Vaikea nainen?

9.3.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

cof

Ajattelin ensin otsikoksi veemäinen eukko, mutta tuumasin sen olevan liian raflaava näin Naistenpäivän jälkeisenä päivänä.

Eilen, naistenpäivän kunniaksi, tuli nähtyä monenlaista somepäivitystä ja artikkelia naisista ja naiseudesta. Strictly Stylen Hannan instapäivityksen nähtyäni ja juuri sitä ennen erään Kauppalehden artikkelin luettuani, jäin pohtimaan naiseutta omasta näkökulmasta työkontekstiin sidottuna ja sitä että mitä haluan itse tuoda esille yleisesti ja ehkä myös blogin puolella. Hanna painotti päivityksessään minkälaisia asioita haluaa tuoda blogissaan esille ja Kauppalehden artikkeli käsitteli erästä menestynyttä naista IT -alalla (ärsyttävällä klikkiotsikolla höystettynä). Kyseessä on siis tämä juttu. Pohdin aihetta pitkään. En välttämättä korosta blogissani tiettyjä minulle tärkeitä asioita, varsinkaan työhön liittyviä, vaikka esimerkiksi työ on valtavan iso ja tärkeä osa arkeani. Ja myös se, mistä haluaisinkin ehkä minut tunnettavan tai muistettavan, eli vahvan naisen ja naisjohtajan rooli. Vaikean naisen rooli?

mde

cof

En ole kovin helppo ihminen. En ole helppo alainen, enkä ole helppo esimies. Olen suorasanainen, vaativa, jämäkkä ja tiukka, välillä äärettömän jääräpäinenkin, oman tieni kulkija. Mutta olen myös iloinen, positiivinen, kannustava, huumorintajuinen ja empaattinen. Olen varmasti monen mielestä vaikea nainen, veemäinen eukko. Artikkelissa käsiteltiin nimittäin myös sitä näkökulmaa, että johtotehtävät vaativat tiukkuutta ja jämäkkyyttä, ominaisuuksia, mistä miehiä kehutaan ja joita ei ehkä naisissa arvosteta. Olen ehkä siitä harvinainen (nainen), etten ole koskaan jaksanut välittää mitä muut minusta ajattelevat tai antanut vaikuttaa sen itseeni. Jos olen jonkun mielestä vaikea tai ikävä siitä syystä että vaadin asioita, johdan jämäkästi ja tarvittaessa tiukasti, niin otan vaikean naisen leiman ilolla vastaan. Tärkeintä on kuitenkin saada asiat tehdyksi ja jos siihen vaaditaan noita naisia ikäväksi leimaavia piirteitä, unohtaen kaikki muut persoonat piirteet, niin ongelma on jollain muulla kuin minulla.

Huomaan työssäni, että meitä naisia on IT-alalla vielä aika vähän, sekä koodaamassa että esimiesroolissa, ja olen ylpeä, kun saan olla mukana rikkomassa rajoja ja olla usein mukana kovin miehisissä neuvottelupöydissä. Ja voi sitä riemua, kun neuvottelupöydän toiselle puolelle saakin naisen, se saa minut iloiseksi joka kerta. Meillä on työpaikalla tällä hetkellä kaksi loistavaa projektipäällikköä, naisia kumpikin, joita kannustan rohkeasti löytämään oman esimiesroolinsa ja sparraan ja autan minkä pystyn. Olen kannustanut myös kumpaakin käyttämään rohkeasti sitä mulkkukorttia (muistatteko tämän postauksen vuoden takaa?) tarvittaessa ja karistamaan liian kiltteyden. Kuten artikkelissakin haastateltava sanoo: ”pitää lopettaa olemasta kaikille kiva ja alkaa tehdä työtä ammattimaisesti”. Ja jos siitä saa vaikean naisen leiman, niin kannettaan sitä leimaa sitten ammattiylpeydellä, eikä välitetä mitä muut meistä ajattelevat.

cof

Haluan kannustaa naisia rohkeasti hakeutumaan esimiestehtäviin, erityisesti IT-alalla, toiminhan siellä itsekin. Ja haluan myös olla auttamassa ja tukemassa siinä määrin kuin pystyn. Ja jos jonain päivänä voin olla roolimalli jollekin nuorelle (nais)esimiehen alulle, niin silloin olen todella onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Silloin on tehty asioita oikein.

Tällaisia ajatuksia minulla nousi eilen esille, kun pohdiskelin naistenpäivää ja omaa roolia (miehisessä) työelämässä. Ja kuvat ovat tietenkin kaikkea muuta kuin tekstiin sopivia, eli löytöjä puhelimen kätköistä.

