Mitä sinulle kuuluu?

Vastaatko mitä oikeasti kuuluu, vai mitä muut haluavat kuulla? Vai riippuuko vastauksesi kysyjästä?

Vaikka itse olenkin melkoinen papupata, niin välillä olen tuon kysymyksen kanssa vähän helisemässä. Pitääkö juuri tälle ihmiselle ja tässä tilanteessa vastata kevyen kohteliaasti vai voinko kertoa mitä oikeasti kuuluu… Vastauksena usein onkin, ihan hyvää kuuluu, töitä ja kotia, perusarkea.

Niin tylsä vastaus.

Olenkin usein pohtinut, että jos kysyisikin itse seuraavan kerran, että minkälainen tunnetila sinulla on nyt, tällä hetkellä ? Pääsisikö silloin kiinni enemmän siihen ihmiseen ja hänen mietteisiinsä ja minkälaisia tunteita hän kokee ja hetkiä elää?

Ymmärrän etten voi olla jokaiselta kaduntallaajalta kyselemässä hänen tunnetiloistaan ja fiiliksistään, mutta yleensä minua oikeasti kiinnostaa mitä ihmisille kuuluu ja kuinka he voivat. Ja jos kysyn ihmisten vointia, kuulumisia tai tunnetiloja, niin minua oikeasti kiinnostaa mitä pyörii tämän ihmisen mielessä ja onko hän esimerkiksi superinnoissaan, iloinen, hämmentynyt, surullinen, rakastunut, kyllästynyt ja miksi.

Minä olen tällä hetkellä helpottunut. Helpottunut siitä syystä, että koko akkalauma selvisimme viime viikosta hengissä, vaikka tiukkaa teki. Vanhempi koira sairastui juuri silloin kun vastaan niiden hoidosta ja muusta härdellistä yksin ja valvoin koko viikon ma-pe väliset yöt ja päivät officella tein töitä ja katsoin tyttöjen perään. Kun eilen reissusta palasi kotiin arjen sankarini, niin taisin tirauttaa pienen onnen kyyneleen. En ikävästä, vaan siitä, että nyt on jälleen kaksi moppaassa oksuja lattialta. Arki, tuo ihmisen ihanin aika.

Joten nyt kysynkin sinulta, minkälainen tunnetila sinulla on nyt tällä hetkellä?