Sadetta ja varjoja

Marin_silmin-0287

Marin_silmin-0290

Sataa vettä. Mieli tummenee. Varjot ilmestyvät.

Sää vaikuttaa minuun melko paljon. Kun sataa ja on harmaata, huomaan mieleeni ilmestyvän enemmän varjoja.

Olen tainnut kertoa teille aikaisemmin, että uskon siihen että meissä kaikissa on valo ja varjo ja se kumpaa ruokimme, valloittaa mielemme nopeasti.

Teen paljon tietoisesti työtä sen eteen, että ruokin valoa ja hyvää mikä minussa ja ympärilläni on, ja kun annan iloa ja valoa, niin saan sitä myös takaisin. Mutta sadesäässä on joku ihmeellinen magia, että se vetää minun varjot esille.

Toisaalta, tykkään myös sateesta, tykkään sen puhdistavasta vaikutuksesta ja tuolloin annan itselleni luvan käsitellä myös niitä synkkiä ajatuksia, myllätä niitä ja purkaa ne osiin. Koska niitä nyt vaan elämässä on.

Marin_silmin-0283

Marin_silmin-0338

Laulussa sanotaan, sateen jälkeen on poutasää. Niinhän se menee, juuri ennen valoa on kaikkein pimeintä. Kunhan itse tiedostaa milloin ruokkii valoa, milloin varjoja ja antaa kummallekin sopivassa suhteessa tilaa ja aikaa. Ja kääntää lopulta katseen valoon.

Onneksi asun Suomen aurinkoisimmassa kaupunkissa (jossa on koko viikon satanut ja ollut harmaata, ja nyt aurinko paistaa vihdoin).

Marin_silmin-0144

Pidätkö sinä sateesta?

Ihonhoidosta

Marin_silmin-0361

Ihonhoito, monen naisen lempiaihe, mikä herättää keskustelua etenkin silloin kun ihon kunnon kanssa on haasteita.

Onnekseni sain nuorena melko helppohoitoisen ihon, vähän herkän, mutta muuten helpon. Muutama näppy saattoi olla siellä täällä, muttei mitään suurempaa koskaan. Pärjäsin sen kanssa hyvin, enkä koskaan pohtinut ihonhoitorutiineitani sen tarkemmin. Toki, periaatteessa hoidin ihoani ihan hyvin, puhdistin sen aamuin illoin, join paljon vettä, kävin säännölllisen epäsäännöllisesti kosmetologilla, mutta en koskaan kiinnittänyt mitään huomiota siihen millaisia tuotteita iholleni laitan. En edes silloin, kun reiluna parikymppisenä erään liikkeen meikkimyyjä totesi että kohdallani on peli menetetty, kun en ollut aloittanut silmänympärysvoiteen käyttämistä jo monta vuotta aikaisemmin (olin tuolloin muistaakseni 21 vuotias)…

Marin_silmin-0349

Sitten täytin 30 vuotta ja universumi halusi antaa minulle ikimuistoisen syntymäpäivälahjan, lahjan mitä en unohtaisi ihan heti. Ihon, mikä räjähti aivan käsiin. Olin ymmälläni, sillä mitään ongelmia ei ollut koskaan ollut enkä saanut ihoa millään kuriin. Tein kaikkeni, juoksin kosmetologeilla, syynäsin jo muutenkin tarkan ruokavalioni entistä tarkemmaksi, kokeilin kymmeniä ja kymmeniä tuotteita. Tiesin, että kyseessä on muun muassa hormonaaliset muutokset, mutta en ikikuuna päivänä osannut arvata millä mittakaavalla ne naamassani näkyisivät. Siitä alkoikin sitten vuosien mittainen ihmettely, kokeilu ja jossain määrin taistelukin paremman ihon saamiseksi ja edelleen olen sillä tiellä.

Marin_silmin-0354

Tuon taistelun tuoksinassa vaihdoin lähes kaiken kosmetiikan, ihovoiteet ja pesuaineet luonnonmukaisiksi ja se oli kohdallani myös iso askel parempaan ihoon. Luonnonkosmetiikan puolesta liputan edelleen ja valitsen nykyään hyvin tarkkaan tuotteet mitä iholleni laitan. En halua kuormittaa jo valmiiksi stressaantunutta ihoani kemikaaleilla, synteettisillä aineilla ja muulla ylimääräisellä. Kokeilemisen kautta olen löytänyt mielestäni hyvät tuotteet kesään ja talveen ja mielelläni suosittelen ystäville ja tutuille erilaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä. Ja olen mielelläni kokeilemassa myös uusia tuotteita.

