Smurffi

Marin_silmin-9443

Marin_silmin-9472

Naljailen puolisolleni hänen kotiasustaan, joka on sininen t-paita, siniset shortsit ja siniset sukat, että mikäs Suursmurffi meillä asustaa. Vaikka itse asiassa eikös se Suursmurffi pukeutunut aina punaiseen… No, mutta ymmärrätte yskän, sinistä päästä varpaisiin…

Ja sittenhän itsekin puin päälleni viikonloppuna ”hieman” sinistä… Melkein päästä varpaisiin. Onneksi sentään pipo, kengät, hanskat ja laukku oli mustia, kun muuten olin ihan smurffina. Näköjään sininen väri on tullut jäädäkseen, eikä se nyt huono väri olekaan, sopii hyvin vaaleaan hipiääni.

Marin_silmin-9448

Marin_silmin-9500

takki Harris Wharf London / neule Designer Remix / farkut Zara / laukku Stuudio Nahk / brooch ja tennarit Chanel / huivi Hermès / pipo Balmuir

Marin_silmin-9466

Marin_silmin-9506

Nämä kuvat otettiin Västervikin satamassa. Täällä Vaasan alueella olen bongaillut monista satamista noita pieniä punaisia aittoja, ne on ihan supersöpöjä. Itse kun on sisä-Suomesta kotoisin, niin tuollaisiin pieniin ranta-aittoihin ei ole tottunut. En ollut sellaisia aikaisemmin varmaan nähnytkään ennenkuin muutin Vaasaan.

Ilmoitusluontoinen asia loppuun. Blogi on varmaan nyt hiljainen pienen hetken. Menen huomenna operoitavaksi ja josko sieltä tultaisiin ehjänä ja vähäoireisena takaisin. Siihen ainakin pyritään. Joten palataan seuraavan kerran kun olen kotiutunut. Instan puolelle päivittelen luultavasti kuulumisia.

 

Marin sininen huivi

Marin_silmin-9074

Marin_silmin-9069

Minun on pitänyt jo ties kuinka kauan laittaa nämä kuvat jakoon uudesta huivistani. Voitteko kuvitella, työkaverini on virkannut tämän huivin minulle? Hän on todella kätevä käsistään ja virkkaa mitä ihanimpia juttuja itselleen ja töissä kerran kysyin, että ”jos ostan langat niin teetkö minullekin huivin”, ja niinhän hän teki. Tuubihuivin itse asiassa.

Lankakaupassa, Ahkeraliisa Laihialla, meinasi mennä sormi suuhun, sillä kauppa oli täynnä mitä ihanimpia lankoja, erilaisissa materiaaleissa ja väreissä. Olisin halunnut ostaa ainakin kolmea erilaista lankaa, mutta asiantuntevan myyjän kanssa päädyttiin tuohon upeaan ”Marin siniseen” mohair lankaan, joka on ihanan pehmoinen ja pörröinen.

Ja oikeastaan sen lankakaupan ja tottakai upean lopputuloksen takia minä päätin opetella virkkaamaan ja ehkä jopa neulomaan. Jonain päivänä. Voi kunpa osaisinkin virkata näin kauniita juttuja itselleni tai jopa neuloa itselleni neuleita. Se olisi suorastaan jättipotti tällaiselle neuleiden ja huivien rakastajalle. Ideoita on pää täynnä, mitä kaikkea tekisin niistä upeista langoista, mitä tuolla kaupassa oli. Jotenkin olin aina ajatellut, että kaikki langat on sellaisia ”tylsiä” ja kutittavia 7 veljestä lankoja (mitä ruokakaupoissa näkee), enkä ollut ajatellutkaan mitä herkkuja tuollaisista lankakaupoista voikaan bongata.

Marin_silmin-9072

Kuinka taitava sinä olet käsistäsi? Sujuuko virkkaaminen ja neulominen käden käänteessä vai oletko kaltaiseni tumpelo, joka haaveilee osaavansa, mutta ei uskalla edes yrittää? Ja minähän olen niin huono näissä käsityöjutuissa, että en osaa tehdä edes niitä aloitussilmukoita (onko se oikea termi?), enkä ymmärrä edes mitä ne ohjeet tarkoittavat. Aikoinani sain ala-asteella vapautuksen ”rättitöistä” ja siirryin puukäsityötunneille poikien kaveriksi, kun ei minun tekeleet valmistuneet koskaan vartta pidemmiksi. Ja niistäkin mummoni taisi tehdä aina puolet. Eli täällä todellakin lähtötaso pyöreä nolla.

