Näissä kuvissa näettekin uuden laukkuni in action. Kuvasimme sen sekä valkoista että vihreää taustaa vasten, sillä halusin nähdä miten tuo väri vaihtelee eri taustoilla. Fiilikset vaihtelee laukun suhteen edelleenkin päivittäin, mutta parastahan tässä naisena olossa on se, että voi vaihtaa mieltä vaikka joka toinen tunti, jos siltä tuntuu. Yritin oikein tiiraamalla tiirata kuinka nuo kultaiset metallit loistavat näissä kuvissa kun koko muu asu on mustaa ja muut metallit hopean sävyisiä. Liekö itseni aivopesu mennyt hyvin, sillä ei nuo kultaiset metallit nyt niin pahalta näytä. Laukun koko on mielestäni aika passeli, sinne menee avainkotelo, kännykkä, lompakko ja huulipuna oikein helposti ja hihna asettuu hyvään kohtaan crossbodyna. Joten kyllä pluslistalla on enemmän merkintöjä kuin miinuslistalla.
Ensi viikolla on vappu, apua! En edes ala taivastella mihin ja kuinka nopeasti tämä aika juoksee. Enkä aio marmattaa kiireistä elämänjaksoa, kaikilla meillä on omat kiireemme. Sen sijaan aion toivottaa sinulle ihanaa alkavaa viikonloppua. Me suuntaamme jälleen mökille, Savoon. Viime viikon mökkireissun helppoudesta innostuneena päätimme suunnata nytkin viikonloppuna mökille, kun sekä ajomatka että itse mökillä hengailu sujui Kyllikiltä kuin vanhalta tekijältä konsanaan.
paita Cos / nahkahousut Massimo Dutti / kengät Gucci / laukku ja brooch Chanel / rannekorut Hermès / aurinkolasit Prada
Siitä etten ole aikaisemmin juurikaan tykännyt vihreästä? Vai siitä etten tykkää Chanelin klassikkomallin laukuista? Siitä etten voi sietää caviar nahkaa? Vai siitä etten voi sietää myöskään kultaisia hiluja?
Tänä keväänä, kun vähän jokaiselle foorumille alkoi ilmestyä tätä uutta Chanelin vihreää, emerald green, mallistoa, sitä mukaa naiset hullaantuivat ja liikkeet myivät ei-oota. Ja minä aloin pikkuhiljaa, hyvin hitaasti lämmetä. Kun myyjäni laittoi viestiä ennen Nizzaan menoa, että ”täällä olisi Mari ihan sinun näköinen laukku, vaikkakaan ei millään sinun antamilla spekseillä”, olin jo myyty ja varasin liikkeeseen kaikki tuon väriset vihreät laukut ja muut asusteet. Olin lähes sataprosenttisen varma, että joku niistä lähtee mukanani kotiin. Ja halusin, että saamme Suomeen meidän naisille myös tuota vihreää mallistoa, koska se suorastaan vietiin käsistä, niin haluttu tuo väri oli/on.
Niin, sanomattakin on selvää, että kaikki yllämainitut aikaisemmat mielipiteeni lensivät romukoppaan kun näin tuon laukun livenä. Ei haitannut enää vihreä väri, ei klassikkomalli, eikä varsinkaan caviar nahka. Ainoa mistä hieman nikottelen vielä, on nuo light gold metallit, eivät tunnu vielä minulta. Vielä. Rakastan tuota vihreän syvää sävyä, joka on muuten todella vaikea vangita kameralla. Mielestäni caviar nahka sopii sävyyn täydellisesti ja tuo laukun pieni koko tekee siitä kompaktin ja kivan väriläiskän. Mutta nuo kultaiset metallit, voi jospa ne olisivat olleet hopeat, silloin tämä olisi ikuisesti keeper laukku. Nyt vielä mietin onko meillä sittenkin ryppyjä rakkaudessa. Ainakin tämä rakkaus alkoi huumaantumisesta ja silkasta hullaantumisesta. Tätäkö tämä rakkautta ensisilmäyksellä on? Huumaa, joka ei välttämättä kestä? Hullaantumista, ja harkintakyvyn katoamista? Silkkaa sekoamista? No, mene ja tiedä, mutta minä toivon, että rakkauteni tätä vihreää nahan palaa kohtaan jatkuu ja huuma ei katoa koskaan.
Huh, mikä reissu ja viikko takana. Nizzasta kotiuduttu jo viime sunnuntaina, illalla, ja koko tämä viikko on mennyt kyllä voimia keräillessä. Ja kun arki ei ole antanut yhtään armoa työkiireineen ja Kyllikin tavoille opettamisen lisäksi, niin on hieman kestänyt saada tämä teksti ulos, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Lähdimme siis viime viikolla 14 naisen voimin Nizzaan pikku shoppailumatkalle ja perjantain kruunasi ”visiitti” Nizzan Chanelille. Huh mikä päivä se olikaan, ihan mieletön. Meistä pidettiin superhyvää huolta.
