Tämä Nizzassa kuvatun asun tunika/mekko on vanha ja rakas, ja täällä bloginkin puolella ennenkin vilahtanut, välillä jopa kirppis kasassa. Olen todella monesti laittanut tuon mekon kirppiskasaan, ja sittenkin sen sieltä aina pelastan ja otan käyttööni ja tykkään siitä aina vaan enemmän ja enemmän. Ja välillä ilmeisesti en, kun olen myyntipuuhissa toisinaan.

Olen tainnut teille ennenkin kertoa, että ko. mekko on kovastikin maailmaa nähnyt. Se päällä on istuttu hikisenä Central Parkissa Norah Jonesin keikalla (puolison toiveesta) sekä katsottu muutaman miljoonan ihmisen seassa 4. heinäkuuta ilotulituksia New Yorkissa keskellä moottoritietä. Muistan myös sen hetken, kun kävin pesemässä mekon Key Westin vaatepesulassa enkä laittanut kuivausrumpuun riittävästi aikaa, joten kuivattelimme loput vaatteet hotellihuoneessamme loppuun asti… Sen lisäksi lukuisissa Euroopan kaupungeissa mekko on mukana kulkenut. Jännä, miten sitä muistaa todella tarkasti erinäisiä asioita vaatteiden kautta. Muistan nimittäin myös erään dinnerinkin mitä olen tuo kolttu päällä syönyt. Kummallinen on kyllä toisinaan ihmisen muisti, kun sitten taas tänään yritin miettiä uunipelti -sanaa puolisolle sekä piti soittaa että mikä se sana on, kun poltetaan paljon puita ja niistä tulee sellaista harmaata tomua (tuhka…). Jestas, taisi tulla loma ihan tarpeeseen.

Mutta mökillä ollaan vielä ihan elossa. Yö valvottiin aika tehokkaasti, kun Alma oli sitä mieltä että on todella pelottavaa yöpyä saaressa ilman isiä  (eli puolisoani) ja puhisi vähän jokaiselle äänelle. Kunnon vahtikoira. Ja Marsa menee pitkin seiniä lääketokkurassa kun käytiin tänään pienessä kynsioperaatiossa eläinlääkärissä. Perusarkea siis lomallakin.

Ja nyt minä rupean saunomaan ja lukemaan uusinta Harry Holea. Palataan.