Vuosi 2018?

btf

cof

Kirjoitin vuosi sitten mietteitäni vuoden vaihtumisesta, lupauksista ja tavoitteista. Olen edelleenkin samaa mieltä, etten edelleenkään aio tehdä mitään lupauksia, koska suorittamiseksihan se elämä sitten menee. Ainakin tällaisella höyryveturilla, joka vauhtiin päästessään ei osaa pysähtyä ja puskee vaan eteenpäin.

Onnellinen ja tasapainoinen arki, siihen pyritään myös vuonna 2018. Minulla on muutamia ajatuksia sen osalta, minkälaisia muutoksia elämääni täytyy tulla, jotta arkeni olisi tasapainoisempaa ja onnellisempaa. Ihan päänsisäisiä asioita, sillä ei onni tule ulkoisista asioista, vaan järjestelemällä päänsisäistä kaaosta parempaan balanssiin.

Tälle vuodelle ollut mottoni, vähemmänkin on riittävästi, epäonnistui kyllä todella pahasti. Haalin ja kahmin kaikkea elämääni varmasti enemmän kuin koskaan ja se tulee näkymään myös tulevana vuonna arjessani, että olen monessa mukana. Kuitenkin jostain täytyy myös osata luopua, jotta balanssi säilyy ja pyhien aikana olen työstänyt asioita pääni sisällä järjestykseen, mistä vanhasta luovun, jotta uusille asioille jää riittävästi aikaa. Ei nimittäin ole mikään salaisuus, että olen ollut todella väsynyt koko syksyn ja esimerkiksi blogille ei ole ollut juurikaan aikaa. Olen tehnyt sen sata asiaa yhtä aikaa, kuvitellut olevani korvaamaton, mutta eihän asia niinkään ole. Itse olen itselleni tämän kiireen luonut ja siitä täytyy nyt luopua. Kiireestä ja korvaamattomana olosta. Kyllä ne asiat pyörii ilman minuakin päsmäröimässä.

IMG_20171226_191949.jpg

IMG_20171221_140506.jpg

En jää kaipaamaan vuotta 2017, rehellisesti sanottuna se on ollut aivan kamala. Vaikkakin työrintamalla erinomainen. Mutta en sitä myöskään halua unohtaa tai lakaista maton alle, koska vuosi 2017 on ollut todella opettavainen. Se on muistuttanut terveydestä, elämän rajallisuudesta ja läheisten merkityksestä ja siitä että kovalla työnteolla saa aikaan paljon, ehkä jopa ihmeitä. Vuosi on näyttänyt myös sen, että unelmatkin voivat toteutua, eivät tosin omani tällä kertaa, mutta on ollut ilo seurata muiden unelmien täyttymistä vierestä ja saada iloita mukana. Ehkä tämä vuosi ei sittenkään ollut niin huono?

Vuodelta 2018 en uskalla odottaa mitään. Salaa toivon, että leikkaukseni menisi tällä kertaa hyvin ja sen myötä starttaisi huikean ihana vuosi. Ainakin reissuja hyvässä seurassa on jo varattu, festarit odottamassa, ensi syksynä pääsen myös Lappiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Lisäksi toivon, että saisimme vielä paljon yhteisiä päiviä Marsan ja Alman kanssa. Elää onnellista ja tasapainoista arkea. Sopivasti laiskotellen.

Mitä sinä odotat vuodelta 2018?

IMG_20171230_130831.jpg

Kuvat ovat kännykän kätköistä vuoden lopulta. Jostain syystä kamera on temppuillut melkoisesti mökillä ollessa ja unohdin piuhat kotiin, niin en ole päässyt käsittelemään kuvia tai siirtämään niitä koneelle. Palataan siis asukuviin ensi vuonna.

 

 

Vuosi 2017, mitä tuli tehtyä?

Miten sinun joulusi sujui? Me olemme ottaneet todella rennosti. Syöty ainakin neljän ihmisen edestä, nukuttu päikkäreitä, katsottu leffoja, pelattu korttia ja yatzya ja nautittu loikoilusta. Eli emme ole tehneet yhtään mitään ja se on ollut ihan parasta.

