Kovan onnen tunika

Marin_silmin-3981

Marin_silmin-3989

Voisin nimittää näissä kuvissa olevaa väripläjäystä kovan onnen tunikaksi, sillä sitä se toden totta on. Ostin tunikan FB kirppikseltä, kun suorastaan hullaannuin tunikan väreistä ja kuosista. En tiedä mikä iski, mutta ihan kuin joku olisi iskenyt halolla päähän ja kaupat tehtiin salamannopeasti. Ja siitäpä alkaakin tunikan epäonninen tarina.

Paketti oli matkalla viikon, siis sellainen kirjekuoren kokoinen (mahtuu postiluukusta) pakkaus. Kun se vihdoin perjantaina saapui Vaasaan, sitä ei toimitettukaan minulle, vaan jollekin miehelle (joka olisi saattanut ihmetellä paketin aukaistessaan, ettei kyllä ole hänen juttunsa tuo). Anna kun kerron.

Kun saavuin perjantaina kotiin, puolisoni tuli heti kysymään, että onko siinä sinulle tulevassa paketissa jotain tärkeää… Minä vähän hämilläni siinä vaiheessa, että juu, siinä on vaatelähetys ja olisihan se kiva saada, miksipä tällaista utelet? Ensimmäinen ajatus siinä vaiheessa oli, että Kyllikki on opetellut uuden jekun ja antanut paketille kyytiä tai pissannut sen päälle. Mutta ei, tällä kertaa villikkomme oli syytön. Postipoika oli ilmestynyt myöhään iltapäivästä ovemme taakse ja kertonut puolisolleni, että on toimittanut minulle tarkoitetun paketin väärään osoitteeseen, väärälle kadulle ja väärän nimiselle henkilölle. Asunnon numerot kyllä täsmäsivät. Hän oli heti huomannut virheensä ja soittanut ovikelloa perään, mutta turhaan, kukaan ei tullut avaamaan ovea. Hän oli sitten jättänyt lapun, josko asunnon omistaja voisi tuoda paketin oikeaan osoitteeseen, eli minulle… Noh, pisteet siitä että poitsu myönsi että mokasi, ja yritti edes jotenkin korjata mokaansa ja kertoi meille siitä (viimeksi nimittäin kun sitä Hollanti-Suomi välillä 2,5 kk reissannutta pakettia selvitettiin, niin posti pesi kätensä kokonaan, vaikka sanoi suoraan, että mokasivat, mutteivät tietenkään korvanneet tuplakuluja).

Minullahan tietysti siinä vaiheessa nousi jo savu korvista, kun puoliso tämän tarinan kertoi, koska eihän Posti voi valtuuttaa muita ihmisiä, heidän asiakkaitaan, korjailemaan heidän virheitään ja tekemään heidän työtään loppuun, että kyllähän se Postille kuuluu hommata se minun paketti takaisin ja toimittaa oikealle omistajalle, ei sen henkilön kenelle paketti on väärään osoitteeseen toimitettu. Ja kuka korvaisi jos paketin vastaanottanut henkilö ei toimittaisikaan sitä minulle tai ilmoittaisi Postille, että hoitakaa homma loppuun asti, sillä lähetyksen seurannassa luki, että paketti on toimitettu perille. Noh, varsinaisesti se ei nyt ihan perille asti saapunut.

Marin_silmin-3992

Marin_silmin-4024

No, minä reippaana tyttönä lähdin käymään siinä toisessa osoitteessa, sillä meillä oli puolison kanssa vahva epäilys, missä paketti oli. Kukaan ei kuitenkaan aukaise ovea, joten eikun takaisin kotia kohti. Sitten juuri ulko-ovella tulee vastaan nuorehko kundi, jolta ohimennen kysyn, että satutko muuten olemaan se ja se, ja asut asunnossa X. Ja tataa! Kyllä oli. Kerroin tilanteen, jolle nauroimme ja sain pakettini takaisin. Jippii. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei aivan, sillä valitettavasti tunikan huono onni ei päättynyt tähän…

