Vaatehuone syyskuntoon

*Yhteistyössä Zadaa

Marin_silmin-7963

Marin_silmin-7969

Olen kertonut teille ennenkin miten minulle tulee joskus suorastaan pakkomielle päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta ja laitan aina kerralla ison määrän tavaraa myyntiin. Varsinkin näin syksyn kynnyksellä sekä keväisin. Se helpottaa tavara-ahdistukseen ja pääsee eroon ”hutiostoksista” ja tavarat kiertoon uusille omistajille. Hutiostoksia tulee nykyään harvoin, mutta aika-ajoin tulee kuitenkin vieläkin haalittua tavaraa yli oman tarpeen ja kaiken ylimääräisen myyminen eteenpäin helpottaa kummasti. Pyrin siihen, että vaatehuoneeni on aina kunnossa ja sieltä löytyy itselleni omaan tyyliin tarvittavat palaset, jollain kivoilla  pikku ”mausteilla”, mutta mihinkään muotikotkotuksiin harvoin enää lähden.

Olen myynyt tavaroitani niin blogin kuin FB:n kirppisten kautta, sekä ihan perinteisillä kirppiksilläkin. Perinteisellä kirppiksellä on se hyvä puoli, ettei tarvitse miettiä postituksia, mutta toisaalta tavaraa varastetaan aika paljon, minulta viime kerralla mm. Mulberryn vöitä. FB kirppisten av-yv-mmm-jono show on taas minunlaisen hermorakenteen omaavalle ihmiselle silkkaa kidutusta ja sitten tulee myös postitusasiat kysymykseen, kun milloin Posti ei vakuuta kuin tiettyyn arvoon ja milloin Matkahuolto on parempi ja milloin Ärräpaketti ja iso osa noista on aika kalliita. Varsinkaan minkään edullisen tuotteen kanssa ei ole kiva maksaa 8 euron postikuluja.

Marin_silmin-7971

Marin_silmin-7972

Mutta onneksi meillä on nykyään Zadaa app, Suomen suurin muodin kauppapaikka, joka auttaa sinua ostamaan ja myymään sinulle sopivia vaatteita yhdistelemällä samankokoiset ja -tyyliset ihmiset. Ja itse näin IT-alan konkarina on ollut kiva seurata suomalaisen start-upin tarinaa ja kehitystä.

Sovellus on helppokäyttöinen ja olen käyttänyt sitä sekä myyjänä että ostajana. Myyjän näkökulmasta tuotteet on helppo laittaa myyntiin, koska sovelluksessa on tarkat ohjeet mitä tietoja laitetaan mihinkin kohtaan. Ostajana taas ostaminen on ollut helppoa, nopeaa ja vaivatonta, sekä turvallista. Tuotteet ostetaan joko Visalla, Visa Electronilla, Mastercardilla tai Amexilla ja Zadaan Protection palvelu turvaa kaikki kaupat 100%:n ostoturvalla. Myyjä saa maksun tuotteesta silloin, kun ostaja saa tuotteen itselleen. Eikä yhtään ainutta yv-av-mmm-jono rumbaa, aah. Hermot lepää. Ja kukaan ei varasta, siitäkin plussa.

Ja se postitus. Niin helppoa ja ennen kaikkea halpaa. Maksaa nimittäin ainoastaan 4 euroa ja toimii hyvin. Myyjä saa tuotteen myytyään itselleen koodin, pakkaa tuotteen, vie sen Matkahuollon pakettipisteeseen (minulla lähin parinsadan metrin päässä), antaa koodin kassalle ja luovuttaa paketin. Myyjä ei tarvitse ostajan yhteystietoja eikä tarvitse maksaa, kun kaikki on hoitunut sovelluksen avulla. Kun paketti on perillä, ostaja saa tiedon ja voi noutaa pakettinsa. Olen tämän testannut sekä myyjän että ostajan ominaisuudessa ja toimii kuin junan vessa. Hyvin ja luotettavasti.

Ei tarvinnut siis miettiä kahta kertaa, kun minua pyydettiin yhteistyöhön Zadaa appin kanssa, sillä sovellus toimii hyvin sekä lisäksi haluan olla tukemassa suomalaista it-alan start-upia. Ensi tiistaina 22.8. alkaen olen mukana tuotteineni Zadaan Discovery osiossa viikon ajan (löytyy appista ”silmäikonin” takaa). Myyn mm. tässä postauksessa näkyviä tuotteitani hyvään hintaan. Laukkuja on myynnissä kaiken kaikkiaan neljä (Chanel, Givenchy, Mulberry ja Loewe) sekä kuvien Guccin klassikkohuivi, kuin myös Balmuirin ihana kidmohair villahuivi ja vaatteita myös paljon. Sekä asusteita. Lisäksi lisään viikon mittaan kaikkea uutta sitä mukaa, kun edelliset on myyty.

