

zadaa_marinsilmin

Nyt on minun Zadaa appin kauppa auennut, käy kurkistamassa myynnissä olevat aarteeni sovelluksen ”silmä-ikonin” alta.

Lisäksi seuraavalla koodilla saat vielä 5 euroa shoppailurahaa sovellukseen: MH8854 . Mielelläni kuulisin kokemuksia, mikäli päädyt Zadaata käyttämään, että löysitkö jotain mieleistä ja toimiko sovellus mielestäsi hyvin.

Marin_silmin-0389-2

Haluan vielä kertoa kuulumisia tärkeimmästä aarteestani, jota ette Zadaasta löydä, eli meidän Allusta.

Alman kanssa oltiin sydänspesialistin luona sunnuntaina ja nyt on neitokainen tutkittu läpikotaisin. Diagnoosi vielä huononi siitä ensimmäisestä lääkärikäynnistä, mutta sydänlääkäri oli sitä mieltä, että lähdetään kokeilemaan saadaanko millainen hoitovaste hyvällä lääkityksellä, koska jo hyvin pienellä lääkityksellä nesteet oli saatu keuhkoista osittain jo pois. Ja neitikin on ollut ihan virkeä iloinen itsensä. Välitöntä hengenvaaraa ei pitäisi enää olla. Joten fiksattiin lääkitys kuntoon jonka myötä meillä pyörii melkoinen pilleritehdas kotona. On kuulkaa melkoisen tarkkuutta vaativaa hommaa yrittää saada pieni pyöreä pilleri kolmeen osaan. Voin kertoa että ärräpäitä on päästelty, kun niitä on yritetty pilkkoa. Lisäksi elämämme pyörii nyt aamukuudesta iltakuuteen ja iltakuudesta aamukuuteen rytmissä, mutta mitäpä sitä ei parhaan ystävänsä eteen tekisi. Ja jos kaikki jatkuu hyvänä, seuraava kontrolli on 4-6 viikon kuluttua, kun tämä lääkäri on seuraavan kerran Vaasassa. Ja vaikka ihan tällaisella spesialistilla ollaan käyty, niin vieläkään ei ole hinta ylittänyt meidän Jyväskylän kalleimman oksennuksen hintaa. Se oli kuulkaa oikeasti aika kallis laatta, minkä Alma joskus vuosia sitten päästi meidän olkkarin lattialle. Diagnoosina oli herkkä vatsa ja lopputuloksena melkoisen tyhjä lompakko. Ehkä kerron teille tuon tarinan joskus. Nykyään se jo naurattaa.

Marin_silmin-0395-2

Marin_silmin-0396

Tiesittekö muuten, että koirien verenpaine mitataan hännästä? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän. Rakastan tällaisia knoppitietoja.

Sinulle toivotan mukavaa tiistaita, kipin kapin ostoksille Zadaan. Jos et ole lukenut vielä ensimmäistä kirjoitustani Zadaasta, niin käy kurkkaamassa täältä.