Otin tunikan heti käyttöön, kaunis kun oli ja totesin puolisolleni, että tämä on hiukan naftin oloinen hartioista (miksi oi miksi minulla on leveät hartiat) ja vähän vaikea riisua pois. Sitten eilen, kun olimme olleet niin autokaupoilla, ruokakaupassa sekä minä katsomassa futista Kyllikin kanssa kentän laidalla, palaan kotiin ja riisun tunikan pois nahkealta iholtani ja se perkele vieköön jäi minuun kiinni ja kun menin riuhtaisemaan sitä ihan kunnolla, niin otti ja repesi koko toisen hihan sauma olkapäästä. Nyt minulla on siis revennyt silkkitunika kotona ja pitäisi löytää uusi ompelija, joka voisi fiksata tuon sauman sekä mahdollisesti avata tunikan selässä kulkevan keskisauman ja ommella sinne vetoketjun, jotta pukeminen olisi jatkossa helpompaa…

Että sellainen tarina tuolla väripläjäyksellä. Luulen, että universumi yrittää kertoa minulle, että jätä tyttö nuo väri-iloittelut välistä ja keskity vaan mustaan.

Marin_silmin-3983

silkkitunika Marc jacobs / silkkihousut Filippa K / espadrillokset ja laukku Chanel / aurinkolasit Prada 

Marin_silmin-4008

Oman elämän huippumalli

Marin_silmin-0506

Marin_silmin-0570

Marin_silmin-0551

Tataa! Puoliso meni ostamaan meille valokuvausstudioseinän ja hirveän määrän valoja ja nyt saa leikkiä oman elämänsä huippumallia lakkaamatta. Päätimme tänään ensimmäistä kertaa testata valoja, kankaita ja ylipäätään rakentaa tuon seinän pystyyn ja testata että millainen se on. Ja hyvähän se on. Kyllä saa talvisin helposti otettua asukuvat kotona, kun asentamiseen ja purkamiseenkaan ei kulu liiemmilti aikaa. Ainoa vaan, että taustakankaat täytyy silittää hyvin, joten näissä kuvissa näette taustana meidän vanhan ja kuluneen kashmirviltin.

Päälläni oleva paita on se kirppislöytö kesäloman alusta mitä hehkutin innoissani ja päällä ensimmäistä kertaa. Tykkään sen reilusta mallista ja erikoisista yksityiskohdista. Siinä on upeat napit hihansuissa, halkiot alareunassa kummallakin sivulla, sekä korkeampi kaulus, kun normaalisti kauluspaidoissa on. Koko on 44, eli reilusti iso, mutta malli on ilmeisesti sen verran leikattu istuvaksi, että se jää minulle tuollaiseksi reiluksi teltaksi, juuri kuten halusinkin. Ja jalassa ensimmäistä kertaa aikoihin farkut. Ei ole niillä kolmenkympin helteillä tehnyt mieli kiskoa jalkaansa mitään hikilinkoja, yyh. Nyt kun on vähän viilentyneet säät, niin pukeutuminenkin taas kiinnostaa eri tavalla.

Marin_silmin-0514

Marin_silmin-0542

kauluspaita Seidensticker / farkut H&M / laukku ja rannekoru Hermès / kengät Chanel

Marin_silmin-0563

Odotan jo innolla syksyä, pimeneviä ja viileneviä iltoja ja sitä että saan laittaa iltaisin kynttilät palamaan ja voin pukeutua taas luottovaatteisiini: nahkahousuihin ja neuleisiin ilman läkähtymisvaaraa. Syksy tulee olemaan osaltaan aika kiireinen ja reissuvoittoinen. Luvassa on niin Leviä, Budapestiä työporukalla kuin Kööpenhaminaakin ja kaikkea muuta. Siitäkin syystä on hyvä, että meillä on tällainen studio niin voi kuvata myös kotona vaikka usemmat asukuvat kerralla (mitä on tullut esim. tietyllä viikolla käytettyä). Kysyin muuten instastoriessa viime viikolla, että mitä toivotte blogilta syksyn osalta ja asukuvat oli selkeä ykkönen, lisäksi laukkujuttuja, se huivipostaus (tulee nyt aika pian, kiitos tämän studion!) sekä vaate- ja kenkähuoltoon liittyviä asioita. Kaikki on listattu ylös raakaversioina ja niitä työstetään kyllä, kiitos hyvistä vinkeistä.

Eikö ole muuten kauniit gladiolukset näissä kuvissa mukana? Kävin viime viikolla Plantagenissa ja bongasin tuollaisen gladiolus nipun myynnistä muistaakseni 8 euron hintaan, joten oli ihan pakko ostaa kotiin niitä. Niin näyttävän tyylikkäitä.

