Personal

Uusi viikko, täältä tullaan!

~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Marin_silmin-0196

Marin_silmin-0238

Ihanaa, taas starttasi uusi viikko!

Minulle jokainen maanantai on uusi mahdollisuus, uusi puhtaalta pöydältä starttaava viikko tehdä mitä tahansa. Onnistua, kokeilla, harjoitella, oppia ja epäonnistuakin.

Pyrin aina siihen, että jokaisessa viikossa olisi jotain uutta: jotain mitä en ole ennen tehnyt tai tapaaminen ihmisen kanssa, jota en ole ennen tavannut. Näiden asioiden ei tarvitse olla mitään suuren suuria, minulle jo viime viikkoinen lenkki uuden kaverin kanssa uusissa maisemissa oli niin uutta ja ihmeellistä, että riitti vallan mainiosti uudeksi kokemukseksi. Hih, pienistä asioista syntyy iso ilo.

Marin_silmin-0229

Joka sunnuntai odotan maanantaita ja uutta alkavaa viikkoa innolla ja katson kalenterin mitä kaikkea on luvassa ja mihin aion panostaa kaikella energiallani ja mitkä asiat ovat ”rutiininomaisia”. Vien yleensä kalenteriin ylös työjutut, omat jutut, treenit, koirajutut ja puolison reissut. Säilytän myös kaikki vanhat kalenterini, koska ne ovat jopa hieman päiväkirjamaisia, koska merkinnät ovat aika tarkkoja mitä olen tehnyt. Niin, olen siis niin vanhanaikainen, että haluan pitää kiinni perinteisestä paperikalenterista. Kännykän kalenteri ei ole minua varten, ei missään nimessä.

Tällä viikolla on taas luvassa jotain uutta, nimittäin valokuvaustreffit ihanan ja upean Tuulannelin kanssa. Ehkä näette treffien lopputuloksen jo loppuviikolla blogissa.

Ihanaa, energistä viikkoa juuri Sinulle! Tee tällä viikolla jotain uutta, kokeile edes. Se voi olla vaikka kesän ensimmäinen jäätelötötterö, nam!

Marin_silmin-0228

Neuletakki Samsoe&Samsoe / t-paita Zara / farkut Topshop / tennarit Adidas / vyö Hermès / laukku Hermès / koru Cos / aurinkolasit Versace / koira Alma

Äiti

~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Marin_silmin-0035

Marin_silmin-0176

Minulla oli maailman paras äiti.

Voimakas ja vahva uranainen. Luja, mutta lempeä. Iloinen maailmanmatkaaja.

Tänä päivänä seison voimakkaasti omilla jaloillani. Olen vahva nainen, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä, toisia kunnioittaen tietenkin. Tiedän, että olen tasaveroinen miesten kanssa ja uskallan pitää puoleni. Teen valtavasti töitä tavoitteideni eteen, koska tiedän, että mikään ei tule ilmaiseksi. Osaan nauraa itselleni ja luotan siihen että elämä kantaa. Olen utelias maailmaa kohtaan.

Tästä kaikesta saan kiittää äitiäni, ilman häntä en olisi tämä sama nainen, joka olen tänä päivänä.

Kiitos äiti, minulla on ikävä.

Marin_silmin-0173

Kalasoppa

~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

 

DSC_0177

DSC_0179

Puolisoni on innokas kalastaja.

Joskus kalaonni on myötä, toisinaan taas ei. Tänään oli Ahti hänen puolellaan ja onkeen tarttui hauki ja me saimme kalasoppaa. Oli todella herkullista. Lähiruokaa parhaimmillaan, sillä juureksetkin tulivat lähellä olevalta viljelijältä.

Hauki taitaa Suomessa olla hieman aliarvostettu kala, mutta mielestäni ainakin erittäin maukas ja meidän onneksi mökin lähettyviltä niitä saa paljon. Myös koiramme ovat persoja kalan perään, varsinkin savuahvenien. Harjakoiramme Alma istuu savustuspöntön vieressä passissa ettei yksikään kala katoa pöntöstä hänen tietämättään. Varsinainen vahtikoira.

En itse ole kovin kummoinen kokki mitä tulee kalaruokien valmistukseen, joten olipa ihanaa kukkien istuttamisen jälkeen istua valmiiseen pöytään terassille, jossa minua odotti viinilasi ja todella maukas ruoka.

DSC_0193

DSC_0184

Hauki on kala, mutta onko se mielestäsi maukas ruokakala?

Rauhan tyyssija

~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

DSC_0155

DSC_0154

DSC_0151

Linnun laulu, peilikirkas järvi, kiireettömyys, rauhallisuus, arkihuolien unohtaminen rantaan.

Koirien leikki, ruuanlaitto, saunan lämmittäminen, äänettömyys, takkatuli.

Veden liplatus, unelmointi, mielen tyhjentäminen, rauha.

Olemme saapuneet mökille.

Minulle meidän pikkusaari on nykyään hyvin tärkeä henkisen eheytymisen kannalta.

