Mistä tietää että Mari on lomalla?

Kun hän ei meikkaa ollenkaan eikä muista harjata aamuisin edes hiuksia.

Olen ollut nyt viikon mökillä Nizzan reissun jälkeen, enkä taida edes tietää missä beauty boxini on. Hiusharjan olen nähnyt jossain, vielä kun muistaisi että missä… Puolisoni oli kuulemma satavarma, että en olisi pystynyt olemaan koko viikkoa saaressa koirien kanssa keskenään, mutta kyllähän me erakot vaan oltiin. Hitsi, olisi pitänyt lyödä tästä jotain vetoa, esim. uuden käsilaukun verran. Kerran kävimme eläinlääkärissä kaupungissa, kerran isän kyydillä ruokakaupassa ja kaksi kertaa kävelin koirien kanssa mummolaan. Mutta kyllä on kiva kun sain autoni takaisin, niin pääsee taas huristelemaan minne mieli tekee. Ensi viikolla lupasin viedä mummoni Savonlinnan torille syömään lörtsyjä ja ehkä Kuopiossakin voisin ajella käymään. Sitten lähdenkin loppuviikosta ex-tempore Tallinnan reissulle, kun puolisoni lähtee sinne töidensä takia, niin hyppäänkin mukaan pienelle lomamatkalle. Jos sinulla on hyviä ravintolasuosituksia Tallinnaan, niin otan ilolla vastaan, en ole siellä hetkeen käynyt. Tämä food junkie kiittää jo etukäteen kovasti.

Ja muutama sana asusta. Huivi on myös Nizzan Chanelin alelöytö, enkä ihan varma ole siitäkään, piti ostaa kun halavalla sai. Säästin taas ihan hirveästi. Ja brooch on tällä kertaa kengässä, kikka jonka Nizzan Chanelin johtaja minulle näytti, ennen kuin kaatoi kolmannen lasillisen shampanjaa. Ostopäätös oli sinetöity sekä kenkien että broochin osalta juuri sillä hetkellä. Asu on muuten erittäin perus ja kiva mökille, mutta riittävän siisti myös kaupunkivisiitille. Vanhat Filippa K:n silkkihousut, paikallisesta Tokmannista bongattu Pola -merkin neulostakki ja nuo Chanelin härpäkkeet ja Hermèsin Evelyne, tämän kesän suosikkilaukkuni. Pola vaatemerkistä tulikin mieleeni, onko se vielä kotimainen, niinkuin joskus ennen muinoin?

Niin, pakko vielä hehkuttaa ruokajuttuja, kun se on elämäni suurin ilo, syöminen. Meillä on mökillä isossa montussa kassleria kypsymässä, rosvopaisti tyyliin. Jestas, miten hyvää pulled porkia siitä tuleekaan. Alma vahtii montun vieressä, ettei vaan siat karkaa parempiin suihin. Ja illalla on lettukestit. Ja kohta tulee kummityttö ja hänen vanhemmat. Ihan itkettää ilosta.

Seuraavaksi on minun sikavahtivuoro, joten palataan. Mukavaa viikonloppua!