Sinulle toivotan ihanaa viikonloppua.

Vastuun kantamisesta

25.2.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Marin_silmin-9709

Marin_silmin-9736

Marin_silmin-9751

Kerroinkin teille tovi sitten, että meillä oli hetki sitten ikävä tilanne tyttöjen kanssa, kun irtokoira hyökkäsi päällemme.

Tässä hieman tapahtuneesta lyhyesti. Olimme tyttöjen kanssa palaamassa lenkiltä, kun viereisen talon pihalta paikalle ryntäsi pieni irtokoira. Koira kävi kummankin tyttömme iholla ja antoi hammasta. Omistaja seisoi kerrostalon toisella laidalla ja huusi koiraansa ja lopulta koira palasi omistajansa luokse. Huusin omistajan perään, että koirasi kävi koirieni päälle ja laita se kiinni. Oletin, että omistaja tulee paikalle tarkistamaan tilanteen ja pahoittelemaan tapahtunutta. Oletin väärin. Hän jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan. Onneksi puolisoni näki tilanteen ikkunastamme ja lähti etsimään omistajaa ja koiraa, minun jäädessä ulos odottamaan järkyttyneenä tilanteen huonoa hoitamista. Omistaja äitineen (?) löytyi ja valtavien selityksien jälkeen äiti, joka ei tilannetta millään tavalla nähnyt, saatiin tarkistamaan mikä meidän vointi oli. Lisää selityksiä, selityksiä, selityksiä ja lopuksi pahoittelut ja tilanne oli siinä. Siirryin tyrmistyksen vallassa sisälle. Tytöille ei onneksi käynyt kuinkaan, vähän kuolaa siellä täällä ja Alman sydän pamppaili koko yön lujaa. Itse valvoin koko yön pohtien tilannetta ja sitä, miksi vastuun kantaminen ja toisten huomioonottaminen tuntuu olevan katoava luonnonvara nyky-yhteiskunnassa.

Marin_silmin-9711

Marin_silmin-9766

Pohdin tilannetta välillä edelleenkin ja sitä miksi nykyään ylipäätään on niin vaikeaa kantaa vastuuta omista teoistaan ja virheistään ja pyytää vilpittömästi anteeksi. Meille olisi riittänyt vilpitön anteeksipyyntö ja esimerkiksi tieto siitä, että jos meille tulee eläinlääkärikäynti, niin omistaja haluaa tietää siitä. Toisesta välittäminen.

Tiedän, että vastuunkanto on ”taitolaji” ja omien virheiden myöntäminen on ihan hemmetin vaikeaa välillä (minullekin), mutta ei tämä maailma ainakaan paremmaksi muutu, jos emme huomioi kanssaihmisiä ympärillämme ja kanna vastuuta omista teoistamme ja virheistämme. Virheitä sattuu aina, olemmehan vain ihmisiä, ja niille ei mitään voi, mutta se, kuinka toimii virheen sattuessa ja sen jälkeen, kertoo paljon ihmisestä ja hänen luonteestaan.

Millainen on ihminen, joka juoksee karkuun vastuuta ja omia virheitään? Miten hän toimii työssään, elämässään, parisuhteessaan? Ei kai kukaan voi loputtomiin pakoilla vastuuta? Tai varmaan voi, mutta sellaista elämää en kyllä itse haluaisi elää. Virheet opettavat parhaiten, kantapään kautta, usein satuttaenkin, mutta niin niistä oppii parhaiten. Ja sitten kun vielä ensi kerralla osaa toimia paremmin/oikein ja muistaa vielä huomioida ihmiset ympärillä ja sanan anteeksi, on kasvu ihmisenä varmasti taattu.

Marin_silmin-9781

Muistetaanhan me jatkossakin kantaa vastuu omista teoistamme, huomioida ihmiset ympärillämme ja pyytää vilpittömästi anteeksi virheen sattuessa. Niillä pääsee jo pitkälle.

Lopuksi haluan siteerata synkkyydestään tunnettua Ihaa -aasia.

”Ei kai kukaan teistä istu sattumoisin ohdakkeissa?”
”Minä taidan istua”, sanoi Puh. ”Au!” Hän nousi ja katsoi taakseen. ”Istuin, sitä minäkin.”
”Kiitos Puh, mikäli et enää tarvitse niitä.” Hän meni Puhin paikalle ja alkoi syödä.
”Istuminen ei ole niille suorastaan Hyväksi”, hän jatkoi ja katsoi mutustellen ylös.
”Niistä katoaa kaikki mehu. Muistakaa se toisella kertaa, jos sopii. Hiukka Huomioonottamista, Vähän Välittämistä, ei siinä muuta tarvita.”

