Mitä sinulle kuuluu?

Vastaatko mitä oikeasti kuuluu, vai mitä muut haluavat kuulla? Vai riippuuko vastauksesi kysyjästä?

Vaikka itse olenkin melkoinen papupata, niin välillä olen tuon kysymyksen kanssa vähän helisemässä. Pitääkö juuri tälle ihmiselle ja tässä tilanteessa vastata kevyen kohteliaasti vai voinko kertoa mitä oikeasti kuuluu… Vastauksena usein onkin, ihan hyvää kuuluu, töitä ja kotia, perusarkea.

Niin tylsä vastaus.

Olenkin usein pohtinut, että jos kysyisikin itse seuraavan kerran, että minkälainen tunnetila sinulla on nyt, tällä hetkellä ? Pääsisikö silloin kiinni enemmän siihen ihmiseen ja hänen mietteisiinsä ja minkälaisia tunteita hän kokee ja hetkiä elää?

Ymmärrän etten voi olla jokaiselta kaduntallaajalta kyselemässä hänen tunnetiloistaan ja fiiliksistään, mutta yleensä minua oikeasti kiinnostaa mitä ihmisille kuuluu ja kuinka he voivat. Ja jos kysyn ihmisten vointia, kuulumisia tai tunnetiloja, niin minua oikeasti kiinnostaa mitä pyörii tämän ihmisen mielessä ja onko hän esimerkiksi superinnoissaan, iloinen, hämmentynyt, surullinen, rakastunut, kyllästynyt ja miksi.

Minä olen tällä hetkellä helpottunut. Helpottunut siitä syystä, että koko akkalauma selvisimme viime viikosta hengissä, vaikka tiukkaa teki. Vanhempi koira sairastui juuri silloin kun vastaan niiden hoidosta ja muusta härdellistä yksin ja valvoin koko viikon ma-pe väliset yöt ja päivät officella tein töitä ja katsoin tyttöjen perään. Kun eilen reissusta palasi kotiin arjen sankarini, niin taisin tirauttaa pienen onnen kyyneleen. En ikävästä, vaan siitä, että nyt on jälleen kaksi moppaassa oksuja lattialta. Arki, tuo ihmisen ihanin aika.

Joten nyt kysynkin sinulta, minkälainen tunnetila sinulla on nyt tällä hetkellä?

Minun piti julkaista tämä jo maanantaina, mutta koska naisella on lupa muuttaa mielensä, niin julkaisinkin tuolloin kuluttamista käsittelevän tekstin ja tämä jäi aivan unholaan. Joten näin elokuun ensimmäisen työviikon päätteeksi tämä on hyvä laittaa jakoon.

Kasasin alle heinäkuun parhaita asioita.

Heinäkuun paras ruoka oli puolisoni mökillä tekemät ribsit ja kukkakaalipekonisalaatti. Ne ribsit ovat TÄYDELLISIÄ! Tosin mitään pikaruokaa ne eivät ole, sillä keittämisineen ja avotulella paistamisineen niihin menee monta tuntia. Mutta ovat jokaisen hetken arvoisia!

Heinäkuun paras drinkki oli Jyväskylän reissulla maistettu raparpericocktail uudessa Verso hotellissa. Tähän vaikuttaa myös se, että juoma nautittiin erinomaisessa seurassa.

Heinäkuun paras reissu oli ehdottomasti Uumajan reissu team  fugemummojen kesken. Niin hauskaa ja meidän tyylistä. Onneksi seuraava reissu on jo ensi viikolla. Tällä kertaa Prahaan.

Heinäkuun paras kirja oli Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Luin heinäkuun aikana 7 kirjaa ja nuo muut olivat enemmän ”aivot narikkaan” hömppää, joten siitä syystä Hintsan kirja nousi suosikiksi ja sai oivaltamaan enemmän kokonaisvaltaista elämänhallintaa myös omaan elämääni. Knoppitietona kerrottakoon, että kaikki lukemani kirjat olivat e-kirjoja. Hyvin harvinaista tällaiselle perinteisiä kirjoja fanittavalle henkilölle.

Heinäkuun paras keikka oli Ismo Alangon keikka Joroisten Musiikkipäivillä. Yli kaksi tuntia Ismon hittejä tehdasrakennuksessa eturivissä, ei huono.