Chanelin porukka, myyjäni, liikkeen johtaja sekä myyntijohtaja olivat järjestäneet meille kaikille naisille aamupäivälle meikkauksen Chanelin kosmetiikkaliikkeeseen, jossa meistä tehtiin kyllä melkoisia kaunottaria (vaikka olemmehan sitä kyllä muutenkin). Tämän jälkeen sitten moneksi tunniksi itse putiikkiin katsomaan meidän varaukset läpi ja ihastelemaan mitä kaikkea heillä on myynnissä. Ja shampanjaa tuli kuin liukuhihnalta, mutta sehän kuuluu asiaan. Ai että meillä oli hauskaa. Me sovittelimme kuka mitäkin, ihastelimme toistemme löytöjä ja ehkä hieman yllytimmekin toisia ostamaan kaikkea kivaa. Ja kaikkea kivaa tuntui löytyvän vaikka kuinka paljon. Oli upeita värejä, kirkkaita mutta myös pastellisia, uusia malleja sekä klassikoita, kaikille kaikkea. Yksi ryhmäläisistä puettiin vielä päästä varpaisiin Chanelin asuun, ja miten upea tuo kokonaisuus olikin, kauniin naisen päällä.
Sen lisäksi, että saimme prinsessakohtelua paikan päällä, meille kaikille oli järjestetty Chanelin puolesta lahjat (kuvaan vaikka blogiin ne myöhemmin), tämä oli yllätys jota myyjäni ei suostunut minulle paljastamaan, kun viestittelimme ja soittelimme pitkin reissuviikkoa. Lisäksi osa meistä lähti vielä Chanelin kanssa lounaalle La Petite Maisoniin, jossa saimme tutustua vielä paremmin Nizzan Chanelin henkilökuntaan sekä Chaneliin ylipäätänsä. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka jokainen liike saa ja voi vaikuttaa oman liikkeensä tunnelmaan ja rakentaa siitä omannäköisensä, vaikka taustalla on iso luksusbrändi. Ja itse lounashan oli melkoisen herkullinen, ravintola oli koristellut pöydän Chanelin logolla, ihanaa.
Ja lounaan jälkeen shoppailut jatkuivat sitten itse kullakin eri liikkeissä ja jossain vaiheessa päivän vaihtuessa illaksi teimme lupauksen, että päivä vedetään päätyyn asti. Ja jos jotain luvataan, niin se pitää. Hotellille saavuimme takaisin n. 4.00 jälkeen lauantai aamuna ja pyysimme respan pojalta pikkusnackit huoneeseen. Hotellista teen vielä erillisen postauksen, koska se on aivan ihana, tunnelmallinen pienehkö boutique -hotelli, jossa on maailman ihanin suomalainen hotellinjohtaja Sanna. Sannakin piti meistä henkilökuntineen erittäin hyvää huolta.
Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein ihana ja onnistunut loma ja kannan tuota Chanelin järjestämää päivää sydämessäni varmasti loppuikäni, niin upeat muistot siitä jäi. Ja tunnelma vei täysin mennessään, joten ei paljon kamera käynyt. Mutta jotain kuitenkin ikuistin myös blogin puolelle ja sain vielä reissukavereilta luvan julkaista nämä kuvat.
Kiitos Chanel Nice, kiitos ihanat reissukaverit. Otetaan uusiksi, mutta ei ihan heti <3.
Chanelin Nizzan myyntijohtaja, myyjäni, minä, liikkeen johtaja ja yksi reissukavereista, joka on myös Chanel ryhmämme yksi ylläpitäjä.
Jestas mikä viikko takana. Melko kokonaisvaltaista on pennun kanssa eläminen, sen olin ainakin 11 vuodessa unohtanut, huh. Kyllikissä on kaksi vaihdetta: on ja off, ja onnilla ollessaan sitä vauhtia ja sen myötä vaarallisia tilanteita on tuon tuosta edessä. Milloin on pelastettu pennun hyppysistä Chanelin tennareita, milloin kuvissa näkyvän Balen laukun nauhoja, milloin huonekasveja ja milloin mitäkin. Eniten hän haluaa tuhota erästä lampaanvillatyynyä, jonka perään hän osaa jo oikein komentaa ja käskeä, kun haluaisi pöllyttää menemään sitä. Jos pienten vauvojen äideillä on baby brain, niin minulla on varmaan puppy brain. Sanoinkin yksi aamu puolisolleni, että onkohan se vauvojen kanssa eläminen näin rankkaa kuin koiranpennun kanssa, ja hän lohdutti minua, että Kyllikki sentään nukkuu yöt. Ja hyvin nukkuukin, onneksi. Puolisoni sanoikin, ettei muista milloin viimeksi olisi nauranut niin paljon kuin nyt, Kyllikin juoksennellessa ympäriinsä ankkansa kanssa. Se touhottamisen ja sitä kautta ilon määrä on valtava.
