Pingisasu

marin_silmin-5726

marin_silmin-5749

marin_silmin-5753

marin_silmin-5764

marin_silmin-5759

marin_silmin-5755

marin_silmin-5777

mekko Object / sukkikset Wolford / kengät Billi Bi / clutch Fendi / silkkihuivi Chanel / musta poolopaita Nanso / kaulakoru ja hopeinen rannekoru Cornelia Webb / nahkainen rannekoru Hermès

Kuvissa näkyvä asu päällä pelasin viime viikolla töissä pingistä ja (melkein) voitin ;). Naureskelinkin sen jälkeen, että eihän tässä enää mitään jumppatrikoita tarvise, kun nahkamekollakin on ihan hyvä urheilla. Itse asiassa mekko ei ole aitoa nahkaa, sillä en ole koskaan löytänyt itselleni mieleistä laadukasta hyvää nahkamekkoa, joka istuisi kauniisti, olisi hihaton, leikattu kauniisti ja pituus olisi heti polven yläpuolelle. Niin, ja olisi vielä hyvälaatuista pehmeää nahkaa. Jos sellaisen tiedätte jollain valmistajalla olevan, niin saa vinkata, otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan. Mekkoihminen en kyllä varsinaisesti ole, mutta nahkamekko buutsien ja paksun villatakin kanssa on kyllä kiva kombo. Tästä tyylistä tuli kyllä semitäti, mutta tätilook on välillä ihan jees.

Minun ei pitänyt julkaista näitä kuvia ollenkaan, kun en tykkää yhtään sisällä otetuista kuvista, mutta koska Alma on näissä niin söpö, niin ajattelin, että menköön.

Jotain kummallista on tapahtunut. Entisestä värivammaisesta on kuoriutunut värien rakastaja. Olen alkanut himoita kirkkaan keltaista pikkulaukkua tai kirkkaan vihreää ja laukkuihin matchaavia Chanelin espadrilloksia. Näin jopa viime yönä unta, että minulla oli pieni kirkkaan vihreä crossbody laukku mustan asun kanssa ja vihreät espadrillokset. Selkeästi alitajuntakin yrittää kertoa että väriä elämään nainen!

Eli nyt alkaa operaatio värien metsästys!

Onko sinulla lisääntynyt värien käyttö valon lisääntyessä?

 

”Minusta ei koskaan tule samanlaista kuin äitini…”

marin_silmin-5806

marin_silmin-5791

marin_silmin-5828

marin_silmin-5829

Eipä tiennyt tyttö, kuinka helposti se käykään…

Moni on varmaan nuorena toivonut ettei tulisi olemaan äitinsä kaltainen. Niin ulkoisesti kuin sisäisestikään. Minä kapinoin nuorena kovastikin, ja toivoin etten koskaan olisi äitini kaltainen luonteeltani, saatika pukeutumistyyliltäni… Hämmästelin muun muassa miten ihmeessä jokaiseen asuun tarvitsee laittaa joku huivi mukaan, enkä mitenkään voinut ymmärtää kun äitini sanoi, että se tuo eloa yksinkertaisiin asuihin. Se kruunaa asun, hän tapasi sanoa. Keski-ikäistä, sanoin minä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Jokunen vuosi eteenpäin ja tytärkin on huivihullu. Kun ne nyt vaan kruunaa sen asun. On ne äidit vaan fiksuja. Tai minä tukevasti keski-ikäinen.

Kuvissa näkyvä huivi on uusi ja löysin sen Madridin Chanelilta. Olen aivan rakastunut siihen. Todella upeat värit ja tänään aurinkoisen lumipäivän kunniaksi pukeuduinkin todella värikkäästi. Jopa niin värikkäästi, että vähän hirvitti olla kaupoilla.