Heinäkuun paras asu löytyy Lapsi on terve kun se leikkii -postauksesta. Kesäinenhän se ei ole ollenkaan, mutta siinä yhdistyy paljon minulle mieluisia elementtejä ja mielestäni kuvista tuli kerrankin kivat.

Heinäkuun paras löytö ei missään nimessä ole mitään mitä olisin bongannut kauppojen aleista tai netistä vaan ihka omasta saaresta, nimittäin oman saaren kanttarelleista päästiin nauttimaan heinäkuussa useampaankin otteeseen, nam!

Heinäkuun paras hetki oli mökillä kaatosateessa puolison kanssa ruokaa laittaessa ja todetessa että elämä on hyvää. Tässä ja nyt. Jopa kaatosateessa.

 Kuvat ovat kännykällä otettuja heinäkuun aikana vähän sieltä sun täältä.

Mitkä olivat sinun heinäkuun parhaat?

Mikäköhän siinäkin on, kun välillä jää ihan jumiin? Jumiin lukemaan mielenkiintoisia keskusteluita ravinnosta ja lisäravinteista ja huomaa yhtäkkiä menneen muutaman minuutin sijasta tunnin. Tai jumiin lenkillä tuijottamaan kauniita maisemia. Tai tiettyihin ruoka-aineisiin, joita tulee syötyä viikkotolkulla kun ei muutakaan keksi. Tai jumiin tiettyihin biiseihin, kuten FFDP:n  Wash it all away:n, jota olen kuunnellut nyt viikon verran aika lailla repeatilla. Tai jumiin tiettyihin asusteisiin, kuten nyt vaikka kuvassa näkyvään kelloon, jota en ole jaksanut vaihtaa ainakaan kuukauteen.

Ja mikä pahinta, jumiin puhelimen sovelluksiin.

Eilen soimasin itseäni siitä, että tosiaankin jäin yli tunniksi jumiin lukemaan kännykän kautta mielenkiintoisia ruokakeskusteluita. Harmitti, että se aika oli pois koirilta, kun minä istuin kännykkä kädessä sohvalla uppoutuneena täysin seuraamaan keskustelua siitä mikä olisi optimaalista ravintoa ihmisille ja mitkä superfoodit ovat hyviä ja mitkä ei.

Onneksi aihe oli opettavainen ja mielenkiintoinen ja opin paljon lisää, joten annettakoon se anteeksi. Eniten minua harmittaa aina jälkikäteen, jos jumitan esim. instagrammissa illat pitkät selaillen eläin- ja muotikuvia. Se suututtaa aivan suunnattomasti, että miksi tuhlaan kallisarvoista aikaani johonkin niin turhanpäiväiseen, kun sen ajan voisi käyttää paremmin ja tehokkaammin, esimerkiksi treenaamiseen, koirien kanssa olemiseen ja rapsutteluun ja puolison huomioimiseen. Tai ruuanlaittoon. Tai oksujen moppaamiseen, kuten tänään 😉 . Johonkin muuhun, kuin kännykkä/padi/läppäri kädessä sohvalla istumiseen. Niin hukkaan heitettyä aikaa.

Ja aika, se on se ainoa tärkeä ja arvokas asia mitä nykyään on ja sen vähän vapaa-ajan haluaisi käyttää itselleen merkityksellisiin asioihin ja laadukkaasti. Aionkin nyt priorisoida ajankäyttöäni enemmän ja vähentää reilusti kännykkä kädessä oleskelua ja kaikkien ”turhien” sovellusten näpräilyä. Jos sitä saisi vaikka edes elokuvan katsottua ilman sähköpostien lukemista, instagram feedin selaamista ja FB:n päivittämistä. Ja oikeasti tulisi elettyä sitä elämää ilman kännykän läpi tuijottamista. Ilman filttereitä, rajaamista, pokemon jahtia tai vaikka keikan katsomista kännykän näytön läpi (näitä näki paljon esim. lauantaisella Ismon keikalla, jengi kuvasi kännykällä keikan ja käytännössä katsoivat keikan kännykän näytön kautta, vaikka Ismo lauloi muutaman metrin päässä livenä).

Lähdetkö mukaan vähentämään kännykkä kädessä -oleskelua?