Hiukka huomioonottamista, vähän välittämistä, ei siinä muuta tarvita.

Reipasta sunnuntaita ihanat!

Yksin muttei yksinäinen

20.2.2018 ~ marinsilmin ~ 11 kommenttia

Marin_silmin-0069-3

Marin_silmin-0059-6

Tiedättekö sen tunteen, kun olet sopinut kauan aikaa sitten jonkun kivan menon ystäviesi kanssa, jota on suunniteltu innolla ja odotettu hartaasti ja juuri ennen kuin tuo sovittu meno/tapahtuma/mikälie on, tuleekin tunne, että haluaisit vaan jäädä kotiin ja olla yksin kotona, eikä oikein huvittaisi lähteä? Minulle näin käy lähes aina, vaikka odotankin näitä sovittuja menoja ja tapahtumia ja etenkin ystäviäni, mutta loppumetreillä haluaisinkin olla yksin.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka nauttii suunnattomasti yksinolosta. Minusta on mukavaa ja eheyttävää käydä yksin lounaalla, dinnerillä, elokuvissa, kaupungilla, matkoilla, urheilemassa ja viettää koti-iltoja yksin. Olen nauttinut yksinolosta niin kauan kuin muistan, lapsuudesta lähtien. Koen, että tunnen itseni paremmin, olen tasapainoisempi ja olen myös henkisesti vahvempi kun osaan ja saan olla yksin. Yksin ollessani jumppaan paljon päänsisäisiä asioita kuntoon ja kunnioitan ja annan aikaa omille jutuilleni, ajatuksilleni ja hyvinvoinnille. Kysyn usein itseltäni mitä minulle kuuluu ja toimin sitten sen mukaan. Toki on niitäkin päiviä, että haluan maata koko illan sohvalla koirat kainalossa Netflixiä tuijottaen puhelin äänettömällä, enkä vastaa kenellekään. Pelkkää pään nollausta.

Marin_silmin-0044-8

Marin_silmin-0067-7

En kiellä, ettenkö välillä katso ja kuuntele jopa hieman kaihoten menevien ystävieni elämää, kun päivät ja illat ovat täynnä jokailtaisia menoja eri ystävien kanssa, dinnereitä, skumppailtoja, after workeja, ja mitä kaikkea. Samalla kuitenkin tiedostan että vastaavanlaisella tyylillä kuormittaisin itseni todella nopeasti loppuun, koska omaa aikaa, yksinoloa, ei olisi minun henkiselle tasapainolle riittävää määrää.

Tiedostan kuitenkin yksinolossani tietyt riskit ja huomaan välilllä ikäänkuin kiikkuvani siinä rajalla, haluanko aidosti olla juuri tällä hetkellä yksin vai olenko vain jämähtänyt tottumuksesta kotiin, vaikka juuri sillä hetkellä kaipaisinkin ehkä sitä vähän aktiivisempaa menoa ystävien ympäröimänä. Lisäksi oman mausteensa tähän kakkuun tuo se, että puolisoni on ajoittain aika paljonkin reissussa. Ei toki enää niitä hullujen vuosien 300 päivää vuodessa, mutta jonkun verran kuitenkin. On siis hyvä, että osaan rakentaa arkeni siihen yksinäisyyden ympärille ja pidän sitä voimavarana, sillä jollekin toiselle se taas voisi olla hyvinkin kuluttava asia. Jatkuva yksin olo.

Vaikka vietän paljon vapaa-aikaani yksin, en ole yksinäinen. Minulla on ympärillä rakkaita ihmisiä, joiden kanssa voin halutessani viettää aikaa ja jakaa iloja ja suruja. Usein vain teen valinnan olla yksin. Koska nautin siitä.

Marin_silmin-0062

Marin_silmin-0063-4

collegepaita Cos / suorat housut Philosophy Blues Original / nilkkurit Terhi Pölkki / laukku Chanel

Marin_silmin-0052-5

Viihdytkö sinä yksin vai kaipaatko ympärille ihmisiä?

Royal Vaasa pop-up kirppis 17.2.

