Päiväretkellä Jeppiksessä

marin_silmin-4145

marin_silmin-4149

Kävimme puolisoni kanssa päiväretkellä Jeppiksessä, eli Pietarsaaressa. Minusta tuo Pietarsaaren kutsumanimi, Jeppis, on vähän hassu, enkä osaa oikein hahmottaa miten se on muotoutunut käyttöön, koska ei se mielestäni ruotsinkielisestä versiostakaan taivu, eli Jakobstad. Mutta sieltäpä se kai juuri onkin taipunut Jeppis muotoon ja käyttöön ja mikäs siinä, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Pietarsaaren keskusta on kyllä todella viihtyisä ja elinvoimainen. Niin pieneksi kaupungiksi voisi luulla että keskusta on näivettynyt, mutta vielä mitä, on kivoja kahviloita, vaateliikkeitä ja vaikka mitä. Olen joka kerta Pietarsaaressa käydessäni ihastellut myös kaupungin rakennuksia ja arkkitehtuuria. Myös vanha puutalo-alue, Skata, on kaunis ja vierailun arvoinen. Itse asiassa yrityksemme teki Skatan alueesta mobiilisovelluksen turistien (ja toki myös paikallisten) käyttöön ja kävin viime syksynä kävelemässä tuon reitin ja se on kyllä todella mielenkiintoinen ja mikä määrä tietoa alueen ja rakennusten historiasta. Suosittelen lämmöllä kiertämään reitin appin kanssa esim. ensi kesänä. Asukuvat on otettu vanhan tupakkatehtaan edessä ja kaariholvin alta pääsee kulkemaan Skatan alueelle. Ja sellainen knoppitieto vielä tähän väliin, että burgeriketju Friends&Brgrs on lähtenyt käyntiin juurikin Pietarsaaresta ja ei ole tuon ketjun voittanutta mitä tulee burgereihin. Kaikki valmistetaan käsityönä ja myös gluteenittomat burgerit ovat laadukkaasti tehtyjä ja ah, niin maukkaita. Umami -burger, kokeile ja koukutu!

marin_silmin-4138

marin_silmin-4148

marin_silmin-4137

Ja mitä tulee työjuttuihin, niin olen parasta aikaa pakkaamassa kimpsujani kasaan ja lähden ajelemaan kohti Savoa. Meillä nimittäin aukeaa uusi toimisto Savoon ja ensi viikolla tulee kalusteet paikan päälle ja on varattu jo useita palavereja ja tapahtumia paikallisen vetäjän kanssa. Virallisesti sitten helmikuun alusta starttaamme, vaikkakin jo ensi viikosta lähtien alkaa tapahtua, jännää. Eniten ehkä jännittää, että minkälaisia sisarusvääntöjä saammekaan aikaiseksi, sillä toimiston vetäjäksi ryhtyy isoveljeni ja hän ryhtyy alaisekseni. Onneksi olemme kumpikin helppoja persoonia 😉 . Jatkossa tulen siis jakamaan työaikaani kahden kaupungin kesken ja välimatkaa niillä on mukavat 400 km ja siihen päälle Nuorkauppakamari -tehtävät. Mielenkiintoisen vauhdikas ja toimelias vuosi tulossa. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös sitä niin sanota.

Niin, ja asu. Peruskauraa, mutta tunnustettakoon, että en edes muista milloin viimeksi olisi Chanelit keikkuneet olalla, ihan piti tonkia vaatehuoneesta mustia laatikoita esille, ja miettiä, että missä minun lemppari-Boy olikaan. Ja löytyihän se pienen tonkimisen myötä. Kuvissa näkyvä vaaleanharmaa collegemekko on kyllä yksi suursuosikki, niin lämmin, väljä ja pehmeä, ettei sen voittanutta. Se on Makia -merkiltä ja löytö Aku&Adan alesta. Savon toimistossa onkin se hyvä puoli, että pääsee useammin Aku&Adassa vierailemaan ihan paikan päällä, siellä on kiva valikoima vaatteita.

marin_silmin-4160

collegemekko Makia / nahkahousut By Malene Birger / laukku, huivi ja buutsit Chanel / takki Hettemarks

marin_silmin-4169

Ihanaa pakkassunnuntaita!