Ennen kuin mennään ajankohtaisiin asioihin, niin ajattelin tehdä koostepostauksen tästä vuodesta asukuvien kera, ja vähän muistellen, että mitä kaikkea sitä tuli tänä vuonna oikein touhuttua. Minusta nämä koostepostaukset ovat aina todella mielenkiintoista luettavaa.

Tammikuu

Tammikuussa oli nieluleikkaukseni ja sen myötä koko vuosi oli vähän mollisuhtanteinen leikkauksen jälkeen alkaneiden refluksivaivojen takia. Onneksi uusi leikkaus tulossa taas ensi tammikuussa, ja toivottavasti saadaan täti kuntoon. Kuvassa näkyy alemyynnistä bongaamani sininen villakangastakki, josta onkin tullut yksi suosikeistani. Oli loistava ostos.

marin_silmin-4659_tammi

Helmikuu

Helmikuussa suunnattiin Espanjan aurinkoon fugemummoksi veljeni puolison luokse ja samalla reissulla käytiin myös viikonloppu Madridissa. Reissu oli jälleen kerran loistava! Katkaisi talvea hyvin, naurettiin paljon, syötiin hyvin ja nautittiin elämästä. Ja taas ensi vuonnakin mennään, tosin vasta lähempänä kesää. Pääsee taas fugemummot valloilleen, sillä luvassa on ainakin viinitilakierroksia.

marin_silmin-5599_helmi

Maaliskuu

Maaliskuu oli perusarkea. Kokkailin paljon, kokeilin uutta luonnonkosmetiikkasarjoja ja käytin paljon värikkäitä huiveja. Ja ostin tämän tyrmäävän kauniin beigen mekon. Tämä kuvasarja on varmaan suosikkini koko tältä vuodelta. Niin, ja ostin myös maaliskuussa suosikki boyni, sen upean hieman chevron kuosisen pojan, jonka jälkeen mikään ei ole tuntunut miltään, Boy rintamalla siis.

marin_silmin-6358_maalis

Huhtikuu

Huhtikuussa, ihan kuun lopussa, blogi täytti vuoden. Ja tottakai järjestin blogiarvonnan. Lisäksi kokkailin paljon ja kävin viimeisen viisaudenhampaan poistoleikkauksessa, jonka jälkeen naama oli kaksi viikkoa turvoksissa ja musta. Olin myös Nuorkauppakamarin kansallisessa vuosikokouksessa Lahdessa yhden viikonlopun. Ja asut oli kovin nahkahousuvoittoisia.

marin_silmin-6823_huhti

Toukokuu

Toukokuussa kävimme puolisoni kanssa Damissa vähän lomailemassa. Lisäksi toukokuussa kerroin teille hieman enemmän työjutuistani, mitä oikein päivätyökseni päivät pitkät teen. Ja innostuin culottes housuista ihan kunnolla. Pidin niitä todella paljon keväällä ja kesällä.

marin_silmin-7424_touko

Kesäkuu

Kesäkuussa vietimme naisten kesken kesäjuhlia ja teetätin oikein kukkaseppeleenkin sitä varten. Muuten kuljin koko kesän mustissa ja farkkupaidassa. Vietimme aikaa aika paljon mökillä ja suunnittelin kesälomaani.

marin_silmin-0112-4_kesä

Heinäkuu

Heinäkuu oli lomakuukauteni ja se alkoi näyttävästi Gunnareiden keikalta ja samantien lähdin ystäväni kanssa Nizzaan pienelle shoppailulomalle ja sitä tulikin sitten shoppailtua ihan sielunsa kyllyydestä (joku saattaa vielä muistaa sen hupsista saatana insta kuvankin..). Muuten erakoiduin tyttöjen kanssa mökille puolisoni ollessa töissä ja nautin kiireettömyydestä ja joutenolosta. Kuun vaihteessa lähdimme vielä Tallinnaan vajaaksi viikoksi.

