Sinistä ja ruudukkoa

marin_silmin-4771

marin_silmin-4814

marin_silmin-4793

marin_silmin-4827

marin_silmin-4772

marin_silmin-4808

marin_silmin-4778

marin_silmin-4824

marin_silmin-4797

marin_silmin-4806

marin_silmin-4789

marin_silmin-4821

marin_silmin-4782

takki Harris Wharf London / mekko Marimekko / huivi Gucci / kengät Billi Bi / sukkikset Swedish Stockings / rannekorut Efva Attling, Hermès ja Louis Vuitton / sormukset Efva Attling ja Sif Jakobs / clutch Fendi

Ruutua, kirkkaan sinistä villaa, keltaista karvaa, kuosihuivia, solkia ja aivan sekaisin oleva tukka. Ja kaikki samassa paketissa. Melkoinen sekametelisoppa. Ja sellaisessa sekametelisopassa hoidin viime sunnuntain ruokaostokset.

Kuvissa näkyvä Guccin kaulahuivi oli löytö omasta vaatehuoneesta… Ne ovatkin aina parhaita löytöjä kun vaatehuoneen siivouksen yhteydessä pääsee päivittelemään itselleen, että oliko minulla tälläinenkin… Näköjään oli. Tosin, en ole ihan varma, että tykkäänkö huivista enää, se tuntuu nykyisten jättihuivien jälkeen niin pieneltä. Ehkä myyn sen pois tai pakkaan takaisin vaatehuoneen uumeniin, kunnes sen taas joskus sieltä löydän. Paremmalla onnella ja huivi pääsisi enemmän käyttöön. Saa nähdä.

Mekko on marimekon, FB kirpparilöytö. Ja omaan makuun täydellinen, suora ja väljä. Ei kiristä, purista eikä ahdista. Edes pizzapäivinä. Sellaisille vaatteille osaa antaa nykyään arvoa, koska kyllä vaatteissa tulee viihtyä hyvin ja niissä täytyy tuntea olonsa hyväksi. Sillä huonosti istuva tai huonolta tuntuva vaate pilaa helposti koko päivän. Eikä päiviään viitsisi pilata vaatteiden takia, joten siitä syystä minä suosin vähän väljempiä linjoja. Ei käy ahdistamaan edes tiukoissa tilanteissa.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Toivottavasti se on täynnä itsellesi mieluisia asioita.

Royal blue

marin_silmin-4656

marin_silmin-4674

marin_silmin-4667

Uusi sininen takkini on erään ystäväni mukaan sävyltään Royal blue ja se sopii minulle vallan mainiosti, olemmehan me kuninkaallista sukua. Sillä meillähän asuu Prinsessa Alma, joten eikös se tee minustakin kuninkaallisen… ? Ainakin melkein?

Mutta joka tapauksessa, Prinsessamme hyväksyi että palvelija saa käyttää Royal blue takkiaan, joten sen kunniaksi päivän asukuvat uuden takin kanssa. Prinsessa halusi jättää tällä kertaa kuvaussession väliin ja jäi kotiin lepäämään, kun palvelija lähti käymään kaupoilla. Olen aivan sekaisin päivistä, kun tänään on loppiainen ja kaupat auki. Minä siis suunnistin  Minun / Min putiikille kurkistamaan alennusmyynnit. Oli vaikka mitä ihanaa ja jotain kovin kissamaista lähti mukaani. Instagrammista (@marinsilmin) löytyykin jo vastaus…

marin_silmin-4673

marin_silmin-4659

marin_silmin-4690

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / tennarit Chanel / neule Rils / pipo Balmuir / kashmirhuivi (puolisolta lainattu) kashmirsilkki.com / aurinkolasit Prada / laukku Hermès

Kuvissa näkyvä Herbag muuttui hieman pienemmäksi, sillä testasin tänään ensimmäistä kertaa sen mukana tullutta pienempää canvaspussukkaa. Se tuntui sen jättikassin jälkeen jotenkin ihan miniatyyrilta, mutta kuvista kun katsoo, niin ei se olekaan yhtään liian pieni. Sen isomman version löydät tästä postauksesta, jos haluat vertailla kokoja. Voin suositella kyllä herbagia koko sydämestäni arkilaukuksi, vaikkakin sen sulkemissysteemi on vähän hidas. Omaani olen käyttänyt todella paljon ja välillä se jättimalli suorastaan tursuaa tavaraa eikä siinä kyllä käytön jäljet juurikaan näy.

Olin eilen Seinäjoella tapaamassa lääkäriä, joka leikkaa nieluni ja olo on nyt kovin rauhallinen ja luottavainen. Tästäkin selvitään. Enää reilu viikko, sen jälkeen parin viikon täyslepo ja toivottavasti sen jälkeen tämä nainen on jälleen täydessä iskussa ja entistä ehompi.

