Minun piti julkaista tämä jo maanantaina, mutta koska naisella on lupa muuttaa mielensä, niin julkaisinkin tuolloin kuluttamista käsittelevän tekstin ja tämä jäi aivan unholaan. Joten näin elokuun ensimmäisen työviikon päätteeksi tämä on hyvä laittaa jakoon.

Kasasin alle heinäkuun parhaita asioita.

Heinäkuun paras ruoka oli puolisoni mökillä tekemät ribsit ja kukkakaalipekonisalaatti. Ne ribsit ovat TÄYDELLISIÄ! Tosin mitään pikaruokaa ne eivät ole, sillä keittämisineen ja avotulella paistamisineen niihin menee monta tuntia. Mutta ovat jokaisen hetken arvoisia!

Heinäkuun paras drinkki oli Jyväskylän reissulla maistettu raparpericocktail uudessa Verso hotellissa. Tähän vaikuttaa myös se, että juoma nautittiin erinomaisessa seurassa.

Heinäkuun paras reissu oli ehdottomasti Uumajan reissu team  fugemummojen kesken. Niin hauskaa ja meidän tyylistä. Onneksi seuraava reissu on jo ensi viikolla. Tällä kertaa Prahaan.

Heinäkuun paras kirja oli Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Luin heinäkuun aikana 7 kirjaa ja nuo muut olivat enemmän ”aivot narikkaan” hömppää, joten siitä syystä Hintsan kirja nousi suosikiksi ja sai oivaltamaan enemmän kokonaisvaltaista elämänhallintaa myös omaan elämääni. Knoppitietona kerrottakoon, että kaikki lukemani kirjat olivat e-kirjoja. Hyvin harvinaista tällaiselle perinteisiä kirjoja fanittavalle henkilölle.

Heinäkuun paras keikka oli Ismo Alangon keikka Joroisten Musiikkipäivillä. Yli kaksi tuntia Ismon hittejä tehdasrakennuksessa eturivissä, ei huono.

Heinäkuun paras asu löytyy Lapsi on terve kun se leikkii -postauksesta. Kesäinenhän se ei ole ollenkaan, mutta siinä yhdistyy paljon minulle mieluisia elementtejä ja mielestäni kuvista tuli kerrankin kivat.

Heinäkuun paras löytö ei missään nimessä ole mitään mitä olisin bongannut kauppojen aleista tai netistä vaan ihka omasta saaresta, nimittäin oman saaren kanttarelleista päästiin nauttimaan heinäkuussa useampaankin otteeseen, nam!

Heinäkuun paras hetki oli mökillä kaatosateessa puolison kanssa ruokaa laittaessa ja todetessa että elämä on hyvää. Tässä ja nyt. Jopa kaatosateessa.

 Kuvat ovat kännykällä otettuja heinäkuun aikana vähän sieltä sun täältä.

Mitkä olivat sinun heinäkuun parhaat?

Mikäköhän siinäkin on, kun välillä jää ihan jumiin? Jumiin lukemaan mielenkiintoisia keskusteluita ravinnosta ja lisäravinteista ja huomaa yhtäkkiä menneen muutaman minuutin sijasta tunnin. Tai jumiin lenkillä tuijottamaan kauniita maisemia. Tai tiettyihin ruoka-aineisiin, joita tulee syötyä viikkotolkulla kun ei muutakaan keksi. Tai jumiin tiettyihin biiseihin, kuten FFDP:n  Wash it all away:n, jota olen kuunnellut nyt viikon verran aika lailla repeatilla. Tai jumiin tiettyihin asusteisiin, kuten nyt vaikka kuvassa näkyvään kelloon, jota en ole jaksanut vaihtaa ainakaan kuukauteen.

Ja mikä pahinta, jumiin puhelimen sovelluksiin.

Eilen soimasin itseäni siitä, että tosiaankin jäin yli tunniksi jumiin lukemaan kännykän kautta mielenkiintoisia ruokakeskusteluita. Harmitti, että se aika oli pois koirilta, kun minä istuin kännykkä kädessä sohvalla uppoutuneena täysin seuraamaan keskustelua siitä mikä olisi optimaalista ravintoa ihmisille ja mitkä superfoodit ovat hyviä ja mitkä ei.

