No jaa, en tiedä voiko tämän ikäistä daamia enää tytöksi sanoa, mutta kun päässä soi Dingon nahkatakkinen tyttö, niin se oli helppo kääntää farkkupaitaiseksi tytöksi eilisen asun mukaan. Ja siitä tuli sitten ihan kelpo otsikko.

Tuo 2017 Damista ostettu farkkupaita on todellakin ollut loisto-ostos, vaikka sitä silloin vähän tuumailin, että kuinkahan sen kanssa käy. Pidän sitä todella paljon. Piti oikein täältä blogista tarkistaa että milloin se on ostettu, minä vuonna siis, kun muisti vähän pätki. Jotenkin aika juoksee kuin sadanmetrin pikajuoksija nykyään, ettei tahdo saada kiinni hetkiä, että minä vuonna ne ovat tapahtuneet. Siitä syystä tämä blogi on kyllä hyvä, kun voi tarkistaa asioita, kun omaan muistiin ei voi luottaa. Ja löysin ainakin 4 asua blogistakin, jossa tämä farkkupaita on päällä: 1, 2, 3 ja 4.

Farkkupaita on siis tullut jäädäkseen ja taas olin eilen kuin äitini kopio. Olen ennenkin blogissani maininnut että äitini tykkäsi käyttää farkkupaitaa eri tavoin ja muistan monet kerrat kesäisin, kun hänellä oli farkkupaita joko kiinni tai bleiserimäisesti auki (ja toppi alla!) ja alaosana jotkut vaaleat khakin väriset housut, tai shortsit. Minulta ei vaaleita housuja löydy, enkä omista shortseja, mutta nuo Filippa K:n silkkihousut ovat rakkaimmat kesähousuni. Ne ovat olleet minulle muistaakseni vuodesta 2011. Niitä on pitänyt vuosien varrella kavennuttaa ompelijalla, kun olivatkin yhtäkkiä niin isot, etteivät jalassa kestäneet ja onneksi ne vieläkin mahtuu. Tosin, olen alkanut huomata tässä hiljattain, että jotain kummallista on tapahtunut. Pesukoneemme taitaa olla menossa rikki, sillä jostain syystä vaatteeni ovat alkaneet pienentyä. Tai sitten minä vaan viihdyn liikaa ruokapöydän äärellä. Luulen, että jälkimmäinen on se syy. Vielä kun entinen aktiiviliikkuja omaa saman ruokahalun kuin ennenkin, mutta on nykyään aktiivinen sohvaperuna, niin ihmekös tuo, jos vähän vaatteet kinnaa. Ehkä tarttis tehdä jotain, kun vaan löytyisi sellainen urheilulaji, mikä ei tuottaisi kipua ja mitä voisin harrastaa. Sen pitäisi olla kohtuullisen lempeää noiden sisuskalujen ja operaatioiden jälkeen, mutta kuitenkin sellaista että voisin harrastaa sitä paikkakuntariippumattomasti, sillä arjessa paikkakunnat vaihtuu nopeammin kuin sukat. Kävely ja pyöräily ovat olleet lajeina ihan jees, mutta niiiiiiiin tylsiä (paitsi sähköpyöräily, kun puolisoni osti meille sähköpyörän. Se on kivaa, muttei varsinaisesti hikiliikuntaa). Noh, katsellaan. Näin kesällä tulee hyötyliikuntaa harrastettua kiitettävästi muutenkin, että ehkä lykkään tätä pohdintaa syksylle.

Farkkupaidasta vielä sen verran, että se on kyllä selkeästi minulle ollut sellainen kevät-kesä-syksy vaate. Jotenkin talvella se tuntuu… kylmältä. Toki, varmasti paidan vaalea väri tekee mielleyhtymän, että kesävaate, mutta en tiedä osaisinko pitää tummaakaan farkkupaitaa talvella. En kyllä sellaista edes omista, joten suotta asiaa pohdinkaan.

Mutta joo, oli minulla asiaakin. Savon ja Keski-Suomen seuduilla asuvat tai liikkuvat ystäväni ja lukijani. Käykäähän Mortonilla syömässä erittäin laadukkaat  ja hyvät hampurilaiset. Morton löytyy ainakin Varkaudesta, Pieksämäeltä, Äänekoskelta ja Jyväskylästä. Nämä eiliset asukuvat on siis otettu sen jälkeen, kun kävimme Varkauden Mortonilla hampurilaisilla ja ai ettien että oli taas hyvää. Gluteeniton sämpylä on todella maukas ja ei ole Delaware aterian voittanutta (varsinkin jos vaihtaa siihen bataattiranut) ja heidän omaa karviaislimpparia aterian kylkeen. Oi nam! Olen syönyt tänä kesänä jo aika monta ateriaa (sekin saattaa olla se syy, kun ne vaatteet kinnaa!) ja totesin eilen puolisolleni, että tuo Delaware burger ja Friends&Burgersin Umami burger on kyllä parhaat syömäni burgerit (+ Bites burger oli loistava!). Ja totesin samaan hengen vetoon, että olen kyllä juuri sellainen jämähtäjä -ihmistyyppi, joka syö aina saman hyväksi todetun ruuan, koska tietää että aina pukkaa priimaa.

Mites sinä, oletko farkkupaita -tyyppiä ja maistuuko Mortonin burgerit?