Marin_silmin-0359

Parempaan suuntaan on tultu siitä ihan alun tilanteesta, mutta edelleen iho reagoi välillä hyvin voimakkaasti stressiin, huonoon ruokavalioon ja vääränlaisiin tuotteisiin. Lisäksi tässä iässä naamassa näkyy huonosti nukutut tai juhlitut yöt. Näppyjä on edelleen, ja pystyn seuraamaan naamastani hormonikiertoani melko tarkasti. Mutta uskon, että pikkuhiljaa oikeanlaisilla valinnoilla ja ihon kunnon ”lukemisella” ihoni rauhoittuu, vaikka elämä onkin välillä melko hektistä.

Marin_silmin-0368

Minkälaisia tuotteita sinä käytät ihonhoitoon?

Mökkivieras

Marin_silmin-0060

Marin_silmin-0063

Haluan kertoa teille erään tarinan viime kesältä. Rakastan tarinoita, varsinkin eläintarinoita ja tämä on sellainen.

Meidän mökillä on paljon pikkulintuja, kaikenlaisia pikkulintuja. Viime vuonna terassillamme alkoi kevään korvilla pyöriä sinitiainen. Se seuraili tekemisiämme ja pihatöitä tehdessämme keräili pesätarpeita.

Seurailimme vähän salaa sivusta, että mitä lie pikkukaveri puuhaa, pesäpuuhissa kun selkeästi oli. Aamuisin mökin oven vierestä ja grillin päältä ja sivusta löytyi milloin heinää, milloin sammalta. Tajusimme, että pikkukaveri on tainnut tehdä pesän meidän terassin katon rakoon lähelle grilliä, kohtaan mistä kävellään jatkuvasti mökille sisään ja ulos ja missä laitetaan ruokaa. Siinä vähän aikaa pähkäilimme että mitäs teemme ja päätimme että antakoon kaverin pitää pesäänsä siellä, eiköhän meidän mökille yhdet alivuokralaiset mahtuisi.

Marin_silmin-0197

Ainoa huoli ja murhe oli, että emme häiritsisi heidän perhe-elämää ja antaako he meidän viettää omaa mökkielämää, tulisimmeko sittenkään toimeen samassa tilassa? Ja miten meidän koirat suhtautuisivat uusiin mökkiläisiin.

Niin alkukesä vieri eteenpäin ja opimme pikkuhiljaa toistemme rytmin ja kun kaveri tuli terassille odottamaan pesään pääsyä, me otimme auringonpalvonnassa olleet koiramme mökin sisälle ja menimme itsekin sinne hetkeksi, jotta sinitiainen pääsisi kotiinsa. Kun luottamus alkoi syntyä välillemme pikkuhiljaa, meni pikkukaveri jo reippaasti kotiinsa meidän pään vierestä.

Sitten koitti se päivä, että perhe sinitiainen kasvoi, tuli poikasia. Ja kun me tulimme aina mökille, löytyi joka kerta mökin terassilta yksittäisiä kuolleita poikasia. Suru oli suuri joka kerta, ja poikaset haudattiin. Pohdimme, että olimmeko me jotenkin aiheuttaneet nuo poikasten kuolemat ja onko pesässä enää eläviä poikasia jäljellä. Kuitenkin sieltä aina tasaisin väliajoin kuului kirkasäänistä sirkutusta ja hymy palasi huulillemme, pesässä on elämää.

