Oi kuinka olenkaan nauttinut tästä lauantaista. Kiireettömyydestä, omasta ajasta, ajatuksiini uppoamisesta, puhtaasta kodista, leikkokukista, aamukahvista ja kotitöistä. Nukuin jopa yhdeksään asti, mikä on minun mitta-asteikolla todella myöhään ja todella harvinaista luksusta. Puolisoni oli käyttänyt koirat aamulla ja ruokkinut tytöt, ja antoi minun nukkua univelkojani ja henkistä väsymystä pois. Myös aurinko on tänään hellinyt mieltä muutaman harmaan sadepäivän jälkeen, joten ei ole mitään aihetta mistä valittaa, vaan suupielet ovat olleet tiukasti hymyssä.

Olen viimeksi ollut lauantaina kotona 17. syyskuuta, joten tätä viikonloppua on odotettu todenteolla. Olen monesti miettinyt miksi en ole kotiutunut (vieläkään) Vaasaan niin, että tämä tuntuisi kodilta tai kotoisalta kaupungilta, mutta tänä aamuna huomasin, kuinka kiitollinen olen siitä, että saan olla omassa kodissani. Eli ainakin asuntomme on alkanut tuntua jo kodilta, vielä kun saisin niskalenkin Vaasasta. Ehkä osittain kyse on ollut siitäkin, etten missään vaiheessa ajatellut muuttaessani, että tulisin tänne pysyvästi, vaan ohikulkumatkalle, joten en ole antanut itselleni lupaa kotiutua. Ettei sitten poismuuton hetkellä jää sydän tänne, niin kuin se jäi Jyväskylään. Jyväskylään, jonne meno vieläkin vähän riipaisee. Se tuli huomattua myös keskiviikkona, kun heti kaupungin valot nähdessäni tunsin olevani kotona ja torstaina kohti Vaasaa lähtiessäni, kirpaisi taas hirmuisen paljon lähteä pois, pois rakkaasta ja tutusta kaupungista ja ystävien luota.

Toinen asia tietysti on se, että näin aikuisiällä muuttaessa ja miesvaltaisella työpaikalla työskennellessä, en ole juurikaan löytänyt Vaasasta itselleni ystäviä. Toki ystäviä on, mutta he on ripoteltu pitkin Suomea ja maailmaa, joten heidän näkeminen arkisin ei onnistu, vaan lenkkikamuksi valikoituu lähinnä oma, joskin äärettömän hyvä, seura tai dinnerille/drinksuille mennään puolison kanssa, ei tyttökavereiden.  Onneksi yksittäinen helmi on kuitenkin löytynyt, mutta tämän kiireisen syksyn takia en ole saanut raivattua yhtään kalenteristani tilaa lähteä edes sinne lenkille. Mutta sitä kai tämä monella nykyään on, kiireistä hektistä arkea, johon on vaikea mahduttaa ystäviä arkihetkiin ja -päiviin mukaan.

Tällaisia aatoksia tänään. Me lähdemme illalla Isokyröön lunastamaan puolisolleni hankittu hääpäivälahja. Tutustumme Kyrö Distilleryn tiloihin ja nautimme siellä dinnerin. Ja minä olen kuskina, buu. Mutta mitäpä sitä ei hyvä vaimo tekisi puolison hääpäivälahjan eteen.

mekko Samsoe & Samsoe / bikerrotsi Balenciaga / kengät Terhi Pölkki / sukkikset Swedish Stockings / laukku, huivi ja huivirengas Hermès / aurinkolasit Versace

Ihanaa viikonloppua, ota aikaa itsellesi ja ajatuksillesi ❤ .