Onneksi aihe oli opettavainen ja mielenkiintoinen ja opin paljon lisää, joten annettakoon se anteeksi. Eniten minua harmittaa aina jälkikäteen, jos jumitan esim. instagrammissa illat pitkät selaillen eläin- ja muotikuvia. Se suututtaa aivan suunnattomasti, että miksi tuhlaan kallisarvoista aikaani johonkin niin turhanpäiväiseen, kun sen ajan voisi käyttää paremmin ja tehokkaammin, esimerkiksi treenaamiseen, koirien kanssa olemiseen ja rapsutteluun ja puolison huomioimiseen. Tai ruuanlaittoon. Tai oksujen moppaamiseen, kuten tänään 😉 . Johonkin muuhun, kuin kännykkä/padi/läppäri kädessä sohvalla istumiseen. Niin hukkaan heitettyä aikaa.

Ja aika, se on se ainoa tärkeä ja arvokas asia mitä nykyään on ja sen vähän vapaa-ajan haluaisi käyttää itselleen merkityksellisiin asioihin ja laadukkaasti. Aionkin nyt priorisoida ajankäyttöäni enemmän ja vähentää reilusti kännykkä kädessä oleskelua ja kaikkien ”turhien” sovellusten näpräilyä. Jos sitä saisi vaikka edes elokuvan katsottua ilman sähköpostien lukemista, instagram feedin selaamista ja FB:n päivittämistä. Ja oikeasti tulisi elettyä sitä elämää ilman kännykän läpi tuijottamista. Ilman filttereitä, rajaamista, pokemon jahtia tai vaikka keikan katsomista kännykän näytön läpi (näitä näki paljon esim. lauantaisella Ismon keikalla, jengi kuvasi kännykällä keikan ja käytännössä katsoivat keikan kännykän näytön kautta, vaikka Ismo lauloi muutaman metrin päässä livenä).

Lähdetkö mukaan vähentämään kännykkä kädessä -oleskelua?

Tämä kirjoitus on odottanut julkaisuaan jo kolme kuukautta, siitä lähtien kun blogini aloitin… Olen pähkäillyt kuinka toisin oman ajatusmaailmani ilmi asian tiimoilta ja viime viikolla julkaistu haastattelu laukkuharrastuksestani sivusi aihetta, joten tässäpä mietteitäni kuluttamisesta. Harmikseni en saa näppiksen kautta ajatusmaailmaani purettua niin hyvin kuin mitä ajatukset risteilevät päässäni, mutta kyllä te tästä fiksuina lukijoina kopin otatte.

Olin ennen melkoinen himoshoppaaja. Vaatehuoneeni oli täynnä tavaraa ja silti uutta piti saada koko ajan. Raahasin kirppareille vaatteita, joissa oli vielä hintalaput kiinni. Klik klik verkkokaupassa ja parhaimmillaan/pahimmillaan vaatteet olivat seuraavana päivänä oven takana. Ja ulkomaanreissuilla saatoin pyöriä kaupoissa 10-11 tuntia päivässä helposti viikon ajan. Ja voinette varmaan arvata, että nuorena tyttönä ostettiin juurikin niitä ”rättejä”, eli ketjuliikkeiden huonohko laatuisia vaatteita, jotka olivat niin edullisia, että piti sitten ostaa kassisovalla. Keinokuituja, kiertäviä saumoja, epäsopivia malleja jne. Ostin varmaankin tavaraa johonkin tyhjiöön, ja tylsyyttäni, ja se oli kyllä niin typerää,  rahan ja luonnon haaskausta. Toki, nuorena haki vielä sitä omaa tyyliään ja jokaiseen muotikotkotukseen piti lähteä mukaan miettimättä onko se oma juttu vai ei, joten ilmankos se rättivuori vain kasvoi kasvamistaan.

Onneksi jossain vaiheessa vuosia sitten tajusin, että ei tässä ole mitään järkeä ja aloin miettimään kulutuskäyttäytymistäni uusiksi, ikä toi itsevarmuutta ja viisautta lisää. Ja siitä päätöksestä olen todella onnellinen. Sen myötä vaatehuoneen valikoima on varmasti yli puolittunut, mutta tilalle on tullut ajatonta, laadukasta, vuodesta toiseen käyttökelpoista vaatetta ja laukkuja. Oma tyyli on ollut jo vuosia sama ja tiedän heti, toimiiko joku vaate muiden vaatehuoneessa olevien vaatteideni kanssa vai ei. Enkä missään nimessä juokse jokaisen muotioikun perässä, itse asiassa todella harvan. Sen vuoksi blogini ei missään nimessä olekaan muotiblogi, vaikka muotia ahkerasti seuraankin, vaan miellän ehkä enemmänkin blogini tyyliblogiksi.

