Bayswater ja kusiluistimet

marin_silmin-3598

marin_silmin-3601

Saimmehan mekin vihdoin talven tänne Vaasaan. Lunta, ihanaa! Tuo niin paljon valoa näihin pimeisiin päiviin. Ja onneksi minullakin on nyt ne talvirenkaat alla autossani, niin pääsee liikkumaan turvallisesti.

Kuvissa näette Mulberry Bayswater laukkuni vuosien takaa. Ikiklassikko. Olen harrastanut laukkuja koko aikuisikäni ja laukkumerkit ovat vaihdelleet hieman iän ja sen hetkisen maun mukaan. Parikymppisenä minulla alkoi tosi voimakas Mulberry -vaihe ja minulla oli paljon heidän laukkujaan, kenkiään, huivejaan ja vaatteitakin. Laatu oli todella hyvä suhteessa hintoihin. Mulberry innostus kesti myös kauan, melkein vuosikymmenen. Toki rinnalle alkoi nousta uusia laukkumerkkejä ja suosikkeja, mutta pidin ja pidän edelleen Mulberryn tuotteista. Ne ovat klassisen ajattomia, eivätkä huuda mitään tiettyä merkkiä/logoa.

marin_silmin-3612

marin_silmin-3621

Olen kylläkin myynyt ja antanut eteenpäin suurimman osan Mulberry kokoelmastani, koska en ennättänyt niitä enää käyttää, mutta tämän kuvissa esiintyvän Bayswaterin olen jättänyt kokoelmiini loppuiäkseni. Sillä on nimittäin erittäin suuri tunnearvo. Se on ainoa laukuistani, jonka puolisoni on ostanut minulle lahjaksi ❤ . Hän toi sen tullessaan työreissun yhteydessä palatessaan takaisin Suomeen pitkän poissaolon jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Ja kun hän Heathrown kentältä soitti ja antoi puhelimen Mulberryn myyjälle, jonka kanssa kävin läpi heidän laukkuvalikoimaa, en tainnut vielä silloinkaan uskoa, että hän palaa yöllä kotiin ison laukkukassin kanssa. Siitä syystä tuo laukku on minulle se kaikkein rakkain, koska puolisoni ostaa yleensä minulle lahjaksi lähinnä elektroniikkaa, mistä olen teille ennenkin kertonut… Mutta joskus ne miehetkin yllättää, ja tämä laukku on muisto siitä.

marin_silmin-3631

marin_silmin-3618

Jalassa on uudet Eccon kusiluistimet, niin kuin meilläpäin sanotaan tuon mallisista kengistä. Hirmu hyvät jalassa huonosta lempinimestään huolimatta. Ehkä vähän huono ajankohta ostaa tuonmalliset kengät, mutta loistavat toimistolipokkaat, ja kuvat on otettu työpäivän jälkeen.

marin_silmin-3641

marin_silmin-3614

takki Samsoe & Samsoe / kietaisumekko Month of Sundays / sukkikset Swedish stockings / kusiluistimet Ecco / laukku Mulberry / huivi ei merkkiä / pipo Balmuir / kello Chanel / rannekoru Hermès / sormus Efva Attling

Nyt toivotan sinulle ihanaa viikonloppua! Minä vietän viikonloppuni kurssilla (josta lisää myöhemmin) ja huomenna olisikin tiedossa tyttöjen ilta dinnerin ja stand upin kera. En malta odottaa ❤ !

Autoilusta

marin_silmin-3331

marin_silmin-3312

Minulla on meneillään melkoinen autoiluun liittyvä ongelma. Tai pitäisikö sanoa rengasongelma. Vai onkohan se vaihdeongelma…

Nimittäin, autoni talvirenkaat ovat tällä hetkellä toisella puolella Suomea, yli viiden tunnin ajomatkan päässä Savossa ja siellä päin taitaa olla jo melkoiset talvikelit. Olen pärjännyt vielä omalla autollani Vaasassa kesärenkailla, koska lumesta ei (tässä tapauksessa) onneksi ole vielä tietoakaan. Onneksi puolisoni ennakoi tilanteen viime Savon reissulla ja vaihtoi autoonsa jo talvirenkaat alle, joten taloudessa on sentään yksi auto, missä talvirenkaat jo ovat.