Pikkuhiljaa olen myös oppinut sitomaan twillyn tuohon B:n kantokahvaan. Sen opetteleminen on kyllä ollut työn ja tuskan takana eikä ärräpäitä ole säästelty. Nyt se jo kuitenkin jotenkin sujuu ja tänään apteekissa käydessäni apteekkari kehui kovasti laukussani olevaa huivia. Vähän emmin käyttää mitään laukkukoristeita, mutta tuo on sopivan ”neutraali” tapa muokata laukkuja. Mitään karvapalloja tai Hermèsin laukkukoruja tuskin koskaan ostan omaan käyttööni. Ne ovat jo liikaa minulle.

Niin, ja luonteesta en edes aloita. Nimimerkillä: Äitini kopio.

marin_silmin-5850

marin_silmin-5833

marin_silmin-5841

marin_silmin-5848

marin_silmin-5811

takki Harris Wharf London / kashmirneulepoolo ei merkkiä / farkut Zara / kengät Terhi Pölkki / nahkahanskat Randers Handsker / silkkihuivi kaulassa Chanel / laukku, twilly ja vyö Hermès / aurinkolasit Prada 

Käytätkö sinä huiveja kruunaamaan asusi?

Chanelia Madridissa

marin_silmin-5562

marin_silmin-5572

marin_silmin-5567

Madrid, kaupunki johon koko kolmikkomme rakastui. Ja minä tyhjensin pankkitilini. Upeita rakennuksia vieri vieressä, paljon nähtävää, koettavaa, syötävää ja juotavaa. Ja sitä shoppailtavaa. Sitä riitti. Madridin Chanelin valikoima oli erittäin hyvä. Liike on kolmessa kerroksessa ja ollut nykyisissä tiloissaan myyjien mukaan n. 1,5 vuotta. Todella kauniit tilat heillä liikkeessä olikin, olisin voinut jäädä sinne vaikka asumaan kaikkien upeiden laukkujen ja asusteiden (ja vaatteiden) keskelle.

Madridissa heittäydyttiin myös kunnolla turisteiksi ja hyppäsimme fugemummoni kanssa hop on-hop off -turistibussiin, minä elämäni ensimmäistä kertaa. Puolisoni ei suostunut enää tähän turreiluun, vaan karkasi katsomaan jotain paikallisen ”pikkuseuran” jalkapallopeliä ;)..

Muutama pikku tärppikin jaettavaksi Madridiin: Circulo de Bellas Artesin kattoterassilta oli huikeat maisemat Madridin kattojen ylle. Ja taivaallisen hyvää suklaakakkua. Sin glutenkin oli vielä, joten minäkin pääsin kakun makuun. Ja sitten muille pikkuputiikki intoilijoille seuraava vinkki: Ruuhkaisen Gran Via -ostoskadun pohjoispuolella on aivan ihania pikku putiikkeja, joissa myydään niin taidetta, vaatteita, kuin sisustustuotteitakin. Mitä enemmän kuljeskelimme noilla pikkukujilla, sitä ihanempia uniikkeja putiikkeja löysimme. Olisin halunnut vierailla niissä kaikissa.

marin_silmin-5644

marin_silmin-5594

marin_silmin-5642

Tälläkään matkalla ei ollut stressiä vaatteista, sillä matkustin pelkästään käsimatkatavaroilla, joten kaikki mukana olleet vaatteet olivat mietitty etukäteen toimiviksi kokonaisuuksiksi. Nahkarotsi ja samat Chanelin tennarit olivat päällä reissun jokaisena päivänä. Huivit ja korut toivat asuihin kaivattua vaihtelua.

Nautin nykyään siitä tunteesta, kun reissuissa on mukana hyvin vähän tavaraa, ja tietää että kaikki toimii, eikä tarvitse pähkäillä paikan päällä mitä sitä pukisi tänään päällensä. Tosin, tällä reissulla olisin ollut pulassa paluumatkalla. Sen verran nimittäin tuli shoppailtua Madridissa ja Puerto Banuksessa, että pelkillä käsimatkatavaroilla en olisi saanut kaikkea kotiin tuotua. Onneksi puoliso pelasti isolla matkalaukullaan ja antoi rouvan laittaa kenkänsä omiin tavaroihinsa.

