Lilla Roberts

Kerroinkin teille jo eilisessä postauksessa, että yövyin perjantaina Lilla Roberts -hotellissa Helsingissä. Nappasin huoneestani muutaman kuvan, ja ajattelin jakaa ne teille sekä ajatukseni hotellista, jos haluatte siellä joskus yöpyä.

Minulle on aika ajoin todella tärkeää saada omaa aikaa olla yksin, rauhoittua ja levätä. Koska nykyään meillä ei ole enää kahta kotia ja kesäkotiin/mökille on hyvin pitkä matka, suosin välillä ”yksinäisiä” hotelliöitä, koska vaadin paljon omaa tilaa erakkoluonteeni vuoksi. Ja koska arkikin on välillä hyvin hektistä ja kotona on välillä vaikea rauhoittua pelkästään lepäämään, olen huomannut että hotelliyöt ovat hyvä tapa ottaa aikaa itselle ja omille ajatuksille. Lisäksi ne ovat helppoja järjestää, riittää että varaa netistä haluamansa huoneen ja palvelut.

_dsc0328

Aulasta näittekin jo eilen kännykälläni ottaman kuvan. Ihastuin valtavasti aulan lattiaan sekä tuohon Moooin Front -hevoseen. Kysyinkin miksi hevonen on heille päätynyt ja ilmeisesti sisustuksesta vastannut henkilö oli saanut hevoseen pakkomielteen ja halunneen sen johonkin kohteeseen, ja niin se päätyi Lilla Robertsin aulaan.

vk11

Oma comfort -huoneeni oli ihan perushuone ja oikein kiva käyttötarkoitukseeni, eli lepäämiseen. Ainoa asia, josta annoin myös palautetta, oli huoneen likainen matto (tahroja) ja matolta löytynyt nappi, kun huoneeseen saavuin. Minä olen kyllä todella tarkka siivouksesta, joten välttämättä kaikkia asia ei olisi haitannut, mutta minusta tuon tasoisessa hotellissa kuuluu olla tahrattomat matot ilman edellisen asukkaan nappeja lattioilla… Lisäksi hissin lattia oli kamalan likainen, mutta todellakin tiedostan olevani tarkka 😉 . Mutta sänky, peitto ja tyynyt olivat ihanat ja mikäs sen parempaa, kuin löhöillä ja nukkua (ja syödä) ihanassa sängyssä pitkään ja hartaasti. Kyllä katsoi peilistä pirteä pirkko aamulla, kun heräsin.

_dsc0338

_dsc0340

_dsc0341

_dsc0343

Käytin myös huonepalvelua ja tilasin Krog Roba ravintolasta ruokaa, koska laiskuuttani en jaksanut lähteä hakemaan pientä hiukopalaa (hampurilaisateria) muualta ennen illan dinneriä ystäväni kanssa. Ateria tuli nopeasti ja oli ihan maukas, mutta kaksi kertaa edestakaisin käyty puhelu juomastani (kuiva omenasiideri, ei missään tapauksessa päärynä) päätyi olemaan päärynäsiideri, joten vähän meinasi harmittaa. Mutta koska olin niin väsynyt ja nälkäinen en jaksanut sitä enää vaihdattaa. Tosin juomattahan se siideri jäi, onneksi olin tilannut myös Pepsiä.

_dsc0353

_dsc0354

Aamupala oli maukas ja gluteenittomia vaihtoehtoja oli runsaasti. Ja minuthan saa helposti tyytyväiseksi aamiaisella, riittää että tarjotaan rapeaksi paistettua pekonia, juustoja ja kylmäsavulohta ja minä olen onnellinen nainen. Kaikkia edellämainittuja löytyi aamiaiselta, joten 10 pistettä 😉 .

En ollut käynyt aikaisemmin tuossa viime vuonna avatussa Kämp -ketjuun kuuluvassa hotellissa, joka sijaitsee Kaartinkaupungissa, mutta uskoisin, että käyn siellä vielä toisenkin kerran, vaikkakaan kaikki ei ehkä mennyt osaltani tällä kertaa ihan putkeen. Mutta hyvin nukutti ja hyviä yöunia lähdin hakemaan, joten lopputulokseltaan onnistunut reissu. Ja respan tyttö oli lähtiessäni aivan ihana, kun annoin palautetta reissustani, hänelle myös 10 pistettä. Ja hevosmerkki.

