Sataa vettä. Mieli tummenee. Varjot ilmestyvät.

Sää vaikuttaa minuun melko paljon. Kun sataa ja on harmaata, huomaan mieleeni ilmestyvän enemmän varjoja.

Olen tainnut kertoa teille aikaisemmin, että uskon siihen että meissä kaikissa on valo ja varjo ja se kumpaa ruokimme, valloittaa mielemme nopeasti.

Teen paljon tietoisesti työtä sen eteen, että ruokin valoa ja hyvää mikä minussa ja ympärilläni on, ja kun annan iloa ja valoa, niin saan sitä myös takaisin. Mutta sadesäässä on joku ihmeellinen magia, että se vetää minun varjot esille.

Toisaalta, tykkään myös sateesta, tykkään sen puhdistavasta vaikutuksesta ja tuolloin annan itselleni luvan käsitellä myös niitä synkkiä ajatuksia, myllätä niitä ja purkaa ne osiin. Koska niitä nyt vaan elämässä on.

Laulussa sanotaan, sateen jälkeen on poutasää. Niinhän se menee, juuri ennen valoa on kaikkein pimeintä. Kunhan itse tiedostaa milloin ruokkii valoa, milloin varjoja ja antaa kummallekin sopivassa suhteessa tilaa ja aikaa. Ja kääntää lopulta katseen valoon.

Onneksi asun Suomen aurinkoisimmassa kaupunkissa (jossa on koko viikon satanut ja ollut harmaata, ja nyt aurinko paistaa vihdoin).

Pidätkö sinä sateesta?