Instagramin suosituimmat kuvani 2018

IMG_20181230_142600_097.jpg

Kurkistetaan vielä vähän viime vuoteen instakuvien muodossa. Monissa blogeissa on ollut nyt kollaaseja viime vuoden suosituimmista instakuvista ja kun sen niin näppärästi sai tehtyä, niin minäkin kurkistin omat tykätyimmät kuvat. Tässäpä nämä teillekin nähtäväksi pienien tarinoiden kera. Ensin täytyy kyllä sanoa, tai paremminkin ihmetellä, noita tykätyimpiä kuvia. Odotin Kyllikin voittokulkua tai maisemia, mutta vielä mitä. Naamakuvia, asukuvia ja bling bling -pöksyjä, huh.

IMG_20180402_152923_066.jpg

Kyllikki, kaikkien riiviöiden riiviö ja jekkumaisteri. Ensimmäinen kuva kännykässäni mikä on otettu Kyllikistä. Tämä on otettu heti autosta kasvattajan pihalla ennen paluumatkaa kotiin. Voi Kyllikki, sinä pienisuuri paketti. Tiesitkö, että Kyllikillä on oma fb-sivu?

IMG_20180913_201557_366.jpg

Syksyllä hurahdin todellakin keltaiseen tuon Samsoen keltaisen huivin ansiosta. Nyt kaapista löytyy ko. keltaisten lisäksi keltainen Samsoen collegepaita sekä keltaiset sukat. Kyllä, aion pukeutua vappuna tipuksi. Vielä kun löytäisin housut. Tuo kuva postauksineen löytyy täältä.

IMG_20180224_124538_963.jpg

Ei hajuakaan mikä mahtaa olla tämän kuvan tausta, joten tarkistin instasta. Laitettu 24. helmikuuta saatesanoilla: ”Olipa ihana aloittaa pakkaslauantai kultamitalikahvein. Nyt humputellaan kaupoilla ja kohta tyttöjen kanssa jäälle nauttimaan aurinkoisesta lauantaista (aurinkohymiö aurinkohymiö). Ihanaa viikonloppua.” Ja rivi hästägejä. Ja punaista huulipunnaa. Mitäpä sitä nainen muuta tarvitsee pakkaslauantaina.

IMG_20180602_135231_734.jpg

Ja taas selfie, yyh. Tämän kuvan sentään muistan, olimme juuri lähdössä mökiltä kummityttöni ylioppilasjuhliin ja nappasin kuvan itsestäni. Muistan kuinka oli tunteet pinnassa koko päivän ja ihmetys että missä vaiheessa hänestä tuli jo aikuinen, kun itse en ole vanhentunut lainkaan. Ei rypyn ryppyä.

IMG_20180318_143918_888.jpg

Nämä kuvat ovat itseasiassa yhdet suosikkikuvistani viime vuoden asukuvista. Upea Suistudion jakkupukuni on ollut kovassa käytössä. Postaus kuvineen löytyy täältä.

IMG_20180916_233001_876.jpg

Tämä kuva on otettu Budapestistä ja kuvassa on Unkarin parlamenttitalo. Kyseessä oli illallisristeily Tonavalla, johon päättyi työreissumme ”virallinen osuus” ja jengi vaihtoi vapaalle. Olin mummo, ja otin heti risteilyn jälkeen taxifyn hotellille ja nukkumaan.

IMG_20180711_143349_861.jpg

Kesälomalla pätkäisin reilusti tukkaa ja pitihän se tietenkin ikuistaa myös muille nähtäväksi, koska jos se ei ole somessa, sitä ei ole tapahtunut… Ja oli kuuma. Tällä hetkellä kuolaan pinterestissä sellaisia lyhyitä, platinanvaaleita sotkuhiuksia ja mietin, että antaisinko mennä. Taidan antaa.