15.2.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Mainitsinkin eilen, että elämää on karsittu ja puhdistettu kevättä kohti ja yksi sellainen karsiminen koski vaatehuonetta ja kodin kaappeja. Pois lähtevään pinoon päätyi PALJON kaikkea ihanaa ja laadukasta. Monen tuotteen kohdalla meinasi käydä klassiset, että ”raaskinko sittenkään”, mutta päätin, että nyt on aika tuulettaa kunnolla. Ja niin tein.

Tämän karsimisen seurauksena lähdin mukaan Royal Vaasan pop-up kirppikselle myyjäksi yhdessä Tuulannelin kanssa ja tämä kirppis järjestetään nyt tulevana lauantaina.

Royal Vaasa POP UP Kirppis

Minulle tulee myyntiin paljon laadukkaita perusvaatteita, neuleita, kauluspaitoja, farkkuja, hameita, laukkuja, kenkiä, koruja, vähän kaikkea. Hinnat ovat edulliset, tärkeintä on saada tuotteet eteenpäin uusiin koteihin, jossa ne tulevat käyttöön. Näistä kuvista näette hieman mitä kaikkea tuon tullessani. Pakko sanoa, että tuo Carvenin sininen trikoopaita on täydellinen, enkä siitä kyllä luopuisi, mikäli se ei olisi minulle mallia makkarankuori. Ja tuo Fendin korttikotelo on niiiiiin laadukas ja pehmeä, huh. Mutta kun niitäkin on useampi, niin kaikkea ei tarvitse säilöä, joten tule ja hae se edullisesti omaksesi. Ja klassikko Mulberryn trenssikin tulee myyntiin, tule ja nappaa sekin itsellesi. Myös Pradan nahkahanskat löysin vaatehuoneen kätköistä ja nekin tuon tullessani myyntipöydälleni.

Marin_silmin-0019-3

Marin_silmin-0020-3

Marin_silmin-0034-7

Marin_silmin-0034-5

Tuo ylläoleva neule myös myyntiin tulossa.

Minun on myös pakko tsekata kirppiksen aikana, että mitä aarteita hotellin ja ravintoloiden poistoista voisi löytyä meille kotiin, yleensä kun tämäntyyppisistä poistoista olen tehnyt aika huikeita löytöjä. Kerran entisen työpaikkani poistoista ostin Artekin tuoleja hurjan edullisesti ja kotimaista taidetta. Sulo Vilen hykerteli riemuissaan.

Tapahtuma järjestetään lauantaina 17.2. Centralissa (2. kerros) klo 11.00-15.00 välisenä aikana. Tule mukaan tekemään hyviä löytöjä. Muista varata käteistä mukaan, minulle voit maksaa myös MobilePaylla.

Toivottavasti nähdään lauantaina ❤ .

Uusia tuulia

14.2.201814.2.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Tänä vuonna on jo laitettu paljon asioita uusiksi. Pieniä ja hyviä parannuksia. On karsittu vanhaa ja kehitetty uusia asioita. Karsiminen puhdisti ihanasti, kun sähköpostiin ei kolahtele enää satoja mainosviestejä, vaan ainoastaan ne mitkä itse sinne haluankin. Ja instafeedissä ei vilahtele enää kuin sellaiset kuvat, ja tilit, joista saan inspiraatiota ja iloa ja joissa on elämänmakua. Ja vaatehuonekin on karsittu reilulla kädellä. Kevättä kohti on ihana mennä kevein askelin.

26734075_1770676253242059_6580713317348359481_n

Samalla kun vanhasta on luovuttu, on keksitty uutta tilalle. Kuten esimerkiksi VIDA Vaasa Inspiration, facebook kanava, jonka kautta voi seurata Vaasan alueen somevaikuttajia. Kun Blogivaasa loppui, meitä jäi joukko aktiivisia ja reippaita naisia kaipaamaan kanavaa, jonka kautta seurata paikallisia somevaikuttajia. Joten sellainen laitettiin pystyyn seuraavalla naisporukalla (+minä):

Heidi – Heidi Risku
Maija – Maijan
Malin – Hemma
Mea – Be inspired by Mea
Sannis – Life2.0
Tuula – Tuulanneli

Mukana on jo kiva joukko vaasalaisia somevaikuttajia ja mukaan otetaan lisää koko ajan. Jos haluat päästä mukaan somevaikuttajana VIDA Vaasan toimintaan tai tehdä kanssamme yhteistyötä, laita viestiä sähköpostiosoitteeseen: vidavaasa@gmail.com . Ja itse kanava löytyy täältä, muista liittyä mukaan seuraajaksi: VIDA Vaasa inspiration

Instassa voit seurata #vidavaasainspiration tunnisteella.

Marin_silmin-9703