Viitta kahdella eri tavalla

Marin_silmin-5983

Marin_silmin-5975

Marin_silmin-5981

Rakastan viittoja. Niissä on mielestäni jotain dramaattista ja koska olen draamantajuinen ihminen, tykkään käyttää viittoja usein. Draamantajustaan huolimatta ne ovat myös turvallisia, niiden lämpöön ja suojaan on ihana käpertyä. Siitä syystä minulla on niitä useassa eri mallissa ja värissä (kuten ponchojakin) ja usein pidän toimistolla yhtä lämmikkeenä ja pahan päivän varalta. Siis sellaisen päivän varalta kun tuntuu että kaikki menee pieleen. Silloin heitän viitan niskaan ja elämä tuntuu taas vähän lohdullisemmalta, varsinkin jos viitta on oikein pehmeää ja lämmintä villaa.

Viittoja on myös helppo varioida eri tavoin käyttämällä asussa vyötä, broocheja tai ylipäätään mielikuvista. Postauksessa olevissa kuvissa sama viitta on kietaistu kiinni vyöllä ja osassa kiepautettu etuosat harteiden yli. Muuten sama asu, mutta täysin eri fiilis.

Marin_silmin-6009

Marin_silmin-6012

Marin_silmin-6016

Marin_silmin-5988

viitta Balmuir / nahkahousut ja silkkipaita Massimo Dutti / kengät Samsoe & Samsoe / laukku ja vyö Hermès / aurinkolasit Prada

Käytätkö sinä viittoja?

Ripaus keltaista

marin_silmin-5869

marin_silmin-5856

marin_silmin-5866

Kerroinkin viime postauksessa että aloitan värien metsästyksen. Aloitin sen aluksi ihan omasta vaatehuoneesta ja kuten kuvista näette, kirkas keltainen laukku ja silkkihuivi toi valoa niin synkkään perus uniformuuni.

Ja enpä olisi uskonut miten vaikeaksi voi mennä yksien värikkäiden Chanelin espadrilloksien metsästys. Käynnissä on ollut todellinen jahti ympäri Eurooppaa useiden ihmisten avustamana (iso kiitos teille!) ja kaikkialta kuuluu sama vastaus: ei-oo. Olen saanut jo niin kamalan pakkomielteen luotua itselleni niistä pirun kengistä, että ne on löydyttävä! Muutama jahti on vielä meneillään ja täytyy toivoa että kohta tärppää. Ihmiselle, joka on niin malttamaton kaikki-tänne-heti-nyt persoona, viimeiset päivät ovat olleet hieman kärsivällisyyden kasvattamista. Mutta toisaalta, jos kenkiä ei löydy, niin sitten niitä ei löydy. Olkoon se merkki sitten siitä, että ei ne värikkäät kengät olisi olleet minun juttu sittenkään…

marin_silmin-5857

marin_silmin-5880

marin_silmin-5863

Tänään olen viettänyt koko aamupäivän keittiön puolella. Innostuin tekemään siemennäkkäriä, punajuurisosekeittoa ja pinaattilettuja, gluteenittomia kaikki tottakai. Tällä kertaa jopa muistin kokkailun lomassa kuvatakin, joten huomenna tulossa sitten joku edellämainituista resepteistä. Pinaattiletut olivat parhaita.

Sen lisäksi siivosin vielä asustekaappini/hyllykköni ja vitsi mitä löytöjä tein! Oman vaatehuoneen löydöt on kyllä parhaita. En muistanutkaan, että minulla on todella kauniit ja hyvälaatuiset Pradan nahkahanskat ja heti nappasin ne käyttöön kun talvea on vielä jäljellä. Sen lisäksi tein huomion, että minulla on aivan liikaa rannekoruja. Ajattelin myydä osan pois, koska en kuitenkaan ennätä kaikkia käyttää. Voisin ehkä laittaa niitä myyntiin tänne blogin puolelle, jos kiinnostuneita riittää.

marin_silmin-5888

marin_silmin-5877

marin_silmin-5878

huivi ja rannekorut Hermès / poolo Rils / housut Marimekko / laukku Baleciaga / kengät Terhi Pölkki / aurinkolasit Versace / kello ja sormukset Chanel

Mitä sinulle kuuluu? Miten sinun viikonloppu on sujunut?

