Tunnustan!
Minä olen juurikin se crazy dog lady, joka lässyttää koirilleen, puhuu niistä kuin lapsista (siis tyttöjähän ne meillä onkin), ostaa niille aika ajoin uusia vaatteita ja kertoo niille lenkillä päivän kuulumiset. Lisäksi tulkkaan koiriemme ajatukset ääneen puolisolleni (tiedättehän ne ärsyttävät koiraihmisten kommentit: ”Alma sanoo, että tämä ei ole Prinsessalle sopivaa ruokaa, en syö” jne.). Olen myös satavarma siitä että meidän tytöt syövät paljon terveellisemmin kuin talouden ihmiset. Lisäksi sekä hieronta, akupunktio että vesijumppa ovat kaikki meille tuttuja, koiriemme kautta tietenkin! Ja hei, meillä juhlitaan myös tyttöjen syntymäpäivät. Olemme pitäneet synttärikutsut useana vuonna meidän ystäväpiirille, sillä aina on hyvä syy juhlia, jopa koirien syntymäpäivinä!
Tässä muutama hassunhauska tarina teille koiristani.
Eräässä opiskeluaikaisessa työpaikassani kerroin kahvitauolla eräälle tutulle työntekijälle, että olen tilannut tytöille uudet talvihaalarit mittatilaustyönä, kun kaupasta ei tunnu löytyvän oikein mitoitettuna. Toinen, uusi työntekijä puuttui puheeseen ja kysyi minulta hämmentyneenä, etteikö oikeasti löydy kaupasta meidän tytöille pukuja. Ja minä suu vaahdossa pauhasin, että ei löydy ei, kun milloin lahkeet on liian lyhyet, ja milloin vyötärö on liian pieni tai iso ja samaan hintaan saan mittatilauksena teetätettynä oikeankokoiset haalarit jne. Kun tarpeeksi kauan olimme käyneet tätä keskustelua läpi, hän kysyi varovasti, että onko meidän lapset jotenkin ”erikoisen mallisia”, kun kaupan puvut ei käy. Johon minä sitten nauraen totesin, että jep, ne on koiria… Tälle tarinalle on naurettu kymmeniä kertoja jälkeen päin, ja näitä tyttö -tarinoita on muitakin 🙂 .
Lisäksi olen hysteerisen tarkka tyttöjä hoitoon jättäessäni kuinka niiden kanssa kuuluu toimia, mitä ruokaa annetaan, milloin ja miten lenkit tulee kävellä (Marsan sokeuden takia tietysti) ja ei saa sitten riuhtoa hihnasta ym. mukavaa muistuttelua. Erään kerran serkkutyttöni (nyt jo täysikäinen) totesikin, että Marin koirat hoidetaan tarkemmin kuin ihmislapset konsanaan. Jep, olen tarkka tyttöjen hoidosta.
Kun muutin Vaasaan, kävin läpi tyttöjen lelulaatikoita ja vaatekaappia ja myin/annoin pois kymmeniä koirien pukuja, tassunsuojia jne ja annoin kasseittain pois niiden leluja muille koirille tuhottavaksi. Nimittäin, äidilläni oli tapana reissuiltaan tuoda ”lapsenlapsille” pehmoleluja ja niitä oli meillä paljon. Isäni kertoo edelleenkin ihmisten kysyessä lapsenlapsista, että kyllä juu, hänellä on kaksi lapsenlasta, Marsa ja Alma ja iät. Joskus paljastaa, että kyse on koirista, toisinaan ei. Isän luokse lähtiessämme tyttöjen kanssa, meillä matkustetaankin mummolaan ukin luokse.
Mutta selkeästi tämä crazy dog ladymainen elämänasenne on periytyvää, sillä aikoinaan, kun lapsuudenkodissani asui vielä kultainennoutaja Eppu, sai hän pizzapäivänä oman pizzan: juustolla ja jauhelihalla. Jopa pizzerian omistajat tiesivät, että pizza tulee koiralle, joten jauheliha oli maustamatonta 😀 …
Minulle ei siis kannata tulla sanomaan, että koirat ovat vain koiria/eläimiä. Minulle ne ovat paljon enemmän!
Tunnistatko sinäkin itsessäsi crazy dog ladyn?
Marin silmin 