Marin_silmin-7966

Jos siis kiinnostuit Zadaasta ja mahdollisuudesta päästä shoppailemaan vaatehuoneeni aarteita, lataa ilmainen sovellus Android puhelimeen täältä ja Applen puhelimeen täältä.

Shoppailun iloa! Toivottavasti teet hyviä löytöjä.

Hullun viikon lempikorut

Marin_silmin-7997

Marin_silmin-7979

Marin_silmin-7984

Tämä viikko on ollut melkoinen, oikea hullun mylly. 

Sen lisäksi että hoivataan pikku potilasta, on toimistolla tapahtunut niin paljon että tuntuu ettei pää lakkaa raksuttamasta edes öisin. Olemme palkanneet parin viime viikon aikana jo viisi uutta työntekijää ja vieläkin etsitään lisää tekijöitä. Kasvutahti on hurja ja se on mahtavaa. Tuntuu kuin olisi vuoristoradassa 24/7 ja päätepysäkkiä ei näy. Miten se näkyy omalla työpöydälläni, niin muistettavien asioiden lista kasvaa kasvamistaan, to do -listoja on kaikkialla, puhelin laulaa, sähköposti on tukossa ja kalenterissa palavereita huru mycket. Mutta kohta kun saadaan uusimmat tekijät joukkoon mukaan, saan omalta pulpetilta siirrettyä töitä eteenpäin ja otettua vastaan taas hieman erilaisia tehtäviä tilalle. Sillä nyt kun meitä on parisenkymmentä, on pakko rueta tekemään asioita myös hieman eri tavalla, jäsennellymmin. Kuitenkin niin, että ei tule mitään turhaa byrokratiaa, ja organisaatio säilyy mahdollisimman flättinä, mutta hyvin organisoituna, jossa kaikki tietävät omat roolinsa, mutta uskaltavat kasvattaa tai muokata rooliaan tilanteiden mukaan.

Kaikki fokus on siis ollut töissä ja Alman huolenpidossa, enkä ole ennättänyt blogin puolelle kunnolla viikon varrella. Tänään aamulla kuitenkin sormet jo suorastaan syyhysivät päästä kirjoittamaan, kunnes huomasin kameralta, että uusia kuvia 0 kappaletta. Ja puoliso oli uudella läskipyörällään jossain hornan tuutissa lenkillä. Ja kun hän saapui kotiin, alkoi sataa vettä (kävin vesisateessa juoksemassa, ihanaa), joten asukuvia ei sitten otettu.

Marin_silmin-7993

Marin_silmin-7991

Marin_silmin-7992

Päätin sitten kuvata tämän viikon lempikoruja. Koruja joita on tullut käytettyä harva se päivä, suosikkejani arkeen. Yllättäen tuo Chanelin brooch on alkanut tuntua täysin omalta, vaikka pitkään vierastin erilaisia rintakoruja itselleni sopimattomina. Se on helppo yhdistää asuun kuin asuun ja aina näyttää hyvältä. Broochin lisäksi ranteestani löytyy yleensä aina joku Hermèsin nahkainen rannekoru tai hopeinen, joskus molemmat. Tällä viikolla se on ollut sininen Hapi. Lisäksi tuo hauska sormus on Hermèsin. Ihastuin siihen ikihyviksi, kun bongasin sen ja sen jälkeen olen aika ajoin kurkkinut minkälaisia sormuksia heidän mallistossaan onkaan ja voi pojat miten hienoja sieltä löytyykään. Täytyy kirjoittaa tänä vuonna joulupukille hyvissä ajoin. Uusin huivirengas on ollut myös kovassa käytössä, aina jonkun huivin kaverina matkassa. Ja Gabrielle tuoksu, ah, olen huumaantunut siitä. Suihkuttelen sitä joka päivä itseeni, olinpa töihin lähdössä tai verkkareissa kotona, sillä sen tuoksu on niin pehmeän täydellinen. Ja mikäs sen parempaa, kuin tuoksua täydelliseltä.

