Hei pitkästä aikaa. Kaikki hyvin Espanjassa. Lomamoodi on vienyt täysin mennessään, enkä ole ennättänyt edes ajatella blogia, sillä jokainen päivä on tallattu aamusta iltaan eri kohteissa, vähintään 14 kilometriä päivässä. En ole edes jaksanut instaa päivittää, joten fugemummojen seikkailut eivät ole päivittyneet muualle kuin omiin muistoihin ja sydämiin. Ja sehän se on tärkeintä, aina ei tarvitse somettaa. Itse asiassa meillä on ollut kyllä vähän huono nettiyhteyskin, joten liekö se osasyynä tähän radiohiljaisuuteen… Tänään on ollut kuitenkin ensimmäinen hengähdystauko ja huomenna nokka kohti Madridia. Aktiivilomat ovat parhaita.
Kuvia on kuitenkin otettu paljon ja jahka kotiudun, niin laitan niitä bloginkin puolelle. Se kauan odottamani Caminito del Rey -vaellus jäi meiltä väliin sääolosuhteiden takia, mutta ei annettu senkään harmittaa hetkeä pidempää, vaan nautittiin sitten sekin päivä toisaalla. Ja käytiin vähän lohtushoppailemassa Puerto Banúksessa 😉 .
Mutta nyt täytyy jatkaa pakkaamista, joten palataan viimeistään kotimaasta ellei sitten Madridin hotellin nettiyhteys yllätä meitä positiivisesti.
Talvilomani lähestyy kovaa vauhtia. Itse asiassa tällä viikolla suuntaamme puolisoni kanssa veljeni puolison luokse Fuengirolaan seikkailemaan pitkin Andalusiaa. Viime vuonna tein samanlaisen reissun (puoliso jäi koiravahdiksi) ja silloin kiersimme veljeni puolison kanssa puolentoistaviikon aikana todella paljon, taisin yhden kokonaisen päivän olla Fugessa…
Tällä kertaa varasin meille kolmelle mm. Caminito del Rey -vaelluksen ontuvalla espanjankielen taidollani (siis en osaa ollenkaan espanjaa), mutta niin se vain saatiin varattua muutaman puhelinsoiton ja google translatorin avustuksella. Maksukin meni läpi, joten täytyy toivoa että sääjumalat ovat tuolloin puolellamme ja pääsemme vaellukselle ihan oikeasti. Olen nimittäin haaveillut tuosta vaelluksesta siitä lähtien kun vuosi sitten Rondasta junalla palatessani näin ikkunasta vilauksella tuota reittiä. Vaellukselle pääsee x-määrä ihmisiä per päivä ja päivät ovat loppuunmyytyjä, ja säästä/tuulisuudesta riippuen reitille joko pääsee tai sitten ei. Joten pidetään peukut pystyssä että pääsemme näkemään nuo huikeat maisemat.
Päiväreissuja teemme varmasti myös Rondaan viinitilojen merkeissä, sillä haluan näyttää puolisolleni tuon upean rotkokaupungin (ja erään viinimuseon jonne jämähdimme vuosi sitten…), Malagaan, Marbellaan ja ehkä Gordobaan. Lisäksi käymme vielä Madridissa vähän pidemmän pätkän.
Odotan tulevaa reissua kyllä taas innolla. Ensinnäkin se, että viime vuonna meillä oli hulvattoman hauskaa ja seikkailut olivat melkoisia ja ennen kaikkea koska tänä vuonna myös puoliso lähtee mukaan jakamaan noita hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä. Viime vuonna nimesimme parivaljakkomme fugemummoiksi, ja varmasti myös tänäkin vuonna seikkailuitamme voi seurata instasta #fugemummot kautta. Tänä vuonna tosin on myös yksi fugepappa mukana, mutta eiköhän myö selvitä! Kunhan vaan aurinkoa ja viiniä riittää, niin kaikki on hyvin!
Ja ehkäpä blogikin päivittyy reissun aikana, siihen pyritään. Varmaa on ainakin se, että minä alan olla jo terve. Ja se on hyvä se.
Vaikka olenkin tällä hetkellä hieman laukkulakossa, niin eihän se estä ihailemasta upeita tämän kevään laukkuja. Tosin, hirvittävän vaarallista tämä tällainen selailu ja ihailu on, koska tarpeita tuntuu syntyvän sitä mukaa, kun ihania laukkuja sattuu näköpiiriin.
Yleensä olen suurien laukkujen ystävä. Mitä isompi, sen parempi. Ihan siitä syystä, että puoli elämää kulkee aina matkassa mukana ja siinä tavaramäärässä ei pikkulaukuilla pärjää. Mutta nyt silmää on alkanut miellyttää eniten pienet laatikkomaiset olalla kannettavat laukut, jotka saa myös crossbodyksi.
