Chanel + ale = #hupslipsahti

marinsilminchanel

marinsilmin9

 

Hupsista tosiaan. Chanel ja ale on kyllä vastustamaton yhdistelmä, ja koituu aina kohtalokseni. Tänä vuonna jätin Nizzan alet väliin ja ajattelin, ettei tule kiusauksia nyt ainakaan, mutta eipäs tiennyt tyttö, että Helsingin reissulla Dellassa se selkäranka katkeaisi. Tennaritytöllä jätti sydänkin muutaman lyönnin välistä, kun näin tuon vastustamattoman hopean nahan ja harmaan mokkanahan liiton. Täydellinen väriyhdistelmä. Ja tennarin malli jo aikaisemmin hyväksi todettu ja hintalapussa -30%. Ei mietitty kahta kertaa kun nappasin kengät kainaloon ja painelin tiskille maksuhommiin naama leveässä hymyssä.

Ja koska olen malttamaton, niin toivon salaa, että edes yhdeksi päiväksi viilenisi, että pääsisin laittamaan nuo uudet tennarit jalkaan nahkahousujen ja sen ihanan kirppislöytöni, jättikauluspaidan, kera ja tuo kuvissa esiintyvä clutch kruunaisi koko komeuden. Mutta toisaalta, kyllä se syksy vielä sieltä saapuu, joten ehkä nyt nautitaan koko rahan edestä tästä huikean kauniista kesästä mitä Suomi meille nyt tarjoaa. En muista ikinä, että mökillä olisi ollut varjossa yli 32 astetta lämmintä, mitä nyt viime päivinä on ollut. Ja onneksi järvi on ihan vieressä, niin voi vaan juosta laiturille ja hypätä pommilla järveen ja uida rantaan ja ottaa tytöt viilentymään myös. Paitsi että vesikin on kuin linnun maitoa. Nyt nautitaan.

marinsilminchanel356

marinsilmin7

marinsilminchanel358

Oletko sinä tehnyt hyviä alelöytöjä?

 

 

Veneretkellä äidin vanhassa kaftaanissa

_DSC0221

_DSC0265 (2)

_DSC0244 (2)

Meillä oli eilen aktiivinen retkipäivä. Mökkitöiden lisäksi kävimme veneretkellä appiukkoni kanssa. Hän kun tykkää eläkkeellä ollessaan puuhastella eri projektien kimpussa, niin hän osti kuvissa näkyvän vanhan veneen viime syksynä ja laittoi sen kuntoon talven aikana.

Joten eilen pakkasimme retkieväät, Kyllikin ja Alman mukaan ja lähdimme järvelle. Ajelimme rauhalliseen tahtiin maisemia ihastellen makkaranpaistoon eräälle laavulle/veneenlaskupaikalle. Kyllä sai taas todeta miten kaunis Suomi onkaan ja miten paljon kaunista nähtävää riittää jo pelkästään ihan omassa lähiympäristössä.

_DSC0270

_DSC0263 (2)

_DSC0272

Minulle valikoitui päälleni äitini vanha kaftaani/tunika, jonka hän aikoinaan osti jollekin rantalomallemme. Ihoni on sen verran vaalea, että se täytyy suojata vesillä ollessa jollain pitkähihaisella ja tuo unohdettu aarre sopi siihen tarkoitukseen erittäin hyvin. Väljä ja ilmava, joten ei haitannut lämpö ja helle.

Tuo kaftaani on vanha, muistaakseni 2000-luvun alulta, ellei peräti ’90 -luvun puolelta. Se on merkiltään Panos Emporio ja moni suomalainen saattaa muistaa merkin siitä, että Janina Frostell (nykyään eikös hän ole Fry?) toimi merkille uimapukumallina 2000 -luvun taitteessa. Äitini tosiaankin tuon itselleen osti jollekin reissulle ja sitten hän aikanaan kyllästyi siihen ja antoi sen minulle. Minun vaatehuoneessa se on ollut valehtelematta yli 10 vuotta täysin käyttämättömänä, kunnes löysin sen ennen kesäloman alkua, ja pakkasin mökille mukaan, helteiden toivossa. Moni kyseli instassa tuon paidan perään, joten tässä tarina. Liekö mistään vastaavaa enää löytyisi, en tiedä.