Pingisasu

marin_silmin-5726

marin_silmin-5749

marin_silmin-5753

marin_silmin-5764

marin_silmin-5759

marin_silmin-5755

marin_silmin-5777

mekko Object / sukkikset Wolford / kengät Billi Bi / clutch Fendi / silkkihuivi Chanel / musta poolopaita Nanso / kaulakoru ja hopeinen rannekoru Cornelia Webb / nahkainen rannekoru Hermès

Kuvissa näkyvä asu päällä pelasin viime viikolla töissä pingistä ja (melkein) voitin ;). Naureskelinkin sen jälkeen, että eihän tässä enää mitään jumppatrikoita tarvise, kun nahkamekollakin on ihan hyvä urheilla. Itse asiassa mekko ei ole aitoa nahkaa, sillä en ole koskaan löytänyt itselleni mieleistä laadukasta hyvää nahkamekkoa, joka istuisi kauniisti, olisi hihaton, leikattu kauniisti ja pituus olisi heti polven yläpuolelle. Niin, ja olisi vielä hyvälaatuista pehmeää nahkaa. Jos sellaisen tiedätte jollain valmistajalla olevan, niin saa vinkata, otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan. Mekkoihminen en kyllä varsinaisesti ole, mutta nahkamekko buutsien ja paksun villatakin kanssa on kyllä kiva kombo. Tästä tyylistä tuli kyllä semitäti, mutta tätilook on välillä ihan jees.

Minun ei pitänyt julkaista näitä kuvia ollenkaan, kun en tykkää yhtään sisällä otetuista kuvista, mutta koska Alma on näissä niin söpö, niin ajattelin, että menköön.

Jotain kummallista on tapahtunut. Entisestä värivammaisesta on kuoriutunut värien rakastaja. Olen alkanut himoita kirkkaan keltaista pikkulaukkua tai kirkkaan vihreää ja laukkuihin matchaavia Chanelin espadrilloksia. Näin jopa viime yönä unta, että minulla oli pieni kirkkaan vihreä crossbody laukku mustan asun kanssa ja vihreät espadrillokset. Selkeästi alitajuntakin yrittää kertoa että väriä elämään nainen!

Eli nyt alkaa operaatio värien metsästys!

Onko sinulla lisääntynyt värien käyttö valon lisääntyessä?

 

”Minusta ei koskaan tule samanlaista kuin äitini…”

marin_silmin-5806

marin_silmin-5791

marin_silmin-5828

marin_silmin-5829

Eipä tiennyt tyttö, kuinka helposti se käykään…

Moni on varmaan nuorena toivonut ettei tulisi olemaan äitinsä kaltainen. Niin ulkoisesti kuin sisäisestikään. Minä kapinoin nuorena kovastikin, ja toivoin etten koskaan olisi äitini kaltainen luonteeltani, saatika pukeutumistyyliltäni… Hämmästelin muun muassa miten ihmeessä jokaiseen asuun tarvitsee laittaa joku huivi mukaan, enkä mitenkään voinut ymmärtää kun äitini sanoi, että se tuo eloa yksinkertaisiin asuihin. Se kruunaa asun, hän tapasi sanoa. Keski-ikäistä, sanoin minä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Jokunen vuosi eteenpäin ja tytärkin on huivihullu. Kun ne nyt vaan kruunaa sen asun. On ne äidit vaan fiksuja. Tai minä tukevasti keski-ikäinen.

Kuvissa näkyvä huivi on uusi ja löysin sen Madridin Chanelilta. Olen aivan rakastunut siihen. Todella upeat värit ja tänään aurinkoisen lumipäivän kunniaksi pukeuduinkin todella värikkäästi. Jopa niin värikkäästi, että vähän hirvitti olla kaupoilla.

Pikkuhiljaa olen myös oppinut sitomaan twillyn tuohon B:n kantokahvaan. Sen opetteleminen on kyllä ollut työn ja tuskan takana eikä ärräpäitä ole säästelty. Nyt se jo kuitenkin jotenkin sujuu ja tänään apteekissa käydessäni apteekkari kehui kovasti laukussani olevaa huivia. Vähän emmin käyttää mitään laukkukoristeita, mutta tuo on sopivan ”neutraali” tapa muokata laukkuja. Mitään karvapalloja tai Hermèsin laukkukoruja tuskin koskaan ostan omaan käyttööni. Ne ovat jo liikaa minulle.