Tämä saari on kuulunut elämääni aina, sillä se on kuulunut suvulle. Olen leikkinyt täällä lapsuudessa monet leikit, kunnes aika ajoi ohi mökkivuosista, ja minut vei mennessään aivan kaikki muu. Samalla saari jäi myös muilta unholaan. Kukaan ei oikeastaan vieraillut siellä vuosiin ennen kuin puolisoni halusi toteuttaa unelmansa. Hän halusi oman kesämökin.

DSC_0150

Olin viimeiseen asti saaren hankintaa vastaan, mutta puoliso piti päänsä ja hyvä niin. Saaren hankinnasta alkoi iso urakka, sillä 50 -luvulla rakennettu mökki oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja kaikki piti tehdä uusiksi. Helpommalla olisi varmasti päässyt, jos olisi tehnyt kokonaan uuden mökin vanhan tilalle, mutta me päätimme toisin ja hyvä niin.

Joka vuosihan täällä riittää tekemistä, mutta me teemme niitä omaan tahtiin, stressaamatta liikaa. En halua jo muutenkin stressaavassa ja kiireisessä arjessa mökistä muodostuvan stressin aihe, vaan sen täytyy olla paikka, jossa stressistä pääsee irti, vapautuu arjen rutiineista ja antaa mielen levätä.

DSC_0152

Haravoiminen, kukkien istuttaminen ja pihatyöt ovat asioita, joita odotan innolla joka kevät, varsinkin nyt kun minulla ei ole enää uudessa kodissa omaa pihaa. Ja kuvassa näkyvät pihapolun kivilaatat ovat olleet jo lapsuudessani täällä saaressa. Tosin ensimmäisenä syksynä kun olimme mökin hankkineet, kaivoin niitä esille viikkotolkulla mullan, hiekan ja sammalen alta. Onneksi kaivoin, ne on mielestäni ihanat.

Haaveilen että voisin olla joskus koko kesän saarella ja ottaa sinne kesäkanoja. Jonain päivänä, sillä haaveet ja unelmat on tehty toteutettaviksi.

DSC_0153

DSC_0156

Hiukset – naisen kruunu?

~ marinsilmin ~ 4 kommenttia

Marin_silmin-0049

Tunnustan.

Olen varmasti Suomen laiskin hiusten laittaja.

Olin koko nuoruuden lyhyehkö hiuksinen ja hiusväri vaihteli tummanruskeasta hopeanvalkoiseen. Kävin kampaajalla joka kuukausi, sillä vaikka lyhyt tukka olikin kovin huoleton, niin sitä piti jatkuvaan siistiä, ettei malli kasvanut yli.

Tätä jatkui vuosia, kunnes kyllästyin. Ajan löytäminen joka kuukausittaiselle kampaajakäynnille alkoi olla vaikeaa ja päätin, että kasvakoon. Ja nehän kasvoivat, nopeastikin vielä. Kun tukkaa oli kasvateltu n. 1,5 vuotta, istahdin kampaajan penkkiin. Olin varannut lyhyen tukan ajan vanhasta muistista. Kampaaja katsoi minua ja sanoi, että kyllä tämä jo pitkästä tukasta menee, mutta onneksi hänellä on koko loppupäivä aikaa. Ja minä olin järkyttynyt, ”eihän minulla voi olla pitkää tukkaa, minä olen aina ollut lyhyttukkainen”. Pyysin, että leikataan hartiamittaan, ja se oli kompromissi: puolipitkä tukka. Ja siinä mitassa on pysytty viimeiset vuodet.

Marin_silmin-0045

Marin_silmin-0051

Meni kauan ymmärtää, että en olekaan enää se huolettoman lyhyen tukan omistaja vaan puolipitkän ylipaksun reuhkan kanssa taisteleva nainen. Jotenkin identiteettiini oli aina kuulunut lyhyt tukka, ja koin että pitkähiuksiset naiset ovat jotenkin naisellisia Naisia isolla N:llä ja pitävät ulkonäöstään hyvää huolta ja vääntävät kiharoita ja kampauksia joka päivä. Ja minä nyt en varsinaisesti kuulu tuohon ulkonäöstään huolta pitävään kategoriaan 😉 .

Nolottaa tunnustaa, että käyn nykyään kampaajalla n. 1-2 kertaa vuodessa. Pyydän leikkaamaan latvat hartiamittaan ja vaaleita raitoja. Enkä vielä tänäkään päivänä osaa tehdä yhtään kampausta. Hiukset ovat aina auki, oli kyseessä arki tai juhla. Urheillessa ja tukan ollessa makuuni liian pitkä (silloin havahdun ja varaan kampaaja-ajan) pidän sen ponnarilla kotona. Toisaalta tukkani on kyllä hyväkuntoinen, paksu ja piikkisuora, joten siinä mielessä sen kanssa pärjää sen suurempia murehtimatta.

Tänään oli vuoden 2016 ensimmäinen kampaaja, saa nähdä jääkö ainokaiseksi tuo kerta, vai leikataanko loppuvuodesta reuhka taas lyhyemmäksi.

Onko hiukset naisen kruunu?

Marin_silmin-0040

neuletakki Zara / t-paita Zara / farkut Topshop / kengät Terhi Pölkki / vyö Hermès / laukku Hermès / korut Cos ja Efva Attling