Marin_silmin-0071

Taas kesä vieri eteenpäin ja alkoi olla hetki, että poikaset harjoittelivat jo omien siipien kantamista. Heidän kotoaan kuului välillä hurja siipien havina, selkeästi poikaset harjoittelivat että miten kummassa ne siivet oikein toimii. Me ryntäsimme aina sisälle piiloon kun humina alkoi, ettemme saa päähämme pieniä lintuja hapuilevine siipineen. Kunnes yhtenä päivänä kuului tömähdys. Ryntäsimme katsomaan ja perhe sinitiaisen yksi poikanen oli kokeillut siipiään liian innokkaasti ja tippui pesästä. Tietysti se säikähti meitä, isoja ja tömisteleviä ihmisiä. Raukka lähti hoiperrellen lentämään karkuun meitä ja lensi aina pienen pätkän ja tömähti maahan, kunnes alkoi vesi lähestyä uhkaavasti. Siinä kohtaa puolisoni haki nahkarukkaset, otti poikasen hanskoihin ”pesään kuppiin” ja vei kaverin lepäämään kotiinsa, raukkaparka kun oli aivan uuvuksissa. Jännitimme koko illan, että kuinkahan tässä käy, hylkääkö emä poikasensa, mutta niin ei onneksi käynyt.

Kesän lopussa perhe sinitiaisen poikaset olivat jo riittävän isoja ja lensivät kotipesästä pois ja jatkoivat matkaa. Ja niin me selvisimme koko kesän meidän alivuokralaisten kanssa sulassa sovussa kunnioittaen toistemme tilaa. Tunnelma oli vähän haikea, mutta myös helpottunut.

Marin_silmin-0067-2

Saa nähdä, saammeko perhe sinitiaisen myös tänä vuonna kesävieraaksemme, toivottavasti saamme! Ainakin tuttu västäräkkiperhe on jo käynyt moikkaamassa meitä, heidän kesäkoti on ollut viime vuodet meidän terassin alla.

Marin_silmin-0221

 

Reko-ruokarinki

Marin_silmin-0174

Marin_silmin-0166

Yksi parhaimpia asioita Vaasaan muutossa on ollut Reko-ruokarinki.

Rekon tarkoituksena on tarjota lähiruokaa kuluttajille suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä.

Olen erittäin kiinnostunut siitä, mistä lautaselleni päätyvä ruoka oikein tulee ja Rekon kautta tuottajat antavat ruualle kasvonsa. Voin kysyä eläinten oloista, tuotantotavoista, ja ihan ruokavinkkejä sekä antaa palautetta tuotteista ja tutustua tuottajiin. Lisäksi tuotteet tulevat lähiseudulta, ovat puhtaita ja iso osa luomua. Olenkin jo tutustunut moneen tuottajaan, puhelias kun olen.

Marin_silmin-0172

Siitä lähtien kun sain tietää Rekosta (siitä kiitos työkamuille!), olen ostanut sen kautta ruokaa joka viikko. Tällä viikolla hain taas perustäydennystä jääkaappiin: tomaatteja, salaattia, Jukkolan ihanaa jogurttia kolmen kilon ämpärin, minulle sopivaa leipää sekä kananmunia. Meillä menee kananmunia viikossa ihan kauhean paljon, perussatsi minkä yleensä ostan on 30 kpl. Ne riittävät kahdelle aikuiselle ja kahdelle pikkukoiralle reiluksi viikoksi.

Marin_silmin-0155

Marin_silmin-0167

Lisäksi olemme ostaneet Rekon kautta erilaisia lihoja usealta eri tuottajalta ja ne ovat olleet erittäin hyviä. Syömme tosin nykyään melko vähän punaista lihaa, mutta silloin kun syömme, ostamme lihat yleensä Rekon kautta. Myös kaloja ja kalatuotteita olemme testanneet ja tykänneet niistäkin.

Tilaaminenkin on helppoa. Meillä Vaasassa on oma FB -ryhmä, jonka kautta hoidamme tilaukset ja ruuat voi noutaa tiettynä päivänä tietystä paikasta.

Kuvassa näkyvät kuivatut suppilovahverot eivät ole Rekon kautta, ne on käyty itse keräämässä viime marraskuun lopussa (!!!) appiukon kanssa syksyn viimeisellä sieniretkellä.

Marin_silmin-0157

Marin_silmin-0258

Onko Reko- ruokarinki sinulle tuttu?

Kuinka tärkeää sinulle on tietää mistä ruokasi tulee?

#TBT travel

Näin tbt:n kunniaksi voisin viedä teidät matkalle alkuvuoteeni.

Vuosi 2016 on osaltani startannut varsin vauhdikkaasti ja olen löytänyt itseni mitä erilaisimmista seikkailuista. Tässä muutamia kuvia matkan varrelta ja ajatuksia reissuistani.