marin_silmin-3328

marin_silmin-3337

Puolisoni on lähdössä työmatkalle maailman toiselle laidalle tällä viikolla, joten minullehan siis jää talvirenkailla oleva auto. Eli kaikki hyvin siis… No, valitettavasti ei. Puolisoni auto kun sattuu olemaan manuaalivaihteinen ja minun automaatti. Ja olen ajanut aika monta vuotta pelkästään automaattivaihteisella autolla. Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta ihan oikeasti, kun olet ajanut monta vuotta, kymmeniä tuhansia kilometrejä, pelkästään automaattivaihteisella autolla, ei ole kovin helppoa hypätä manuaalivaihteisen auton rattiin. Viime kerralla kun näin tapahtui, isäni meinasi kuolla nauruun, koska kytkimeni käyttö kuulemma kuulosti siltä, kuin olisi ollut mummojen kokoontumisajot. Ja puolisoni huusi minulle valehtelematta kurkku suorana ja naama punaisena. Ajaminen oli aivan kamalaa ja pelottavaa. Vihasin joka hetkeä.

marin_silmin-3340

marin_silmin-3345

Tällä kertaa asiaa alettiin ratkaista niin, että rouva harjoitteli ensin rallisimulaattorilla kytkimen ja vaihteiden käyttöä. Turvallisissa olosuhteissa, niin kuin puolisoni totesi. Ja kun sen saimme sujumaan (kerrasta!), hyppäsin kauhusta kankeana viime sunnuntaina auton rattiin. Syke oli ainakin 150, minä jännityksestä kankeana ettei edes veri kiertänyt, Alma huusi takapenkillä kurkku suorana (varmaan pelosta), minun kytkinjalkani tärisi jokaisessa risteyksessä ja pysäköidessä, mutta hitsi vie, selvittiin työpaikkani pihalle!

Edelleenkin minulla kuitenkin oli sellainen olo, että varmaan kaikkein turvallisinta olisi, että minä joko istuisin taksin kyydissä seuraavat viikot tai toivoisin joka päivä että säässä tapahtuisi yllättävä lämpeäminen. Noh, sää tästä tuskin enää kesäksi muuttuu ja taksissa istuminen ympäri Suomen kävisi melko kalliiksi, joten halvimmaksi ratkaisuksi ja minun hermojen säästämiseksi (ja puolison auton kytkimen säästämiseksi) autoni saa huomisaamuna alleen upouudet talvirenkaat. Onpahan sitten oikein tuplana, Savossa omat ja Pohjanmaalla omat. Huonosta kytkinjalasta kärsii koko lompakko!

marin_silmin-3355

marin_silmin-3330

Onko minulla kohtalotovereita? Kenen muun mielestä on aivan kamalaa ajaa manuaalivaihteisella autolla?

Niin, ja postauksessa näkyvät kuvat on otettu sen jälkeen, kun onnistuneesti ajoin koko konkkaronkan Mustasaaren kirkolle puolison autolla. Kotiin en enää uskaltanut ajaa.

(postauksessa käytetty vähän värikynää ja rutkasti huumoria, luethan sen myös niin 🙂 )

Sinisen paluu

marin_silmin-3266

marin_silmin-3239

Sininen on hiipinyt elämääni takaisin hieman salakavalasti. Tosin, tällä kertaa onneksi ainoastaan vaatteisiin, mutta en oikein tiedä vielä onko se hyvä asia.

Aikoinaan, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin 18 -kesäisenä, sisustin kotini todella siniseksi. Oli sinistä sohvaa, päiväpeittoa, verhoa, mattoa, koriste-esineitä sekä keittiönpöydän tuolin istuinosat oli päällystetty sinisellä. Luojan kiitos seinät sentään pysyivät valkoisena, vai mikälie kukkatapetti yksiössäni olikaan. Kun sitä sinisyyttä katseli jokusen vuoden, huomasin saaneeni yliannostuksen koko väriä kohtaan ja niin kaikki sininen lähti sekä kodista että vaatehuoneesta. Ainoastaan siniset farkut jäivät, kunnes jossain kohtaa hylkäsin nekin – liiallisen sinisyyden takia.

marin_silmin-3258

marin_silmin-3263

Meni vuosia, etten voinut sietää tuota väriä ja tosiaankin jopa ne siniset farkut olivat liikaa. Kunnes sitten lähiaikoina, itse asiassa viime vuodesta lähtien, olen jälleen alkanut sietää sinistä, vaatteissa. En usko, että enää ikinä tulen sisustamaan sinistä kotia. Jopa kesämökillä sininen tuntuu vieraalta. Mutta ei nyt mennä silti vannomaan, tiedä vielä miten se mieli muuttuu.

marin_silmin-3236

marin_silmin-3223

Mutta joka tapauksessa, sininen on alkanut tuntua jossain määrin taas hyvältä väriltä ihoani vasten, vaikka siihen taitaakin jonkunlainen viha-rakkaussuhde olla. Kuvissa näkyvä laukkuni, Hermèsin Evelyne, taisi olla tuon sinisen värin viestintuoja ja nykyään aika-ajoin puen päälleni jotain sinistä, tänään jopa aika paljon. Yleensä sinisen sävyiset asiat asuissani ovat asusteita: huiveja, laukkuja tai hanskat. Harvoin käytän edelleenkään mitään sinisiä vaatteita, paitsi sinisiä farkkuja joskus.