_dsc0345

Otatko sinä välillä aikaa itsellesi hotelliöiden merkeissä?

 

Viikko 48 kuvina

No mutta! Jopas on ollut viikko. Vaasa-Helsinki-Savo.

Täytyy sanoa, että enpäs ajatellutkaan taas viikon startatessa, että saattaa sattua ja tapahtua vaikka mitä matkan varrella. Olen koonnut tähän postaukseen kuvia puhelimeni arkistoista, mitä on viikolla napsittu erinäisissä paikoissa.

Maanantai alkoi laukku ihastuksilla, mikäs sen parempaa.

vk2

vk13

Tiistaina pakkasin reissua varten. Käsimatkatavaralaukkuun työvaatteet Helsinkiä varten. Helsingissä siis oli Slush ke-to välisen ajan ja perjantaina jäin sitten vielä yhdeksi yöksi lepäilemään ja tekemään töitä, josta sitten matka jatkuisi kohti Savoa ja mökkiä. Pakkasin siis myös toisen laukun, Savoon menevät ulkoilu- ja kotivaatteet mökille menoa varten. Ne toisi puolisoni viikonloppuna tullessaan. Almakin yritti pujahtaa laukkuun mukaan, mutta jäi kuitenkin kotiin…

vk1

Keskiviikkona aamulla Finnairin sinivalkoisin siivin kohti Helsinkiä ja Slushia, jossa kaksi todella tiivistä ja erittäin mielenkiintoista päivää. Ihmisiä oli Messukeskuksessa todella paljon ja jonot paikkapaikoin esim. ruokailuihin hyvin pitkiä. Mutta onnistunut tapahtuma ja tykkäsin tapahtuman puitteista.

vk5

vk3

vk4

Torstai-iltana päädyin LV:n asiakasiltaan erään laukkututun ja hänen ystävänsä kanssa. Ja mikä ilta siitä tulikaan… Siinä kun koko ilta nautittiin kuohuvaa, niin minäkin, anti-Vuitton-ihminen, lähdin oranssin kassin kanssa pois… Ja päädyin sitten mitä parhaassa seurassa vielä Teatteriin jatkoille, täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, joihin tutustuin tuolla LV illassa. Ihan huikean onnistunut ilta. Tällaiset spontaanit tutustumiset ovat kyllä ihan parhaita!

vk6

vk7

Perjantaina siirryin Lilla Robertsiin. Lepäilin, tein töitä, kävin toimittamassa joulutontun virkaa (nyt on taas läjä kummihelmiä) ja söin. Laiskana tilasin huoneeseen hampurilaisaterian ja illalla vielä ystävän kanssa vaihtamaan kuulumisia ja syömään Pastorin maistelumenun. Kun puoliltaöin pääsin takaisin hotellille nukkumaan, totesin että aika mahtava viikko takana. Ihania ihmisiä, huikeita tapahtumia ja hyvää ruokaa. Ei sitä ihminen muuta tarvitse!

vk11

vk9

Lauantaina sitten sinivalkoisin siivin kohti Kuopiota, josta matka jatkuikin isäni luokse. Selvisi nimittäin, että puolisoni ei tulekaan ollenkaan Savoon, koska iski se kaikkein pahin mahdollinen tauti. Miesflunssa. Joten olen nyt siis isäni luona ainoastaan jakkupuvulla ja nahkanilkkureilla, pakkasta yli 15 astetta, eikä edes pipoa mukana. Eli tänään sunnuntaina matkani kohdistuu johonkin kauppaan, josta saan pitkät kalsarit, collegehousut, ulkoilukengät, pipon ja neuleen. Luojan kiitos sentään villasukat olivat mukana!

vk12

Tällainen viikko siis takana ja ensi viikko näyttää myös melkoisen mielenkiintoiselta: Savo-Kuopio-Jyväskylä-Vaasa-Tampere. Ja olen autoton. Koska ne hemmetin vaatteet, puoliso ja auto ovat kotona Vaasassa. Mutta kaikesta aina selvitään ja käynhän minä kotona pyörähtämässä viimeistään torstaina, jolloin voin heittää jakkupuvun nurkkaan!

Minkälainen viikko sinulla  on ollut?

Kuulumisia

marin_silmin-3923

marin_silmin-3941

Ajattelin päivittää hieman kuulumisia blogin puolelle.