Mutta yksi asia olisi kyllä kova juttu. Se että tyttö oppisi tekemään edes osan pisuistaan paperille tai että joku talouspaperi- tai puhdistusliinafirma haluaisi tehdä blogini kanssa just nyt yhteistyötä. Menee nimittäin jonkun verran talouspaperia ja puhdistusliinoja meidän huushollissa tällä hetkellä. Mutta se Kyllikistä.
Tässä tuoretta päivän asua, keltaisella höystettynä. Kyllä se kevät sieltä kovasti tekee tuloaan, kevään tuoksun voi jo haistaa. Aurinko lämmittää jo ihanasti ja lintujen laulu soi lakkaamatta ulkona, ihanaa. Ensi viikolla odottaakin kevään odotetuin juttu. 14 naisen shoppailumatka Nizzaan. Reissu on varattu jo viime syksynä ja sitä on suunniteltu huolella ja hartaudella ja ensi viikolla koittaa tämä ihana ja odotettu matka. Reissumme kasvoi kahden naisen heitosta tosiaankin noin suuriin mittoihin ja nyt meitä lähtee iso porukka. Yövymme samassa hotellissa kuin ystäväni kanssa viime kesänä, ja hotellissa on itse asiassa suomalainen johtaja. Voisinkin kertoa hotellista enemmän reissumme jälkeen. Lisäksi Chanelin väki pitää meistä kyllä todella hyvää huolta, he ovat varanneet meille kaikille meikkaustuokiot ennen shoppailuamme, skumpat ovat kuulemma jo odottamassa ja kaikki valmiina meitä varten. Olen todella otettu kuinka paljon myyjäni ja liikkeen johtaja ovat nähneet vaivaa meidän eteen, mieletöntä asiakaspalvelua. Lisäksi olen varannut seurueellemme Le Chanteclerista dinnerin lauantai-illalle. Ravintolalla on kaksi Michelin tähteä ja odotan tätä dinneriä ehkä eniten koko reissulta, mukava päästä syömään hyvin. Muistatteko kun viime kesän reissulta kirjoitin siitä heidän toisesta ravintolasta, La Rotondesta? Jutun voit lukea täältä. Muutenkin ensi viikolla on paljon työmenoja ja omia menoja, joten voi olla että menojani kannattaa seurata eniten instan kautta. Kameran otan kyllä reissuun mukaan ja nakitan jonkun 14:sta naisesta kuvaamaan asuja.
Ah, tänään on ollut pitkästä aikaa sellainen meille perinteinen, omanoloinen lauantai. Ja mitä se meidänoloinen lauantai tällä kertaa oikein sisältää?
*Pitkään nukkumista (puoliso käyttää aina aamuisin koirat, että minä saan nukkua)
*Pitkää aamiaista ja lorvimista aamutakki päällä, ilman että on kiire minnekään
*Monta kuppia aamukahvia ja blogien selailua
*Itsensä laittamista kaikessa rauhassa
*Kaupungille menoa bussilla (ja paluu taksilla, aina näin päin)
*Kaupoissa kiertelyä, ostoksia kotiin ja kummilasten lahjojen metsästystä
*Päivädrinksut ja pikkusnackit VENN:ssä. Venn mule ja lohirapulevy, oi nam!
*Asukuvien ottamista blogiin
*Koirien kanssa ulkoilua
*Blogin päivittäminen
*Päiväunet
*Kotona kaikessa rauhassa ruuanlaittoa ja viinin maistelua
*Leffoja
*Ajoissa nukkumaan
Eli kaikkea touhuamista, mitä ei oikein arjen pyörityksessä ennätä ja vielä ihan ajan kanssa, rauhalliseen omaan tahtiin. Ja koska lista on aika lailla aikajärjestyksessä ja blogin päivittämisen jälkeen on vuorossa päiväunet, niin pidän tämän päivän tekstin hyvin lyhyenä, sillä rakastan päiväunia. Arkisin niitä ei ennätä ottaa, mutta viikonloppuisin en tiedä mitään parempaa hetkeä kuin se, että käpertyy sohvalle vilttien alle ja kaappaa tytöt kainaloon ja laittaa silmät kiinni. Ihan parasta.
Huomenna alkaakin kimpsujen ja kampsujen pakkaus, koska maanantaina suuntaan Rovaniemelle työreissulle. Ja puoliso ja tytöt lähtevät loman viettoon Savoon, eli minulla on tiedossa Rovaniemeltä paluun jälkeen yksinäinen viikonloppu, aika mahtavaa sekin.
Omanoloista viikonloppua myös sinulle, tee asioita joista nautit.
Marin silmin 