Linnun laulu, peilikirkas järvi, kiireettömyys, rauhallisuus, arkihuolien unohtaminen rantaan.
Koirien leikki, ruuanlaitto, saunan lämmittäminen, äänettömyys, takkatuli.
Veden liplatus, unelmointi, mielen tyhjentäminen, rauha.
Olemme saapuneet mökille.
Minulle meidän pikkusaari on nykyään hyvin tärkeä henkisen eheytymisen kannalta.
Tämä saari on kuulunut elämääni aina, sillä se on kuulunut suvulle. Olen leikkinyt täällä lapsuudessa monet leikit, kunnes aika ajoi ohi mökkivuosista, ja minut vei mennessään aivan kaikki muu. Samalla saari jäi myös muilta unholaan. Kukaan ei oikeastaan vieraillut siellä vuosiin ennen kuin puolisoni halusi toteuttaa unelmansa. Hän halusi oman kesämökin.
Olin viimeiseen asti saaren hankintaa vastaan, mutta puoliso piti päänsä ja hyvä niin. Saaren hankinnasta alkoi iso urakka, sillä 50 -luvulla rakennettu mökki oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja kaikki piti tehdä uusiksi. Helpommalla olisi varmasti päässyt, jos olisi tehnyt kokonaan uuden mökin vanhan tilalle, mutta me päätimme toisin ja hyvä niin.
Joka vuosihan täällä riittää tekemistä, mutta me teemme niitä omaan tahtiin, stressaamatta liikaa. En halua jo muutenkin stressaavassa ja kiireisessä arjessa mökistä muodostuvan stressin aihe, vaan sen täytyy olla paikka, jossa stressistä pääsee irti, vapautuu arjen rutiineista ja antaa mielen levätä.
Haravoiminen, kukkien istuttaminen ja pihatyöt ovat asioita, joita odotan innolla joka kevät, varsinkin nyt kun minulla ei ole enää uudessa kodissa omaa pihaa. Ja kuvassa näkyvät pihapolun kivilaatat ovat olleet jo lapsuudessani täällä saaressa. Tosin ensimmäisenä syksynä kun olimme mökin hankkineet, kaivoin niitä esille viikkotolkulla mullan, hiekan ja sammalen alta. Onneksi kaivoin, ne on mielestäni ihanat.
Haaveilen että voisin olla joskus koko kesän saarella ja ottaa sinne kesäkanoja. Jonain päivänä, sillä haaveet ja unelmat on tehty toteutettaviksi.
