Näin kylmän ja pimeän tullen mieli halajaa aivan kamalan kovasti reissuun. Niin kovasti, että tuntuu että maailma suorastaan huutaa minua, ”ala tulla tänne, näe, koe, ihmettele ja ihastu!” Tuntuu, että on PAKKO mennä, en vaan voi pysähtyä ja jämähtää.

Reissukuumeen potemana olen käyttänyt aika monta tuntia iltaa etsiessäni kivoja kohteita, halpoja lentoja ja unelmoinut varpaiden hautaamisesta lämpimään hiekkaan tai tyylikkäiden ihmisten tarkkailemisesta kauniissa kahvilassa.

Minulla on vähän paha tapa elää arkeani niin, että tulevaisuudessa täytyy olla joku asia jota odottaa, kuten vaikka ulkomaanmatka. Arkikin tuntuu jotenkin mielekkäämmältä kun tietää että jotain speciaalia on tulossa, kun vaan malttaa vielä hetken. Tänä vuonna olenkin reissannut niin paljon, kun vaan olen saanut kalenteriin mahtumaan, ja olen nauttinut sieluni kyllyydestä jokaikisestä hetkestä.

Mutta minne seuraavaksi?

Dubaissa pitäisi taas käydä, uusimassa ne kulmakarvat. Niin, ja Fugeen sitten taas ensi talvena, kun veljeni puoliso palaa sinne talveksi, se on pakko hyödyntää. Ja Pariisi, ikuinen rakkauteni, sinne on aivan pakko päästä ensi vuonna. Ja New Yorkiin. Ja tottakai sinne NHL matkalle Torontoon miesten kanssa ja siitä roadtripille. Entäs meidän tyttöjen matka ystävien kanssa, minne seuraavaksi? Sitäkin täytyy alkaa suunnittelemaan. Niin, ja Kööpenhamina, tuo melkein naapurissa oleva ikisuosikkini, jonne muuttaisin vaikka samantien. Pakko päästä sinnekin. Ja Amsterdamiin, se on puhutellut taas pitkästä aikaa, ehkä ensi keväänä? Tai Italia, sieltä joku ihana villa ystäväporukalla ensi kesänä? Tai Ranskaan kiertelemään viinitiloja, mutta minä en suostu olemaan kuski! Ja se Australia, se mikä on kummitellut mielessäni jo vuosikaudet, sekin pitäisi jossain kohtaa päästä valloittamaan. Entä puolisoni paljon kehuma Soul, milloin ennättäisimme sinne? Matka maailman ympäri?

Eli suunnitelmia on lukuisia, lennot edullisia, mutta kun aika on niin rajallinen. Miten mahduttaa tämä kaikki fiksuihin aikatauluihin ja milloin tämä uteliaisuus maailmaa kohtaan ja ikuinen reissukuume rauhoittuu? Edes hieman? Jotenkin minulla vahvistuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän se tunne, että minä kuulun jonnekin muualle. Maailmalle. Tutkimaan ja ihmettelemään, ihastumaan ja kiertämään. Mutta miten yhdistää se omaan arkeen, kun kotikin on niin tärkeä?

Minne sinun mieli halajaa seuraavaksi? Entä mikä on suosikki lomakohteesi?

Postaus on kuvitettu reissukuvillamme maailman eri kolkista.