Näin kylmän ja pimeän tullen mieli halajaa aivan kamalan kovasti reissuun. Niin kovasti, että tuntuu että maailma suorastaan huutaa minua, ”ala tulla tänne, näe, koe, ihmettele ja ihastu!” Tuntuu, että on PAKKO mennä, en vaan voi pysähtyä ja jämähtää.

Reissukuumeen potemana olen käyttänyt aika monta tuntia iltaa etsiessäni kivoja kohteita, halpoja lentoja ja unelmoinut varpaiden hautaamisesta lämpimään hiekkaan tai tyylikkäiden ihmisten tarkkailemisesta kauniissa kahvilassa.

Minulla on vähän paha tapa elää arkeani niin, että tulevaisuudessa täytyy olla joku asia jota odottaa, kuten vaikka ulkomaanmatka. Arkikin tuntuu jotenkin mielekkäämmältä kun tietää että jotain speciaalia on tulossa, kun vaan malttaa vielä hetken. Tänä vuonna olenkin reissannut niin paljon, kun vaan olen saanut kalenteriin mahtumaan, ja olen nauttinut sieluni kyllyydestä jokaikisestä hetkestä.

Mutta minne seuraavaksi?

Dubaissa pitäisi taas käydä, uusimassa ne kulmakarvat. Niin, ja Fugeen sitten taas ensi talvena, kun veljeni puoliso palaa sinne talveksi, se on pakko hyödyntää. Ja Pariisi, ikuinen rakkauteni, sinne on aivan pakko päästä ensi vuonna. Ja New Yorkiin. Ja tottakai sinne NHL matkalle Torontoon miesten kanssa ja siitä roadtripille. Entäs meidän tyttöjen matka ystävien kanssa, minne seuraavaksi? Sitäkin täytyy alkaa suunnittelemaan. Niin, ja Kööpenhamina, tuo melkein naapurissa oleva ikisuosikkini, jonne muuttaisin vaikka samantien. Pakko päästä sinnekin. Ja Amsterdamiin, se on puhutellut taas pitkästä aikaa, ehkä ensi keväänä? Tai Italia, sieltä joku ihana villa ystäväporukalla ensi kesänä? Tai Ranskaan kiertelemään viinitiloja, mutta minä en suostu olemaan kuski! Ja se Australia, se mikä on kummitellut mielessäni jo vuosikaudet, sekin pitäisi jossain kohtaa päästä valloittamaan. Entä puolisoni paljon kehuma Soul, milloin ennättäisimme sinne? Matka maailman ympäri?

Eli suunnitelmia on lukuisia, lennot edullisia, mutta kun aika on niin rajallinen. Miten mahduttaa tämä kaikki fiksuihin aikatauluihin ja milloin tämä uteliaisuus maailmaa kohtaan ja ikuinen reissukuume rauhoittuu? Edes hieman? Jotenkin minulla vahvistuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän se tunne, että minä kuulun jonnekin muualle. Maailmalle. Tutkimaan ja ihmettelemään, ihastumaan ja kiertämään. Mutta miten yhdistää se omaan arkeen, kun kotikin on niin tärkeä?

Minne sinun mieli halajaa seuraavaksi? Entä mikä on suosikki lomakohteesi?

Postaus on kuvitettu reissukuvillamme maailman eri kolkista.

Pakkaaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhaani, mutta se on vaan pakko tehdä, mikäli mielii reissuun lähteä. Toista se oli lapsena, jolloin puna-valkoinen kädessä kannettava matkalaukkuni (muistatteko ne? En kuolemaksenikaan muista mikä hahmo siinä laukussa oli, mutta valkoinen laukku punaisilla kanttauksilla ja punainen kantokahva) oli pakattu jo vähintään viikkoa ennen reissua ja vanhempien hermot olivat riekaleina jatkuvasta ”milloin lähdetään?” kyselystä. Ja sitten kun päästiin matkalle kohti lentokenttää, alkoi kysely ”joko ollaan perillä?”. Niin, ajomatkaa oli rapiat kolme tuntia…