Ja Nizzaan lähdetään uudestaan ensi keväänä, 17 naisen voimin 😀 . Suattaa olla Chanelilla vilinää.

marin_silmin-0758-2_heinä

Elokuu

Elokuussa juhlittiin hääpäiväämme, kahdeksatta sellaista. Paluu erittäin kiireiseen arkeen, jonka jälkeen rauhallista hetkeä ei ole oikeastaan löytynytkään. Myin tuotteitani Zadaassa ja harjoittelin uppomunien tekoa. Lisäksi elokuussa tuli surullisia uutisia, sillä saimme tietää Alman pahasta sydänsairaudesta ja sen jälkeen arki on muuttunut paljon perheessämme. Nykyään eletään hetkeä, päivä kerrallaan, 12 tunnin sykleissä, lääkityksen vuoksi. Elokuussa mieli karkasi jo syksyyn ja syksyn vaatteisiin: nahkahousuihin ja neuleisiin.

marin_silmin-8046_elo

Syyskuu

Syyskuu meni rehellisesti sanottuna täysin sumussa. Oli ainakin omat synttärit, ja töissä superkiirettä. Onneksi saatiin uusia projektipäälliköitä remmiin mukaan ihan kaksin kappalein. Näköjään kuitenkin ennätin kuvata blogin puolelle kolmet asukuvat.

marin_silmin-8085_syys

Lokakuu

Lokakuussa tapahtui paljon. Pidin Vennsdayn ravintola VENN:n kanssa. Lisäksi kävin viikonlopun Helsingissä pitämässä Chanel leideille brunssin ja se oli yksi vuoden parhaita viikonloppuja. Kyllä tuli silläkin reissulla naurettua ja syötyä taas melkoisen paljon.

Ja lokakuussa sain teettämäni kashmirvillavaatteet Hemaisevalta ja siitä lähtien rouva onkin lähestulkoon asunut kashmirvaatteissaan. Tiedän, että moni nainen hullaantui minun laillani Hemaisevan kashmiraamutakkiin ja näitä tailormade neuleitakin on moni itselleen teetättänyt, samanoloisia kuin minulla tässä kuvassa. Nykyään minulta löytyy myös Hemaisevan kashmirolohoousutkin. Voitte uskoa, että ne kun laittaa työpäivän jälkeen jalkaan, ei niistä meinaa malttaa luopua. Kävin niillä yhden tyttöjen illankin olemassa…

marin_silmin-8454_loka

Marraskuu

Marraskuussa risteilin Tukholmassa ja huojuin sen jälkeen monta päivää ja kävelin seiniä myöten. Lisäksi ihmettelin blogiotsikkoja ja tein vuosisadan takkilöydön kirpparilta. Takista on tullut suosikkini, kuljen se päällä harva se päivä, sillä se on erittäin lämmin. Kokkailin myös paljon, mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

marin_silmin-8763_marras

Joulukuu

Nyt joulukuussa olen lähinnä hämmästellyt miten ihmeessä voi jo olla joulukuu. Mihin tämä vuosi katosi?

Joulukuun aikana puolisoni leikkasi hiukseni, innostuin shoppailemaan VC:stä, vaikka alku ei näyttänyt lupaavalta. Sain puolisoltani lahjaksi cardholderin keyholderin sijasta, mutta holder kuin holder. Lisäksi pöllönainen osti itselleen joululahjaksi pöllöbroochin, sen me kuvaamme tänään, jos ennätämme vielä valoisan aikaan.

marin_silmin-9085_joulu

Nyt näin koosteena katsottuna, kovin samanlaisia nuo minun asut tuntuvat olevan. Mustaa, nahkaa, neuleita ja tennareita ja vähän väriä esim. huivin avulla. Ja niin omanoloista ja sehän se on tärkeintä.

Mikä asu on eniten sinun mieleesi?

 

 

 

Ruualle perso

Marin_silmin-0055-6

Marin_silmin-0064

Nälkäinen ei tiedä miten vaikea kylläisen on olla.

Ahneella on paskainen loppu.

Nuo kaksi yllämainittua sananlaskua pitäisi tatuoida minuun.