Nyt toivotan sinulle ihanaa viikonloppua! Minä vietän loppupäivän sohvan uumenissa leffoja katsellen ja huomenna lähden Naisten lätkäiltaan kannustamaan Jypia voittoon.

Seuraa blogiani instagramissa, bloglovinissa sekä blogit.fi :ssä

Jotain sinistä

Viime viikolla kerroin hyödyntäneeni NAP:n alennusmyynnit ja tilanneeni itselleni jotain… Tuo jotain saapui viimein luokseni ja melkoisen kaunista saapuikin. Ja melkoisen sinistä.

marin_silmin-4525

marin_silmin-4554

marin_silmin-4529

marin_silmin-4550

Ostin kerrankin itselleni värikkään takin ja olen aivan rakastunut siihen. Puolisoni mielestä takki oli jo tilausvaiheessa hyvä hankinta, sillä se toisi vähän väriä ja eloa aina niin synkkään ulkokuoreeni ja nyt takin saapuessa minäkin olen samaa mieltä. Aivan ihana piristysruiske tähän synkkään ajanjaksoon ja sopii hyvin myös kevätaurinkoon.

Itse asiassa en ole päässyt takkia vielä käyttämään, koska se on hyvin ohut takiksi Suomen oloihin. Tosin ihan sata villaa (ja tehty Italiassa) ja ainakin näppituntumalla tuntuu laadukkaalta. Ajattelin näiden kovien pakkasten alkaessa testata takkia ihan sisäkäytössäkin, koska materiaali on sellaista että näyttää varmasti kivalle myös ihan toimistolla ollessa. Sitten kun kevätaurinko alkaa lämmittää enemmän, niin uskallan kulkea pelkällä tuolla takilla.

marin_silmin-4527

marin_silmin-4546

marin_silmin-4545

Mutta vaikka takki ei ole päälle asti vielä päässytkään, on siihen mallattu jo montaa eri asua, ja tässä teille yksi näytille. Ja itse asiassa luonnossa takin sävy on vieläkin intensiivisempi sininen ja hieman tummempi, sellainen sähkönsininen.

Mitä pidät uudesta takistani?

 

 

 

Seinäruusu

marin_silmin-4187

marin_silmin-4183

marin_silmin-4168

marin_silmin-4211

Sulauduin tänään melkein täydellisesti GW Gallerian ulkoseiniin ollessamme jouluostoksilla. Minusta yhteensattuma oli niin hauska, että pyysin puolisoani ottamaan asukuvat. Yleisöä oli melko paljon kuvauksemme aikana, ja minua ei nolottanut tippaakaan. Näköjään kaikkeen tottuu.

marin_silmin-4171

marin_silmin-4200

marin_silmin-4191

marin_silmin-4208

Yllä olevassa kuvassa näkyy vanhempieni alkuperäiset vihkisormukset roikkumassa kaulassani. Sain ne itselleni äitini kuoleman jälkeen ja pujotin ne kultaiseen vitjaan. Ne eivät koskaan valmistuneet valmiiksi, koska koruja tehnyt henkilö ei saanut niitä tehtyä loppuun asti. Ihana, että vanhempani kuitenkin säilyttivät nuo sormukset, vaikka ne vähän puolitiehen jäivätkin. Minulle ne ovat suuri aarre.

Asu koostuukin vanhoista ja tutuista elementeistä. Acnen Pistol buutsitkin ovat jo vuodelta 2009 tai 2010. En muista enää kumpana vuonna ne ostin, mutta tilasin ne Gaudetesta. Sen sentään muistan. Ja sen, että Acnen Pistoleiden hinnat olivat vähän toista tuolloin mitä ne ovat nykyään. Olisi pitänyt ostaa silloin ne nilkkuritkin, joita olen joka vuosi miettinyt sen jälkeen ostavani. Nykyään hinnat taitavat olla niissäkin nousseet jo reilusti.

marin_silmin-4204

marin_silmin-4206

marin_silmin-4209

Täytyy vielä lopuksi tunnustaa. Minulla on hirmuinen ähky, sillä ahmin juuri ison annoksen minun guilty pleasurea. Joka on nacholautanen. Tuo kaikkien aikojen herkkulautanen, jonka olen opettanut aikoinaan myös rakkaalle ystävälleni, joka on laittanut vahingon hyvän kiertämään. Mikä olisikaan parempaa lauantai-iltaisin, kuin nachot reilulla cheddarjuustokuorrutteella, tulisella jauhelihasoosilla, itse tehdyllä salsalla (jossa reilusti korianteria) ja guacamolella ja isolla läjällä creme fraichea, kyytipoikana jääkylmä kuiva omenasiideri? Noh, aika harva asia menee sen edelle.