Niin, ja jottei se totuus unohtuisi aina miten näitä kuvia otetaan, niin tässäpä vielä behind the scenes -kuva, miten meillä niitä kuvia otetaan…

Marin_silmin-0501

Marin_silmin-0524

Mitäs tykkätte kirppislöydöstäni?

Kerran kesässä

Marin_silmin-3921

Marin_silmin-3954

Marin_silmin-3969

Huh hellettä ja on ilmoja pidellyt.

Oli mukava palata eilen kotiin 3 viikon reissuputken jälkeen ja sisällä vastassa oli ihana 33 asteinen muhinut ilma. Vähän meinasi hätä iskeä tyttöjen takia, että mitäs ihmettä, mutta kohtuullisen hyvin on saatu pidettyä neitokaiset viileänä, mitä nyt itse valvoin viime yön. Vähän haastava kesä ollut näin niin kuin pumppuvikaisen seniorikoiran omistajana ja hieman villin pentukoiran. Mökillä oli niin helppoa heittää vaan koirat järveen ja hypätä itse perässä. Asukuvien ottaminen on todellakin jäänyt, sillä siinä samassa läpinäkyvässä mekossa (tässä postauksessa) on eletty viime viikot ja biksut siellä alla. Ei paljoa asukuvia kuvailla ja biksukuvia ette tule tässä blogissa näkemään, ehei.

Mutta jos mikä on varmaa, niin se on varmaa, että minä kiskaisen näköjään kerran kesässä tuon väri-iloittelu-kesäkolttuni päälle, se kun on oivallinen kesävaate, ilma kiertää ja nuo perhoshihat ovat ihanan vilpoisat, mutta myös suojaavat käsiä auringolta. Viimeksi olette nähneet sen blogissa hieman päälle vuosi sitten Nizza kuvissa, eli täällä. Mekon ainoa huono puoli, armottoman liian lyhyen helman lisäksi, on keinokuitu. Jos tuo mekko olisikin esim. silkkiä, niin se olisi paras ikinä, mutta ei, sitä se ei ole. Lisäksi siinä on alumekko/kangas kiinni, mikä kyllä sikäli on hyvä asia, mutta ei näillä helteillä. Mutta jostain syystä minä siitä niin kovasti tykkään, kun en ole siitä pystynyt luopumaankaan. Mekko on nimittäin ollut kymmeniä kertoja lähtöpasseja saamassa, mutta aina sen kiikutan kirppiskasasta takaisin käyttöön.

Marin_silmin-3958

mekko Philosophy Blues Original / sandaalit Hermès / laukku Chanel / aurinkolasit* Aarni (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-3961

Kirppiskasasta puheenollen. Puoliso on ensi viikon reissussa ja minä yksin kotona. Aion purkaa koko vaatehuoneen olkkariin ja käydä jokaikisen nyssäkän ja pussakan läpi mitä vaatehuoneestani löytyy. Aarteita aivan varmasti, mutta varmasti myös tavaraa myyntiin asti. Täytyy miettiä josko tekisin tänne blogiin erillisen myyntisivun, tai laitanko tuotteet Zadaan vai eri FB -kirppisten ryhmiin myyntiin vai tekisikö peräti instatilin myytäville tuotteille. Saa nähdä. Katsotaan mitä kaikkea pistän pois ja kiertoon. Jokatapauksessa ilmoittelen täällä, kun sen aika koittaa.

Ihanaa, herkullisen hikistä viikonloppua. Minä jatkan itseni nesteyttämistä kookosvedellä, mutta kyllä viinikin maistuisi. Ja aivan, tässä se lyhyt kesätukkani nyt on. Tykkään niin älyttömän paljon, yhtä paljon kuin hullu puurosta (on muuten kummallinen sanonta!), ei hiosta, kuivaa paljon nopeammin eikä mene niin takkuun kuin se vanha hiusläjä.

