Alennuspöksyissä Lapista palanneena

marinsilmin01

marinsilmin04

Viikon mittainen ihana loma Lapissa takana. Viikon aikana tuli koettua monenlaista ja muun muassa auton mittariin kertyi kilometrejä lähes 3000. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin rauha, hiljaisuus ja Lapin kauneus. Ja porot. Ainahan sinne sydämestä jää pieni palanen kun pohjoisessa käy ja mielellään olisin ollut vaikka toisenkin viikon.

Reissumme alkoi Torniosta, josta ajelimme sitten aivan toiselle puolelle Suomea, Urho Kekkosen kansallispuistoon vaeltamaan Nuorttin retkeilyreitin, aivan Venäjän rajalle. Ei piipannut puhelin kolmeen päivään, sillä kuuluvuutta ei ollut ollenkaan, sai vaan keskittyä nauttimaan luonnosta ja maisemista ja jumppaamaan oman pääkopan sisältöä. Näimme vaelluksen aikana useamman metson ja lauman riekkoja. Kirjoitan itse vaelluksesta oman postauksen, kunhan ennätän käydä kuvia läpi ja jalostaa omia ajatuksiani tuosta reitistä ja sen kulusta. Tällä kertaa vaellus ei nimittäin ollut fyysisesti helppo, vaikkakin huomattavasti lyhyempi kuin aikaisempi Lapin vaelluksemme. Hieman oli epäonnea minulla matkassa alusta alkaen, mutta suomalaisella sisukkuudella kaikesta selvittiin ja Nuortti koettiin. Heti vaelluksen jälkeen olin aivan rikki ja hieman ärsyyntynytkin, mutta nyt jo positiivisin fiiliksin tuosta kokemuksesta. Sen opin ainakin, että vaellukselle on turha lähteä suorittamaan ja menemään tiukalla aikataululla, vaan on annettava aikaa itselle ja vaan nautittava matkasta, ilman tiukkoja aikatavoitteita/suunnitelmia. Yllätyksiä ja muuttujia ilmaantuu nimittäin aina, asioita mihin et pysty etukäteen varautumaan.

Nuorttin jälkeen ajelimme reilu 5 tuntia Inariin, joka olikin meille entuudestaan tuttu ja siellä vietimme sitten pari yötä ja tutustuimme Saariselän seutuun, kävimme kultakaivauksilla, nautimme yhden parhaimmista dinnereistä ikinä ja lepäsimme. Tuosta Aanaar -nimisessä ravintolassa syödystä illallisesta tulen kirjoittamaan oman postauksen, sillä se oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Ja oli jo neljä vuotta sitten, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Kuvasin jopa jokaisen annoksenkin, ihan blogia silmällä pitäen.

marinsilmin06

marinsilmin05

Inarista matkamme jatkuikin sitten Kuusamon suuntaan ja Rukalle yhdeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä kävelemässä vielä Pieni Karhunkierros -reitti, mutta olimme vielä vähän väsyneitä vaelluksesta ja halusimme enemmänkin vaan fiilistellä Rukaa (olin siellä elämäni ensimmäistä kertaa), joten kävimme kiertämässä sitten Rukan tunturikierroksen. Tuo tunturikierros olikin sitten kyllä hyvin ”fyysinen” kun tallusteltiin Rukaa ylös alas hikihatussa. Siellä tositoimiin pääsi minun tänä kesänä hankitut barefoots -kengät ja täytyy niistäkin vielä erikseen kirjoittaa, kun olen ollut niihin niin tyytyväinen. Kuten puolisokin on ollut omiinsa. Rukalta sitten matka jatkui kohti Keski-Suomea ja Savoa ja täällä ollaan mökillä taas. Poroja tuli bongailtua matkan aikana satoja. Yksi porokolarikin oli hyvin lähellä Rukalle mentäessä, mutta onneksi puolison refleksit toimivat.

Vaikka viikon aikana tulikin paljon istuttua myös autossa, ja vaihdeltua paikkoja, niin jotenkin kroppa ja mieli tuntuu enemmän levänneeltä kuin kesäloman jälkeen. Lapin karu kauneus, hengästyttävän upea luonto, jylhät kallio- ja järvimaisemat ja hiljaisuus tekivät tehtävänsä ja kotiin palasi seestynyt ja paljon elämäänsä pohtinut onnellinen nainen. Voisin aivan hyvin muuttaa Lappiin hetkeksi nauttimaan niistä upeista maisemista mitä saimme kokea. Varsinkin Ivalo-Inari välinen etappi on niiiiiiiiin henkeäsalpaavan kaunis, että jo pelkästään sen maiseman näkeminen päivittäin toisi valtavasti onnellisuutta arkeeni. Ensi vuodelle mietimmekin olisiko aika lähteä kajakkivaellukselle, niin näkisimme noita maisemia vesistöltä käsin.