Vaasassa kaikki hyvin. Vihdoinkin jälleen lunta ja aurinkoa, viime viikkoisten synkkien kelien jälkeen. Ehkäpä jälleen saadaan taas asukuvia blogin puolelle.

Tällä viikolla olenkin reissun päällä, taas. Tosin ihan työreissulla ja kotimaassa, nimittäin menen Slushiin Helsinkiin ke-to väliseksi ajaksi ja jään sitten vielä pe-la hengähtämään hetkeksi. Otin hotellihuoneen itselleni pe-la väliseksi ajaksi ja ajattelin vaan lepäillä, syödä hyvin, käydä ehkä lasillisella ja kierrellä vähän kaupoilla. Ainakin kummihelmiä täytyy hakea taas iso läjä tulevia juhlia varten ja ehkä käyn katsomassa Dellan valikoiman, mitä kaikkia herkkuja heillä onkaan valikoimissaan. Lauantaina sitten lentokentälle ja kohti Savoa mökille jatkamaan lepäämistä. Kotiin palaan sitten joskus ensi viikolla kun reissuiltani selviän.

marin_silmin-3926

marin_silmin-3932

Odotan Slushia innolla! En ole ollut siellä koskaan aikaisemmin. On mukava päästä fiilistelemään tunnelmaa ja verkostoitumaan. Uskon, että myös tuttuja on tilaisuudessa valtavasti. Ja ohjelmaa tuntuu olevan todella paljon. Olenkin pähkäillyt tänään ja eilen, että mihin kaikkeen haluan osallistua. Valinnan vaikeuksia.

Oikeastaan mitään sen kummallisempaa minulle ei kuulu. Viikonloppuna yritimme ottaa lumimyräkässä hieman asukuvia, jotka näette tässä todisteena. Sääjumalat eivät todellakaan olleet puolellamme, joten luovutimme suosiolla ja siirryimme sisälle kokkailemaan ja katselemaan Netflixistä sarjoja. Kannattaa muuten katsoa Netflixistä Chef’s Table sarjaa, se on ihan huikea. Sarjassa kerrotaan eri puolilla maailmaa sijaitsevista huippuravintoloista ja niiden tarinoista ja omistajista, intohimosta ruuanlaittoon ja oman polun kulkemisesta. Aikamoista settiä! Pistää aina ajattelemaan, että mitä sitä itse voisi tehdä tuollaisella palolla, intohimolla ja kovalla uskolla omaan juttuun.

marin_silmin-3948

marin_silmin-3949

Ja koska katsoimme ruokaohjelmaa ja ulkona oli hirmuinen lumimyräkkä, oli päätös valmistettavasta ruuasta erittäin helppo. Lasagne. Se on minulle aina talven ruokaa, lohturuokaa. Silloin kun on pimeää ja kylmää, niin lasagne auttaa aina. Tosin, ruuanlaittoon saa varata monta tuntia aikaa, mutta viikonloppuisin harvoin on kiire minnekään ja asioita saa tehdä rauhassa ja rakkaudella.  Lopputuloksena oli taas maailman parasta lasagnea, niin kuin aina 😉 . Sellaiset 4-5 kiloa. Eipähän lopu heti kesken!

Sinulle toivotan maailman parasta viikkoa! Osallistutko Slushiin?

Kaksi Maria

marin_silmin-0172-3

marin_silmin-0165

Viikonloppuni oli melkoisen kiireinen, joskin aivan ihana. Olin lauantain ja sunnuntain ihovoiteiden valmistuskurssilla (josta teen oman postauksen) ja lauantai iltana oli vielä naisten ilta dinnerin ja stand upin merkeissä.

Dinneri oli loistava ja kuuden naisen show huippuluokkaa. Itse stand up oli ihan ok, Ilari Johansson oli erittäin hauska ja kolme seuraavaa vähän plaah. Mutta kaikkinensa todella hauska ilta. Näitä lisää!

marin_silmin-0168-2

marin_silmin-0159-2

Olen lisäksi viikonloppuna pohdiskellut elämää ja itseäni, taas. Ennenkin olen maininnut olevani kahtia jakautunut: minusta löytyy sekä valo että varjo, niin kuin varmasti kaikista meistä. Sen lisäksi koen välillä hirvittävän suurta ristiriitaa itseni kanssa, koska minussa ikäänkuin asuu kaksi hyvin erilaista ihmistä, hyvin erilaisissa maailmoissa, joiden selittäminen sanoiksi on vaikeaa. Mutta yritetään hieman pintapuolisesti avata tätä kahden Marin logiikkaa.

