Omassa sängyssä nukkuminen on syömisen jälkeen ihaninta mitä tiedän. Arjen luksusta. Tosin, vihaan arjen luksusta -sanaparia, mutta tähän tilanteeseen en keksi parempaakaan ilmausta. Olen aina tykännyt nukkua, ja lähipiirini tietää unenlahjani. Vuosia sitten havahduin miettimään, että vietämme vuorokaudestamme noin kolmasosan sängyssä: nukkuen, löhöillen, leffoja katsellen, syöden, kuka mitenkin. Ja silloin päätin laittaa nukkumiseen liittyvät asiat kuntoon. Sänky vaihdettiin priimaan, peitot ja tyynyt vaihdettiin juuri omaan makuun sopiviksi (arvatkaa oliko hauskoja ja yllättyneitä puheluita kun soittelin eri hotelleihin ja kyselin mitä peittoja ja tyynyjä he käyttävät) ja aloin myös kiinnittämään huomiota vuodevaatteiden laatuun. Olin aina suosinut vuodevaatteissa pehmeitä materiaaleja, koska minulla on herkkä iho ja haluan, että illalla nukkumaan mennessä minulla on tunne, että nukahtaisin pumpulin keskelle.

Viime syksynä kävin pyörähtämässä Balmuirin Helsingin liikkeessä yhdessä ystäväni kanssa ja heidän henkilökuntansa esitteli meille uusia lakanoita. Kun laskin käteni Palazzo -lakanalle, se oli menoa se. Mikä pehmeys, mikä sileys, mikä täydellinen pumpulinen tunne. Nämä on pakko saada, ajattelin, ja jos jotain on pakko saada, niin pakkomiellehän siitä syntyy. Ja niin niistä syntyikin. Joulukuun Chanel-pikkujouluissamme ostin sitten nuo täydelliset pussilakanat kotiimme, joululahjaksi koko perheelle (myös koirille, koska ne nukkuvat sängyssämme). Lakanat on valmistettu Egyptin puuvillasta, ja niissä on harvinainen 1000TC-lankaluku, joka on erittäin korkea, ja kertoo kankaan erittäin korkeasta laadusta. Voi hyvinkin olla, että saattoi tulla helmiä sioille, varsinkin kun nuo karvaiset kaverit viettää myös valtaosan päivästään meidän sängyssä, mutta mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi.

Lakanat ovat ihanat, täydelliset, ja varsinkin Alma rakastaa kiehnätä niissä ja mennä kylkimyyryä pitkin sänkyä. Minäkin menisin, mutta tippuisin nopeasti sängystä. Jopa puolisoni sanoi, että onpa hyväntuntuiset lakanat ja se on paljon se. Mutta ollakseni rehellinen, mietin monta kertaa olenko hullu ostaessani hirmuisen kalliit lakanat koiraperheen sänkyyn, mutta onneksi ostin. On ne niin ihanat. Mutta myös odotusarvo oli erittäin suuri lakanoita kohtaan. Muistan kun ne laitettiin sänkyyn ensimmäisen kerran ja odotin nukkuvani vähintään prinsessaunta niissä koko yön. Mutta sattuikin käymään niin, että sinä iltana ei uni tullut ja valvoin lähes koko yön pyöriskellen sängyssä ja kuunnellen milloin Marsan ja milloin puolisoni kuorsausta. Aamulla olin niin kiukkuinen ja vihainen ja pettynyt, kun en saanutkaan täydellisiä yöuniani uusissa lakanoissani. Mutta nyt sairasloman aikana olen ottanut kaiken ilon irti ja köllinyt päivät pitkät pumpulinpehmeissä – ja ryppysissä – lakanoissani (meillä ei katsos lakanoita silitellä) ja nauttinut siitä pumpulissa nukkumisen tunteesta. Ja siitä syystä myös te pääsette nyt ihailemaan meidän ryppyisiä lakanoita.

Ja oli hirmuinen vääntö saada Alma poseeraamaan nukkumista kuvissa. Normaalisti tuo neitokainen nukkuu mitä kummallisimmissa asennoissa lakanoiden seassa, mutta nyt, kameran ollessa kädessä, hän vain istua nakotti eikä suostunut ollenkaan nukkumaan.  Yhden kerran sain neitokaisen kumoon. Rontti.