Ostan nykyäänkin omaan makuun hieman liian paljon, mutta muutos vanhaan on todella suuri, merkittävä suorastaan. Ja ostan nykyään paljon käytettynä. Esimerkiksi suurin osa laukuistani ovat tulleet minulle preownedina, käytettyinä. Ja näin tulee jatkossakin olemaan. Ostan mielelläni hyvälaatuisen käytetyn laukun, säästän siinä itse oman pankkitilin saldoa, sekä toivottavasti edes jossain määrin luontoa.

Mutta yritän myös muistaa sen tosiasian, että vaikka ostankin käytettynä tavaraa, niin se ei tarkoita sitä että ostosmäärät voisivat kasvaa jotenkin suuremmiksi, koska voi paremmalla omalla tunnolla ostaa enemmän, kun ostaa käytettynä tai että maailma pelastuisi enemmän kun ostan samat tavaramäärät kuin ennen, käytettynä. Jotenkin tähän ajatusmalliin törmää aina välillä, eikä se minusta poista sitä alkuperäistä ongelmaa: liian suurta kuluttamista. Moni sallii itselleen samat suuret ostomäärät kun ostaa tuotteet käytettyinä.

Kipuilen aika ajoin todella paljon sekä oman että muiden kulutuskäyttäytymisen suhteen ja usein saatan myydä/antaa vaatehuoneesta kerralla todella paljon pois, kun tulee sellainen tunne, että tätä tavaraa on aivan liikaa omiin tarpeisiin. Haastattelua tehdessämme, kun keskustelimme laukkumääristä, tajusin, että omissakin nurkissa pyörii tarpeettomana monta laukkua, jotka saavat lähteä syksyn aikana. Pärjäisin aivan hyvin noin viidellä laukulla: työlaukku (Birkin), vapaa-ajan laukku (Boy), iltalaukku (esim. woc), yksi iso viikonloppulaukku (esim. Balen work) ja yksi jokapaikan laukku (Evelyne). Noh, kyllä niitä laukkuja on edelleen moninkertainen määrä tuohon esimerkkiin nähden, mutta pikku hiljaa luovun niistä mitä en enää käytä.

Seuraan myös aika ajoin huolestuneena ihmisten tavaran haalimista niin facebookin kirpputoreilla kuin blogeissakin. Jotenkin se on surullista, sillä me kaikki tulisimme toimeen paljon vähemmällä, minäkin. Pohdin myös aina sitä, että miksi ihmiset ostavat nykyään niin paljon? Onko asiat hyvin, vai täytetäänkö sillä ostamisella jotain tyhjiötä/ongelmaa elämässä mikä pitäisi hoitaa toisella tavalla järjestykseen kuin hillittömällä shoppailulla. Tuntuu, että päällä on suorastaan jonkunlainen ostomania ja kuukauden-kahden päästä sama tavara laitetaan käyttämättömänä kiertoon uusien hankintojen tieltä tai todetaan ettei ollutkaan omalle tyylille sopiva. Ja kun puhutaan vaikka merkkilaukuista, niin onhan niissä isot rahat kiinni, joten siitäkin syystä kummastelen hieman ihmisten toimintaa. Toki, teen varmasti näin itsekin ja yksittäisiä hutiostoksia on vuosien saatossa tullut, jolloin on tullut todettua, ettei tämä laukku ollutkaan minun käyttötarpeisiin sopiva, mutta tarkoitan tässä sellaista systemaattista, jatkuvaa ostamisesta ja myymistä. Se on kummallista. Pyrinkin nykyään siihen, että minulle tulevat laukut tulevat loppuelämäkseni, eikä ainoastaan ohikulkumatkalle. Siitä syystä ne valitaan huolella ja rakkaudella, hieman samalla tavalla kuin ihmisetkin jotka tulevat elämääni.

Uskon, että alan pikku hiljaa löytää sopivan tasapainon ostamisen ja ostamatta jättämisen kanssa ja joka kerta kun käyn vaatehuoneessa, en enää tunne pientä pistosta sydämessäni shoppailuiden määrän takia. Tässä tapauksessa laatu voittaa määrän, ehdottomasti.

Mitä mieltä sinä olet omasta kulutuskäyttäytymisestäsi?

P.S. Kevennetään sen verran, että kun aikaisemmin odotti innoissaan vaatekaupoilla pyörimistä, niin nykyään odotan innoissani sitä että pääsen ”ekokauppoihin” (Ekolo, Ruohonjuuri, Ekosoppi) ostamaan lisäravinteita, vitamiineja ja kaikkea terveellistä syötävää 🙂 . Niin se Marikin kehittyy.