Hello, täällä ollaan taas! Ja tällä kertaa tästä lähtien vähän tasaisemmin, sillä tällä viikolla minun hullunmylly alkuvuosi tuli päätökseensä. Viimeinen 2000 kilometrin viikko tuli ajettua ja nyt on aika hengähtää ennen kesäloman alkua. Ihanaa, kun jää vähän aikaa muuhunkin kuin ”suhaamiseen”.

Tiivistän teille vielä toukokuun omaan postaukseensa ja kommentoin vähän alkuvuotta muutenkin, mutta teen sen vasta huomenna tai tiistaina, sillä nyt en vielä halua palata noihin asioihin, kun olen tämän loppuviikon vetänyt vain happea. Nyt on kevyempien asioiden aika, kuten kesävaatteiden.

Kuvissa näette minun tulevan kesän suosikkiasun. Vilnasta joulukuusta ostettu paikallisen muotimerkin t-paita ja nuo maailman pehmoisimmat housut Monkista. En tiedä kuinka monelle Monki on tuttu merkki, mutta minulle se ei entuudestaan ollut. Tai oli se sillä tavalla, että mielsin sen sellaiseksi ”teinikaupaksi”, kuten nuo muutkin vähän vastaavat merkit (bikbok, gina tricot jne.) enkä ollut koskaan edes liikkeessä käynyt. Ja itse asiassa en ole kyllä vieläkään käynyt. Bongasin nimittäin nuo housut siten, että eräänä toukokuisena iltana mökillä ollessani työreissun yhteydessä selasin puhelimessani fb feediäni ja näytölle pamahti Monkin mainos, jossa oli sellainen hervoton vihreäkuvioinen ”teltta”. Teltalla tarkoitan siis sellaista isoa kaftaania, mitä voi kesällä käyttää, jos nyt saadaan oikein lämmin kesä. Uteliaisuuteni heräsi ja klikkasin ko. tuotetta ja sitten päädyin selaamaan myös housuja ja heti ensimmäiset housut jotka näin, olivat jotkut ”ultrasoft trousers” ja eihän tällainen ”pehmeään elämään” tottunut ihminen muuta voinut tehdä kuin ostaa ne housut. Ostin myös sen vihreäkuvioisen teltan. Se oikeasti on kuin puolijoukkueteltta, niin iso se on. Mahtuu syödä kesällä makkaraa, eikä muuten kiristä mistään. Mutta nämä housut, ne oikeasti ovat ultrasoftit, niin pehmoiset ja mikä parasta, niissä on kuminauhavyötärö, niin ei näin vatsasta leikeltyä ihmistäkään purista eikä ahdista. Ja koska Suomen kesä on yllättävä, niin Balen nahkarotsi niskaan, niin ei tule kylmä ja Chanelin tohvelit jalkaan ja puolisoltani lainatut LV:n aurinkolasit (nämä oli ne ostamani, jotka siirtyivät puolisolleni ja jotka nyt ovat yhteisomistuksessa). Ja siinä se on, kesän 2019 suosikkiasu.

Juu, ja tukka lyheni toukokuussa, jos joku miettii, että vähän näyttää daami erilaiselta. Kyllä se siitä vielä kesän mittaan lisääkin lyhenee. Tykkään tosi paljon, mutta aamuisin jännittää katsoa peiliin, kun ei koskaan tiedä onko koko kampaus pystyssä, sivussa vai tanassa.

Kuka muu muuten rakastaa syreeneja? Oli pakko ottaa kuvat syreenipensaan edessä, sillä rakastan noita alkukesän kukkia. Syreenin tuoksu on niin ihana. Tulee aina lapsuus mieleen niistä, sillä äitini kanssa keräsimme aina pihastamme syreenin oksia sisälle maljakkoon.

Mukavaa sunnuntaita sinulle. Tästä lähtien blogi päivittyy hieman useammin.