IMG_20181210_165851_689.jpg

Olen (lähes) sanaton. Nämä bling bling -housut ovat yksi suosituimmista kuvista. Ehkä kai siksi, että minulle niin epätyypillinen vaihtoehto ja ehkä viimeisenä ikinä tuollaisia kuvittelisi minun päälläni. Ja kävin kuulkaa ihan ihmisten ilmoilla noilla, yökerhossa jopa. Ensimmäistä kertaa ikinä Vaasassa asuessani. Ja housut saivat valtavasti kehuja. Pitäisikö ottaa toimistohousuiksi…?

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Kuva minusta ja Almasta viime talvelta jäältä. Pakkasta oli ihan reilusti, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien asukuvien eteen. Näistä kuvista tuli jotenkin tosi kivat, tykkään erityisesti tämän kuvan tunnelmasta. Ja minun elämäni koiran kanssa vielä. Alma. Postaus kuvineen löytyy täältä.

Oliko yllätyksiä joukossa?

 

 

Vuosi 2018

marinsilmin11

marinsilmin9

Huh heijaa, vuoden viimeisiä päiviä viedään ja kohta 2 kuukautta kun olen viimeksi vieraillut blogissani. Tein tietoisen päätöksen laittaa blogin hetkeksi huilimaan, jotta sain vuoden 2018 kunnialla pakettiin. Ja melkoinen vuosi siitä tulikin.

Tammikuuta ja alkuvuotta väritti leikkaus, jonka jälkeen syömistä sai hetken opetella uudestaan ja vaikka alkuvuosi niin raskas olikin kipujen ja uuden ihmettelyn muodossa, niin nyt asiat ovat (kohtuullisen) hyvin. Leikkauspöydälle joudutaan jälleen, mutta jospa pääsisin vuoden 2019 ilman leikkausta. Katsotaan.

Tänä vuonna on myös ollut ihania matkoja. Keväällä kävimme legendaarisella Chanel matkalla Nizzassa ja ai että se oli huippureissu. Lisäksi matkustimme omalla porukalla Fugen lämpöön seikkailemaan mm. Caminito del Reylle. Fuge yllätti jälleen positiivisesti ja hehkutin myös viinitilamatkailua Rondan alueella.  Kesän vietin kokonaan Suomessa, sillä kerrankin meillä oli kunnon kesä, lämpöä riitti ja oli kiva seurata Kyllikin kasvua ilman yhtään menoja. Syyskuussa kävimme henkilökunnan kanssa Budapestissä ja puolison kanssa kävin lokakuussa Kööpenhaminassa syömässä hyvin ja nauttimassa kiireettömästä elämästä. Ja itsenäisyyspäivän tietämillä ja sen yli olin firmamme osakkaiden kanssa Vilnassa työmatkalla neljä päivää. Vilnassa oli muuten upea joulutori ja hehkuviinitkin tuli siellä nautittua.

marinsilmin8

marinsilmin10

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / pipo ja laukku Balmuir / tennarit Chanel / t-paita Vilnasta paikallinen suunnittelija / neuletakki Samsoe&Samsoe / kaulahuivi Hemaiseva

Ja koko syyskausi onkin sitten ollut melkoista tykitystä. 15 (tai 16) viikkoon olen ollut yhden viikonlopun kotona Vaasassa, muuten koko ajan menossa jossain päin. Pääasiassa päivätyö on pitänyt kiireisenä ja päivätyö on tarjonnut kyllä ihan uskomattoman mielenkiintoisen, kasvattavan ja sanotaanko tunnerikkaan vuoden (välillä on itketty, ja välillä naurettu, välillä revitty tukkaa päästä ja välillä juotu skumppaa ja juhlittu). Ihan mielettömiä juttuja on taas tänä vuonna tehty ja yksi iso uusi askel otetaan heti alkuvuodesta, kun meillä aukeaa uusi toimisto. Jännää, niin älyttömän jännää. Tulen katsomaan tuon toimiston perään, vaikka siellä oma vetäjänsä onkin, mutta ensi vuonna tosiaankin päivätyö tuo ekstrakiireitä.

