Tänään maakuntamatkailu vei meidän perheen Savonlinnaan lörtsyille ja Olavinlinnan välittömään läheisyyteen. Savonlinnan torilta saa muuten oikein maistuvia gluteenittomia lihalörtsyjä kahvilasta ja kylläpä maistui herkulliselta, myös koirien mielestä. Koiratkin olivat tervetulleita sekä kahvioon, että torille, siitä ISO plussa. Lopuksi Marsa törmäsi vesiränniin ja satutti itsensä, mutta nyt jo onneksi kunnossa.

Mutta ei minun pitänyt Marsan toilailuista tai lörtsyistä kirjoittaa, joten mennäänpä asiaan, eli materiaalionnellisuuteen. En muista milloin viimeksi materia olisi saanut minut näin iloiseksi. Mutta lähes neonkeltainen reppu tekee näköjään ihmeitä, saa jopa näin synkän ihmisen suorastaan polvilleen.

Jotta tarina olisi kokonainen, aloitan alusta. Aloin etsiä itselleni jo hyvä tovi sitten kunnollista ja siistiä nahkaista työreppua, jossa kuljettaa mukana koneet, johdot ym. työjutut ja lisäksi vaikka yhden yön tavarat itselleni. Arki kun on nykyään melkoisen hektistä ja tavaraa aina paljon mukana, koska paikkakunnat vaihtuvat lennosta, olin alkanut haikailla repun perään, koska käsilaukuissa ja kaiken maailman nyssäköissä tavaran kuljettaminen ärsyttää ja käy hartioille. En kuitenkaan löytänyt mieleistäni reppua oikein mistään, milloin oli liian kapeat sangat, tai milloin reppu kooltaan liian pieni jne. Chanelin väki ehdotti lukuisia eri malleja, mutta hylkäsin kaikki vaihtoehdot. Reppuasia pääsi kuitenkin arjen pyörityksessä unohtumaan jo aikapäiviä sitten, kunnes joitain viikkoja sitten bongasin instastoriesta eräällä naisella kirkkaan keltaisen LV:n korttikotelon ja ihastuin siihen väriin ikihyviksi. Aloin googlailla tuota koteloa, että onko siinä värissä tehty jotain muutakin, ja päädyin LV:n verkkokauppaan. Kyllä, verkkokauppaan. LV:llä on näköjään nykyään myös verkkokauppa. Noh, kävin läpi kaikki naisten puolen tuotteet, vaan saadakseni raivokohtauksen, koska ”eihän täällä tyhmässä kaupassa ole kuin niitä ällöruskeita muovilaukkuja” (olenko kertonut koskaan etten tykkää LV:n tuotteista…) ja ajattelin samalla tsekata niiden minun keväällä ostamieni aurinkolasien kohtalon: miesten vai naisten lasit (myyntitilanteessa asia jäi epäselväksi ja yllättäen väänsin asiasta puolison kanssa). Ja miesten puolelta löytyi sekä lasit, että paaaaaaljon muutakin. Samalla nimittäin ajattelin katsoa läpi miesten reput, koska juuri sillä hetkellä reppuasia muistui mieleeni ja tataa! Kuin salamanisku taivaalta! Siellä vastaan tuli erittäin nätti ja kivanmallinen sininen reppu, jossa värivaihtoehtona oli myös keltainen. Siinä kohtaa melkein hyperventiloin kun tajusin että se on juuri SE instastoriessa nähty keltainen sävy. Melkein jo aloin huutamaan onnesta, kunnes romahdin kuin korttitalo takaisin maanpinnalle: Out of stock -ilmoitus keltaisen värin kohdalla… Kello tietysti jo lähes puoliyö, joten kun piiiiiiitkä yö sarasti aamuun ja aamu koitti, niin soitin saman tien Helsingin LV:lle (olin tietysti tsekannut verkkokaupasta että ko. reppu keltaisessa värissä sold out kaikkialla) ja lähes rukoilin polvillaan, että pliiiiiiiiiis etsikää minulle se reppu. Ja he lupasivat tehdä parhaansa, mutteivat luvanneet reppua enää saatavaksi.

10 päivää myöhemmin puhelin soi (kaksi päivää ennen Helsingin reissuani) ja iloinen naismyyjä ilmoitti että reppu olisi löytynyt. Olin tuolloin isän luona käymässä ja isä ihmetteli kiihtynyttä olemustani kun kiljuin puhelimessa (anteeksi tälle ihanalle naiselle jos kuulo kärsi!). Ja niin reppu laitettiin Ranskasta postiin ja eilen se saapui Savonmualle ja ai että kun siinä polvillani laatikkoa purin ja sain repun eteeni, niin suorastaan halailin sitä siinä lattialla ja purskahdin nauramaan kun tajusin, että niin se kirkkaankeltainen nahanpala sai tämän tädin polvilleen itkemään ilosta. Mutta ai ettien että kun se on täydellinen. Nyt on minulla aivan mahtava työreppu. Ja lupaan olla dissaamatta LV:n tuotteita tästä edespäin.

Mitäs tykkäät kirkkaankeltaisesta nahanpalastani? Ei varmaan tarvitse enää kertoa, mutta kerron silti, minä rakastan uutta reppuani! Rakastan! #materiaalionnellisuus