Tammikuussa lähdin 10 naisen kanssa Dubaihin ja kukaan meistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Meitä yhdisti kiinnostus/rakkaus laukkuihin ja joku heitti idean ilmoille yhteisestä laukkuleidien matkasta ja 10 energistä, upeaa ja riittävän hullua naista lähti reissuun. Ja mikä parasta, matkasta jäi itselleni sydänystäviä, joiden kanssa toivottavasti pidän yhteyttä vielä vanhanakin. Otin reissussa n. 20 kuvaa, joista ehkä 16 kpl on laukuista…hups.

Ja näköjään on tullut otettua perinteinen peiliselfie hotellihuoneen eteisessä. Eikö ole muuten ihania karkki Chaneleita? Reissun parasta antia oli ehdottomasti nuo mahtavat reissukaveri naiset ja Bubbalicious Brunssi the Westin hotellissa. Jos siis olet menossa Dubaihin, suosittelen tuota brunssia, mutta muista varata se hyvissä ajoin!

Helmikuussa seikkailut veivät sitten Andalucia -kierrokselle, ja matkanjohtajana toimi talven siellä viettänyt veljeni puoliso. Ja siellähän sitä reissattiin niin, että joka päivä vaihtui kaupunki ja maisemat. Tässä muutama kaupunki mitä tuli kierrettyä tukkaputkella nauraen.

Ja koska oltiin Espanjassa, pitihän niitä Espanjalaisia viinejä maistella sitten lähestulkoon päivittäin. Matkanjohtajan asunto sijaitsi Fuengirolassa, josta oli helppo käydä katsomassa Mijasin kylä. Varsin näyttävä valkoinen kylä ja aivan Fugen kupeessa. Ja itseasiassa tuosta oli kyllä helppo operoida minne tahansa Andaluciaan.

Andaluciassa seikkailut veivät myös Rondaan, jonne lähdimme optimistisesti pitkähihaisilla luottaen siihen, että kyllä aurinko lämmittää. Noh, aurinko ei kovin hirveästi lämmittänyt ja perille päästessämme +5 asteen lämpötilaan, piti etsiä ensimmäinen vastaantuleva putiikki ja ostaa toppatakki ja hanskat. Tämän jälkeen pärjäsimme vallan mainiosti ja ehkä se ainoa museo jonne eksyimme (viinimuseo) ja siihen sisältynyt winetasting lämmittikin sitten sopivasti loppupäivän. Taisimme vielä heittäytyi tuolla reissulla ihan kunnolla turisteiksi ja lähettää veljelleni jonkun muka-hauskan postikortinkin… Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy kun tarpeeksi viiniä maistelee, huh!

Rondaa suosittelen kyllä ehdottomasti. Huikeat maisemat, kaunis kaupunki, niin ja se viinimuseo… 😉

Górdoba oli myös listalla ja sielläkin kävimme kiertelemässä museoita ja nähtävyyksiä päiväkäynnillä. Tämä matka toteutettiin Sofia opiston kautta ja keski-ikä oli hieman korkeahko, mutta hyvin huomioivat myös meidät ”teinit”.

IMG_20160218_173053

Ja Sevilla. Vei minun sydämen. Mikä upea, upea kaupunki. Pakko päästä takaisin.

IMG_20160220_105956

IMG_20160220_142715

Ja sitten huhtikuussa matkasimme rakkaiden tyttöjeni kanssa Nizzaan, Ranskan Rivieraa valloittamaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää pidennetty viikonloppu kuin nauttien auringosta, rosee viinistä ja rakkaiden ystävien seurasta… Niin, ja shoppailusta.

IMG_20160415_145259

IMG_20160415_121520

Näin ihanilla seikkailuilla minun vuosi on startannut. Viime vuonna päätin, että nyt loppuu osaltani jossittelu, mutkuttelu ja sitkuttelu, ja eletään nyt. Tässä hetkessä. Nauttien ja kokemuksia haalien. En halua vanhana murehtia asioita, jotka jäivät tekemättä ja kokematta, vaan nauraa kaikille hulluillekin tempauksille mitä tuli tehtyä.

Minkälaisia seikkailuita sinulla on ollut tänä vuonna tai on tulossa?