Sen lisäksi, että päivätyö on juoksuttanut tätä rouvaa kuin kilpahevosta, on myös eräs ihana harrastus, Nuorkauppakamari -toiminta, pitänyt kiireisenä. Minut nimittäin valittiin ensi vuodeksi Vaasan Nuorkauppakamarin presidentiksi, joten kalenteriin on kalenteroitu jo aika monta viikonloppua, ja viikkoa, koulutuksia ja matkoja. Visioni ensi vuodelle on aika hurja mitä kaikkea haluan viedä kamarimme osalta eteenpäin. Onneksi hallituksessa on huipputyyppejä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja jäsenistö aktiivista ja halukkaita kehittämään itseään ja toivottavasti ensi vuonna saadaan riveihin lisää itsensä kehittämisestä kiinnostuneita alle nelikymppisiä. Joten kun päivätyöt vievät ensi vuonna päiväajan, niin iltatyönä tehdään sitten Nuorkauppakamari juttuja. Nukutaan sitten vuonna 2020, jos en keksi sinne jotain uutta mielenkiintoista projektia.

Kotona sitten Kyllikki on pitänyt kiireisenä ja huomenna meidän killiäinen täyttää jo vuoden. Aika on kyllä juossut hirmuista kyytiä ja on ollut ihana seurata Kyllikin kasvua (tai noh, kasvua ja kasvua, neiti painaa hurjat 3,5 kiloa on tosi pieni) ja toilailuita. Milloin typy on pissinyt sohvan kaiteelta puolison kamerareppuun ja milloin se on härnännyt siskojaan ihan rajamaille asti ja pissinyt varmasti sata kertaa lattialle, matoille ja sohville. Huomenna juhlitaan sitten neidin synttäreitä ja riemuitaan siitä, että hän on meidän rakas perheenjäsen. Elämä olisi kovin tylsää ilman Kyllikkiä.

marinsilmin6

marinsilmin7

Vuosi 2018 on ollut kyllä kaikkien aikojen vuosi, on tapahtunut niin valtavasti ja se on kasvattanut paljon. Ja päällimmäisenä kruununa tälle vuodelle on se presidenttiparimme tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu teknologia-asioista. Ja kun tietää jo nyt mitä kaikkea vuodelle 2019 on buukattu ja mitä kaikkea suunniteltu, niin ihan pelottaa, miten hurja vuosi siitä tuleekaan. Kiireinen ainakin, mutta varmasti kasvattava, väsyttävä, mutta ennen kaikkea mahtava vuosi. Ja voi hyvinkin olla, että ensi kesänä saan vihdoin ja viimein niitä kesäkanoja. Ai että, silloin vuosi 2019 muuttuu kyllä täydelliseksi.

Mahtavaa uutta vuotta ihanat lukijani. En lupaa ensi vuodelle olevani aktiivisempi, koska kiireet starttaavat heti tammikuun alusta ja kalenteri alkaa olla jo aivan tukossa, mutta pyrin siihen, että blogi päivittyy säännöllisesti, mutta jutut saattavat olla sitten työpainoitteisia, koska tyyliasioita ei oikein ennätä edes tässä elämäntilanteessa pohtia. Mutta katsotaan mitä vuosi 2019 tuo tullessaan.

Mitä kuuluu sinulle ja minulle?

IMG_20181102_190741.jpg

IMG_20181029_170512.jpg

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kun mietin tätä syksyä ja kuulumisiani. Kaikkea värittää mahdoton kiire ja ryntäily. Edeltävät 7 viikkoa olen ollut koko ajan menossa, enkä ole tuona aikana ollut yhtään viikonloppua kotona Vaasassa, vaan aina menossa, Suomessa ja maailmalla.

Kiire on toki tietyllä tavaa valinta, mutta kun eteen on tullut niin paljon mielenkiintoisia projekteja ja kaikkiin olen vastannut kyllä, niin sehän tämän selittää. Hektisen päivätyön rinnalla olen tehnyt illat ja viikonloput Nuorkauppakamariin liittyviä projekteja: Päivä Johtajana sekä Vaasan Vuoden Työnantaja ja ollut mukana järjestämässä jäsenistöllemme koulutuksia ja ollut vähän Joulupuu -projektin taustajoukoissa mukana. Kaikkea kivaa siis.