Marin_silmin-7987

Marin_silmin-7998

Kuvista sain melkein pinkki-yliannostuksen, kiitos ruusun terälehtien, mutta kyllä tähän maailmaan täytyy pinkkiä ja kauneuttakin mahtua näinä harmaina hetkinä.

Ihanaa viikonlopun jatkoa. Minä sukellan nyt Defenders:n pariin.

 

Mustavalkoinen

Marin_silmin-7926

Marin_silmin-7939

Marin_silmin-7932

Marin_silmin-7961

Sen lisäksi että olen kulkenut koko kesän mustavalkoisissa, tuntuu että ajatusmaailmanikin on mustavalkoistunut, ainakin viimeisen viikon osalta. Jatkuvasti mennään ääripäästä ääripäähän ja kaikki harmaan vivahteet ovat jääneet jonnekin unholaan. Tallautuneet suorittamisen ja pelon jalkoihin.

Kun pelko astui kuvioihin viime viikolla, ennen kaikkea menettämisen pelko, on ollut vaikeaa yrittää vain parhaansa. Kun haluaisi vaan suorittaa ja tehdä kaiken täydellisesti, ja mahdollisimman pian. Koska silloinhan kaiken pitäisi onnistua ja mennä hyvin, parantua ennalleen. Sitten kun kaikki ei menekään oppikirjan mukaisesti, hakkaan päätä seinään epäonnistumisen merkiksi ja syyttelen itseäni. Tuntuu että on vaikea edes hengittää, kun pelottaa niin paljon omat virheet ja tulkinnat. Siitä syystä on ollut helpompi olla mustavalkoinen, joko-tai ihminen.

Täällä on siis menty todellakin vuoristorataa mitä tulee Alman vointiin ja omiin tuntemuksiin. Olen varmasti rasittavuuteen asti soitellut eläinlääkäriin ja kysellyt kaiken mahdollisen ja hermostunut, kun en ole saanut vastauksia.  En oikein tiedä kyselenkö edes mitään, kaipaan vaan tukea ajatuksiini ja siihen minkälaista sydänsairaan koiran arki oikein on, siitä kun ei ole ennestään mitään tietoa. On vaikea luottaa omiin tuntemuksiin ja valintoihin, kun kyseessä on parhaan ystävän terveys ja elämä. Ystävän, joka ei kerro onko kipua ja miltä tuntuu. Ystävän, jota ennen luin kuin avointa kirjaa ja nyt en enää tunnista mitään merkkejä. Kyseenalaistan sekä omia, että lääkärin valintoja ja diagnooseja.

Mutta kai tähän epävarmuuteenkin joskus tottuu ja uskallan taas nähdä niitä harmaan sävyjä ja hengittääkin välillä. Pakkohan se on. Sen ystävän vuoksi. Ja oman itsenikin vuoksi. Että voikin pieni reilu viisikiloinen nappisilmä laittaa koko elämän ylösalaisin ja hänen hyvinvointinsa aiheuttaa näin suuria tunteita. Epätoivosta tuskan kautta toivottavasti iloon. Mustasta harmaan kautta valkoiseen.

Marin_silmin-7957

Marin_silmin-7951

Marin_silmin-7948

Ja keventäköön tekstiä tänään otetut asukuvat, mustavalkoisia tottakai. Vähän punaisella höystettynä, ehkä elämässäni sittenkin on vielä väriä.

Kiira/Klaara, Flow ja Alma

Marin_silmin-0709

Marin_silmin-0710

Myrsky ja Flow, viikonlopun some-feedieni eniten nähty sisältö. Myrsky ei yltänyt Vaasaan asti ja ilmeisesti kukaan ei osannut päättää onko myrsky Kiira vai Klaara, kun tuntui samat lehdet puhuvan sekä Kiirasta että Klaarasta sujavasti sekaisin. Olipa kumpi tahansa leidi, niin tuntui tekevän pahasti tuhojaan.

Ja Flow, tuo festari josta en saa otetta, en sitten millään. Hirveästi hehkutettu ja hypetetty, mutta rehellisesti sanottuna ei ole kiinnostanut minua koskaan. Liekö syynä mualaisuuteni vai se, että olen enemmän Tuska -tyttöjä (tai rokkimimmejä enemmänkin, mutta jos pitäisi valita Tuska vai Flow, niin ehdottomasti Tuska), niin tuo hipsterijuhla ei ole herättänyt minkäänlaisia fiiliksiä koskaan. Esiintyjistäkään en tunnistanut nimen perusteella kuin Lana Del Reyn ja Alman.

