Kun paras ystävä sairastuu

Marin_silmin-0227

Koira, ihmisen paras ystävä.

Iso osa meistä koira-ihmisistä allekirjoittaa yllä olevan lauseen, minäkin. Marsa ja Alma ovat minulle kaikki kaikessa, maailman parhaimpia ystäviä. Ja varsinkin Alma, meillä on joku kummallinen side toisiimme, elämme kuin symbioosissa. Uskon, että Alma on se elämäni koira. Se, josta moni koiranomistaja puhuu, koirasta jollaista ei tule toista. Meillä riittää kun katsomme Alman kanssa toisiamme, niin tiedämme onko kaikki hyvin. Kuin lukisimme toistemme ajatuksia.

Marin_silmin-3195-2

Kun katselin Almaa viikko sitten, aavistelin, että kaikki ei ole kunnossa ja tällä viikolla eläinlääkäri vahvisti epäilyni. Almalla todettiin sydämessä sivuääni, asteikolla 5/6 ja keuhkot ovat täynnä nestettä. Kulunut viikko on ollut hyvin raskas, on valvottu öitä, itketty ja toivottu että lääkkeet alkavat tepsiä ja että meillä olisi vielä hyviä yhteisiä hetkiä jäljellä. Arvostan eläinlääkäriämme joka kertoi asiat suoraan, niitä kaunistelematta, mutta kuitenkin hellävaraisesti. Tällä hetkellä menemme hetki kerrallaan ja toivomme että lääkkeet alkavat purra. Jos ne eivät toimi, aikaa on jäljellä enää vähän.

Alma on onneksi kohtuullisen virkeä ja iloinen oma itsensä. Hännänheiluttaja ja harvahammas, kuten äitini aikoinaan Almasta sanoi. Nauttii kun saa koko ajan huomiota ja tuntuu olevan vähän ihmeissäänkin siitä kun mami on koko ajan kimpussa pusuttelemassa. Mutta enää meillä ei ole sitä pentukoiraa, jonka hänessä vielä näin kesälomani aikana. Sitä vallatonta touhottajaa, vaan nyt meillä on arvokas vanhaneiti, joka tarvitsee eksta huolenpitoa.

Marin_silmin-2604

Marin_silmin-7861

Siitä syystä blogi on ollut ja on varmasti vielä hetkisen aikaa hyvin hiljainen. Nyt annan jokaikisen liikenevän hetken Almalle ja yhteiselle ajalle. Jos onni (tai mikä lie korkeampi voima) suo, ja pääsemme ensi viikon yli niin että kunto lähtee paranemaan, meillä on erään sydänspesialistin visiitti viikon päästä sunnuntaina, kun hän tulee seuraavan kerran Vaasaan. Toivomme siis parasta ja elämme hetki kerrallaan.

Nautitaan jokaisesta hetkestä ja päivästä mitä meille suodaan. Kun koskaan emme tiedä mikä niistä on viimeinen.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Kun paras ystävä sairastuu

  1. Voimia koko porukalle ❤ Kyllähän Blondinos Bambinasin perustajajäsen tästä vielä nousee ja pitää kulmakunnan järjestyksessä jatkossakin.
    Eihän nämä meidän Rinsessat enää mitään nuoria tyttösiä ole. Vastahan ne oli vielä pentuja ja vilisti pitkin nurmikkoa menemään. Laku heiluttaa häntää ja lähettää paranemisajatuksia ensimmäiselle kaverilleen.

    Tykkää

    1. Kiitos Anna 💛.

      Tottahan se on, ei nämä meidän tyttöset kovin nuoria enää ole. Muistan niin elävästi kaikki ne pentupainit ja leikit missä käytiin ja vasta katsoin kuviakin noilta ajoilta 💙.

      Kulmakunnan suurin puhisija huuteli äsken iltalenkillä jollekin vanhalle lenkkeilijä rouvalle. Olkoon se merkki paremmasta kunnosta 💛.

      Tykkää

  2. Voi ei.. 😦 Toivottavasti teillä lääkkeet alkavat purra ja olo paranemaan!
    Kyllä lemmikit ovat täysiä perheenjäseniä. Itselle on edelleen vaikea puhua ilman silmänurkan kastumista jo 6 vuotta sitten kuolleesta rakkaasta kissasta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s