IMG_20181028_113322.jpg

IMG_20181028_111911.jpg

IMG_20181028_112631.jpg

Ja kun se päivätyö on niin mahdottoman ihanaa, mutta niin täydellisen aikaa vievää. Kun kasvuyrityksemme kasvaa kasvamistaan ja vähän joka paikkaan tulisi ehtiä ja tehdä ja nähdä ja olla. Meillä on ihan älyttömän hyvä porukka kasassa, todella mielenkiintoisia projekteja virellä ja olemassa, maailman parhaimmat asiakkaat ja se hurja tahtotila tehdä koko ajan uusia juttuja. Meinasin juuri kirjoittaa, että onneksi saimme muutama viikko sitten uuden Office Managerin viemään meiltä osakkailta tiettyjä töitä pois, mutta onhan meidän tehopakkaus ollut töissä jo 5 viikkoa. Aika kuluu niin äkkiä.

Kyllikkikin on jo ”iso” tyttö, pienessä paketissa on melkoinen pakkaus. Marsa on isäni luona hoidossa, sillä puolisoni on kohta pari viikkoa viilettänyt menemään ympäri maailmaa, ja koin että helpointa on laittaa Marsa isälleni lomalle ja minä pyöritän arkea Kyllikin ja Alman kanssa.

IMG_20181025_161409.jpg

IMG_20181022_174755.jpg

IMG_20181027_174513.jpg

IMG_20181026_181958.jpg

Mutta tämä viikko, se jää varmasti mieleeni loppuelämäkseni. Kun 3 vuotta sitten muutin Vaasaan, ja olin irtisanoutunut silloisesta työpaikastani ja menin nykyiseen, niin en olisi kyllä ihan heti laittanut rahojani likoon sen puolesta että noin 3 vuotta myöhemmin olen puhumassa presidenttiparillemme teknologia-asioista. Mutta niin tosiaan tällä viikolla tapahtui. Upea presidenttiparimme oli torstaina Vaasassa ja olin yhdessä Wärtsilän ja VEOn sekä korkeakoulujen edustajien kanssa keskustelemasssa presidenttiparimme kanssa siitä miten voimme tuottaa puhtaampia ratkaisuja teknologian ja tutkimuksen keinoin. Olen tuosta kunniasta erittäin otettu ja kiitollinen. Asioita on tehty oikein.

Nyt tämän viikonlopun aion vetää vähän happea, olla tyttöjen kanssa ja käydä tänään leffassa katsomassa kehutun A Star Is Born -leffan. Ja laittaa ruokaa, kaalilaatikkoa. Mitäs muutakaan.

Dq7BG-nXcAAR2e4.jpeg

IMG_20181020_094420.jpg

Mitä sinulle kuuluu?

Palaan varmasti blogiin ääreen pian, sitten kun on jotain annettavaa tänne ja esim. asukuvia. Niitä ei ole kuvattu viikkokausiin.

Kuvat ovat kännykästäni kuluneiden viikkojen varrelta.

30 kysymystä

Marin_silmin-2604

Terveisiä mökiltä. On pitänyt ottaa hiukan happea viime viikonlopun jäljiltä. Jos sitä jotain taas oppi, niin nöyryyttä elämää kohtaan. En mene sen kummemmin tapahtumiin, mutta kokousviikonlopun lisäksi tuli melkoisia pommeja kolmin kappalein ja taas sitä on himpun verran vahvempi ihminen.

Tämä 30 kysymystä on kiertänyt monissa blogeissa ja minusta on ollut ihana lukea vastauksia kysymyksiin, siinä on oppinut tuntemaan monia suosikkibloggareitaan lisää ja enemmän, joten päätin minäkin vastailla kysymyksiin. Joten tässä tulee vastaukset, olkaa hyvä.

Avioliittoja?

Kerran olen naimisiin mennyt ja siinä liitossa edelleen olen. Maistraatissa kävimme sanomassa pikaisesti tahdon, ja vihkijälle annoin luvan lausua lyhyen runon ja lyhyt se olikin. Jätettiin välistä kaikki jonninjoutavat lätinät, ja lähdettiin reissuun. Muistaakseni facebookissa ilmoitimme, että mentiin vihille ja sitä kautta kaikki saivat tietää, myös perheemme.