marin_silmin-0175-2

marin_silmin-0177-2

On Mari, joka haluaa elää hyvin yksinkertaista, luontoa kunnioittavaa elämää. Mari, joka haluaa tulla mahdollisimman vähällä aineellisella omaisuudella toimeen, pelastaa kaikki maailman eläimet ja asua keskellä ei-mitään, omassa rauhassa metsässä, jossa voisi päivät pitkät tutkia mitä kaikkea luonnostamme löytyy ja miten luonnosta löytyviä asioita voisi hyödyntää omassa hyvinvoinnissa, sulassa sovussa luonnon kesken. Mari, joka haluaa enemmänkin kasvaa ihmisenä henkisesti näkemään ne elämän kaikki värit. Oppimaan ihmisistä ja ennen kaikkea itsestään, miksi toimimme kuten toimimme erilaisissa tilanteissa. Mari, jonka mielestä elämässä tärkeintä on rakkaus ja sisältä kumpuava onnellisuus ja rauha. Ja Mari, joka vieroksuu kulutushysteriaa ja egoismia, ja jota ei voisi vähempää kiinnostaa muodin uusimmat kotkotukset.

marin_silmin-0184-2

Sitten on se toinen Mari, se joka laittaa päänsä off -modelle, kun ei jaksa kantaa kaikkia murheita mukanaan tai miettiä henkisen kasvunsa käyrää. Se Mari, joka nauttii käsilaukuista, kengistä ja kaikesta ”turhamaisesta” ja shoppailee vaikkei mitään tarvetta olekaan. Se Mari, joka tietää ettei tavarat tuo onnellisuutta, mutta silti nauttii siitä kaikesta kauniista ”turhamaisuudesta” ja kun se tietty laukku löytyy omiin kokoelmiin. Mari, joka nauttii spontaanista, huolettomasta ja helposta elämästä. Ja se Mari, jonka mielestä on ihan okei välillä nauttia ja olla miettimättä mitään syvempää elämän tarkoitusta. Mari, jolle kaikki visuaalinen ja kaunis on tärkeää ja tuo hyvää mieltä.

marin_silmin-0178

marin_silmin-0191-2

takki Lolitas&L / neulemekko Uhana / nahkahousut Michael Kors / kengät Billi Bi / laukku, sormukset ja kello Chanel / sormus Efva Attling / pipo Balmuir / rannekorut Hermès ja Fendi / aurinkolasit Prada / kashmirhuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta)

Huomaatte varmaan sanomattakin, kuinka erilaisia nämä kaksi Maria ovat ja  miten suuri kontrastiero niiden välillä on… Näiden kahden kanssa tasapainottelen vähän väliä, ja välillä tunnen että kuormitun liikaa rooliristiriidan vuoksi. Kun on tilanteita, etten tiedä miten suhtautua tai toimia, kun kumpikin Mari käskee toimimaan eri tavalla. Mutta kumpikin Mari on minulle tärkeä kokonaishyvinvoinnin kannalta ja koen, etten olisi kuitenkaan minä, jos näitä kumpaakin puolta ei minussa olisi, vaikka se välillä melko omituista ja raskasta onkin.

Olen lisäksi huomannut että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Siinä missä tämä vuosi oli hyvinkin kulutusjuhla voittoinen, joten ensi vuodesta olen jo päättänyt että olkoon se laukuton ja henkisen kasvun vuosi. Ehkä kuitenkin tärkeämpää napakoiden linjanvetojen sijaan on ollut se, että olen oppinut huomaamaan erilaisia käytösmalleja ja tapahtumaketjuja mitkä johtavat tietynlaisiin lopputulemiin. Se, että takanani on yksi elämäni rankimpia  vuosia, on ne pienet arjen ilot ja laukkuhankinnat tuoneet kyllä paljon iloa tämän vuoden keskelle, piristämään ja potkimaan eteenpäin, kohti tavoitteita ja unelmia. Vaikka vuosi on ollut raskas, on se ollut myös täynnä rakkautta, onnellisuutta ja iloa. Niitä asioita, mitkä oikeasti ovat merkityksellisiä. Ja se jos mikä on tärkeää.

Asukoon siis minussa kaksi Maria, onpahan ainakin arki paljon värikkäämpää!

Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle! Oletko sinäkin yhtä kahtiajakautunut kuin minäkin?

P.S. Pakko keventää sen verran aiheeseen kuulumattomalla asialla, että sain juuri Japanissa olevalta puolisoltani tekstiviestin: ”Just oltiin dinnerilla. Piti ottaa kengät pois. Onneksi oli ehjät sukat.” Tekstiviesti ei kuitenkaan kerro, että olivatko ne sukat samaa paria…

Autoilusta

marin_silmin-3331

marin_silmin-3312

Minulla on meneillään melkoinen autoiluun liittyvä ongelma. Tai pitäisikö sanoa rengasongelma. Vai onkohan se vaihdeongelma…

Nimittäin, autoni talvirenkaat ovat tällä hetkellä toisella puolella Suomea, yli viiden tunnin ajomatkan päässä Savossa ja siellä päin taitaa olla jo melkoiset talvikelit. Olen pärjännyt vielä omalla autollani Vaasassa kesärenkailla, koska lumesta ei (tässä tapauksessa) onneksi ole vielä tietoakaan. Onneksi puolisoni ennakoi tilanteen viime Savon reissulla ja vaihtoi autoonsa jo talvirenkaat alle, joten taloudessa on sentään yksi auto, missä talvirenkaat jo ovat.

marin_silmin-3328

marin_silmin-3337

Puolisoni on lähdössä työmatkalle maailman toiselle laidalle tällä viikolla, joten minullehan siis jää talvirenkailla oleva auto. Eli kaikki hyvin siis… No, valitettavasti ei. Puolisoni auto kun sattuu olemaan manuaalivaihteinen ja minun automaatti. Ja olen ajanut aika monta vuotta pelkästään automaattivaihteisella autolla. Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta ihan oikeasti, kun olet ajanut monta vuotta, kymmeniä tuhansia kilometrejä, pelkästään automaattivaihteisella autolla, ei ole kovin helppoa hypätä manuaalivaihteisen auton rattiin. Viime kerralla kun näin tapahtui, isäni meinasi kuolla nauruun, koska kytkimeni käyttö kuulemma kuulosti siltä, kuin olisi ollut mummojen kokoontumisajot. Ja puolisoni huusi minulle valehtelematta kurkku suorana ja naama punaisena. Ajaminen oli aivan kamalaa ja pelottavaa. Vihasin joka hetkeä.

marin_silmin-3340

marin_silmin-3345

Tällä kertaa asiaa alettiin ratkaista niin, että rouva harjoitteli ensin rallisimulaattorilla kytkimen ja vaihteiden käyttöä. Turvallisissa olosuhteissa, niin kuin puolisoni totesi. Ja kun sen saimme sujumaan (kerrasta!), hyppäsin kauhusta kankeana viime sunnuntaina auton rattiin. Syke oli ainakin 150, minä jännityksestä kankeana ettei edes veri kiertänyt, Alma huusi takapenkillä kurkku suorana (varmaan pelosta), minun kytkinjalkani tärisi jokaisessa risteyksessä ja pysäköidessä, mutta hitsi vie, selvittiin työpaikkani pihalle!

Edelleenkin minulla kuitenkin oli sellainen olo, että varmaan kaikkein turvallisinta olisi, että minä joko istuisin taksin kyydissä seuraavat viikot tai toivoisin joka päivä että säässä tapahtuisi yllättävä lämpeäminen. Noh, sää tästä tuskin enää kesäksi muuttuu ja taksissa istuminen ympäri Suomen kävisi melko kalliiksi, joten halvimmaksi ratkaisuksi ja minun hermojen säästämiseksi (ja puolison auton kytkimen säästämiseksi) autoni saa huomisaamuna alleen upouudet talvirenkaat. Onpahan sitten oikein tuplana, Savossa omat ja Pohjanmaalla omat. Huonosta kytkinjalasta kärsii koko lompakko!

marin_silmin-3355

marin_silmin-3330

Onko minulla kohtalotovereita? Kenen muun mielestä on aivan kamalaa ajaa manuaalivaihteisella autolla?

Niin, ja postauksessa näkyvät kuvat on otettu sen jälkeen, kun onnistuneesti ajoin koko konkkaronkan Mustasaaren kirkolle puolison autolla. Kotiin en enää uskaltanut ajaa.

(postauksessa käytetty vähän värikynää ja rutkasti huumoria, luethan sen myös niin 🙂 )