Ja arki jatkui tänään ja palasin toimistolle alennushousuissani. Housut olivat löytö Lagerfeldin loppualeista ja mietin kauan onko tyhmää ostaa syksyä vasten kesäpöksyt, mutta tämä syyskuinen 23 asteen lämpötila sopii niille erinomaisesti. Valkoinen väri ja räväkkä kuosi eivät ehkä ole ihan ominta itseäni, mutta joku noissa housuissa veti puoleensa. Tämä viikko onkin aktiviteettia täynnä, sillä työviikon päätteeksi on vielä Nuorkauppakamarin osalta alueemme vaalikokous ja olemme yksi järjestävistä tahoista. Ensi viikolla olen työmatkalla Wienissä ja Bratislavassa, mutta sitten pitäisi vähän tasaantua arki (paitsi että sitä seuraavan viikonlopun olen työreissussa Uumajassa, mutta sitten!). Käyn läpi kuitenkin Lappi -kuvia ja päivittelen blogia pikku hiljaa. Haluan kovasti jakaa Lappi -fiiliksiä ja kuvia täälläkin.

marinsilmin07

marinsilmin08

Viihdytkö sinäkin Lapissa hyvin?

Ihanaa alkanutta viikkoa.

Kapinallinen

IMG_20190812_130526.jpg

IMG_20190820_204804.jpg

Tunnen itseni tällä hetkellä oikein suureksi kapinalliseksi. Oikein kunnon badass -tyypiksi. Kapinoin nimittäin itseäni vastaan.

Minun pitäisi olla tällä hetkellä kouluttautumassa Tampereella, mutta olenkin kotona, viimeistelemässä töitä ennen huomista lähtöä Lappiin. On minulta hyvin ennenkuulumatonta ”lakata suorittamasta” ja antaa periksi kesken leikin. Mutta niin tein, heittäydyin itseäni kohtaan kapinalliseksi ja haastoin omaa päätäni, että miksi menisin taas sata lasissa, aivan järjettömillä aikatauluilla, kun oikeasti olen todella väsynyt ja kaipaan lepoa, hengähdystä ja hieman aikaa viimeistellä viimeiset työt pakettiin ennen lomaa, jottei niitä tarvitse lomalla miettiä. Joten eilisen työpäivän päätteeksi Tampereella, en siirtynytkään muiden joukkoon Tampere -talolle Tampere Business Meetiin, vaan hyppäsin Vaasaan menevään junaan ja painelin ravintolavaunuun ja korkkasin itselleni kuohuvan. Oikein hykertelin itselleni, miten hurjaksi heittäydyin ja voimaannuin siitä, että välillä voinkin tehdä just niin kuin huvittaa. Laitoin itseni etusijalle. Noh, täytyy myöntää, että oli ikävä kyllä myös puolisoa, Kyllikkiä ja Marsaa. Mutta kun aamulla heräsin kakan hajuun (Kyllikin yllätys!), niin ei enää kyllä ollutkaan ikävä. Onneksi puoliso hoiti asian.

IMG_20190816_154937.jpg

IMG_20190817_094353.jpg

IMG_20190824_105253.jpg

Täällä siis kotona ollaan ja kesäloma on muisto vain, mutta lomaviikko edessä päin. Meillä on ensi viikolla hääpäivä, 10. sellainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olemme olleet jo 10 vuotta naimisissa. Aika tuntuu samalla kertaa todella pitkältä, mutta toisaalta aivan silmän räpäyksen lyhyeltä. Kun aloimme miettimään, että mitä tällaiset kaksi maailman epäromanttisinta ihmistä voisivat tehdä pyöreän hääpäivän kunniaksi, alkoi mielessäni vilistä Karibian aallot, risteily, jolla skoolattaisiin kuohuvalla joka aamu ja nautittaisiin letkeästä menosta. Noh, todellisuus ei aivan vastaa mielikuvaani. Pääsen nimittäin Lappiin, hotelli Inariin ja telttaan, ja vaeltamaan viikon aikana rapiat 60 kilometriä. Ja olen varmasti 100 kertaa onnellisempi siellä kuin olisin ollut Karibialla. Kaunis luonto, rauha, toivottavasti paljon poroja ja kiireetöntä menoa (ja joen ylitys kävellen, yyyh!!!), eikä kukaan saa puhelimella kiinni. Odotan huomista aamua niin paljon, että matkamme voi alkaa. Otamme kameran mukaan ja tulen tekemään varmasti reitistämme/reiteistämme oman postauksensa kun palaamme takaisin ihmisten ilmoille.