Kihloissa?

Kerran olen kihloissakin ollut, puolisoni kanssa. Ennätimme olla kihloissa reilut 3,5 vuotta ennen kuin meidät vihittiin.

Lapsia?

Ei ole. Olemme (vapaaehtoisesti) lapseton pariskunta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä ja elämäntapamme on ollut vuosikausia vähän tavanomaisesta poikkeava, sillä asuimme useita vuosia eri maissa ja Suomessa myös monta vuotta eri kaupungeissa ja aina kaikki muu (työt, harrastukset ja ura) on ajanut perheen perustamisen edelle. Olemme kuitenkin puhuneet, että jos joskus haluaisimme lapsellisen perheen perustaa, voisimme adoptoida lapsen, mutta taidamme olla siihen jo liian vanhoja.

Lemmikkejä?

3 koiraa, Marsa, Alma ja Kyllikki, meidän tyttötrio. Minulla  on lapsesta asti ollut lemmikkejä, kaneja, kissoja, hamsteri ja koiria. Vaikea olisi kuvitella elämää ilman lemmikkejä, vaikkakin meidänlaisessa kiireisessä arjessa kaikista helpointa olisi, ettei lemmikkejä olisi.

Leikkauksia?

Niitäkin on elämässäni ollut, sillä olen onnistunut saamaan melkoisen huonot sisuskalut. Olin ilmeisesti väärässä jonossa, kun sisuskaluja jaettiin.

Tatuointeja?

Löytyy useita. Koko selkä on tatuoitu sekä oikean käden sisäsyrjässä on isohko pöllö ja harjakoira. Seuraava kuvaprojekti pitäisi laittaa aluilleen.

Lävistyksiä?

Ei ole. Lapsena korvissani oli reiät, mutta ne tulehtui heti, joten ikinä en ole korvakorujakaan käyttänyt. Kerran nuorena tyttönä festareilla heräsin aamulla napakoru navassani, mutta sitäkään en pystynyt pitämään tulehduksen takia.

Muuttoja?

Lukumäärää en muista, mutta  ei niitä kovin montaa ole. Ehkä 6 kertaa koko elämäni aikana?

Ampunut aseella?

Jo vain. Niin haulikolla, ilmakiväärillä, erilaisilla käsiaseilla kuin Desert Eaglellakin. Enkä edes tauluun osunut.

Ottanut lopputilin?

Jos olen työpaikkaa vaihtanut, olen irtisanoutunut edellisestä työpaikasta. Näitäkään ei kovin montaa kertaa ole tarvinnut elämäni aikana tehdä, sillä työsuhteeni ovat olleet aina melko pitkiä, en vaihtanut työnantajaa koskaan puolivuosittain tai vuosittain. Nykyään osakkaana omassa firmassa, ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Marin_silmin-2587

Ollut saaressa?

Heh, tälläkin hetkellä ja elämäni aikana varmasti satoja kertoja. Nimittäin omistamme puolisoni kanssa saaren, meidän mökkisaaremme. Pikkuinen saaremme on meidän henkireikä ja ihan ikioma, sillä siellä on ainoastaan meidän mökki.

Autosi?

Taloudessamme on kaksi autoa, enkä osaa nimetä kumpi olisi minun. Toinen on plug-in hybrid Volvo ja toinen A6 Audi. Olen hurahtanut täysin sähköautoiluun ja tavallinen ”bensa-autoilu” tuntuu vähän vanhanaikaiselta.

Ollut lentokoneessa?

Kyllä. Elämäni aikana lukuisia kertoja, ja mitä enemmän lentokertoja tulee, sen enemmän välillä ahdistaa. Ilmastonmuutoksen takia tietenkin. Päätin, että Suomen sisällä en lennä, vaan suosin julkisia, jos tarvitsee esim. Helsinkiin mennä.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

En tiedä, ehkä? Varmaan ainakin äitini teinivuosieni aikana on vuodattanut kyyneleitä, että tuleeko tuosta tytöstä koskaan mitään. Terveisiä sinne pilven reunalle: Älä huoli äiti, ihan hyvin tässä kävi!