Reissuasut suunniteltiin tosin silloinkin samalla hartaudella kuin nykyäänkin ja asuihin piti täsmätä kengät ja korut. Taisin olla aika tarkka jo lapsena vaatteistani. Vuosien ajan aikuisenakin pakkasin reissuihin mukaan varavaatteiden varavaatteet, just in case. Hullua touhua! Muistan kun minun ja puolisoni ensimmäisellä yhteisellä matkalla (Rooma) minulla oli viikon reissulla mukana 11 kengät. Jep, 11 paria kenkiä, koska ei voi koskaan tietää mitä paria tarvitsee. Ja taisin ostaa ainakin 4 paria reissusta lisää.

Nykyään olen superlaiska pakkaaja. Yleensä reissuun lähtöä edeltävänä iltana tajuan, että lähtö on seuraavana päivänä, pakkaaminen tekemättä ja pahimmillaan pyykitkin pesemättä. On sitä joskus föönilläkin kuivattu paitaa mukaan matkalaukkuun pesun jäljiltä juuri ennen lähtöä. Kuivausrumpu olisi ihan kiva.

Pyrin nykyään matkustamaan mahdollisimman paljon pelkillä käsimatkatavaroilla, varsinkin kaikki alle viikon matkat. Ennen se ei olisi tullut kuuloonkaan, koska noh, ne varavaatteiden varavaatteet veivät melko paljon tilaa. Nykyään pärjäänkin helposti reissussa muutamalla paidalla ja housuilla. Ja yleensä siltikin jää joku käyttämättä. Lisäksi nappaan talteen aina käyttämäni kosmetiikan näytepakkaukset tai ostan niistä matkapakkaukset, niin se vähäinen kosmetiikka jota käytän, mahtuu reissuilla oikein hyvin mukaan ja nestemäiset litran minigrippiin.

Ainoastaan kenkien vuoksi on välillä haasteita, kun niitä meinaa tulla aina vähintään yhdet liikaa, kun varmuuden vuoksi roudaan korkkareita mukana. Harvoin niitä käytän, koska meidän reissuilla kävellään yleensä ihan julmettuja määriä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun minä olen joutunut ostamaan reissusta citylenkkarit, kun on unohtunut hyvät tallustelu-kengät kotiin.

Laukkujakaan en oikein jaksa mukana roudata. Yleensä minulla on mukana yksi ja ainoa crossbody laukku ja ehkä isompi käsilaukku, jos lähden reissuun suoraan työreissultani. Ei muuta. Arvostan lisäksi, että käsimatkatavaralaukku on mahdollisimman kevyt ja siinä on neljä pyörää, niin sitä on helppo kuljetella mukana. Kuvissa näkyvä Samsoniten laukkuni on heidän melko uutta, todella kevyttä mallia, ja olen kyllä tykästynyt siihen kovasti.

Niin, ja meillähän haasteita laukkujen pakkaamiselle asettaa tytöt. Se täytyy nimittäin tehdä heiltä salassa, koska muuten alkaa hirmuinen härdelli, että pääseekö hekin mukaan. Alma löytyykin usein laukusta makaamasta tai istuskelemasta. Ja kerran Marsa teki minulle oikein superyllärin kun lähdin Pietariin. Marsa oli käynyt varastamassa laukustani kaikki sukat pois (Marsa rakastaa sukkia!) ja vienyt piiloon sängyn alle. Pietarissa satoi kovasti vettä ja kenkäni&sukkani kastuivat läpimäriksi. Oikein mukava oli sitten hotellissa huomata ettei ole sukkia laukussa ollenkaan ja märillä kengillä ilman sukkia juoksennella kaatosateessa etsimässä perjantai-iltana sukkamyyjää. Tuon episodin jälkeen olen oppinut tarkistamaan joka kerta, että sukat ovat laukussa edelleen.

Huomenna siis kutsuu Praha ja minä joko kirjoittelen teille reissuiltani, tai sitten en. Matkaseura on nimittäin sellaista, että voi löytää itsensä mistä tahansa ja luulen, että vauhdikasta menoa riittää koko reissun ajaksi.

Mukavaa loppuviikkoa!