Jotenkin tuntuu muutenkin että loman jälkeen olisi vettä virrannut jo pidemmän aikaa sillä on tapahtunut mahdottoman paljon. Pieniä asioita ja suuren suuria asioita. Ennen kaikkea kaikkea mielenkiintoista ja toivottavasti pääsen jakamaan näitä asioita täälläkin jossain vaiheessa. Ennen sitä täytyy odotella palojen paikalleen loksahtamista. Asioilla on tapana järjestyä, niin ajattelen nytkin.

IMG_20190816_153744.jpg

IMG_20190820_153504.jpg

IMG_20190823_160222.jpg

Postauksen kuvat ovat loman jälkeiseltä ajalta kännykällä napattuja eri hetkistä. Ja nyt tämä kapinallinen lähtee hakemaan Mäkkäristä tuplajuustoja. Aion syödä ainakin 4!

Palataan. Ja seuraa instassa Lappi -matkaamme, jos se kiinnostaa. Päivitän sinne varmasti paljon kuvia ja tunnelmia (jos yhteydet pelittää).

Ihanaa viikonloppua ja muista sinäkin olla välillä vähän kapinallinen. Se tekee aika hyvää.

IMG_20190818_183035.jpg

Vihreävoittoinen kesäasu ja höpötystä

_DSC2956

_DSC2942 (2)

Laitetaan eetteriin oikein kunnon kesäasu. Viime vuoden viidakkopöksyjen kruunaamana. Nyt ihan paleltaa kun katsoo näitä kuvia, sillä viime viikon kesähepenet ovat vaihtuneet huppariin ja yksisarvisyöhousuihin (se ei ole täällä saaressa niin justiinsa!). Ja arkikin alkoi tänään, torikahveilla, toimistolla käynnillä ja sähköpostin perkaamisella. Aikamoinen savotta,  sanoisin.

Huomenna aloitan tetriksen pelaamisen autossa, eli alan pakata autoa kotimatkaa varten ja keskiviikkona karavaani lähtee kotia kohti. Haikeus repii jo rinnassa ja olen jo hieman surullinen siitä, että joudun jättämään upeat ja erittäin hyvin menestyneet kesäkukkani ja valtavan yrttiviljelmäni oman onnensa nojaan. Viime vuonna kirjoitinkin siitä, miten vaikeaa lähteminen välillä on. Onneksi en ottanut tänä kesänä niitä kesäkanoja, koska sitten minua ei saisi millään maalta pois eikä palauttamaan niitä kanoja. Enkä usko, että naapurit olisivat innoissaan, jos roudaisin normaalin kanalaumamme mukana ihan oikeitakin kanoja kotkottamaan parvekkeellemme. Siinä voisi naapurisopu olla vähän koetuksella. Saakohan kanoja edes oikeasti parvekkeelle ottaakaan… Ei varmastikaan, olisihan se jo eläinrääkkäystä.

_DSC2930

_DSC2937 (2)

Asukuvat otettiin viime viikolla Tallinnassa, kun minulla oli spa -päivä. Suosittelen lämmöllä Swissotel -hotellin spata Tallinnan puolella. Otin sieltä dayspa -paketin päiväksi ja nautin kolmen ruokalajin lounaan, hieronnan, kasvohoidon, saunoin (ihana höyrysauna!) ja extrana otin vielä jalkahoidon. Koko lysti maksoi alle 150 euroa. Ja nautin joka sekuntista, vaikka alkuun vähän säikähdin hierojani napakkasormisuutta, mutta teki kyllä erittäin hyvää väsyneille lihaksille. Hotelli itsessään oli myös kaunis ja viihtyisän oloinen. Ja tein lupauksen itselleni, että jatkossa aion myös käydä Suomessa säännöllisesti hieronnassa ja kasvohoidossa, koska oma hyvinvointi on oikeasti tärkeää. Pelkkä kaksi kertaa vuodessa loman yhteydessä itsensä huoltaminen ei oikein kanna koko vuotta. Josta tulikin mieleeni, että pitäisiköhän sitä vaikka varata kampaaja taas pitkästä aikaa. Olen onnettoman huono nyt lyhyen tukan kanssa varaamaan aikaa, kun en vaan muista ja sitten ollaankin jo mallia harakanpesä ja ei oikein hermo kestä enää siinä vaiheessa yrittää saada tukkaa ojoon. Nyt vaan pitää löytää hyvät hierojat ja kauneushoitolat sekä Savosta että Vaasasta (Vaasan osalta Kikas on kyllä valintani kauneushoitolan osalta!), ettei tyssää ainakaan siihen, etteikö voisi käydä kahdella eri paikkakunnalla.

