Vaikea nainen?

cof

Ajattelin ensin otsikoksi veemäinen eukko, mutta tuumasin sen olevan liian raflaava näin Naistenpäivän jälkeisenä päivänä.

Eilen, naistenpäivän kunniaksi, tuli nähtyä monenlaista somepäivitystä ja artikkelia naisista ja naiseudesta. Strictly Stylen Hannan instapäivityksen nähtyäni ja juuri sitä ennen erään Kauppalehden artikkelin luettuani, jäin pohtimaan naiseutta omasta näkökulmasta työkontekstiin sidottuna ja sitä että mitä haluan itse tuoda esille yleisesti ja ehkä myös blogin puolella. Hanna painotti päivityksessään minkälaisia asioita haluaa tuoda blogissaan esille ja Kauppalehden artikkeli käsitteli erästä menestynyttä naista IT -alalla (ärsyttävällä klikkiotsikolla höystettynä). Kyseessä on siis tämä juttu. Pohdin aihetta pitkään. En välttämättä korosta blogissani tiettyjä minulle tärkeitä asioita, varsinkaan työhön liittyviä, vaikka esimerkiksi työ on valtavan iso ja tärkeä osa arkeani. Ja myös se, mistä haluaisinkin ehkä minut tunnettavan tai muistettavan, eli vahvan naisen ja naisjohtajan rooli. Vaikean naisen rooli?

mde

cof

En ole kovin helppo ihminen. En ole helppo alainen, enkä ole helppo esimies. Olen suorasanainen, vaativa, jämäkkä ja tiukka, välillä äärettömän jääräpäinenkin, oman tieni kulkija. Mutta olen myös iloinen, positiivinen, kannustava, huumorintajuinen ja empaattinen. Olen varmasti monen mielestä vaikea nainen, veemäinen eukko. Artikkelissa käsiteltiin nimittäin myös sitä näkökulmaa, että johtotehtävät vaativat tiukkuutta ja jämäkkyyttä, ominaisuuksia, mistä miehiä kehutaan ja joita ei ehkä naisissa arvosteta. Olen ehkä siitä harvinainen (nainen), etten ole koskaan jaksanut välittää mitä muut minusta ajattelevat tai antanut vaikuttaa sen itseeni. Jos olen jonkun mielestä vaikea tai ikävä siitä syystä että vaadin asioita, johdan jämäkästi ja tarvittaessa tiukasti, niin otan vaikean naisen leiman ilolla vastaan. Tärkeintä on kuitenkin saada asiat tehdyksi ja jos siihen vaaditaan noita naisia ikäväksi leimaavia piirteitä, unohtaen kaikki muut persoonat piirteet, niin ongelma on jollain muulla kuin minulla.

Huomaan työssäni, että meitä naisia on IT-alalla vielä aika vähän, sekä koodaamassa että esimiesroolissa, ja olen ylpeä, kun saan olla mukana rikkomassa rajoja ja olla usein mukana kovin miehisissä neuvottelupöydissä. Ja voi sitä riemua, kun neuvottelupöydän toiselle puolelle saakin naisen, se saa minut iloiseksi joka kerta. Meillä on työpaikalla tällä hetkellä kaksi loistavaa projektipäällikköä, naisia kumpikin, joita kannustan rohkeasti löytämään oman esimiesroolinsa ja sparraan ja autan minkä pystyn. Olen kannustanut myös kumpaakin käyttämään rohkeasti sitä mulkkukorttia (muistatteko tämän postauksen vuoden takaa?) tarvittaessa ja karistamaan liian kiltteyden. Kuten artikkelissakin haastateltava sanoo: ”pitää lopettaa olemasta kaikille kiva ja alkaa tehdä työtä ammattimaisesti”. Ja jos siitä saa vaikean naisen leiman, niin kannettaan sitä leimaa sitten ammattiylpeydellä, eikä välitetä mitä muut meistä ajattelevat.

cof

cof

Haluan kannustaa naisia rohkeasti hakeutumaan esimiestehtäviin, erityisesti IT-alalla, toiminhan siellä itsekin. Ja haluan myös olla auttamassa ja tukemassa siinä määrin kuin pystyn. Ja jos jonain päivänä voin olla roolimalli jollekin nuorelle (nais)esimiehen alulle, niin silloin olen todella onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Silloin on tehty asioita oikein.

Tällaisia ajatuksia minulla nousi eilen esille, kun pohdiskelin naistenpäivää ja omaa roolia (miehisessä) työelämässä. Ja kuvat ovat tietenkin kaikkea muuta kuin tekstiin sopivia, eli löytöjä puhelimen kätköistä.

Sinulle toivotan ihanaa viikonloppua.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s