Ja tuo Marimekon pallokuosinen retkikassi oli kiva yllätys sen alepaidan mukana. He tekevät hopeamitalikankaasta, eli kakkoslaadusta, tuollaisia kasseja ja ilmeisesti niitä saa mukaan, kun tilaa heiltä tavaraa. Olen sitä käyttänyt nyt torilla käydessäni torikassina, kun sinne saa kaikki kasvikset mahtumaan ja retkikassina sitten muuten, kun sinne mahtuu sitten retkieväät ja tyttöjen tavarat. Kassi oli ihana yllätys ja oivallinen tapa käyttää Marimekolta kakkoslaadun kangasta. En omassani huomaa kyllä mitään poikkeamaa.

_DSC0255

kaftaani Panos Emporio / culottes housut Michael Kors / sandaalit Hermès / nahkalaukku Balmuir / kangaskassi Marimekko / aurinkolasit Prada / hattu Bugatti

marinsilmin6

Kuvissa näkyy vielä pitkä tukka, mutta jos olet seurannut minua tänään instassa (@marinsilmin), niin huomasit varmasti, että tukka lyheni tänään ihan reilusti. Kampaaja kehui miten hyvää työtä puolisoni on tehnyt silloin n. 8 kk sitten, kun leikkasi minun hiukset.

Nyt minä pulahdan iltauinnille järveen ja alan jännittämään pikkuhiljaa illan futispeliä. Meillä on leikkimielinen kilpailu meneillään tämän vuoden kisoista työporukalla, ja minä johdan sitä. Olen kyllä niin kilpailuhenkinen mitä tulee tällaisiin juttuihin, että olen ihan täysillä tutkinut ja kartoittanut ja laskenut kaikkien pisteitä matkan varrella, ja kuunnellut vinkkejä ja nyt tosiaankin johdan. Jännää!

Vieläkö on villihevosia?

_DSC0145

_DSC0158

_DSC0189

Katsoimme viikonloppuna puolisoni kanssa YLEltä luontodokkarin, mikä käsitteli Patagonian alueen eläimiä ja siellä puhuttiin myös villihevosista. Ja aina kun puhutaan villihevosista jossain, tarttuu otsikon korvamato välittömästi, joten tässä teillekin Hanna Ekolan kesähitti vuodelta ’91 soimaan päähän. Olkaa hyvä.

Kuvissa esiintyvät kauramoottorit eivät tosiaankaan ole villejä, itse asiassa aivan ihania tapauksia ja asustavat anoppilassa. Tänä keväänä syntyi vielä tuo kuvissa esiintyvä pieni varsa, Maija, jota vahingossa kutsun aina poniksi, kun hän on niin pieni vielä. Ja tuo pienokainen varasti kyllä sydämeni täysin. Niin pehmoinen ja ihana. Tukkakin ihan lyhyt ja kikkara, mikä suloisuus. Onneksi se taitaa jäädä anoppilaan, joten pääsen näkemään sydämensulattajaa useamminkin.

marinsilmin4

_DSC0151

_DSC0140

En ole sitten lapsuuden ollut kovin kummoinen heppatyttö. Muistan sen kerran, kun isoveljeni tuli yhden ainoan kerran katsomaan ratsastustuntiani (vai olikohan peräti kisat) ja juuri silloin tietenkin putosin selästä. Sen pilkan ja naurun jälkeen ähmäpäissäni päätin, etten ikinä enää ratsasta. Noh, ehkei tuollaisena kymmenkesäisenä tehdyt päätökset välttämättä hautaan asti kestä, tämä ei ainakaan kestänyt, sillä olen muutaman kerran aikuisikäisenä käynyt issikkavaelluksella kälyni kanssa. Ne ovat olleet ihan mukavia, joskin pelottavia, kun issikka lähtee tölttäämään tai laukalle, huh. Ja peppu on hellänä ja ruhjeilla sitten ainakin viikon eteenpäin.

Kuvissa näkyy Lagerfeldin alelaukkuni. Se on hyvä kantojuhta. Kevyt, laadukkaan oloinen ja vetää sisäänsä tavaraa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Puolisoni tokaisi, että minun sininen Hermèsin Evelyne on kuulemma ihan samanlainen kuin tuo Karl… No ei ihan, mutta melkein. Onhan niissä sama väri, sekin on jo jotain… 😉

marinsilmin3

marinsilmin5

 

Uusi t-paita

_DSC0109

_DSC0090

_DSC0097

Ennen mökille lähtöä hoidin asioita Vaasan päässä keskustassa ja kävin pikaisella pyrähdyksellä Karismassa ja bongasin tämän kuvissa olevan t-paidan sieltä. Eikö sovikin hyvin vihreään laukkuuni? Se on by Malene Birgerin t-paita. En yleensä ole tekstiprinttipaitojen ystävä, sillä yleensä mikään teksti ei puhuttele minua. Ei tuonkaan paidan teksti herätä minussa minkäänlaista fiilistä, mutta tuo vihreä väri on juuri oikea tuohon laukkuuni ja kaipasin jotain vähän ”pirteämpää” t-paitaa.