marin_silmin-5595

marin_silmin-5626

marin_silmin-5605

marin_silmin-5666

marin_silmin-5599

Asuna tuttua ja turvallista mustaa nahkaa, valkoista silkkiä ja harmaata kashmiria. Ja räväkän sininen silkkihuivi. Rotsi Balenciagan ikisuosikkini, harmaa kashmirponcho Balmuirin, silkkipaitis reissusta ostettu Massimo Duttilta (pitäisi käydä joskus Suomen liike tsekkaamassa), nahkapöksyt Michael Korsin, tennarit ja laukku Chanelin, silkkihuivi Hermèsin (muistatteko tämän postauksen?) ja aurinkolasit Pradan. Same old, same old, mutta niin on nainenkin.

marin_silmin-5708

marin_silmin-5606

marin_silmin-5721

marin_silmin-5610

Ihanaa alkavaa viikonloppua. Ihana viettää se lumisessa Vaasassa kotona.

Voit seurata blogiani instagramissa (@marinsilmin), bloglovinissa sekä blogit.fi:ssä

(Asu)kuvia Alorasta

marin_silmin-5324

marin_silmin-5329

Aloran pikkukylä oli Espanjan reissumme yksi yllättäjistä. Puoliso sinne halusi ja kun sinne pääsi erittäin helposti Fuengirolasta lähijunalla, päätimme viettää siellä yhden päivän. Lähijunalla, joka kulkee väliä Malaga-Fuengirola, pääsee kätevästi myös Aloraan, kun Fuengirolan suunnasta mennessä vaihtaa C2 linjalle Victoria Kentin asemalla, tai Malagasta mennessä ottaa suoraan C2 linjan Aloraan. Alora on C2 linjan päätepysäkki. Matka kesti Fugesta n. 45 minuuttia ja maksoi hurjat 2,70 euroa.

marin_silmin-5318

marin_silmin-5331

marin_silmin-5336

Itse kylä on pieni ja sympaattinen kukkulalla oleva perinteisen oloinen valkoinen espanjalaiskylä. Kukot kiekuivat, koirat juoksentelivat ja aurinko paistoi kun kipusimme juna-asemalta ”oikoreittiä” kukkulan laelle. Bussillakin olisi kukkulalle päässyt, mutta me päätimme reippailla ylös, arabi linnalle asti. Kannattaa kyllä varautua, että nousu on melkoinen, varsinkin hellesäällä, jos joskus haluaa Alorassa käydä katsomassa millainen kylä oikein on ja päättää meidän tavoin kivuta ylös kävellen. Eksyä siellä ei oikein pysty, on se sen verran pieni.

marin_silmin-5339

marin_silmin-5364

marin_silmin-5368

marin_silmin-5344

marin_silmin-5373

marin_silmin-5376

Arabilinnalla olimme ainoat turistit, siellä oli lisäksemme kaksi paikallista miestä keräämässä sitruunoita ja heidän koiransa leikkivät pitkin linnan tiluksia. Saimme siis tosiaankin olla rauhassa. Linnan kiertelyn jälkeen laskeuduimme kylän keskustaan aukiolle syömään tapaksia ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Meidän lisäksi taisi olla yksi vanhempi turistipariskunta ja loput olivat paikallisia. Kahdelta alkoi sitten siesta ja koko kylä muutamaa tapasbaaria lukuunottamatta sulki ovensa. Mekin suuntasimme sitten pikkuhiljaa kylään johtavaa ”päätietä” alas takaisin junalle, katselimme matkalla kun lapset pääsivät koulusta ja suuntasimme lopuksi kotia kohti.

marin_silmin-5358

marin_silmin-5333

marin_silmin-5380

marin_silmin-5377

marin_silmin-5398

Jos olet Aurinkorannikon suunnalla, niin suosittelen kyllä Alorassa käyntiä. Me ihastuimme tuohon hieman uinuvaan ja tunnelmalliseen pikkukylään, jossa tuntui aito espanjalainen elämä ja kiireen tuntu hävisi heti kylään saavuttua. Arabilinnan lisäksi me emme kiertäneet muita nähtävyyksiä, en tiedä edes olisiko sellaisia, mutta kylä itsessään oli kaunis. Turistiaikaan en osaa sanoa kuinka paljon turisteja siellä käy, mutta nyt oli ainakin todella rauhallista. Englanninkielen taso oli olematon, onneksi puolisoni espanja on edes kohtuullinen, niin pärjäsimme ja saimme ruuat ja juomat tilattua.