Tänään kuitenkin yllätin itsenikin pukemalla päälleni tummansinisen neuleen mustien nahkahousujen kaveriksi. Kaulaan pujotin vielä Hermèsin sinisen kissahuivini, olalle sinisen Hermèsin laukun ja käsiä suojaamaan siniset hanskat. Ja tykkäsin asusta. Mielestäni se ei ollut liian rauhaton tai liian sininen, koska muuten musta asuni tasapainotti sitä kivasti.

marin_silmin-3245

marin_silmin-3255

neule Designer Remix / nahkahousut Michael Kors / takki Samsoe & Samsoe / huivi ja laukku Hermès / pipo Balmuir / aurinkolasit Prada / tennarit Chanel / hanskat Randers Handsker

Saa nähdä heittäydynkö lähiaikoina aivan villiksi ja puen päälleni jotain pinkkiä… En jaksa uskoa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Varsinkin kun katsoo vanhoja valokuvia, jossa eräällä reissullamme 11 vuotta sitten olen pukeutunut päästä varpaisiin pinkkiin. Vapaaehtoisesti. Huh.

Käytätkö sinä sinisiä vaatteita? Entä ylipäätään, käytätkö värikkäitä vaatteita?

 

 

Arkiasu

marin_silmin-3085

marin_silmin-3097

Tuntuu hassulta kirjoittaa arkiasu otsikoksi, kun kyseessä on eilisen, sunnuntain asu, eikä sunnuntaisin juurikaan ole perusarkea, ainakaan meillä. Mutta koska päälleni valikoitui hyvin arkinen asukokonaisuus eikä pyhäpuku, saa otsikkokin kelvata.

marin_silmin-3075

marin_silmin-3104

Olin sunnuntaina melko onnellinen tyttö nainen, sillä pääsin pitkästä aikaa käymään ruokakaupassa ja laitoin ruokaa oikein pitkän kaavan kautta. Muun muassa kaalilaatikkoa, suosikkiani. Rakastan luuhata ruokakaupoissa ja tutkia mitä kaikkea niissä myydään. Välillä kyllä kauhistellenkin liikun niissä, kun näen mitä kaikkea meille syötetään. Ja tulen kyllä aika-ajoin surulliseksikin kaikesta siitä myytävien tuotteiden määrästä, kun pärjäisimme paljon vähemmälläkin ruualla. Ei kukaan meistä tarvitse esim. sataa eri sorttia muroja. Mutta silti, tykkään käydä ruoka-ostoksilla. Kulunut syksy on kuitenkin ollut osaltani niin hektinen, etten muista milloin viimeksi olisin käynyt ruokaostoksilla kaupassa, ehkä joskus syyskuussa…? Puolisoni on pyörittänyt arkea tunnollisen tarkasti ja minä olen lähinnä nukkunut kotona ollessani ja ihmetellyt että minne syys- ja lokakuu katosivat.

marin_silmin-3054

marin_silmin-3098

Nyt on kuitenkin tämäkin rouva päässyt takaisin arjen makuun ruokakaupassa käyntineen , kokkailuineen ja vaatteiden pesutalkoineen (+silittämisineen) ja on taas tunne siitä että minä hallitsen elämääni ja arkeani, eikä mikään muu. Tunne, että elän täysillä kun saan touhottaa kotona kotijuttuja, olla kotona ja laittaa ruokaa ja vähän siivotakin, on mahtava, jopa voimauttava. Kyllä koti ja arjen rutiinit siivouksineen ja ruuanlaittoineen on ainakin minulle henkisesti äärettömän tärkeää eheytymisen kannalta ja tapa saada lisää energiaa ja hallinnan tunnetta hektiseen arkeen. Vaikkakaan ilman Kiffelin tyttöjä emme ehkä olisikaan selvinneet tästä syksystä, niin hyvin he ovat meidän kotimme pitäneet puhtaana, siitä heille ISO kiitos. Eipä tiennyt tyttö mikä härdelli tästä syksystä tulikaan.