Niin, ja luonteesta en edes aloita. Nimimerkillä: Äitini kopio.

marin_silmin-5850

marin_silmin-5833

marin_silmin-5841

marin_silmin-5848

marin_silmin-5811

takki Harris Wharf London / kashmirneulepoolo ei merkkiä / farkut Zara / kengät Terhi Pölkki / nahkahanskat Randers Handsker / silkkihuivi kaulassa Chanel / laukku, twilly ja vyö Hermès / aurinkolasit Prada 

Käytätkö sinä huiveja kruunaamaan asusi?

Chanelia Madridissa

marin_silmin-5562

marin_silmin-5572

marin_silmin-5567

Madrid, kaupunki johon koko kolmikkomme rakastui. Ja minä tyhjensin pankkitilini. Upeita rakennuksia vieri vieressä, paljon nähtävää, koettavaa, syötävää ja juotavaa. Ja sitä shoppailtavaa. Sitä riitti. Madridin Chanelin valikoima oli erittäin hyvä. Liike on kolmessa kerroksessa ja ollut nykyisissä tiloissaan myyjien mukaan n. 1,5 vuotta. Todella kauniit tilat heillä liikkeessä olikin, olisin voinut jäädä sinne vaikka asumaan kaikkien upeiden laukkujen ja asusteiden (ja vaatteiden) keskelle.

Madridissa heittäydyttiin myös kunnolla turisteiksi ja hyppäsimme fugemummoni kanssa hop on-hop off -turistibussiin, minä elämäni ensimmäistä kertaa. Puolisoni ei suostunut enää tähän turreiluun, vaan karkasi katsomaan jotain paikallisen ”pikkuseuran” jalkapallopeliä ;)..

Muutama pikku tärppikin jaettavaksi Madridiin: Circulo de Bellas Artesin kattoterassilta oli huikeat maisemat Madridin kattojen ylle. Ja taivaallisen hyvää suklaakakkua. Sin glutenkin oli vielä, joten minäkin pääsin kakun makuun. Ja sitten muille pikkuputiikki intoilijoille seuraava vinkki: Ruuhkaisen Gran Via -ostoskadun pohjoispuolella on aivan ihania pikku putiikkeja, joissa myydään niin taidetta, vaatteita, kuin sisustustuotteitakin. Mitä enemmän kuljeskelimme noilla pikkukujilla, sitä ihanempia uniikkeja putiikkeja löysimme. Olisin halunnut vierailla niissä kaikissa.

marin_silmin-5644

marin_silmin-5594

marin_silmin-5642

Tälläkään matkalla ei ollut stressiä vaatteista, sillä matkustin pelkästään käsimatkatavaroilla, joten kaikki mukana olleet vaatteet olivat mietitty etukäteen toimiviksi kokonaisuuksiksi. Nahkarotsi ja samat Chanelin tennarit olivat päällä reissun jokaisena päivänä. Huivit ja korut toivat asuihin kaivattua vaihtelua.

Nautin nykyään siitä tunteesta, kun reissuissa on mukana hyvin vähän tavaraa, ja tietää että kaikki toimii, eikä tarvitse pähkäillä paikan päällä mitä sitä pukisi tänään päällensä. Tosin, tällä reissulla olisin ollut pulassa paluumatkalla. Sen verran nimittäin tuli shoppailtua Madridissa ja Puerto Banuksessa, että pelkillä käsimatkatavaroilla en olisi saanut kaikkea kotiin tuotua. Onneksi puoliso pelasti isolla matkalaukullaan ja antoi rouvan laittaa kenkänsä omiin tavaroihinsa.

marin_silmin-5595

marin_silmin-5626

marin_silmin-5605

marin_silmin-5666

marin_silmin-5599

Asuna tuttua ja turvallista mustaa nahkaa, valkoista silkkiä ja harmaata kashmiria. Ja räväkän sininen silkkihuivi. Rotsi Balenciagan ikisuosikkini, harmaa kashmirponcho Balmuirin, silkkipaitis reissusta ostettu Massimo Duttilta (pitäisi käydä joskus Suomen liike tsekkaamassa), nahkapöksyt Michael Korsin, tennarit ja laukku Chanelin, silkkihuivi Hermèsin (muistatteko tämän postauksen?) ja aurinkolasit Pradan. Same old, same old, mutta niin on nainenkin.

marin_silmin-5708

marin_silmin-5606

marin_silmin-5721

marin_silmin-5610

Ihanaa alkavaa viikonloppua. Ihana viettää se lumisessa Vaasassa kotona.

Voit seurata blogiani instagramissa (@marinsilmin), bloglovinissa sekä blogit.fi:ssä