marin_silmin-5352

neuletakki ja farkut Zara / trikoopaita By Malene Birger / tennarit Chanel / laukku Hermès / aurinkolasit Prada

Liehuke ja koukussa

Minun on pitänyt jakaa teille jo vaikka kuinka kauan eräs herkullinen kasvisruokaresepti, mutta en ole voinut, koska me ahneet possut olemme joka kerran syöneet tuon valmiin annoksen niin nopeasti parempiin suihin, ettemme ole ennättäneet kuvata valmista ateriaa. Joten siitä syystä jaan teille nyt eilisiä asukuvia. Melkein sama asia.

Olen koko kaksi viikkoa haaveillut Marco Polon pizzasta ja eilen päätin, että nyt sitä on saatava. Kerroinko jo, että syömiseni on edelleenkin vähintäänkin säälittävää ja kaikki polttaa kurkkua? Asukuvat otettiin siis samalla pizzan- ja kukkien hakureissulla. Ihan sitä suosikkipizzaani, Diavola, en uskaltanut ottaa, koska se on niin tulinen. Mutta sitä kannattaa ehdottomasti maistaa, se on Vaasan paras pizza! Päädyin sitten kurkku- ja koiraystävälliseen vaihtoehtoon (Deliziosa) ja sain kuin sainkin syötyä tunnin aikana n. 1/4 osan pizzastani. Ja tytöillä oli onnen päivä, koska vastaus heidän herkkupäivään tuli pizzan kuorien (ja palojen) muodossa.

marin_silmin-5048

marin_silmin-5066

marin_silmin-5054

Asusta sen verran, että päälläni on tuollainen harmaa alennusmyyntilöytö liehuke. Kutsun tuollaisia ilmavia ja väljiä vaatekappaleita liehukkeiksi. Se on Ajlajk -merkiltä, silkkisekoitetta ja ostettu Dopp:sta täältä Vaasasta. Tykkään paidasta kovasti, koska sen voi asustaa niin monin eri tavoin. Koot ovat ehkä reiluja, koska päälläni on tosiaankin S-koko, kun normaalisti käytän M -kokoa. Olen ollut jo vuosikymmeniä ämmän tyttö, kuten äidilläni oli tapana sanoa. Ethän vain löytänyt edellisestä lauseesta kaksoismerkitystä, puhuin nimittäin koosta… 😉 . Muuten asu koostuukin vanhoista tutuista jutuista.

marin_silmin-5070

marin_silmin-5065

marin_silmin-5076

Ja kuka on se rohkea, joka uskaltaa tunnustaa vinkanneensa minulle Gilmoren tytöistä?! Olen aivan koukussa siihen sarjaan! Miksi en ole sitä ikinä ennen nähnyt!? Täällä kotona on jo vitsi se, kun puolisoni kotiin tullessaan löytää meidät tytöt sohvalta ja kysyy: ”Ei kai täällä meidän tytöt katso taas Gilmoren tyttöjä?”… Yritin hänelle selittää sarjan koukuttavuutta kuvaillen ”ei tässä tapahdu yhtään mitään, mutta tämä on niin ihana hyvänmielen hömppä” . Ei kuulkaa puoliso ymmärtänyt. Miehet.

Ihanaa sunnuntaita, minä siirryn sohvalle katsomaan Gilmoren tyttöjä. Aika monta tuotantokautta on vielä jäljellä.

marin_silmin-5088

marin_silmin-5096

takki Harris Wharf London / paita Ajlajk / nahkahousut Michael Kors / kengät Ecco / kashmirhuivi* (*saatu blogin kautta) hemaiseva.com / aurinkolasit Prada / mustat nahkarannekorut ja laukku Hermès / kaulakoru, rannekoru ja sormus Cornelia Webb