Mitäpä sinun lauantaihin kuuluu?

Muutama sana joulusta

marin_silmin-4099

marin_silmin-4096

Olette varmaan huomanneet, etten ole jakanut blogissani joululahjavinkkejä, piparkakkureseptejä, jouluaskarteluita, enkä mitään muutakaan jouluhössötystä… En varsinaisesti ole mikään jouluihminen, mutten ole kyllä jouluvastainenkaan. Kaikista juhlapyhistä joulu on minulle rakkain, mutta silti myös ahdistavin. Kamalan ristiriitainen siis kaikkiaan.

marin_silmin-4115

marin_silmin-4114

Äitini oli varsinainen jouluihminen, ja hän osti meille vielä aikuisenakin järkyttävät määrät paketteja (yhtä paljon minulle ja veljelleni, ettei vain tule riitaa 😉 ) ja ruokaa varattiin joulupöytään niin paljon, että sillä olisi ruokkinut yhden pienen koulun verran oppilaita. Isäni metsästi joka joulu hiki hatussa sitä täydellistä hopeakuusta jossa jokainen käpy on symmetrisesti roikkumassa ja sitten lapsuuden minulla ei ollut mitään asiaa kuusen koristeluun, koska äitini halusi laittaa kuusen kauniiksi. Koko koti oli puunattu joulukuntoon ja joulukukkiakin oli ainakin kymmenen erilaista kimppua. Joululaulut soivat aattoaamusta iltaan asti, vierailtiin sukulaisissa, haudoilla ja joulussa oli tietynlaista perinteistä kaavaa ja tunnelmaa. Ja stressiä, ennen kaikkea sitä. Muistan, kuinka ryntäsimme ruokakauppaan aatonaattoaamuisin kuin taistelijat sotatantereelle ja kassan jälkeen raahattiin hiki hatussa tavaraa autoon ja stressattiin että mistä saadaan loput, puuttuvat ruuat ja lahjat, joulupöytään ja aaton hurlumheim jälkeen roudattiin tavaraa kotiin peräkärrylasteittain, todeten ettei enää ikinä. Kunnes tuli seuraava joulu ja sama hurlumhei alkoi alusta.

marin_silmin-4131

marin_silmin-4109

Äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu meni vähän kaikilta ihmetellessä että jaahas, mitäs tehdään ja siitä alkoi sitten muodostua meidänlainen, uusi joulu. Joulu, jossa ei stressata lahjoista, sillä niitä ei osteta aikuisille, ainoastaan lapsille. Joulu, jossa pöydät eivät notku perinteisiä jouluruokia viikkokausia, vaan siellä on kunkin perheenjäsenen panostus siltä osin, kun hänellä on ollut sinä vuonna aikaa. Joulu, jossa kotia ei koristella jouluvaloin, -kuusin eikä -koristein, eikä joululauluja kuunnella. Puolisoni mielestä suomalaiset joululaulut ovat kamalimpia ikinä. Itsehän tykkään Juice Leskisen Sika -kappaleesta, oivallinen joululaulu.

marin_silmin-4084

marin_silmin-4118

poncho Balmuir / nahkahousut Michael Kors / kengät Billi Bi / silkkihuivi Hermès / cashmerehuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta) / laukku Fendi

Nykyään kokoonnumme aatoksi edelleen isäni luokse lapsuuden kotiini yhdessä veljen ja hänen puolisonsa kanssa ja kaikille riittää joulunajan rauhallinen tunnelma, kiireetön yhdessä olo ja rauhoittuminen. Tärkeää on lepohetki arjen kiireen keskellä ja se että koko perhe kokoontuu saman pöydän ääreen syömään hyvin ja olemaan yhdessä. Olemaan läsnä. Nykyään meillä on myös joulu, jolloin pelataan seurapelejä aamuyölle asti ja katsotaan elokuvia jos siltä tuntuu. Ja juuri se on täydellinen joulu meille, ilman stressiä ja kiirettä. Ilman suuria odotuksia ja aikatauluja.

marin_silmin-4094

Ymmärrätte siis, miksei blogissani ole intoiltu joulujuttuja, kun en niitä muutenkaan tässä arjeen kiireessä mieti, saatikka intoile. Joulu näkyy meillä kotona ainoastaan leikko amarylliksen kautta, jonka valitsin tänä vuonna valkoisen sijaan punaisena. Joulutorttuja ajattelin ehkä tehdä viikonloppuna. Riippuu jaksanko tehdä gluteenittoman taikinan. Luulen, että en jaksa. Mutta ei haittaa, tulee se joulu ilman torttujakin.

Kuinka sinä vietät joulusi? Tunnustatko olevasi jouluihminen?