marin_silmin-3075marin_silmin-3079

marin_silmin-3076

marin_silmin-3088

paita ja kaulakoru Cos / takki Second Female / farkut mikä-lie-merkki (ainakin 10 vuotta vanhat) / karvaliivi ei merkkiä / huivi ei merkkiä / kengät Terhi Pölkki / laukku Chanel / silmälasit Kraa Kraa

Minä jatkan fiilistelyä siitä, että arki on jälleen hallinnassa ja arjen askareet hallussa ja Sinulle toivotan ihanaa, onnellista uutta viikkoa. Huomenna on jo marraskuu,  ja sehän menee äkkiä joulua odotellessa.

Vaateleikkejä

marin_silmin-0022-2

marin_silmin-0003-3

Ennen (työ)reissuja minulle tulee pakkomielle käydä suunnitellut reissuvaatteet läpi, pukea ne kertaalleen päälle ja katsoa että asut toimivat, ettei paikan päällä iske sitten vaatekriisi. Ja silloin on kyllä leikki kaukana. Onneksi yhdistelmilläni on nykyään harvoin mahdollisuus mennä täysin pieleen, koska en juurikaan käytä värejä enkä erikoisia kuviointeja vaatteissa, mutta kyllähän se nyt rehellisesti sanottuna suorastaan ketuttaa, jos koko päivän tuntuu että on jonkun toisen vaatteissa.

marin_silmin-0031-5

marin_silmin-0015-3

Sama rutiini toistui äsken, sillä olen huomenna lähdössä yön yli työreissulle Jyväskylään, joten oli vaateleikkien aika. Ja voi vitsi, miten hyvä fiilis tulikaan kun asut menivät kerrasta nappiin ja varsinkin huomisen asuun olen niin tyytyväinen, että mietin pitäisikö jopa roudata kamera mukaan reissuun ja nakittaa kollega ottamaan minusta paikan päällä asukuvat, vai antaisiko tuon tehtävän ystäville hoidettavaksi… Noh, se jääköön nähtäväksi.

Mutta uskokaa kun sanon, että mustan poolovillamekon, sinisen Hermèsin tiikerisilkkihuivin, mustien sukkisten ja korollisten nilkkureiden kombo oli pitkästä aikaa tosi fresh, vaikka vähän tätilookilta näin äkkiseltään kuulostaakin. Siihen vielä bikerrotsi päälle, niin on tätilook kyllä kaukana. Mutta ehkä ne perus toimistoasutkin alkaa välillä maistua, kun niitä ei enää nykyään käytä joka arkipäivä, kuten tämän päiväisistä asukuvista ja rönttälookistakin huomaa. Kuvan asulla on juoksenneltu menemään tämä päivä ja hyvin on pelittänyt, lempparineule (sama kuin eilisissä kuvissa) ja ikivanhat farkut, jotka meinaavat ratketa liitoksistaan, kun olen syönyt itseni niistä ulos.

marin_silmin-0030-2

marin_silmin-0033

Ehkä minulla kuitenkin liikunnan ja vaatekoon haltuunottamisen (huomasitko, en puhunut laihduttamisesta!) suhteen on toivoa, sillä nyt minusta tuntuu että olen löytänyt Vaasasta itseäni miellyttävän salin, jossa toivottavasti viihdyn vielä kauan 🙂 . Vähän on tämä liikunnan aloitus venähtänyt muuton jälkeen, johan tässä on vuosi vaasalaisena oltukin. En olisi itsekään uskonut että entisestä aktiiviliikkujasta saa näin helpolla sohvaperunan. Mutta hyvää on tehnyt tämäkin tauko, opettanut paljon rennosta elämänasenteesta ja tahdin hölläämisestä. Ja olen oppinut nauttimaan myös tekemättömyydestä, siitä että välillä on oikeasti aika mahtavaa vaan olla siellä sohvanpohjalla ja chillata. Tekee ihmeitä pääkopalle. Tosin, niin tekee liikuntakin.

marin_silmin-0025-4

neule Acne / farkut Gina Tricot (?) / bikerrotsi Balenciaga / kashmirhuivi* kashmirsilkki (saatu blogin kautta) /  laukku Salmiak Studio / tennarit Chanel / aurinkolasit Prada

Onko sinulla liikunnan ilo näin syksyllä vielä huipussaan, vai kutsuuko kotisohva enemmän?

Entä oletko samanlainen varman päälle pelaaja, kuten minä, että testaat reissuasusi etukäteen?