Tänään meillä oli maakuntamatkailupäivä ja kävimme siellä Maaveden kirppiksellä, josta tein muutaman ihan superlöydön. Voisin esitellä ne täällä blogin puolella, jahka vien tuotteet ensin pesulaan ja saan ne käytööni. Löysin todella kivan musta-valkoisen bleiserin, jätti-ison valkoisen kauluspaidan missä on vähän erikoisempi leikkaus (olen etsinyt sellaista jo kauan) sekä Calvin Kleinin ballerinat. Kaikki maksoi yhteensä 11,90, melkoiset löydöt. Ja ihmisiä oli siellä ihan älyttömän paljon, parkkipaikka oli aivan täynnä autoja kun pääsimme perille. Bongasin serkkuni paikan päältä ja hän kertoi että viikko sitten oli ollut vielä enemmän ihmisiä. Ilmeisesti muutkin tekevät siellä hyviä löytöjä, sillä kiinnostus tuota kirppistä kohtaan on valtava. Lisäksi ajelimme Pieksämäelle ja Virtasalmelle ja matkalla pysähdyttiin ottamaan nämä kuvat tuollaisella perinteisellä maitolaiturilla.

_DSC0085

_DSC0102

_DSC0114

t-paita by Malene Birger / silkkihousut Whyred / espadrillokset ja laukku Chanel

Loppupäivä menikin pihatöitä tehdessä ja loppuillan olen kärsinyt todella kovasta päänsärystä. Nyt jatkankin tästä yöunille, josko aamulla päänsärky olisi poissa.

 

 

Kun läpinäkyvä mekko yllätti

_DSC0025

_DSC0051 (2)

_DSC0039

Joskus on hyvä ottaa asukuvat ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille. Onneksi ainakin nämä kuvat otettiin ennen, sillä muuten olisi jäänyt minulta huomaamatta, että mekostani kuultaa läpi. Noh, ei siinä nyt kovin suurta vahinkoa olisi käynyt, mutta olisi se ärsyttänyt ruokakaupassa huomata, että sieltähän ne rouvan pyllykannikat vilahtelee kesken tomaattien valitsemisen.

Mekko on samaisen reissun ostos, kun ostin ne viidakkopöksyt… Tuota samaa päälläni olevaa mekkoa oli myös sillä viidakkokuosilla, mutta päädyin mustaan, etten nyt ihan ahnehdi liikaa kuvioita ja väriä maailmaani. Kyllä väri-iloittelullakin on rajansa. Enkä viitsi nyt muutenkaan ostaa yhden kauden juttuja kovin montaa, olipa ne kuinka halpoja tahansa. Mieluummin pitkäikäistä ja tasaisen tylsää, vai pitäisikö sanoa klassista, kuten te jo aivan varmasti minun osaltani tiedätte.

_DSC0045

mekko H&M / hattu ei merkkiä / laukku Chanel / sandaalit ja rannekoru Hermès / aurinkolasit Prada

_DSC0053

_DSC0058

Mökkielämä sujuu hyvin. Keskiviikkona sanoin aamulla puolisolleni, että käyn torilla ostamassa meille vähän kasviksia ja kukkia. Hän meinasi pyörtyä kun kaksi tuntia myöhemmin karautin uljaalla ratsullani rantaan ja pyysin hänet apuun, sillä auto oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Tai oikeastaan lähinnä kukkia. Mutta onpahan nättiä ja viihtyisää nyt. Huomenna lähdemme kirppiskierrokselle. Aikanaan, noin 10 vuotta sitten kävimme äitini kanssa usein Maaveden kirppiksellä, mikä on auki heinäkuussa viikonloppuisin. Teimme sieltä aina mitä mahtavimpia löytöjä ja kun samaa kirppistä edelleenkin järjestetään, niin huomenna otamme auton nokan kohti Maavettä ja lähdemme etsimään aarteita.

Mitä sinulle kuuluu?

_DSC0068