Tämä alla oleva Fendin Kan I Small laukku on aivan ihana! Näyttää todella laadukkaalta ja siinä on jotain vähän ekstraa noiden ”nappien” muodossa. Hintakaan ei ole kova, joten aivan hyvin voisin kuvitella ostavani tämän, jos en lakkoilisi. Olen viime vuosien myötä tykästynyt Fendin laukkuihin todella paljon. Tykkään niiden yllätyksellisyydestä, sekä omieni laatu on ollut priimaa, aivan ensiluokkaisen laadukasta nahkaa. Niissä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatusuhde.
Célinen Box laukku ei alun alkaen ollut ollenkaan mieleeni, mutta niin vain se on mieli muuttunut senkin asian suhteen ja varsinkin tämä alla oleva harmaa hopeisilla metalleilla oleva laukku on kertakaikkisen upea ilmestys! Kuitenkin, jos pitäisi valita tuon ylläolevan Fendin tai tämän väliltä, ostaisin mieluummin Fendin laukun, koska siinä on enemmän särmää omaan tyyliini. Mitenkähän lie tämän laukun laadun laita? Hinta on kuitenkin todella paljon kovempi kuin Fendin laukulla. Célinen laukkuja kyllä itsellänikin on, ja ainakin niissä laatu on ollut priimaa. Ja itse asiassa toinen pikkulaukku, jonka Célinelta ottaisin vaikka heti, on Trio. Koska Trio on mallina niin yksinkertainen, ottaisin sen jossain oikein herkullisessa kirkkaassa värissä, kuten kirkas keltainen, kirkkaan sininen tai sellainen kunnon räväkkä vihreä. Jopa minä uskaltaisin räväyttää värikkäällä pikkulaukulla ja sellaisiin räväkät värit mielestäni sopiikin.
Chaneleista olen oikeastaan ainoastaan Boy mallin ystävä ja tämä Small koon Poika jätti kyllä muutaman sydämenlyönnin välistä kun näin tämän. TÄYDELLINEN! Tuo nahan kuviointi on niin kaunis ja RHW on vaan omaan silmään juuri sopivan rosoinen. Ai jai. Tämän kohdalla saattaisi kyllä selkäranka katketa, jos olisi myynnissä liikkeessä ja pääsisin näkemään livenä. Mutta minkäs teet, kun Pojat on niin ihania.
Ja sitten viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on tämä Hermèsin pikku laukku Verrou Chaine. Olen suorastaan kehittänyt jo pakkomielteen tähän ja laukku on aivan pakko päästä näkemään livenä. Onneksi olen kohta matkustamassa Espanjaan, niin josko onni suosisi ja laukkua olisi tarjolla, niin pääsisin tsekkaamaan miltä laukku näyttää. Olen yrittänyt laukusta etsiä tietoa ja kuvia ja ihan hirveästi en ole onnistunut löytämään muuta kuin Bragmybag ja Purseblog -sivustojen tekstit. En ole nähnyt laukkua vilahtavan missään blogeissakaan. Hintahan on sitten jo aivan omaa luokkaansa, joten ihan heräteostoksena tuota laukkua ei voi kyllä ostaa. Mutta tuo lukko on aivan älyttömän hieno muuten niin peruslaukussa.
Tällaiset laukut tällä hetkellä kummittelee minun mielessä ja jokaisen kyllä kernaasti huolisin omaan vaatehuoneeseeni. Mistä laukusta sinä haaveilet tällä hetkellä ja onko joku näistä malleista suosikkisi?
Minun on pitänyt jakaa teille jo vaikka kuinka kauan eräs herkullinen kasvisruokaresepti, mutta en ole voinut, koska me ahneet possut olemme joka kerran syöneet tuon valmiin annoksen niin nopeasti parempiin suihin, ettemme ole ennättäneet kuvata valmista ateriaa. Joten siitä syystä jaan teille nyt eilisiä asukuvia. Melkein sama asia.
Olen koko kaksi viikkoa haaveillut Marco Polon pizzasta ja eilen päätin, että nyt sitä on saatava. Kerroinko jo, että syömiseni on edelleenkin vähintäänkin säälittävää ja kaikki polttaa kurkkua? Asukuvat otettiin siis samalla pizzan- ja kukkien hakureissulla. Ihan sitä suosikkipizzaani, Diavola, en uskaltanut ottaa, koska se on niin tulinen. Mutta sitä kannattaa ehdottomasti maistaa, se on Vaasan paras pizza! Päädyin sitten kurkku- ja koiraystävälliseen vaihtoehtoon (Deliziosa) ja sain kuin sainkin syötyä tunnin aikana n. 1/4 osan pizzastani. Ja tytöillä oli onnen päivä, koska vastaus heidän herkkupäivään tuli pizzan kuorien (ja palojen) muodossa.