Ollut rakastunut?

Kyllä.

Ollut ambulanssissa?

Kyllä. Viimeksi juhannuksena. Eläköön surkeat sisuskaluni!

Ollut sairaalassa?

Juu, useastikin. Välillä pienemmistä syistä ravannut siellä, välillä suuremmista syistä ja toki olen vieraillut tapaamassa läheisiäni sairaalassa, jos ovat sinne joutuneet.

Luistellut?

Kyllä, mutta en kyllä muista milloin viimeksi.

Surffannut?

En ikinä. Vesi ei ole elementtini. Hieman pelkään vettä, vaikka uida osaankin.

Ollut risteilyllä?

Perinteiset Suomi-Ruotsi -risteilyt kuuluivat lapsuuteeni tiiviisti, ja käytiin sitä laivalla Saksassakin lapsena. Aikuisiällä on tullut harvemmin risteiltyä, mutta mielelläni lähtisin esimerkiksi Päivä Tukholmassa -risteilylle puolisoni kanssa.

Marin_silmin-2593

Ajanut moottoripyörällä?

Juu. Taloudessamme on tällä hetkellä kaksi moottoripyörää, tosin toinen taitaa olla museorekisterissä.

Ratsastanut hevosella?

Olin innokas ratsastaja lapsena ja vietin paljon aikaa tallilla. Aikuisiällä olen muutaman kerran käynyt issikalla ratsastamassa. Pelottavaa touhua.

Suosikkihedelmä?

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei sellaista ole. En oikein pysty syömään mitään hedelmiä, sillä niistä aiheutuu aika paljon vatsavaivoja ja kipuja. Jos joku pitää nimetä, niin vesimeloni, sillä sen syöminen ei aiheuta oireita.

Aamu vai ilta?

Aamu, sillä olen aamuihminen. Silloin olen tehokkaimmillani ja viikonloppujen kiireettömät aamut ovat mitä parhainta vastapainoa kiireiselle arjelle. Illat ovat minulle kovin lyhyitä, sillä yleensä kömmin sänkyyn jo yhdeksän jälkeen illalla ja olen sikeässä unessa jo ennen iltakymmentä. Terv. mummo.

Lempiväri?

Musta, mutta jos mustaa ei saa valita, niin silloin harmaa 😉 .

Kahvi vai tee?

Kahvi, ehdottomasti. Juon joka päivä yhden, maksimissaan kaksi kuppia laadukasta luomulaatuista tummapaahtoista kahvia, ja kahvikone jauhaa kahvipavut tekovaiheessa. Kahvista olen tarkka ja meillä töissäkin ollaan ja siellä on aina laadukasta hyvää kahvia.

Paras piirakka?

Oma tekemä sieni-pekonipiirakka.

Kissa vai koira?

Tämä on helppo. Kissa. No ei vaineskaan. Tietysti koira.

Paras vuodenaika?

Syksy. Kirpeät aamut, kuulas sää, hieman lämmittävä aurinko, pimenevät illat ja värien ilotulitus. Ja sienet. Oi jospa aina olisi syksy.

Viimeisin puhelu?

Isäni kanssa.

Viimeisin viesti?

Ystäväni kanssa, vastasin hänelle, että ”soitellaan toki <3” ja sovimme soittotreffit tälle illalle. Joskus pitää vaan puhua, ei viesteillä saa kerrottua kaikkea.

Marin_silmin-2586

Marin_silmin-2597

Tällaiset 30 asiaa tuli kerrottua. Osa varmasti tuttuja juttuja, osa ehkä uusiakin. Kuvat ovat Köpiksestä. Oli pakko käydä ottamassa pinkin seinän edessä asukuvat, kun puoliso hymyili ja ilmoitti että on löytänyt minulle täydellisen spotin asukuville. Tietää minun suuresta rakkaudesta pinkkiä kohtaan 😉 .

Ihanaa viikonloppua. Muista levätä ja ottaa aikaa itsellesi. Minä aion nukkua koko tämän illan (flunssa jyräsi kaiken kukkuraksi uudelleen) ja huomenna jos sää ja kunto suo, lähden sieneen.