Ennen (työ)reissuja minulle tulee pakkomielle käydä suunnitellut reissuvaatteet läpi, pukea ne kertaalleen päälle ja katsoa että asut toimivat, ettei paikan päällä iske sitten vaatekriisi. Ja silloin on kyllä leikki kaukana. Onneksi yhdistelmilläni on nykyään harvoin mahdollisuus mennä täysin pieleen, koska en juurikaan käytä värejä enkä erikoisia kuviointeja vaatteissa, mutta kyllähän se nyt rehellisesti sanottuna suorastaan ketuttaa, jos koko päivän tuntuu että on jonkun toisen vaatteissa.

Sama rutiini toistui äsken, sillä olen huomenna lähdössä yön yli työreissulle Jyväskylään, joten oli vaateleikkien aika. Ja voi vitsi, miten hyvä fiilis tulikaan kun asut menivät kerrasta nappiin ja varsinkin huomisen asuun olen niin tyytyväinen, että mietin pitäisikö jopa roudata kamera mukaan reissuun ja nakittaa kollega ottamaan minusta paikan päällä asukuvat, vai antaisiko tuon tehtävän ystäville hoidettavaksi… Noh, se jääköön nähtäväksi.

Mutta uskokaa kun sanon, että mustan poolovillamekon, sinisen Hermèsin tiikerisilkkihuivin, mustien sukkisten ja korollisten nilkkureiden kombo oli pitkästä aikaa tosi fresh, vaikka vähän tätilookilta näin äkkiseltään kuulostaakin. Siihen vielä bikerrotsi päälle, niin on tätilook kyllä kaukana. Mutta ehkä ne perus toimistoasutkin alkaa välillä maistua, kun niitä ei enää nykyään käytä joka arkipäivä, kuten tämän päiväisistä asukuvista ja rönttälookistakin huomaa. Kuvan asulla on juoksenneltu menemään tämä päivä ja hyvin on pelittänyt, lempparineule (sama kuin eilisissä kuvissa) ja ikivanhat farkut, jotka meinaavat ratketa liitoksistaan, kun olen syönyt itseni niistä ulos.

Ehkä minulla kuitenkin liikunnan ja vaatekoon haltuunottamisen (huomasitko, en puhunut laihduttamisesta!) suhteen on toivoa, sillä nyt minusta tuntuu että olen löytänyt Vaasasta itseäni miellyttävän salin, jossa toivottavasti viihdyn vielä kauan 🙂 . Vähän on tämä liikunnan aloitus venähtänyt muuton jälkeen, johan tässä on vuosi vaasalaisena oltukin. En olisi itsekään uskonut että entisestä aktiiviliikkujasta saa näin helpolla sohvaperunan. Mutta hyvää on tehnyt tämäkin tauko, opettanut paljon rennosta elämänasenteesta ja tahdin hölläämisestä. Ja olen oppinut nauttimaan myös tekemättömyydestä, siitä että välillä on oikeasti aika mahtavaa vaan olla siellä sohvanpohjalla ja chillata. Tekee ihmeitä pääkopalle. Tosin, niin tekee liikuntakin.

neule Acne / farkut Gina Tricot (?) / bikerrotsi Balenciaga / kashmirhuivi* kashmirsilkki (saatu blogin kautta) /  laukku Salmiak Studio / tennarit Chanel / aurinkolasit Prada

Onko sinulla liikunnan ilo näin syksyllä vielä huipussaan, vai kutsuuko kotisohva enemmän?

Entä oletko samanlainen varman päälle pelaaja, kuten minä, että testaat reissuasusi etukäteen?

Näitte joskus alkusyksystä vilauksen kaikkien aikojen suosikkineuleestani tässä postauksessa . Acnen mohairvillaisen Essie neuleeni. Kaikkien jättineuleiden äiti, maailman asujen pelastaja. Asukuviin se ei ole kuitenkaan päätynyt ennen tätä päivää, joten nyt vihdoin näette neuleen myös käytössä.

Neule on sellainen, että käyttäisin sitä joka päivä, minkä tahansa alaosan kanssa. Jos se olisi hitusen pidempi, hiihtelisin menemään pelkästään tuolla villapaidalla ja sukkiksilla, mutta kaikkea ei voi saada.

Viime viikolla mainitsinkin teille, että mahdollisesti pääsen erääseen kivaan paikkaan, jonne pääsystä olen unelmoinut eläinhulluna jo kauan, ja pääsinhän minä. Nimittäin Nordic Wildlife Careen, siihen paikkaan jossa Mervi -hirvi asuu (tietäähän kaikki Mervin ❤ ?! ) ja olin kuulkaa onnesta soikeana koko nainen! Minulla on paikasta muutama kuva, tai noh, lähinnä Mervistä, joten voisin tehdä oman postauksen paikasta ja Mervistä joku päivä. Onni on mahtava eläinlääkärimme Assaf, joka käynnin järjesti ja otti minut, yli-innokkaan, repullisen porkkanoita kuljettaneen naisen mukaan.

neule Acne / hame Zara / bikerrotsi Balenciaga / sukkikset Wolford / pipo Balmuir / huivi, laukku ja kengät Chanel

Muuten elämä alkaa löytää takaisin uomaansa ja tämä viikko on pitkästä aikaa aika normaali. Käyn viikolla rakkaassa Jyväskylässä ja ihana nähdä pientä suurta kummityttöäni. Miten voikaan lapset kasvaa ihan silmissä, joka kerta se pikkuneiti yllättää uusilla taidoillaan ja viimeksi näytti kyllä kaikki temppunsa tälle tädille ❤ .

Oih, ja tänään Volbeat esiintyy Hartwall Areenalla ja minä joudun tyytymään kuuntelemaan uusimpaa levyä ainoastaan Spotifyn kautta. Se harmittaa, mutta ensi kerralla kun ovat Suomessa keikalla, niin menen vaikka pää kainalossa. Nimittäin naiset, jos joku mies on ihana, niin se on Michael Poulsen (eikä siinä musiikissakaan mitään vikaa ole 😉 ).

Ihanaa viikkoa toverit, pidetään toisistamme huolta!