Vaasaan avattiin jokunen tovi sitten Pohjanmaalla legendaariseksi grilliksi muodostunut Korv-Görans. Grilli, mistä saa kuulemma erinomaista kebabia. Ja koska kumpikaan meistä, ei puolisoni enkä minä, olleet ikinä maistaneet kyseisen grillin herkkuja, päätimme lähteä eräänä syksyisenä sunnuntaina sunnuntain ratoksi jonottamaan. Kyllä, luit oikein, jonottamaan. Avaamisestaan asti tuohon kebabtaivaaseen on ollut jatkuva jono ja jos herkkuja mieli maistella, piti jonottaa kiltisti muiden seassa. Joten, eikun goretexit niskaan ja jonottamaan vesi- ja räntäsateeseen, mitäpä sitä muutakaan sunnuntaina tekisi. Tämän hetkistä tilannetta en tosin tiedä, vieläkö täytyy jonottaa saadakseen ko. puljusta ruokaa, vai joko pääsee suoraan sisälle.

Marin_silmin-0001-2Marin_silmin-0138

40 minuutin jonottamisen jälkeen oli meidän tilauksemme vuoro ja kun siinä oli ennättänyt jokusen kerran tavata ruokalistaa läpi ja kuunnella muiden tilauksia, oli meillä selkeä visio mitä tilaisimme. Kumpikin ottaisi kaksi erilaista annosta, eli kahdelle hengelle neljä annosta ruokaa. Kun olimme tilauksemme kertoneet aivan ihanalle tytölle ja hän alkoi valmistaa annoksia silmiemme edessä, iski minuun ensimmäisen kerran pieni epäilyksen häivähdys. Riittäisikö minulle sittenkin yksi annos, sillä annoskoot eivät varsinaisesti olleet mitään lastenannoksia… Puolisoni kuitenkin tsemppasi vieressä, että ota vaan kumpikin. Ja minähän otin.

Kotona, kun ensimmäinen annokseni, kebab ranskalaisilla, oli syöty, ajattelin, että eiköhän tässä jo parin tunnin päästä ole pikkunälkä. Noh, varsinaisesti sitä pikkunälkää, eikä isompaakaan nälkää enää tullut, mutta koska puolisoni päätti syödä oman toisen annoksensa, en varsinaisesti halunnut jäädä huonommaksi, joten eikun toisen annokseni, grillipannu, kimppuun. Ja sen jälkeen alkoikin sitten ruokakooma, jonka vertaista en ollut hetkeen tavannutkaan*. Puolisoni simahti sohvalle alkuillasta ja itse voivottelin koko illan huonoa oloani. Niin, tiedetään, ahneen loppu oli taas melkoisen tympeä. Ja jos olisi ollut yhtään tyköistuvampaa vaatetta päällä, olisin päässyt selittelemään, etten oikeasti ole viimeisilläni raskaana, vatsassani vain lymyää parisen kiloa Korv-Göransin kebabeläintä.

Marin_silmin-0199

Marin_silmin-0520

Marin_silmin-6110

Ja mitä tulee ruokien laatuun, niin omaan makuuni ihan perusgrillimätöt. Puolison mukaan hänen hampurilaisateriansa oli hyvä, mutta omat annokseni oli ihan jees. Välttämättä toiste ei tarvitse mennä. Edelleenkin Suomen parhaat kebabit saa Varkaudesta Iskender kebabista.

Tiedän, olen ruualle perso ja tarinan opetus olkoon se, että jos sinä menet Korv-Göransille, tilaa vain yksi annos. Kyllä sillä nälkä lähtee. Olen kuullut huhua, että jopa puolikkaalla annoksella lähtisi nälkä 😉 .

Ja näillä ruokakuvilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä postauksen tekstin kanssa, en vaan löytänyt mitään aiheeseen sopivia ruokakuvia eikä jonossakaan napsittu kuvia.

Marin_silmin-5610

Marin_silmin-0127-2

*Kaikkien ruokakoomieni kuningatar, jolloin olen syönyt itseni talutuskuntoon: Lähdimme puolisoni kanssa romanttiselle päivä Tukholmassa -risteilylle ja piti nauttia auringonlaskusta kannella jne. Kävi kuitenkin niin, että rouva veti itsensä niin ähkyyn buffetissa alkupalapöydässä, että puoliso talutti rakkaansa hyttiin vaaka-asentoon ja lähti viettämään auringonlaskuiltaa yhdessä kameransa kanssa. Rouva heräsi koomastaan seuraavana aamuna. Seuraavana iltana söimme ala carte ravintolassa 😉 .