Marin_silmin-3914

Marin_silmin-3930

Chanel + ale = #hupslipsahti

marinsilminchanel

marinsilmin9

 

Hupsista tosiaan. Chanel ja ale on kyllä vastustamaton yhdistelmä, ja koituu aina kohtalokseni. Tänä vuonna jätin Nizzan alet väliin ja ajattelin, ettei tule kiusauksia nyt ainakaan, mutta eipäs tiennyt tyttö, että Helsingin reissulla Dellassa se selkäranka katkeaisi. Tennaritytöllä jätti sydänkin muutaman lyönnin välistä, kun näin tuon vastustamattoman hopean nahan ja harmaan mokkanahan liiton. Täydellinen väriyhdistelmä. Ja tennarin malli jo aikaisemmin hyväksi todettu ja hintalapussa -30%. Ei mietitty kahta kertaa kun nappasin kengät kainaloon ja painelin tiskille maksuhommiin naama leveässä hymyssä.

Ja koska olen malttamaton, niin toivon salaa, että edes yhdeksi päiväksi viilenisi, että pääsisin laittamaan nuo uudet tennarit jalkaan nahkahousujen ja sen ihanan kirppislöytöni, jättikauluspaidan, kera ja tuo kuvissa esiintyvä clutch kruunaisi koko komeuden. Mutta toisaalta, kyllä se syksy vielä sieltä saapuu, joten ehkä nyt nautitaan koko rahan edestä tästä huikean kauniista kesästä mitä Suomi meille nyt tarjoaa. En muista ikinä, että mökillä olisi ollut varjossa yli 32 astetta lämmintä, mitä nyt viime päivinä on ollut. Ja onneksi järvi on ihan vieressä, niin voi vaan juosta laiturille ja hypätä pommilla järveen ja uida rantaan ja ottaa tytöt viilentymään myös. Paitsi että vesikin on kuin linnun maitoa. Nyt nautitaan.

marinsilminchanel356

marinsilmin7

marinsilminchanel358

Oletko sinä tehnyt hyviä alelöytöjä?

 

 

Vieläkö on villihevosia?

_DSC0145

_DSC0158

_DSC0189

Katsoimme viikonloppuna puolisoni kanssa YLEltä luontodokkarin, mikä käsitteli Patagonian alueen eläimiä ja siellä puhuttiin myös villihevosista. Ja aina kun puhutaan villihevosista jossain, tarttuu otsikon korvamato välittömästi, joten tässä teillekin Hanna Ekolan kesähitti vuodelta ’91 soimaan päähän. Olkaa hyvä.

Kuvissa esiintyvät kauramoottorit eivät tosiaankaan ole villejä, itse asiassa aivan ihania tapauksia ja asustavat anoppilassa. Tänä keväänä syntyi vielä tuo kuvissa esiintyvä pieni varsa, Maija, jota vahingossa kutsun aina poniksi, kun hän on niin pieni vielä. Ja tuo pienokainen varasti kyllä sydämeni täysin. Niin pehmoinen ja ihana. Tukkakin ihan lyhyt ja kikkara, mikä suloisuus. Onneksi se taitaa jäädä anoppilaan, joten pääsen näkemään sydämensulattajaa useamminkin.

marinsilmin4

_DSC0151

_DSC0140

En ole sitten lapsuuden ollut kovin kummoinen heppatyttö. Muistan sen kerran, kun isoveljeni tuli yhden ainoan kerran katsomaan ratsastustuntiani (vai olikohan peräti kisat) ja juuri silloin tietenkin putosin selästä. Sen pilkan ja naurun jälkeen ähmäpäissäni päätin, etten ikinä enää ratsasta. Noh, ehkei tuollaisena kymmenkesäisenä tehdyt päätökset välttämättä hautaan asti kestä, tämä ei ainakaan kestänyt, sillä olen muutaman kerran aikuisikäisenä käynyt issikkavaelluksella kälyni kanssa. Ne ovat olleet ihan mukavia, joskin pelottavia, kun issikka lähtee tölttäämään tai laukalle, huh. Ja peppu on hellänä ja ruhjeilla sitten ainakin viikon eteenpäin.

Kuvissa näkyy Lagerfeldin alelaukkuni. Se on hyvä kantojuhta. Kevyt, laadukkaan oloinen ja vetää sisäänsä tavaraa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Puolisoni tokaisi, että minun sininen Hermèsin Evelyne on kuulemma ihan samanlainen kuin tuo Karl… No ei ihan, mutta melkein. Onhan niissä sama väri, sekin on jo jotain… 😉

marinsilmin3

marinsilmin5