Hankin itselleni insinöörin unelmalaukun, Hermèsin Herbagin. Sen nimittäin voi purkaa osiin ja kasata uudelleen, joten se on helposti muokattava laukku. Ainakin omassa taloudessa majaileva insinööri rakastaa purkaa tavaroita osiin ja kasata niitä sitten uudestaan ja hän taisikin sanoa, että tuo on paras laukku ikinä.

Noh, jokin sisäinen insinööri minussakin heräsi, kun laukun sain käsiini ja purin sen osiin noin minuutissa ja seuraavat puoli tuntia sitten ihmeteltiin että jaahas, mites tämä kasattiinkaan… Muutaman youtube videon, armottoman hermoilun ja viinilasin avulla kassi oli takaisin kasassa ja valmiina asukuviin…

Etsin ko. laukkua hetken aikaa, sillä halusin jonkun helpon, arkisen, jokasään ja -paikan laukun, jonka voi huoletta heittää veneeseen kesällä, eikä tarvitse harmitella jos koirat talsivat sen päällä, tai Alma nukkuu sisällä. Ja koska mukanani kulkee aina puoli omaisuutta mukana, kassin piti olla ISO. Ja sellaisen kyllä sain. Kuvat ovat otettu tihkusateen aikana, jolloin se kastui. Lisäksi koirat hyppivät sitä vasten kuratassuillaan ja itse kolhin sitä autoon mennessä ja laukku ei ole moksiskaan. Lisäksi se on tarpeeksi edustava myös työreissuille.

takki Samsoe & Samsoe / neuletakki Zara / nahkahousut Michael Kors / silkkihuivi Chanel / kengät Billi Bi / rannekoru ja laukku Hermès

Miinuksiakin tosin laukulla on. Sisäosa on yhtä isoa tilaa, joten tällainen tavarahamsteri joutuu laittamaan tavaroita pikku pussukoihin, jotta ne löytyisi edes jokseenkin helpommin. Laukkuni kun yleensä ovat täynnä läppärin, padin ja kännykän johtoja ja lisäosia sekä muistiinpanovälineitä, meikkejä, silmälasikoteloita, ruokaa jne. niin yksittäisen pikkutavaran löytäminen vie tällaisen huonohermoisen ihmisen ärsytyksen salamannopeasti yli sallitun rajan. Joten seuraavaksi täytynee hankkia sellaisia pikku pussukoita lisää. Toinen on tuo laukun kiinnitysmekanismi, joka on vähän hidas avata, varsinkin jos kännykkä soi ja yrität sen saada ja löytää kiireellä, mutta sen kanssa on helppo elää, kun muistaa kuljettaa kännykkää vaikka takin taskussa. Mutta ehdottomasti enemmän plussia kuin miinuksia, niin kuin elämässä yleensäkin!

Mutta nyt minä heitän laukut kaappiin, laitan kumpparit jalkaan, sadetakin päälle ja lähden houkuttelemaan koiria sateeseen lenkille. Veikkaan melkoisen lyhyttä kävelyä, koska hienohelmat (en minä!) vihaavat vesisadetta. Parempi paikka on heidän mielestään sohvalla lämpimän viltin alla, ruoka sohvalle tarjoiltuna. Luulen, että olemme lellineet koiramme pilalle.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Ei anneta sateen lannistaa.