Kirjoitin vuosi sitten mietteitäni vuoden vaihtumisesta, lupauksista ja tavoitteista. Olen edelleenkin samaa mieltä, etten edelleenkään aio tehdä mitään lupauksia, koska suorittamiseksihan se elämä sitten menee. Ainakin tällaisella höyryveturilla, joka vauhtiin päästessään ei osaa pysähtyä ja puskee vaan eteenpäin.

Onnellinen ja tasapainoinen arki, siihen pyritään myös vuonna 2018. Minulla on muutamia ajatuksia sen osalta, minkälaisia muutoksia elämääni täytyy tulla, jotta arkeni olisi tasapainoisempaa ja onnellisempaa. Ihan päänsisäisiä asioita, sillä ei onni tule ulkoisista asioista, vaan järjestelemällä päänsisäistä kaaosta parempaan balanssiin.

Tälle vuodelle ollut mottoni, vähemmänkin on riittävästi, epäonnistui kyllä todella pahasti. Haalin ja kahmin kaikkea elämääni varmasti enemmän kuin koskaan ja se tulee näkymään myös tulevana vuonna arjessani, että olen monessa mukana. Kuitenkin jostain täytyy myös osata luopua, jotta balanssi säilyy ja pyhien aikana olen työstänyt asioita pääni sisällä järjestykseen, mistä vanhasta luovun, jotta uusille asioille jää riittävästi aikaa. Ei nimittäin ole mikään salaisuus, että olen ollut todella väsynyt koko syksyn ja esimerkiksi blogille ei ole ollut juurikaan aikaa. Olen tehnyt sen sata asiaa yhtä aikaa, kuvitellut olevani korvaamaton, mutta eihän asia niinkään ole. Itse olen itselleni tämän kiireen luonut ja siitä täytyy nyt luopua. Kiireestä ja korvaamattomana olosta. Kyllä ne asiat pyörii ilman minuakin päsmäröimässä.

En jää kaipaamaan vuotta 2017, rehellisesti sanottuna se on ollut aivan kamala. Vaikkakin työrintamalla erinomainen. Mutta en sitä myöskään halua unohtaa tai lakaista maton alle, koska vuosi 2017 on ollut todella opettavainen. Se on muistuttanut terveydestä, elämän rajallisuudesta ja läheisten merkityksestä ja siitä että kovalla työnteolla saa aikaan paljon, ehkä jopa ihmeitä. Vuosi on näyttänyt myös sen, että unelmatkin voivat toteutua, eivät tosin omani tällä kertaa, mutta on ollut ilo seurata muiden unelmien täyttymistä vierestä ja saada iloita mukana. Ehkä tämä vuosi ei sittenkään ollut niin huono?

Vuodelta 2018 en uskalla odottaa mitään. Salaa toivon, että leikkaukseni menisi tällä kertaa hyvin ja sen myötä starttaisi huikean ihana vuosi. Ainakin reissuja hyvässä seurassa on jo varattu, festarit odottamassa, ensi syksynä pääsen myös Lappiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Lisäksi toivon, että saisimme vielä paljon yhteisiä päiviä Marsan ja Alman kanssa. Elää onnellista ja tasapainoista arkea. Sopivasti laiskotellen.

Mitä sinä odotat vuodelta 2018?

Kuvat ovat kännykän kätköistä vuoden lopulta. Jostain syystä kamera on temppuillut melkoisesti mökillä ollessa ja unohdin piuhat kotiin, niin en ole päässyt käsittelemään kuvia tai siirtämään niitä koneelle. Palataan siis asukuviin ensi vuonna.