Jälleen tien päällä.
Tänä vuonna on tullut kilometrejä mittariin jo melko paljon. Onneksi nykyään tykkään ajaa autolla. Vihasin autoilua ennen ja ajoin ajokortin vasta aikuisella iällä, kun puolisoni osti meille toisen auton ja pakotti minut autokouluun. Muistan, kuinka pelkäsin ajotunteja ja suorastaan vihasin teoriatunteja. ”Riitelin” ja kiukuttelin autokoulun opettajalle monta, monta kertaa ja kun sitten kortin sain, ostin hänelle konjakkipullon lahjaksi pitkäjänteisyydestä ja hyvistä hermoista kanssani.
Meni vuosia ennen kuin rohkaistuin ajamaan ilman pelon tunnetta ja huolta siitä, että pärjäänkö. Yksi syy rohkaistumiselle oli varmaan se, että hankimme automaattivaihteisen auton. Sen jälkeen olen alkanut tykätä autoilusta ja minusta on nykyään ihanaa huristella menemään. Tunnen silloin itseni vapaaksi ja voin käydä läpi ajatuksiani ajellessani pitkin poikin Suomea. Laulan täysillä ja puhun välillä yksikseni. Ja kiroan kaikki ”tupelot” maanrakoon, jotka eivät osaa ajaa 😉 . Olen kanssamatkustajille erittäin rasittava kuski.
Jostain syystä moni myös pelkää kyydissäni (etenkin isäni), vaikka en koskaan ole ajanut ”kunnollista” kolaria enkä saanut edes sakkoja. Kerran olen tosin saanut autostani etupuskurin irti, mutta silloin syy oli entisen työpaikan pylväässä, joka jostain syystä hyppäsi tielleni… 😉 Se onkin hauska tarina, jota puolisoni ei meinannut millään uskoa oikeasti tapahtuneen…
Nyt olen siis matkalla Juhannuksen viettoon mökille (työasioiden jälkeen) ja auto on lastattu kyllä lattiasta kattoon todella täyteen. Minulla on mukana mm. katiska, juhannusjuomat, sekä matkalaukullinen laukkujani ja vaatteitani. Menemme kuvaamaan keskelle metsää veljeni puolison kanssa perjantaina, kun miehet ovat heittelemässä muovin palasia jossain päin Suomea (frisbeegolfia). Kerron hieman myöhemmin mitä varten kuvaamme, mutta odotan kuvaussessiota innolla, pääsenhän ammattikuvaajan kanssa työskentelemään 🙂 .
Nyt toivotan Sinulle Ihanaa Juhannusta! Nauti juuri siitä mitä olet päättänytkään tehdä ja naura, iloitse ja nauti!
Ja minä olen niiiiiin onnellinen, kun näen tytöt muutaman päivän tauon jälkeen, aivan KAMALA ikävä. Tiedän, että tytöt ovat nauttineet elämästään täysin sydämin isäni täyshoitolassa, mutta ikävä on jo aivan valtava! Tytöt, täältä tullaan!
Marin silmin 