Asusta sen verran, että päälläni on tuollainen harmaa alennusmyyntilöytö liehuke. Kutsun tuollaisia ilmavia ja väljiä vaatekappaleita liehukkeiksi. Se on Ajlajk -merkiltä, silkkisekoitetta ja ostettu Dopp:sta täältä Vaasasta. Tykkään paidasta kovasti, koska sen voi asustaa niin monin eri tavoin. Koot ovat ehkä reiluja, koska päälläni on tosiaankin S-koko, kun normaalisti käytän M -kokoa. Olen ollut jo vuosikymmeniä ämmän tyttö, kuten äidilläni oli tapana sanoa. Ethän vain löytänyt edellisestä lauseesta kaksoismerkitystä, puhuin nimittäin koosta… 😉 . Muuten asu koostuukin vanhoista tutuista jutuista.
Ja kuka on se rohkea, joka uskaltaa tunnustaa vinkanneensa minulle Gilmoren tytöistä?! Olen aivan koukussa siihen sarjaan! Miksi en ole sitä ikinä ennen nähnyt!? Täällä kotona on jo vitsi se, kun puolisoni kotiin tullessaan löytää meidät tytöt sohvalta ja kysyy: ”Ei kai täällä meidän tytöt katso taas Gilmoren tyttöjä?”… Yritin hänelle selittää sarjan koukuttavuutta kuvaillen ”ei tässä tapahdu yhtään mitään, mutta tämä on niin ihana hyvänmielen hömppä” . Ei kuulkaa puoliso ymmärtänyt. Miehet.
Ihanaa sunnuntaita, minä siirryn sohvalle katsomaan Gilmoren tyttöjä. Aika monta tuotantokautta on vielä jäljellä.
takki Harris Wharf London / paita Ajlajk / nahkahousut Michael Kors / kengät Ecco / kashmirhuivi* (*saatu blogin kautta) hemaiseva.com / aurinkolasit Prada / mustat nahkarannekorut ja laukku Hermès / kaulakoru, rannekoru ja sormus Cornelia Webb
Terveisiä hiljentyneestä blogista! Jos blogi on ollut hiljainen tämän viikon, niin koko nainen on ollut suorastaan mykkä. Vointini romahti sunnuntai-iltana ja siitä lähtien olen ollut petipotilas kuntoinen. Mutta nyt toivottavasti suunta on vain ylöspäin ja eilisestä illasta lähtien on tuntunut että kai tässä eloon jäädään. Täytyy vaan todeta, että melkoisen kovat kaksi viikkoa on kyllä ollut. Ruokaa olen syönyt ehkä (mikäköhän pieni eläin söisi tosi vähän, hiiri?!) pienen hiiren verran, ja luulen että se hiirikin veisi tässä kilpailussa voiton ja ”nälkiintyneestä” olemuksestani päätellen, paino on tippunut roimasti alas. Lukuja en tiedä, koska en omista vaakaa.
Mutta eilen, kun olo alkoi pikkuhiljaa kohentua, minä leikkasin itse koirien trimmaussaksilla otsikseni. Ei siitä ehkä kovin tasainen tullut, mutta eiköhän tuo nyt hetken aikaa kelpaa. Kun ei kovin peiliin vilkuile niin se on ihan hyvä.
Olin säästänyt näitä ihania lumikuvia pitkään sellaiseen pohdiskelevaan postaukseen oman polun kulkemisesta, mutta koska kovin syvällistä pohdintaa ei tällä hetkellä päästäni oikein irtoa (että katsoako Gilmoren tyttöjä sohvalta vai sängyltä -tasoista), niin menköön loppukaneettina vain: Kulje juuri sellaista polkua mikä tuntuu sinusta parhaalta! Ihan sama onko se jonkun jo tallaama, vai teetkö polkusi ihan itse, mutta jos se sinusta tuntuu sillä hetkellä parhaalta ja kuuntelet sydäntäsi, niin kulje juuri sitä valitsemaasi polkua mikä hyvältä tuntuu. Sanokoon muut mitä tahansa. Ja muista myös nauttia matkasta <3.
Ihanaa alkavaa viikonloppua. Sänky taisi minulla viedä tällä kertaa voiton. Se on siis Gilmoren tyttöjä sängystä katsottuna, Marsa ja Alma kainalossa.
Marin silmin 