Marin_silmin-0721

Marin_silmin-0711

mekko Carin Wester / huivi, kengät ja laukku Chanel / aurinkolasit Prada

Marin_silmin-0736

Mutta sen sijaan fiiliksiä on herättänyt meidän Alman kohtuullinen kunto. Tyttö on väsynyt (epäilen johtuvan lääkkeistä), syö ihan ok (ainoastaan lempiruokiaan), on öisin levoton, juo ja pissaa kuin hevonen ja haastaa leikkimään. Olemme siis kai paremmalla puolella, mitä tulee paranemiseen, mutta en uskalla vielä hengähtää täysin. Liian monta kysymysmerkkiä on kuitenkin vielä ilmassa. Meillä elämä jatkuu 12 tunnin sykleissä, aamukuudelta herätys ja aamulääkkeet, siitä tunnin päästä muut aamutoimet tyttöjen kanssa ja iltakuudelta uusiksi sama rumba. Siihen päälle vielä Marsan lääkkeet (koipi kipeä) niin on mummoja talo täynnä. Enää puuttuisi vaan se, että puolisoni rikkoisi selkänsä taas siihen kuntoon mitä se joskus oli, niin olisi minulla hoivattavia talo täynnä.

Mutta hei, sinulle toivotan ihanaa sunnuntaita. Minä jatkan kirjojen lukemista ja tyttöjen paijaamista. Kuvat ovat vielä viimeiset Tallinnan reissun asukuvat, kun mitään uutta ei olla ennätetty nyt tässä hässäkässä kuvata.

Kun paras ystävä sairastuu

Marin_silmin-0227

Koira, ihmisen paras ystävä.

Iso osa meistä koira-ihmisistä allekirjoittaa yllä olevan lauseen, minäkin. Marsa ja Alma ovat minulle kaikki kaikessa, maailman parhaimpia ystäviä. Ja varsinkin Alma, meillä on joku kummallinen side toisiimme, elämme kuin symbioosissa. Uskon, että Alma on se elämäni koira. Se, josta moni koiranomistaja puhuu, koirasta jollaista ei tule toista. Meillä riittää kun katsomme Alman kanssa toisiamme, niin tiedämme onko kaikki hyvin. Kuin lukisimme toistemme ajatuksia.

Marin_silmin-3195-2

Kun katselin Almaa viikko sitten, aavistelin, että kaikki ei ole kunnossa ja tällä viikolla eläinlääkäri vahvisti epäilyni. Almalla todettiin sydämessä sivuääni, asteikolla 5/6 ja keuhkot ovat täynnä nestettä. Kulunut viikko on ollut hyvin raskas, on valvottu öitä, itketty ja toivottu että lääkkeet alkavat tepsiä ja että meillä olisi vielä hyviä yhteisiä hetkiä jäljellä. Arvostan eläinlääkäriämme joka kertoi asiat suoraan, niitä kaunistelematta, mutta kuitenkin hellävaraisesti. Tällä hetkellä menemme hetki kerrallaan ja toivomme että lääkkeet alkavat purra. Jos ne eivät toimi, aikaa on jäljellä enää vähän.

Alma on onneksi kohtuullisen virkeä ja iloinen oma itsensä. Hännänheiluttaja ja harvahammas, kuten äitini aikoinaan Almasta sanoi. Nauttii kun saa koko ajan huomiota ja tuntuu olevan vähän ihmeissäänkin siitä kun mami on koko ajan kimpussa pusuttelemassa. Mutta enää meillä ei ole sitä pentukoiraa, jonka hänessä vielä näin kesälomani aikana. Sitä vallatonta touhottajaa, vaan nyt meillä on arvokas vanhaneiti, joka tarvitsee eksta huolenpitoa.

Marin_silmin-2604

Marin_silmin-7861

Siitä syystä blogi on ollut ja on varmasti vielä hetkisen aikaa hyvin hiljainen. Nyt annan jokaikisen liikenevän hetken Almalle ja yhteiselle ajalle. Jos onni (tai mikä lie korkeampi voima) suo, ja pääsemme ensi viikon yli niin että kunto lähtee paranemaan, meillä on erään sydänspesialistin visiitti viikon päästä sunnuntaina, kun hän tulee seuraavan kerran Vaasaan. Toivomme siis parasta ja elämme hetki kerrallaan.

Nautitaan jokaisesta hetkestä ja päivästä mitä meille suodaan. Kun koskaan emme tiedä mikä niistä on viimeinen.