Tällä viikolla aukeaakin Vaasassa uusi ravintola, Hejm, uuteen Fiskets husiin. Saimme naisporukalla lauantaille pöytävarauksen, joten helan går vaan lauantaille! Silloin herkutellaan, nam. Ja nyt minä alan herkutella eilen tekemillämme kalapihveillä ja uusilla potuilla. Kalapihvit onnistuivat erinomaisesti ja isänikin kommentoi, että olipas erinomaisia pihvejä, kuin vein maistettavaksi hänellekin niitä. Kyllä puolisoni taitaa hyvin kalaruuat, kymmenen pistettä ja kuhamerkki hänelle. Voisinkin kysyä häneltä reseptin niihin. Ainakin kalat menivät lihamyllyn läpi ja taikinaan tuli tilliä, ruohosipulia, kananmunaa ja ihan pikkuisen maissijauhoja ja mausteita.

_DSC2946 (2)

_DSC2953

Seuraavan kerran kuullaankin sitten Vaasan päästä. Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

Aurinkoisen päivän synkkyyttä

Marinsilmin_Chanel1

Marinsilmin_Chanel

Lämpöä, paahtava auringonpaiste ja ihana valkoinen puuvillainen mekko? Tai vaihtoehtoisesti pyöräilyshortsit ja valkoinen kauluspaita? Hell no! Kännissäkö ne noita trendivillityksiä keksivät?!

Paahteinen aurinko tai ei, niin taattua omintakeista tummanpuhuvaa tyyliä luvassa taas. Mustaa. Mitä mustempaa, sen parempaa. Teeppari oli pikaostos Varkauden H&M:n miesten osastolta kesän alussa kun oli työreissu edessä ja edeltäjänsä, noin 10 vuotta vanha vastaava miesten osaston v-aukkoinen teeppari tuli tiensä päähän, kului puhki. Ei auttanut kun lampsia ostoksille ja toivottavasti tämä 4,90 euron ostos palvelee yhtä monta vuotta kuin edeltäjänsä. Miesten t-paitaan yhdistetään lähes yhtä vanhat silkkipöksyt (vielä ilman reikiä!) ja tämän kesän Chanelin alelöytö, eli nuo varvaslipokkaat ja paahteisen päivän kesäasu on valmis.

En tänä vuonna saanut aikataulullisesti järjestymään Chanelin aleihin käyntiä Nizzaan, joten hoidin etänä aleostokseni ja vastaanotin tavarat sitten isäni kodin osoitteeseen. Hoitui helposti niinkin ja nämä kengät ovat kyllä aivan ihanat. Jotenkin aivan minun tyyliset, varmasti nuo metallihihnayksityiskohdat tekevät niistä niin omanoloiset. Myös erittäin hyvät jalassa, mitä tuollaiset varvaslipokkaat eivät kyllä aina ole. Olen muuten kerran ähmäpäissäni kävellyt New Yorkissa Manhattanin eteläkärjestä varvaslipokkaissa yli 30 asteen helteessä Central Parkiin. Vain siitä syystä että puolisoni sanoi etten kuitenkaan jaksa. Jaksoin.

Marinsilmin_Chanel5

Marinsilmin_Chanel4

Havahduin tänä aamuna mökillä siihen, että olen ollut mökillä aikalailla 6 viikkoa nyt putkeen. Toki, välillä olen kyllä ollut Helsingissä jne. mutta asustellut kesän aikana muuten mökillä 6 viikkoa pääsääntöisesti. Se on melkoinen saavutus naiselle, joka vielä vajaa viisi vuotta sitten ei suostunut olemaan saaren puolella kokonaista viikonloppua. Tällä hetkellä taas mietin, että onko täältä pakko lähteä, palata Pohjanmaalle ja arkeen vai voisinko jotenkin järjestää aikataulujani niin, että voisin olla vielä joitain viikkoja mökkierakkona. Valitettavasti se ei kuitenkaan onnistu, sillä arki odottaa jo kulman takana ja kiireiset ja menevät aikataulut sen myötä. Mutta tämä viikko lomaillaan vielä ja itse asiassa ylihuomenna ollaankin jo Tallinnan puolella. Ihanaa päästä herkuttelemaan Tai Bohiin… Odotan niiiiiiiiin innolla.

