Tämä viikko on ollut melkoinen, oikea hullun mylly. 

Sen lisäksi että hoivataan pikku potilasta, on toimistolla tapahtunut niin paljon että tuntuu ettei pää lakkaa raksuttamasta edes öisin. Olemme palkanneet parin viime viikon aikana jo viisi uutta työntekijää ja vieläkin etsitään lisää tekijöitä. Kasvutahti on hurja ja se on mahtavaa. Tuntuu kuin olisi vuoristoradassa 24/7 ja päätepysäkkiä ei näy. Miten se näkyy omalla työpöydälläni, niin muistettavien asioiden lista kasvaa kasvamistaan, to do -listoja on kaikkialla, puhelin laulaa, sähköposti on tukossa ja kalenterissa palavereita huru mycket. Mutta kohta kun saadaan uusimmat tekijät joukkoon mukaan, saan omalta pulpetilta siirrettyä töitä eteenpäin ja otettua vastaan taas hieman erilaisia tehtäviä tilalle. Sillä nyt kun meitä on parisenkymmentä, on pakko rueta tekemään asioita myös hieman eri tavalla, jäsennellymmin. Kuitenkin niin, että ei tule mitään turhaa byrokratiaa, ja organisaatio säilyy mahdollisimman flättinä, mutta hyvin organisoituna, jossa kaikki tietävät omat roolinsa, mutta uskaltavat kasvattaa tai muokata rooliaan tilanteiden mukaan.

Kaikki fokus on siis ollut töissä ja Alman huolenpidossa, enkä ole ennättänyt blogin puolelle kunnolla viikon varrella. Tänään aamulla kuitenkin sormet jo suorastaan syyhysivät päästä kirjoittamaan, kunnes huomasin kameralta, että uusia kuvia 0 kappaletta. Ja puoliso oli uudella läskipyörällään jossain hornan tuutissa lenkillä. Ja kun hän saapui kotiin, alkoi sataa vettä (kävin vesisateessa juoksemassa, ihanaa), joten asukuvia ei sitten otettu.

Päätin sitten kuvata tämän viikon lempikoruja. Koruja joita on tullut käytettyä harva se päivä, suosikkejani arkeen. Yllättäen tuo Chanelin brooch on alkanut tuntua täysin omalta, vaikka pitkään vierastin erilaisia rintakoruja itselleni sopimattomina. Se on helppo yhdistää asuun kuin asuun ja aina näyttää hyvältä. Broochin lisäksi ranteestani löytyy yleensä aina joku Hermèsin nahkainen rannekoru tai hopeinen, joskus molemmat. Tällä viikolla se on ollut sininen Hapi. Lisäksi tuo hauska sormus on Hermèsin. Ihastuin siihen ikihyviksi, kun bongasin sen ja sen jälkeen olen aika ajoin kurkkinut minkälaisia sormuksia heidän mallistossaan onkaan ja voi pojat miten hienoja sieltä löytyykään. Täytyy kirjoittaa tänä vuonna joulupukille hyvissä ajoin. Uusin huivirengas on ollut myös kovassa käytössä, aina jonkun huivin kaverina matkassa. Ja Gabrielle tuoksu, ah, olen huumaantunut siitä. Suihkuttelen sitä joka päivä itseeni, olinpa töihin lähdössä tai verkkareissa kotona, sillä sen tuoksu on niin pehmeän täydellinen. Ja mikäs sen parempaa, kuin tuoksua täydelliseltä.

Kuvista sain melkein pinkki-yliannostuksen, kiitos ruusun terälehtien, mutta kyllä tähän maailmaan täytyy pinkkiä ja kauneuttakin mahtua näinä harmaina hetkinä.

Ihanaa viikonlopun jatkoa. Minä sukellan nyt Defenders:n pariin.