Mikäköhän siinäkin on, kun välillä jää ihan jumiin? Jumiin lukemaan mielenkiintoisia keskusteluita ravinnosta ja lisäravinteista ja huomaa yhtäkkiä menneen muutaman minuutin sijasta tunnin. Tai jumiin lenkillä tuijottamaan kauniita maisemia. Tai tiettyihin ruoka-aineisiin, joita tulee syötyä viikkotolkulla kun ei muutakaan keksi. Tai jumiin tiettyihin biiseihin, kuten FFDP:n  Wash it all away:n, jota olen kuunnellut nyt viikon verran aika lailla repeatilla. Tai jumiin tiettyihin asusteisiin, kuten nyt vaikka kuvassa näkyvään kelloon, jota en ole jaksanut vaihtaa ainakaan kuukauteen.

Ja mikä pahinta, jumiin puhelimen sovelluksiin.

Eilen soimasin itseäni siitä, että tosiaankin jäin yli tunniksi jumiin lukemaan kännykän kautta mielenkiintoisia ruokakeskusteluita. Harmitti, että se aika oli pois koirilta, kun minä istuin kännykkä kädessä sohvalla uppoutuneena täysin seuraamaan keskustelua siitä mikä olisi optimaalista ravintoa ihmisille ja mitkä superfoodit ovat hyviä ja mitkä ei.

Onneksi aihe oli opettavainen ja mielenkiintoinen ja opin paljon lisää, joten annettakoon se anteeksi. Eniten minua harmittaa aina jälkikäteen, jos jumitan esim. instagrammissa illat pitkät selaillen eläin- ja muotikuvia. Se suututtaa aivan suunnattomasti, että miksi tuhlaan kallisarvoista aikaani johonkin niin turhanpäiväiseen, kun sen ajan voisi käyttää paremmin ja tehokkaammin, esimerkiksi treenaamiseen, koirien kanssa olemiseen ja rapsutteluun ja puolison huomioimiseen. Tai ruuanlaittoon. Tai oksujen moppaamiseen, kuten tänään 😉 . Johonkin muuhun, kuin kännykkä/padi/läppäri kädessä sohvalla istumiseen. Niin hukkaan heitettyä aikaa.

Ja aika, se on se ainoa tärkeä ja arvokas asia mitä nykyään on ja sen vähän vapaa-ajan haluaisi käyttää itselleen merkityksellisiin asioihin ja laadukkaasti. Aionkin nyt priorisoida ajankäyttöäni enemmän ja vähentää reilusti kännykkä kädessä oleskelua ja kaikkien ”turhien” sovellusten näpräilyä. Jos sitä saisi vaikka edes elokuvan katsottua ilman sähköpostien lukemista, instagram feedin selaamista ja FB:n päivittämistä. Ja oikeasti tulisi elettyä sitä elämää ilman kännykän läpi tuijottamista. Ilman filttereitä, rajaamista, pokemon jahtia tai vaikka keikan katsomista kännykän näytön läpi (näitä näki paljon esim. lauantaisella Ismon keikalla, jengi kuvasi kännykällä keikan ja käytännössä katsoivat keikan kännykän näytön kautta, vaikka Ismo lauloi muutaman metrin päässä livenä).

Lähdetkö mukaan vähentämään kännykkä kädessä -oleskelua?