Minun on pitänyt jo ties kuinka kauan laittaa nämä kuvat jakoon uudesta huivistani. Voitteko kuvitella, työkaverini on virkannut tämän huivin minulle? Hän on todella kätevä käsistään ja virkkaa mitä ihanimpia juttuja itselleen ja töissä kerran kysyin, että ”jos ostan langat niin teetkö minullekin huivin”, ja niinhän hän teki. Tuubihuivin itse asiassa.

Lankakaupassa, Ahkeraliisa Laihialla, meinasi mennä sormi suuhun, sillä kauppa oli täynnä mitä ihanimpia lankoja, erilaisissa materiaaleissa ja väreissä. Olisin halunnut ostaa ainakin kolmea erilaista lankaa, mutta asiantuntevan myyjän kanssa päädyttiin tuohon upeaan ”Marin siniseen” mohair lankaan, joka on ihanan pehmoinen ja pörröinen.

Ja oikeastaan sen lankakaupan ja tottakai upean lopputuloksen takia minä päätin opetella virkkaamaan ja ehkä jopa neulomaan. Jonain päivänä. Voi kunpa osaisinkin virkata näin kauniita juttuja itselleni tai jopa neuloa itselleni neuleita. Se olisi suorastaan jättipotti tällaiselle neuleiden ja huivien rakastajalle. Ideoita on pää täynnä, mitä kaikkea tekisin niistä upeista langoista, mitä tuolla kaupassa oli. Jotenkin olin aina ajatellut, että kaikki langat on sellaisia ”tylsiä” ja kutittavia 7 veljestä lankoja (mitä ruokakaupoissa näkee), enkä ollut ajatellutkaan mitä herkkuja tuollaisista lankakaupoista voikaan bongata.

Kuinka taitava sinä olet käsistäsi? Sujuuko virkkaaminen ja neulominen käden käänteessä vai oletko kaltaiseni tumpelo, joka haaveilee osaavansa, mutta ei uskalla edes yrittää? Ja minähän olen niin huono näissä käsityöjutuissa, että en osaa tehdä edes niitä aloitussilmukoita (onko se oikea termi?), enkä ymmärrä edes mitä ne ohjeet tarkoittavat. Aikoinani sain ala-asteella vapautuksen ”rättitöistä” ja siirryin puukäsityötunneille poikien kaveriksi, kun ei minun tekeleet valmistuneet koskaan vartta pidemmiksi. Ja niistäkin mummoni taisi tehdä aina puolet. Eli täällä todellakin lähtötaso pyöreä nolla.