Marinsilmin_Chanel6

Marinsilmin_Chanel3

Mutta ei ihan vielä murehdita huomisen murheita ja kiireitä, vaan keskitytään elämään hetkessä, tässä ja nyt, ja nautitaan. Kyllä se arki vielä koittaa, hötkyilemättäkin.

Mitäs tykkäät uusista varvassandaaleistani?

Paahdettu kukkakaali

IMG_20190705_221152.jpg

Nyt täytyy esitellä tämän kesän syödyin mökkiruokamme, paahdettu kukkakaali. Huhheijaa, miten herkullista! Kaikki lähti siitä, että muutama viikko sitten ei ollut oikein mitään mökin jääkaapissa ja alkoi mieli tehdä pientä iltapalaa. Muistin, että kasviksien seassa on kokonainen kukkakaali ja aloin pohtia miltä kukkakaali maistuu, jos sen laittaa grilliin paahtumaan… Joten eikun testaamaan. Rakastan nimittäin grillattuja, paistettuja ja paahdettuja kaaliruokia. Olen joitain vuosia sitten Dubaissa eräässä ravintolassa syönyt järkyttävän hyviä paahdettuja ruusukaaleja ja siitä lähtien olen valmistanut niitä myös kotona (joskaan ikinä ne ei ole ollut kotona niin hyviä!) ja viime syksynä Köpiksen reissun yhteydessä eräällä dinnerillä oli myös paahdettua kaalia ja meinasin pyörtyä kun se oli niin hyvää. Eli paahdetut kaaliruuat ovat olleet jo valmiiksi oman maun mukkaan olevia.

Joudun kuitenkin heti pahoittelemaan, että minulla ei ole kuvaa valmiista tuotoksesta, sillä syömme joka kerta annokset niin nopeasti (ja riitelemme murusista, niistä kaikkein tummimmista ja parhaista!), etten ole ennättänyt vielä kertaakaan kuvaamaan valmista annosta.

IMG_20190712_182402.jpg

IMG_20190712_183205.jpg

Ruoka on nopea ja helppo valmistaa ja me olemme tehneet sen aina grillissä ja voi tehdä niin paljon kerralla, kun vaan jaksaa silputa kukkakaalta pienemmäksi. Meidän annoskoot ovat vaihdelleet yhden hengen annoksesta armeija-annoksiin ja alkutöihin menee maks. 5 minuuttia tai riippuen kuinka nopeasti pilkkoo kukkakaalit pieneksi. Ruoka sopii lisukkeeksi muiden grilliruokien kylkeen, salaattiin tai ihan vaan sellaisenaan. Kaikkea on testattu ja maistui erityisen hyvältä mansikka-halloumi -salaatissa täytteenä.

Grillissä paahdettu kukkakaali

1-2 kukkakaalta
öljyä (itse käytän tässä rypsiöljyä)
herbamare suolaa
chiliä
mustapippuria/pippuriseosta
tuoretta rosmariinia

Laita grilli lämpiämään. Pilko kukkakaalit pieneksi silpuksi esim. foliovuokaan. Sekoita öljystä, suolasta, pippurista, chilistä ja rosmariinista oman suuhun sopiva seos ja kaada kukkakaalisilpun päälle vuokaan ja sekoita. Mitä enemmän kukkakaalta silputtuna, sitä enemmän tarvitset öljyä ja mausteita. Ja valmis seos grilliin 150+ asteeseen (meillä ollut 150-200 asteisessa grillissä) ja silloin tällöin kun muistaa sekoittaa seosta paahtumisen aikana, niin kaikki paahtuu tasaisesti ruskeaksi. Valmista on yleensä siinä 15-20 minuutin kohdalla ja mitä ruskeammaksi jaksaa/uskaltaa paahtaa, sen herkullisempaa ruoka on.

IMG_20190712_182411.jpg

Ja eikun syömään. Maista ja koukutu ja tule kertomaan tykkäsitkö.