En tiedä mistä aloittaa, pää lyö aivan tyhjää intensiivisen työpäivän jäljiltä. Heti, kun joutuu pois omalta mukavuusalueeltaan ja joutuu pähkäilemään ihan uusia juttuja, niin tuntuu, että iltaisin on aivan kuiviin imetty, pää ei vaan enää toimi. Kunnes nukkuu yön yli ja innokkaana & tarmokkaana heittäytyy taas ”heikoille jäille” uutta oppimaan.

No, aloitetaan vaikka siitä, että luin eilen ihanan Natan blogista muotibloggaamisesta ja siitä miten häntä harmittaa että päivän asu -kuvat ovat muuttuneet päivän kuvausvaatteet -kuviksi. Välikommenttina, olen vähän salaa ihastunut Nataan, ihana persoona! Lisää tällaisia rempseitä, itseään arvostavia, työteliäitä naisia. Me like!

Niin, olen siis Natan kanssa samaa mieltä asiasta. Ja se oli muun muassa yksi syy miksi mietin niin kauan oman blogin perustamista. Ylipäätään suhdettani muotiin ja tyyliin. Olen kertonut useaan otteeseen teille, etten koe olevani muodikas ja sitä myötä blogini ei ole, eikä siitä tule, muotiblogi, vaan olen oman tyylin löytänyt ja siitä pidän (liiankin) tiukasti kiinni. Joten ehkä blogiani parhaiten kuvaisikin tyyliblogi -kuvaus. En myöskään elä ja hengitä muotia, vaan olen tällainen innokas muodin sivusta seuraaja (ja ääneen kauhisteleva, että ei kai tuo ole taas muotia!), joka napsii omaan tyyliinsä itselleen sopivat jutut. Ja näköjään haluaa niitä nykyään myös julkisesti jakaa 😉 .

Olen myös paljon pähkäillyt sen asian kanssa, että ketä ihmeessä kiinnostaa, kun tällainen kovaa vauhtia keski-ikäistyvä yli-innokas tavallinen suomalainen nainen heittää kehiin niitä aitoja päivän asu -kuvia, kun sama lukija voi valita kymmenistä muista todella laadukkaista ja tasokkaista ”editorial – henkisistä” muotiblogeista itselleen katseltavaa (ja luettavaa). Niitä oikeita vinkkejä mikä tänä syksynä on muotia ja kuinka tulisi juuri nyt pukeutua, että kulkee muodin aallon harjalla. Minähän vaan lähinnä kauhistelen, että ei hemmetti, samettia nyt viimeisenä suostun pukemaan! Ja kuitenkin teitä lukijoita on ollut tämän lyhyen bloggaukseni aikana paljon, jopa niin paljon, että jaksan joka päivä ihmetellä ja olla innoissani, kun moni tuntuu palaavan lukemaan. Kai sittenkin tällainen tavallinen nainen voi olla kiinnostava ja tarjota sinne ruudun toiselle puolelle jotain, joka tuo hymyn huulille tai antaa miettimisen aihetta tai auttaa vaan nollaamaan intensiivisen työpäivän. Haluaisinkin aina teksteihini tuoda jotain sisältöä, jotain muuta kuin pelkän  aidon päivän asun. Jotain itsestäni, mutta myös jotain jota sinä lukijana voisit pähkäillä. Jotain mikä koskettaa, ja aiheuttaa jonkunlaisen tunnereaktion. Mielellään iloisen 🙂 .

poncho Balmuir / nahkahousut Ellos (yli 6 vuotta vanhat) / kengät Terhi Pölkki / laukku Balenciaga / aurinkolasit Prada

Olisiko se sopiva kombo blogissani?

p.s. Vein Palosaaren kirppikselle hirmuisen paljon lisää vaatteita ja jonkun verran sieltä oli jo mennytkin, joten kannattaa käydä kurkistamassa pöydän 141 tarjonta. Loppuviikolla en enää ennätä käydä.

Tämä viikko on ollut melkoista härdelliä, niin kuin minun viikot tuppaa yleensä olemaan. Olen ihminen, jolla on aina sata rautaa tulessa ja yleensä vielä vähän enemmän. Ja näin juuri ennen kesälomaa täytyy pusertaa paljon projekteja finaaliin, joten tällä viikolla on menty tukka putkella. Pahoitteluni siis pienestä hiljaiselosta. En ole (ainakaan vielä) hylännyt blogiani.

Olen kuitenkin ennättänyt nyt viikonlopun aikana lataamaan akkuja mökillä. Nauttimaan kiireettömästä elosta, ennen parin viikon tiukkaa rutistusta. Viikonloppu on ollut Savossa erittäin sateinen ja myrskyinen, mutta rauhoittava ja puhdistava. Mieleen ei ole tullut tällä kertaa varjoja, vaan mieli on vaeltanut kaukomaille, itse asiassa Miamiin ja Key Westiin saakka. Sinne meidän tie taitaakin viedä joulukuussa, neljän vuoden tauon jälkeen. Ihanaa, rakastan Key Westiä! Ja ennen kaikkea rakastan tällaisia spontaaneja päätöksiä: Lähdetäänkö? No lähdetään!

Ja ette muuten usko! Kun tulimme mökkitiemme päähän ja aloimme siirtämään tavaroitamme veneeseen, niin ihmettelin, että mitähän ääntä metsästä kuuluu. Vähän panikoin mielessäni että voiko siellä olla karhu, mutten uskaltanut sanoa ääneen mitään. Ja kun sitten pääsimme saaren puolelle, vastarannalle ilmestyi iso hirvi. Oli melkoisen ylväs ilmestys!

Nyt olenkin taas kotona Vaasassa, ja koti tuntuu tyhjältä ja äänettömältä. Tytöt nimittäin jäivät ”ukille” hoitoon. Siellä on kuulemma riittänyt vauhtia, ja villiä elämää. Niin kuin kolmesta pikkukoirasta voi olettaakin. Matkalla kotiin pysähdyimme niin rakkaaseen Jyväskylään. Melkein sydän halkesi ikävästä ja kaipuusta, kun kävelimme kaupungilla, 9 kuukauden aikana oli tullut vaikka mitä uutta ja ihmeellistä katukuvaan. Ehkä vielä jonain päivänä palaamme sinne takaisin.

Pysähdyimme myös Tuurissa, tuossa Suomen suurimmassa kyläkaupassa. Paljon oli myymälä muuttunut sitten viime näkemän, ja vaikka kuinka yritimme olla hyviä tarjoushaukkoja, lähdimme pois melkein  tyhjin käsin. Tai noh, minä löysin kynsilakkaa, joten loppumatka menikin kynsiä lakatessa. Ja nämä kuvat ovatkin Tuurin pihalla otettuja.

trikoomekko Jackpot / farkut Top Shop / kengät Adidas / laukku Balenciaga / rannekoru Givenchy

Teitä ihania lukijoita on löytänyt blogiini aika paljon, jopa niin paljon, että välillä olen ihmetellyt että onpa aika mieletöntä kuinka moni lukee minun juttujani. Moni on teistä laittanut myös sähköpostia minulle ja facebookin kautta myös, mutta mielelläni kuulisin teistä enemmänkin. Mitä sinulle kuuluu? Millainen viikonloppu sinulla on ollut?